Kaltevaa pintaa

Miryam Winnie Coole

Oli perjantai, tai saattoi kyllä olla lauantaikin, kellonajasta Winniellä ei nimittäin ollut kovinkaan tarkkaa tietoa. Oli kuitenkin yö, ehkä kello oli lyönyt jo yli puolen yön, mutta eipä sillä kai loppujen lopuksi ollut mitään väliä. Ei kukaan ympärillä olevista ihmisistä koko ajan vahdannut viisareita tai puhelimiensa kelloja. Aika vain kului, juoksi hurjaa vauhtia eikä kenelläkään ollut siitä mitään käsitystä. Mutta sehän oli ihan normaalia viikonloppuisin, ja varsinkin perjantaisin.
Winnie oli lievästi sanottuna poikennut polulta. Tarkoitus oli ollut mennä keskustaan pitsalle ja sen jälkeen katsomaan ensi-iltaan jotain kauhuelokuvaa jonka Winnien frendi olisi mielellään mennyt katsomaan. Niinpä edelleen ihan keskustaan menossa Winnie oli hypännyt pihatieltään ystävänsä ajokin kyytiin. Punatukka oli kuitenkin kesken matkan saanut tekstiviestin eräältä tutultaan. Todellakin vain tutultaan, eräältä tytöltä jonka tiesi vain kasvoilta ja nimestä. Viesti näytt joukkoviestiltä, siinä oli nimittäin kutsu kotihippaloihin jotka järjestettiin tänään jonkun Simonsin luona. Winnie oli sitten maininnut viestistä ohimennen autoa ajavalle frendilleen ja tämähän oli oitis tehnyt u-käännöksen. Ja sitten sitä mentiin. Taikasanat oli sanottu; ilmaista viinaa.

Tullessaan sitten sen tuntemattoman Simonsin luo, Winnie todellakin oli huomannut että porukkaa oli vaikka muille jakaa. Joukkoviesti oli levinnyt hyvin, mutta melko niukasti oli edustajia koulun kerman puolelta. Parempi niin, ettei menisi hienosteluksi. Eihän punatukka itsekään ollut oikein varautunut lähtemään tällaiselle viihteelle, joten bilevaatteiden leimaa saivat tänään kantaa tavalliset siniset pillifarkut ja vähän tunikan mallinen, vaaleansininen pait jossa oli puolipitkät hihat ja napit rintamuksen kohdalla (paidasta näkyy osa tytön esittelyn keskimmäisessä kuvassa). Punaiset kutrit olivat normaaliin tapaan auki, meikitkin tyttö oli ehtinyt huollitella vielä ennen kotoa lähtöään. Eiköhän näillä eväillä pärjätty tämän yön verran.

Jo jonkin aikaa siinä ilmaisia juomia, ja nopeasti kaupasta tulomatkalla haettuja omia vahvistuksia, hörpittyään Winnie huomasikin olevansa jo ihan kivassa tuiskeessa. Ei nyt mitenkään ympärihumalassa, mutta sosiaaliset ominaisuudet olivat jo lyöneet ne tavallisesti ujot ja rauhalliset piirteet. Se oli punatukasta todella mukavaa, vaikka tätä tyttö oli osannut odottaakin sillä aina päästessään sopiviin promilleihin tämän luonne sai rohkeutta monta astetta lisää.
Nyt Winnie oli löytännyt itsensä keittiöstä punainen muki kädessään olohuoneessa sijaitsevalle sohvalle. Tai no oikeastaan koska se oli jo varattu, punatukka istuskeli sen käsinojalla ja antoi poissaolevan katseensa kierrellä keskellä huonetta jossa monet jammailivat hyvän jumputusmusiikin tahdissa. Tuttuja oli jonkin verran, ja niitäkin Winnien oli tullut moikkailtua sangen paljon illan aikana. Paikalla näytti kuitenkin olevan myös täysin tuntemattomiakin kasvoja, mikä kuitenkin oli hyvä asia. Mielelläähän sitä uusia ihmisiä tapasi.
Punatukka hörppäsi juuri jonkun hänelle sekoittamasta drinkistä ja makuhermoille se oli hunajaa. Ihan älyttömän hyvää siis, ja nyt kurkkuun kaadettiin suurempi kulaus. Tennari löi puulattiaa vasten musiikin tahdissa, Pitbullia. Meet me at the hotel room...

Winnie tuntui ikään kuin heräävän tilastaan kun joku mitä ilmeisimmin vahingossa tönäisi tyttöä jostain olkapään tienoilta. Onneksi punatukalla oli mukinsa juurikin toisessa kädessään eikä se siis läikkynyt tai kaatunut. Kuitenkin, tämä joku mitä ilmeisemmin seisoi siinä Winnien vierellä ja tyttö siirsikin katseensa tulijaan ja ylös päin. Tuntemattomat kasvot.

Perjantai oli niitä päiviä milloin Chasea harvoin näki koulussa, tai eipä tuo muulloinkaan kovin aktiivisesti koulussa ravannut. Yleensä perjantaisin oli tapana nukkua pitkäänkin, jotta jaksaisi sitten valvoa yötä myöten ja vaikka sinne aamuun asti. Vaikka eihän se aina niin mennyt, joskus Chase istua kyyhötti kämpillään koko päivän aamusta iltaan, ehkä saattoi lähipubissa käydä pareilla, mutta ei sen kummoisempaa. Niin tapahtui kuitenkin vain ehkä parina kertana kolmen kuukauden aikana, olihan se kuitenkin niin paljon kivempi pysyä tien päällä.

Ei Chase Duncan koskaan suunnitellut valmiiksi viikonloppujaan, yleensä kaikki menot tuli yllättäen ja lähtö kävi spontaanisessa mielessä. Ihan kuin tänäänkin. Pahis oli parhaillaan nojaillut kioskin tiskiin odottamassa kun myyjä löi röökiaskin hinnan kassaan, frendin sendiessä viestiä kännykään. Kutsu kävi Simonsin bileisiin ja ensimmäiseksi jätkä vain yritti hahmottaa mielessään kuka vittu Simons oli. Toisaalta olikos sillä niin väliä, eihän sillä koskaan, paskat bileet jos olisivat niin aina siitä voisi suunnata perseensä kohti baaria.

Pahis saapui paikan päälle käytyään ensiksi alkon kautta kämpillä. Ilmaista viinaa olisi kuulemma tarjolla, mutta parempi se oli käydä ostamassa omatkin viinat jos ilmaiset tarjokkeet loppuisivat liian aikaisin. Ja tännehän juoksi ties miten paljon alaikäisiä teinejä juomien perässä, joten voisi olla ihan mahdollista ettei niitä olisi ollenkaan jäljellä Chasen saapuessa paikalle.
Kellohan oli jo jotain päälle kahdentoista kun Chase oli jalkansa pistänyt oviaukosta sisälle. Kotona olikin kestänyt aika kauan, pitihän siinä käydä suihkussa ja pistää tukkaa vähän pystyyn. Vaatteet oli ensimmäiset vaatekaapista napatut kappaleet, mutta ihan tyydyttävän hienot. Perus harmaat räsäset pillit, jotka roikkuivat niin että mustansiniset bokserit näkyivät alta. Paidaksi oltiin kiskaistu valkoinen t-paita jonka etuosaan oli turkoosilla ja mustalla ties mitä sekavasti muokattua tekstiä ja kuviota. Oli toisella siinä päällä vielä aukinainen musta kauluspaita, jonka hihoja oli kääritty normaalia hieman ylemmäksi. Mustat paskaisesti kuluneet tennarit pidettiin jaloissa, sillä ei kukaan muukaan kenkiään ollut jaloistaan vaivannut repiä. Tai ei ainakaan suurin osa, muijillakin lähis kaikilla oli korot jaloissa.

Chase aukaisi yhden bisseistään. Ei hänellä ollut kuin kolme bisseä, mutta niiden lisäksi löytyi kyllä pullo kunnon kirkasta viinaa.
Tyyppejä tuli moikkaamaa heti toisensa jälkeen, puoliakaan Chase ei tunnistanut, muisti kun ei aina oikein tuntunut pelaavan. Pahis luikki nopeasti frendejään karkuun, ihan vain hetkeksi, pitihän hänen saada rauhassa katsastaa naistarjonta.
Kiitettävästi paikalle oli kyllä ihmisiä saatu ja yli puolet alkoivat jo vähitellen olemaan humalarajan puolella. Chase halusi itsekin sille puolelle, joten nakkasi bisseään heti hieman tiuhaampaan tahtiin. Läpätessään taas kättään frendinsä kanssa joka oli hänet löytänyt, Chase onnistui tuuppaamaan takana olevaa henkilöä ja kääntyi nyt tuota kohti.
"Sori, en huomannu sua", sanoittiin vaikkei kovinkaan pahoittelevaan sävyyn, katse kääntyi takaisin frendiään kohti ja hetken ajatuksen jälkeen takaisin tyttöön. Aika cute. "Ei kai suhun sattunu?". Miksei ilme ollut ollenkaan väsynyt vaan enemmänkin huvittunut ja leikkisä.

/tää on tosi tönkköä ja sekavaa, en pystyny keskttyy ollenkaa ku katon samalla leffaa ja joka toisen rivin jälkee siirryin kouluprojektii:Danteeksiii~ mut sainpaha vastattua vihdoinki!

/hoho hyvä oli ::)/

Nostaessaan katseensa siihen jätkään, joka oli juuri Winnieen törmännyt, punatukka kuuli tuon pyytävän anteeksi tönäisyään. Tai niin Winnie oletti toisen sanovan, sillä musiikin läpi oli vaikea kuulla puhetta jos siihen ei keskittynyt. Niimpä Winnie vain väläytti pienen hymyn ja heilautti kättään merkiksi että ei tässä mitään, ja sitten kun tyttö huomasi että poika käänsi jo katseensa pois, punatukka teki samoin.
Winnie kohotti pahvimukinsa huulilleen, muttei ehtinyt saada kuin tilkan mauntuojaksi suuhunsa ja seurata vain muutamien sekuntien ajan taas tanssijoita, ennen kuin kuuli sen saman pojan äänen. Ja jotenkin vaikutti siltä että poika sattui puhumaan Winnien suuntaan, joten punatukka käänsi katseensa takaisin tuohon.

"Ei kai suhun sattunu?" punatukka kuuli pojan kysäisevän. Tuon kasvoilla oli huvittunut ilme ja virnistys.
Winnie laski mukin huuliltaan ja huomaamattaan tytön kulmat olivat kohonneet tuuman verran. Punatukka kuitenkin virnisti.
"Aa öö joo siis ei sattunu", vastattiin sitten pienen naurahduksen kera.
Winnie oli huomannut pojan kääntyneen kunnolla puoleensa, joten nyt punatukka itsekin kääntyi istumaan poikittain siinä käsinojalla niin että saattoi kunnolla nähdä juttelutoverinsa ilman niskojen vääntelyä. Nyt kun Winnie katsoi tarkemmin, tuo tummatukkainen poika ei suinkaan ollut hullumman näköinen. Kasvoja punatukka yritti tunnistaa, mutta ainakaan vielä ne eivät tuoneet mieleen kenenkään nimeä. Luultavammin poika oli kuitenkin Winnietä itseään vanhempi.
Punatukka kohotti taas mukinsa huulilleen ja otti aimokulauksen kirkkaastaan.

Sitten siniharmaat silmät siirrettiin taas poikaan jonka kasvot olivat huomattavasti ylempänä kuin tytön omat.
"No, ootkos viihtyny?" kysäistiin sitten kulmat jälleen hiukan koholla.
"Täälllä on ihan kivasti porukkaa", punatukka vielä totesi ja katseli taas hetken ajan ympärilleen. Näytti siltä että ihmismäärä olisi koko ajan kasvanut hetki hetkeltä. Juhlijoita vain tuli, mutta tuntui ettei niitä mennyt ollenkaan. No eihän se toki meininkiä haitannut, päinvastoin, sitä paitsi Winnie keskittyi nyt mielellään tähän uuteen tuttavuuteen.
Ja taas otettiin pari isoa kulausta juomasta joka oli vaikuttanut jo tovin aikaa ja ihan kiitettävästi. Winnie siirtyi istumaan niin että saattoi nojata toista olkaansa sohvan takana olevaan seinään. Katse pysyi kuitenkin tummatukkaisessa pojassa suurin piirtein koko ajan.

Kuulemma tyttöön ei ollut sattunut, eikä tuo näyttänyt edes mitenkään loukkaantuneelta. Päinvastoin, hymyili sievästi ja soi pienen naurahduksenkin. Chase hymähti itsekseen. ”Hyvä niin, eipä tarvi alkaa makselee sun sairaalalaskuja”. Miksei pahis ollut törmännyt tähän neitoon aikasemmin? kyllä hän olisi tuollaisen punapään erottanut mistä tahansa joukosta jos olisivat joskus viettäneet aikaa samassa porukassa.

Tyttö otti hörppyään mukistaan ja myös Chase kohotti bissepullonsa suunsa luokse. ”Mikäs tässä, ihan siedettävä meininki”, vastattiin hetken kuluttua toisen kysymykseen. Pahis vilkuili hetken ympärilleen. Hänellä oli täällä enemmän tuttuja kuin tuntemattomia, jätkä kun tuntui tuntevan vähän jokaista, vaikkei kovin läheinen kenenkään näiden kanssa ollut. Hyvä jos nimiä muisti. Baareissa tuppasi aina törmäämään ja vaihtamaan sanaa vähän kaikkien kanssa.
”Entäpä sä, onkos sulla viihtyisää?”, Chase kysäisi ja palautti katseensa toiseen, otti taas hörppyä bissestään. ”Nii ja nimeski voit kertoa. Ellet välttämättä halua että alan tästä heittelee arvauksia”. Nimileikit ei olleet ihan pahiksen juttu, eikä hän kyllä ikinä kenenkään nimeä osannut ennalta arvioida. Tuskinpa kukaan mukaan sellaiseen pystyi.

Joku hyppäsi olan takaa pahiksen selkään ja Chase vilkaisi kyseistä henkilöä. Jeff heitti jotain muutamat sanat että voisi lähteä taas jatkoille myöhemmin baarin suunnille, ilmoitti soittelevan jossakin vaihteessa ja katosi ennen kuin pahis kerkesi sanoa sanaakaan. Outo tyyppi, mutta oli kyllä yleensä aivan mahtavaa seuraa.
”Ihan ku täältä muka enää baarii kerkeis”, Chase naurahti piskuisen kokoiselle tytölle. Kello oli päälle puolenyön, baarithan sulkeutuisivat tyyliin neljän tunnin päästä. Ihan kuin pahis alkaisi maksamaan siitä että menisi sisälle pariksi tunniksi.
”Nii se sun nimes?”

Poika vastasi, että ihan hyvin kuulemma oli viihtynyt niissä jameissa. Vaikka kai sen nyt näkikin. Tai siis, tuskinpa toinen olisi täällä enää ollut jos meininki olisi ollut huono. Winnie nyökkäsi ja sitten poika kysyi saman kysymyksen tytöltä itseltään. Punatukka nyökkäsi hitaasti ja antoi katseensa kiertää juhlivien ihmisten joukossa, ennen kuin se pysähtyi takaisin vieressä seisovaan tummatukkaan.
”Joo, on täällä ihan kivaa”, vastattiin vielä vahvistukseksi.
Winnie hymähti huvittuneena toisen mainitsiessa nimen kertomisesta ja nimileikeistä. Tyttö hörppäsi mukistaan kirkasta kostuttamaan suuta, ja sitten tuo nyökkäsi taas nopeasti. Punatukka oli juuri esittelemässä itsensä, kun tilanteeseen kirjaimellisesti hyppäsi joku pojan kaveri. Nuo vaihtoivat pari sanaa ja sitten kaveri häipyi ja tummatukka kääntyi taas Winnien puoleen.

”Ihan ku täältä muka enää baarii kerkeis”, poika naurahti ja Winnie nyökkäsi hymyillen. Tummatukka kysyi sitten uudelleen punatukan nimeä ja tyttö nielaisi nopeasti juuri ottaneens hörpyn.
”Sano vaan Winnieksi”, todettiin sitten pieni hymynkare huulillaan. Punatukka nousi seisomaan ja huomasi olevansa enemmän kuin reilusti poikaa lyhyempi. Winnie virnisti ja heilutti sitten mukia kädessään. Se oli jo tyhjä. Tyttö astui pari askelta pojan ohi, mutta ei suinkaan aikonut jättää kohtaamista siihen.
”Entä sä? Mikä sun nimi on?” kysäistiin kulmat hiukan koholla ja jatkettiin matkaa kohti täynnä olevaa keittiötä, toivoen että poika tulisi perässä.

Kävely tuntui huteralta, tai no jalat pikemminkin, mutta onneksi ympärillä olevat ihmiset estivät suoranaisen kaatumisen päistikkaa lattialle. Punatukan humalainen katse haravoi keittiötä ja yritti etsiä boolia ja muita tarjoiltavia juomia. Silmät löysivätkin nopeasti täyden pullon kirkasta. Pullo oli jo ilmeisesti avattu, koska korkkia ei näkynyt lähettyvillä, mutta nestettä pullosta ei kuitenkaan ollut otettu. Tytön toinen kulma kohosi tuuman verran parin sekunnin ajaksi, sitten tuo kohautti olkiaan ja kaatoi mukiinsa kirkasta nestettä. Makua tuomaan lisättiin vielä jotain hedelmämehua, ja taas drinkki oli valmis.
Winnie kääntyi takaisin pojan puoleen hymy edelleen huulillaan.
”Toi pullo oli tossa avattuna mut ihan täynnä”, hymähdettiin huvittuneen humalaisena, vaikkei siinä kai mitään hauskaa ollukaan, ja sitten punatukka nyökkäsi lähes koskematonta pulloa kohti.
”Täällä on hirveästi porukkaa”, Winnie totesi vielä vähän totisempana ja katseli ympärilleen. Koko ajan oli joku iholla. Punatukka käänsi katseensa poikaan.
”Mä voisin lähteä käymään tupakalla”, tyttö totesi sitten vaikka tiesi varsin hyvin että oli luvannut lopettaa polttamisen, ”tuletko säkin?”

”Winnie”, pahis toisti tytön nimen ja hymähti heti perään. ”Selvä peli”. Jep, Winnien nimi tulisi pysymään kyllä muistissa ainakin tämän illan aikana. Tyttö hymyili sievästi, näytti niin kamalan pieneltä Chasen rinnalla. Minkä ikäinen toinen olikaan? uskaltaisikohan sitä udella vai oliko jätkä kenties tehnyt sen jo? jos ei ja asiaa päättäisi kysyä, mahtaisikohan Winnie loukkaantua? eikös se ollut usein niin ettei naispuolisilta saanut udella ikää tai painoa.. tai jotain, hitostako Chase tiesi.
”Chase. Voit kutsua muukski jos vaan keksit jotain parempaa”, pahis virnisti, ottaen hörppyä juomastaan ja seuraten Winnien kävelyä keittiön puolelle. Ei toinen ihan näin helpolla pojasta pääsisi eroon. Vaikka tuskin tuo edes sitä yritti, sen huomasi kysymyksen esitettyä samaa aikaa askeleiden kanssa.

Winnie puhui pullosta, mutta Chasella ei ollut enää hajuakaan mistä he keskustelivat. Hän oli kiinnittänyt huomionsa muualle, enemmikseen ympärillä oleviin ihmisiin, ihan vain tarkastelleen näkyikö tuttuja naamoja. Siitä huolimatta pahis vilautti toiselle hymyn.
Chase nyökkäsi ja vilkuili jälleen ympärilleen. ”Niin näkyy”. Katse ei kuitenkaan kauaa pysynyt eksyksissä Winnien suloisilta kasvoilta.
”Voisin oikeastaan tullaki”, todettiin kaivellen tupakka-askia taskusta. ”Eikö täällä saa polttaa sisällä?”, esitettiin kysymys heti perään hieman hämmästyneenä. No mitkäs kotibileet nämä sitten olivat.. no jaa, ei sillä niinkään väliä ollut. Chase kohautti olkiaan ja tunki tupakan valmiiksi rennosti huulien väliin.

”Minnes sun ystävättäret on jääny?”, kysäistiin tupakka edelleen suussa. ”Eikös teillä naisilla oo tapana roikkua toistenne perässä tälläsissä bileissä, vessaan yhdessä ja loppu aika läyhätää jätkistä ja sillai..?”
No ei saisi yleistää ei, mutta näin Chase asiat näki. No ei kaikista tietenkään, mutta yleensä aina. Eikä mieleen tullut kertaakaan ajatella että olisiko tämä kysymys loukkaava, ei pahis sellaisia koskaan ajatellut. Kysyi mitä mieleen tuli, sanoi mitä ajatteli. Jos Winnie suutahtaisi niin ehkä se olisi tieto siitä että nyt hengattiin väärän muijan seurassa.
Chase kääntyi jo poispäin, asteli eteen rauhassa, olettaen että toinen viisaana tyttönä seuraisi häntä. Käsi kaiveli taas taskua, sytkärikin kun olisi ihan tarpeellinen piakkoin.