With or without

Tessa ei ollut aivan varma, mitä teki rannalla yksin, mutta haitanneko tuo. Ranta kuin oli suhteellisen autio, ainakin niiltä osin millä tyttö seikkaili. Hän oli ajanut isänsä autolla tänne, aikomuksenaan mennä mereen uimaan. No, ei hän uimaan ollut mennyt, vaikka hänen mekkonsa alta bikinit löytyivätkin.
No, se ja sama. Ranta oli kaunis paikka. Tyttö oli istuutunut rantahietikkoon ja viskannut korkokenkänsä jaloistaan.

Hänellä ei ollut mitään tietoa siitä, mitä tekisi nyt, mutta oliko sillä merkitystä? Hän voisi hetken vain istua tässä, kun muutakaan ei ollut.

Lena könähti istumaan maahan käytyään ensin tönäisemässä ringin vastapäätä olevaa punkkaria. He olivat ryypänneet rannalla jo usean tunnin ajan. Nuotiokin oli keskelle rinkiä väsätty. Aiemmin he olivat vitsailleen olevansa kuin partiolaisia. No, tähän majavanhäntä ryhmään kuului kaksi päälle parkymppistä punkkaria punaisine keeseineen ja nahkarotseineen, Yksi keski-ikäinen punkkari, kaksi keski-ikäistä räkäkännissä olevaa rockabilly naista, yksi Lenan ikäinen psykobilly poika ja tietenkin hänen rakas isänsä. Olutpulloja ja vähän muitakin oli kerätty kohteliaasti kasaan pienenmatkan päähän heistä.

Punkkari joi tyytyväisenä oluensa ja heitti sen sitten samaan kasaan toisten pullojen kanssa.
"Mä käyn uittamas vähä jalkojani." Tyttö totesi sitten ja vieruskaveristaan tukea ottaen nousi seisomaan. Korkokengät eivät välttämättä olleet maailman paras vaihtoehto rannalle. Hiukset sojottivat piikkeinä vähän joka suuntaan, kun tyttö lähti astelemaan rantaa kohti. Suoraan käveleminen oli yllättävän vaikeaa.
"Neiti jos menet hukkumaan niin saat korvilles!!" Isän ääni ärähti takaa ja kaksinkäsin tuolle näytettiin keskisormia.

Rantahiekalle päästiin, mutta eipä kenkiä vaivauduttu ottamaan pois. Ei hän kuitenkaan kerennyt edes varpaitaan kastella, kun katse osui varmasti heidän porukkansa lisäksi ainoaan rannalla olijaan. Miten he eivät olleet huomanneet tuota? No, olihan jo pimeää. Lena ei ollut edes varma kellosta.
"Kappas Kappas! Kukas se täällä on!" Punkkari huudahti sitten ja virne kasvoillaan asteli Tessaa kohti, pysähtyen sitten pienen matkan päähän tuosta.
"Mitenkäs sä nyt ihan yksin oot yöllä tänne eksyny? Riitaa Ah! niin ihanien urheilijanamujen kanssa?"

//Lenan lookki//

Tessan ylhäinen yksinäisyys särjettiin alkuunsa, hänen luokseen kun hoiperteli joku känninen. Eikä aivan kuka tahansa, hetken pähkäiltyään tiesikö hän toisen jostain, hän muisti sen liikuntatunnin. Ja sen pukuhuoneen, joka oli ollut yksin heidän kahden.
Toinen uteli hänen yksinoloaan, syyllisti heti urheilijapoikia ja riitaa. Tessa tuhahti, itse oli käskenyt viimeksi, ettei tummatukkainen saisi ilmoittaa mielipidettään tuosta, kun ei osuisi oikeaan kuitenkaan. Ja nyt Tessa oli aivan varma, että tuo punkkari oli heistä se, joka osasi huomattavasti vähemmän kertoa Tessasta kuin hän tuosta. Ja urheilijanamutko? Hei haloo, hän ei nähnyt niissä yhtään mitään!
“Ihan miten vaan”, tyttö kuittasi toisen veikkauksen. Mitään hän ei toiselle sanoisi, kuten ei kenellekään muullekaan. Vaikka mieli olisi tehnyt.

“Vapaa maa, mä saan ihan vapaasti istua yöllä yksin rannalla, jos tahdon. paitsi etten mä enää ole yksin.” Terävä tyttö terävine huomioineen.
Tessan meripihkaiset silmät katselivat toista, hän ei tuntenut tällä kertaa kiukutusta, oikeastaan oli mukavampi kun oli seuraa.

Lena kohotti pienesti kulmaansa ja purskahti nauruun.
"Eli oot edelleenki tommonen tyly vai?" Hän huomautti ja istahti sitten toisen vierelle. Vettä katseltiin hetki, kunnes katse käännettiin toiseen. Ei punkkari siihen vittuillakseen ollut tullut. Humalassa ei vain ihan järki luistanut. Joko hänen teki mieli tapella tai sitten hän oli yltiö sosiaalinen ilman suojakenttää. No, jälkimmäinen tila oli nyt voimassa.
"Ei ku ihan tosi. Ootteleks sä jota kuta? En mä tiiä onks nätin tytön niin turvallista istua yksin tähän aikaan yhtään missään julkisella paikalla." Lena kysyi sitten miltei ystävälliseen sävyyn. Hän olisi jatkanutkin puheitaan vielä, mutta isän ääni keskeytti hänet sadannen kerran elämänsä aikana.
"Et näytä hukkuvalta!!"
"Täh?! Nytkö mun pitääkin hukkua?!"
"No kyllä! Tää herrasmies tahtoo pelastaa sut!!"
"Sano et voi ite mennä hukkumaan, nii lupaan painaa sen syvemmälle veteen!"
"Oke!"

Katse kääntyi takaisin Tessaan ja hymy oli leveä.
"Sori ku olin vähä mulkku sillo aiemmi."

Omasta mielestään Tessa ei ollut tyly. Se vain oli hänen perusluonteensa, lyhyt ja ytimekäs. Suoraan kuin ei aina todellakaan voinut sanoa, oikeastaan hyvin hyvin harvoin.
Mustatukka istui cheerleaderin viereen hiekalle. Kysyi odottiko hän jotakuta ja varoitti vielä, ettei nätin tytön ollut turvallista olla tähän aikaan yksin ulkona. No huhhuh, tuota oli kuultu ennenkin. Tessa kai ei vain osannut varoa, ennekö vahinko oli sattunut… No, toivottavasti ei kuitenkaan.
“En odota, kunhan istun”, tyttö kuittasi. Toinen puhui hänelle miltei ystävälliseen sävyyn, Tessaa miltei jopa harmitti, ettei hän kyennyt samaan. Hän oli kai sitten liian tyly muija.

Keskustelu, jonka Lena jonkun miehen kanssa kävi oli lyhyt, mutta hyvin outo. Tessa kohotti kulmiaan. Mainittu herrasmies ei näyttänyt aivan siltä, millaisena hänet oli opetettu herrasmiehet tulkitsemaan. Saattoi johtua siitä, että hän ja Lena tuntuivat olevan eri maailmoista.
Toinen pahoitteli sitä, että oli aiemmin ollut mulkku. Tessan toinen kulma kohosi huomattavasti ja huulille nyki hymy.
“Okei”, tyttö hymähti. Toinen ei ollut ollut edes paha siihen verrattuna mitä hän oli, kyllä tummaverikkö sen tajusi itsekin. Hänellä vain oli sellainen asema, mihin toisella ei koskaan olisi mahdollisuuksia. Saati sitten edes halua. Ainakin se oli Tessan päätelmä.
Kaiketi hänenkin olisi kuulunut pyytää anteeksi, mutta eihän hän osannut. No, samaa virkaa hänen päässään ajoi se, että hän voisi jatkaa tätä orastavaa keskustelua… edes jollain tapaa.

“Mikä logiikka siinä on, että sä tulit juttelemaan mulle? Sun kaltaisia ihmisiä ei pitäisi edes kiinnostaa, mitä jotkut vheerlehmät ajattelee tai sanoo?”, Tessa tokaisi neutraalilla äänellä. Hän pohti sitä tosissaan.
Tyttö kaivoi laukustaan tupakkiaskin, josta huulilleen tupakin tarjoten sitten askia Lenalle. “Oletan, että palaa.”

Tessa oli lyhyt sanainen, mutta eipä se humalaista Lenaa haitannut. Pian toinen utelikin miksi hän oli tullut juttelemaan hänelle. Punkkari virnisti ja irroitti korkokengät jaloistaan.
"Ei mua kiinnostakaan mitä cheerlehmät ajattelee tai sanoo. Mua kiinnostaa Mitä Tessan päässä liikkuu." Hän huomautti sitten ja nappasi askista tupakan toisen sitä tarjotessa. Eipä tuo kamalan väärään ollut arvannut tupakoinnin suhteen. Coltti kaivettiin taskusta ja oma tupakka sytytettiin. Samalla kerralla myös toisen.

Savua vedettiin nautinnollisesti sisään ja hetken päästä ulos.
"Tiiätkö, kun mulle on loppupeleissä ihan paskanhailee mitä kukakin on. Oli ne sitten sitä vapaasta tahostaan tai ei. Jos joku saa mun mielenkiinnon herätettyä, niin se riittää. Niin ku sä teit." Tyttö selitti ja poltteli tupakkaansa. Katse käännettiin vedestä Tessaan vierellä.
"Sä oot niin kylmä-ämmä, että oot jo mielenkiintonen. Ja siihen kun lisää tommosen ulkonäön niin tietenkin tuun juttelee, jos oot yksin rannalla."

Toista ei kuulemma kiinnostaneetkaan cheerlehmien päänsisäiset elämät, vaan Tessan. Mitä tästä nyt olisi pitänyt osata virkkoa. Toinen vain sai tytön hivenen hämilleen. Tupakin Lena otti tarjottaessa, Tessa sujautti askin takaisin laukkuunsa, eikä hänen tarvinnut edes kaivaa tulta, kun Lena oli jo sytyttänyt hänenkin kömppänsä. Tessa soi toiselle siitä hyvästä pienen hymyn.
Minkä takia joku kapinallistyttö sai hänet puhumaan kanssaan? Ja miksi helvetissä se oli hänelle mukava, vaikka hän oli ollut toiselle aivan kaikkea muuta?
Tessa veti savua keuhkoihinsa ja tuijotteli meripihkasilmillään Lenaa sitä edes itse käsittämättä. Toinen kertoi jälleen, ettei välittänyt arvoasteikoista, tuota kiinnostivat vain mielenkiintoiset ihmiset. Ja kertoi sitten vielä tummaverikön olevan näitä mielenkiintoisia. Normaali mielentilassaan Tessa olisi varmasti vain nauranut ja väittänyt, ettei häntä kiinnostanut mitä tuollaiset hänelle sanoivat, kehuivat sitten kuinka paljon ikinä. Nyt tyttö ei sitä tehnyt, ketään ei ollut näkemässä ja hän jostain syystä antoi periksi ulkokuorelleen. Kai hän saisi puhua kapinallisille, jos tahtoi? Ja hän tahtoi. Ja toistettakoon vielä, ettei kukaan ollut näkemässä, joten hän saattoi.

Toinen kertoi Tessan olevan niin kylmä-ämmä, että jo se teki hänestä mielenkiintoisen. Tyttö naurahti, kylmä ehkäpä, mutta normaalisti se vain toivotun mukaisesti karkotti ihmisiä. Lena lisäsi vielä maininnan hänen ulkomuodostaan, joka lisäsi sitä mielenkiintoa entisestään. Myös nyt tyttö naurahti, joskin hieman vaikeammin. Toinen teki tilanteesta kaiketi tahtomattaan hänelle hankalan. Lenan suuntautuminen oli hänelle jo selvinnyt siinä suhteessa, että ainakin punkkaria kiinnostivat tytöt. Toisella taas ei ollut mitään hajua hänen tilanteestaan. Ja hyvä niin.
“Kaiken järjen mukaan sen, että mä olen kylmä-ämmä, pitäis pitää muut kaukana musta”, tyttö tokaisi ääneen aiemmat ajatuksensa. “Ja mua häiritsee se, että sä kokoajan vihjailet, että mä olen hyvännäköinen”, hän lisäsi vielä hivenen vaikeasti, sen sanoessaan hän ei pystynyt katsomaan toista päin. Ties mitä se olisi hänen silmistään nähnyt.

Lena oli yllättävän tyytyväinen kun sai toiselta jopa hymyn vastaan. Se oli hänelle suuri saavutus. Tessa jopa naurahti! Punkkari vilkaisi hieman taakseen omaa porukkaansa. Noilla meno jatkui. Isä vaikutti parhaillaan selittävän jotain jostain Tanskan historian kohokohdista. Miten vain. Lenaa ei historia koskaan ollut kiinnostanut.
"Mut kato kun muakin pidetään usein ämmänä, niin sehän on puolet siitä kylmästä-ämmästä." Hän naurahti kuivalle vitsilleen, mutta hiljeni, kun toinen kertoi että oli häiritsevää miten Lena vihjaili toisen ulkonäöstä.

Aidosti ihmeissään pahis katsoi Tessaa.
"Ai vihjailenks mä?" Hän totesi ja puhalsi osan savuista ulos nenänsä kautta. Katse muuttui mietteliääksi. Vihjailiko hän koko ajan toisen ulkonäöstä.
"Ei voi mitään. En ite ees huomannu. Haluutko bissee?" Keesipää kysyi sitten. Aina hänellä oli humalassa kamalasti virtaa.

Lena ei tainnut tajuta vihjailevansa. No, menköön sitten kännin piikkiin. Mutta kun toinen oli tehnyt sitä silloin suihkussakin…
Ei kuulemma voinut mitään, Tessa virnisti toisen välinpitämättömälle asenteelle. Siinä oli oma viehätyksensä.. Kaiketi se, ettei tyttö voinut itse olla samanlainen. Toinen kysyi, kelpaisiko Tessalle bisse. Tyttö katseli hetken toista hämillään, mutta nyökkäsi sitten.
“Mikäs siinä.” Eipä hän koskaan ollut mikään siiderinlipittäjä ollutkaan, vaikka saattoi siltä näyttää.

Ei ehkä mikään maailman paras idea suostua ja luultavasti vielä huonompi, jos hän saisi kännin päälle… Mutta no, menkööt tällä kertaa, olut tuntui houkuttelevalta. Ja seura. Vaikka sitä oli itselle vaikea myöntää, ei hän vielä Lenasta aikonut luopua.

Lena virnisti Tessalle, kun tuo kertoi ottavansa oluen.
"Tuonko sulle tähän, vai uskallatko liittyä meidän seuraan tonne? En kyl yhtään ihmettele jos et taho. Noi on ihan sekopää runkkareita kaikki." Hän naurahti ja vilkaisi taakseen. No, tuota poppoota kun tosissaan katsoi...Ja jos Lena olisi ollut joku muu kuin oma itsensä...Koko rannalle ei varmasti olisi uskallettu edes tulla.
"Mut on noi silti ookoo. Tykkäisivät susta varmasti"

Punkkari nousi sitten seisomaan ja tunki korkokengät takaisin jalkoihinsa. Todella viisasta, mutta mitäpä se humalassa haittoi. Ja tupakin polttokin oli vielä kesken. Askeleet alkoivat johtaa omaa porukkaa kohti, kunnes puoli matkassa Lena pysähtyi.
"Perkele. En kyl jaksa kuunnella isän saartaa tupakasta." Hän tuhahti sitten ja heitti puoliksi poltetun tupakan maahan ja asteli sitten toisten luo.
"Tapasinpa yhen tytön meidän koulust. Lahjotan sille bissen."

Toinen uteli toisiko Lena bissen tähän, vai liittyisikö Tessa tuon porukan joukkoon. Vilkaisu siihen porukkaan oli saada tytön vastaamaan heti, että mieluummin ei sinne. Tyttö ei kuitenkaan sanonut mitään siihen viittaavaakaan, vaan könysi itsensä pystyyn ja nappasi laukkunsa, sekä kenkänsä.
Hänhän menisi, vaikka sitten uhmallaan.
“Voin mä tulla sinnekin”, tyttö vastasi. Nyt oli rohkea olo, toivottavasti kukaan tuttu ei erehtyisi paikalle ja tunnistaisi häntä…

Tummaverikkö seurasi Lenaa kohti porukkaa, toinen mutisi jotain isästään ja tupakasta, nakkasi sitten puolikkaan röökin rantahietikkoon. Tessan kulmat kohosivat. Eivät siitä, että toinen oli nakannut puolikkaan tupakin menemään, vaan siitä että tuo oli juomassa isänsä kanssa. Siis mitä vittua? Hän ei olisi koskaan voinut olla kännissä isänsä nähden, mutta ehkä se olikin aivan eri asia…
Tessa piti välimatkaa, muutaman ylimääräisen metrin. Lena ilmoitti porukalle Tessan olemassa olosta ja vielä siitäkin, että lahjoittaisi hänelle oluen. Cheerleaderilla oli todella typerä olo juuri nyt.
“öh… Hei”, tyttö tervehti tuntemattomia, toinen toistaan erikoisemman näköisiä tyyppejä.

Lena ei todellakaan ollut uskonut että Tessa tulisi heidän seuraansa tai edes lähelle koko porukkaa. Sieltä se kuitenkin sievästi perässä tassutti. Ensimmäisenä Lenan isän katse kääntyi tyttöön ja tumma kulma kohosi korkealle.
"Koulusta? Mitäs helvettiä, Lena? Tämähän neiti on...neiti? Ei sul yleensä oo näin sieviä kavereita ollu." Tuo huomautti ilkikurinen virne naamallaan. Lena tuhahti hieman.
"Joo haista paska faija. En mä sanonu et me kavereit ollaankaan. Vaan tunnetaan koulusta. Anna nyt niitä bissejä." Tuolle huomautettiin ivallisena ja hiekkaan haudattujen oluen vierellä istunut mies ojensi Lenalle kaksi bisseä, joista toisen Lenalle.

Hampailla avattiin molempien korkit ja sitten toinen ojennettin Tessalle.
"Tos. Toi tosiaan on mun isä ja nää muut on sit meidän kavereit." Hän huomautti ohimennen, vaikka tuskinpa Tessaa pahemmin se edes kiinnosti. Punkkari kuitenkin tiesi, että isä halusi aina tulla esitellyksi. Tuo piti siitä. Ei esittelystä vaan huomiosta.
"Miks sä et voi tommosia naisia kotia tuua? Aina semmosia poikatyttöjä, joista ei oo ees varma kumpaa sukupuolta ne on, ennen ku näkee ne salaa suhikus." Isä huomautti sitten ja sai tyttärensä läimäisemään itseään päähän.
"Koska mä en vedä sieviä tyttöjä puoleeni. Mennääks takas sivummalle istuun vai tahotko jatkaa jo matkaa?" Lena kysyi sitten käännähtäen Tessan suuntaan. Oli isä kyllä oikeassa. Ei hänelle yleensä noin nätit tytöt jutelleet juurikaan.

Lenan isä puhui hänestä tyttörelleen kuin Tessa olisi ollut maailman kahdeksas ihme. Neiti, sievä. Sievä neiti… Mitä vittua? Tuo virne ei jäänyt huomaamatta Tessalta, vihjailiko se? Ei, häntä ei kiinnostanut! Vai kiinnostiko sittenkin… Lena oli mukava, ainakin nyt humaltuneena. Ja ei tuo ihan hirviö selvänäkään ollut ollut. Varmasti olisi ollut mukavampi, mikäli hän ei vetäisi tätä helvetin roolia… Mitä hän oikein ajatteli!?
Lena avasi hänelle pullon, Tessa soi tytölle hymyn. Pienen pienen, mutta sievän kylläkin. Tessalle kalja ei ollut ongelma, vaikka seurapiireissä pitikin vetää makeita litkuja pikkurillipystyssä. Hän oli viinaihminen todellisuudessa, sitä harva, tosiaan harva, tiesi.
Eikä kaljakaan pahaa ollut, kun sillä pääsi humalaan.
Hän oli arvannut oikein, Lenaa puhutellut mies oli tuon isä. Muute heidän kavereitaan. Tyttö nyökäytti päätään katsoen jokaista vuorollaan. Olkoon se sitten vaikka tervehdys. Yhä oli huvittavaa kuinka tytär saattoi jakaa kaverinsa isänsä kanssa ja vieläpä juoda heidän seurassaan… Tyttö kulautti olusta kurkkuunsa sen suurempia sievistelemättä.

Lenan isän seuraava kommentti sai Tessan kulmat kohoamaan. Hänen tuntemuksensa olivat enemmänkin huvitusta kuin järkytystä. Kielenkäyttö oli häröä, mutta siksi huvittavaa… Lenan isä siis stalkkasi tyttärensä.. hoitoja heidän ollessaan suihkussa. Sweet.
Lena ilmoitti, ettei vetänyt nättejä tyttöjä puoleensa. Valhe, kun hän kerran oli nättityttö. Vaikkei sitä myönnetty, keesipää kyllä veti häntä puoleensa. Mutta hyvin, hyvin salaa vain. Hän oli hetero, jos kysyttiin. Hän oli hetero kaikkien silmissä. Jopa Cherien. Ainoastaan hän tiesi totuuden, vaikkei myöntänyt sitä itselleenkään. Kokonaan.
“Mulla ei ole mikään kiire mihinkään”, tyttö ilmoitti. Sanat, joiden merkitys oli se, ettei hän ainakaan matkaansa jatkaisi.

Lenan omille huulille nousi hymy, kun Tessa oli pienesti hänelle niin tehnyt. Ihme oli siis tapahtunut. Jääprinsessa oli hänelle hieman hymyä antanut. Sivusilmällä punkkari seurasi miten neiti ei pahemmin arastellut oluen juontia. Nyt oli tosissaan kaikki ihmeet nähty. Oma korkki avattiin myös ja olutta juotiin. Tessalla ei ollut kiire ja se oli hyvä. Lena ei tahtonut tuon lähtevän mihinkään, muttei tahtonut kyllä toisen kuulevan enempää isänsä älynväläyksiäkään. Juttujen taso saattoi pahentua vielä rutkasti. Ja jos sellaisiin ei oltu totuttu...No, Tessa joko itkisi, huutaisi tai joutuisi mielisairaalaan. Mahdollisuus oli myös korvien irtileikkaus. Lena naurahti hieman omille ajatuksilleen.
"Mitenköhän vauva jaksaa kotona. Se on niin ahnepaska, et varmaan syöny kaiken ruokansa jo." Tyttö puheli sitten napaten Tessaa kädestä, vetäen tuon viereensä maahan istumaan. Korkokengät potkaistiin jaloista.

Psycobilly isä tuhahti huvittuneena.
"Se on sekopää katti. Varmaan repinyt verhot alas ja järsinyt itsensä ovesta läpi. Se pärjää paremmi ku naapurin koirat, vaik onki pentu." Jens huomautti ja nappasi kaveriltaan viskipullon ja ryysti. Keesipää neiti kohautti harteitaan ja joi oluttaan. Toisaalta, heillä olisi nyt asunto tyhjänä?
"Tai sit mä voisin lähtee kahtoon sitä, et onks se hengis? Ja Tessa voit kato ajan kuluks lähtee mukaan?" Hän ehdotti ja käänsi humaltuneen katseensa nuoreen naiseen. Tuolle hymyiltiin.
"Eikä vastaan tule ketään kermaperseitä. Me ei asuta rikkaasti."

Tessa katseli ihmisiä, mutta kääntyi katsomaan Lenaa tuon puhuessa vauvasta. Ei varmasti ollut ihmisvauva, mikä kyllä hetken päästä varmistettiinkin Lenan isän suunnalta. Hullu kissa. No, asia täysin selvä. Sitä ennen Lena oli tarttunut hänen käteensä ja vetänyt istumaan viereensä. Oikeastaan aika lähelle Tessa oli istunut. Mieli teki painaa pää toisen olalle ja juoksuttaa sormia tuon kalpealla kaulalla. Tessa kuitenkin hillitsi omituiset mielihalunsa kohtalaisen hyvin.
Lena ilmoitti voivansa lähteä katsomaan sen katin perään. Tessa ei pitänyt ajatuksesta, sehän meinasi sitä, että hänen tulisi jatkaa matkaa omaan suuntaansa… Paitsi että Lena ilmoitti hänen voivan tulla mukaan. Kelpasi. Ketään kermaperseitäkään ei kuulemma tulisi vastaan. Nyt siitä ei edes välitetty, mutta olihan se silti ihan hyvä juttu.

“Sopii. Mulla on auto, voidaan mennä sillä ja kaupan kautta”, Tessa ilmoitti. Hän kykenisi kyllä ajamaan ongelmitta yhden kaljankin jälkeen. Se nyt oli kumottu kurkkuun ja tyttö nakkasi tyhjän pullon hietikkoon. Kaupan kautta, koska hänestä tuntui, että hän voisi juoda vielä lisääkin…
Tyttö nousi ylös ja puisti hiekkaa pois mekkonsa takamukselta. Hän oli jo ojentaa kätensä auttaakseen Lenankin ylös, mutta tuli toisiin ajatuksiin. Hän olisi taas ensiviikolla koulussa täysi lehmä toista kohtaan, mikäli edes huomaisi tuota. Ei hänen tarvitsisi näyttää olevansa oikeasti mukava.

Cheerpimulta löytyisi kuulemma auto ja se kelpasi Lenalle. Hän ei itse enää ajokunnossa ollut, eikä isä kyllä autoa hänelle antaisikaan enää. Itse tuo kyllä humalassa ajoi, mutta lapsen kohdalla suojeluvaisto heräsi. Outoa.
"Se on sit päätetty. Kaupan kautta meille. Oletan et autos on tos parkkipaikal." Piikkipää tyttö virnuili. Samoin teki isä. Luojan kiitos tuo ei kuitenkaan sanonut mitään. Oli se kyllä kieltämättä hämärää, miten tuo kaunistyttö tuntui vetävän LEnaa puoleensa. Sitä ei tosin myönnettäisi. Kaverille heilautettiin hieman kättä ja parkkipaikkaa kohti lähdettiin astelemaan. Hiekassa oli edelleen vaikea talsia humalassa korkokengät jalassa.

Onneksi parkkialue oli lähellä. Pian korko kolahti jo kovalle asvaltille ja jalkoja ravisteltiin hieman, jotta hiekat valuivat pois.
"Mitäs me muuten kaupas? Jos tahot juoda, niin juomista kyllä löytyy meidänkin kaapeista." Keesipää hymyili Tessalle. Tästä illasta saattaisi tulla hyvin hämärä.

Auto näytti kelpaavan, tai ainakaan Lena ei mitään sitä vastaan inissyt. No, totta kai se kelpasi. Ei tarvinnut kävellä ja olihan Tessa vielä aivan selvä. Yksi olut ei merkinnyt mitään. Toinen oletti hänen jättäneen auton parkkipaikalle, mikä oli erittäin fiksusti ajateltu. Ei kai hän sitä nyt mereenkään ollut ajanut.
Kai se oli tummatukkaisen cheertytön onni, ettei hän huomannut toisen tytön isän virnettä. Piikkitukkainen likka lähti kävelemään ja Tessa hetken perästä, vilkaisten vielä kerran vanhempia ihmisiä ringissä. Ei hän kuitenkaan hyvästellyt näitä tai mitään, koetti vain pysyä pitkäjalkaisemman tytön perässä, eikä sekään loppu viimein niin hankalaa ollut.
Tytöt pääsivät parkkialueelle ja Lena uteli mitä he kaupasta, kun noillakin kuulemma juomista oli. Tummasilmäinen vilkaisi toisen päälle ja tasapainoili hetken sen kanssa sanoisiko, ettei hän tahtonut juoda toisten omia, kun hänellä oli itselläänkin rahaa. Hän kuitenkin tyrmäsi idean ja vain kohautti olkiaan. Menkööt, hän oli kuitenkin yksi niistä saatanan ylpeistä lehmistä, jota Aston pursusi täytenään. Sillä erolla, että hän oli oikeasti paljon muutakin kuin vain Cherie Hayesin paras ystävä. Ja hän jopa uskoi, että monet muutkin kermalaiset näyttivät vain pienen osan itseää tai näyttelivät sen mitä muut näkivät. Aivan samahan se kuitenkin taisi olla.

”Miten vaan, neuvo reitti niin mä ajan”, Tessa tokaisi heilauttaen avaimet käteensä ja avaten keskuslukituksen yhdestä isänsä urheiluautoista siirtyen sen ratin taa. Penkki oli vedetty niin eteen kuin mahdollista oli, mutta lyhyellä tytöllä oli hieman hankaluuksia ylettää polkimiin. Ja korkokengillä ajaminen oli yhtä tuskaa. Ne potkittiinkin pikimmiten vain jalkatilaan.

Pian sitten selvisikin, että pimukka oli liikkeellä urheiluautolla. Se sai punkkarin kohottamaan hieman kulmaansa.
"Tolla autolla varmaan sais pari asuntoo ostettua." Lena huomautti naurahtaen, mutta ei kuitenkaan marissut. Olihan se kai siistiä että joillakin oli rahaa. Sitä olisi kuitenkin voinut käyttää hivenen hyödyllisemmin. Etupenkille siirryttiinkin istumaan ja kengät viskattiin takapenkin jalkatiloihin. Hän ei ollut ikinä istunut näin hienon auton kyydissä.

------------------------

Automatka oli mennyt nopsaan, sillä ei rannalta niin kamalan pitkä matka heidän alueelleen ollut. Alue ei ollut sievää ja lähinnä kaikki varalliset narkkarit, exlinnakundit, yhteiskunnanviholliset ja rentut asuivat siellä muutamissa kerrostaloissa. Virne huulillaan Lena kehotti tyttöä parkkeeramaan auton parin muun peitetyn auton vierelle.
"Vedetään kangas päälle, mis on isän nimi. Kukaan ei uskalla koskea siihen. Se on jo saanut auktoriteettinsa kohdalleen täällä." Keesipää virnisti ja nousi autosta. Saisi nähdä miten hienohelma neiti nyt pärjäisi. Ei toisella mitään vaaraa alueella ollut Lenan seurassa, mutta olihan se totta, ettei täällä yksin kannattanut vieraan liikkua.
"Me asutaan toisessa kerroksessa tässä talossa."

Toisen tytön kommentti ‘hänen’ autostaan sai Tessan vilkaisemaan tuota ja tuhahtamaan huvittuneesti. Ei, ei ainakaan sellaista taloa, jonka hän kelpuuttaisi… Tai oikeastaan, ei sitä tiennyt, kai hän vähemmälläkin olisi pärjännyt.
“Sun mittakaavalla ehkä”, tummakutrinen totesi ääneenkin ja vinkkasi piikkipäälle silmää. Voisihan hän antaa itselleen luvan irtautua roolistaan nyt, kun kukaan ei sitä nähnyt. Ja Lenakin oli niin humalassa, että toivon mukaan ei huomenna muistaisi yhtikäs mitään hänestä.
Kun kaksikon kumpikin osapuoli oli autossa, antoi Tessa moottorin kehrätä ja ajoi pienillä ylinopeuksilla ihan vain vauhdinhuumasta. He olivat perillä hieman liiankin nopeasti, mutta ei hienostoneiti ruvennut vetämään ylimääräisiä rinkejä, vaan parkkeerasi Lenan osoittamalle paikalle ja veti kehotuksesta toisen kanssa kankaan auton peitoksi. Hieman huoletti jättää tuollainen määrä rahaa tällaiselle alueelle, vaan ei se kova menetys hänelle olisi. Autokaan ei tainnut olla mikään keräilysarjan juttu… Niin, Tessa ei tosiaan ollut tässä lajissa mikään mestari, hyvä jos osasi arvata joitakin automerkkejä ja nekin yleensä metsään. Tärkeintähän oli hintavuus ja ulkomuoto plus se, kuinka ne kulkivat.

Meripihkasilmät mittailivat aluetta ja nenä nyrpistyi tahtomattakin. Ei ihan sellaista, johon Tessa oli tottunut, mutta ehkä hän selviäisi näistä koettelemuksista. Sitä paitsi ei hän voinut kieltää etteikö Lena ja tuon toisenlainen elämä olisi kiinnostanut häntä. Ja ei ihan niin vähääkään.
Tuon tytön kertoessa asuvansa toisessa kerroksessa tässä talossa kaksikosta lyhyempi nyökkäsi lukiten autonsa ja kaivellen huuleensa tupakin ja siihen liekin. Savuke poltettiin hieman yli puoliväliin, kunnes hän tumppaamisen sijaan ojensi sen Lenalle ja virnisti pienesti. Hänen teki mieli päästä päihinsä, kunnolla, vaikka seuraamuksista ei voisi silloin ollakaan niin kovin varma. Silti, se oli mihin nyt pyrittäisiin.

Vinosti hymyillen Lena otti Tessalta jämät vastaan ja parilla imaisulla se tyhjennettiinkin parhaista kikseistä. Rööki heitettiin maahan ja korolla tallattiin päälle.
"Toivottavasti meidän kolo sopii hienolle neidille." Keesipää vitsaili ja asteli sitten kerrostalon ovelle. No eihän se tietenkään lukossa ollut. Eihän silloin elämässä olisi mitään jännitystä. Nyt kuka vain voisi päästä rappukäytävään. Näytti siellä portaiden alla joku pummi nukkuvankin. Olkia kuitenkin vain kohautettiin ja parit portaat talsittiin ylös, ennen kuin avain työnnettiin lukkoon.
"Meillä asuu sitten täällä tosiaan pieni monsteri."

Asunto ei ollut suuri. Makuuhuone, kylpyhuone ja yhdistetty keittiö olohuone. Huonekalut olivat kulahtaneita ja tapetit repsottivat vähän joka paikasta, mutta silti lattiat ja pöydänpinnat ja tasot olivat pyyhitty siisteiksi. Selvästi asunto ja huonekalut olivat vain kuluneita ja rempallaan. Mattoja ei ollut lattialla ja kolmen istuttavan, repaleisen nahkasohvan vieressä oli kolme sähkökitaraa ja vahvistinta. Sohvalla nökötti myös pieni karvaton kissanpentu.

"Tos on meidän vauva. Se on täystuho, mut siks me siitä tykätäänkin. Ei täs mörskässä selväjärkinen kestäskään. Mun huone on tuolla, vaikka se on kyllä ihan samaa rataa kun koko asunto. On mulla sentään parisänky." Punkkari puheli ja potki kengät jaloistaan. Kissanpentu pomppasikin sohvalta alas ja kirjaimellisesti kapusi Lenan syliin reittä pitkin.