Ruokatunnilla

//Ihan kuka vaan vapaasti mukaan Isiksen seuraksi. Tytön vaatetus. En millään keksinyt mitään otsikkoa, joten pakko tyytyä tuommoiseen tylsään xD//

Oli ruokatunti. Isis-Ebony Whitfield ei ollut mennyt syömään. Hänellä ei ollut nälkä, joten miksi turhaan vaivautua ruokalaan? Hän oli keksinyt nimittäin kerrankin jotain fiksua tekemistä ainaisen juorujen kuuntelun sijaan. Tottakai hän ihan mielellään kuunteli tuoreimmat puheenaiheet ja muutkin kermalaisten jutut. Oli varsin hyödyllistä olla selvillä siitä, kuka seurusteli kenenkin kanssa, kuka oli mokannut ja kenen seuraan milloinkin kannatti pyrkiä.
Isis jutteli erittäin mielellään muiden kermalaisten kanssa miehistä ja se nyt sattui olemaan hyvin monen lempiaihe. Hän kyllä taisi olla se, joka asiasta kaikkein eniten puhui, mutta ei se kai ketään häirinnyt. No, vaikka se olisikin häirinnyt, ei hän voinut sille mitään. Eihän hän nyt voinut tytöistäkään puhua, vaikka se olisi ehkä sujunutkin paremmin.

Nyt Isis kuitenkin oli jossain ihan muualla kuin ruokasalissa cheerleadereiden pöydässä. Tyttö seisoskeli aulassa, tuijotteli ilmoitustaulua ja yritti epätoivoisesti löytää sieltä jotain lukemisen arvoista. Vielä hän ei ollut nähnyt muuta kuin typeriä nörttikerhojen ilmoituksia, niitä hän ei jaksanut edes vilkaista. Olisikin ollut jotain viihdyttävää ja piristävää! Jotain josta olisi voinut sitten kertoa muille cheerleadereille. Mutta mitäpä sellaista saattoi ilmoitustaululta löytyä? Ehkä jokin karu paljastus jostakin koulun oppilaasta? No, se oli kai liikaa toivottu ainakin sinä päivänä.
Viimein Isis luovutti. Hän ei löytäisi ilmoitusten seasta ainuttakaan mielenkiintoista lausetta. Oli kaiketi parasta tehdä jotain muuta. Ostaa vaikkapa limsaa automaatista.

[Ommmnn.. ((: Likan asustus ]]

Tämä oli taas niitä päiviä.. Aamulla oli ensin törmätty exään ja saatu lähinnä paniikkihäiriöitä tunnetilojen vaihteluista.. Tätä vaihetta oli tosin auttanut hyvät näyttelijän-lahjat. No anyway, aluksi oli siis joristu Elijahin kanssa, sitten oltiin Elin takia missattu matikan tunti, ei mukavaa.. Nyt matikan opettaja oli antanut tyttöselle jälki-istuntoa lintsaamisesta.. Hemmetti soikoon... No viimein ruokatunnilla alettiin taas olla suhteellisen hyvässä kunnossa. Loppupäivästä oli sentään biologiaa ja liikuntaa. Oi onnea.

Ruokailussa oli kuunneltu kermalaisten juttuja lähinnä puoliunessa. Punapäätä ei todellakaan kiinnostanut kuka seurusteli kenenkin kanssa, koska hän ei ollut kiinnostunut kenestäkään. Olisi eriasia jos olisi pitänyt urkkia jonkun tietoja.. Nyt ei kuitenkaan niin ollut tarvinnut tehdä.. Varsinkin kun exä oli jo aamulla maininnut sinkkuudestaan.. muahah... Exän tietoja oli kiva urkkia.
"Kiitti seurasta likat, mut mäpä taidan kalppia pihalle."Aya sanoi äkkiä ympärillään kuhiseville tytöille, siirsi kuulokkeet korvilleen, napsautti iPodin päälle ja raahasi tarjottimensa telineeseen. Sitten oltiinkin jo marssimassa pois ruokalasta. Muutama nörttipoika sattui seisoskelemaan käytävänlevyisesti tyttösen tiellä, mutta koska Ai ei jaksanut ruveta pyytämään väistöliikettä, tuo vain marssi poikien lävitse.. Poikaparat punastuivat rajusti, kun tyttö yhtäkkiä olikin käännähtänyt ja lähettänyt toisille lentosuukon... Mutta pitihän sitä anteeksi pyytää moista tökeryyttä.. Ja samalla tietenkin kasvattaa omaa mainetta....... Punapään kasvoille olikin levinnyt virnistys, joka kertoi kaiken tarpeellisen. Matka jatkui edelleen aulaan, josta Ai suunnitteli ostavansa suklaapatukan. Sen hän oli kuitenkin ansainnut.

Viimein punapää saapui määränpäähänsä, joka oli kummallisen hiljainen. Ilmeisesti porukka oli edelleen ruokailemassa, tai sitten tunneilla. No, sehän ei Ayaa haitannut ollenkaan. Muutama ihminen kuitenkin hääräili omiaan ja silmään pisti välittömästi eräs koulun tummemmista oppilaista. Tyttönen oli vähän hämmentyneen oloinen, aivan kuin ei olisi löytänyt etsimäänsä.. Punapää tarkkaili toista kävellessään automaatille ja tunnisti toisen cheerleader-klikin jäseneksi. Välittömästi mieleen eksyi eräs blondi, jonka elämää haluttiin hankaloittaa mahdollisimman paljon.
"Ootko sä vähän hukassa?" Ai kysäisi viimein muukalaiselta, katse oli kuitenkin jumittunut automaattiin. Toiseen alettiin tuijottaa vasta, kun ei oltu saatu toivottua reaktiota. iPodin äänenvoimakkuutta pienennettiin hivenen.
"Niin et voiks mä auttaa sua jotenki?" Viimein ruskeat silmät siirtyivät katselemaan juttukaveria arvioivasti.

Isis vilkuili ympärilleen yrittäen epätoivoisesti keksiä jotain fiksua ajanvietettä. Hän ei halunnut mennä ruokalaan, vaikka siellä olisi riittänyt enemmän elämää ja luultavasti siis siellä olisi ollut mukavampaa kuin lähes tyhjässä aulassa. No, koska muutakaan vaihtoehtoa ei tullut mieleen, Isis-Ebony tuijotti vielä hetken ilmoitustaulua näkemättä vieläkään mitään kiinnostavaa.
Viimein hän luovutti ja asteli suosiolla kauemmas paperilappusten luota. Limsa-automaatti olikin sitten seuraava kohde ja sinnekin astellessaan tyttö mietti jo mitä seuraavaksi. Automaatin luokse ei koko päiväksi viitsisi jäädä seisoskelemaan, se nimittäin näyttäisi äärettömän typerältä.
Limsansa saatuaan tyttö sitten jatkoi epämääräistä seisoskeluaan, tuijotti ulko-ovelle, sitten taas ilmoitustaulun suuntaan ja tuijotti hän hetken kauemmas käytävään. Sitten Isis tyytyi tuijottamaan limsapulloaan, jonka vasta nyt aukaisi.

Tyttö ei ensin tajunnut, että ääni joka puhui, puhui nimenomaan hänelle. Omasta mielestään hän ei ollut nimittäin mitenkään hukassa, eivätkä sanat siksi voineet olla hänelle suunnattuja.
Kun Isis sitten viimein tajusi, että häneltä selvästi odotettiin vastausta, hän kohotti katseen pullosta ja kohtasi sitten ruskeiden silmien katseen.
"No, parhaiten sä autat jos keksit mulle jotain siedettävää ajankulua," tummaihoinen tyttö vastasi taikoen kasvoilleen pirteän hymyn. "Alkaa tää seisoskelu jo vähän kyllästyttää."
Isis silmäili itseään huomattavasti lyhyempää tyttöä. Hän ei lainkaan muistanut kuka tämä oli, mutta sellainen käsity hänellä oli, että tyttö kuului kermaan.

Aya tuijotti toista hivenen huvittuneena, muttei antanut sen paistaa liiaksi pärstältään. Olisihan se hemmetti viekoon törkeää, jos hän nauraisi toiselle päin naamaa! Niimpä tyydyttiin leveään hymyyn ja kun saatiin kysymykseen vastaus nyökättiin ymmärtäväisesti.
"Joo no mä olin just ruokalassa ns. kuuntelemassa uusia juoruja.. yäk." Sanojen päälle hymähdettiin ja viimein napattiin suklaapatukka automaatista. Tytön kasvoille levisi pehmeä hymy, kun tuon katse käväisi suklaassa.. Voisi kai sanoa Ayan kehräävän sisäisesti.. Punapää oli kuitenkin hulluna suklaaseen, varsinkin valkeaan sellaiseen ja juuri sellaista valkosuklaapatukkaa tuo piti juuri kädessään.. Päivä oli pelastettu.
"Mutta jos sulla ei ole tekemistä, niin voithan sä hengaa mun kanssa tässä aulassa.. Mulla ei ole kiire mihinkään.. " katse kohosi suklaasta suoraan toisen silmiin.
"Ainii ja mä olen Aya, sun nimeä mä en muista mut sä taidat olla cheerleader?" Samalla kun jutusteltiin nyökättiin päällä läheistä sohvaa kohtaan, johon oli eksynyt muutama nörtti pelaamaan pelikorteilla tai jotain.

"Kuulkaas söpöliinit.. Saataisko me istua siihen, kun meitä väsyttää ihan hirveästi eikä me jaksettas seisoa.." Hymyiltiin nörteille, johon kuului kaksi pojankoltiaista sekä kolme tyttöä.. Ayan muistin mukaan kaikki olivat ykkösiä.
"No mutta me oltiin tässä ensin" Yksi nörttityttö murhati Ayalle, joka käänsi välittömästi katseensa toiseen. Aya silmäili toista tarkasti, ilmeisesti selaili arkistojaan etsien toisen tietoja.
"Hmm.. No jos mä voitan teidät tossa teidän pelissä nii saadaanko me istua siihen?" Nörttityttö näytti miettivän hetken, mutta nyökkäsi viimein.. Punapään kasvot alkoivat loistaa ja silmiin kohosi ilkikurinen pilke.

Hetkeä myöhemmin Aya rönötti sohvalla. Nörtit olivat lähteneet hyvillä mielin, sillä Aya oli voittonsa kunniaksi tarjonnut kaikille suklaapatukan.. Rikas äpärä kun oli, pitihän ihmisiä vähän lahjoa.
"No mutta mihinkäs me jäätiin" Punapää jatkoi osoittaen huomionsa nyt cheerleaderille. Hetken istuskeltuaan tyttönen risti sirot jalkansa ja jäi tuijottelemaan ohikulkevia ihmisiä hymyillen. Tervehdyksiä sateli kaikille tasapuolisesti. Ei Aya välittänyt klikeistä juurikaan. Enemmän häntä kiinnostivat ihmisten luonteet, ihmissuhteet yms.

[wannabe suloinen :')]

"Ai jaa," Isis tokaisi. Oli ilmeistä, että toista ei juoruista puhuminen kiinnostanut, joten tyttö päätti jättää aiheen sikseen. Häntä itseään kyllä kiinnosti, oliko nyt liikkeellä mitään uutta, jotain mitä hän ei ollut vielä sen aamun aikana ehtinyt kuulla. Kaikilla sen päivän tunneilla oli jo pohdiskeltu samoja asioita moneen kertaan, joten se alkoi jo kyllästyttää.
"Oliko siellä mitään kiinnostavaa juttua?" Isis-Ebony ei voinut olla kysymättä. Hänen uteliaisuutensa juoruja kohtaan oli kuitenkin sen verran voimakas, ettei sitä voinut pidätellä. Sen verran hän kuitenkin osasi hillitä itseään, ettei näyttänyt siltä, kuin olisi ollut maailman tärkein asia saada tietää mistä puhuttiin. Se olisi antanut hänestä liian hölmön kuvan, eikä Isis sitä halunnut.
"Okei. Voinhan mä sun kanssa olla, aina mulle seura kelpaa," tyttö sanoi ja väläytti toiselle iloisen hymyn.
Sitten toinen jo esittelikin itsensä. Aya. Luultavasti Aya Gerrard, sen nimen Isis oli joskus kuullut mainittavan. Kuului rikkaisiin pentuihin. Jep. Isis muisti oikein.
"Joo, oon cheerleader. Isis-Ebony, voit sanoa kyllä ihan vaan Isikseksi," tyttö kertoi kommentoimatta sen kummemmin toisen klikkiä ja nimeä.

Isis tajusi toisen nyökkäyksestä, että tuo halusi vallata heille nörttien kansoittaman sohvan. Itse tumma tyttö ei olisi mennyt häätämään toisia pois, vaikka nuo luusereita olivatkin, ellei sitten hänellä olisi ollut hyvin huono päivä. Ihmisiähän nörtitkin olivat, vaikka olivatkin vähän säälittäviä.
Kiinnostuneena Isis seurasi vierestä, kuinka Aya voitti korttipelissä. Hienoa! Eipä ainakaan tarvitsisi seisoskella enää. Onneksi Aya sentään palkitsi ressukat suklaalla, muuten paikan valtaaminen olisi tuntunut hyvin paljon inhottavammalta. Kun nörtit näyttivät nyt niin hyväntuulisilta, Isis saattoi istuutua Ayan viereen hyvillä mielin.
"Ei me taidettu ehtiä jäädä paljon mihinkään," Isis vastasi ja silmäili nyt toista samalla, kun tuo katseli ohikulkijoita. Aya oli kaunis, se oli helppo huomata.
"Mutta no, mistäs me höpötettäis? Miehistä?" tyttö olisi ihan mielellään jutellut kyllä muustakin, mutta miehet nyt aina nousivat ensimmäisenä mieleen. Niistä oli niin helppo puhua mitä sattui."

Toinen kyseli juoruista ja punapään piti pinnistellä muistia.. Oliko joku maininnut jostain orastavasta romanssista.. Ei voinut muistaa... Joku toinen oli tosin haukkunut jotain nörttiä miestennielijähuoraksi tai jotain.. Ayaa moinen ajatus oli vain huvittanut, sillä kyseinen ykkösluokkalainen sai halvauksen pelkästä pojan näkemisestä..
"Kyl ne tais sitä yhtä ykkös nörttiä haukkua.. Sitä Lunaa tai jotain. Likkaparka on vissii astunu väärän neidon varpaille.. Ja puhu ne jostai romantiikastaki.. Emmä muista, en kuunnellu nii tarkasti" Tirskahdettiin ja vilkaistiin Isikseksi esittäytynyttä. Juorut selvästi kiinnostivat toista, joten ei Aya viitsinyt niin kauheasti alkaa mollaamaan juoruajia. Ei hän kuitenkaan halunnut enempää loukata toista.
"Mut joo etköhän sä kuule ne juorut jos niissä oli minkäänlaista todellisuusperää.. "

Aya istuskeli tyytyväisenä valloittamallaan sohvalla. Muutama ohikulkeva tyyppi, joista Aya ei sen enempää edes tiennyt vilkaisi tyttöjä hivenen pelokkaina. Punapää hymyili toisille rohkaisevasti ja käänsi viimein katseensa takaisin Isikseen. Miehet.. Niitä oli tällepäivälle puitu ihan tarpeeksi, kun herra virheetön oli tullut vastaan. Hetken aikaa kiehuttiin sisäisesti, mutta viimein pudistettiin päätä.
"Mä en just nyt jaksa miehiä.. Törmäsin exään tänään ja noo.. Mitta tuli taas täyteen noista kakslahkeisista.. " Aya irvisti ja vilkaisi sitten Isistä. Olisikohan toinen halunnut jutella mieshuolistaan. Aya vilkaisi toista sivusilmällään.. Aika hauskannäköinen tyttö, jolla vielä kaiken hyvän lisäksi vaikutti olevan aivot.. Eräät tietyt miekkoset epäilemättä juoksivat tytön perässä.Huvittunut ilme kohosi kasvoille.
"Vai oisko sulla ollut jotain mieshuolia? Jos joku idiootti on kohdellu sua huonosti niin voin käydä hakkaan ne" Punapää puuskahti. Miten niin chilipippuri? Cas oli aina aukonut Ayan asenteesta tuolle päätä. Pikkuruisella neitokaisella oli vähintään kuusikertaa itseään suuremman ihmisen ego. Yleensä tämä asia kostautui jossain mielessä, sillä henkisesti saatiin turpaan lähes päivittäin.. Fyysisesti harvemmin..
"En tajua miks kaikki likat palvoo eräitä tiettyjä jätkiä, vaikka suurin osa niistä on idiootteja.." Puuskahdettiin vielä ja mulkaistiin jotain ohikulkevaa urheilijapoikaa paheksuvasti. Tuonkin jätkän aivojen tilalla oli pesäpallo. Pieni sellainen..

"Sori ko mä rupesin tilittään.. Ei ollu tarkotus.. Ja kaikista huvittavinta on, että mä sain puhuttua Elin kanssa suht sivistyneesti.. Me ei kauheena nimittäin olla juteltu eron jälkee.. Lähinnä vaan tapeltu" murinaa, mutinaa ja sensemmoista epämääräistä puhetta.
"Mut hei nyt mä vaihdan puheenaihetta.. Ootko sä viihtyny cheerleaderina?" Hymyiltiin toiselle pienesti ja samalla mietittiin kuinka paljon halveksittiin erästä tiettyä klikin edustajaa.. Väkisinkin ajatus tunki esille, kun puhuttiin kyseisestä klikistä. Ajatus kuitenkin tungettiin jälleen taka-alalle ja ruvettiin onnellisena mussuttamaan suklaata, joka oli juuri automaatista pihistetty. Silmät suljettiin ja kasvoille levisi nautinnollinen ilme.
"Valkosuklaa, yksi syistä miksi elän.. " Mutistiin enemmän itselle kuin toiselle.

Isis melkein huokaisi helpotuksesta, kun ei ollut jäänyt paitsi mistään maailmaa mullistavasta, tai no, Astonin oppilaiden elämää mullistavasta uutisesta. Hän ei siis ollut menettänyt mitään jättämällä ruokalassa istuskelun väliin.
"No, ei siis mitään ihmeellistä," Isis totesi äänellä, josta ei lainkaan paljastunut se, että hän oli hiukan pettynyt. Hän olisi kyllä ihan mielellään kuullut jotain järisyttävää, mutta vain ja ainoastaan ensimmäisten joukossa. Muiden juoruilijoiden kanssa olisi voinut jutella asiasta, joten tottakai moisessa tilanteessa täytyi olla oikeassa seurassa.
"Kyllä mä varmasti tuosta kuulen kaiken olennaisen seuraavalla tunnilla," tyttö virnisti ja päätti jättää toisen mieliksi juoruista puhumisen sikseen.

Isis yritti epätoivoisesti keksiä, mistä voisi Ayan kanssa puhua. Tämä ei halunnut puhua juoruista, eikä myöskään miehistä. Juuri niistä asioista Isis-Ebony olisi ollut valmis puhumaan vaikka kuinka paljon. No, miehistä ei kyllä toisaalta tarvitsisi aina puhua. Se tuntui jotenkin oudolta, vaikka tyttö sitä niin paljon harrastikin. Ja miksi se sitten tuntui oudolta? No, ehkäpä siksi, että miehistä puhuessaan Isis usein valehteli ja esitti olevansa jotain aivan muuta. Hän kyllä piti tiettyjä miehiä komeina, mutta ei hän tosissaan ollut näistä kiinnostunut siinä määrin missä uskotteli muille olevansa. Ei tosiaankaan ollut aina helppoa uskotella olevansa täysin kiinnostunut vain miespuolisista ihmisistä.
"Ei mulla mitään huolia ole," Isis totesi ja hymyili. "Ajattelin vaan että miehistä nyt kaikki jaksaa puhua, mutta ei se haittaa vaikka puhuttaisiinkin jostain muusta."
Isis antoi katseensa seurata ohikulkijoita. Erään urheilijan nähdessään hän hymyili ja moikkasi tätä, kuten hänellä oli aina tapana tehdä.
"Niinhän ne melkein kaikki on," Isis totesi. "Toisaalta se kyllä on ihan hyvä juttu, ettei ne kaikkea tajua, varsinkaan nuo urheilijat."

Tyttö ei todellakaan halunnut, että koulun komistukset tajuaisivat, ettei hän ollut heistä tosissaan kiinnostunut. Tai no, olihan hän jossakin määrin, mutta kuitenkin hän piti paljon enemmän naisista. Niin se oli ollut jo ties kuinka kauan.
"Joo, ei tuo mitään," Isis vastasi toisen pahoitteluihin exäänsä koskevista puheista. "Cheerleaderina oon kyllä viihtynyt tosi hyvin. Ihan sen itse lajin takia. Tosin osaa ne mun klikkiläiset kyllä olla rasittavia joskus, mutta sitä oppii sietämään. Musta tuntuu, etten mä osaisi olla jos en olisi cheerleader."
Isis hiljeni ja mietti hetken uskaltaisiko hänkin hakea automaatista suklaata. Teki kyllä mieli, kun sitä vieressä syötiin. Tyttö onnistui kuitenkin hillitsemään itsensä.
"Suklaata ei kyllä kovin moni asia päihitä," Isis naurahti. "Ilman sitä olisi kyllä kurjaa. Onneksi joku on ollu ihana ja kekisnyt tollasen herkun."

//Plööh. Ajatukset jumittaa tällasen epäaktiivisuuden jälkeen...//

Aya mutusteli valkosuklaataan täydellisen tyytyväisenä olotilaansa. Olo oli mukavan raukea, mutta samalla suklaa jotenkin piristi. Kummallista.. Yleensä Aya ei tarvinnut vaihtoehtoisia energianlähteitä sillä virtaa oli aina enemmänkin kuin muille jaettavaksi. No kai sitä pikkuista tyttölastakin sai välillä väsyttää, varsinkin näin rasittavan päivän jälkeen. Harvoin sitä nimittäin joutui exän kanssa keskustelemaan niinkin syvällisiä kuin tänä aamuna.

“Hmm..” Ajatukset kääntyivät takaisin toiseen ja kasvoille kohosi vähän nyrpeä ilme. Cheerleadereista oli siis puhe.
“Joo-o.. En voi ko olla sun kanssa samaa mieltä siitä et ne jotku kanat on rasittavia.. Plus ne on tyhmiempiä ko mun vasemman jalan saappaan pohjallinen.” Aya murisi ja mielessä kummitteli välittömästi tietty blondi kaunotar. Miksi sitä ei vain voinut päästä moisesta tapauksesta ylitse, vaan sen hemmetin eukon piti kummitella mielessä jatkuvasti.
“toisekseen mä en voi ymmärtää miksi miehet kuolaa niitä lehmiä. Niissä ei ole mitään muuta ko nätti naama.. Mutta sä olet onneksi poikkeus joka vahvistaa tämänkin säännön” Aya sanoi ja iski toiselle silmää samalla kun typerä hymy oli jumittanut kasvoille. Flirttiä piti aina olla pelissä, aivan sama oliko toinen sukupuoleltaan nainen.. Toinen oli kuitenkin sen verran viehättävää sorttia, että miksi ei vähän silmäpeliä pelattaisi.. Voitaisiin samalla aiheuttaa uusia juoruja, ennen kuin vanhat ehtivät kulua puhki.

Aya nousi viimein ylös sohvalta ja kävi nakkaamassa suklaan käärepaperin läheiseen roskikseen. Sitten käveltiin käsiä venytellen takaisin sohvalle. Muutama samaan klikkiin kuuluva poika hymyili ohi kulkiessaan. Punapää nyökkäsi toisille, muttei kiinnittänyt noihin sen enempää huomiota.
“Noo.. Haluuks keskustella vielä jostain henkevästä? Niinko et onko sulla joku kiikarissa tällä hetkellä? Nämä asiat on ehkä ainoat juorut, jotka mua kiinnostaa.. Kuka on kiinnostunut kenestäkin ja sillain.. Kiva katsella löytävätkö ihastukset toisensa.” Hymyiltiin jälleen ja vilkuiltiin ympärilleen. Punapää itse ei ollut seurustellut yhdenkään koululaisen kanssa puoleen vuoteen, vaan oli pysynyt enemmän vanhempien kundien seurassa. Elin jälkeen piti saada vähän etäisyyttä oman ikäisiin.
“Mun on pakko sanoa, et mullon joku ihmeellinen tapa ihastua alempien klikkien tyyppeihin.. En tietenkään siis sano asiasta mitään kellekkään normisti, mutta jotkut noista nörttipojistakin on niin tautisen suloisia.” Joo, paljastahan salaiset ihastukset tuiki tuntemattomalle, fiksua kerrassaan neitinen.

“Tosin on noi nörttitytötkin sulosia.”

"Joo, siinä porukassa on kyllä pari niin typerää tyttöä, että mä en tajua miten ne voi edes olla niin vajaita," Isis naurahti. "Ja tuo tymä kuin saappaanpohja on just oikee kuvaus."
Tytön kasvoille oli jämähtänyt iloinen hymy, tai no, ainakin hänen silmänsä hymyilivät vaikka muuten kasvot olivatkin ihan peruslukemilla. Aya puhui taas ja Isis kuunteli. Viimeistään nyt oli täysin selvää, ettei toinen juuri arvostanut cheerleadereita. Ilmeisesti toisella ei ollut mitään käsitystä siitä, että huiskujen heiluttelu ja hyppely oli oikeastaan melko vaikeaa. Vaikeaa siitä teki se, että täytyi muistaa ulkoa liikkeet ja huudot ja aina oli mahdollista että meni luita poikki. Cheerleading ei totisesti sopinut lajina ihan jokaiselle. Monet kuitenkin pääsivät porukkaan mukaan vain rahojensa ja juonittelunsa takia, mutta se sitten kostautui harjoituksissa, kun ei osattu tehdä asioita oikein.

Ayan silmänisku sai Isiksen sydämen läpättämään. Toinen ihan selvästi flirttaili hänelle, sen Isis tajusi. Se sai hänet hetkeksi häkeltymään ja miltei punastumaan ja hän saattoi vain toivoa, ettei toinen sitä huomannut.
"No, on siellä muutama muukin jotka on fiksummasta päästä. Mutta joo, on se kyllä vähän niin ettei siinä porukassa tarvi kovin fiksu olla että pärjää."
Kun toinen tyttö kävi heittämässä suklaapaperinsa roskikseen, Isiksellä oli aikaa rauhoittaa mielensä. Aya oli tuskin ehtinyt huomata mitään ja jos olikin huomannut, niin ei tuo kaiketi voinut tietää mistä moinen hämmentyneisyys johtui.
"No, eipä mulla kyllä ketään ole," Isis vastasi toisen uteluihin. "Sulla on kyllä aika hyvä maku noitten juorujen suhteen. Mustakin on ihan kiva tietää kuka on kenenkin kanssa. Ja ainakin se ketkä ei ole enää yhdessä."
Isis virnisti iloisesti ja vaihtoi asentoaan mukavammaksi keskittyen kuuntelemaan taas Ayan ääntä.
"Onhan niistä jotkut kai ihan hyvän näkösiä," tyttö myönsi. Hän tosin taisi myöntää asian liian myöhään, sillä toinen oli jo ehtinyt sanoa myös nörttityttöjen olevan suloisia.
"Siis niistä pojista," Isis onnistui kuin onnistuikin pelastamaan nahkansa. Hän ei halunnut Ayan tietävän, että oli kiinnostunut tytöistä, vaikka tuo taisi olla kyllä itsekin. Miksi tuo muuten olisi flirttaillut hänen kanssaan ja sanonut nörttityttöjä suloisiksi?
"No, onko sulla itelläs ketään kiikarissa? Joku niistä nörttitytöistä ehkä?" Isis toivoi kysymyksellään saavansa selville pitikö toinen oikeasti tytöistä, vai oliko hän käsittänyt väärin. "Olis kyllä ihan kiva jos olisi joku mielessä. Siitä on jo liian pitkä aika kun mulla on ollut mitään kunnon säpinää."

Aya vilkaisi toista kulmaansa kohottaen..
"Njaa.. Ei ketään kiikarissa siis." mutistiin ja tuijotettiin muutama sekunti tyhjyyteen.. Kummallista, hän oli olettanut että kaikki muut koulun tytöt olivat vähintään suunnitelemassa seurustelusuhdetta.. No ehkä hän sitten oli ymmärtänyt väärin.. Luojalle kiitos..
"Ei kait mulla ketään ole kiikarissa.. Tai no... Aina joku ja sitten ei ketään.. Olen helppo ihastumaan juurikin johonkin nörttiin, mutta ei siitä tulis mitään.. Mun klikkiläiset varmaan nirhais mut jos koskisinkaan johonkin ''aempaan'.. Mikä taas on typerää, koska mua ei vaan kiinnosta toisen klikki... " Aya mutisi, mutta tiesi kuitenkin sanoissaan olevan jonkinlaista todenperää.. Tyttöjen keskuudessa, tällaiset jutut oli paljon pahempia kuin pojilla. Jos poika seurusteli alemman klikkiläisen kanssa, voitiin vaan todeta, että se likka vaan on hottis.. Jos tyttö seurusteli alemman klikkiläisen kanssa.. Se oli skandaali..
"Toisaalta siinähän sitä sais aiheutettua uuden juorun, kun alkais seurustella jonkun nörtin kanssa" Aya naurahti ja huokaisi sitten uudelleen. Jotenkin.. Olisi kiva saada enemmänkin sutinaa elämään. Katse kohosi jälleen toisen kasvoihin ja hymyiltiin aurinkoisesti.
"Ja kyl mulle nörttityttö vois kelvatakkin.. Mä en nimittäin ole mitenkää kiinnostunut siitä kumpaa sukupuolta toinen on.. Jos se klikkaa nii se vaan klikkaa.."

Hetkeksi hiljennyttiin sulattelemaan äskeistä purkausta. Pienessä mielessään tuo mietti jälleen kerran seurustelusuhteita, jotka tuntuivat punapään mielestä lähinnä taakalta. Elin jälkeen.... Luotto oli mennyt silltä suunnalta, joten kai toisesta oli tullut vähän sitoutumiskammoinen.. Hän ihastui helposti, mutta sitoutui... Vähemmän helposti..
"Sori toi purkautuminen, toi asia vaan on ollu mielessä nyt jonkin aikaa.. Mä en ole seurustelevaa tyyppiä oikeastaan.." Aya sanoi hymyillen ja iski jälleen toiselle silmää. Kyllä flirttailla aina voi, eihän iskeminen pahasta ollut eihän..... Niin kauan kun ei tarvinnut alkaa liian läheisiksi.. Kyllä punapää tavallaan tiesi, että ääliömäinen käytös joskus kolahtaisi omaan nilkkaan, mutta ei toivottavasti ihan lähiaikoina.
"Muthei.. Mitäs sitten puhutaan? Alkaa mennä masisteluksi mun puolelta ja se alkaa sitten vituttaa.. " Virnistys ja jälleen palattiin omaksi hyväntuuliseksi itseksi...
"Sä siis olet puhtaasti hetero.. Ois mahtavaa tavallaan olla noin jämäkästi jompaankumpaan suuntaan.. Mä olen tavallaan seurustellu enemmän miesten kanssa, mut on mulla ollu nainenkin.. Mut... kuten sanottu.. En ole seurustelevaa tyyppiä" Joopajoo.. Sitoutumiskammoinen pikkutyttö tarvitsisi kunnon ravistelijaa välillä..

"Kenen tunti sulla muuten on seuraavaksi? "

"Eipä niillä klikeillä kyllä munkaan mielestä ole paljoa merkitystä," Isis totesi ja hymyili. "Mutta koska mä oikeesti rakastan cheerledingiä, niin en halua että mut potkittais pois siitä porukasta. Oon varmaan ainut joka kuuluu siihen klikkiin vaan harrastuksen takia eikä maineen takia."
Isis naurahti sitten ja vaikeni. Ei häntä hävettänyt myöntää sitä, ettei ollut sellainen pinnallinen ja aivoton kana, millaisia suurin osa muista hänen klikkinsä edustajista oli.
"No, mua ei ainakaan houkuttele joutua juorujen kohteeksi," tumma ihoinen tyttö totesi, vaikka häntä kieltämättä itseäänkin joskus houkutteli tehdä jotain sellaista, mitä koko koulu voisi yhdessä kauhistella.
Isis hörppäsi limsaansa ja katseli samalla Ayaa. Tuo oli kieltämättä varsin nätti tapaus. Ja mukavaa juttuseuraa. Kaiken lisäksi Aya myönsi olevansa kiinnostunut myös tytöistä, mikä oli kermalaisen suusta varsin yllättävää. Itse Isis ei olisi kuollakseenkaan voinut myöntää sitä, ettei ollut täysin hetero. Ei edes tytölle, joka oli kaunis ja iski hänelle jälleen silmää. Miksi toisen piti flirttailla koko ajan? Se sai Isiksen tuntemaan olonsa niin tukalaksi. Hän olisi ihan mielellään flirttaillut takaisin, mutta eihän hän mitenkään voinut. Toisinaan oli todella harmillista, ettei hän voinut oikeasti olla hetero.

Ja tietysti se asia piti sitten ottaa puheeksi...
Isiksen kasvoille kohosi pienen pieni punastus. Sitä ei välttämättä edes voinut erottaa, ellei sitten kovin tarkasti tuijotellut hänen kasvojaan.
"Mulla on Grantin tunti. Filosofiaa siis," tyttö kertoi. "Mitä sulla on?"
Tyttö hörppäsi jälleen limsaansa. Hänen teki kyllä mieli puhua jostain ihan muusta kuin koulusta, mutta hän ei saanut mieleensä mitän fiksua.
"Minkähän takia muuten kaikki kermalaiset pitää homoseksuaalisuutta niin pahana asiana?" Isis viimein kysyi. Asia harmitti häntä suuresti, ainakin sillä hetkellä. "Mun mielestä jokaisen pitäis saada olla just sellainen kun haluaa. Ite kyllä kestäisin sen jos kermassa olisi joku joka uskaltaa avoimesti rikkoo tuotakin sääntöä. Ei se olis mulle mikään maailman loppu."
Isis virnisti. Nyt hän oli omasta mielestään onnistunut sanomaan asiansa paljastamatta salaisuuttaan.

"Mulla taitaa olla ranskaa.. " Aya vastasi ja hymyili toiselle pienesti. Punapää rakasti ranskan opiskelua. Tuo sattuikin puhumaan sitä oikein sujuvasti, hallitsi kielioppikuviot hyvin ja oli aineessa 10 oppilas. Lisäksi ranskan opettaja oli ehdottomasti yksi Ayan lempiopettajista. Siksi hän oli oppiaineen aikoinaan ottanutkin valinnaiseksi.
"Mä olen opiskellut ranskaa yläasteelta asti ja vitsi se on ihana kieli" Aya sanoi hymyillen ja katse jumitti hetkeksi yhteen kohtaan, joka tälläkertaa sattui olemaan läheinen naulakko.

Sitten toinen olikin muuttanut keskustelun kulun täysin erilaiseksi. Aya vilkaisi toista vähän kummastuneena, mutta päätti jättää liialliset ajattelukuviot sikseen ja vastata kysymykseen mahdollisimman normaalisti..
"En mä tiedä, mutta mä olen ainakin ihan täynnä sitä homofoobista käyttäytymistä.. Toisaalta varmaan kaikki mun omat klikkiläiset tietää mun olevan bi, joten.." Aya mutisi olkiaan kohauttaen, otsa oli kuitenkin rypistynyt miettimisen merkkinä ja katse luotiin jälleen toiseen.
"Ja en mä usko että kukaan sinäänsä hyökkäis kimppuun jos esim. alkais seurustella samaa sukupuolta olevan kanssa.. Tai no.. Voishan ne yrittää jotain aukoa päätään, mutta niille saa luun kurkkuun yllättävän helposti" Punapää virnisti nyt jo avoimen huvittuneena. Joo, tämä tyttö tosiaan puolustaisi itseään mikäli sellaiselle olisi tarvetta ja yleensä tosiaan onnistui tukkimaan päänaukojien naamat hyvin nopeasti.
"Toisaalta nehän yrittää vetää skandaalia ihan kaikesta, eli siis ihan sama seurusteletko samaa sukupuolta olevan kanssa vai kenties alempaa klikkiä olevan kanssa niin.. Se on ihan kauheeta." Pissisääntä ja käsi suun eteen. Näillä hyvä tulee ja sitä rataa.

"Mutta niin.. Kuten sanottua, mua ei vois pätkän vertaa kiinnostaa mitä muut musta ajattelee, mä olen oma itsenija se saa riittää.. Harva mulle uskaltaa tulla päätään aukomaan. " Virne ja silmienpyöräytys. Joo, Ayahan olikin niin vaarallinen, että huhhuh..
"Toisaalta on se rasittavaakin.. Mun on tosi vaikea saada kavereita täällä, kun olen niin erilainen.. Kun EN välitä mitä muut ajattelee yms" Hetken aikaa silmissä häivähti pieni katkeruus ja suru. Punapää oli todella avoin ja sosiaalinen, mutta myös tavallista ärhäkämpi tapaus, joten yleensä kaikki kiersivät tuon vähän kauempaa. Asiaa ei auttanut yhtään se, että Aya itsekkin saattoi olla vähän epäluuloinen uusia ystäviään kohtaan.
"Mutta.. Ehkä susta vois tulla mun ystävä.. Sä olet kuitenkin mukavan oloinen tyttö ja juttelen sun kanssa mielellään uudelleen." Tähän väliin aurinkoinen hymy, joka olisi varmasti sulattanut jääpatsaatkin.
"Kiitos Isis ja muista.. Jos joskus olet pulassa jonkun kanssa.. Tuut sitten sanomaan mulle."

"Ranska on kyllä ihanaa," Isis sanoi hymyillen. "Mullakin on se valinnaisena."
Kaiken kaikkiaan Isis oli tyytyväinen valinnaisiinsa. Oli ollut helppoa valita mitä ottaisi. Mitään musiikkia tai kuvaamataitoa hän ei ollut halunnut, eikä myöskään liikuntaa.
"Mitä muita valinnaisia sulla on?" tyttö kysyi sitten kiinnostuneena. Olisi mukavaa saada tietää Ayasta enemmän, tuo kun vaikutti niin mukavalta tytöltä. Juuri sellaiselta, jonka kanssa voisi viettää enemmänkin aikaa.

"Oon aina miettinyt, että jos joku cheerleadereista olis kiinnostunut tytöistä, niin potkittaisiinkohan se pois porukasta?" Isis pohti. Oli ehkä ollut typerää ottaa asia puheeksi, mutta minkä hän sille mahtoi, että asia oli hänen mielessään niin usein?
"Oot kyllä ihan oikeessa että ne nostaa kaikesta pienestäkin ihan hirveen haloon. Mutta ehkä niillä on sitten vähän tylsä elämä kun tarvii miettiä muitten asioita niin suureen ääneen."
Isis uppoutui hetkeksi omiin ajatuksiinsa. Hän ei kyllä halunnut joutua muitten juorujen kohteeksi. Oli paljon parempi pysytellä niin näkymättömissä kuin suinkin, vaikka cheerleaderina se olikin vaikeaa.

Isiksen oli pakko myöntää itselleen, että tosissaan ihaili Ayaa. Hän ei olisi ikimaailmassa uskaltanut olla avoimesti bi. Hän ei uskaltanut kertoa sitä edes vanhemmilleen, sillä nuo pitivät sellaista hyvin pahana.
"Se on aika typerä syy olla ystävystymättä jos toinen on oma itsensä," tyttö totesi. "Mutta mä voin tietenkin olla sun ystävä."
Isis vastasi toisen hymyyn hymyilemällä ainakin yhtä aurinkoisesti kuin tuo. Ayalla oli kertakaikkiaan kaunis hymy ja muutenkin tyttö oli kieltämättä varsin upea ilmestys. Onneksi toinen ei voinut lukea hänen ajatuksiaan, sillä ne alkoivat pyöriä jo ties missä.
"Selvä, mä muistan ton kyllä," hän sanoi edelleen hymyillen. "Ja säkin voit sanoa mulle, vaikka mä en ehkä uskalla niin näyttää kynsiäni. Oon ehkä vähän liian kiltti."
Isis virnisti ja hörppäsi sitten limsaansa.

//Tuli ihan kökköä, mutta koita kestää >__

Aya oli tietenkin täysin ulapalla toisen ajatuksista. Eihän Aya yleensäkkään ollut perässä siitä mitä muut hänestä ajattelivat.. Ainoastaan Biancan ajatuksista oltiin suhteellisen perillä. Harvinaisen terhakasta luonteestaan huolimatta punapää oli lähes aina parisuhteissaan se alistettava puolisko. Kaikista parasta varmasti olisi jos joku uskaltaisi vain käskyttää pikkuruista.. Silloin maailmassa olisi rauha ja sitärataa.
"Mun valinnaisia on ranska, liikunnan syventävä ja musa.. " Punapää vastasi täysin viipyilemättä ja hymyili toiselle jälleen kerran.
"Liikunta siksi että tykkään liikkua ja aattelin et saan välillä purkaa paineita ko otan ton.. Musaa taas on harrastettu vuodesta kivi ja miekka"

"Cheerleaderit on niin idiootteja et joko ne potkis sen kaapista tulijan porukasta tai sitten ei tajuais mitää" Aya naurahti ja iski toiselle jälleen kerran silmää.
"Mä en tajua tommosta.. Kenen elämää se vittu liikuttaa jos mä olen bi tai jos joku muu on? Ei kenekää muun ku mun omaa" Päätä pudisteltiin jälleen.. Idiootteja oli koulu täynnä ja punapää myönsi itsekkin olevansa sellainen.
"Tiedätkö mun ois varmaa pitäny syntyä mieheksi.. Sillon mä olisin varmaan automaattisesti joutunut pahiksiin.. Mutta koska olen rikas PIENI tyttönen niin olen sitten rikkaissa pennuissa" Aya naurahti. Olisi helppoa olla pahiksissa, kukaan ei odottaisi hyvää käytöstä ja sillain.

"Se on kiva et on kilttejä ihmisiä..Ne on sillain sulosia ja mullakaan ei oo ikinä mitään ongelmaa semmosten kanssa" Joo, mutta kaikkien muiden luonnetyyppien kanssa oltiin heti ristiriidoissa.
"Et ihan hyvä et sä olet kiltti.. Kun mä olen tämmönen vihanhallinta-ongelmainen ihminen" Virnistys.. Joo kieltämättä hyvin kuvailtu omaa itseään ja sillain.
"Mut niin.. Mä voin käydä tirvaseen ihmisiä jotka kiusaa sua.. Ei ongelmaa"

Hetken päästä soi kello.. Pitäisi vissiin maleksia tunnille.. Vitut.
"En jaksa mennä tunnille.. Jos sanon etten päässy mihinkään ku mulla oli niin hehkeää seuraa"

"No liikunta on kyllä siihen hommaan ihan sopivaa puuhaa," Isis totesi hymyillen. "Osaatko sä siis soittaa jotakin?"
Isis piti katseensa kohdistettuna Ayan silmiin. Ne olivat kauniit, se oli pakko myöntää. Ajatustensa takia tytön oli pian pakko katsoa muualle, sillä kertaa limsapulloon, jossa ei kyllä ollut mitään katsomisen arvoista.
"Niin mäkin vähän luulen, että ne potkis porukasta pihalle," Isis totesi hiukan vakavammalla äänellä. "Ja se on mun mielestä ainakin tosi väärin, mutta eihän ne koskaan ajattele muiden tunteita."
Toisen sanat miehenä olemisesta saivat Isiksen naurahtamaan. Olisi ehkä helpompaa olla mies. Ainakin jos piti tytöistä ja halusi ettei siinä ollut kenenkään mielestä mitään pahaa.
"Miehenä vois olla aika jännää," Isis-Ebony sanoi. "Mutta kyllä mä taidan mieluummin olla nainen. Miehenä olisin varmaan oikeesti joku tavis. Paitsi että kai mä saattaisin olla joku urheilijakin."

"No en mäkään nyt ihan aina kiltti ole," Isis tunnusti. Sehän oli kaiketi mahdotonta. Ei kukaan voinut olla suuttumatta ja ilkeilemättä edes joskus. Isikseltäkin sellainen onnistui, eikä hän tosiaan ollut siitä ylpeä. Hän oli tehnyt elämässään monia asioita, jotka olivat jotenkin satuttaneet jotakuta toista. Se oli harmillista, mutta niin vain välillä pääsi käymään. Hän kyllä oikeasti yritti olla kaikille ystävällinen, eikä se ollut aina ihan helppoa.
Isis oli vähällä tukehtua limsaansa kuullessaan Ayan sanat hehkeästä seurasta. Ayakin varmasti huomasi hänen hämmennyksensä, joka kyllä yritettiin kätkeä niin pian kuin mahdollista.
"No, mä en mielelläni jätä tunteja väliin," Isis sanoi, vaikka hänen tekikin mieli jäädä vielä juttelemaan Ayan kanssa. Toisaalta olisi fiksua mennä, ennen kuin hän oikeasti sanoisi jotain liian varomatonta. "Paitsi joskus jos on hyvä syy, niin saatan niin tehdä."
Typerää. Ruokatunti oli aivan liian lyhyt. Isis halusi oikeasti istua vielä pidempään Ayan seurassa. Mitä enemmän hän asiaa mietti, sitä vähemmän filosofian tunti houkutteli. Grantkin oli kuulemma ollut aamupäivällä tavallista tiukempi, joten tunnista ei tulisi yhtään mukava.

Aya heilutteli ristyttyjä jalkojaan ja pohdiskeli jaksaisiko sitä ajautua tunnillepäin.. Toisaalta olisi ollut mukava vain jäädä jutustelemaan Isiksen kanssa... Toisaalta taas sisäisesti nörttiä tyttöstä häiritsisi hirveästi illalla, mikäli tuo ei nyt menisi tunnille.. Hmmn.. Epämukavaa tämmöinen pohtimaan joutuminen.. Varsinkin silloin, kun ei oikeasti tiennyt mitä tekisi.. Blaa..
"Joo.. Mä luulen et mulle tulee kauhea syyllisyys jos jätän menemättä tunnille."Mutinaa ja samassa ah-niin-ihana ranskanopettaja maleksikin paikan ohitse ja loi Ayaan varoittavan katseen.. Ilmeisesti lintsaaminen ei olisi tänään sallittua.. Hetken kuluttua mieleen muistuikun syy tähän..
"Voe vittu meillä on sanakoe tänään tunnilla." Nyt teki vielä vähemmän mieli mennä tunnille, sillä sanakokeet olivat syvältä.. Vaikka punapää osasikin puhua ranskaa sujuvasti, sillä äiti oli pakottanut opiskelemaan tätä nimenomaista kieltä ala-asteelta asti.. Siltikin.. Opettaja onnistui aina kysymään jotain ikäviä sanoja, jotka sitten olivat vittumaisia kirjoittaa ja niihin tuli aina vahingossa virheitä... Ayalla menikin sanakokeen teossa aina vuosi, neuroottisen tarkistamisen vuoksi.. Blaa..

"hmmn.. No mä taidan kuitenkin mennä tekeen sen sanarin.. Vaikken olekkaan lukenut ollenkaan. " Irvistettiin katuvasti ja noustiin ylös.. Laukku nakattiin nopeasti olalle ja lähdettiin maleksimaan opettajan perään.. No, kävelyä kesti huomattavat 10 askelta, kunnes neitokainen oli jo kääntynyt ympäri.
"Isis.. Mä haluan näyttää sulle jotain. "Tyttönen sanoi, käveli toisen eteen ja kumartui suutelemaan toista. Nopeasti, pienesti, mutta kuitenkin.. Kun viimein irrottauduttiin kasvoille oli noussut leveä virne.. Helvetin fiksua ja sellaista suudella lähes tuntematonta, mutta ei voitu jättää tätä keskustelua ilman, että osoitettiin tämä asia käytännössä.. Punapään aivot tunnetusti eivät rekisteröineet kuin suotuisan vaikutuksen.. Eli ymmärryksen..
"Eikö mä halusin vain todistaa ettei tunnu yhtään erilaiselta suudella tyttöä, kuin poikaa.. " Toiselle iskettiin nopeasti silmää ja sitten pitikin jo lähteä juoksemaan kohti luokkaa..
"Nähää"

[Joo ja laitan sulle seuraavan töpön sitten yksärillä.. Kuolen sen pelin aikana nauruun :')]

//Ihan pakko vielä vastata tähän vaikka hyppäsin jo sinne toiseen peliin Isiksen kanssa xD//

Isis katsoi Ayaa myötätuntoisesti. Sanakokeet eivät todellakaan olleet mikään maailman paras keksintö. Aina sai pinnistellä, että osasi kirjoittaa sanat oikein, eikä niiden kääntäminenkään niin helppoa ollut. Hänkin, vaikka olikin hyvä koulussa, sai joskus sanakokeista aivan surkeita tuloksia. Muut kokeet tuntuivatkin sitten sujuvan paremmin, onneksi.
"Meilläkin taitaa muuten olla seuraavan kerran ranskan tunnilla sanakoe," Isis muisti. Ilmeisesti opettajalla oli jokin sanakokeidenpitokausi meneillään.
"Hyvä kun sanoit että sulla on, en ois muuten ehkä muistanut," tyttö sanoi ja väläytti toiselle pienen hymyn.

Sitten Aya päättikin jo lähteä. Hänenkin pitäisi lähteä pian kohti luokkaa. Isis ei ollut vielä ehtinyt edes nousta, kun Aya yllättäen palasi takaisin. Kiinnostuneena Isis odotti, mitä toinen aikoi näyttää. Sitten hän saikin järkyttyä pahemman kerran.
Suudelma. Isis tajusi aivan liian myöhään vetäytyä kauemmas toisesta. Puna oli kohonnut hänen poskilleen ja hän varmasti näytti aivan hölmistyneeltä, mutta niinhän hän olikin. Kukaan tyttö ei ollut ikinä, ei koskaan, suudellut häntä. Ja nyt Aya oli tullut ja tehnyt niin, siellä keskellä koulun aulaa. Ja hän ei ollut edes tajunnut vastustella lainkaan!
Aya oli jo lähtenyt pois, eikä Isis ollut vieläkään rauhoittunut. Suudelma oli tuntunut liian hyvältä. Ei asioiden ollut niin pitänyt mennä, ei todellakaan! Ja nyt piti vielä lähteä tunnille! Hitaasti Isis nousi ylös sohvalta ja katsoi sitten ympärilleen. Kukaan ei toivottavasti ollut huomannut mitä tapahtui.