This is my gameface

/ Tänne bonaparte tyttönsä kanssa ( : /

Yksi, kaksi, kolme ja heitto parille, yksi, kaksi, kolme, ota kiinni, yksi, kaksi, kolme ja heitto takaisin.. Nouki pallo maasta, heitä, yksi, kaksi, kolme, odota kun pari hakee pallon salin toisesta päästä, yksi, kaksi, kolme..

Juoksuaskeleet, yleinen puheensorina ja opettajan huudot sekoittuivat kaikki epämääräiseksi taustamölyksi. Oltiin päivän viimeisillä tunneilla ja sen selvästi huomasi oppilaiden asenteista.
Monen muun tapaan Fabianin ajatukset harhailivat jossain ihan muualla kun lämmittelyheitoissa. Oikeastaan poika oli enemmän kiinnostunut edellään juoksevasta blondista, jonka lähes läpinäkyvän topin kaula-aukko oli valunut hälyttävän alas ja jonka shortsit olivat liian tiukat. Poika ei suinkaan ollut ainut jonka huomio oli suunnattu muualle kun palloon, sen verran tiuhaan putoilivat muidenkin lähellä olevien jalkapalloilijoiden pallot. Oli muutenkin tarpeeksi vaikea keskittyä pallon heittelemiseen ja askelten laskemiseen, kun joutui samalla väistelemään ympärillä juoksentelevia ensiluokkalaisia, kikattavia, paikallaan junnaavia tyttöporukoita ja epäsuosittuja päin heiteltyjä palloja, kun tähän lisättiin vielä yleinen kaaostila ja asiansa osaamaton sijainen.. Tunnin olisi yhtä hyvin voinut lopettaa saman tien.

Kumma kyllä opettajan huudot kuultiin heti, kun tuo käski kaikki riviin joukkueiden jakoa varten. Fabian antoi luonnottoman kevyen lentopallon pudota kädestään, hidasti askeleensa hölkästä kävelyyn ja hakeutui muiden mukana epämääräiseen röykkiöön keskelle salia. Ryhmä laitettiin karkeasti neljään osaan ja jaettiin kahdelle eri pelikentälle.
Urheilijanalku ei tuntenut kovin montaa ryhmästään, mikä ei sinänsä ollut suurikaan ihme. Hän tunsi (nimeltä) ne joiden kanssa oli samassa jalkapallojoukkueessa, suositut, muutaman cheerleaderin ja pahamaineisimmat pahikset ja friikit, mukaanluettuna oman veljensä, muita hän ei tunnistanut oikeastaan edes kasvoilta. Liikuntatunneilla ei ihmisiä voinut tunnistaa edes vaatteiden perusteella, merkittävän suurella osalla oli päällään yksinkertaiset collegehousut ja t-paita, kuten myös Fabianilla itsellään.

Pelin alku meni urheilijanalulta suureksi osin täysin ohi. Hän ei oikeastaan edes osannut lentopallon sääntöjä, kunhan vain löi palloa jos se sattui kohdalle tulemaan ja vaihtoi käskyn käydessä aseman oikealle. Poika heräsi horrostilasta vasta siinä vaiheessa kun oli vähällä saada pallon keskelle kasvojaan, reaktiona hän koppasi sen ja periaatteessa heitti eteenpäin lyömisen sijaan. Tutun tekniikan myötä löytyi myös futispelissä (ja polttopallossa) normaali, mutta liikuntatunnin harjoituksissa liiallinen voima, tähtäys oli puolestaan hyvin tarkka. Liiankin tarkka, suoraan kohti vastapuolen takakentän keskipelaajaa.

/cominggg :--)/

Nikoleta Galis

Liikuntasalin senhetkisestä menosta saattoi helposti päätellä, että oppilaiden ajatukset olivat jo selvästi iltapäivän hauskanpidossa, eivätkä suinkaan palloissa ja verkoissa joista oli tarkoitus saada hyvätasoista lentopalloa tunnin ajaksi. Futarit heittelivät tunnollisesti mutta kaikki vähän huolimattomasti palloja toisilleen, mutta suurin osa teki kaikkea muuta kuin keskittyi edes hiventä lentopalloon. Nikoletalla itselläänkin oli kyllä pallo käsissään, mutta cheerleader tyytyi heittelemään sitä vain vaisusti ylös ja alas omissa käsissään samalla kun kuunteli parin muun huutosakkilaisen keskustelua edellisen viikonlopun bileistä. Brunette osallistui keskusteluun lähinnä vain nauramalla aina kun sattui kuulemaan miten joku oli nolannut itsensä kännissä tai muuten vain sählännyt jotain typerää.
Kääntyen katsomaan olkansa yli, Nikoleta huomasi opettajan, tai siis sijaisen viimein saapuneen sekasorron keskelle. Käskyn käytyä kaikki valuivat hiljaksiin rykelmäksi josta porukka jaettiin armottomasti neljään osaan. Nikoleta vilkaisi ympärilleen kerääntyneitä eh, joukkuetovereita? Brunette oi nörtin, taviksien ja yhden koripalloilijan piirittämä. Tyttö heitteli palloa edelleen käsissään kun sitten muiden vanavedessä lähti toiselle puolelle salia jossa toinen pelikentistä oli.

Cheerleader vilkaisi verkon toisella puolella olevaa joukkuetta, jonka koostumus näytti selvästi vahvemmalta kuin joukkue, jossa Nikoleta oli. No, eipä sillä väliä, kukapa nyt ottaisi liikuntatuntien pelejä turhan tosissaan? Nikoletan katse kiinnittyi hetkeksi pimpoon blondiin joka hihitteli kovaan ääneen toisella puolella kenttää. Brunette kohotti vähän kulmiaan kun katsoi toisen vaatetusta joka olisi ehkä sopinut paremmin jopa auringonottoon. Cheerleaderilla oli itsellään yllään huutosakin shortsit ja urheilutoppi, samoin oli niillä parilla muulla liiderillä samanlainen varustus.

Nyt Nikoleta kuitenkin kääntyi kunnolla kentälle päin ja heitti ylimääräisen pallon käsistään keskittyen peliin.
Nikoleta ei ollut koskaan ollut hyvä minkäänlaisissa pallopeleissä, paitsi pienenä polttopallossa, eikä brunette ollut taituri tässäkään lajissa, mutta kohtalaisen hyvä kuitenkin. Kyllä cheerleader jotenkin sai pallon pidettyä ilmassa niin että joku sai sen tyrkättyä vastustajan puolelle. Nikoletalle itselleen pallon lyöminen yli verkon osoittautui sangen hankalaksi, olihan brunette niin lyhyt että hyvä jos ylsi koripalloilijapoikaa napaan asti. Peli kuitenkin sujui melko mutkattomasti. Kukaan ei laskenut, kai, pisteitä, eikä siis voitollaolevasta joukkueesta ollut tietoa, kunhan nyt vähän näytti peliltä ettei sijaisen tarvinnut repiä pelihousujaan. Tuo kiertelikin ahkerasti salia ja tarkkaili ja kannusti oppilaita. Toisinaan kannustaminen kuulosti vaatimiselta. Joku herkkähermoisempi olisi voinut helposti ottaa itseensä.

Tunti tosiaan kului nopeasti ja hyvin, siihen saakka kunnes tuli pieni takaisku. Nikoleta oli juuri siirtynyt keskipelaajan rooliin pelikentän takaosaan, ja alkanut sitomaan sisäpelikenkiensä nauhoja jotka olivat auenneet. Noustessaan taas ylös, cheerleader oli tainnut unohtaa että peli oli koko ajan ollut käynnissä, sillä brunette ei ehtinyt tajuamaan muuta kuin sen että pallo tosiaan tuli kohti ja lujaa ja lopulta osui tyttöä vasemmalle puolelle kasvoihin. Tuo oli ehtinyt juuri sulkea visusti silmänsä ja kääntää päätään sen verran ettei pallo tullut suoraan päin, mutta käsien refleksit olivat olleet hitaammalla joten pallon torjuminen oli mahdotonta. Pallo oli tosiaan tullut melkoisella voimalla päin.
Nikoleta astui askeleen verran taaemmas ja meni muutaman sekunnin verran ennen kuin tyttö tajusi että mitä oli tapahtunut. Niiden sekuntien aikana cheerleader kuitenkin pystyi tiedostamaan että peli oli keskeytetty ja kaikki tuijottivat häntä. Hitaasti tyttö nosti toisen käden kasvoilleen, tunteakseen että vasen puoli oli mennyt vähän turraksi ja tunnottomaksi. Onneksi lentopallo ei sentään ollut yhtä kova kuin koripallo. Vesi kirposi nopeasti tytön silmiin, ei Nikoleta itkenyt mutta nopea isku sai silmät vetistämään. Varovasti tyttö tunnusteli sormillaan poskipäätään.

Sijainen hölkkäsi paikalle mutta cheerleader vakuutteli että selviäisi kyllä muutaman minuutin hengähdystauolla. Sijainen taisi vähän yllättyä; normaalisti joku huutosakkilainen olisi varmasti suuttunut ja painellut suihkuun ja kieltäytynyt enää ikinä pelaamastakaan lentopalloa. Mutta Nikoleta sentään tajusi urheilusta jotain; vahinkoja sattui, eikä niille voinut mitään. Sijainen ehdotti vielä jonkun kylmäpussin laittamista kasvoille, mutta Nikoleta heilautti kättään.
"Ei ihan totta tarvitse, kyllä mä selviän", vakuutettiin vielä.

Fabian huomasi kyykistyneen tytön liian myöhään ehtiäkseen pysäyttämään liikkeensä. Pallo lähti matkaan juuri niin lujaa kun oltiin suunniteltu, ja juuri sinne minne oli tarkoituskin. Harmi sinänsä, nyt olisi ollut hyvä aika heittää vielä yksi huti. Ystäviensä varoitushuudoista huolimatta brunette tajusi pallon liian myöhään ehtiäkseen tehdä mitään muuta kun kääntämään kasvonsa poispäin, minkä johdosta ei saanut osumaa keskelle kasvojaan vaan enemmänkin ohimoon. Kaikki eivät olisi ehtineet tehdä edes sitä.
Poika ei heti edes huomannut mitä oli tapahtunut, vasta sijaisen "peli poikki" huudot ja pillin vihellykset saivat kiinnittämään huomiota vastapuoleenkin. Äsken pistettä hurranneet joukkuelaiset hiljenivät kummasti, Fabian muiden mukana.
Urheilijanalulla ei ollut mitään käsitystä miksi tyttö, vaatteistaan päätellen cheerleader, oli ollut jo valmiiksi kontallaan lattialla. Tuskin se oli kuvitellutkaan voivansa pelata sieltä käsin täydellä panoksella. Liekö jalat väsyneet tai muuten vaan ruvennut tylsistyttämään niin, että oli pitänyt jäädä sillä istumalla lepäämään. Fabian ei ollut sukupuolirasisti (tai ainakaan myöntänyt olevansa), muttei myöskään arvostanut mitenkään erityisesti tyttöjä, jotka koittivat pelata pallopelejä tai muita "miesten lajeja". Cheerleadereiden pitäisi pysyä huiskiensa kanssa kentän laidalla kannustamassa, siellä niistä oli paljon enemmän hyötyä kun palloa hädissään viskellessä ja väistellessä kentällä.

Pojalle tuli varmasti monen muun tapaan yllätyksenä, että tyttö ei alkanutkaan huutaa tai itkeä, ei edes näyttänyt siltä, että olisi aikeissa saada raivokohtaukset ja haastaa oikeuteen koko koulun tai vastaavaa. Tyynen rauhallisesti brunette tunnusteli poskipäätään silmät vetistäen, ei edes kironnut tai valittanut.
Fabian pujahti verkon alta toiselle puolelle pian sijaisen perässä parahiksi kuulemaan, kun brunette vakuutteli olevansa kunnossa. Sijainen ei selvästikkään uskonut vaan selitti jotain aivotärähdyksestä ja kovasta iskusta, urheilijanalkukaan ei ollut kovin vakuuttunut, pallo oli osunut suoraan päähän kovalla voimalla, tuskin sen jälkeen oli kukaan ihan täydellisessä kunnossa.

"Ehkä sun kannattais oikeesti istuu hetkeks alas", Fabian sanoi sijaisen puheen yli, laski kätensä tytön olalle ja ohjasi tuota lupia kyselemättä salin reunalle päin. Hän ei ainakaan saisi syytettä laiminlyönnistä jos tyttö kuolla kupsahtaisi aivoverenvuotoon hetken päästä.

Kun Nikoleta oli selvinnyt iskun tuomasta äkillisestä kivusta ja silmien vetistyksestä, tuo tunsi päässään jomottavan kivun, joka jatkui aina ohimolta toisella ja aina takaraivoon asti. Cheerleader hieraisi niskaansa ja sulki silmänsä hetkeksi, mutta yritti kuitenkin vakuutella ylihuolestuneelle sijaiselle olevansa kunnossa. Tuo puhui jotain jostain aivotärähdyksestä, mutta Nikoletalta meni puolet koko jutusta ohi.
Kaikki muu tuntui ympäriltä ikään kuin hiljenneen, vain päässä vihlovan kivun tykytys hakkasi korvia vasten. Brunette avasi silmänsä ja näki hetken vain jotain epämääräisiä kuvioita, ennen kuin sai silmänsä keskitettyä edessään paasoavaan sijaiseen joka katsoi tyttöä kysyvästi.
”Ei kun mä olen ihan kunnossa”, vakuuteltiin tuolle, ja sijainen hiljeni. Nikoleta tajusi, että opettaja oli kysynyt että voisiko Nikoleta jatkaa peliä ja cheerleader soperteli ihan omiaan siihen väliin. Brunette oli juuri tokaisemassa korjaukseksi, että totta kai hän jatkaisi peliä, laski kätensä niskaltaan, ja tunsi sitten jonkun toisen käden olallaan.

Cheerleader kääntyi yllättyneenä tulijaan päin ja huomasi siinä seisovan jalkapalloilijan, jonka nimi ei tosin muistunut bruneten mieleen. Nikoleta katsoi tuota toinen kulma koholla, sitten toisen kättä olallaan, sitten sijaista ja taas vieressään seisovaa urheilijaa. Tuo ehdotti hetkeksi alas istumista.
Nikoleta ei ihan tajunnut, että mistä tuo futari oli yhtäkkiä siihen paikalle ilmestynyt ja alkanut antamaan ohjeita hänelle. Jos Nikoleta olisi ollut yhtään lyhytpinnaisempi, hän olisi poistunut salista jo moneen kertaan ja kironnut kaikki alimpaan helvettiin, mutta nyt tuon vieressä seisovan urheilijan sanat vai pysäyttivät hänet siihen, eikä tyttö oikein löytänyt sanojakaan suuhunsa. Brunette käänsi katseensa salin toisella puolella katseleviin toisiin cheerleadereihin. Nuo olivat vähintään yhtä hämmästyneitä kuin Nikoleta itsekin. Sitten he alkoivat kuiskutella keskenään jotakin.
Nikoletalla oli huono olo.

Ennen kuin cheerleader huomasikaan, hän istui jo liikuntasalin reunalla lattialla, selkä seinää vasten nojaten, koska urheilija oli hänet sinne taluttanut. Tyttö huokaisi syvään, sulki hetkeksi silmänsä ennen kuin käänsi katseensa taluttaneeseen futariin päin.
”Kuule, miksi sä-”, cheerleaderin lause jäi kesken kun tuo ehti ymmärtää jotain.
”Säkö sen pallon heitit mua päin?” kysyttiin sitten suoraan kulmat hiukan koholla. Muuta selitystä Nikoleta ei keksinyt toisen yhtäkkiselle ilmestymiselle, muuta kuin sen että pallo oli tosiaan urheilijan kädestä lähtenyt. Tietenkään cheerleader ei uskonut pojan tehneen sitä tahallaan, ja siksi tyttö pitikin katseensa sellaisena ettei se näyttänyt syyttävältä.

Sijainen oli pistänyt taas peliin käyntiin, mutta näytti vilkaisevan harvinaisen usein Nikoletan ja urheilijan puoleen. Cheerleader hymähti ja pyöräytti silmiään. Se tuntui vihlaisuna.
”Tuo se jaksaa”, mutistiin sitten sijaista tarkoittaen.
Nikoleta kosketti parilla sormenpäällään kohtaa, johon pallo oli osunut. Se oli kai vähän turvonnut, oli edelleen aikalailla tunnoton, mutta ei kai tyttö nyt sentään alkaisi koulun jalkapallojoukkuelaisen edessä pyörtyilemään.

/ anteeks kesto ;''z /

"Koitaksä ihan tarkotuksella saada itelles aivovamman?", poika tiedusteli tytöltä kohteliaaseen, mutta selvästi kettuilevaankin sävyyn, "sä et pysty ees seisomaan suorassa."
Fabian ehti jopa ihan oikeasti huolestua hetkeksi tytön soperrellessa opettajalle vastauksia kovin epäjärkevästi ja koittaessa selvästi epätoivoisesti kohdistaa katseensa edes johonkin. Nopeasti brunette kuitenkin selvisi järkytyksestä ja sai vastattua opettajallekin fiksusti. Tai fiksusti ja fiksusti, olihan tyttö selvästikin valmis jatkamaan peliä heti, mikä ei selvästikkään olisi ollut viisaasti tehty. Sijainen olisi todennäköisestä päästänyt cheerleaderin tyhmyydessään heti takaisin kentälle, joten oli kaikkien etu, että urheilijanalku päätti tunkea väliin. Opettaja säästyi rikossyytteeltä ja korvauksilta ja tyttö aivovammalta.

Fabian koitti parhaansa mukaan pitää kasvonsa vakavana tytön tuijottaessa häntä pahasti toinen kulma kohollaan. Selvästikkään cheerleader ei ollut perillä siitä, kuka pallon oli heittänyt. Urheilijanalku ei aikoisi asiasta vapaaehtoisesti mainita, hän esiintyisi mielellään pelastavana prinssinä aina silloin tällöin. Luonnollisesti tilanne kuitenkin herätti ihmisissä kiinnostusta (tai ehkä enemmänkin kauempana parveilevissa cheerleadereissa, jotka olivat kiinnostuneet mistä tahansa mistä sai revittyä juoruja), Fabian kun ei varsinaisesti ollut ihminen joka oikein loistaisi empaattisuudellaan ja pelastelisi ihmisiä huvin vuoksi, kuten eivät muutkaan jalkapalloilijat. Ei, yleensä poika oli se joka etupäässä nauroi, osoitteli ja haukkui jokaista, josta ei sattunut pitämään ja oli mukana kaikessa, mihin liittyi jonkun muun sortaminen. Mitä sitä puolustelemaan, futari tiesi miten olla vittumainen ja oli todennut sen mukavaksi tavaksi kuluttaa koulupäivät.

Blondi istui tytön viereen lattialle.
"Johan kesti", Fabian naurahti tytön järkeilylle. Tuon ilme oli muuttunut kun ajatukset olivat selkeytyneet kesken lauseen, poika oli melkein nähnyt hehkulampun syttyvän tytön päällä. "Joo, mut mä en tosiaankaan tajunnu, että sä olit valmiiks kontallas", urheilijanalku myönsi heti hiukan puolustuskannalla ja totesi sitten "sori" melkein katuvaan sävyyn heti perään.
"Haluuksä kylmäpussin tai jotain?", blondi kysyi, "siihen voi tulla aika ikävä mustelma muuten."