I just can't get enough of this view

//Vapaa peli (://

Leslie Ross istui tenniskentän katsomon alimmalla rivillä. Tyttö oli pukeutunut farkkuhaalariin ja valkoiseen t-paitaan. Jaloissa oli eilen ostetut punaiset korkokengät. Tällä kertaa tytön vaatteet eivät olleet mitään kallista merkkiä, eivät edes kengät. Hän oli halunnut pukeutua niin, eikä jaksanut välittää siitä mistä vaatteet olivat peräisin. Eihän sillä ollut edes väliä!
Sillä hetkellä ainoa asia, jolla tuntui olevan merkitystä, oli joukko skeittareita, jotka näyttivät hurjan taitavilta. Ja hurjan komeilta! Leslie oli tullut ulos yhdessä Nailah Winstonin kanssa, mutta nyt hän oli jäänyt yksin. Nala oli lähtenyt vessaan jonkin aikaa sitten, luultavasti korjailemaan kampaustaan ja meikkiään. Leslie ei ollut malttanut lähteä, olihan hänellä nyt paljon parempaakin ajanvietettä.

Leslie oli jo suunnitellut parittavansa Nalan jollekin skeittarille, mutta tajusi sitten, ettei siitä kuitenkaan tulisi mitään. Nala ei ymmärtänyt omaa parastaan, vaan haikaili aina jonkun urheilijan perään. Siinä ei ollut mitään järkeä, kun ympärillä oli komeampiakin ilmestyksiä.
Tyttö vilkaisi puhelintaan siinä toivossa, että olisi huomaamattaan saanut viestin tai puhelun. Niin ei kuitenkaan ollut. Leslie huokaisi. Hän olisi nyt halunnut puhua skeittareiden komeudesta jonkun kanssa, mutta Nala vain ei osannut saapua takaisin. Ehkä tyttö oli jäänyt juttelemaan jonkun koripalloilijan kanssa? Se olisi kyllä ihan tyypillistä Nalalle, mutta hyvin epäreilua Leslietä kohtaan. Ei häntä pitänyt jättää istumaan yksin, jokuhan saattaisi pian luulla, ettei hänellä ollut kavereita!

//En osaa, mutta antaa olla >__

//minä ja Xena saavutaan. asu

Vaaleat hiukset vain hulmusivat kun Xena Foucher kopisteli pihan poikki kohti tenniskenttää. Tyttö oli pukeutunut rennosti boyfriend farkkuihin ja harmaaseen t-paitaan. Tenniskenttä oli Xenan yksi mieluisin rentoutumispaikka koulussa. Pitkillä välitunneilla tytön oli tapana mennä katsomoon aurinkoa ottamaan ja ehkä harjoittelemaan jotain koulujuttuja. Nyt Xena oli hakenut Dusty's:istä itselleen valtavan ananas-mango-persikka smoothien, rasvattomalla joghurtilla tietysti, jota kantoi kädessään.

Tenniskentälle paistava aurinko, sama kuin muuallekkin valoaan antava pallo, oli tehnyt katsomon muovisista tuoleista todella kuumat. Xena ei viitsinyt edes istua yläriveille vaan lähti alemmas ja näki siellä istuvan jo jonkun. Takaa hän näki että tyttö oli tumma ja tunnisti hänet heti cheerleaderiksi. Harmi että nimi ei vain tullut heti mieleen. Mustia oli cheerleaderjoukkueessa parisen kappaletta. Muut sitten olivat niitä perus blondeja. Vaikka Xena ei sitä itselleen myöntänyt, hänessä piili pieni rasisti. Mustat olivat hänestä rumempia ja tyhmempiä, tätä mielipidettä ei silti koskaan tuotu julki.

Xena saapui samalle penkkiriville kuin tämä tutto ja tunnisti nyt tämän nähdessään tytön naaman. Leslie siinä istui. Odotti kai jotakuta. Xena levitti hymyn kasvoilleen ja lähti marssimaan tyttöä kohti. "Moi." Lupaa kysymättä Xena istui tämän viereen. Lupaa ei tarvittu, koska Xena tuli toimeen kaikkien kanssa ja cheerleaderit olivat hänen kavereitaan. "Onko joku hukassa?" Hän kysyi ja siemaisi jääkylmää juomaansa.

Leslie katseli edelleen skeittareita. Siihen puuhaan hän ei uskonut millään ilveellä kyllästyvänsä, niin uskomattomilta nuo näyttivät. Häntä ei haitannut, että alhaalla olevat pojat olivat pukeutuneet löysiin housuihin ja isoihin huppareihin, monilla oli pipo tai lippis päässä. Se vain sai näyn entistä mielenkiintoisemmaksi, ainakin sinä päivänä.
Sitten tapahtuikin jotain, joka sai tytön melkein pudottamaan puhelimensa. Kaikeksi onneksi kullanvärinen kapistus putosi vain hänen syliinsä. Leslie ei sitä kyllä tajunnut, sillä hän tuijotti yhtä pipopäätä nyt entistäkin tarkemmin. Kyseinen herra kun oli päättänyt riisua paitansa pois. Ja Leslie erotti kyllä katsomostakin saakka, että toisella oli komea vartalo. Se olisi Nalankin pitänyt nähdä, sittenpähän tuo saisi huomata, että oli ihan oikein vilkuilla muitakin kuin kerman poikia.

Tumma tyttö olisi voinut jatkaa tuijottelua vaikka kuinka pitkään, mutta sitten joku ilmaantuikin hänen vierelleen. Nala se ei ollut, mutta cheerleader kylläkin. Xena. Tai no, Foucheriksi tuota kyllä usein sanottiin, mutta Leslie käytti mieluummin tytön etunimeä. Se kun oli helpompi muistaa.
"Moi!" Leslie sanoi erittäin pirteällä ja kimeällä äänellä, jolla hän miltei aina puhui, paitsi jos puhui jostakin todella tärkeästä. Tai no, puhui hän kimeällä äänellä silloinkin, kun jutteli Nalan äidin kanssa manikyyrin hyödyistä ja se todellakin oli tärkeä asia.
"No, nyt kun kysyit, niin oletko sattunut näkemään Nalaa?" Leslie kysyi siinä toivossa, että saisi tietää missä hänen bestiksensä luurasi. "Sen piti tulla tänne takasin, mutta ei sitä vaan näy."
Leslie käänsi katseensa takaisin tenniskentälle. Pipopää oli siellä edelleen ilman paitaa. Leslien oli aivan pakko tuijottaa taas poikaa.

Xena nyökkäsi tervehdykseksi. Vieruskaverin katse harhaili näköjään kentän skeittareihin ja Xenakin vilkaisi, tai oikeammin mulkaisi. Eivät voittaneet kyllä urheilijapojuja ja Xenaa hymyilytti. Xena ei ymmärtänyt mitä tyttö näki tuon pojan vartalossa. Helteisessä San Diegossa pipo päässä ja ilman paitaa. No tuo paita ei haitannut mutta pipo. Toisen kysymys herätti Xenan taas eloon.

"Ei" Xena mietti tarkaan, mutta Nalan kasvoja ei viuhahtanut lähimuistissa "En ole tainnut huomata. Koulussa on niin paljon massaan sulautuvia ihmisiä. On vaikea tunnistaa yhtä monen joukosta." Tämä kommentti oli tarkoitettu kertomaan selvästi että Nala taisi sulautua muiden joukkoon ja Xenahan ei sitä tottavie tehnyt. Hän loisti yhtenä kirkkaista tähdistä - parinsadan muun sellaisen joukossa.

"Katso tuota!" Xena sanoi ja naurahti pilkallisesti. "En ymmärrä miten joku voi kulkea pipo päässä tässä säässä. Ja lisäksi tuo näyttää tosi säälittävältä. Ehkä sillä ei ole rahaa kunnon kuteisiin, kun housutkin pitää ostaa liian isona." Ehkä tämä oli hieman ilkeää tytön suusta, mutta piti toisen oppia mikä oli sallittua ja mikä ei. Katse kertoi jo kaiken.

// säälittävää tekstiä...

Leslien oli pakko pyöräyttää silmiään. Hän tosin ei ollut aivan varma siitä, oliko käsittänyt toisen sanat oikein vai väärin. Xenako väitti ettei muka erottanut Nalaa muiden joukosta? Leslie aivan todella uskoi, että Xena oli jotenkin typerä tai likinäköinen, kun tuo ei tunnistanut edes omaa joukkuetoveriaan. Tytyön mieleen ei edes juolahtanut sellainen vaihtoehto, että Xena olisi voinut pitää Nalaa jotenkin itseään huonompana. Fiksumpi tyttö olisi sellaisen asian varmasti tajunnut, mutta Lesliepä ei ollutkaan kovin älykäs.
"Etkö sä oikeasti tunnista Nalaa?" tyttö kauhisteli. Hänestä ajatus oli niin kummallinen, ettei hän osannut kuin ihmetellä ääneen. "Kai sä sentään tunnistat Cherien ja muut suositut? Ja Mary-Annen ja Biancan?" Hän ainakin tunnisti hyvin nuo kaikki, mutta kukapa ei olisi tunnistanut? "No, ehkä kaikkia ei voi aina tunnistaa. Kyllä mä luulen että meidätkin on aika helppo jättää tunnistamatta, vaikka ollaankin näin upeita molemmat."

Leslie alkoi pitää Xenaa entistäkin likinäköisempänä, kun tuo alkoi puhua ilkeään sävyyn pipopäisestä skeittarista. Siis haloo! Eikö tyttö nähnyt miten täydellinen kroppa toisella oli? Ja mitä väliä vaatteilla oli? No, se oli Leslien kyllä myönnettävä, ettei hän itse voinut ihan missä tahansa ryysyissä kulkea. Mutta skeittareilla kuului olla tuollaiset vaatteet, joten mikä siinä oli niin ongelmallista? Nalakin oli kyllä aina sitä mieltä, että vain urheilijapojat osasivat pukeutua oikein ja käyttäytyä oikein. Leslie taas oli sitä mieltä, että kaikki mikä oli hyvän näköistä ja hyvänkuuloista, oli oikein. Ja kukaan ei voinut olla niin sokea, etteikö olisi nähnyt pipopäisen skeittarin olevan erittäin hyvännäköinen rusketuksineen ja pepsodenthymyineen.
"Se on hei skeittari!" Leslie naurahti. "Eikö niitten pidä tuolta muka näyttää?"

Xena naurahti Leslien kysymykselle ja meinasi vastata oliko toinen tyhmä, mutta muutti sanansa "Voi, kyllä minä Nalan tunnistan, jos näen hänen kasvonsa. Massaan katsos sulautuu niin helposti." Xena hörppäsi juomaansa ja jatkoi "Ja kuka ei tuntisi Cherietä, Didiä, Giseleä ja Catia? Ja kuka ei nyt huomaisi Mary-Annea tai Biancaa." Ääni muuttui loppu päässä hivenen halveksivaksi, mutta se oli niin hienoinen että sitä ei moni huomannut.

Xena mutristi suutaan. "No miltä kenenkin pitää näyttää... Skeittarit toki skeittareilta ja... ja muut muilta." Tyttö heilautti vaaleita hiuksiaan ja jatkoi "Mutta skeittarit näyttää typeriltä ja piste. Lisäks ne ei ole kovin arvokasta seuraa." Xena hymyili alentuvasti ja päätti vielä lisätä "Ja se pitäis muistaa."

//lyhyttä...

"No, ei niitä välttämättä kaikki tunnista ja huomaa," Leslie sanoi. Niinhän asia oli. Kaikki maailman ihmiset eivät olleet mitenkään voineet kuulla heidän koulunsa kermalaisista. Mutta Astonissa nyt kaikki tiesivät kerman kaunottaret ja komistukset ainakin nimeltä. Jopa Leslie tiesi, mutta hänen olikin pakko. Miten hän muuten olisi voinut pysyä perillä siitä kuka seurusteli kenenkin kanssa ja ketkä piti saada keskenään paritettua? Kermalaiset kun eivät valitettavasti sietäneet alempiklikkiläisiään, niin näille piti aina löytää joku omasta porukasta. Tosin onneksi oli niitäkin, jotka eivät liikaa klikeistä välittäneet. Nalakin olisi saanut olla sellainen, sitten tuo olisi pian päätynyt yhteen jonkun skeittarin kanssa. Vaikkapa juuri sen pipopään kanssa jota Xena ei ilmeisesti pitänyt kovinkaan kummoisena.

"Niin no, onhan ne kyllä vähän sivistymättömiä ja outoja hyypiöitä," Leslie totesi, vaikka hänen mielestään sama kuvaus sopi jopa joihinkin cheerleadereihin. "Mutta mä en tajua. Miks noin hyvännäköiset ihmiset ei vois automaattisesti kuulua kermaan? Olisi paljon helpompaa. Ja kaikki rumat vois pudottaa pois kermasta. Sellainen jako olis kyllä niinku paljon selvempi, vai mitä? Mutta ei kyllä mitään nörttejä voi kermaan päästää vaikka ne oliskin kuinka ihkuja ja sööttejä. Mut onneks kermassa on tosi paljon kaikkia hottismiehiä."
Leslie puhua pälpätti niin innoissaan, ettei tosiaan voinut tajuta miltä se toisen korvissa kuulosti. Todella hölmöltä luultavasti, mutta eipä neiti Ross sille mitään voinut.