Something about the sunshine

[ Rautaaja seuraksi kiitos ]

Jordan oli lentänyt ympäriinsä koko päivän. Päästyään koulusta kotiin tyttö oli ajatellut ottavansa perjantain erittäin rennosti - tanssiharjoitusten jälkeen pitkään, kuumaan suihkuun ja sitten tyttö olisi ehkä voinut saada isänsä hieromaan hartioitaan. Mutta ei - päästyään ovesta sisälle tytön isä oli tullut vastaan heti ensimmäisenä ja ilmoittanut lähtevänsä tuuraamaan jotain kollegaansa sairaalalle. Joten jäisi Jordanin tehtäväksi kuskata siskojaan ympäriinsä päästyään ensin itse kotiin harjoituksistaan. Joten suunniteltu pitkä suihku jäi lyhyeksi, että Jordan ehtisi heittämään Jenniferin omiin harjoituksiinsa ja pudottaa Brittanyan matkan varrella elokuvateatterin luokse. Kumpikin kuulemma pääsisi omin avuin takaisin kotiin ja Jordan oli sitä paitsi luovuttanut auton veljelleen - hän ei pystyisi autottomana siskojaan noutamaankaan. Toki ongelma olisi ratkaistu laittamalla isän ostamaan kaksosille omat autot, mutta heillä ei ollut osunut minkäänlaisia ongelmia auton jakamisen suhteen. Sitä paitsi he asuivat niin keskellä San Diegoa, ettei liikkuminen julkisillakaan ollut ongelma.
Selviydyttyään takaisin kotiin ystävä oli soittamalla kutsunut Jordanin bileisiin rannalle. Ja tyttöhän oli lähtenyt - hän ei ollut niin viinaan menevää tyyppiä että olisi ravannut kaikissa mahdollisissa bileissä, mutta hän ei keksinyt yhtään syytä miksei voisi lähteä. Kyseessä kun oli vielä opiskelija-bileet, joihin luuseri-sarjaan kastitettu Jordankin pääsisi sisälle. Toki klikki-järjestelmä ei olisi ongelma, isän palkka oli kuitenkin kuusinumeroinen ja perheen pankkitili oli raskaasti plussalla - Jordan olisi loistavasti voinut hypätä kerman puolelle. Niin, jos häntä olisi oikeasti kiinnostanut kuinka paljon hänen isänsä sai palkkaa. Tyttö oli niin perherakas ihminen, että häntä ei olisi haitannut vaikka he olisivat eläneet sossun tarjoamilla tuilla.
Ja ehkä bileet olivat juuri mitä Jordan tarvitsi. Ellei homma sitten karkaisi täysin käsistä, alkoholilla sai helposti sekasorron aikaan. Jos meno pysyisi jotenkin aisoissa, Jordan voisi viihtyäkin. Ellei porukkaa olisi tungokseen asti - tytön paniikkihäiriö oli pysynyt lääkityksellä hyvin kurissa, mutta väkijoukoista hän ei tykännyt vieläkään. Jo ajatus siitä että porukkaa saattaisi olla niin paljon, että hän saisi kohtauksen sai Jordanin ahdistumaan.
Jordan oli vaihtanut vaatteensa - koulussa käytetty punainen mekko oli vaihdettu mustiin farkkuihin, mustaan nahkatakkiin ja mustaan sekä valkoiseen toppiin. Siinä missä lyhyt nahkatakki loppui jo rintojen alle, molemmat topit olivat pitkänmallisia ja ylttivät melkein reiteen asti. Alimmaiseksi laitettu valkoinen toppi oli hieman mustaa pidempi ja kaikki tytön vaatteet olivat tyköistuvia. Mustissa avokkaissa oli muutama sentti korkoa, hiukset oli jätetty auki ja meikki oli tumma. Rantaan Jordan oli kävellyt - auto tosiaan oli Jacksonilla, mutta säätiedotus oli luvannut ilman pysyvän yhtä tyynenä, eikä matka ollut niin pitkä ettei hän olisi voinut kävellä.

Jordan oli viihtynyt bileissä jo melkein tunnin. Meno oli pysynyt tasaisena. Jordan oli tietoinen siitä että jossain päin liikkui vahvempiakin aineita, mutta koska kukaan ei ollut ottanut vielä övereitä tyttöä ei oikeastaan kiinnostanut. Tyttö itse ei ollut läheskään humalassa - olo oli vain mukavan rento, juuri sitä mitä tyttö oli hakenutkin. Breezer tytön toisessa kädessä oli vasta avattu, eikä tyttö ollut vahvoihin juomiin koskenutkaan.
Toisin kuin Jordanin seuraan ilmestynyt täysin vieras tyttö, joka selitti innoissaan asiaa jostain - vieraan raskaan sammalluksen takia Jordan oli pudonnut kärryiltä jo ajat sitten. Hyperaktiivinen vieras oli jatkanut vain selittämistä ja Jordania pelotti että se huitaisisi häntä vielä elehtiessään villisti käsillään. Huitomisessa näytti olevan yhtä paljon järkeä kuin tytön selityksessä.
Vieraan selityksen käydessä yhä vaikeaselkoisemmaksi Jordan häipyi. Vieras ei huitomisesta päätellen edes tajunnut Jordanin lähteneen, mikä sai Jordanin vain naurahtamaan itsekseen.

[Täältä tullaan :3]

Aaren Ainsworth biletti harvoin, jos koskaan, mutta tänä iltana hänen kaveriporukkansa oli yksinkertaisesti pakottanut hänet mukaansa rannalla järjestettyihin bailuihin, joihin nörteilläkin oli vapaa pääsy ilman ongelmia. Aarenin ei siis ollut auttanut muu kuin vetäistä harmaat, kulutetut farkut jalkaansa ja musta huppari niskaansa ja ahtautua kuskina toimivan kaverin autoon. He olivat saapuneet paikalle vajaa kaksi tuntia sitten, ja jo tämän lyhyen oleskelun jälkeen Aaren olisi ollut valmis lähtemään kotiin. Pojalla oli yksinkertaisesti tylsää, sillä rannalla remuaminen ei ihan sopinut hänen käsitykseensä hauskanpidosta. Täyshumalaankaan hän ei halunnut itseään juoda, sillä seuraavana päivänä hänellä olisi ohjelmassa opiskelua aamusta alkaen, joten krapula ei houkutellut. Olihan hän pari kaljaa sentään juonut ja kolmatta, vasta-avattua pulloa, hän pyöritteli parhaillaan käsissään, mutta sen tyhjentäminen ei juurikaan häntä houkutellut. Poika huokaisi itsekseen tähyillessään kavereitaan juhlijoiden joukosta; hänen kaverinsa kyllä tuntuivat viihtyvän, joten Aarenilla ei ollut mitään toivoakaan päästä vielä moneen tuntiin kotiin. Eikä hän edes voisi soittaa ketään hakemaankaan, sillä hänen enonsa oli työmatkalla koko viikonlopun ja Blaise, hänen serkkunsa, ei nyt ikinä ollut perjantaisin kotona. Joten hänen ei auttanut muu kuin yrittää tappaa aikaa jotenkin.

Pian poika kuitenkin unohti halunsa häipyä rannalta, sillä erittäin mieluisa ajantappotapa käveli häntä juuri vastaan kauniin, tummatukkaisen tytön muodossa. Aarenin suupielet kääntyivät pakostakin hymyyn tuon suunnatessa kulkunsa tytön luokse.
"Hei Jordan", poika tervehti puhe-etäisyydelle päästyään ja tuon hymy leveni hieman. Jordan näytti erittäin hyvältä tänä iltana, joskin ainahan tyttö näytti kauniilta. He olivat jutelleet joitain kertoja koulussa, ja Aaren kyllä piti tytön seurasta suunnattomasti. Siispä hän oli myös varsin ilahtunut siitä, että oli törmännyt tähän tänä iltana.
"Miten on ilta sujunut?" Aaren tiedusteli ja kohotti hieman kulmiaan jatkaessaan, "minulla on nimittäin ollut kuolettavan tylsää, mutta toivottavasti sinulla on ollut hauskempaa". Poika virnisti hieman ja katsahti hieman ympärilleen nähdäkseen, oliko Jordanilla mahdollisesti muuta seuraa.

HTC:n puhelin pudotettiin takaisin mustan laukun pohjalle Jordanin tarkistettua ettei häntä oltu kaivattu. Tytön ystävä oli häipynyt aikaisemmin jahtaamaan bileisiin saapuneita mieshenkilöitä ja luvannut ilmoittaa jos tätä onnistaisi. Toki Jordan olisi voinut pysyä ystävänsä seurassa, sitähän sanottiin ettei apurin roolista saanut kieltäytyä, mutta se rooli ei sopinut Jordanille yhtään. Hän oli ihan liian varovainen (ja neuroottinen) siihen hommaan eikä edes pitänyt vahvasti humaltuneesta seurasta. Joten Jordan oli jättänyt ystävänsä omilleen ja koska mitään ei ollut kuulunut ystävär ei ollut joko onnistunut ollenkaan tai oli yhä työn touhussa. Jordan ei jaksanut uskoa että oli missannut mitään.
Siitä lähtien Jordan oli jutellut vain satunnaisten henkilöiden kanssa. Tytön varovaisuuden takia puheenaiheet olivat pysyneet hyvin pinnallisina. Ehkä hänen olisi pitänyt vain jäädä kotiin - mitä hän täällä teki kun ei hallinnut kanssakäymistä muiden kanssa? Jordanin sosiaalisissa taidoissa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, hän piti muiden seurasta ja tuli toimeen muiden kanssa, mutta itsesuojeluvaisto oli niin vahva ettei hän osannut rentoutua. Jordan tiesi olevansa täysin neuroottinen asian suhteen. Mutta oli mahdotonta saada siipeensä kun ketään ei päästänyt niin läheelle että ne olisivat päässeet satuttamaan. Se ei ollut sitä etteikö hän osaisi tutustua ihmisiin, mutta itsesuojeluvaisto tuli tielle jatkuvasti. Ei ihmisiin voinut luottaa - Jordan oli erittäin vakuuttunut ettei oikeasti täysin rehellisiä ja luotettavia ihmisiä ollut olemassakaan. Oli tietenkin täysi mysteeri muille mistä asia johtui, koska ulkopuolisillehan asiasta ei puhuttu. Oli kyllä yleisesti tiedossa että neiti Kane oli neuroottinen ja hankala, mutta sitä ei tiedetty että miksi.

Ääni tunnistettiin tutuksi, mutta nimi saatiin päähän vasta kun kasvotkin tunnistettiin. Hymy näytti tarttuvan, mutta ystävällisestä hymystä huolimatta Jordan oli refleksinomaisesti kasannut suojamuurinsa. Ymmärtämättä itsekään miksi - Jordanilla oli pelkästään hyvä kuva Aarenista. Poika oli mukava, kohtelias ja komea. Se olisi voinut olla unelmavävy, jos Jordan nyt uskaltaisi viedä ketään näytille ylisuojelevalla isälleen. Tohtori Kane oli erittäin epäileväinen kaikkia kaksilahkeisia kohtaan jos ne olivat kanssakäymisissä tämän tyttären kanssa. Vaikka luulisi että jos erittäin skeptinen Jordan hyväksyi kyseiset miehet niin niiden olla erittäin luotettavia ja kunnollisia, mutta tytön isä oli asian suhteen vielä pahempi. Jordanin voittaminen puolelleen oli helpompaa.
Jordanilla ei ollut mitään pahaa sanottavaa Aarenista eikä se ollut mitään henkilökohtaista - tytön oma epävarmuus oli vain tiellä. Hän ei ikinä ollut varma kenestäkään eikä osannut tutustua spontaanisti. Koska Aarenin hän olisi halunnut tuntea paremminkin. Mutta oli vain liian hankalaa rentoutua pojan seurassa. Tässäkin tapauksessa Jordanin luonne oli tiellä ja pahasti. Oli erittäin todennäköistä ettei hän koskaan oppisi tuntemaan Aarenia koska se oli Jordanin osalta niin hankalaa.
Jordan pyöritti yhtä olkapäille laskeutuvista suortuvista sormiensa ympärille. He olivat jutelleet muutaman kerran, mutta Jordanille ei silti ollut minkäänlaista käsitystä miten ja mistä puhua Aarenin kanssa ja se hermostutti. Katse pysyi Aarenin kasvoissa, vaikka Jordan olisikin mieluummin tuijottanut merta. Meri ei saanut häntä hermostumaan.
"Itseasiassa ehdin jo suunnitella kotiin lähtemistä. Ehkä minä en vaan ole tarpeeksi humalassa ymmärtääkseni mikä tällaisessa koheltamisessa on niin hauskaa", Jordan kohautti olkiaan. "Haluaisitko sinä ehkä pitää minulle seuraa?" Älä punastu. Ja muista hengittää, äläkä pyörry.