Ei tunnetta minussa ja kosketus tappaa

Erittäin turhautuneen oloinen punapää istui ikkunalla, ikkuna auki ja tupakka suussa. Mischa Moon näytti aivan liian huolettomalta ollakseen se Mischa, jona hänet niin hyvin tunnettiin.
Pojan oranssinpunaiset hiuksen olivat villisti vapaana ja sisään tunkevan tuulen armoilla. Kasvoilla oli kuitenkin tuttu ylimielinen ilme, mutta sen lisäksi siinä oli jotain muutakin... Pojan kasvot kertoivat, että tuo oli ahdistunut häkissään. Hän tahtoi ulos siitä häkistä.
Mischa oli valinnut juuri tämän ikkunan ja tämän käytävän, sekä ajankohdan siksi, että tiesi sen olevan autio juuri silloin.
Kukaan ei oikeastaan tunnin aikana pörräillyt juuri tällä käytävällä, täällä ei pidetty tunteja nyt, eikä täällä oikeastaan ollut mitään muutakaan mielenkiintoista. Tai siihen poika luotti.

Mischalla oli yllään mustat housut, sekä harmaa kauluspaita, jonka päälle oli vedetty pitkä, musta nahkatakki. Solmio oli tummanpunainen, kengät nahkaa.
Poika huokaisi turhautuneena antaen tupakan savun karata samalla ulkoilmaan. Katse viisti jotain kaukaisuutta, jota kukaan muu ei kyennyt näkemään. Se kaukaisuus oli Mischan omassa päässä, ei sitä konkreettisesti ollut edes olemassa. Lukuja, numeroita, tavuja ja sanoja, kuvia ja värejä.
Poika pudisti hieman päätään ja hiukset sekoittuivat yhä enemmän. Mischa naurahti varovasti, vaikka tiesikin ettei kukaan voinut sitä kuulla.

- viimein sain kirjoitettua tämänkin, hieman kämänen, mutta toivottavasti kelpaa. :'D Jukkis ja Nana, kiitos -

Nana D’Etampes de Valencay asteli eteenpäin tyhjää käytävää, mustien korkojen kopistessa pehmeästi vasten lattiaa, äänen kaikuessa tyhjällä käytävällä vaimeasti. Nuori nainen oli pukeutunut vähintäänkin huomiota herättävästi, kauniin kehon näkyen avoimesti paljastavasta vaatetuksesta. Hän itse piti säädyttömän lyhyestä hameestaan hyvin paljon eikä neitokainen juurikaan välittänyt muiden mielipiteistä tai hyvin usein jopa oudoksuvista katseista.

Sirot, pitkät sormet pyyhkäisivät mustan suortuvan ojennukseen, tytön violettien silmien katseen osuessa punapäiseen pitkätukkaan. Nana oli seota askelissaan, joutuen pysähtymään pienen välimatkan päähän nuorukaisesta, antaen avoimen katseensa käydä läpi pitkätukkaisen nuorukaisen vartalon, katseen noustessa kundin kasvoihin. Tympääntynyt ilme punatukan kasvoilla sai neitokaiselta osakseen vain kauniisti muotoillun kulmakarvan kohotuksen, nuoren naisen hymähtäessä pienesti ja pudistaen päätään. Hän oli kyllä heikkona pitkätukkaisiin miehiin, useimmat tässäkin koulussa tiesivät sen, mutta tämä… nirppanokkainen neiti ei ollut sitten yhtään hänen tyyppiään..
Mielessään mustaharjainen tyttö arpoi lähtisikö jatkamaan matkaansa vai mitä tekisi, tuon päätyen kuitenkin jäämään nojaamaan selkä hivenen kissamaisesti kaarella seinää vasten, tytön alkaen kaivaa niitä muutamaa tupakkaa ja sytkäänsä joita tuo kantoi mukanaan ihan vain tälläisiä hetkiä varten.

Mischa tuhahti tiputtaen natsan ulos avoimesta ikkunasta. Ei hän jaksanut sen matkaa alas seurata, tylsää. Sen sijaan poika katsahti käytävälle, mikä sai aikaan kulman kohautuksen. Oletuksesta huolimatta hän ei ollutkaan yksin, vaan joku lievästi ilmaistuna kapinallisen näköinen tyttö oli päättänyt viihdyttää häntä olemassa olollaan. Kerrassaan mahtavaa.

Vihreiden silmien katse tutki tuon goottitytön läpikotaisin. Mischa ei paheksunut lyhyttä hametta, mitä häneltä nyt ehkä olisi saattanut olettaa. Katse ajatutui seinälle ja poika haraisi oranssin punaiset hiuksensa läpi sormillaa, jonka jälkeen kaivoi taskustaan askia ja uutta tupakkaa. Syöpäkääryle heitettiin huulille ja poika kaivoi stendarin esille tupakan sytyttääkseen. Hetken säätämisen jälkeen Mischa sai rauhassa vetää henkoset.

"Mikäs sut tänne lennätti?", poika kysyi hillityllä äänellä, kuin jutustellen niitä näitä kenelle tahansa. Mitä nyt oikeastaan tekikin, mutta Mischalle klikit olivat sääntöjä. Ja toinen oli selvästi huomattavasti alempana arvojärjestelmässä kuin nuoriherra Moon.

Nuori nainen kohotti tupakkansa huulilleen, sytyttäen sen ja huokaisten mielessään autuaana. Tupakat ja aski hävisivät sinne mistä olivat tulleet, Nanan jäädessä kaikessa rauhassa polttelemaan tupakkaansa, antaen tuhkien tippua siivotulle lattialle sen enempää niistä välittämättä. Vaikka hän nyt yleensä elikin siivosti niin ei hän halunnut toista lähelle mennä, sillä se olisi näyttänyt lähentelyltä jonkun silmissä. Mutta.. mitä se olisi tosiasiassa haitannut? Kettumainen kiilto välähti silmissä, tytön kääntäen katseensa kundiin. Punaiseksi maalatut, täyteläiset huulet kaartuivat kevyeen hymyyn, Nanan suoristuen, venyttäen kehoaan hivenen ennen kuin asteli tyypin luo ja kaikessa rauhassa käveli niin lähelle, että hänen kehonsa miltei kosketti toista, kumartuen karistamaan tuhkat tupakastaan ikkunasta ulos.

Nanan jäädessä nojaamaan seinään aivan toisen lähellä, kissamaisesti meikattujen, violettien silmien tarkastellessa toista ennen kuin naurahti pehmeästi.
”Ajattelin vaan jäädä katomaan mikäs se prinssiä harmittaa”
Todettiin yllättävän heleällä, kevyesti seksikkään käheällä äänellä.

Tytössä oli jotain kissamaista, silmää miellyttävää liikehdintää. No, olihan Mischakin vain ihminen, eikä hallinnut ajatuksiaan. ääneen poika niitä ei kyllä koskaan tulisi sanomaan, hän ajatteli liikaa ja typeriä ajatuksia. Asioita, joita hänen arvoisellaan ihmisellä ei olisi ollut oikeutta ajatella. Tyttö näytti friikiltä, ulkonäkö kieli villistä elämästä. Mitä Mischa olisi suht varmana voinut kertoa tytöstä pelkän ulkonäön perusteella oli, että toinen tuskin piti suuressakaan arvossa sitä mitä Mischa. Toisaalta se toimi kyllä toisinkin päin.
Tyttö tuli lähelle, eikä poika hätistänyt sitä pois. Nyrpisti vain hivenen nenäänsä mielenosoituksellisesti. Poika ei sanonut mitään, eikä tehnyt. Paikalla ei ollut ketään tärkeää näkemässä, joten mitä merkitystä millään oli? Heitä oli vain kaksi, Mischa ja tuo tyttö. Poika veti tupakkaa sisäänsä.

Mischa katseli takaisin tytön katseesta piittaamatta, eipä poika läheisyydestäkään tuntunut piittaavan. Oli vain lievästi närkästynyt siitä, että toinen toimi välittämättä, suorastaan huomioimatta, Mischan mielipidettä asiasta. Mitäpä muuta joltakin kapinalliselta muka olisi voinut odottaa?
Se tahtoi tietää mikä prinssiä harmitti, niinkö se sanoi? Mischa pudisti hieman päätään ilmeettömästi ja käänsi katseensa vastakkaiseen seinää huokaisten. Savu karkasi ulos suun kautta.
"elämä, sen monimutkainen yksinkertaisuus."

Silmät siristyivät hivenen tytön huomioidessa tuon punapäisen prinssin katseen, Nanan tuijottaessa takaisin. Vino hymy kävi maalatuilla huulilla, tupakan eksyessä huulten väliin ja nuoren naisen puhaltaessa savut ulos suunsa kautta. Hän hymähti pehmeästi nuorukaisen sanoille.
”En arvannut, että te silkkikädet osaatte olla myös filosofisia”
Todettiin hivenen huvittuneena, mustan harjan omaavan tytön hieraistessa vapaalla kädellään niskaansa.

Koko tuona aikana violettien silmien katse ei irronnut tuosta maitonaamaisesta prinssistä. Hän tiesi, että toinen voisi kimpaantua hänen sanoistaan. Koulun ”ylimystö” osasi olla joskus kovinkin heikkohermoista. Mutta hei, mitä hän oikeastaan siitä välitti? Nanan olemus pysyi rauhallisena, tytön taas astuessa lähemmäs ja pudottaen tupakkansa ikkunasta vähän välittämättä saisiko palava tupakka siellä jotakin aikaan. Ja vaikka koulu palaisi niin se voisi olla jopa hauskaa. Hän ei siirtynyt enää pois nuorukaisen läheltä vaan piti katseensa tuon kasvoissa.

”… miten sinulta ei ole vielä saksittu hiuksia..?”

Huomautus Mischan filosofisista sanoista sai pojan vain hymähtämään pienesti.
"Se on täysin persoonasta kiinni. Mun aivokapasiteettini toimii hieman laajemmalla alalla kuin monen tusina bimbon", Mischa tuhahti vetäen viimeiset henkoset tupakastaan ennen kuin tuhosi sen matkan avoimesta ikkunasta koulurakennuksen ulkoseinään, jota pitkin se sitten jatkoi matkansa alas.

Tytön tavoin ei Mischakaan enää sytyttänyt itselleen uutta tupakkaa, eikä myöskään hätistänyt lintutyttöä matkoihinsa. Jäi vain seisoskelemaan siihen harvinaisen lähelle kapinallista.
Kysymys hiuksista ei ollut yllättävä, moni muukin oli siitä kysäissyt. Joskin ne muut olivat yleensä hänen omaa porukkaansa. Lyhentämisestä oli kuulunut niin monia vihjauksia eri tahoilta. Mischa oli luvannut luopua niistä sitten kuin oli aika. Niin, silloin kuin kasvaisi ohi pitkistä hiuksista ja rupeaisi käyttäytymään kunnolla. Hiukset saisivat siis pysyä vielä pitkinä jonkin aikaa.
Mischa kohautti olkiaan.

"Tiedä nyt sitten sitä."

”Ehkä… tai sitten ei..”
Kuului punaisten huulten välistä, katseen pysyessä ehkä liiankin tiiviinä tuossa punapäisessä prinssissä. Huulille nousi kaunis hymy, mutta se ei yltänyt violetteihin silmiin. Tiedä häntä, ehkä Nana tahtoi vain mielistellä. Tai sitten ei. Ehkä hän tahtoi vain jutella hetken maitonaaman kanssa ennen kuin jatkaisi matkaansa kuka ties minne.
”Älä leikkaa niitä. Koskaan..”
Sanottiin miltei kehräten. Jos kyseessä olisi ollut samaan klikkiin kuuluva niin pörröhiuksinen nuori nainen olisi luultavasti jo alistanut tuon seinää vasten, painaen oman vartalonsa aivan kiinni toiseen. Mutta mikä häntä esti tekemästä niin? Ei hän kunnioittanut näitä pentuja.
”Pitkät hiukset tekevät miehen..”
Todettiin, katseen silmäillessä kauniita hiuksia.
Sitten arvaamatta, toinen käsi ojentui, tarttui hellästi pieneen hiustuppoon ja siveli sillä nuorukaisen leukapieltä. Varoittamatta tummatukka astahti lähemmäs, painaen kauniin vartalonsa miltei kiinni toisen omaan. Varoittava katse luotiin kulmien alta kundin silmiin.

Lintutyttö hymyili hänelle kauniisti, Mischa vain käänsi katseensa seinille. Ei hän osannut katsoa takaisin tai hymyillä, toinen oli kuitenkin tuollainen korppi. Joku kapinallinen, josta Mischa ei tiennyt mitään. Ja tuskin hänen kaltaisensa olisi pitänytkään tietää tai edes tahtoa tietää mitään niistä.
Kehotus siitä, ettei Mischa saisi leikata hiuksiaan, koskaan sai pojan katsomaan tyttöön ja kohottamaan hieman kulmiaan. Kukaan ei koskaan ollut ilmaissut tuollaista mielipidettä hänen hiuksistaan. Ja tuo vaikutti vieläpä ihan rehelliseltä. Oliko hän oikeasti saanut ensimmäisen, rehellisen, positiivisen kommentin hiuksistaan joltain kapinalliselta? Outo päivä, kerrassaan.
Tyttö jatkoi vielä kertoen, että pitkät hiukset tekivät miehen. Nyt Mischakin hymähti, eikä edes halveksivasti. Tuo tyttö oli jotenkin niin outo ja koomisen oloinen hänen seurassaan, ettei Mischa voinut edes uhrata ajatusta sille, että joku saattaisi nähdä ja se tuhoisi hänen maineensa.

Tytön sormet karkasivat Mischan hiuksiin ja pojan kulmat kohosivat hieman. Mitä se nyt teki? Niin, ja miksi helvetissä Mischa ei hätistänyt sitä tiehensä? Poika naurahti hieman epäuskoisesti tytön leikitellessä hänen hiuksillaan, hänellä. Oikeastaan Mischan huulilla kareili pieni hymy, se itsekkyys kuvastui siitä enää vain nimeksi. Siinä oli jotain muutakin... Hämmennystä, epäuskoa, huvittuneisuutta? Kenties.
Tyttö painoi itseään vasten Mischaa. Jos joku olisi ollut näköetäisyydellä Mischa olisi varmasti vain nauranut räkäisesti ja irrottautunut tytöstä. nyt poika katsoi tuota vain kiusoittelevasti kulmiensa alta kuin kysyen mitä tuo aikoin.

Silmien katse seurasi tarkasti kermaan kuuluvan punapäisen prinssin reaktiota, tytön hymähtäen tyytyväisenä kun tuo ei laittanutkaan vastaan. Siropiirteinen käsi kohosi kuin vaivihkaa prinssin huulille, sen sivellen niitä hellästi katseen pysyessä kaiken aikaa nuorukaisen kasvoissa tarkkailemassa tuon ilmeitä. Silmien siristyessä kissamaisesti mielihyvästä kun harjaspäinen tyttö painautui aivan lähelle punatukkaisen vartaloa, naurahtaen tuon kaulan ihoa vasten.

Aistilliset huulet koskettivat pehmeästi toisen kaulaa, niiden varoen tekemästä jälkiä. Käden sipaistessa hiuksia korvan taakse, huulten ja kielen löytäessä kundin korvan, niiden leikkiessä sillä ja näykkiessä hellästi tuon korvanlehteä. Toinen käsi nousi prinssin rintakehälle, painaen tuota yllättävän voimakkaasti seinää vasten, toisen seikkaillessa tiensä tuon alavatsalle.
”Voisin raiskata sinut siihen paikkaan…”
Tytön ääni kehräsi vaarallisesti, hampaiden näykätessä hellästi prinssin korvanlehteä.

Järki käski punapäätä karistamaan tuon linnunpelättimen irti itsestään, mutta herätetty halu oli tiukasti erimieltä. Se tahtoi ensin tyydyttää tahtonsa, ennen kuin antaisi pitkätukan taas palata normaalin kylmän kusipään kilpensä taakse. Miksi piti tuntua niin helvetin kiihottavalta tulla jonkun... friikin ahdistelemaksi? Tilanne oli ihan uusi Mischalle.

Mischa antoi kroppansa tytön leikkikaluksi, veti hieman päätään taaemmas paljastakseen kaulaansa. Pian punapää sai huomata itsensä painetuksi vasten seinää. Huulille noussut kiusoitteleva, suorastaan ilkeäsävyinen, halukas ja omahyväinen hymy oli melkeinpä aito. Sanat, jotka tyttö lausui saivat rikkaan pennun naurahtamaan.
"Jos joku kysyy, mitään ei ole tapahtunut", poika totesi kääntäen systeemin toisinpäin painaen nyt itse korppityttöä vasten seinää ja huuliaan tuon huulille. Poikaa ei kiinnostanut nyt hienostella, kuten kaikkien bimbojen kanssa yleensä piti. Mischa ei tahtonut leikkiä kilttiä poikaa. Ja silti tuota hieman huolestutti, että joku saattaisi nähdä.