like the way i am

// eli chaos ja mila <3 //

Paloma Cooper pysäköi autonsa Astonin parkkipaikalle. Auto kiinnitti tietysti porukan huomion, ja tyttö hymyili ratin takaa. Ison, tai no oikeastaan korkean, auton kanssa sai olla tarkkana kun parkkeerasi. Mutta kun siihen oli tottunut, ei pienemmällä autolla enää osannu parkkeerata! Paloma peruutti ruutuun, ja sammutti auton. Hän huokasi hiljaa, oli outoa olla taas koulussa. Vaikka tietysti hän oli ollut jo kauan koulussa, mutta hän kaipasi aina välillä Brasiliaan. Sitä kiireettömyyttä ja rentoa elämää. Tyttö kasasi itsensä ja kapusi ulos autosta. Parkkipaikalla oli jo porukkaa, ja päät kääntyivät hänen kävellessä ohi. Paloma ei kiinnittänyt porukkaan mitään huomiota, käveli vain ohi kohti koulun ovia ja aulaa.

"Vittu miten läski muija!" joku jätkä huusi. Tyttö ei kuitenkaan kiinnittänyt mitään huomiota jätkään, peilasi vain
itsensä ulko-ovesta, ja oli jo avaamassa koulun ovia. "Etkö sä helvetin tankkeri kuullut?" poika toisti nyt kovempaa. Paloma huokasi, ja kääntyi nopealla liikkeellä niin, että näki tuon munapään.
"Kuulin, senkin muna-aivo", tyttö sanoi happamasti ja näytti keskaria toiselle. "Uuuuu", poika sanoi ja näytti takaisin. Paloma ei kuitenkaan jaksanut tuollaista toimintaa, vaan käveli sitten sisään koulun aulaan. Mutta tyttö ehti ottamaan vain muutaman askeleen, kun ovi aukesi uudestaan, ja se saatanan mulkero ilmestyi sisälle. Eikä näyttänyt saaneen tarpeekseen.

Neiti ei kuitenkaan kiinnittänyt jätkään mitään huomiota, vaan käveli sitten suoraan kahviautomaatille. Nyt teki mieli kaakaota, ja aikaahan olisi vielä. Rehtori oli pyytänyt käymään vasta about tunnin päästä. Tyttö kaivoi laukustaan oikean kolikkomäärän ja syötti ne koneeseen, joka vastapalveluksena antoi Palomalle höyryävän kupin kaakaota. Ja siitä tuo jätkä, ilmeisesti pahis?, sai vain lisää vettä myllyynsä.
"Kattokaa tota vitun läskii!" tämä huusi sitten kovaa niin, että kaikki aulassa ja lähistöllä olevat kuulivat. Valitettavasti paikalla ei ollut opettajia. Vittu. Paloma hymyili pirullisesti ja vilkutti porukalle.
"Niin, läski on palannut!" tämä huudahti sitten iloisesti ja istuutui lähimmälle sohvalle, osan porukasta mulkoillen häntä. Mutta jätkä oli saanut jonkun ihme kompleksin hänestä, ja lähestyi yhä.
"Etkö sä vittu tajua, että sun kokosia ihmisiä ei kaivata tänne?" jätkä kysäisi sitten saade hymyn Palomalta.
"Voi, etkö sä ymmärrä, et mä käyn koulua täällä? Paitsi että mä luulen sen olevan liian vieras käsite sulle, hani", tyttö sanoi ja hörppäsi kaakaotaan. Hän ei tosiaankaan ymmärtänyt jätkän käytöstä. Miksi kenellekään pitäisi olla ongelma se, miltä joku toinen näytti? No, omapahan oli ongelmansa. Jätkä siirtyi kauemmas mulkoilemaan häntä.

Korkokenkien korot napsahtelivat terävästi lattiaan nuoren naisen liikkuessa kissamaisen kevein askelin niiden päällä. Tytöllä oli yllään vaihteeksi pornonpuoleinen mekko, jossa hänen muotonsa ja tatuointinsa pääsivät vaihteeksi harkitusti esiin. Pari päivää sitten kirkuvan oransseiksi värjätyt hiukset roikkuivat valloillaan. Tumma ja vahvameikki korosti tytön teräviä silmiä ja tylyä ilmettä. Jamilah oli melkein kuin kuka tahansa kermalainen, mutta ei lähellekään. Hänen kapinallisuutensa paistoi kilometrien päähän. Neiti Lee oli ylpeä, rikas ja kaunis. Hän ei kuitenkaan ollut pinnallisuudeltaan verrattavissa kerman muijiin. Hän oli oman luokkansa kuningatar, pahatar.
Ja tänään tuo pelätty ja kunnioitettu kissanainen oli erittäin pahalla tuulella. Yksikin kommentti ja hän löisi hyvin tähdätyn oikean koukun aukojan leukaan. Tämä oli päivä, jona Jamie vihasi ihmiskuntaa.

Hän oli juuri saapunut aulaan, kun joku jätkä ilkkui jotakuta läskiksi. Oli siinäkin syy pitää meteliä itsestään. Voi jumalauta… Jamien päässä keitti hyvin, hyvin korkeilla lämpötiloilla. Se törppö luikki jonkun hieman isokokoisemman muijan kintereillä ja ilkkui, oli vieläpä tönäistä mennessään Milaa.
“Etkö sä vittu tajua, että sä pidät turpas kiinni mun maailmassa tai katoat siitä”, Mila ärähti erittäin sähköisellä sävyllä jätkän inistessä jotain siitä, ettei tytön kokoisia ihmisiä kaivattu tänne. Jo nyt jumalauta oli!
Poika sitä paitsi nauroi hänelle, tuijotteli hänen tissejään, jotka kyllä mekossa kieltämättä olivat tyrkyllä. Mutta Milapa ei pitänyt jätkästä, joka halveerasi täällä naisia. jamien feministipuoli pääsi esille, vaikka hän itse olikin kuin suoraan pornoelokuvasta tempaistu.

“Mun silmät on ylempänä, paskanaama”, Mila tokaisi viileästi ja riuhtaisi pojan kevyesti hiuksista ylös lyöden tuota nyrkillä nenään. Rystysiin koski mukavasti lyönnin voimasta, mutta tuskin läheskään niin paljoa kuin pojan nenään. Poika näytti kiukustuneelta ja meinasi käydä päälle, kunnes Mila naksautti kieltään ja näytti hyvin kuninkaalliselle. Että oli mukavaa olla maailman suurin kusipää.
“On raukkamaista lyödä naista.”

Neitokainen hörppi kaakaotaan sulkien korvansa tuolta säälittävältä jätkältä. Vittu painus helvettiin, jos piti noin paljon ihmisten kiusaamisesta. Tosin joku Palomaa herkkänahkaisempi olisi joko motannut jätkää tai juossut itkemään vessaan. Ei. Jälkimmäiseen tyttö ei alentuisi, sen hän oli oppinut. Hän hyväksyi itsensä, rakasti jokaista grammaansa, eikä siten välittänyt niistä iljettävistä kommenteista, joita hänestä huudeltiin. Valitettavasti poika ei ymmärtänyt olla varovainen, sillä jopa korvansa sulkenut Paloma huomasi paikalle tulleen tytön. Toisin kuin tuo raukkaparka.

Hymy nousi Paloman huulille. Mila näytti olevan yhä täällä. Tosin minnekkä toinne olisikaan mennyt yhdessä vuodessa? Mutta kuitenkin. Ja kuten muutkin astonilaiset, myös Paloma tunsi tuon pahattaren. Vaikka Mila kuuluikin pahiksiin, hän oli, ainakin tytön omasta mielestä, vaikuttavampi ilmestys kuin suositut. Ja tänäänkin tuolla kauniilla pahiksella oli mahtavat, joskin turhan pornahtavat, vaatteet. Paloma ei kuitenkaan tuojottanut toista kauaa, vaan tuijotti sitten häntä haukkumaan seurannutta jätkää, joka tönäisi tuota kissanaista. Ja seuraukset olivat sen mukaiset! Neidon ärähdys oli hyvinkin suotava, mutta se, miten jätkä käyttäytyi! Oikeasti, joko jätkä oli täysidiootti tai ei oikeasti tuntenut Astonin pahattarena tunnettua Milaa. Paloma seurasi tapahtumaa keskittyneesti, unohtaen kaakaonsa.

Tyttö tirskahti sitten Milan todetessa silmiensä olevan ylempänä. Voi, pojat eivät vieläkään osanneet ihmisen anatomiaa. Ainakaan tyttöjen kohdalla. Mutta seuraava tapahtuma sai Paloman nostamaan käden suulleen. Ei hän nyt ollut olettanut, että jätkä saisi turpaansa. Mutta vaikuttavaa se oli silti. Neitokainen nousi sitten sohvalta, nappasi laukkunsa ja käveli sitten omat korkonsa kopisten Milan ja tuon mulkerojätkän luo.
"Mila", tyttö sanoi sitten hymyillen. Okei, he olivat eri klikeissä, mutta hän kunnioitti tuota toista enemmän kuin suosittuja. "Saanko?" Paloma jatkoi, ja toisen vastausta odottamatta kohdisti sitten oman lyöntinsä suoraan toisen munille, saaden pojan vaikeroimaan entisestään.
"Ja muru, jos sä et jo oppinut, niin isolle tytölle on turha tulla ryppyilemään", tämä kuiskasi sitten pojan korvaan tipauttaen sitten jätkä perseelleen keskelle aulaa. Poikaa kysri. Hän oli saanut turpiinsa tytöiltä. Mutta hän ei jaksanut vastustaa kahta hullua raivotarta, vaan katsoi parhaaksi kadota näkyvistä.

"Sori, mun oli pakko purkaa hieman ärtymystäni", Paloma pahoitteli sitten nuolaisten kädeltään siihen läikkyneen kaakaon. "En halunnut pilata sun iloas", tyttö lisäsi sitten vielä pahoittelevasti hymyillen. Toivottavasti Mila jättäisi hänet rauhaan...

Mila oisi voinut läksyttää tätä ummikkoa enemmänkin, mutta pian tyttö, joka oli joutunut pojan typeryyttä kuuntelemaan nousi ja lausui hänen nimensä pyytäen lupaa. Pahiksen silmissä viivähti kiinnostus. Mitä nyt? Tämä tyttö oli Paloma, se nimi muistui jostain aivojen perukoilta mieleen. Oltiinhan siitä saatu kuulla, kuinka ‘läski’ kuului kermaan. No, mikäs siinä. Jamie soi neidille lyhyen nyökkäyksen ja otti muutaman askelen kauemmas.
No, tämä isompi tyttö näytti hoitavan homman loppuun saaden pienen hymynkareen pahattaren huulille, vaikka tämä olikin päivän jo mielessään kironnut. Poika luikki karkuun, mikä todellakin oli vain hyvästä. Meni viimeinkin Milan kissansilmistä. No, vielä pahempaan kuntoon se olisi itsensä saattanut jäämällä.
Paloma pyysi häneltä anteeksi, Jamie naurahti.
“Turhaan pahoittelet, sun riesashan se oli”, neito vastasi toisen sanoihin.

“Sä olet sitten palannut”, Mila totesi vielä. Hän ei edes tiennyt missä toinen oli ollut, saati huomannut tuon poissaoloa. Nyt kun tuon taas näki tajusi tuon olleen jonkun aikaa poissa. Ei, Mila ei kysynyt. Kertoisi jos oli kertoakseen. Sitä paitsi saattaisihan toinen luikkia karkuunkin, sillä kuului tosiaan kermaan ja hän kapinallisiin. Ja kermalle klikit tuntuivat olevan kaikki kaikessa.

Lupa tosiaan saatiin, mutta tyttö olisi varmasti ilman Milan lupaakin lyönyt toista. Okei, ei ehkä fiksuinta lyödä porukkaa koulussa, mutta tämä olisi varmasti vain ja ainoastaan poikkeus. Ellei jätkä palaisi, silloin toinen saisi pahemman käsittelyn... Koska Paloma pystyi päreensä menettäneenä mukiloimaan porukkaa aika huonoon kuntoon, mutta jos väkivaltaa koettaisi hillitä koulussa ollessaan. Tyttö huomasi hymynkareen toisen kasvoilla, muttei ilmaissut sitä. Mila vaikutti olevan nyt paremmalla tuulella kuin äsken, mutta mistäpä Paloma toisen aivoituksia tiesi. Parempi vain toivoa niin. Pahatar naurahti sitten, mikä kirvoitti hymyn myös neidin itsensä huulille.
"Sovitaan niin", tyttö vastasi sitten, hörpäten jäähtynyttä kaakaotaan.

Kappas! Toinen muisti, tai älysi, hänen olleen poissa. Mutta kuten porukan tapoihin kuului, siis kaikkien muiden paitsi niiden cheerleadeerkanojen, asiasta ei kysytty. Paloma hymyili sitten toiselle.
"Jep, parantelin itseäni Brasiliassa", Paloma sanoi sitten ja kohdisti katseensa sitten Milaan. Toinen saattoi toki odottaa hänen häipyvän paikalta, jos hän vaikka pelkäsi Milaa, tai piti tiukasti kiinni klikeistä? Mutta Paloma ei hävinnyt. Itse asiassa koulun kissanainen kiinnosti häntä, eikä tyttö välittänyt hevon paskaa klikeistä. Vaikkei tietenkään näyttäytynyt nörtin kanssa mieluusti.
"Mutta täällä tuskin mikään on muuttunut", tyttö sanoi sitten hörpäten kaakaotaan, joka vain kylmeni kylmenemistään. Kohta siitä tulisi jo pahaa.

Mila ei sopinut mitään kermalaisten kanssa, mutta nyökkäsi kuitenkin Paloman sanoille. Se oli tuon riesa, siihen mitään sopimusta tarvittu. Eikä niitä sanoja olisi niin kirjaimellisesti tarvinnut ottaa, mutta kukaan ei koskaan kyennyt hallitsemaan mieltään täydellisesti.
Paloma vastasi kysymykseen, jota ei oltu ääneen esitetty. Hienoa tajuamista, tämä tyttö ei tainnut olla aivan tyhmä. Ja jollain oudolla tavalla Jamie kaiketi jopa ainakin hetken verran osasi pitää Paloma Cooperista. Pahitteeksi tuskin ainakaan toisen kannalta olisi, jos se mielialahäiriö ei olisikaan mielialahäiriö vaan aito tuntemus.
Tyttö oli kuulemma parannellut itseään Brasiliassa. Miltä, sitäkään ei kysytty, eikä edes tarvittu tietää. Se oli Paloman asia, ei hänen.
“Mäkin olin tässä jokunen aika sitten parantelemassa itseäni, joskin ihan Kaliforniassa.” Hän ei tiennyt miksi sen sanoi. kaiketi vain keskustellakseen. Hän oli itsekin kuullut juttuja katoamisestaan, toinen toistaan hullumpia. Muttei ollut kertonut yhdellekään missä oli ja miksi.

“Ja Aston on sama vanha paska, mitä ennenkin. Neljä samaa vanhaa kanaa orrella ja cheerleaderit yhtä paskantärkeitä kuin ennenkin. Urheilijoilla pää täynnä kusta, kuten aina. Ja pennut leikkii tärkeitä ihmisiä, vanhojen normien mukaan. Ja muut sua tuskin kiinnostaa. Mitään juoruja mulla ei ole kertoa, mutta ne sä varmaan tulet kuulemaan kymmenenmiljoonaa kertaa jok’ikisen huutosakkilaisen suusta.”
No, olipa hän puhelias…
Punapää sipaisi vaihteeksi hiuksiaan ja vilkaisi itseään käytävän peilistä, korjaten hieman helmansa asentoa. Hän ei ollut kokoajan rassaamassa ulkoasuaan. Hän pukeutui tai oli pukeutumatta itsensä, ei miesten tähden. Ei edes naisten tähden. Oli kiva näyttää hätkähdyttävältä ja olla kaunis, omissa silmissään. Muiden mielipiteet olivat hänelle kuin turhaa roinaa.

Olisipa Paloma tiennyt mitä Mila sillä hetkellä ajatteli. Hän olisi silloin mieluusti haistattanut toiselle pitkät ja lähtenyt pois, vaikka olisiko hän oikeasti uskaltanut tai kehdannut uhata Milaa, tuota Astonin kissanaista, jolla oli Acid Lyon kaverinaan, sekä muitakin. Äh, mitäpä tuollaista murehtimaan. Paloma ei tiennyt toisen ajatuksista, eikä näin ollen alkanut haistattelemaan toiselle. Vaikka hän olisi mieluusti tietysti kuullut Milan kehut, jos ne nyt niin pystyi käsittämään, mutta Paloma rikkoi meiluusti stereotypioita niin rikkaista kuin läskeistäkin. Hän ei ollut tyhmä, eikä halunnut laihduttaa.

Tyttö hämmästyi hieman kuullessaan Milankin olleen poissa. Joko pahatar oli ollut poissa samaan aikaan kuin hänkin, tai sitten Paloma vain ei ollut kuullut toisen poissaolosta. Vaikka hankalahan se olisi olla huomaamatta toisen katoamista. Tyttö nyökkäsi toisen sanoille, ei kysellyt eikä udellut. Toki häntä kiinnosti, mutta hän ei halunnut alentua niiden kanojen tasolle, jotka halusivat tietää kaikesta kaiken. Hän hörppi kaakaotaan odottaen toisen seuraavaa siirtoa, jos sellaista edes tulisi.

Milan sanoista pystyi päättelemään, ettei hän välittänyt paskaakaan koulun tapahtumista. Mutta parempi niin. Paloma hymähti paholaisen sanoille siitä, miten tulisi kuitenkin kuulemaan juorot ziljoonaan kertaan. Eli kaikki oli samoin, kuten hänen lähtiessään. Ei mitään muutoksia, kuten arvata saattoi.
"Mä luulen, etten saa kuulla niiltä kanoilta huorun juorua, koska ne ei voi liikkua tällaisen läskin kanssa", tyttö sanoi vittuillen. Toisaalta se oli mukavampi, kun ei tarvinnut pelätä kanalauman hyökkäystä. Nyt hänen teki mieli kannabissätkää. Onneksi hänellä oli muutama mukana, varmuuden vuoksi.

"Lähdetkö röökille?" Paloma kysyi sitten spontaanisti. Toinen lähtisi jos olisi lähteäkseen, jos kestäisi näyttäytyä kermalaisen kanssa.

Paloma tokaisi, että oletettavasti ne kanat eivät juoruaisi mitään läskille. Punapää naurahti.
“Sitten sä säästyt paljolta”, hän vastasi. Kyllä, hänellä tosiaan oli aika vahvasti ennakkoluuloja hienostelevia pikkutyttöjä kohtaan. Kaiketi siksikin, että hänen asemansa voisi olla sama, jos hän oikeasti niin tahtoisi. Jamie saattoi surutta uskotella itselleen, että jos käyttäytyisi niin kuin hänen taustansa puhuivat, hän voisi aivan hyvin olla jopa yksi suosituista. Ongelma oli vain se, ettei häntä kiinnostanut vittujakaan. Hän oli tyytyväinen asemaansa nyt ja se siitä.

Oli jollain tavalla helvetin yllättävää kuulla Paloman huulilta noinkin tuttu kysymys. Hän ei tosiaankaan olisi uskonut sitä kuulevansa juuri tältä neidiltä. Silti tai juuri siksi ne kohottivat suupieliä ylöspäin.
“Lähden”, hän vastasi. Tarvitsiko sitä nyt edes miettiä, tupakki tekisi ihan hyvää nyt, niin ei tarvitsisi nostella ärsyttäviä ihmisiä seinille.
Sitä paitsi Paloma oli kiinnostava henkilö.

Tyttö lähti kävelemään aulan läpi ovelle. Korot napsuivat jälleen lattiaan ja vartalo keinui kissamaisen sulavasti. Ovi kiskaistiin auki ja hän vilkaisi vihreissä silmillään Palomaa siirtyessään ulos. Hän jopa piti ovea sen aikaa auki, että tyttö pääsi ulos.

"Varmasti", tyttö vastasi, muttei sitten muuta virkannut. Toki hän juorusi astonilaisten asioista itsekin, mutta lähinnä omien kavereidensa kanssa, kanat kun eivät hyvällä katsoneet häntä. Mutta minkä sille voi, jos on asennevamma? Palomaa ei hänen kokonsa häirinnyt, joten miksi muiden piti aina tarttua siihen. Vaikka tietysti hän piti siitä, ettei tullut kuulleeksi kaikkea noin ziljoonaan kertaan, ja kaikkea sitä turhaa paskaa, mitä nuo aivottomat cheerleaderit suustaan suolsivat. Onneksi hän ei ollut koskaan aloittanut koko typerää lajia...

Paloma oli jo melkein varma, ettei Mila lähtisi hänen kanssaan röökille, mutta yllättyikin positiivisesti huomatessaan toisen hymyilevän? Okei, ei se ehkä hymy ollut, mutta jotain sinne päin. Ainakin iloisempi ilme kuin neidillä aikaisemmin, ja se oli Palomasta jo aika paljon.
"Hienoa", Paloma vastasi ja lähti kävelemään Milan perässä ulos. Tyttö joi loput kaakaostaan, ja heitti mukin sitten lähimpään roskikseen, joka tuli vastaan lähellä ulko-ovia. Paloma käveli hieman pahattaren perässä katsellen hieman toista, joka näytti siltä kuin oikeasti omistaisi koulun, eivätkä suinkaan suositut. Tyttö hymyili itsekseen.

Tyttö astui ovesta ulos, Milan pitäessä sitä auki. Kummallista, mutta siihen Paloma ei ehtinyt syventyä, hän ei loppujen lopuksi tuntenut Milaa niin hyvin, että olisi voinut sanoa toisen käyttäytyvän joko normaalisti tai epänormaalisti. Tyttö pysähtyi sitten ja kaivoi laukustaan kannabissätkän, sekä sytkärin. Paloma asetti röökin huuliensa väliin ja sytytti sen sitten. Kannabiksen haju levisi sitten, ja miellyttävä tunne valtasi tytön. Ahhh, tätä hän rakasti tuossa huumeessa, vaikkei tietenkään tunnustautunut narkkariksi tai mitään.

Mutta sitten joku keksi tulla valittamaan hänelle tupakoinnista, mutta haistoi sitten, ettei kyseessä ollutkaan tupakka vaan huume!
"Nuori neiti, täällä ei saa polttaa huumeita!" Gertrude Matlock rääkäisi aivan Paloman korvan juuressa. Tyttö huokasi, vilkaisi sitten nopeasti Milaan, ja kaivoi esiin lappusen, jonka tyrkkäsi opettajalle.
"Siinä, mulla on rehtorin virallinen lupa polttaa koulun alueella kannabissätkiäni", tyttö sanoi sitten ja vetäisi uudet sauhut hymyillen.

Toinen ei näemmä aikonut vaivautua tupakkakopille saakka, mikä oli kieltämättä ihailtavaa. Se pisti pahattaren virnuilemaan ja sytyttämään itselleenkin tupakin. Tai hän olisi sytyttänyt, ellei se yksi saatanan haukansilmä olisi samantien käynyt Pamelan päälle. Mila oli jo valmis puolustamaan lähes tuntematonta tyttöä seurassaan, mutta tuo tekikin sen itse. Näytti lappua ja ilmoitti vakaasti omaavansa luvan kannabiksen poltteluun koulunalueella. Aito tai väärennös, Jamie virnuili yhtäkaikki.
Matlock ihme kyllä nieli lapun ja lähti hampaitaan purren ja näreissään matkoihinsa. Jamie kohotti Milalle kulmiaan.
“Cool”, tyttö tokaisi nyt viimein kaivaen omille huulilleen tupakin ja siihen liekin. “En olis susta uskonu.” Ja sehän oli positiivista kuulla Milan suusta, että hän oli aliarvioinut jonkun… Tai kai pikemmin, että hänen odotuksensa oltiin ylitetty.

“Sä kyllä vaikutat olevas kaikkea muuta kuin kermaa. Mikä ihme sut saa roikkumaan niiden matkassa, eikö ne ole kuolettavan tylsää sakkia?” Niin, ainakin kaikki muka ylimykset, joille Mila joutui pitämään seuraa sukujuhlissa tai muissa hienoissa juhlissa, joihin häntä toisinaan saatiin mukaan pakotetuksi. Hän ei vain istunut siihen muottiin, edes puoliksi. Eikä hän todellakaan edes tahtonut. Hänellä meni helvetin hyvin näinkin, hän oli oman elämänsä kruunaamaton kuningatar. Hänellä oli vaikutusvaltaa ja hän nautti siitä täysin siemauksin.

Matlock tosiaan nieli lapun, mutisten jotain nuorten häpeällisestä käytöksestä ja Astonin maineen pilaamisesta. Mutta se ei liikuttanut Palomaa lainkaan, hänellä oli rehtorin sekä lääkärin lupa polttaa sätkiään missä halusi, eikä joku saakelin opettaja voinut siihen puuttua. Tyttö huomasi Milan virneen, muttei jaksanut huomioda sitä. Pahattaren kommentti nostatti kuitenkin virneen tytön huulille.
"Jotkut eivät selvästikään ajattele samoin kuin sä", Paloma vastasi sitten viitaten äskeiseen välikohtaukseen, vetäisi henkoset ja puhalsi savun ulos virnuillen.

Mila sanoi sitten ääneen sen tosiasian, jota koko kerma pohti Paloman Cooperin ollessa lähellä, miksi hän kuului kermaan? Tyttö ei itsekään tiennyt, hän ei sopinut blondien muottiin, hän ei ollut oikealla tavalla kaunis (lue, laiha) ja käyttäytyi välillä kuin pahis.
"Musta vaan on ihanaa vittuilla niille, ja kauhistuttaa niitä omalla koollani", tyttö sanoi ja tuhahti. "Mutta tylsiä ne on, tiedä sitten jos mä en kuuluis kermaan niin varmasti saisin osakseni suuremman luokan vittuilua kuin nyt, vaikka toisaalta silloin vois vittuilla takaisin enemmän, kun ei tarvitsisi välittää maineestaan", Paloma pohti sitten ääneen ja virnisti toiselle. Kannabissätkä nostettiin taas huulille ja tyttö imaisikin sitä voimakkaasti.

"Arvaa vaan saanko mä kuulla tästäkin, ja mä tiedän jo, että kun ne ovat kuulleet tästä", tyttö viittasi sitten itseensä ja punatukkaan: "niin ne yrittää savustaa mut ulos kermasta." Mutta taisteluitta tyttö ei kermasta lähtisi, hän tekisi muiden elämästä helvettiä hyvinkin mieluusti, varsinkin jos ystävystyisi esimerkiksi Mila Leen kanssa. Paitsi, että voisiko Astonin Pahatteren kanssa ystävystyä? Asiaa pohtiessaan tyttö veti uudemmat henkoset sätkästään.

Matlock tuli ja meni, Mila piti enemmän jälkimmäisestä. Siinä oli nainen, jonka kanssa hän ei koskaan voisi olla samaa mieltä mistään, vaikka ihan vaan periaatteensa vuoksi. Vaan kun hän koskaan muutoinkaan olisi.
Paloma vastasikin hänen kommenttiinsa, etteivät kaikki tainneet tosiaan ajatella samoin kuin hän. Oikeastaan, kuka juuri ajatteli? Hän oli kyllä lievästi omintakeinen ja liian vahvaluontoinen, jotta kukaan olisi päässyt hänen tasalleen. Vaikka tosin olihan tässäkin koulussa useita, jotka olivat osin hänen kanssaan samankaltaisia. Vaan eipä Jamie heitä laskenut samalle viivalle kanssaan, hän oli aina hieman muita ylempänä.

Tuo tyttö myös vastasi kysymykseen siitä, miksi oli kermassa. Tuolla oli jokseenkin vahva mielipide ja syy, joten ei Jamie voinut kuin nyökätä keskittyen sitten taas tupakkansa poltteluun. Kooltaan tyttö ei ehkä ihan ollut maneerikokoinen kermalainen, mikä oli ainoastaan plussaa esimerkiksi Milan silmissä. Rumahan toinen ei ollut, todellakaan, vaikka olikin huomattavasti naisellisemman kokoinen. Ei toista silti välttämättä lihavaksikaan voinut sanoa, kun kuitenkin oltiin Amerikassa. Moniin verrattuna tuo tyttö oli pikkuruinen.

“Totta kai ne saavat kuulla tästä”, Jamie naurahti. Hän ei juuri välittänyt, vaikka olisikin pilannut toisen maineen olemalla tuon seurassa. Jos toinen ei välittänyt siitä, niin tuota tuskin haittasi. Ja väkisin Milakaan ei jaksanut roikkua seurassa, vain silloin kuin sai edes jonkinmoisen keskustelun aikaan. Ja tätähän tämä oli, keskustelua, vaikkeikaan ehkä mitään syvällistä. Vitut siitä.
“Ne pitää mun asemaa huomattavasti pahempana kuin monien muiden kapinallisten. Mä olen niille silmätikku, mutta hei, vitut siitä. Siinähän kyyläävät ja puhuvat, jos niitä kiinnostaa mun jokainen liike niin helvetisti”, Jamie naurahti nakaten päätän hieman taakse, jotta saisi hiuksensa asettumaan hieman inhimillisemmin. Ne perkeleet tuntuivat tunkevan kasvoille.
“Sitä paitsi niitä sapettaa vielä enemmän, että Acid sattuu olemaan mun ystäväni, eikä juuri vietä aikaa ihastuttavien kanojen parissa…”

Tyttö napautti sormellaan kannabissätkäänsä, jonka seurauksena tuhkat sätkän päästä tippuivat maahan. Paloma virnisti; jos Matlock olisi ollut yhä paikalla, olisi nainen valittanut entistäkin enemmän. Hän olisi hyvin mieluusti kyllä jäänyt väittelemään sen idiootin kanssa, mutta ehkei kannattanut leikkiä tulella. Hänhän oli kuitenkin koulualueella, eikä mikään lappu maailmassa olisi voinut estää Matlockia lähettämästä häntä rehtorin puheille huonon käytöksen vuoksi. Joten tyttö piti suunsa supussa, veti henkoset hamppusätkästään ja puhalsi savut rauhallisesti ulos. Milan nyökkäys hänen selitykseensä rekisteröitiin hymyllä, jonka jälkeen keuhkoihin vedettiin uudet henkoset.

"Niin, Astonissa mikään ei pysy salassa, vaikka kuinka yrittäisi", Paloma vastasi sitten. Asia taisi olla päinvastoin; jos jollekin kertoi salaisuuden, oli asia kymmenen minuuttia myöhemmin koko koulun tiedossa. Mutta jos piti asiat avoimena, ei ketään kiinnostanut. Ironista eikö? Tyttö hymähti punapään sanoille hänen asemastaan, ja tottahan se oli, Mila Lee oli uhka Astonin kermalle. Ja eikös se ollut niin, että pidä ystävät lähellä, mutta viholliset vielä lähempänä. Joten Paloma epäili, että Pahattaren kanssa toimittiin juuri niin, siksi toisen liikkeitä seurattiin ja näin.
"Ne epäilee sun suunnittelevan jotain hiton vallankaappausta", tyttö sanoi sitten ironisesti ja veti uudet henkoset sätkästään. Paloma virnisti sitten vielä Milalle ennen kuin keskittyi sitten hetkeksi tarkkailemaan pihalla liikkuvia oppilaita. Friikkejä ja pahiksia, taviksia ja kermaperseitä, jotka selvästi jo näpyttivät tekstiviestejä toisilleen ja keskustelivat epäilemättä juuri heistä. Mutta hittoako se Palomaa sillä hetkellä liikutti.

Paloma oikeastaan hätkähti, kun Pahatar mainitsi Acidin. Tyttö oli joskus ollut lievästi ihastunut tuohon körilääseen, joka oli edelleen hullun seksikäs, mutta hän oli kuullut yllättäviä juoruja Acidista ja kenestäpä muustakaan kuin Cherie Hayesista. Astonin juorut kantautuivat myös Brasiliaan, joten Paloma ei ollut ihan pihalla koulun tilanteista ja ihmissuhteista.
"Varmasti sapettaa", Paloma sanoi. Sitten tyttö käänsi katseensa Milaan ja kysyi: "Mutta mikä se juttu oli, että Acid olis viettänyt aikaa ihanan Cherie Hayesimme kanssa?" Hän tosiaan halusi tietää mitä Mila ajatteli asiasta. Epäilemättä asia oli jäänyt siihen, mutta mistä sitäkään tiesi...