There she goes

//Tänne kiitos GB kera hahmonsa!

"Ei uskoisi, että meissä on samaa näköä jonkun mielestä", Roccon oli onnistunut juosta tyttö kiinni, mutta olihan tuo kerinnyt jo käytävän toiseen päähän. Tummatukkainen virnisteli nyt komeasti, kävellen rauhallisesti vierellä, kädet selän takana. "Ehkä ne on nää kutrit", tässä vaiheessa käsi kävi pehkossa, antaen sille uuden muodon, entistä sekaisemman. Hän näytti typerältä, muttei nähnyt sitä itse. "Tai sitten se on tää pituus." Poika yli metri seitsemänkymmenen katseli toista miettivästi. Naurahti pian, koska mitään samanlaista ei ainakaan ulkönäössä ollut. "Ei ois uskonu Atkinsista. Yleensähän se on niin skarppina. Mikä lienee sotkenu sen ajatukset..."

Rocco oli juuri puistelemassa päätänsä opettajan toiminnalle, mutta tummansinisiin hieman löysiin farkkuihin ja Amerikkaa mainostaan valkoiseen t-paitaan puheutunut työntyi aivan tytön viereen, kun vastaan rymisteli ilmeisesti sotajalla, taistelumaskit päässä olevat hevarit. Hän palasi takaisin omalle puolelleen, niiden rymistellessä jo kaukana takana ties ketä kiduttamaan. Hetken aikaa tyttöä silmäiltyään ääneti, oli hänen pakko varmistaa asia. "Ootko sä.." käsi tuli selän takaa pidellen paperia, "Saskia Kent?" Paperista käännettiin puolestaan katse tyttöön.

Rocco Vega oli juossut tytön perään juuri loppuneelta biologian tunnilta, jonka lopuksi he olivat saaneet takaisin edelliskerran ilkeät pistokokeet. Kymmenen kysymystä muka pistokoe, ei hänen mielestään! No, poika oli saanut kokeen, muttei omaansa. Vaan jonkun Saskia Kent nimisen neitokaisen, jonka ulkonäkö oli yhdistetty jotenkin nimeen. Hän kun istui tuon takana, muttei ollut puhunut kertaakaan tuolle. Oikeastaan kenellekään Rocco ei ollut sanonut sanaakaan, koska kyseessä oli luokallinen kakkostasolla olevia, hän kun oli jo kolmosella. Siitä sai syyttää edellisenä vuonna vaivannutta laiskuutta. Oman kokeen sijainnista ei ollut tietoa, mutta hän aikoi palauttaa hallussaan olevan kuitenkin oikealle omistajalle. Toivottavasti tälle tytölle.

// here i am!

Saskia Kent oli poistunut ensimmäisten joukossa biologian tunnilta. Oikeastaan hän piti Atkinsin tunneista, ne olivat innostavia ja mielenkiintoisia vaikka biologia ei lukeutunutkaan hänen lempiaineisiinsa. Sähkönsiniseen supermieslogolla koristeltuun toppiin, mustiin pillifarkkuihin ja maihareihin pukeutunut tyttö harmitteli mielessään, ettei ollut saanut edellisellä tunnilla ollutta testiä takaisin. Yleensä Atkins oli niin täsmällinen, että tyttö ei voinut kuin ihmetellä mikä mieheen oli mennyt.

Kiitos pienen ja siron koon hänen ei yleensä koskaan tarvinnut väistellä ketään, eikä myöskään tällä kertaa, kun pieni lauma hevareita marssi ohitse. Joku pitkänhuiskea poika oli tunkenut aivan Saskian viereen ja pian siirtyi takaisin käytävän toiselle puolelle. "Ovathan he aika pelottavan näköisiä... vaikkeivat ole", tyttö ajatteli ja hymyili itsekseen samalla, kun alkoi kaivaa iPodia laukustaan. Jokin kuitenkin keskeytti musiikkisoittimen etsimisen.

"Ootko sä...", poika aloitti ja siirsi kätensä selkänsä takaa eteensä. Kädessä oli paperi, ja poika kysyi: "Saskia Kent?"
Tyttö katsoi ensin paperia hieman ihmettelevästi siirtäen katseensa ylös pojan kasvoihin. Lähes heti hänellä välähti, se poika hänen takaansa biologian tunnilta. Se 3. luokkalainen, joka ei koskaan puhunut kenellekään. "Olen", Saskia vastasi ja hymyili iloisesti. Hän katseli poikaa, joka oli aivan eri korkeudessa kuin hän, ja alkoi pian nauramaan voimatta tehdä asialle mitään.

Pahimman naurunpurkauksen jälkeen Saskia sai lopulta kysyttyä: "Voinko mä auttaa jotenkin..." ja alkoi muistella, mikä pojan nimi oli. "Robert? Ronald? Rocky?", hän mietti kuumeisesti ennen kuin pojan nimi tuli hänen mieleensä. "... Rocco?", tyttö jatkoi kysymyksensä loppuun ja hymyili isoista etuhampaistaan huolimatta.

Rocco sai hyväksytyn vastauksen uteluilleen sekä pienen naurunpurkauksen. Ensimmäisellä heti oikein, ajateltiin ja vastattiin itselleen esitettyyn kysymykseen. "Oikeestaan sä autoit jo", Rocco vastasi. Hetken päästä hän jatkoi toisen sanojen perään kun oli mietitty pojan nimeä ja viimein osuttu oikeaan. "Rocco, mut Rocky on mun lempinimi." Tavallaan kaksi neljästä arvauksesta oli osunut oikeaan. Hän oli saanut nyt varmuuden toisen nimestä, muttei luovuttanut paperia vielä pois. "Mehän ollaan siinä samassa biologian ryhmässä, istun sun takana" poika kertoi, jos toinen ei ollut sitä vielä tajunnut. Paperi roikkui huolettomasti käden jatkona, aivan kuin sitä ei olisi enää ollutkaan.

"Oliko susta Atkins jotenkin outo tunnilla?" kysyttiin, sillä jos joku toinenkin oli jotain huomannut, se ei ollut omaa mielikuvitusta, jolla haluttiin piristää tylsiä oppitunteja. "Ehkä se johtuu siitä sen varhaisesta keski-iän kriisistä josta puhutaan. Ootko kuullu että se on ostanu moottipyörän?" Rocco puheli vilkkaaseen tapaansa, välillä silmäillen tyttöä supermiespaidassa ja välillä eteensä, törmäyksiä edelleen vältellen. Hän oli alkanut puhua opettajasta, vaikka se ei ollut todellinen syy Saskian häiritsemiseen.

"Niin, mulla on jotain sulle kuuluvaa." Todetessaan tämän hymyiltiin hetki mysteerinomaisesti, kunnes paperi ojennettiin toista kohti. "Mä en sitten varastanu sitä", lisättiin naurahtaen. Nyt kun kädet olivat vapaat, housuja pystyttiin nostamaan. Hyvään aikaan tämä tapahtui, koska housut olisivat löytyneet pian nilkoista. "No, menikö hyvin?" kysyttiin, vaikka hän oli pystynyt pitkät runkonsa ansiosta voinut nähdä sen, hieman katsettaan siirtämällä.

Tyttö kuunteli Roccon selostusta siitä, miten he olivat samassa biologian ryhmässä ja ihmetteli mielessään, mitä asiaa pojalla mahtoi olla. Seuraavaksi Rocco alkoi puhumaan Atkinsista ja tyttö luuli tajuavansa mistä oli kyse.

"Niin, Atkins", Saskia sanoi ja nyökkäsi hetken kuluttua. "Atkins oli jotenkin tosi hajamielinen tänään, tai ehkä se hajamielisyys on vaan hiipinyt salakavalasti viime viikon aikana...", tyttö totesi mietteliäästi ja katsoi ylöspäin nähdäkseen Roccon kasvot. Pienikokoisuudessa oli myös ikäviä, huonoja puolia. Kuten esimerkiksi se, että joutui tuijottelemaan ylöspäin nähdäkseen keskustelukumppanin ja kaupassa oli aina vaikeuksia saada tavaraa ylimmiltä hyllyiltä. Poika kertoi, että Atkins oli ostanut moottoripyörän. "Mitä, oikeasti?", Saskia sanoi ja alkoi nauramaan taas kerran. Häntä huvitti ajatus Atkinsista ajamassa moottoripyörällä."Missä välissä? Minkälaisen?", tyttö kyseli kiinnostuneena, olihan hän joskus itsekin haaveillut moisesta kulkuneuvosta ja sellainen löytyi autotallistakin.

"Mulla on jotain sulle kuuluvaa.", poika sanoi ja hymyili arvoituksellisesti. Saskia kohotti kulmiaan kysyvästi ja saadessaan paperin käteensä tyttö hymyili - taas. "Mistä sä tän sait? Mä luulin, että Atkins on hävittänyt tämän, mutta ei vaan kehdannut myöntää...", sanoi ja tutkaili paperia kiinnostuneena. Hän naurahti pojan vakuutteluille, ettei tämä ollut varastanut paperia.
Saskia katsoi Roccoa ja ja sitten paperia. Hän oli saanut 7/10 pistettä.
Hän oli varma, että poika oli katsonut pisteet jo aikaisemmin, vaikka tämä nyt tiedustelikin, miten hyvin koe oli mennyt.
"Mä sain 7/10 pistettä, eli hyvin tää meni. Ottaen huomioon, että biologia ei tosiaankaan oo mikää lemppariaine!", Saskia sanoi iloisesti ja kysyi vuorostaan: "Miten sulla meni? Paljon sä sait?"

Tyttö repi edelleenkiin huumoria Atkinsista ja tämän moottoripyörästä. "Moottoripyörä, eh?", tyttö totesi virnistäen. "Atkinsille sopis enemmänkin joku citymaasturi kuin kaksipyöräinen", Saskia totesi ja katseli taas Roccoa. "Vai mitä mieltä sä olet?", hän kysyi vielä varmistukseksi vilkaisten samalla nopeasti kelloa.

Rocco mietti millaista tunneilla oli ollut viime viikolla, silloin ei ollut pahemmin käytös kiinnittänyt huomiota. Saattoi olla että normaalista poikkeava oli alkanut jo silloin. Mies ei ollut oma itsensä, minkä Saskiakin oli siis huomannut. Tyttö kuulosti siltä, ettei olisi uskonut millään moottoripyörähankintaa. Ei ollut ensimmäinen. "Joo joo, etkö sä oo kuullu mitään?" Rocco ihmetteli. Ei hän ollut miestä ajamassa nähnyt, eikä kyllä pyörääkään, mikä olisi varmistanut huhut. "Mun pyörätuntemus on luokkaa nolla, joten..." tummahiuksinen jatkoi lausettaan kohottamalla hartioitaan. Mitään ei tiedetty siitä pelistä. "Ehkä sun pitää kysyä sitä ens tunnilla", ehdotettiin, poika halusi olla silloin paikalla. "Siitä on ehkä joku viikko aikaa." Sanottiin vielä ennen kuin unohtui.

Olisi voinut olla täydellistä Atkinsia olla myöntämättä että oppilaan paperi olisi hukkunut. Jotkut opettajat olivat ainakin Roccolle kertoneet hukanneensa hänen lippulappusiaan, eivätkä olleet edes pahoillaan. Ei se poikaakaan erityisesti häirinnyt, ellei käsketty tekemään kokonaan uudestaan. "Mä sain sen itse asiassa just Atkinsilta", selitettiin miten paperi oli hänelle päätynyt. Tytön saamasta tuloksesta olisi Roccokin ollut innoissaan, mutta näytti tyhjiä käsiään toiselle hänen menestymisestään kysyessä. "Mäkin halusin tietää sen, mut sain vaan sun lapun", poika sanoi. Joku oli ehkä saanut vahingossa hänen nimellään varustellun. Ketään ei juossut hänen perässään ja tarjonnut 7/10 ilmoittavaa lappua. Ehkä se vielä jotenkin löytyisi. "Atkins saattaa olla vieläkin vihanen siitä, että keskeytin ton kurssin viime vuonna", Rocco totesi puhuen opettaja Atkinsista, joka oli monelle erittäin vaativa. Siksi sekaannut saattoi olla tahallinen. Hän nauroi jos asia todellakin oli niin, ei opettaja voinut itseensä siitä ottaa. Jatkoi sitten, "kun ei oo munkaan suosikkiaineita."

Toinen jatkoi miettimistä, minkälainen oli sitten sopiva ajoneuvo kyseiselle opettajalle. Tyttö heitti ilmoille ehdotuksen jota mietittiin hetki. "Ehkä, mutta tuolla kun se puhuu ekologisesta jalanjäljestä, niin se vois ihan hyvin liikkua vaikka polkupyörällä", Rocco sanoi mielipiteensä ja naurahti perään. Mutta ei hänenkään mielestään moottoripyörä mikään Atkinsin juttu ollut, siksihän siitä oli tullut puheenaihe. "Onkohan se pyörä joku imago juttu?" kysyttiin Saskialta käytävän päähän tullen, ja tie haarautui oikealle ja vasemmalle, "mihin sä olit menossa?" Rocco pysähtyi ja jäi odottamaan vastausta.

Saskia nauroi jälleen. Rocco oli ehdottanut, että hänen pitäisi kysyä Atkinsin mahdollisesta moottoripyörästä seuraavalla tunnilla. Tytön päähän ilmaantui kieltämättä melko surkuhupaisa mielikuva, jossa Atkins jauhaa innostuneena uudesta moottoripyörästään koko tunnin. Hän ei yksinkertaisesti voinut kuvitella opettajaa ajamassa hurmioituneena uudella pyörällään.

Tyttö pyöritteli paperia käsissäänn katsoen aina välillä Rocco. Poika vaikutti mukavalta ja ihan sympaattiselta kaverilta, jonka oma lappu oli kateissa. "Jos mä kysyn Atkinsilta siitä moottoripyörästä ja sä kysyt sun kadonneesta lapusta ens tunnilla?", tyttö ehdotti diiliä ja virnisti.
"Aika lapsellista touhua Atkinsilta, jos se sen takia jätti antamatta sen lapun", tyttö totesi, mietti hetken ja jatkoi: "Eikös sen pitäisi olla tyytyväinen, kun tulit kuitenkin yrittämään uudestaan... Vaikka onkin pakollinen kurssi."
"Biologia ei kai oo oikein kenenkään lempiaineita", Saskia totesi hymyillen.

"Onkohan se pyörä joku imago juttu?", Rocco kysyi häneltä ja sai tytön nauramaan. "Eikös se oo joku miesten juttu, hankkia uutta autoo, moottoripyörää, nuorempaa naista ja sen sellaista, kun keski-ikä lähestyy? Ehkä sillä yritetään paikata sitä tosi-asiaa, ettei enää olla nuoria. Ehkä se on vähän sama juttu, kun naisille tulee kauneusleikkaukset ja botoxit", Saskia totesi virnuillen. "Kato, pitäähän sitä todistaa, että sitä miehisyyttä on vielä jäljellä", tyttö lisäsi ja mietti hetken Atkinsia. "Ehkä se tosiaan on se keski-iän kriisi", hän sanoi mietiskelevästi ja pysähtyi kun Roccokin pysähtyi. Oli tultu käytävän päähän.
"Mulla on nyt seuraavaksi hyppytunti, joten en kai oikein mihinkään", Saskia vastasi Roccon kysymykseen ja varmisti sen vielä katsomalla nopeasti kelloa. "Entäs sä?", punapää kysäisi ja tunki pistokokeen nopeasti laukkuunsa.
"Sä voit muuten kutsua mua Kittyksi", tyttö lisäsi nopeasti ja hymyili iloisena.

"Sopii", Rocco päätti, "katotaan vastaako se kumpaankaan kysymykseen." Tummahiuksisella oli epäilyksensä, kertoisiko mies yksityiselämästä sanaakaan, sillä melkein kaikki opettajat olivat kalkkiksia. Mutta ehkä Atkins pystyi vielä yllättämään, jos tarpeeksi painosti. "Se on varmaan taantunu kriiseillessään lapselliseksi", poika sanoi. Mies olisi ollut mahdollisesti tyytyväinen jos olisi ollut ei-pakollinen kurssi. Roccon oli pakko istua uudestaan ja nyt mieluiten loppuun saakka. Olisi ollut hyvä tietää testin tulos, niin osasi hieman arvioida minkälainen numero tulisi. Hylättyyn hänellä ei olisi varaa. Tavis pudisteli päätänsä, biologia oli kidutusta, ei siitä voinut pitää.

Hän oli samaa mieltä Saskian kanssa, kaikki laitettiin vaihtoon, kunnon makeover. "Taisit ladella siinä myös mun tulevaisuuden, kiitti", todettiin huvittuneena, vilkuillen ohitse menijöitä. Saskian kysyessä, mitä hänellä olisi seuraavaksi, hänellä tuli mieleen ettei ainakaan hyppytunti kuten tuolla. "Ootas.." poika pyysi ja kaivoi housujen takataskusta siististi taitellut lukujärjestyksensä. "Ainiin... Uskontoa, eli taas yhtä mun lempiaineista." Rocco kertoi ja hymyili oikein leveästi sanojen perään. Lappu taiteltiin ja laitettiin takaisin taskuun. Tyttö oli käskenyt kutsumaan itseään eri nimellä joten sen hän toteutti. "No Kitty, tässä kun on vielä aikaa niin vois mennä johonkin istumaan?" tavis ehdotti. Voisi hän viettää välitunnin tytön kanssa, vaikka asia oli hoidettu pois. Eikä poika oikeastaan ollut vielä varma menisikö seuraavalle tunnille. "Sain käsityksen että tiiät moottoripyöristä? Harrastatko sä niitä?" kysyttiin.