The Endless Story

Aihe: The Endless Story 24/10/2010, 17:15

- Milan& Acidin Anthem, eli koko tarina (; Jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, siitä nimi siis~ -

Sisällysluettelo

~ Once upon a time...
~ Take a ride on the Wild Side

Aihe: Vs: The Endless Story 24/10/2010, 17:26

Once upon a time...
in San Diego, California
Long time ago

Pienikokoinen, sievä tyttö. Mustat hiukset loivilla laineilla ja vihreät kissansilmät. Sievä on tosiaan se sana, jolla saattoi kuvata tuota tyttöstä. Kuusivuotias Jamilah-Rosemarie, puettuna valkoiseen kesämekkoon, jota kuvittivat vaaleanvihreät köynnökset suloisenpunaisilla kukilla. Mekko, jollaista kukaan ei uskoisi sen Milan koskaan pitäneen.
Tyttö istui hiekkalaatikonreunalla kasaten tomerana hiekasta prinsessalinnaa. Sellaiseen hän kuulemma isona muuttaisi. Niin tuo tyttö oli ilmoittanut isälleen, jonka huulilla kareili hymy tuon katsellessa esikoisensa leikkiä läheiseltä penkiltä. Leikkipuistossa oli muitakin lapsia, mutta yksikään heistä ei leikkinyt laatikolla tuon pienen tytön kanssa. Kuka muka olisi uskaltanut, kun tytön isäkin näytti niin hienolle? Kaupungin kermaa, tunnettu kasvo seurapiireissä. Robert Lee, monen lapsen isä. Silti tuo oli kaksin täällä esikoisensa kanssa.

Sinisilmäisen ja vaaleatukkaisen pojankin huomio kiinnittyi juuri tuohon tyttöön. Isälleen viiden vanha Hunter ei maininnut mitään. Isähän olisi heti ruvennut kiusaamaan keskimmäistään siitä, että hän olisi muka pihkaantunut tyttöön. Hyi yäk, ällöä.
Ihan tyhmää oli se, että Brian oli jo kahdeksan ja liian vanha leikkimään puistossa. Hunter oli katkera, Eugenekin oli mieluummin jäänyt äidin kanssa leipomaan. Hunter joutui siis leikkimään yksin. Isäkään ei leikkisi hänen kanssaan. Ihan tyhmää myös se.

Isä jäi juttelemaan jonkun kaverinsa kanssa. Hunter vilkaisi kaksimetristä jalkapalloilijaa, jonka piirteistä selkeästi huomasi kuinka kaksi Lyonin vanhempaa lasta olivat isäänsä tulleet. Hunter osasi kyllä leikkiä itsekseen, hän oli isopoika jo.
Ja jostain tuntemattomasta syystä hän tahtoi juuri nyt leikkiä hiekkalaatikolla, jolla oli vain yksi pieni tyttö. Ja sinne meni tuo sinisilmäinen poika, harppovilla askelilla hiekkalaatikonreunalle ja istui siihen.
“Moi, saanko mä leikkiä sun kanssa?”, poika kysyi lainkaan välittämättä siitä, etteivät tytöt ja pojat leikkineet keskenään, sillä siitä seurasi vain typeriä pusukoppilauluja. Kysymys vain tuntui säikäyttäneen keijukaisen, joka mäjäytti poikaa naamaan punaisella muovilapiollaan.
“SAATANA!”, tyttö kiljaisi helvetin kovaa hätkäyttäen monia paikalla olleita vanhempia, keräten paheksuvia katseita. Isoveljet, niitä saattoi syyttää, vaikkeivat ne verisukua olleetkaan.

Robert Lee oli tuskin koskaan näyttänyt nolommalta kuin sillä hetkellä.

Aihe: Vs: The Endless Story 4/1/2011, 11:02

Take a ride on the Wild Side

Perjantai-ilta oli bileilta, kuten kaikkien paskaa tärkeämpien ihmisten tuli tietää. Jos joku sen tiesi, niin tuo nuori mustatukkainen nainen stilettikoroissa ja punaisessa, vartalon hyviä puolia korostavassa mekossa. Tissejä ja persettä siis, kaikella sillä huomattavalla itsekunnioituksellakin. Vihreät silmät korostettuna mustalla ja huulet maalattuna punaiseksi. Vielä täysin tatuoimaton viidentoista vuoden ikäisen tytön keho esineellistettynä. Katsoa sai, muttei koskea. Mitä isi ei tiennyt, ei sitä voinut satuttaakaan.
Se oli Mila Lee, kyllä kaikkien se kuului tietää. Mila, jolla oli rahaa kuin roskaa, mutta joka ei välittänyt siitä paskaakaan. Nuori neito, joka tiesi tasan tarkkaan, miten hauskaa päihtyneenä saattoi olla. Jamie, Marie, Lee, JR, Jay, Rosie, hullunarttu, lehmä, ämmä, bitch. Neito, joka tiesi monia nimiä, joilla kutsuttaessa kääntää huomionsa. Neito, joka omasi nimiä, joita ei edes tiennyt omaavansa.
Ja sille monien tuntemalle neidolle ei päihtymiseen aina riittänyt alkoholiksi kutsuttu neste. Tänään kuvioissa oli useampia päihteitä, aineita jotka omasivat monia nimiä kuten tyttökin. Aineita, jotka saattoivat olla yhtä vaarallisia kuin tuo pahatar.

Seurassaan hänellä oli poika, jonka moni oli vuosien mittaa tottunut hänen kanssaan näkemään. Kaikki tiesivät, ettei Hunter ollut mikään hoito, säätö tai suhde. Hunter Lyon oli Milan parasystävä, mies sillä paikalla, jolle hyvin moni pyrkyri olisi halunnut itsensä asettaa. Poika, joka tiesi tytöstä enemmän kuin kukaan muu. Heikkoudet ja vahvuudet. Heikkouksien vahvuudet ja vahvuuksien heikkoudet. Salaisuudet, menneisyyden, kaiken. Tuo oli osa hänen elämäänsä nyt ja myös tulevaisuudessa.
Pitkäksi venähtänyt murrosikäinen poika, upeat siniset silmät ja villit vaaleat hiukset, jotka neljäntoista vuoden iässä vielä tapasivat kasvaa korvien ylitse, valua laineina olkapäillä. 180 senttimetriä ja risat, lisää tuli kokoajan ja kasvukipuja riitti. Treenattu kroppa, suorastaan täydellinen kloppi, jonka huomiosta moni nuorineito olisi saattanut antaa ties mitä.
Hunter Lyon harrasti jalkapalloa, oli monelle likalle syy seurata sitä. Hyvä aihehan se oli keskustelun avaukseen, eikö totta? Vaaleaverikkö vain ei ollut niin kovin kiinnostunut tytöistä, vaikka hormonit hyrräsivätkin kovaa vauhtia. Hän oli enemmän kiinnostunut päihtymisestä.
Pojan kehoa verhosivat istuvat, vaikkakin löysät kivipessyt farkut, polvista auki ja lahkeista risat. Siihen aikaan vielä kovasti rokkarin näköinen poika oli verhonnut lihaksikkaan ylävartalonsa Mötley Crüen paidalla. Silmien alla oli jopa häivähdys mustaa.

Tänä iltana riehuttaisiin, tapeltaisiin ja päihdyttäisiin. Ehkä päästäisiin jopa lähempiin tunnelmiin muutamien varteenotettavien henkilöiden kanssa. Milalle ei mikään ongelma, edes päihtyneenä. Hunter taas ei ollut niinkään kiinnostunut, kuten jo kerrottua.
Kun kaksikko ilmaantui niihin kotibileisiin, tiesivät paikalla olijat, että tuloillaan oli tapahtumarikas ilta. Aina oli, jos kauhukaksoset pääsivät vauhtiin.
Hyvin moni kaksikolle vähemmänkin tuttu henkilö muistaa sen illan. Se oli se ilta, joka teki Hunter Lyonista Hunter “Acid” Lyonin. Kerrassaan legendaarinen, kaikessa traagisuudessaan.

Sekä luonnonmustat hiukset omaava tyttö, että vaaleaverinen poika olivat illanmittaan päässeet jo mukaviin maisteihin alkoholilla. Mila kuitenkin kaipasi riehakkaampaa menoa ja tiesi, mistä saisi kaipaamansa. Hunter oli varautunut, hän kun ei ollut niinkään vakuuttunut idean nerokkuudesta. Sitä paitsi hän ei ollut koskaan käyttänyt mitään kannabista vahvempaa. Osasiko poika sitten kieltäytyä, kun Jamie tyrkytti kustantamaansa lappua? Yllytti yllyttämistään, kunnes sai Hunterin sortumaan.
Mitäkö? LSDtäpä tietenkin, Jamie kun sattui olemaan tarpeeksi yllytyshullu kaikkeen. Ja se ilta sai sellaisen piristeen, mitä neito oli kaivannutkin. Hän itse istuskeli sohvannurkassa hymyillen itsekseen kaikelle, mitä näki. Olo oli taivaallinen, esineet puhuivat ja hän näki seinien läpi…

Hunter... No, Lyonin poika oli kuin demonien riivaama. Aivan erilainen kuin yleensä. Kaukana hillitystä, hallitusta ja hiljaisesta. Pojan koko historiassa varmasti ainoat bileet, joissa hänen nähtiin juoksevan talosta pihalle yllään rihman kiertämääkään.
Hänen olonsa oli loistava ja kaikki oli mukavaa, hän tuotti paljon huvia kanssa juhlijoilleen. Vaan millä hinnalla?
Aina on tuleva aamu, eivätkä ne kovinkaan usein tuollaisen riehumisen jälkeen hyviä voineet olla.

Ensimmäisten valonsäteiden langetessa kasvoille, päässä tuntui tuskallinen kivistys. Poika nousi liian nopeasti istualteen ja sai juuri ja juuri kumarruttua sängyn reunan yli ennen kuin oksensi.
Hän ei ollut kotonaan, mistä olisi kuulunut päätellä, ettei hän myöskään ollut yksin. Hunterin kieltämättä silti yllätti se, että hän oli juuri oksentanut lattialla makaavan alastoman naisen päälle. Eikä tuo edes herännyt siihen. Päättyikö se popula sitten siihen? Ei. Tuollaisen illan jälkeen olisi kai ollut suotavaa saada vain se yksi nainen, mutta poika sai kyllä huomata saaneensa sänkyyn yhtäaikaisesti kolme naista ja yhden miehen.

Siitä jaksettiin muistuttaa poikaa hyvin pitkään.
“acid hunter, LSD hunter” ja monia muita, joista myöhemmin pojalle vakiintui Acid. Eikä hän koskaan ole koskenytkaan kannabista vahvempiin sen illan jälkeen.

» Could you believe the same old story
» To the story of me and you
» A Story (too good to be true)