Where you were, honey?

Kerman, tarkemmin rikkaisiin pentuihin klikitetty nuori nainen käveli mustissa korkokengissä koulun käytävää pitkin, painoi kätensä tyynesti naistenvessan ovea vasten ja työnsi oven auki. Wc:ssä oli ainakin toistaiseksi hiljaista, mikä kelpasi mustaan vartalonmyötäiseen hameeseen sonnustautuneelle leidille hyvin, vaikka hän yleensä kaipasikin seuraa. Tällä kertaa hän halusi kuitenkin rauhassa kaunistaa itseään peilin ääressä, omaa kauneuttaan ihaillen - itsetuntoaanhan piti pitää yllä.

Becca virnisti ajatuksilleen, jotka harhailivat tie missä taivaantuulissa. Hän asettui suuren peilin eteen, otti valkoisesta merkkilaukustaan meikkipussinsa ja kaivoi esille mascaraa ja luomiväriä, joiden avulla ryhtyi parantelemaan aamulla huolellisesti laittamaansa meikkiä. Vakaalla kädellä ripsivärin laitto onnistui näppärästi ja olihan neiti hommassa jo melkoisen harjaantunut, joten ihmekös tuo. Saatuaan silmämeikkinsä kuntoon Becca kaivoi esille huulipunansa, jolla hän tarkasti maalasi huulensa, tarkastellen lopputulosta vielä mukavan tovin peilistä. Täydellistä, aivan fantastista.

Becca sipaisi pari kertaa hiuksiaan, muotoili niitä tovin käsillään ja tyytyi sitten antamaan niiden valua valtoiminaan. Nopeasti hän kosketti kaulassaan olevaa korua ja hymyili itserakasta hymyään. Aivan niin Becca, kaunis ja upea. Olet jotain, mitä kukaan muu ei pysty ikinä olemaan, nuori nainen mietti itsekseen ja ryhtyi keräilemään tavaroitaan takaisin laukkuun. Tunneille ei ollut vielä kiire, mutta jotakin olisi keksittävä pian, tai pikkuinen teiniprinsessa ikävystyisi täysin. Ja siitähän ei hyvää seuraisi.

Paloma Cooper käveli rauhassa Astonin käytävillä. Hänellä oli vielä aikaa ennne tuntien alkua, joten hän vain vaelteli koulussa moikaten tutuille ja katsellen paikkoja, joita oli jo alkanut kaipaamaan. Hän osasi liikkua koulun käytävillä yhä, eikä tarvinnut apua siellä liikkumiseen, vaikka rehtori oli niin epäillytkin. Siis eihän hän mikään uusi oppilas ollut, tokihan hän osaisi Astonissa liikkua, vaikka unissaan. Porukka oli vilkuillut häntä hieman epäilevästi, mutta tyttö oli vain hymyillyt aurinkoisesti; hän oli palannut! Ja loppujen lopuksi se tuntui ihan hyvältä. Pääsisi kiinni arkeen ja näin, mutta ennen kaikkea näkisi kavereitaan. Ja missä hitossa se Beatrice Milliskin oikein piilotteli? Paloma oli koettanut etsiä bestistään jo hyvän tovin, muttei ollut huomannut toista. Eikä siihen kännykkäänkään viitsitty vastata, johan se oli kumma!

Tänään hänellä oli mekkopäivä, ja tuon mekon Paloma oli ostanut Brasiliasta, ja se oli kyllä todella ihana! Vaikkakin hän tarvitsi farkkutakin liikkuessaan sillä mekolla, koska San Diegossa ei kuitenkaan ollut niin lämmin kuin mihin hän oli tottunut. Paloma suuntasi sitten tyttöjen vessaa kohti, hänestä tuntui siltä, kuin huulipuna valuisi. Ja sehän ei tietenkään sopinut! sehän näyttäisi ties kuinka homssuiselta.... Oppilaita tuli yhä vastaan, mutta neitokainen väisteli porukkaa taitavasti, ja saapui sitten vessoille. Tyttö avasi oven ensin raolleen, hän ei tosiaankaan tunkisi vessaan, jos se olisi täynnä kanoja (=cheerleadereita). Mutta hämmästyksekseen hän huomasi tutun tytön peilin edessa.

"Beatrice Millis!" Paloma huudahti iloisen hämmästyneesti. Tyttö käveli bestiksensä luo ja halasi toista kunnolla. Paloma katseli ystäväänsä mittaillen ja tarkastellen. Ei, toinen ei ollut muuttunut pätkääkään sitten viime näkemisen. Okei, kaunistunut, mutta sitä hän ei sanoisi. Becca tiesi asian muutenkin.
"Et usko miten hankalaa sut oli löytää, muru", tyttö sanoi sitten yhä hymyillen. Ja miksei hän hymyilisi? Tyttöhän oli löytänyt bestiksensä.

'' Mutta, Paloma Cooperhan se siinä! '' Becca huudahti iloisesti ja vastasi bestiksensä rutistukseen. Hän asetteli kätensä lanteilleen samalla kun Paloma kävi hänet läpi päästä varpaisiin. Kevyesti toinen heilautti päätään, saaden hiuksensa heilahtamaan selän taakse. Ne kun olivat jälleen valahtaneet etupuolelle, mikä ei tänään missään nimessä ollut Beccan mieleen. Tyttö naurahti kevyesti ystävättärensä sanoille ja kohautti rennonpuoleisesti olkiaan. '' En totisesti uskokaan. Mutta sä muru et usko miten paljon oon sua täällä Astonissa kaivannut '', tyttö sanahti sitten ystävälleen alkaen tutkia tämän lookia, joka ei kauheasti ollut muuttunut.

'' Näytät hyvältä '', toinen sanahti Palomalle ja hymyili sanojensa perään. '' Mutta korjaa hiukan tota huulipunaas '', neitokainen näpäytti bestikselleen tyypilliseen tapaansa, samalla kun siirsi tytön peilin eteen. Samalla hän kallisti hieman päätään ja vilkaisi vielä omaa naamaansa peilistä, sipaisten kevyesti poskeaan. Ahh.. Täydellistä. Becca, sinä loistat tänäänkin, tyttö ajatteli itsekseen, ennen kuin siirtyi vilkaisemaan miten bestis pärjäili huulipunakorjailunsa kera. '' Nätti mekko muuten, ihan uusi? '' tyttö sanahti, jottei keskustelu aivan heti sammuisi. Hän vilkaisi vessan oven yläpuolella olevaa kelloa hymyillen ja siirsi katseensa takaisin bestikseen. '' Tai siis tottakai Paloma Cooperilla on päällään vain uusia vaatteita, eihän vanhoilla asuilla kelpaa enää kulkea '', tyttö sanahti sitten kevyesti naurahtaen, sillä tiesi bestiksensä tajuavan asian ihan tavallisena läppänä. Tällaistahan heidän keskustelunsa oli oikeastaan aina.

Samassa neiti Mills käänsi katseensa takaisin peiliin ja tarkasteli vielä hetkisen ihoaan, aivan kuin varmistaen ettei mikään bakteeri ollut päässyt pilaamaan sen täydellistä pintaa tai yksikään juova rikkomaan täydellistä kokonaisuutta. Kaikki oli onneksi hyvin, minkä takia naisten vessan rauha pysyi entisellään. '' Onneksi ne kanat eivät tänään vallanneet tätä '', Becca virnisti ja seisoi sitten toiseen jalkansa varaan painonsa siirtäen bestiksensä lähellä. '' Mites kaksilahkeisten kanssa tätä nykyä menee? '' Becca kysyi ja virnisti näpsäkästi.

Paloma hymyili toisen vastatessa rutistukseen. Tyypillistä Beccaa, sellainen yltiöpirteä prinsessa, joka esiintyi aina edukseen. Eikä tämä käynti ollut poikkeus, bestis kun "esitteli" itseään siinä, vaikka tietysti Paloma käsitti sen johtuvan tottumuksista. Hän hymyili Beatricelle, kun toinen heilautti hiuksensa taakse. Tänään ne eivät näemmä saaneet olla edessä. Miten kaikki toisen pienet tavat nousivatkin nyt esiin, kun hän ei ollut muistanut niitä lainkaan lomaillessaan.
"Älä! Mä oisin niin mieluusti ottanut sut mukaani Brasiliaan, oisit viihtyny siellä", Paloma sanoi sitten, selkeästi vihjaillen. Brassimiehet kun olivat niin kuumia, että varmasti jopa Becca olisi saattanut polttaa näppinsä.

"Siksi mä olenkin täällä", tyttö vastasi sitten toisen piikittelyyn, kaivaen sitten huulipunansa laukustaan. Paloma kääntyi kunnolla peiliin päin, ja sipaisi huulipunansa taas kuntoon. Paloma tarkasteli sitten muunkin meikkinsä, sekä hiuksensa, ja totesi kaiken olevan kunnossa. Ehkä hän oli hieman vaatimattoman näköinen ystäväänsä verrattuna, mutta miksi hemmetissä häntä pitäisi verrata Beccaan? Hän piti itsestään tällaisena, ja Beatricesta tuollaisena, joten who cares? Sitten toinen siirsi puheen turvallisille vesille, Paloman laittaessa huulipunan takaisin laukkuun. Tyttö hymähti toisen lisäykselle, hän ei mainitsisi, että sekä jakku että mekko olisivat hieman vanhoja.
"Totta kai! Ostin nää Brasiliasta, ja mä rakastuin paikallisiin vaatteisiin", tyttö sanoi sitten teatraalisuutta äänessään. Ja vaatteet Brasiliassa olivat melko halpoja, joten Paloma oli uusinut koko vaatekaappinsa sisällön siellä asuessaan.

Tyttö nauroi sitten vapautuneesti Beccan mainitessa Astonin kanat. Ja kanoja he oikeasti olivat; kaikki kulkivat joko Catin tai M.A.'n (kyllä, hän oli kuullut M.A. McAllisterista ollessaan Brasiliassa) pillin mukaan.
"No älä, joku tuli jo kysymään multa, et oonko mä ootellu laihuttaa", Paloma sanoi sitten nauraen: "mä tosin vastasin, et en ollut aikonut, vaan aattelin lihottaa teitä, niin raukka lähti itkien pois." Oikeasti, eivätkö ne osanneet ottaa mitään huumorilla? Ja sitten siirryttiin miehiin.
"Kyllähän niitä oli, brasilialaiset miehet on oikeita eläimiä kun sänkyyn pääsevät", Paloma sanoi sitten merkitsevästi ja virnisti. Niin, hän oli harrastanut seksiä useasti, kun vain oli kestänyt. Mutta ne olivat olleet vain yhden yön juttuja, ja vaikka Paloma oli siellä ollut yhden yön -linjalla, niin täällä hän pyrkisi tavoistaan pois. Hän ei halunnut itselleen huoran tai jakorasian leimaa.

Itserakas neitokainen virnisti bestikselleen ja nyökkäili tuon kertoessa brassimiehistä. '' Paloma, sun ois todellakin pitänyt ottaa mut mukaan, muru '', Becca virnisti ja sipaisi nopeasti kasvojaan, asettaen samalla samaisen käden lantiolleen toisen käden seuraksi. Neidin mieleen ilmestyi pieni kateellinen jälki, sillä hänellä itsellään oli miesten suhteen ollut hieman hiljaisempaa ja niiden muutamien kaksilahkeisten kanssa, jotka olivat Paloman poissaoloaikana olleet onnekkaita, hän ei enää aikonut viettää yhtäkään yötä. Kaikilta niiltä oli puuttunut taito pitää hänet tyytyväisenä, joten ilta oli loppunut varsin lyhyeen jokaisen kohdalla. Sängyssä Becca ei missään tapauksessa katsellut huonoja miehiä,ei ollenkaan. Jos homma ei luistanut, niin stopattiin sitten kokonaan ja heivattiin mies mäkeen.

Becca virnisti karanneille ajatuksilleen ja katseli jälleen Palomaa, jolle laihduttaminen olisi voinut olla ihan hyväkin vaithoehto. Tosin teiniprinsessan mielestä bestis oli juuri sopiva tuollaisenaan, olihan se kätevää liikkua itseään isokokoisemman kanssa, vaikka olihan Paloma hänelle oikeasti todella rakaskin, mutta aina kaiksita löytyi jotain joka oli neiti Millsille itselleen hyödyksi, minkä sille mahtoi. Neiti oli vain tottunut löytämään jokaista jotain, mitä voisi jollain tavalla hyödyntää itsessään.

Paloma mietti vielä hetken kanoja, mutta koitti sitten keksiä jotain muuta. '' Meidän pitäisi mennä yhdessä ostoksille '', Becca sanahti sitten ja vilkaisi nopeasti peiliin suuntaan. '' Pitäisi hankkia uusia vaatteita ja kenkiä '', Becca sanoi näpsäkkään tyyliinsä ja vilkuili sitten aavistuksne tylsänomaista asukokonaisuuttaan, jota hän jo nyt katui. Miksi suunnittelijat olivat nykyään liian vaatimattomia ja heidän tekeleensä eivät enää miellyttäneet häntä? '' Ja sitten sun täytyy, honey, tulla mun luokse. Pidetään oikein kunnolla hauskaa ja kerrot kaiken Brasiliasta '', Becca sanahti vielä nopeasti ystävälleen.

"Toki mä oisin ottanut sut mukaani, mut se oli vähän äkkilähtö, ja miten sä muka oisit voinut lähteä kertomatta siitä porukoilles?" Paloma kysyi sitten. Okei, tokihan tyttö tiesi ettei hänen bestiksensä ollut väleissä vahmepiinsa, mutta ei Becca olisi silti voinut niin vain lähteä hänen mukaansa. Eikä hän välttämättä olisi toista mukaansa ottanut, koko ajaksi nyt ainakaan. Sillä vaikk Becca oli mitä ihanin, niin välillä Paloma halusi myös omaa rauhaa, eikä hän olisi välttämättä pitänyt ajatuksesta nähdä Becca kahtena tai kolmena. Yksi bestis riitti hänelle. Jos Paloma olisi tiennyt, että hänellä oli ollut enemmän sutinaa miesten kanssa kuin Beatricella, hän olisi varmasti nauranut päin toisen naamaa. Se jos mikä oli ennenkuulumatonta, mutta minkä hän oli sille voinut, että brassit jostain syystä pitivät isommista tytöistä?

Beccan seuraavat sanat olivat herkkua tytön korville. Ostoksille hän ehti aina! Hän oli kaivannut amerikkalaisia kauppoja, vaikka toisaalta brassimuoti oli tällä haavaa enemmän hänen makuunsa. Mutta uusia vaatteita saattoi ostaa aina, ja rahaa oli, joten miksipäs ei?
"Aivan ehdottomasti, viikonloppu vai arkipäivä?" Paloma tiedusteli sitten ystävältään, joka tutkiskeli asuaan. Hän ei itse vilkuillut enää asuaan, hän piti siitä, tiesi näyttävänsä omasta mielestään siinä hyvältä, eikä kritinoinut omaa pukeutumistaan. Tyttö hymyili toisen ehdotukselle, totta! Pyjamapartyt ois aika maukkaat, tosin vain he kaksi, mutta toki silloinkin voitiin puhua partyista. Ja yökyläily oli muutenkin niin kivaa, juoruja riitti, ja silloin saattoi puhua vaikka mistä. Vaikka tietysti osa jutuista pidettiin oman pään sisällä.
"Tietysti mä tuun käymään sun luonas, ilmoitat vaan millon sulle käy", tyttö vastasi ja vilkaisi sitten kuitenkin nopeasti peiliin todeten kaiken olevan kunnossa.

Becca virnisti kevyesti ja mietti sitten hetken. '' Viikonloppu.. Ei stressiä koulusta tai mistään muustakaan '', tyttö vastasi sitten pinnallisesti ja katsahti jälleen peiliin. Hän oli melkoisen pikkutarkka ulkonäkönsä suhteen, joten häiritsevä mekko oli alkanut pänniä häntä pahemman kerran. Miksei hän ollut kotona huomannut miten kamala se oli? Miksei kukaan ollut sanonut hänelle mitään, kun hän oli lähdössä mokoman rätin kanssa kouluun. No, sillä oli nyt elettävä. Becca tiesi, ettei se tulisi olemaan helppoa Astonissa, mutta ehkä kukaan ei huomaisikaan? Välillä neiti Mills taisi ottaa hieman liikaakin stressiä ulkonäöstään, sillä eihän hänellä oikeastaan ollut mitään valittamista, sillä sekin kyseinen mekko joka hänellä nyt oli päällään, näytti varsin hyvältä. Beccan mielestä sillä hetkellä hameessa oli kuitenkin vain yksi hyvä puoli; se oli tarpeeksi lyhyt.

'' Mahtavaa, muru. Käviskö jo tuleva perjantai? Ensin ostoksille ja sitten meille '', prinsessa sanahti ja kohotti aavistuksen leukaansa, siihen jokseenkin aivosolukkoon pinttyneeseen tapaansa. Nuori nainen päästi toisen kätensä valahtamaan lantiolta ja kääntyi valkoisen merkkilaukkunsa puoleen. Hän kaivoi laukkua hetken ja esiin tuli liukuläppäinen kännykkä, aivan uusi tietenkin. Naikkonen työnsi läpän auki ja sai todeta ettei kukaan ollut kaivannut häntä, mystillistä kyllä. Hän sujautti kännykän takaisin laukkunsa uumeniin ja mutrisit hetkellisesti huuliaan, vetäen laukkunsa olkapäälleen, mutta laskien sen lopulta käsivarrelleen. Välillä oli hieman hankalaa päättää miten laukkua halusi milloinkin pitää.

Prinsessa vaihtoi painonsa jälleen jalalta toiselle ja katseli Palomaa hetkisen. '' Harmi ettei ole enempää aikaa, pitää rientää tunnille '', Becca sanahti ja rutisti bestistään vielä aavistuksen teatraalisin elkein. '' Soita, muru '', hän sanoi sitten ja katsahti kelloa. Tunnin alkuun oli viitisen minuuttia.

"Viikonloppu käy", Paloma kuittasi asian omalta kohdaltaan. Jep, ennemmin viikonloppu kuin arkipäivä, jolloin oli aivan liian kiinni koulussa. Tyttö alkoi sitten käymään läpi päässään liikkeitä, joihin olisi ehdottomasti päästävä! Ja vaikka hän yhä kaipasikin brassien torikulttuuria, tinkiviä kauppiaita ja mahtavia katutaiteilijoita, ei hän pistäisi pahakseen jotain jenkkiläistä luksusliikettä. Pitäisi tosin keksiä jotain järkevää ostettavaa, mitään turhaa hän ei yrittäisi ostaa. Niinpä, hän oli luvannut yrittää vähentää turhien tavaroiden ostelua, jota ei pahemmin muutenkaan harrastanut, mutta sama koskisi myös vaatteita. Mitään überkallista ja kertaluontoista hän ei ostaisi, ja veisi ennemmin vanhoja vaatteitaan ompelijalle, jotta saisi jotain originellia. Paloma vilkaisi Beccaan, toinen pitäisi varmasti hänen ajatuksiaan täysin hoopoina, joten hän ei viitsinyt mainita niistä mitään.

Toinen ehdotti sitten jo tulevaa perjantaita. Paloma mietti hetken asiaa, eikä keksinyt mitään tärkeää tekemistä siksi päiväksi. Jos jotain tärkeämpää tulisi, hän peruuttaisi shoppailupäivän. Kyllä Becca ymmärtäisi.
"Käy", tyttö vastasi lyhyesti, mutta hymyillen. Hymy himmeni sitten, kun tyttö huomasi bestiksensä etsivän ja näpräävänsä kännykkäänsä! Mistä lähtien kännykkä oli ollut Beatricelle tärkeämpi kuin hänen tapaamisensa, ja yhdessä vietetty aika? Ainakaan näin pitkään aikaan. Toinen kuitenkin sujautti kännykkänsä takaisin, olikohan toinen älynnyt käyttäytyvänsä tyhmästi? Sitä Paloma ainakin toivoi.

Paloma rutisti ystäväänsä hymyillen. Mutta mistä lähtien Becca oli jättänyt lintsaamatta tärkeämpien asioiden takia? Vai eikö hän ollut enää niin tärkeä bestikselleen?
"Joo, mun pitää lähteä kanssa", tyttö sanoi sitten. Hänestä tuntui nyt pahsti siltä, että hänen bestiksensä ei ollut enää se sama Becca, jonka hän oli jättänyt taakseen vuosi sitten.
"Soitan", Paloma vastasi sitten taikoen kasvoilleen suloisen hymyn. Ei hän halunnut ajatella toisesta pahaa ilman syytä. Vaikka huoleen olisi ehkä jo aihetta? Tyttö ei päättänyt vielä lähteä tunnille, hän kävelisi uskonnon luokkaan hetkessä.

En jotenkin osaa enää sopertaa tähän mitään, mutta kiitos pelistä. (: