They Don't Know What We Know

Chaosta ja Romeota odotetaan ^^ =P

Katie seisoskeli kerrostalon parkkipaikalla. He olivat Romeon kanssa sopineet puhelimessa että tuo tulisi puoli neljältä heidän pihaansa, jotta tehtävä pystyisi alkamaan. No, kello oli jo 22 vaille. Tyttö nimittäin vilkaisi kelloa minuutin välein. Jos hän olisi tiennyt joutuvansa seisoskelemaan kauemminkin pihalla, niin päälle olisi napattu takki. Nyt hän seisoi vain mustatoppi ja tiukat vaaleat farkut jalassaan pihalla. Eihän siellä mikään ylikylmä ollut, mutta kun Katie paleli luonnostaankin paljon...Oman kodin ikkunaa vilkaistiin. Verhot olivat tapansa mukaan suljetut. He eivät tahtoneet että iltaisin heidän tapahtumansa näkyisivät koko korttelille. Vaikka kukapa nyt kiinnittäisi huomiota kolmannenkerroksen tapahtumiin? Saati sitten nimenomaan heidän ikkunaansa?

Tyttö vilkaisi uudelleen kelloa ja sitten omaa moottoripyöräänsä minkävierellä seisoi. Se oli nyt puhdas, koska Alexei oli aamulla herännyt sen pesemään. Tuo oli onnistunut eilen tuhoamaan hänen paistinpannunsa ja reiluna korvauksena tuo oli herännyt viideltä pesemään siskonsa pyörän. Tai no, käskystä. Ei se korvaus ollut. Koulutehtävä tuntui hieman omituiselta. Ei hän pitänyt omaa elämäänsä jännittävänä? Tosin, mitä hän Romeota tiesi, eti välttämättä kaikki tulisi olemaan niin helppoa. Tuolla oli aika kova pelimiehen maine... No, hän aikoisi ainakin tehdä kaiken kunnolla, jotta hyvä numero saataisiin ja rokkari pitäisi huolen, että myös Romeo tekisi kaiken kunnolla. Olisi kyllä mukava nähdä tuon ilme, kun aamulla lähdettäisiin lenkille...Pieni hymy kohosi tytön huulille. Pojalla vaikutti aina olevan lökäpöksytkin jalassa ja niillähän ei voinut juosta. Tästä saattaisikin tulla todella hauskaa.

Voi perse. Tämä tehtävä tuntui ideanakin jo aivan helvetin oudolle. Kaiketi kurssi olisi tullut suorittaa loppuun jo silloin, kun oli itse ollut toisella luokalla… No, väliäkö sillä, typerä korvaustehtävä tai typerä tehtävä. Idea oli kuitenkin hauska, ainoana vain se, että hän sattui saamaan parikseen jonkun rokkarimuijan. Hyvännäköinen ja kaikkea tuo kyllä oli, mutta jotenkin nipottavan oloinen.
Kiirettä Romeo Ewans ei pitänyt, miksi olisikaan? Ei lainkaan hänen tapaistaan. Tai no, tässä pitäisikin olla sen Katien tavoissa, eikä omissa… No, hän tulisi luistamaan niin paljon kuin vain mahdollista.
Pojan rastat oli sitaistu ponnarilla niskaan, yllä oli XXL-kokoinen beige printtipaita, jonka kuvituksena oli yksinkertaistettu musta siluetti kaupunkimaisemasta. Pilvenpiirtäjiä siis, beigepohja näkyi ikkunoiden paikoissa. Housut olivat liian suuret, kuluneet farkut, joiden haara roikkui aika reilusti liian alhaalla. Päässä oli musta cappi ja kengät olivat valkoiset skeittikset.

Poika laahusti kohti sovittua paikkaa, lauta oli jätetty kotiin. Sille tuskin tulisi tarvettä, Katie ei ollut skeittaustyyppiä. No, siihen toinen saisi tottua omalla vuorollaan…
Rastatukkainen kyllä saapui sovitulle paikalle, joskin reilusti myöhässä. Hän soi tytölle hurmurin hymynsä ensitöikseen.
”Sori, kun kesti.” Hän ei tarkoittanut sanojaan, kyllä sen huomasi. ”Etsä varmaan hirveen kauaa ole odottanut…”
Ei, hän ei katsonut kelloa tietääkseen paljonko oli myöhässä. Hän aavisti olevansa myöhässä, joten mitä väliä siitä kauanko.

Katie kohotti kulmaansa, kun herra Romeo ilmestyi viimein paikalle.
"Vartin. Jos tässä sinun pitäisi minun tapojani noudattaa, olisit tullut jo 20-minuuttia sitten." Hän huomautti toiselle, mutta hymyili kuitenkin päälle.
"Mutta eipä se nyt ole oleellista. Pääasia että tulit. Mennään samantien ylös." Hän ilmoitti sitten ja lähti astelemaan alaovea kohti. Siitä asteltiin sisään ja suoraan portaikkoon. Taakse vilkaistiin hieman. Kyllä kai Romeo osas seurata häntä.
"Minä en sitten ikinä käytä hissiä." Katie huomautti sitten ohimennen. Hänen mielestään kun portaat oli kävelemistä varten ja hissejä tarvittiin silloin, kun tavaroita kuljetettiin. Poikkeuksena tietenkin vanhat ihmiset ja sairaat.

Muutamien portaiden jälkeen avain työnnettiin lukkoon ja ovi työnnettiin auki.
"Asun kaksoisveljeni kanssa yhteisessä asunnossa." Hän jatkoi yksityiskohtien kertomista ja irrotti kengät jaloistaan ja asetti ne siististi muiden vierelle. Heti ovesta astuttua näki kyllä, että asunto oli todella siisti. Välttämättä ensimmäisenä ei tullut mieleen, että siellä asui kaksi teiniä.
"Kengät jalassa ei saa koskaan kävellä eteistä pidemmälle. Vaikka olisi unohtanut avaimet, plekun, kännykän, kirjan tai minkätahansa oleellisen asian toiselle puolelle asuntoa. Kengät aina pois. Parvekkeelle on sitten yhdet vieras tupakkikengät...Jos poltat." Katie kertoi ja asteli sitten itse peremmälle asuntoon.
"Täs nyt on olohuone ja keittiö samassa. Ja työnurkka tuolla. Tuosta ovesta pääsee minun huoneeseeni ja viereisestä Alexein. Sinne on pääsy kielletty. Tai no, ei kirjaimellisesti kielletty, mutta minä en halua käydä siellä. Tuolta keittiönpuolelta pääsee sitten kylppäriin ja tuosta olkkarist sitten parvekkeelle ja-Mitä sä teet?" Tytön lause keskeytyi, kun Alexei asteli pyyhe lanteillaan kylpyhuoneesta ulos.

Hiukset märkinä poika katsoi typeränä siskoaan.
"Tulen suihkusta? Se on semmonen mesta missä pestään paska pois?" Tuo huomautti ja katsoi siskoaan, jonka kulmat kurtistuivat pahaenteisesti.
"No mitä mä nyt..." Veli aloitti, kunnes tajusi katsoa jalkojaan. Mutisten tuo pakitti takaisin kylpyhuoneeseen ja kuivasi ne.
"Ei tää parketti mikskään mee, jos mun jalan jälet siihen tarttuu." Alexei huomautti sitten ja talsi toisten luo. Romeota katsottiin huvittunut virne kasvoilla.
"Eli sä oot se joka joutuu kärsii mun siskon seurasta? Onnee sulle."

//Vähä asuntoa xD kuva//

Vartin hän kuulemma oli myöhässä, noh se ei ollut paljon mitään aikaa. Jos oltiin Katie, niin olisi pitänyt olla paikalla jo 20 minuuttia sitten. Näistä päivistä tulisi sitten rankkoja… He kuulemma menisivät nyt ylös, Romeo vaan nyökytteli päätään.
Sisällä toinen ilmoitti, ettei käyttänyt hissiä. Noh, eipä se mitään.
“En mäkään, meillä on hissi jo kolmatta vuotta epäkunnossa, kun mistään ei saa rahaa sen korjauttamiseen”, rastatukka ilmoitti kepeästi. Oikeasti häntä ei kiinnostaneet yksityiskohdat toisen elämästä, mutta niitä nyt tuli pakostakin, jos piti muuttua Katie kakkoseksi.
Kenkäsääntö oli typerä ja asunto liian siisti. Neuroottisensiisti, itse asiassa. Vierastupakkikengät kuulemma löytyivät parvekkeelta.
“Poltan, jos sä et polta niin sit mä luistan ja poltan”, rastatukkainen ilmoitti.
Sitten tyttö selitti jotain asunnosta, Romeo ei oikeastaan kuunnellut kuin juuri ja juuri puolella korvalla. Siitä tupakista oli tullut mieleen, että hän voisi pian käydä sätkällä. Nekin aikeet unohdettiin, kun eteen ilmestyi jätkä pelkässä pyyhkeessä. Hyvännäköinen, vieläpä. Ehkei sittenkään niin typerä tehtävä, jos hän asuisi tuollaisen kanssa… Romeon ominainen hymy oli majoittunut kasvoille.

Katie alkoi heti motkottamaan veljelleen, rastapää pyöräytti silmiään ja kaivoi taskustaan purupussin, johon oli tunkenut rizlat sisälle. Filsut olivat ylellisyystarvikkeita, joihin ei juuri ollut varaa. Purupussi asetettiin kätevästi huultenväliin roikkumaan ja sätkän kääntö onnistui ilman aputasoja tai apulaisia. Taitolaji. Valmis sätkä iskettiin huulten väliin ja tykotarpeet takaisin taskuun.
“Joo, näillänäkymin näyttää siltä, et mulla tulee oleen vitun rankkaa”, Romeo virnisti. Katie oli varmasti täysin vastakohta hänelle itselleen…

Katie mulkaisi hieman veljeään, jolle Romeo oli vastannut. Alexei nauroi.
"No ei se oikeesti oo niin kamala. Paras sisko mitä vois olla. Tarkka vaan kaikesta mikä liittyy kotiin. Että pidä kareksit pussissa." Poika naurahti ja asteli Romeon eteen ja nappasi tuon huulten välistä valmiin tupakin.
"Kiitos." Toiselle vain todettiin ja virne huulillaan rokkaripoika asteli parvekkeen ovelle avaten sen. Ulkopuolelta napattiin sandaalit jalkaan ja parvekkeelle siirryttiin.

Katie pyöräytti hieman silmiään.
"Jep. Eli se on Alexei. Hengaan sen kanssa käytännössä koko ajan. Silloin kun en ole ajelemassa, harjoituksissa tai koulussa eri tunnilla. Ettet joudu minun kanssani kahdestaan nyhjäämään." Katie huomautti sitten ja asteli kylpyhuoneen ovelle.
"Ja tupakkaa saat vetää mielinmäärin. En minä sitä voi rajoittaa, vaikka kuinka koulutehtävä onkin. Ja sano sille Alexeille, etten minä jaksaisi aina luututa lattioita hänen suihkuhetkiensä jälkeen."

Alexei imi nautinnollisesti tupakkaa. Ihmisiä parveili mukavasti kadulla, vaikka he eivät millään vilkkaalla kulmalla asunutkaan. Olihan perjantai ja tähän aikaan ihmiset pääsivät töistä.Romeolle saattaisi oikeasti tulla tiukkaa Katien seurassa. Tuo osasi oikeasti nipottaa tahtomattaankin. Eihän se Alexeitä enää edes vaivannut, kun koko asiaan oli totuttu, mutta vieraan silmin se varmasti saattoi olla ärsyttävää.

Romeon huulten välistä vietiin aika sukkelaan valmiiksi käännetty karvapersesätkä. Rastapää vain vilkaisi tatuoitua rokkaria ja naurahti.
“Saatanan reilukerho”, hän virnisti. Epäreilu viedään köyhiltä periaate, mutta samapa tuo.
“Aasia selvä”, rastapää virnisti neidille, joka selvittu jätkästä. Ei haitannut sitten yhtään… Joku jota kiusata, Katien kanssa se menisi vain hukkaan.
“No minäpä vedän”, Romeo vastasi silmää vinkaten toiselta luvan saatuaan. Kuin hän sitä lupaa oikeasti olisi tarvinnut.

Poika seurasi Katien veljen perässä parvekkeelle.
“Piti tulla nipottamaan siitä, kuinka… En mä tiedä, meni ohi. Mutta kuitenkin”, Romeo tokaisi painaen nuoremman jätkän sitten kepoisesti kaiteeseen ja kurottaen sätkän tuon näpeistä omille huulilleen. Savua vedettiin keuhkoihin asti, hieman viivyteltyään poika jopa vaivautui siirtymään hieman taaemmas painamasta Alexeiksi esitellyn pojan selkää.

Katie vilkaisi hieman Romeon perään. Tupakoinninhienoutta Katie ei vain ymmärtänyt. Oli hän pari kertaa koittanut polttaa, mutta ei hän mitään kiksejä ollut saanut. Ehkä hän siten poltti poskeen ja tuhlasi tupakkaa, niin kuin kaveri oli hänelle sanonut.Pikaisesti kylpyhuoneen lattia luututtiin ja ohimennen lavuaari ja pönttökin pestiin. Vain muutamassa hassussa minuutissa. Hän oli jo ammattilainen täss lajissa.

Parvekkeella Alexei naurahti Romeolle, joka oli kuulemma käskytetty nipottamaan.
"Ei se nipota, ku ohjailee. Se yrittää tehä musta kunnonkansalaista. Katien kriteerit on vaa aika korkeella." Poika täsmensi Sitten toinen painoikin hänet kaidetta vasten ja vei sätkän.
"Damn. En kerenny ku parit imasut vetää." Alexei virnisti ja käännähti sitten ympäri. Hymyillen hoppari tökättiin hieman kauemmas ja tuon takana olevalta pöydältä otettiin tupakka-aski ja sieltä rööki huulille. Se sytytettiin. Pyyhkeen asentoa lanteilla paranneltiin hieman.
"Me suunniteltiin muuten aiemmin siskon kanssa, et pidetään tänään illanistujaiset...Tai bileet, niin kuin minä asian ilmaisen. Et varaudu sit siihen." Rokkari selitti tupakkaansa poltellen.
"Tosin ne on kyl ehkä illanistujaisten ja bileiden sekotus. Katie tekee varmaan ruokaa ja muuta ostelee, eikä porukkaa kututa ku ehk kymmenen, mut ryypätään kumminkin. Mut vasta illemmal. Katiel on varmaan viel aika paljon puuhaa ja se merkkaa ilmeisesti sitä et sullakin on. Mä otan lunkisti."

“Eikö se nyt ole aivan sama asia?”, Romeo kyseenalaisti toisen puolustellessa siskonsa vain ohjailevan, eikä suinkaan nipottavan. No, mistäpä Romeo olisi ymmärtänyt, hän oli täysin vapaakasvatettu. “Kunnonkansalaiset on muutenkin yliarvostettuja…”
Alexei myös valitti rastapään viedessä oman sätkänsä toisen huulilta. Vain parit savut olivat ihan tarpeeksi, rastapään mielestä. Ei hänelle itselleen, mutta toiselle. Sätkä oli yhtä kaikki vain ja ainoastaan hänen. Rokkari tönäisi rastatukkaista skeittaria taaemmas hymyillen samalla, Romeo virnisti tuolle leveästi ja imi nautinnollisia savuja tupakistaan.

Kaksoset olivat kuulemma juonineet jonkin sortin bileitä, mihin Romeo virnisti. Alkoholi kyllä maistui, vaikka hän uskalsikin veikkailla porukan olevan aivan jotain muuta kuin millainen hän itse oli. No, eiköhän hän kestäisi, jopa oletettavasti täysin ongelmitta. Tai ainakin melkein. Ainoa mutta oli se, mitä Alexei sanoi jälkeenpäin. Paljon hommia Katielle ja Romeolle myös, mustatukka lorvisi. Rastatukkainen irvisti vähemmän kauniisti.
“Tää on varmaan mun elämäni pahin puoliviikkoa… Ja ei tuu kyllä sillekään olemaan helppoo, kun on sen vuoro suorittaa tää mun säännöillä”, Romeo aloitti virkkeen painuneella äänellä päättäen sen leveästi virnuillen.
Loppuun poltettu tupakki nakattiin parvekkeen reinan yli ja poika suoritti itsensä takaisin sisätiloihin.

“Katie, prinsessaiseni, älä nyt kerro mulle että mun pitää siivota. Sä katuisit sitä vielä”, rastapää puheli iloisenoloisena. Sitä tuo olikin. Jos Katie patistaisi hänet hommoon, muuttuisi kyllä ääni kellossa. Aivan varmasti. Mutta olipa se sitten niinkin, ettei Ewansin poika osannut siivota… Tai no, se oli valhetta. Hän se kodinhengetär oli muutoinkin, ei isä tai kukaan tuon hoidoista.

Katie kohotti hieman kulmaansa, kun Romeo tuli takaisin parvekkeelta ja uteli siivoamisesta. Toiselle hymyiltiin hieman.
"Minä en ole kyllä prinsessa ja kyllä, minun pitää siivota ja se tarkoittaa sitä, että sinä siivoat myös." Tyttö ilmoitti ja rullasi samalla olohuoneen maton rullalle.
"Mitä minä sanoin. Onnea vain teille urakkaan. Minä en nimittäin aio osallistua siihen yhtään mitenkään." Parvekkeelta sisälle tullut Alexei naurahti, mutta hymy katosi tuon kasvoilta, kun poika näki siskonsa ilmeen.
"Et. Et todellakaan tee niin." Veli varoitti siskoaan hitaasti ja Katie nauroi. Tyttö kantoi tyytyväisenä maton parvekkeelle ja palasi takaisin.
"Voi kuule kyllä teen. Eli Romeo? Minä en anna sinun siivota minun huonettani, keittiötä, olohuonetta tai vessaa. Mutta Alexein huone...Saatte pojat kimpassa siivota sen. Sitä nimittäin ei ole siivottu sitten tänne muuton."

Alexei näytti keskisormea siskolleen.
"Vielä minä joskus onnistun sanomaan sinulle vastaan asioissa. Vielä koittaa se päivä...Saatanan siivousfriikki." Poika mutisi ja avasi huoneensa oven. Siellä todellakin oli kaaos. Lattiaa ei juuri näkynyt vaatteiden, lehtien ja kirjojen alta. Kirjoituspöytä oli täynnä tavaraa ja samoin hyllyt. Vaatekaapin ovi repsotti ja vaatteet pursusivat sieltä ulos. Ainoa asia mitkä oli siististi, oli seinät. Kaksi akustista ja kolme sähkökitaraa roikkui seinillä tapeissa.
"Se päivä koittaa Alexei silloin, kun sinä alat maksamaan elämisestä täällä jotain. Pitäkää pojat hauskaa."

“Kyllä mä vähän luulet että olet, edes vähän”, rastatukkainen ilmoitti virnuillen ja vinkkasi toiselle vielä silmääkin. Hänenkin kuulemma tulisi siivota, mutta ongelma olikin sitten siinä, että rastatukkaisesta kämppä oli siisti. Hän ei ymmärtänyt mitään jokapäiväisen imuroinnin ja pölyjenpyyhkimisen päälle. Eikö se ollut vain turhaa vaivannäköä? Sisarukset puhuivat keskenään jotain, johon Romeo ei juuri kiinnittänyt huomiota, katsekin kääntyi takaisin Katiehen vasta, kun neiti mainitsi hänen nimensä. Urakka nimeltä Alexein huone. No jee, kuulostikin siivoamisen arvoiselle. Siellä kun ei moista oltu harrastettu muuton jälkeen, kuulemma.
Katie ja Alexei olivat siitä kovasti eri mieltä, mutta rastatukkainen seurasi mukisematta rokkaripoikaa kaaoksen keskelle ja vihelsi pitkään.
“vau, edes mä en pystyis elää tällasen paskan keskellä”, Romeo nauroi. No, hän eli suht siististi. Siivouspäivä oli viikoittain, mikäli hän sille päälle sattui.

“Tässä menee ainakin viikko”, poika jatkoi ja istui vain yksinkertaisesti mitään tekemättä toisen sängylle silmäilemään sekasortoa sen keskipisteestä.

Katie oli tyytyväinen, kun molemmat pojat olivat siirtyneet Alexei huoneeseen mutisematta. Ovi vedettiin kiinni. Hän ei antaisi kenenkään muun kuin itsensä siivota tiloja missä itse eli. Rehellisesti sanottuna hän ei luottanut toisten siivoomistaitoihin tarpeeksi. Alexein huone taasen sai olla millainen tahansa. Tai no, yleensä. Nyt asiat kuitenkin olivat sitä rataa, että isä oli puhunut heidän luonaan vierailusta ja jos isä näkisi Alexein sotkun...Toinen varmasti joutuisi lähtemään asunnosta ja Katie ei tahtonut elää yksin. Ehkä hänen pitäisikin etsiä poikaystävä? Sellaisia ei kyllä kasvanut puissa. Koko koulussa ei ollut yhtään tyttöä miellyttävää yksilöä.

Alexei naurahti pienesti Romeon kommentille.
"Hyvä siis ettei tääl oo paskaa vaan tärkeetä roinaa. Vähä sekasin vaan." Rokkari huomautti ja heitti sitten tylysti pyyhkeen päältään seinällä olevaan naulakkoon. Siinä hän alasti kaiveli vaatekomerostaan boksereita.
"Eikä täs iha niin kauaa mee. Kuha tyrkitään piiloon kaikki kamat nii se on siinä. Mä en tääl tee muuta ku nuku." Alexei tarkensi toiselle. Ei hän siis kirjaimellisesti elänyt siinä kaaoksessa, vain nukkui. Punaiset bokserit löytyivät ja ne kiskottiin jalkaan. Kosteita hiuksia ravisteltiin hieman.

Poika antoi katseensa kiertää ympäri huonetta ja asteli sitten vetämään verhot ikkunan edestä. Maisemaa ei juuri ollut. Käytännössä siinä näkyi hieman pihaa ja viereisen talon ikkunoita. Ikkuna avattiin, jotta ilma pääsisi hieman vaihtumaan.
"Sängyn alle voidaa tunkee suurin osa ja loput tungetaan kaappeihin. Mua ei todellakaan inspaa siivota yhtään."

Toisen pojan sisko sulki oven ja hämärä laskeutui huoneeseen. Alexein mielestä tämä huone oli vain täynnä tärkeitä tavaroita hieman sekaisin. Rastapää naureskeli. Hämärä ei kuitenkaan estänyt sitä, että suklaasilmät tarkkailivat toisen varoittamatta alastomaksi muuttunutta kehoa. Ei paha, kyllä Romeo tuon mielellään käyttäisi… Ja olihan hänellä puoliviikkoa aikaa pehmittää toinen. Hän taisi nyt hieman haastaa itseään… No, ei se harvinaista ollut.
“Siitä mistä aita on matalin”, Romeo virnisti, kun toinen oli hänen pettymykseen vetänyt jalkaansa bokserit ja ilmoitti heidän voivan vaan piilottaa sotkun. Idea oli sinänsä hyvä. Ja sitä paitsi, jos toinen pelkissä boksereissa aikoi hillua, niin ihan hyvin tässä voisi sen viikon verrankin siivota… Tai ehkei nyt ihan kuitenkaan…

“Joo, ei inspaa muakaan”, vanhempi tuumasi ja nousi sängyltä ruveten surutta potkimaan toisen lattialta tavaroita sängyn alle. Sielläkin toisaalta oli sen verran kamaa, ettei kaikki suinkaan mahtuisi. Kaappeihin sitten, kuten toinen olikin jo maininnut.

"Nimenomaan. Siitä mistä aita on matalin. Täs tapaukses taidetaan kyl joutua miltei kuoppa kaivamaan." Rokkari naureksi ja katseli sitten hetken miten toinen tunki surutta hänen tavaroitaan sängyn alle.
"Jos sit satut näkemään semmosta pinkkiä plekua niin ota talteen. Lupasin seny helle gimmalle antaa, mut kerkesin kadottaa sen ennen sitä." Poika naurahti hiuksiaan haroen ja alkoi itse nostella kaappiin kamojaan. Kun pöytä oli saatu raivattua, saatiin myös kannettavan kansi avattua. Pienen lagituksen jälkeen kajareista alkoi kuulua The Who:n My Generation.
"Perhana tämä on jääny päälle...Kauankohan se on ollu päällä?" Poika mietti itsekseen, mutta tyytyi kohauttamaan harteitaan. Musiikin annettiin soida. Eihän se häiritsevän kovalla ollut.

Valokatkaisijalle asteltiin ja valot räpsäytettiin päälle. Tavaroiden kaappiin latomista jatkottiin hetki, kunnes suurin osa lattiasta näkyi.
"Tääl pitää ehk imuroidakin...Ja jotenkin must tuntuu siltä, ettei Katie suostu sitä tekemään." Alexei naurahti sitten ja Nappasi äsken käyttämänsä pyyhkeen naulasta ja tunki sen lattialle oven eteen. Sitten tuo kaivelikin tuolilla olevien farkkujensa taskuja ja otti tupakka-askin esille ja sytytti huulilleen tupakan. Ikkunan vierelle istahdettiin.
"Mua kyl kiinnostaa mis ihmees joudut nukkumaan. Katie ei kyl ikinä suostu sua ottamaan omaan huoneeseensa, se on varma."

“No joo, voi olla”, Romeo myötäili sitä kuopan kaivamista. Toisella kun piisasi tätä omaisuutta, jota sitten oli levitelty pitkin huoneen lattiatasoa. Pinkki pleku pitäisi kuulemma löytää, lahjus jollekin muijalle. Romeo vain virnuili itsekseen. Toinen ihan tosissaan omisti pinkin plektran?
Alexei laittoi musiikkia, jotain vanhaa rokkia. Romeo ei edes tajunnut hävetä, ettei tunnistanut The Whota.
“Ei kai ne siihen kuole”, rastapää tokaisi toisen surkutellessa kaiuttimien jäämistä päälle. Ei biisi ollut paha, vaikkei ihan Romeon musiikkia ollutkaan. Ja kaikki meni, vaikkei sitä naamasta nähnytkään.

Toinen ehdotti imurointiakin, totesi ettei Katie sitä kai suostuisi tekemään. Romeo katsoi Alexeihin ja virnisti.
“Äläkä edes kerkeä kuvitella, että mä tarttuisin mihinkään imurinletkuihin tai mitään.” Härskin kuuloista näin jälkikäteen mietittynä, mutta mikäpä siinä sitten. Toinen poltti tupakin surutta sisällä ikkunan vierellä ja Romeo lysähti jälleen toisen sängylle. Nopean siivouksen tulos ei ollut paha, vaikkei huone mitään hotellisviittiä vieläkään vastannut. Sairaalan steriloiduista huoneista puhumattakaan.
“No, jos tähän astisiin metodeihin voidaan luottaa, niin oletettavasti se pistää mut nukkumaan sun vieressä, kun ei halua mua omaksi riesakseen”, rastapää virnisti. “Sama se nyt mulle on ja mulle passaa sohvakin… Enemmän säälittää kyllä Katie sitten kun sen vuoro on muuttaa meille. Sohva kun ei ole mikään ihmisystävällisin ja se tuskin sietää ajatusta mun vieressä nukkumisesta. Ja ihan mielelläni mä en sitä isän viereenkään päästäis, tyttöparka..” Tosi uskottavaa, kun koko monologinsa ajan Romeo vain naureskeli.

Alexei virnisti Romeolle.
"No ei sun tartte mun puolest tääl tarttua mihinkään muuhun ku omaan letkuus ja senkin saat pitää salas." Poika huomautti toiselle ja käänsi volumea hieman hiljemmalle. Savua puhallettiin ulospäin ja röökikättäkin pidettiin ikkunan toisella puolella. Romeo epäili joutuvansa hänen viereensä nukkumaan
"Se voi olla hyvinkin mahollista. Systeri on tarkka tämmösissä asioissa. Mikä on sen, on myös sen. Se on bakteerikammonen ja varmaan yrittää pestä noi sun rastas ku oot unessa." Hän huomautti virnuillen ja karisteli tupakkaansa ikkunan ulkopuolelle.

Sitten vieras kertoikin hivenen sitä mitä Katietä odotti ja reiluna isoveljenä Alexei purskahti nauruun.
"Voi se parka tulee kuolemaan teille. Tai sitten ei. Ei se oo tarkka muuta ku omista asioistaan, mut se et se joutuu nukkuun sohvalla joka ei oo ergonominen...No. Sun onnes ettei se todennäköisesti kehtaa valittaa." Poika kertoi toiselle ja imi tupakkaansa. Hän rakasti siskoaan enemmän kuin ketään koko maailmassa, mutta kyllä Katien ajatusmaailma meni joskus häneltäkin reilusti yli.
"Mut ei siin mitään. Kyl me tänne sun kaa mahutaan, vaik tää ei ihan parisänky ookkaa. Toi meidän sohva on aika nihkee nukkua, ku se ei aukee sängyks ja on muutenkin mitä kolmen istuttava. On nimittäin ahas." Alexei jatkoi nukkumajärjestelyn miettimistä. Hänen sänkynsä ei tosissaan ollut kahdelle hengelle tarkoitettu, mutta oli parikymmenttä senttiä leveämpi kuin normaali yhdelle hengelle tarkoitettu.

“No kai sitä on pakko omasta letkustaan huolta pitää, kun toi sun siskos ei oikein taida perustaa klubeista, joilta metsästää minkään sortin hoitoa”, Romeo tokaisi sen kummempia takeltelematta. Hänelle tarpeet olivat olleet aina avoin asia. Ja moni vihasi häntä sen takia, ettei hän oikein osannut välittää.
“No jee, et oo sitä kuitenkaan vielä vieny mihinkään osastohoitoon? Ja siinähän pesee mun rastat, jos tuntee kovaa tarvetta moiseen. Kunhan ei leikkaa.” Niin, rastat olivat se asia, joka oli Romeolle lähestulkoon pyhää. Hänellä oli ollut ne jo aivan sairaan pitkään. Ja ne olivat yhtä kuin hänen tavaramerkkinsä.

Jopa Alexei nauroi ajatukselle Katiesta Romeon luona. Rastatukkaisen onni kuulemma, että Katie tuskin kehtaisi valittaa. Skeittari virnuili pirullisesti. No, Romeo voisi ottaa sen kostona siitä, että tyttö orjuuttaisi häntä tässä muutaman päivän ajan… Vaikkei Romeo nyt ollutkaan hirveän pahantahtoinen ihminen. Tahallaan ainakaan.
“Tiivis tunnelmahan meille tulee, mutta en mä sitä mahtumista epäile…” Okei, hävytön virnuileminenkin taisi olla osa tavaramerkkiä…

Romeon letkuheitolle naurettiin, vaikka Alexei ei ollutkaan aivan varma oliko toinen sanonut sen vitsillä vai tosissaan.
"Se tosiaan on muuten semmonen asia mistä ei kannata systerin kuullen puhua. Se ei pidä yhdenyyön jutuista tai siitä tosiseikasta, että joskus seksi on vain seksiä. Äläkä varsinkaan kutsu ketään hoidoksi hänen kuullen." Isoveli varoitteli Romeota. Joutuisihan tuo nyt elämään päiviä Katien kanssa ja tuo oli aihe jolla tytön sai suuttumaan. Silloin ei ollut kiva olla tempperamenttisen neidin lähellä.

Toinen virnuili jotenkin hävyttömästi puhuessaan sänkyyn mahtumisesta.
"No mä oon tottunut nukkumaan tos kahestaan. Tosin yleensä seuralainen on ollut hoikka naishenkilö, mut kato juotat mut vaan humalaan ja sidot silmät nii halailen sua tyytyväisenä yön." Alexei nauroi ja heitti lopulta tupakan ikkunasta. Kyllähän sen haistoi huoneessa, mutta pian senkin hajun saisi pois. Rokkari kuitenkin nousi ja suihkutti hieman deudoranttiaan huoneeseen.
"Hei toinen juttu mikä nyt tuli mieleen. Ettet sattunu näkemään lääkepurkkia ku sulloit noita rojuja tonne alle?" Kadonnut asia tuli pojan mieleen, kun inhottava jomottava pääkipu tuntui olevan aluillaan.

Toinen huomautti, ettei yhdenyönjutuista paranisi puhua Katien kuulle. Saati nimitellä ketään hoitona. Nyt rastapää jo irvisti.
“Tän on pakko olla jotain ihan vitun raakaa ironiaa, että mä oon Katien parina. Mun elämä ei juuri mitään muuta olekaan kun raakaa biletystä, seksiä, viinaa ja tanssilattiaa.” No, se olisi sitten sen ajan murhe. Ja ennen kaikkea Katien murhe. Tehtävähän oli tutustua toisen elämään, eikä kukaan ollut velvollinen parinsa takia muuttamaan elämäntyyliään. No, ehkä hän sen verran joustaisi, ettei nukkuisi yhtään yötä koulutehtävän aikana Joelin sängyssä…

Alexei oli kuulemma tottunut nukkumaan sängyssään kahdestaan. Hoikkien naisten kanssa, tosin. Romeo oli yhtä vähän hoikka kuin nainenkin. Hän oli oikeastaan aika jäntevä, jossei jopa lihaksikkaaksikin kutsuttava. Mikään kehonrakentaja ei sentään.
“Pidetään mielessä, vaikka sua tuskin tarttee juottaa, juot itte. Juo sit tarpeeks, et näkökin menee, niin eiköhän meilla ihan kivaa ole…”
Toinen suihkutteli deodoranttia huoneilmaan ja kyseli jotakin lääkepurkista. Romeo kohautti olkiaan.
“Taisin nähdä, mut taidat joutua kaivamaan koko sängyn alusen esille. Sori.”

Alexei ei voinut muuta kuin nauraa, kun Romeo kertoi tiivistettynä elämänsä.
"Todennäköisesti se on suunniteltua. Tiedäthän opettajat. Ne on kieroja kuin korkkiruuvit. Ne kuvittelee että oppisitte toisistanne jotakin. Minä olisin tyytyväinen jos saisit opetettua Katien relaamaan, mutta tuskin sitä tapahtuu, kun minäkään en ole pystynyt siihen." Poika huomautti ja irvisti perään. Romeo kertoi nähneensä purkin.
"Jeps. Tässä vaiheessa voin antaa hyvän esimerkin siitä, miksi on ihan jees olla Katien kaksoisveli." Alexei naurahti ja pomppasi ylös sängyltä ja ovelle.
"Katie!! Onks sul jossain jemmassa mun lääkkeitä?!" Tuo huusi ja pian tyttö asteli veljensä eteen oven suuhun.
"Joko sinä taas hävitit ne? Sinä et oikeasti voi leikkiä terveydelläsi noin, Alexei. Mitä minä teen jos sinä kuolet?" Katie älisi äkäisenä ja tyrkkäsi veljelleen purkin käteen.
"Jäät vanhaksipiiaksi todennäköisesti. Mut kiitti kummiski. Ollaan hyvin saatu jo siivottua Romeon kans." Veli kiitti siskoaan ja pamautti oven takaisin kiinni. Pilleri purkkia ravistettiin hieman ja Romeolle hymyiltiin.
"Mä hävitän ja Katiellä on kaikki varalla. Ei huono."

Alexei laski purkin pöydänkulmalle ja istahti takaisin sängylle. Siivousmotivaatio oli kadonnut jo täysin.
"Nii mul on epilepsia, et sitä varten noi lääkkeet. Ei oo mitään skitsofreniaa tai tapan kaikki yöllä maniaa. Et voit nukkua yös rauhassa. Ja tosiaan...Mun pitää ehkä olla aika vitunmoisessa känässä että sua pidän tyttönä. Et oo nimittäin missään ihan huonos kunnos. Ehk mun pitää siis ite pukeutua naiseks ja uskotella kaiken olevan toisinpäin." rokkari nauroi ja lysähti sitten selälleen sängylleen.
"Voidaan testata mahutaanko tähän miten. Toisen pitää kyllä ehkä olla kylellään koko ajan tai sit puoliks toisen päällä."

“Voihan se toki noinkin olla, mä nyt en ainakaan opi mistään mitään, että sinänsä hukkaan heitettyä aikaa. Ja olishan se ihan jees, jos Katie relais ees vähän. Aikamoiselta tiukkapipolta vaikuttaa… Ja jossei se yhtään jousta, niin sillä tulee olemaan aikalailla rankkaa”, poika puheli. Marshall Ewans ei ollut enempää tai vähempää kuin poikansa. Tuo nyt oli hetero, mutta nainen vaihtui tiuhempaan kuin sukat. Siivoamisen kanssa mies oli avuton ja aika pitkälti muutenkin… Hyvä jos osasi edes kahvia keittää itse. Ruuanlaiton kanssa aivan toivoton, mikä tiesi sitten Romeolle keittiössä hääräilyä. Nopeita ruokia lähinnä, mutta kyllä poika ne huolella hoiti. Eihän hän nyt isänsä nälkäänkään saattanut antaa kuolla.

Alexei näytti, kuinka Katie oli oikeastaan ihan jees. Toi toiselle lääkkeet, kun tuo niitä huuteli ja piti vielä saarnankin kaiken päälle. Romeo ei voinut estää virnuiluaan… Kyseessähän tosiaan oli sisko, ei äiti. Vaikka mitäpä Romeo oli mitään äideistä puhumaan, kun hänellä itsellään ei sellaista ollut. Se hänet synnyttänyt nainen oli kadonnut maisemista jo ajat sitten… Tosin, kukapa jaksaisi Marshallin kaltaista miestä paimennettavana…
“Joo, ei kyllä paha. Noissa saarnoissa se vois kuitenkin vähän säästää energiaansa”, poika vastasi, virnuillen yhä sitä tavaramerkki virnettään.

Alexei kertoi sairastavansa epilepsiaa, eikä mitään skitsofreniaa tai sellaista. Rastapää virnisti jälleen. Olisihan se ollut ihan jännä nukkua skitson kanssa, ties mitä sekin olisi keksinyt… Romeo nauroi toisen puheille siitä, että tuo pukisi itsensä naiseksi ja uskottelisi kaiken menevän niin päin.
“Tai sitten vaan myönnät itsellesi, että shit happens”, Romeo tokaisi. Toisen tokaistessa, että heidän tulisi kokeilla sitä mahtumispolitiikkaa, veti skeittari sängylle selälleen.
“Saat sit nukkua mun päällä, mä en pysty nukkumaan kyljelläni, et sori vaan”, poika virnisti. “Kepeestihän tähän mahtuu, jos sä aijot halailla mua koko yön.”