We're too cool for them

// Wrai ja Edwyn :----)

Auringonsäteet tunkeutuivat vaaleiden pilvenhattaroiden läpi, jotka purjehtivat tasaisena massana taivaankannella. Oli torstai iltapäivä, ja Astonin cheerleaderjoukkueen harjoitukset olivat juuri päättyneet koulun nurmikentällä. He olivat harjoitelleet uusia kuvioita jalkapalloilijoiden seuraavaan peliin, jossa he aikoivat uuden ohjelmanumeronsa esittää.
Mercedes Austin oli tyytyväinen suoritukseensa harjoituksissa, sillä jokainen liike oli ollut viimeisen päälle täydellinen, eikä kellään voinut olla mitään pahaa sanomista hänestä. Sen sijaan pari muuta olivat esittäneet niin huomattavia virheitä, että Miley oli lähes tulkoon säälinyt noita onnettomia, jotka olivat jättäneet treenit aivan liian usein väliin. Itse asiassa tyttö toivoi, että Cat potkisi nuo pihalle huutosakista, ja ottaisi jotakin osaavampia tilalle.

Kullanvaaleat hiukset oli sidottu tarkasti korkealle poninhännälle. Päällä oli cheerleader-puku ja jalassa tuhottoman kalliit Adidaksen kengät, jotka hän oli teetättänyt varta vasten tehtaalla, eikä kellään koko maailmassa ollut vastaavanlaisia. Memphiksellä melko läheltä liippaavat, mutta silti hänen kenkänsä olivat uniikit. Ja Miley on hyvin ylpeä niistä.

Vaaleanpunainen juomapullo oli kohonnut huulille, kun neitokainen valutti viileää vettä huuliensa välistä. Suurin osa tytöistä oli ottanut jo suunnakseen pukuhuoneen. Miley oli tehnyt pikaisten venyttelyjen lisäksi muutaman todella nopean hyppyharjoituksen, sillä tytöstä tuntui, että niihin hänen pitäisi vielä panostaa tavallistakin enemmän – vaikkei niissä noin yleisesti katsoen ollut mitään valittamisen varaa ollut. Mercedes vain sattui olemaan täydellisyyden tavoittelija, jolle mikään ei koskaan eikä ikinä riittänyt.

Tyttö oli jo suuntaamassa kulkunsa pukuhuoneille, ennen kuin äkkäsi vähän matkan päässä olevan Edwyn Gonzalezin, yhden joukkueeseen kuuluvista pojista. Toinen oli melko söpö, mutta se ei ollut asia, joka sai Mileyn pysähtymään ja katsomaan toista. Itse asiassa blondi olisi toivonut, että se olisi ollut syy tähän, mutta se ei ollut. Syy oli muistikuva, joka iskeytyi Mileyn tajuntaan välittömästi kun hän ensimmäisen kerran katsoi kunnalla Edwyniä ja ajatteli tuota: nimittäin se juoru, joka hänen korviinsa oli kantautunut. Se ikävä juoru, jonka mukaan Edwyn oli eräiden huonompien cheerleadereiden harjoitusten aikana nähty yhdessä jonkun kamalan kapinallisen kanssa, ja että nuo myöhemmin olivat päätyneet pukukoppiin... Miley muisti vieläkin elävästi sen koripalloilijen pukuhuone-episodin, vaikka se alkaakin olla jo vanha juttu. Mutta pöyristyttävä yhtä kaikki!
Ja nyt Edwyn kaveerasi jonkun pahispojun kanssa, ja se oli huolestuttavaa. Eikö toinen enää muistanut, missä hänen paikkansa oli?
Miley päätti hieman muistuttaa toista, miten asiat Astonissa taas toimivatkaan, hän ikään kuin koki sen velvollisuudekseen. Ja samalla hän voisi udella lisätietoja, jos vaikka takana olisi jotakin vieläkin järkyttävämpää.

"Hei Edwyn!" tyttö huikkasi heleästi ottaen muutaman keveän juoksuaskeleen, pysähtyen pojan viereen. Miley taikoi punertaville huulilleen sievän hymyn katsoessaan Edwyniä tarkasti.
"Mitä tykkäsit uudesta ohjelmasta?"

Edwyn Gonzalez oli ollut todella omissa ajatuksissaan harjoituksissa. Ei ollut juurikaan keskittynyt ja meinannut tiputtaa erään tytönkin hypyltä maahan. Onneksi hän oli saanut tuon kiinni. Juuri ja juuri. Sellaista hänelle ei aiemmin ollut käynyt. Ajatukset vain pyörivät niin paljon Destinyssä...Tuon välttely oli ollut kamalan vaikeaa koko viikon ajan, mutta ei hän halunnut kohdata tuota. Olihan tuolla se tyttönsä. Miksi tuo oli edes antanut hänelle sellaista toivoa? Tai puhunut niin nättejä...Miksi tuo oli suudellut? Harjoitukset kuitenki loppuivat ja toiset alkoivat valua pukuhuoneisiin. Edwyn kuitenkin kumartui sitomaan kengännauhojaan. Pitäisi keksiä jotain muuta ajateltavaa. Unohtaa koko poika. Ehkä hänen pitäisikin lähteä cheerleadereiden bileisiin tänäiltana. Kolmen vuoden aikana poika oli vain kaksi kertaa käynyt kermalaisten bileissä, vaikka joka viikonlopuksi kutsu kävikin.

Ajatuksista herättiin todellisuuteen, kun joku kutsui häntä. katse nostettiin ylös ja kun kengännauhatkin saatiin juuri silloin sidottua. Seisomaan noustiin.
"Moi Miley." Toiselle vastattiin pienesti hymyillen ja otsahiuksia sipaistiin sivumpaan. Askeleet alkoivat viemään hitaasti pukuhuonetta kohti, mutta vain parin askeleen verran. Tyttö olikin tullut juttelemaan. Kaksi askelta pakitettiin ja toiselle virnistettiin hieman.
"Olihan se ihan mukava." Toiselle vastattiin. Edwyn oli tottunut siihen, että tytöt, varsinkin cheerleaderit pasahtivat ihan yllättäen hänen juttusilleen. Sitä mistä se johtua, hän ei tiennyt. Kyllähän hän kuuli kuiskutukset hänen ulkonäöstään, mutta luulisi että tytöt pitäisivät yltiösosiaalisista pojista. Hän kun oli enemmänkin hiljainen ja rauhallinen. Ei menevä. Ehkä siksi hänestä ja Destinystäkään ei sitten tullut mitään? Vai oliko se tyttö ollut Destinyn kanssa koko ajan? Jos Des oli pettänyt tuota hänen kanssaan? Tai no, tuskin sitä ihan pettämiseksi laskettiin, jos vähän suukoteltiin mutta...

Poika huomasi taas vajonneensa ajatuksiinsa ja hätkähtikin hieman.
"Anteeksi. Ajatukset heittelevät vähän." Mileylle hymähdettiinkin sitten ja kädessä ollut pyyhe asetettiin kaulalle.

Olihan se ihan mukava?
Mikä vastaus tuollainen edes oli? Miley peitti nyrpeän ilmeensä sen samaisen sulokkaan hymyn taakse, eikä kommentoinut pojan sanoja mitenkään muuten, kuin kallistamalla päätään ja räpsäyttämällä pari kertaa tummia ripsiään. Hänen perimmäinen ajatuksensa ei kuitenkaan ollut kärttää Edwyniltä tietoa siitä, mitä mieltä tuo oli uudesta ohjelmasta, vaan jostakin aivan muusta.

Miley tuijotti jokseenkin intensiivisesti Edwyniä, joka näytti vajonneen jonkin sortin transsiin. Toinen ei liikahtanutkaan, hyvä kun hengitti ja katse oli kiinnittynyt jonnekin kauas – selvästikään nuorukainen ei ollut sillä hetkellä tässä galaksissa. Mileytä se ärsytti, hän ei pitänyt siitä, että ihmiset olivat poissaolevia hänen ollessaan paikalla: hän oli sentään Mercedes Austin! Kun hän oli paikalla, kaikkien mielenkiinnon, huomion ja katseen piti olla kiinnittynyt häneen, eikä minnekään taivaansinineen, helvetti sentään.

Tyttö oli asettanut toisen kätensä lanteilleen, kun Edwyn lopultakin palasi takaisin tähän maailmaan. Blondi cheerleader heilautti poninhännälle sidottuja hiuksiaan ja huulilla käväisi pikainen virnistys, joka paljasti pariksi sekunniksi täydellisen valkoisen hammasrivistön.
"Onko sulla jotain mielenpäällä, vai?" tyttö kysyi varovaisesti, silmiin syttyessä kysyvä pilkahdus. Miley ei halunnut Edwynin pitävän häntä mitenkään tungettelevana, sillä jos hän halusi tietää jotakin siitä kapinallisjutusta, hänen pitäisi olla hienovarainen, eikä pamautella asioita päin pojan naamaa, muuten tuo ei varmasti kertoisi hänelle yhtikäs mitään. Tämä saattaisi viedä hetken, mutta... No, tämä piti silti selvittää. Eikä Miley Austin muutenkaan jättänyt tilaisuutta väliin, kun oli mahdollisuus saada selville kenties jotakin mehukkaita juoruja, tai ainakin palauttaa cheerleader-joukkueeseen kuuluvia tyyppejä takaisin oikeille raiteille. Edwyn kuitenkin oli ihan hyvä, eikä kuka tahansa voinut paikata pojan paikkaa joukkueessa, jos tuo tipahtaisi kermasta jonnekin nörtteihin, koska hengailisi kapinallisten kanssa. Se olisi joka tapauksessa toisen kohtalo, jos näin pääsisi käymään... Eikä Miley suonut sen tapahtuvan.

Edwyn tiesi itsekin miten omituiselta vaikutti. Ei hän koskaan ollut sellainen että pyöri omissa maailmoissaan tai joutui jotakuta toistamaan kysymyksen. Ei siis ollut ihme että Miley kysyi oliko jokin hänen mielen päällään.
"Ei...Tai no on. Mutta siis ärsyttää vain se miten sokea ihminen osaa olla." Hän selitti sitten hieman epämääräisesti. Sellainenhan hän juuri oli ollut. sokea! Hän oli olevinaan ollut niin lääpällään, ettei ollut nähnyt tosi seikkoja. Aika oleellista tosi seikkaa itse asiassa.

Päätä pyöritettin hieman. Nyt pitäisi vain unohtaa koko asia. Asemaa kermassa ei saatu unohtaa ja hän antoi parhaillaankin epäilyttäviä viboja cheerleaderille. Asioita ja mainetta pitäisi alkaa korjailemaan. Se oli tärkeää. ei välttämättä hänen itsensä, mutta vanhempien puolesta. Jos nuo saisivat tietää, että esikoinen oli omituinen ja nähty poistuneen kapinallisen kanssa...Voi luoja.
Hiuksia sipaistiin hieman sivuun ja Mileylle hymyiltiin. Edes se ei ollut kovinkaan Edwynin tyylistä. Hymyily.

Kermalaiset tykkäsivät juhlia. Ihan samalla tavalla kuin kapinallisetkin, mutta kuviot, paikat ja juomat olivat erilaisia. Joka päivä löytyi jotain aktiviteettia illaksi, jos vain osasi etsiä oikein. Edwyniä ei juurikaan kemuissa nähty. Korkeintaan kerran kuukaudessa jonkun synttäreillä, jonne oli vain pakko mennä.
"Tiedätkö onko tänään jotkut lähdössä baariin? Tai vaikka bileitä jossain? Voisi olla ihan kiva käydä tuulettumassa vähän jossain."

Miley ei voinut estää uteliaisuutta täynnä olevaa pilkettä syttymästä sinisiin silmiinsä, kun Edwyn myönsi, ettei kaikki ollut hyvin. Ja tapa, jolla poika oli asian ilmaissut, sai tytön kihisemään uteliaisuudesta! Hänen olisi välttämätöntä saada tietää, mitä cheerleaderjoukkueen pojalla oikein oli mielensä päällä.
"Harmi", tyttö totesi pahoittelevan hymyn noustessa tuon huulille, "toivottavasti saat sen selvitettyä." Tavallaan Miley puhui totta, kyllä hän halusi, että asia saataisiin selvitettyä, mutta ensin blondi halusi itse selvittää, mikä Edwynillä oikein oli hätänä.

Edwyn ei kyllä tänään käyttäytynyt ollenkaan tavalliseen tapaansa, joten tässä oli selkeästi jotakin muutakin takana. Mileyn oli saatava tietää mitä!
Ja entistä enemmän herättivät epäilystä pojan sanat, kun tuo kyseli bileistä. Mileyn mielestä Edwyn ei kuulunut niihin poikiin, jotka olivat juomassa joka viikonloppu ja jotka olivat joka ikisissä bileissä (ja jos eivät olleet, joku oli pahemman kerran vialla). Ja nyt Edwyn kyseli bileistä?
Miley hymähti miettiväiseen sävyyn ja antoi aivojensa hetken ajan raksuttaa kaikessa rauhassa. Edwyhän oli juuri lausunut ne taikasanat ääneen, mitä Miley oli kaivannutkin. Jos hän lähtisi pojan kanssa baariin ja juottaisi tuon humalaan, hän saattaisi saada pojan laulamaan kaikki syvimmät salaisuutensa julki. Mikäs sen parempaa olisi ollut Mileyn kannalta?

Iloinen hymy kohosi vaaleaverikön huulille, sinisten silmien kohdistuessa Edwyniin.
"En mä bileistä tiedä, mutta itse asiassa minä ajattelin lähteä käymään jossakin", blondi sanoi käsi lanteillaan, hymyillen pienoisesti, tuulettuminen tosiaan kelpaisi hänellekin, "joten jos seura kelpaa, niin minä ainakin voisin lähteä."
Eihän Mileyllä ikää ollut, ehei, mutta suhteita senkin edestä. Ja jos niillä ei päässyt, niin lahjomalla sitten vähintäänkin.

Miley kertoi itse ajatelleensa lähteä jonnekin tänään ja Edwyn kohotti kulmaansa. Neiti tarjosi seuraa. Poika nyökkäsi ja soi tytölle jopa hymyn.
"Se olisi mukavaa. Ei tarvitsisi yksin olla missään." Hän naurahti. Eihän hän koskaan joutuisi yksin olemaan baarissa. Se oli tosi asia. Joskus hän oli koittanut mennä yksin viettämään aikaa baariin, jossa soi perusradiohitit. Koulusta tuttuja kermalaisia vaikutti satavan kuin sieniä. Kaikki tuntuivat tuntevan hänet, vaikka Wyn itse ei juurikaan muita tuntenut.

Hän siis lähtisi Mileyn kanssa viihteelle. Jokin ääni nakutti päässä, ettei asia välttämättä kannattaisi. Kaikkiin cheerleadereihin ei välttämättä ollut luottaminen. Vain muutama harva oli mukava ja aidosti kiltti. Suurin osa oli ovelia kuin ketut. Tuosta äänestä Edwyn ei kuitenkaan välittänyt. Hänhän unohtaisi Edwynin ja niin tässä kävisi!
"Nähdäänkö sitten keskustassa illalla? Minun pitää käydä vielä suihkussa ennen tunnin alkua, niin pitäisi mennä?" Poika hymyili vaalealleneidille ja vilkaisi hieman pukuhuoneiden suuntaan. Kylmä suhku tekisi nyt todella terää, kun iltana pitäisi bilettääkin.

//Alotellaanko uus sit keskustaan? ^^ //

Tyytyväinen, itsevarma hymy kohosi Mileyn huulille, kun Edwyn hyväksyi hänen seurapyyntönsä. Ja miksei olisi hyväksynyt, tyttöhän oli aina ollut niin mukava cheerleaderjoukkueen pojille, ei hänen seurassaan pitäisi olla mitään valittamisen arvoista.
Olisi ihan mukava lähteä hieman tuulettumaan, vaikka sitten Edwynin kanssa. Vielä mukavampaa olisi, jos Miley saisi nyhdettyä jotakin tietoja irti pojasta, siitä, miksi tuo oli sen kapinallisrakkarin kanssa lähtenyt jonnekin ja kenties vielä jotain muutakin...

"Sepä kiva", blondi sanoi hymyillen iloisesti, ottaen lyhyen hörpyn vettä juomapullostaan, ennen kuin laski sen alas, pään kallistuessa aavistuksen oikealle. Miley ei kyllä kauaa olisi yksin, vaikkei hän ottaisikaan seuraa baariin, eikä hän uskonut, että Edwynkään olisi, mutta silti olin ihan mukavaa lähteä pojan kanssa käymään jossain. Ehkä hän tutustuisi toiseen paremmin.
"Jep, nähdään vaikka sen aika vasta pystytetyn yökerhon edessä?" Miley sanoi ja kohotti kulmaansa kysyvään sävyyn, vaikkei varsinaisesti odottanutkaan mitään vastausta, hänen ehdotuksensa sopisi kuitenkin Edwynille. Mercedes Austin kun ei minnekään räkälään ainakaan menisi, ja tuskin Edwynkään haluaisin jonnekin rottien syömään kapakkaan.

"Kuin myös", cheerleader sanoi naurahtaen heleästi, kun poika puhui suihkusta. Todellakin, hän tarvitsi suihkun ja kipeästi. Vaaleaverikkö ei astuisi jalallaankaan koulun suuntaan, ennen kuin olisi käynyt suihkussa ja meikannut uudestaan ja asetellut kullanvaaleat hiuksensa täydelliseen kuosiin.

Miley lähti kävelemään kohti tyttöjen pukukoppia, kääntyen kuitenkin vielä ympäri heittämään nopean hymyn Edwynille.
"Nähdään sitten siellä", Miley huikkaisi, "soitellaan vaikka!"
Miley ei kyllä ollut varma, että oliko hänellä edes Edwynin puhelinnumeroa (varmastikin oli), ja jos oli, mistä hän sen edes oli saanut, koska blondi ei liiemmin aiemmin ollut pojan kanssa aikaa viettänyt, mutta kerta se oli ensimmäinenkin. Ja jos hänellä ei olisi sitä numeroa, kyllä hän sen jostain selville onkisi, eihän se olisi temppu eikä mikään.

Ja niine hyvineen cheerleader käveli pukukoppiin lanteet keinuen, suunnitellen jo mielessään asukokonaisuuttaan iltaa varten.

// joo, minä voin vaikka tonne keskustaan alotella sen pelin ! :---)