Let's do it again

[A:n loooook

Punatukkainen tyttönen istuksi kirjastolla tyytyväisenä yksinäisestä olotilastaan. Juuri nyt tätä ei kiinnostanut törmäillä muihin oppilaisiin. Syypäänä tähän olivat yleinen vittuuntunut olotila, joka taas johtui lähinnä tyttösen päälle eksyneestä mekosta. Äiti oli lähettänyt mekon Englannista ja vaatinut Linaa vahtimaan, että Aya kyseisen kuteen laittaisi päälleen. Tyttösen omasta mielestä mekko muistutti liiaksi yöpaitaa.. Yök. Kaiken tämän lisäksi päivä oli alkanut muutenkin huonosti. Ensiksi Aya oli tullut kouluun kahdeksaksi ja kuullut vasta silloin, että koulu alkaisi vasta kymmeneltä opettajan sairastumisen vuoksi. Mukavaa.. No, ei jaksanut enää maleksia kotiin, joten oltiin jääty lorvimaan kirjastolle. Kirjastolla ei aamutuimaan koskaan ollut ketään, joten siellä sai olla ihan rauhassa. Tässä Aya olikin ollut oikeassa, sillä kirjastonhoitajaa lukuunottamatta paikka oli autio. Kirjastonhoitaja vilkaisi punapäätä hämmästyneenä ja samassa tuo hymyilikin iloisesti. Ilmeisesti tuota hämmästytti nähdä oppilaita niin aikaisin aamusta kirjastolla. Mnnnnaaa.. No ei jaksanut käytävälläkään loiruta, vaan mieluummin tultiin valtaamaan kirjastosta jonkin yksinäinen nurkkaus, jonne kirjastonhoitaja ei nähnyt. Muahahha..
"Huomenta" Tervehdittiin kuitenkin pienesti hymyillen. Pitihän sitä yrittää edes hivenen kohtelias olla. Kirjastonhoitaja nyökkäsikin hyväksyvästi.

Viimein oltiin löydetty mukava paikka ja sinne asettauduttiin täysin rauhassa. Korolliset kengät pudotettiin rauhassa lattialle ja käperryttiin hyvin pieneen kippuraan. Sitten laukusta kaivettiin pinkki DS lite ja sen sisuksiin tungettiin random pokemon peli. Ne olivat Ayan mielestä ehkä parasta ajanvietettä silloin, kun ei jaksanut opiskella. Sitäpaitsi Aya oli mieletön pokemon-fani, vaikka ei sitä kaikille vastaantulijoille toitottanutkaan. Ymmn.

Aya ei tajunnut kellon vierähtäneen jo lähemmäs kymmentä, sillä tyttönen yritti vittuuntumiseen asti hakata erästä salipäällikköä. Muutaman kerran teki mieli heittää koko peli seinään, niin väärältä jatkuva häviäminen tuntui. Eihän tämä voinut näin mennä jumankauta. Salipäällikkö voitettiinkin vasta joskus lähempänä kymmentä ja tyttönen havahtui pelinsä seasta vasta, kun eräs vaaleahiuksinen nörtti käveli kirjastoon palauttamaan jotain opuksia. Neiti Owen vilkaisi punapäätä kulmiensa alta, mutta huomatessaan Ayan tuijottavan.... Toinen vain punastui railakkaasti... Jep.. Nörttien klikistä ei voinut olla erehtymättä.. Toista oli selvästi nolottanut katseiden kohtaaminen, tai sitten Ayan yllä oleva puku oli liian perverssi toisen mielestä.. No, anygeis.. Owen marssi ulos kirjastosta, tai pikemminkin sipsutteli.. Ja Aya jatkoi pelaamista.. Olisi toisaalta ollut kiva jutella jonkun kanssa, mutta taisi olla tähän aikaan vuorokaudesta turha edes toivoa moista. Kaikki raahautuivat kouluun vasta viimeisillä minuuteilla ja jotkut eivät silloinkaan.. Blää..
"Hei MUO... siis kirjastonhoitaja.. Onko täällä aina näin hiljaista..?" Kirjastonhoitaja oli juuri viipottanut ohi ja mulkoili Ayaa vähemmän iloisesti.. Oli ilmeisesti tajunnut mitä punapää melkein oli huudahtanut.. Höh..
"On.. " Siinäpä jämerä vastaus.. Tylsyyksien tylsyys.

[Welcome und sorry kökkö aloitus]

Isis asteli varsin tyytyväisen oloisena kohti kirjastoa. Hänellä oli tiedossa hyppytunti. Se tarkoitti sitä, että hänellä oli kokonainen tunti aikaa tehdä rauhassa historian esitelmää ja mikäpä olisi ollut parempi paikka kuin kirjasto? Siellä oli aina hiljaista, joten keskittyminen oli taattu. Esitelmällä ei ollut oikeastaan mikään kiire, mutta koska aine oli hänen suosikkinsa, niin hän oli tottakai heti innolla aloittamassa juttunsa väsäämistä. Aihe sai olla lähes mikä tahansa, kunhan sillä oli jotain tekemistä Amerikan kanssa. Vielä Isis ei ollut päättänyt, mistä oman esitelmänsä kirjottaisi, mutta uskoi saavansa idean heti, kun saisi käteensä jonkin lupaavan oloisen kirjan.
Äskeinen historian tunti oli loppunut aivan liian pian, luultavasti vain Isiksen ja muutaman yli-innokkaan nörtin mielestä. Cheerleaderit, joiden seurassa hänenkin kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla, olivat lähteneet helpotuksesta huokaisten ulos. Isis sen sijaan oli päättänyt jättää niin sanontut ystävänsä keskenään ja lähtenyt tekemään jotain, mistä oikeasti piti.

Astuttuaan sisään kirjastoon, mustiin shortseihin ja harmaaseen t-paitaan pukeutunut Isis oli vähällä kääntyä takaisin samantien. Syy tähän oli tyttö, joka näytti käpertyneen hyvin epäkirjastomaiseen asentoon. Kevyt puna kohosi Isiksen kasvoille hänen huomatessaan Ayan. Mieleen palasi heidän juttutuokionsa aulan sohvalla, joka oli päättynyt hyvin hämmentävästi. Aya oli tuolloin suudellut häntä, ihan tuosta vain. Kuka tahansa oli voinut nähdä sen, mutta ainakaan vielä Isis ei ollut saanut kuulla mitään hämmentäviä puheita itseään koskien. No, suudelma oli pyörinyt ainakin hänen omassa mielessään joka päivä siitä lähtien. Hän oli kuvitellut kaikkea mahdollista ja oli romanttisuudessaan päätynyt siihen tulokseen, että Aya oli hänestä kiinnostunut. Ei kai tuo nyt muuten olisi häntä vaivautunut suutelemaan?
No, miten ikinä asia olikin, Aya oli viimeinen ihminen, johon hän halusi törmätä. Hän pelkäsi, että tuo suutelisi häntä taas ja sitä piti välttää. Kukaan ei saisi koskaan tietää, että häntä suutelisi joku toinen tyttö. Isikselle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin mennä hyllyjen väliin toivoen, että toinen ei häntä huomaisi. Piti toivoa, että toinen lähtisi pois ennen häntä.

//Aww.. Isis parka pakoilee ämmää jolla on kotkan katse

Aya oli juuri saamassa astetta isompaa raivaria pelikonsolilleen, kun katse kiinnittyi johonkuhun, joka oli juuri paennut kirjahyllyjen väliin. Punapää kohotti kulmaansa, muttei jaksanut reagoida sen suuremmin randomiin ihmiseen.. Ajatteli sen olevan joku nörtti, joka oli säikähtänyt toisen ihmisen olemassaoloa.. No.. Ei ollut Ayan ongelma... Niimpä tyttönen jatkoi pelinsä hakkaamista ja istui erittäin epänaisellisesti paikallaan. Kirjastonhoitaja maleksi ohi ja maiskautti paheksuvasti, kun Aya ilmeisesti esitteli liikaa alushousujaan.. Hemmetin kurppa, kirjastossakaan ei saanut olla rauhassa...

Niimpä tyttönen sitten nousi, nakkasi pelikoneen laukkuunsa ja napsautti musiikkia kuulumaan. Musiikki soi jälleen korvia huumaavalla voimakkuudella, mutta samalla kuulokkeet toivat turvaa.Ne sulkivat punapään aivan omaan maailmaan, eikä tuon tarvinnut kuunnella ohikulkevien ihmisten puheita. Aya oli nimittäin saanut kuunnella viimeaikoina paljon ilkeää supatusta cheerleadereiden seassa.. Joskin aina kun toinen käänsi vihaisen katseensa juoruajiin, nuo kummasti hiljenivät.. Huvittavaa, mutta totta..

Lähtiessään maleksimaan kohti kirjaston oviaukkoa tuon katse kiinnittyi hyllyjen välissä piileksivään tyttöseen. Kulma kohosi yllättyneenä ja samassa mieli kiehahti. Isiskin ilmeisesti pakeni häntä sen takia, kun hän oli tirvaissut cheerleader tuttua.. Hmmnnnn... Aya arvosti ihmisiä jotka ignorasivat.. Todella. Ilmeettömin kasvoin tuo pysähtyi ja laittoi kädet lanteilleen.
"Moro Isis.. Kiva kun säkin pakenet nykyään.. Älä pelkää ei mun sua tee mieli leipoo uuteen kuosiin" Murahdettiin ja käännyttiin jatkamaan matkaa.. Mahtavaa Aya kannattaakin aina luottaa omiin johtopäätöksiin ja sillain.. Varsinkin kun ne tunnetusti olivat niin luotettavia.. Krhm..
"No oli kiva tuntee.. " Eihän Isiksellä ollut mitään muuta syytä häntä pakoilla.. Joo ei todella.. Eihän pikkuruisen punapään mieleen juolahtanutkaan, että toinen oli säikähtänyt sitä pikkuista suukkosta.. Eihän Aya itsekkään ollut asiasta tehnyt numeroa, eikä tuo myöskään ollut tarkoittanut tuota elämää suurempana...... Horo mikä Horo.

Päästyään turvallisesti piiloon, Isis ryhtyi näön vuoksi silmäilemään kirjoja, joiden keskelle oli päätynyt. Olipa hänkin valinnut hyvän hyllyn. Se oli täynnä biologiaan liittyviä kirjoja. Niitä hän ei jaksaisi ruveta selailemaan, sillä eipä häntä kiinnostanut kyseinen aine kovinkaan paljoa. Isis ei kuitenkaan uskaltanut vielä lähteä pois. Aya oli varmasti vielä kirjastossa ja huomaisi hänet, jos hän liikahtaisi johonkin.
Isis-Ebony huokaisi ja alkoi turhautuneena tuijotella kirjojen selkämyksiä. Pakko sieltä oli löytyä edes jotakin ajanvietettä! Ei hän voinut siinä vain seistä ja tuijotella eteensä. Kirjastonhoitaja tulisi häätämään hänet pois, jos hän sillä lailla siellä seisoskelisi.
Hän oli lahjakkaasti unohtanut, että piti etsiä esitelmää varten jokin kirja. Ayan näkeminen ja suudelman muistaminen olivat saaneet kaikki tärkeät asiat katoamaan hänen mielestään.

Isis säpsähti tajutessaan, että Aya oli ilmestynyt näköpiiriin. Hetken Isis vain tuijotti toista, sillä hän hämmentyi toisen sanoista. Eihän hän pelännyt Ayan lyövän itseään, ei tosiaankaan. Hän pelkäsi jotain ihan muuta...
"Hei, odota vähän!" hän huudahti ja lähti kävelemään kohti Ayaa. Ei hän mitenkään voisi antaa toisen kuvitella, että hän pelkäisi toisen lyövän tai jotakin. Se olisi ollut ihan typerää.
"Aya, en mä mitään sellaista pelkää," Isis sanoi päästyään tarpeeksi lähelle Ayaa. "Mä en ihan usko että sä menet lyömään jokaista vastaantulijaa. Tai siis muutenkaan ketään jotka ei sitä ansaitse. Enkä mä kai ole tehnyt sulle mitään mistä voisit suuttua?"
Isis toivoi, ettei Aya alkaisi kysellä, miksi hän sillä tavalla piilotteli. Mitä hän keksisi selitykseksi? Ainakaan hän ei voisi sanoa todellista syytä, sillä se oli liian typerää. Ayakin olisi siitä varmasti tajunnut jo ihan liikaa. Se olisi ollut suoraan sanottuna hirveää.

Ayaa suututti, yleistähän se oli, mutta tällä kertaa se oli erilaista. Tuo tyttö, jonka kanssa joskus oli istuskeltu aulassa pitämässä hauskaa oli piiloutunut häntä.. Idioottia. Miksi toinen oli häntä edes mennyt piiloon.. Punapää halusi päästä purkamaan agressioitaan johonkin ja tällä hetkellä teki erityisen paljon mieli hakata päätä vessan kaakeleihin. Niimpä voisi suunnatakkin vessaan ja paiskoa päätä muutamaan kertaan suoraan seinään. Sinne Aya olikin suuntaamassa, mutta Isiksen ääni pysäytti toisen. Miksi hän odottaisi toista? Itsehän tuo oli mennyt piiloon toista. No, uteliaisuus voitti vihastumisen ja tyttönen pysähtyi tuijottamaan toista. Isis oli ihan täysin samannäköinen kuin silloin aulassa. Cheerleader, jolla vaikutti olevan aivot. Se näkyi selkeästi päällepäinkin.. Pienoinen hymy kohosi tyttösen kasvoille, mutta mielessä parveili kymmenittäin kysymyksiä.

"No jos sä et pelkää että mä lyön sua niin minkä helvetin takia menit piiloon? " Aya kysyi ymmällään ja katseli toista pää kallellaan. Hän ei kertakaikkiaan voinut ymmärtää miksi toinen oli piiloutunut. Niimpä toista tuijota tapitettiin silmiin ja koitettiin keksiä edes keskinkertaista syytä moiseen käytökseen. Hitaasti tytön katse kuitenkin lipui epämääräisille kirjaston sohville.
"Tuu.. Istutaan alas ja jutellaan. " Punapää sanoi, vaikka tiesi että mahdollinen juttelutuokio luultavasti aiheuttaisi tunnilta myöhästymisen.. Siitä toinen ei kuitenkaan jaksanut juuri nyt välittää, sillä hän halusi selvittää asian perinpohjaisesti.

Hetkeä myöhemmin Aya vaihtoi puheenaihetta.
"Mitäs sulle muuten kuuluu? Ei olla nähty ihan hetkeen.. " Aya hymähti ja yritti hymyillä. Sen jälkeen kun nuo kaksi olivat nähneet, oli tapahtunut paljon.. Liiankin paljon..
"Mä olen säätänyt taas ihan liikaa.. Mutta se nyt ei ole uutta.. "

"En mä edes mennyt sua piiloon!" Isis heitti pienen, viattoman valheen. "Ei kai mulla mitään syytä ole sua pakoilla? Ethän sä ole tehnyt mulle mitään. Itseasiassa, eihän me olla koskaan muuta tehty kun vähän juteltu sillon kerran."
Sen enempää Isis ei aikonut asiasta sanoa. Kun Aya ei ollut tajunnut oikeata syytä, niin hyvä niin. Siitä yhdestä suudelmasta ei tarvinnut enää koskaan puhua. Toisaalta Isis olisi halunnut tehdä toiselle selväksi, että hän oli pitänyt suudelmasta, mutta sitä ei missään nimessä saisi tehdä. Parempi siis oli olla aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.
"Okei, kyllä se käy," Isis totesi, kun toinen ehdotti juttelemista. Hän lähti astelemaan kohti sohvaa, jota oli huomannut Ayan äsken vilkaisevan. Istuuduttuaan hän käänsi katseensa Ayaan, joka jo kyseli kuulumisia.

"Ei mulle kuulu mitään erikoisempaa," Isis totesi. "Oikeastaan mulla on ollut aika tylsä vaihe. Sellaista on kyllä varmaan vaikea kuvitella cheerleaderista,"
Isis naurahti. Kaikki kai kuvittelivat, että siihen porukkaan kuuluvilla tytöillä oli aina jotakin jännitystä elämässään. Isiksen kohdalla niin ei ollut. Hän taisi olla koko cheerleaderporukan vähiten pidetty jäsen, mutta silti, hän oli kuitenkin cheerleader ja hyvä sellainen.
"Sais kyllä mullekin tapahtua jotain joskus," hän sitten sanoi. "Ei edes miehiä ole pyörinyt mun kimpussa viimeaikoina."
"Mutta mitä muuta sulle kuuluu, siis säätämisen lisäksi?" Isis kysyi. "Toivottavasti ei mitään huonoa?"

Isis-Ebony vilkaisi Ayaa uteliaana. Mitähän tuokin oli oikein ajatellut suudellessaan häntä silloin? Ei se ainakaan ollut merkinnyt toiselle mitään, se oli varmaa. Hänelle itselleen se taas oli merkinnyt paljonkin. Sehän oli ollut ensimmäinen suudelma, jonka hän oli saanut tytöltä. Ja luultavasti myös viimeinen, vaikkei hän sitä halunnutkaan.

Aya tuijotti toisen kasvoja pehmeästi, silmät siristyivät hivenen ja aivot raksuttivat liiankin lujaa. Punapää olisi niin kovin mielellään halunnut päästä toisen ajatuksista selkoon.. Toinen kuitenkin vaikutti olevan ok, vaikka alkuun olikin vaikuttanut ihan muulta. Nyt tyttöset kuitenkin istuivat jälleen tyynenrauhallisesti toistensa seurassa.. Tuntui jälleen huomattavasti paremmalta. Niimpä hoikat jalat laitettiin sirosti ristiin ja huokaistiin dramaattisesti.
"No siis mähän olen kussut elämäni aivan totaalisesti.. Tai siis.. No menin säätään mun exän kanssa, hoin sille että haluan olla kaveri sen kanssa, sitten menin itse idioottina suutelemaan sitä.. Enkä mä oikeasti halua olla sen kanssa muuta kuin kaveri.. En vaan halua.... Että muhun sattuu uudelleen." Puhe vuodatettiin melkoisella temmolla ja samalla katse oli jumittanut seinässä olevaan tummaan pisteeseen. Siihen oli luultavasti joskus lintattu purkka,joka oli otettu pois siivoojien toimesta, sillä nyt seinässä oli enää tarha. Se tahra oli kuitenkin äärimmäisen hyvä kiintopiste, silloin kun piti pystyä keskittymään johonkin ihan muuhun.
"Noniin.. Sano se.. Olen idiootti.. Pitäis varmaan hommata joku vahtimaan mun tekemisiä... Tai jotain.. "

Hetken aikaa Aya oli täysin vaiti, sitten muistettiin miksi oltiin alunperin suututtu Isikselle.
"Ainiin ja sori ko mä kilahdin äsken.. Muttako.. No kyllä sä varmaan tiedät siitä mun ja Biancan keskustelusta... Siis siitä ruokalan tapauksesta.. Tai no jos et tiedä olet varmaan koulun ainoa.." Kasvoille levisi pieni irvistys ja mieli käski juosta karkuun. Pikkuhiljaa tämäkin tapaus varmasti unohdettaisiin, niinhän kaikille isoille draamatapauksille oli käynyt.. Oli kuitenkin varsin tuskaisaa odotella, että jotain tapahtuisi.
"Mut joo.. Olen idiootti, kuten aiemmin todettiin.. En vain voi sille mitään.. Teen ensin ja tajuan vasta sitten pysähtyä miettimään mitä tulikaan tehtyä." Hymyiltiin toiselle pehmeästi.. Ainakaan toinen ei ollut juossut häntä karkuun.

"Sun pitää päästä muuten siitä tylsästä vaiheestas.. Eli siis sun pitää siirtyä cheerleadereiden porukoista mun seuraan.. Rupeaa tapahtumaan, kuten varmaan huomasit" Aya naurahti.
"Ainiin ja olen myös päättänyt et miehet voi painua ja pitkälle.. Aion elää ihan itsekseni ja olla onnellinen.. Ilman DRAAMAA"


//Anteeksi kesto ja paska teksti//

Isis tuijotti Ayaa tuon puhuessa, mutta tuo tuijotti johonkin muualle, eikä kaiketi huomannut hänen katsettaan. Toisen tilanne kuulosta aika monimutkaiselta ja hankalalta. Ei entisten poikaystävien kanssa pitänyt lähteä leikkimään, jos oikeasti halusi pysyä tästä erossa. Niin Isis ainakin uskoi ja toteutti tätä ajatustaan parhaansa mukaan.
"Toi kyllä kuulostaa aika hankalalta tilanteelta," Isis totesi. "Mutta ei tuo varmasti ole niin paha sotku etteikö siitä selviäisi. Sun vaan kannattaa unohtaa se tyyppi ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tai no, en kyllä oikeasti tiedä mitä kannattaa tehdä. Ei siis kannata ehkä kuunnella mua ollenkaan."
"Joo, kyllä mä siitä jutusta tiedän," Isis totesi ja vilkaisi toista pikaisesti. Hän ei itse ollut sillon ollut paikalla, mutta tottakai tieto ruokalan tapahtumasta oli päässyt hänenkin korviinsa saman päivän aikana. Ensin hän oli kauhistellut tapausta, mutta nyt se oli alkanut jo melkein naurattaa. Ei se ollut ensimmäinen kerta kun tytöt tappelivat. Oli sellaista tapahtunut cheerleadereidenkin keskuudessa ties mitä, sellaistakin, mikä oli saanut eräät tytöt niin pahoihin riitoihin, että toinen oli saanut lähtöpassit kermasta. Se asia oli kuitenkin jo unohtunut ajat sitten.
"Ei se nyt niin kamala juttu ole. Kohta toikin on jo unohdettu juttu," Isis totesi hymyillen. "Ja et ole kyllä mikään idiootti, ainakaan jos vertaa eräisiin cheerleadereihin."

"Toi on kyllä ihan totta," Isis tuhahti. Hänen elämänsä oli todellakin tylsää ja sen asian hän halusi muuttuvan. Jotkut kuvittelivat, että cheerleadereiden elämä oli täynnä tapahtumia, mutta oikeasti se oli todella yksitoikkoista. Ja ankeaa, kun piti varoa omia tekojaan ja sanojaan, jos halusi pitää paikkansa. Ainakin hänen piti, sillä laji oli hänelle melkein kaikki kaikessa, eikä hän siitä halunnut luopua.
"Et kai nyt sentään?" Isis kauhisteli. "Sitten kuule sun elämästä tulee varmasti yhtä tylsää kuin mun elämä nyt on. Eikä se ole kivaa. Mun tekis oikeasti joskus mieli tehdä jotain tosi radikaalia, mutta en mä kehtaa. Mutta uusi seura tekee kai aina hyvää. Ehkä mä oikeasti tuppaudun sun seuraan."
Niin Isiksen teki oikeastikin mieli tehdä, mutta ei tosiaankaan vain vaihtelun vuoksi. Hän oli alkanut tuntea Ayaa kohtaan sellaista kiinnostusta, joka ei ollut lainkaan sopivaa cheerleaderille. Ja kaikki oli sen yhden vaivaisen suukon takia. Mutta no, sellainen hän vain oli. Ei siitä ollut kovin montaa viikkoa, kun yksi urheilija oli katsonut häntä hiukan liian monesti saman päivän aikana ja hän oli kuvitellut tuon heti olevan kiinnostunut hänestä. Eikä niin ollut kuitenkaan ollut, vaan kyseinen mies oli yrittänyt saada tyttöystävänsä mustasukkaiseksi.

//Ei tossa ollut kuules mitään vikaa//

/KRÖHÖM joku oli hivenen unohtanut tämän pelin KÖH.. Anteeksi kamalasti!!!!/

Aya tuijotti Isistä silmiin ja yritti miettiä miksi hän oli edes epäillyt toisen pelkäävän häntä. Toinen oli paikallaan täysin luontevasti, eikä etsinyt hätäuloskäyntiä, niinkuin joku muu olisi mahdollisesti samassa tilanteessa tehnyt. Punapää valui hivenen alemmas istuimellaan ja risti sitten sievästi jalkansa. Muuten asento olisikin ollut kröhöm.. vähän epäilyttävä.
"Njoo.. No kai mä selviän, koska suoraan sanoen mua ei kiinnosta ihmisten mietteet.. Eniten pelkään sitä, että miten porukat asiaan reagoi, kun ne kuulee mitä niiden rakas lapsi on mennyt tekemään" Aya sanoi ja virnisti leveästi. No, se olisi sen ajan murhe ja sitä rataa.

Isiksen kanssa keskusteleminen oli yllättävän helppoa, jälleen kerran. Yleensä Ayan piti lämmetä ihmisille kauemmin, Isis vain tuntui läheiseltä.. Vaikka parivaljakko oli tuntenut vasta hyyvin vähän aikaa.
"Emmä usko et sun elämä on tylsää.." Aya sanoi sitten napakasti. Ei toisen elämä voinut olla tylsää, toinehan oli ihan täydellinen saalistettava varmasti kaikkien urheilijoiden mielestä.Cheerleader, tasaisen luonteinen, nätti ja ennenkaikkea mukava.. Toisaalta urheilijat tuntien ne arvostivat ainoastaan toisen ulkonäköpuolta. Eiväthän ne ajatelleet muulla kuin alapäällään.
"Tai jos on sun pitää ehdottomasti tehdä asialle jotain" Punapää jatkoi ja leikitteli mekkonsa helmalla. Pitsi tuntui hennolta, mutta hivenen kovalta sormenpäissä. Siltikin sitä oli kiva kieputella sormen ympärille ja päästää sitten se taas suoristumaan. Katse liikuskeli pitsin kuvioissa ja samassa mieleen palasi ajatus siitä, että miksi vitussa mekko oli ylipäätänsä vetäisty päälle. Se oli ihan liian tyttömäinen Ayan makuun.

"Jos sä oikeesti kaipaat toimintaa, tai ihan vain huokaisuhetkeä niitten lehmien luota, voit kyllä aina tulla mun luokse.. Sun kanssa on niin mukava jutella, että olisin toooodella iloinen jos juteltas useamminkin.. " Aya sanoi ja loihti kasvoilleen sellaisen hymyn, joka tytön kasvoilla loisti hyvin harvoin.. Nimittäin aidosti onnellinen hymy. Tyttö oli kyllä hyvä loihtimaan tekohymyn, joka yleensä hämäsikin ihmisiä. Mutta tämä nimenomainen hymy oli erittäin harvinainen.
"Oikeesti Isis, tuut vaikka potkasemaan mua semmosella cheerleader-potkulla päähän joku välitunti ja sanot että nyt nainen jutellaan" Aya sanoi naurahtaen ja näki jo sielunsa silmin tämän tapahtuman.

"Mullakin on vähän niin, että aina saa pelätä sitä mitä porukat sanoo jos teen jotain niiden mielestä typerää," Isis totesi. "Ei oikein innosta kertoa niille nykyään mitään kun aina ne keksii jotain valittamista."
Isis naurahti sanojensa jälkeen, vaikkei asiassa tosiaan ollut mitään hauskaa. Hän ei tullut kovin hyvin toimeen vanhempiensa kanssa ja toisinaan se tuntui hyvin pahalta. Ei se hänen oma vikansa ollut, ettei hän tehnyt aina näiden vaatimusten mukaan. Hän halusi elää omaa elämäänsä, päättää itse mitä tulevaisuudeltaan halusi. Jos hän vain tekisi niin kuin äiti ja isä käskivät, niin ei hän voisi olla aidosti onnellinen. Se vain ei tuntunut millään mahtuvan vanhempien mieleen.

"Voi kuule," Isis huokaisi. "Ei mun elämä ainakaan ole niin jännittävää kun toivoisin. Tai ehkä mulla vaan on joku hiljanen vaihe menossa. Jotain täytyis kyllä ihan oikeasti kehittää ettei pää räjähdä."
Tytöllä kyllä oli mielessään ideoita siitä, mitä olisi voinut tehdä tylsyyden poistamiseksi. Hän olisi voinut unohtaa miehet kokonaan ja oikeasti yrittää iskeä tyttöjä. Sitähän hän oikeastaan halusi, mutta ei tietenkään voinut.

Isis ei voinut kuin vastata Ayan hymyyn hymyilemällä itse. Toinen näytti äärettömän kauniilta hymyillessään niin suloisesti. Ayaa oli samaan aikaan sekä ihanaa, että kamalaa katsella. Kamalaa se oli vain siksi, että hänen alkoi tehdä mieli suudella toista, eikä se tosiaan olisi hyvä idea.
Aya oli oikeasti aivan liian mukava. Se sai Isiksen ajatukset aivan sekaisin ja mielen levottomaksi. Piti tosiaan olla tarkkana, ettei hän nyt tekisi mitään typeryyksiä.
"Mustakin on tosi kivaa jutella sun kanssa," Isis kertoi. "Voit kyllä olla ihan varma että etin sut joskus käsiini ja sitten kyllä puhutaan vaikka mitä. Mulla ei kamalasti edes ole ketään joille voisin puhua näin helposti," hän uskaltautui tunnustamaan.
"Säkin voit tulla ihan hyvin tulla aina mulle juttelemaan. Se ois oikeesti tosi mukavaa."

Aya nyökkäsi toiselle pehmeästi. Kyllä hän varmasti menisi toiselle juttelemaan joskus käytävällä.. Ainakin nyt hän kehtaisi niin tehdäkkin.. Eihän sitä ikinä tiennyt milloin tarvitsisi naisen olkapäätä.. ja Ayan tilanteessa.. No ei todellakaan tiennyt. Neitokaisella oli liikaa toimintaa aina ympärillään ja tuon onnistuikin aina säätämään yhtä sun toista. Joten toisen ystävyys ei todellakaan ollut liian vähäistä tai muutenkaan.. Siitä olisi varmasti hyötyä porkkanapäälle.

Samassa kello kilahti ja Aya kohotti katseensa. Sitten kirottiin raskaasti sitä, että jouduttaisiin kohta juoksemaan toiselle puolelle koulua.
"Mut hei mun on pakko lähteä tunnille.Nähdään Isis.. Oli kiva jutella" Tyttö sanoi, iski silmäänsä ja nousi paikaltaan. Sitten tuo olikin hetkessä kadonnut kirjaston viereiselle käytävälle.

//kiitos pelistä! jatkamme myöhemmin ;)//