Here we go again

Miten voisi tuhota toisen elämän. Siinäpä vasta kysymys ratkaistavaksi. Tätä kysymystä ei kuitenkaan pidetty mahdottomana, vaan pikemminkin haasteena. Haasteena, jonka piti pitää eräs blondi naisenalku valppaana ja avoimena erilaisille suunnitelmille. Pää kyllä kihisi kaikenlaisista ajatuksista, mutta niiden toteuttaminen luonnossa olikin sitten aivan eri asia.

Mary-Ann McAllister istui aulassa eräällä nojatuolilla jalat viehkeästi ristissä ja katseli mietteissään edessä olevaa seinää. Hänellä oli yllään muodikas leopardikuvioinen toppi ja valkoiset jalkoja myötäilevät farkut. Kenkinä hänellä oli mustat, seitsemän sentin avokkaat, joissa oli kiilakorko. Vaaleita hiuksia oli kiharrettu ja ne olivat erityisen hyväkuntoiset, kuten aina. Hiuksissa tosin oli mukana pari hiuslisäkettä luomaan lisää sitä tuuheuden vaikutelmaa. Ranteissa kilisivät hopeiset ja kultaiset korut ja tuolin vieressä lattialla oli Mary-Annen kullanbeige hapsulaukku. Hapsulaukut olivat alkaneet olla hyvin suosittuja julkkiksilla ja Mary-Ann oli ottanut mallia Kate Hudsonista. Nimittäin M.A:n laukku oli myös Jimmy Choolta, aivan kuten yksi Kate Hudsonin lukuisista hapsulaukuista.
Mutta laukuista viis, Mary-Annella oli nyt muutakin ajateltavaa kuin se, että hän näytti erittäin hyvältä.

Siitä oli kulunut nyt pari päivää, kun Mary-Ann oli saanut kuulla Giselen vehdanneen Brandon Mooren kanssa. Tietenkään yksityiskohdat olivat jääneet pimentoon, mutta niillä ei nyt ollut niinkään väliä. M.A oli yhdessä Gemman kanssa yrittänyt miettiä suunnitelmaa, jolla he saisivat revittyä Giselen alas suosituista. Tai siis eivät he repisi häntä alas, vaan Gisele pudotettaisiin. Ah, se olisi kyllä onnen päivä, kun Cherie pudottaisi Giselen suosituista! Kunhan M.A ensiksi keksisi jonkin suunnitelman, jolla hän saisi Cherien halveksumaan Giseleä. Mutta miten se tulisi onnistumaan? Suositut olivat kuuleman mukaan erittäin tiivis sakki, joita ei helpolla hajotettaisi. Tähän tarvittaisiin kunnon soppa, joka sekoittaisi suosittujen välit lopullisesti.

He olivat Gemman kanssa suunnitelleet palkkaavansa Abigail Baileyn urkkimaan tietoja Brandon Moorelta siitä, mitä tämän ja Giselen välillä on oikein tapahtunut. Se suunnitelma ei kuitenkaan ollut edennyt suuntaan tai toiseen, sillä Baileyta ei tuntunut juurikaan koulussa näkyvän. Tai sitten tämä oli näkymätön. Ei tosin olisi ihmekään, jos rokkari jäisi Mary-Annelta huomaamatta. Mary-Annella oli nimittäin melko taitava kyky jättää huomiotta kaikki häntä alempana olevat klikkiläiset.
Toinen suunnitelma, jote he olivat Gemman kanssa suunnitelleet, oli urkkia jotain tietoa Tessa Frayerista, Cherien läheisimmästä ystävästä. Tessa oli myöskin cheerleader ja kyllä Mary-Ann tunsi tytön jotenkuten, mutta siihen se jäikin. Nyt olisi aika urkkia enemmän tietoa tästä tapauksesta. Varmasti Tessasta paljastuisi jotain sellaista, mikä saisi välit Cherieen kylmenemään. M.A tahtoi suunnitella kaiken huolella alusta loppuun, ja kyllä, Tessa Frayer tulisi olemaan hänen tiellään, jos Mary-Ann aikoisi yrittää ylipuhua Cherietä pudottamaan Giselen suosituista. Sillä silloinhan Cherie voisi aivan hyvin napata Tessan mukaan suosittuihin ja tätä Mary-Ann juuri yritti välttää. Hänen paikkansa oli suosituissa, ei Tessa Frayerin! Jos Tessa tietäisikään, mitä kaikkea Mary-Ann oli tehnyt ja oli valmis tekemään sen paikan puolesta, kalpenisi Tessa hänen rinnallaan totaalisesti!

Voi paska. Miten kaikki kuulostikin niin sekavalta Mary-Annen päässä. Eikö tässä tosiaankaan olisi mitään helpompaa reittiä pudottaa Gisele suosituista? Tämä kyllä oli todella kiva haaste, ei siinä mikään, mutta jos M.A epäonnistuisi hiemankin, niin hän se tässä menettäisi kasvonsa.
Juuri silloin Mary-Annen puhelin pirahti laukussa soimaan ja tyttö nosti laukkunsa syliin. Manikyroituja kynsijä varottiin telomasta mihinkään ja pian puhelin saatiin jo asetettua korvalle.
“Jake-muru”, Mary-Ann henkäisi puhelimeen, kun oli katsonut näytöstään, kuka soittaja oli. Ja heti uusi ideanpoikanen oli syttynyt. “Mä niin toivon, että sulla on nyt aikaa mulle.”

---

Eikä kestänyt kuin pari hassua minuuttia, kun itse Jake Maxwell pyyhälsi aulaan etsien vaaleahiuksista neitokaista, joka oli pyytänyt tavata hänet. Muodikkaasti pukeutunut miehenalku virnisti poikamaisesti, kun hänen katseensa kohtasi nojatuolilla istuvan blondin cheerleaderin katseen.
"Lempityttöni", Jake tervehti ja käveli kahvimukinsa kanssa lähemmäs Mary-Annea. Mary-An hymyili leveästi ja suukotti Jakea poskelle, kun tämä oli kumartunut hänen lähelleen. "Kunhan sulla ei oo mielessä mitään katalia suunnitelmia, niin mä olen sun käytettävissä."
Mary-Ann hymyili sädehtivästi ja Jake oli aivan varma, että tuon tytön pää ei ollut tyhjillään, vaan pikemmin vain täynnä katalia suunnitelmia. Jake tuhahti epäuskoisesti päätään pudistellen ja hörppäsi kahviaan.
"Mutta tää mun suunnitelma edesauttaa myös sua", M.A ilmoitti ja sai Jaken heti kiinnostuneeksi. Jake istuutui tuolin käsinojalle ja odotti, mitä Mary-Ann aikoisi hänelle kertoa. Jos Mary-Annen suunnitelmat edesauttaisivat häntä pääsemään lähemmäs Cherie Hayesia, niin tietenkin Jake oli vain pelkkänä korvana. "Mä toivon, että sä tulet hyvin juttuun Gisele Kimin kanssa."
Jaken kulma kohosi odottavasti ylemmäs ja hän tuskin malttoi odottaa, mitä Mary-Annella olisi mielessään. Mary-Annen hymy muuttui vain entistä katalammaksi, eikä tytöllä varmastikaan ollut puhtaita jauhoja pusseissaan.

//tööt. looksit. tosin pidemmillä+tummanruskeilla hiuksilla.

Gisele Kim palaili juuri rehtorin kansliasta - hän oli saanut erään jälki-istuntonsa sovitettua. Ja hei, kyllähän me kaikki tiedämme miten Gisele Kimin kaltaiset sovittavat jälki-istuntonsa: vanhempien avulla. Ensin tytön äiti oli soittanut reksille yhden ärtyneen valituspuhelun, ja sitten heti perään isä, joka oli vihjaillut yhtiönsä voivan sponsoroida koulun urheilujoukkeita... eikä edes Abel Brown ei voinut vastustaa herra Flemingin tarjousta. Niinpä Gisele oli hetki sitten kuullutettu kansliaan, ja rehtori Brown oli noin viisitoista minuuttia pahoitellut jälki-istunnon antamista ja muuta sellaista. Oikeastaan Gisele ei edes kuunnellut. Hän oli vain mielessään päivitellyt sitä miten ärsyttävää joskus oli kun omisti suojeluhaluiset vanhemmat. Tyttöhän oli itse vaatimalla vaatinut saada tuon kyseisen jälkkärin!

Niin tosiaan - tämä kyseinen jälki-istunto kun oli se, minkä Gisele oli kontolleen ottanut Mary-Ann McAllisterin puhelimen vohkimisesta. Tuota tapahtumaa Gisele ei nyt halunnut erityisemmin muistella, mutta mainittakoon että neiti Kimillä oli tapahtuneesta johtuen sekä epäilevä, hermostunut että vittuuntunut olo samaan aikaan. Oli täsmälleen hänen tuuriaan, että joku M.A kuulisi jotain mitä ei pitäisi kuulla... ja saisi kuulemansa vielä videolle.

Ulkokuorensa Gisele kuitenkin säilytti viileän arvokkaana, vaikka sisällä kuohuikin. Nytkin hän asteli itsevarma hymy huulillaan käytävällä, vastaantulevien oppilaiden väistäessä kuuliaisesti käytävän laidoille. Muutama cheerleader yritti tunkea seuraksi, mutta Gisele torjui nuo parilla sanalla ja suloisella hymyllä, jättäen ne hiukan harmistuneena katsomaan peräänsä. Gisele tajusi turhan myöhään, että hänellä olisi tässä kaksi hyppytuntia; liikunnanmaikka Lopez oli taas jossain, ja kaikeksi onneksi Matlockin eukko oli myös estynyt pitämästä tuntia, kuten myös se huorahtava Shirley Evangeline. Eli eeehkä olisikin pitänyt hyväksyä noiden epätoivoisten huutosakkilaisen seuraanliittymisyritykset... eipä tarvitsisi kuolla tylsyyteen...
Giselen askellus hieman tyyntyi tytön pohtiessa mahdollisuuksia. Hän arveli, että voisi pyytää (siis käskeä) Chazin pitämään seuraa itselleen, vaikka siitä jätkästä ei olisi älykkääseen keskusteluun... no vähätkö tuosta, jotain seuraa oli saatava. Gisele oli jättänyt laukkunsa kaappiin, mutta kännykkä - musta ja nätti Palm Pixi - oli farkkusortsien taskussa, mistä neiti sen sormiinsa nappasikin. Tytön askeleet johdattivat hoikkaa nuorta naista johonkin aulan suunnille, sormien naputellessa tekstaria. (Joskus oli kyllä kätevää olla suosittu. Gisele pystyi vain kävelemään kännykkäänsä tuijottaen, varmana siitä että kukaan ei kuitenkaan törmäisi häneen. Kuten jo aiemmin todettu, porukka lakosi suorinta tietä käytävän reunoille kun tajusivat kuka käveli vastaan.)

Muutama kirkasääninen tervehdys sai Giselen katsahtamaan puhelimestaan. Hän oli saapunut aulaan. 'Hei, Gisele!!1' tai jotain sinne päin kuului parin rikkaan pennun suusta. Nuo seisoivat kahviautomaateilla ja vilkuttivat kuin mielipuoliset, leveät hymyt huulillaan. Suosittui soi noille innottoman nyökkäyksen sekä yhtä innottoman kädenheilautuksen. Jos hän olisi jaksanut kiinnittää enemmän huomiota ympäristöönsä, olisi hän saattanut havaita erään inhottavan naisolion aulan nojatuoleilla. Siis jos - valitettavasti Gisele ei vain jaksanut nyt katsella ympärilleen. Hän vain pohti miten saisi asiansa ilmaistua mahdollisimman yksinkertaisesti, että Chaz tajuaisi ilmestyä paikalle nyt heti eikä kymmenen minuutin päästä...

Jake ponnahti heti seisomaan, kun hän näki Gisele Kimin pyyhältävän aulaan. Mary-Ann loi ystäväänsä merkitsevän katseen ja nousi ylös nojatuolilta, jota oli pitänyt vallassaan jo useiden minuuttien ajan. Blondi asteli varmoin askelin suoraan Giselen eteen ja loihti kasvoilleen mitä hurmaavimman hymynsä.
"Hei Gisele. Mitä kuuluu?" Mary-Ann tervehti oikein pirteästi ja hänestä pystyi vaistoamaan sen, että hän nautti tilanteesta. Viime kerralla, kun hän oli Giselen nähnyt (tai siis kuullut, M.A:han piilotteli Gemman sängyn alla piilossa), Gisele oli vaikuttanut hyvin hermostuneelta ja ehkä jopa hivenen pelokkaalta. Ja kaikki oli saanut alkunsa siitä, kun Mary-Ann oli sattunut vahingossa bongaamaan Giselen ja Brandonin flirttailemassa. "Kiva rannekoru, onks se uusi?"

Mary-Ann tunsi olevansa nyt maailman valtias, jolla oli valta tuhota kenet tahansa. Tuhoamisvuorossa olisi seuraavaksi Gisele. Ah, kuinka saikaan suunnatonta mielihyvää tästä hetkestä. Giselen pitäisikin pelätä häntä, olihan blondilla hyvin tulenarkaa videokuvaa kännykässään, jonka hän voisi helposti levittää ympäri koulua.

Jake siirtyi istumaan nojatuolille, jolta Mary-Ann oli hetki sitten noussut. He olivat Mary-Annen kanssa sopineet, että Jake astuisi kuvioon vasta hieman myöhemmin, jottei näyttäisi siltä, että he kaksi olisivat jotain suunnitelleet toistensa kanssa. Jaken tummanruskeat silmät arvioivat Giseleä päästä varpaisiin, eikä rikas pentu osannut olla tuijottamatta toiseksi suosituimman reisiä. Vau. Pitkät ja hyvin hoidetut. Jake niin rakasti naisten jalkoja, varsinkin sääriä. Toivottavasti Giselen sääret olisivat yhtä sileät kuin ne näyttivät olevan.

Gisele oli ollut ihan semihyvällä tuulella. Tylsyyteen kuoleminen ei ollut paha ongelma, ja selkeän ilmaisumuodon keksiminen tekstariin oli vain mukavaa aivojumppaa. Tyttösen mieliala kuitenkin laski, kun jokin tyhmä cheerleaderpelle päätti tulla tervehtimään.
Gisele nosti silmänsä puhelimestaan siihen cheerleaderiin, ja muutama tunne käväisi nopeasti hänen kasvoillaan. Ensin hänen ilmeensä happani; kulmat kurtistuivat ja suu mutristui. Katsekin tummeni. Hetken suosittu näytti suorastaan kauhistuneelta, mutta sitten hän pakotti huulilleen hymyn. Hän tajusi pitää kulissin yllä; ei pitänyt saada muiden tietää että hän hiukan pelkäsi tätä cheerleaderia - Mary-Annea.

"Vanha tämä on", Gisele vastasi teeskennellyn rauhallisesti M.A:lle, sivuuttaen noin hienosti toisen ensimmäiset sanat. Elly sai vain vaivoin hillittyä halunsa kipittää tiehensä. Vielä hankalampi oli hillitä halua paukauttaa cheerleader tajuttomaksi. (Ja Gisele kun oli aina uskonut olevansa jonkinsorttinen pasifisti!) "Lähes yhtä vanha kuin kännykkäsi, toivottavasti saat pian uuden", suosittu jatkoi hymyillen alentavasti. Häntä harmitti, kun hän ei oikein tiennyt mitä tehdä ja sanoa. Gisele oli alkuun hiukan toivonut, että Mary-Ann antaisi sen asian olla. Itse asiassa jutun nykiminen pinnalle saattoi olla virheliike, sillä McAllisterhan oli saattanut jo unohtaa - Gisele oli nimittäin olettanut toisen pistävän videon heti jakoon, mutta eipä sitä vieläkään näkynyt...
Gisele jäi asiaa pohtiessaan tuijottamaan hetkeksi tyhjyyteen, mutta hetken kuluttua hänen kasvoilleen nousi sydämellinen hymy, jolla oli tarkoitus hämätä mahdollisia sivusta seuraavia. Suositun myrkyllinen katse oli se, joka paljasti miten pahasti häntä vitutti tämä Mary-Ann niminen olio.

"Jatkaisitko matkaasi?" Gisele kehotti hunajaisesti. "Mulla oli juttu kesken", hän jatkoi ja heilutteli kännykkäänsä merkitsevästi. Hän oli päättänyt vain päästä nopeasti tuosta blondista lehmästä eroon. Se oli paras toimintatapa, ennen kuin Gisele keksisi jotain toisen päänmenoksi... siis jos keksisi...

Mary-Annen hymy ei ollut lainkaan hyytymään päin, vaikka Giselen sanat olivatkin piikikkäitä ja tarkoitettu tappaviksi.
"Voi, eiköhän mun kännykkä kestä vielä pari kuukautta", blondi väläytti ja heilautti upeita vaaleita hiuksiaan selälleen. "Siihen nimittäin mahtuu vielä uusia videoita kuvattavaksi." Sen sanottuaan Mary-Annen oli vaikea pitää itseään hillittynä. Hänen olisi niin kovasti mieli tahtonut nauraa päin Giselen naamaa ja väittää toisen hävinneen tämän pelin. Mutta M.A onnistui hillitsemään itsensä, olihan hän kokenut kiristäjä.

"Mitä, eks sä haluu viettää aikaa mun kanssa?" cheerleader kysyi muka tyrmistyneenä ja mutristi huuliaan liioittelevasti. "Mä kun ajattelin, että me kaks tullaan niin hyvin juttuun. Sä kun olet päätynyt mun kännykän videoonkin..." Nyt blondi ei mahtanut itselleen mitään, vaan hänen huulilleen kipusi ilkeä hymy, kun hän katseli Giseleä suoraan silmiin.
"Ties kenelle se video voi 'yllättäen' päätyä, jos ihmiset ajattelee sun alkaneen vältellä mua ja mun seuraa. Voi, mitä Cherie ja muut ajattelis, jos ne sais kuulla meidän välillä olevan jotain kitkaa! Eihän me haluta, että ne saa kuulla meidän väleistä, eihän?" Mary-Ann esitti kysymyksensä niin viattomasti kuin vain osasikin, mutta sokeakin pystyi sen hänestä huomaamaan, että viattomuus oli tälle tytölle tuntematon käsite.

Varo vaan, Gisele Kim. Jos ryhdyt vaikeaksi, Mary-Ann tekee elämästäsi vielä vaikeampaa. Sitä tuskin tarvitsisi Giselelle erikseen kertoa, koska asiahan oli aivan päivänselvä.

Mary-Annen avatessa suunsa, ei Gisele enää kyennyt pitämään sitä helkkarin feikkihymyä huulillaan. Häntä vitutti liiaksi. Ja hänestä kuulosti ihan siltä kuin M.A olisi ilmoittanut aikovansa ruveta videokameran kanssa seurailemaan hänen tekemisiään... ahdistava ajatus. Toisaalta... saattoihan tuo tarkoittaa sitäkin, että M.A ei vain yksinkertaisesti uskaltanut (vielä) pistää kuvaamaansa materiaalia kiertoon. Mutta miksei..?

Vastaus tuli nopeaan; Mary-Ann yritti selvästi kiristää. Ja miksikö toinen kiristäisi? No tietysti siksi, jos video ei ollut tarpeeksi hyvä! Ehkä siitä ei saanut kunnolla selvää, tai jotain... Gisele alkoi elätellä pieniä toiveita sisällään, ja hymykin palasi takaisin hänen huulilleen. Se oli semmoinen hiukan voitonriemuinen hymy, mutta ei missään tapauksessa erityisen mukava hymy.
"Eiköhän Cherie usko kun sanon, että sulla ja mulla on mainiot välit", Gisele totesi, tummien silmien nauliutuessa cheerleaderiin. "Mä en ole niin huono näissä peleissä, kuin sä luulet", suosittu jatkoi hiukan hiljaisemmalla äänellä, mutta tiukasti. No, ehkä hän oli vähän yli-itsevarma juuri nyt (tyttö muistutti itseään heti perään, että ei ollut sieltä kieroimmasta ja ilkeimmästä päästä).

"Mutta - mä en tiedä miten hyvinä ystävinä pysytään jos et jätä mua rauhaan", Elly näpäytti vielä, hymyillen melkein pahoittelevasti.

Kun Giselen hymy hyytyi, Mary-Ann ei mahtanut mitään sille pienelle, omahyväiselle ja tyytyväiselle virneenpoikaselle, joka teki tulojaan neidon vaaleanpunaisiksi maalatuille huulille. Tämähän sujui kuin rasvattu! Gisele taisi viimeinkin oivaltaa sen, että tämä blondi cheerleader oli oikeasti uhka tälle toiseksi suositulle Astonin tytölle. Aivan, Mary-Ann oli uhka Gisele Kimille, sillä vain Mary-Annen puhelimessa oli olemassa sellaista tietoa, joka voisi Giselen maineen kermassa pilata.
Gisele ei ollut kuitenkaan vielä täysin voitettu, sillä toisesta löytyi vielä kipinöitä, jotka tuntuivat osuvan Mary-Anneen ja tämän liian suureksi kasvaneeseen egoon. Giselen nimittäin todetessa, ettei hän ollut niin huono tällaisissa peleissä kuin Mary-Ann luuli, blondi väläytti hetken ajan vihaisen karhun lailla hampaitaan.

"No, onks Brandonin kanssa tullut touhuiltua enemmänkin?"
Mary-Ann ei ollut voinut itselleen mitään. Se oli vain ponnahtanut ulos suusta, kuin sammakko veteen. Vaaleaverikkö kiristeli hetken aikaa hampaitansa (Giselen huomaamatta), kunnes onnistui loihtimaan ilkikurisen virneen takaisin huulilleen. "Vai ootteks te sopineet jotain? Mä tulisin mielelläni paikalle", M.A onnistui pelastamaan tilanteen omalta osaltaan ja huokui jälleen sitä liian suurta tyytyväisyyttä. Giselen pitäisi ehdottomasti tietää, että Mary-Annen ollessa elossa Gisele ei olisi koskaan turvassa tämän tytön vainoavalta katseelta. Tai no, joskushan sitä Mary-Annen vainoava katse herpaantui, mutta harvoin sellaista tapahtui.

"Tekstaillaanhan, jooko?" cheerlader hymyili sädehtivästi ja hänen hymystään suorastaan huokui pahaa ilmaa Giselen suuntaan. Blondi heilautti uhmakkaasti hiuksiaan selälleen ja lähti ohittamaan Giselen. Eiköhän tämä mittelö ollut tässä, nyt olisi toisen päähenkilön vuoro astua kuvioihin Giselen päätä pyörittämään.

Mary-Annen sanat tuntuivat vähän samalta kuin jalkapallo, joka pamahtaa suoraan päin pläsiä kesken pelin. Sitä äimistyy, kiukustuu ja säikähtää samaan aikaan, ja hetken olo on vähän hutera. Niin Giselelle kävi. Hän ei voinut uskoa että M.A oli keskellä aulaa pamauttanut jotain tuollaista suustaan. Brunette ei vaivautunut vastaamaan; hän mutristi huulensa, heilautti hiuksiaan ja suuntasi katseensa johonkin tuon cheerlehmän ohi. Nenän kautta pääsi tuhahdus, ja kädet ristittiin puuskaan rinnalle.

Huutosakkilainen jatkoi sanojaan, mutta ei saanut osakseen sanallista kommentointia. Gisele heitti vain murhaavaksi tarkoitetun katseen blondin suuntaan, kiroten samalla mielessään sitä soppaa, johon oli itsensä mukaan päässyt sekoittamaan. Tässä sitä oltiin, käytännöllisesti katsoen vaikutusvaltaisin ihminen koko helkkarin koulussa - ja miksei vaikka kaupungissa! - ja silti pelättiin yhtä pyrkyriä, muovista blondia. Kaikkea kanssa.

"Tekstaile keskenäsi", Gisele sihahti huuliensa välistä sen pyrkyriblondin ohittaessa. Vallan nokkelaa comebackiä ("nokkelaa"), mutta ei Elly parempaakaan keksinyt. Ja lienee turha edes mainita, että häntä ei edes enää kiinnostanut mitä jotkut uteliaat silmäparit tästä hänen selkeästi tuohtuneesta ulkokuorestaan päättelisivät. Voisihan sitä vaikka tarpeen vaatiessa valehdella, ja sanoa että M.A:lla oli samanlainen laukku. Tai rannekoru.
Suosittu jäi hetkeksi näpräämään tuota ranteessaan olevaa korua (joka oli itse asiassa Wal-Martin halpoja helyjä, mutta ei sitä kukaan arvannut) tasoittaakseen ajatuksiaan ja tyynnytelläkseen itseään. Palm Pixin oli likka sujauttanut äsken takaisin taskuunsa, sillä hän oli päättänyt että ei tarvitsisi minkään älykääpiö-urheilijan seuraa. Tyttö nosti katseensa korusta, pyyhkäisi otsistaan ja tuijotteli tyhjästi aulaa. Hänen teki mieli kahvia.

Välillä sitä kyllä mietti itsekseen, mihin sitä oltiinkaan itsentä pantu likoon. Asialle ei kuitenkaan enää jälkikäteen mitään voinut, lupaus oli lupaus, vaikka tälle tapaukselle lupausten pitäminen oli aina eri juttu, mutta jos lupaus oli lausuttu sellaiselle ihmiselle kuin Mary-Ann McAllister, lupaus olisi pidettävä, jos ei tahtonut kouluun leviävän epämiellyttävä juoruja.
Joten sitä ei voisi muuta kuin nyt vain ryhdistäytyä ja aloittaa operaatio "Gisele Kimin miessuhteiden selvittäminen", niin kuin Mary-Ann oli sanonut.

Jake, joka oli koko sen ajan sohvatuolilla istunut ja katsellut, kun kaksi kaunotarta oli vaihtanut keskenään melko väkinäisesti kuulumisiaan, nousi ylös tuolilta heti, kun Mary-Ann oli kadonnut näköpiiristä. Niin he olivat sopineet; heti kun Mary-Ann poistuisi kuvioista, se olisi Jakelle merkki toimia. Jaken pitäisi toimia nyt lohduttajana ja kannustajana, jotta Gisele voisi oppia luottamaan miehenalkuun ja ehkä... No, tiedättehän te. Päästämään Jaken lähemmäs itseään. Haha. Mary-Annelle se oli yksi ja sama, mitä Jake Giselen kanssa puuhastelisi, kunhan Jake hankkisi tarpeelliset tiedot tälle.
Ja ensimmäisten tarpeellisten tietojen joukossa oli tietojen hankinta Brandon Mooresta. Mitenköhän helvetissä Jake pystyisi utelemaan Giseleltä jostakusta pahiksesta vaikuttamatta siltä, että joku oli pistänyt hänet kaivelemaan tietoja? No, eiköhän Jake jotakin keksisi. Hänhän oli näyttelijä, jolla oli aina sana hallussa.

"Hei", miehenalku aloitti varovaisesti saapuessaan aulan keskellä seisovan Giselen lähelle ja ojensi kädessä olevaa kahvikuppia tytön puoleen. Suklaanruskeat silmät nousivat katsomaan Giselen kasvoja ja silmistä suorastaan paistoi vilpittömyys. "Näytät vähän siltä, että kahvi tekis nyt terää."

Gisele kuuli tervehdyksen vierestään. Hiukan turhautuneena tyttö keskitti katseensa tervehtijään, tunnistaen tuon Jake Maxwelliksi - herra näyttelijätähti Jakeksi... hmh. Suosittu oli jo vähällä ilmoittaa että ei helkkarissa kaivannut mitään seuraa - varsinkaan Jakelta - mutta pojan ojentama kahvikuppi sai Giselen nielaisemaan kielelle pyrkineet töykeähköt sanat.
Tyttö oli jo melkein nyökkäämässä kiitokseksi, ja nappaamassa kuppia sormiinsa, ennen kuin muisti ettei noin vain voinut ottaa ihmisten tarjoamia juomia vastaan - olivat nuo sitten näyttelijätähtijä tai vaikka vain ihan tavallisia hotelliperijättärijä.

"Ei kai toi ole kofeiinitonta?" Gisele varmisti, toista kulmaansa kohottaen. Hän katsoi ensin kahvia, sitten Jakea. Gisele kun ei juuri nyt halunnut kofeiinitonta kahvia. Se oli ihan hirveätä. "Ja kai tuo on edes lämmintä? Ethän sä vain tuu tarjoamaan mulle jotain, mitä olet jo juonut?"
Diiva-vaihde vaihdettiin päälle, eikä suosittu jaksanut edes yrittää soveltaa kohteliaisuutta. Äiti olisi kiljunut kauhusta, jos olisi kuullut. Gisele oli kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että hännystelijöitä sai kohdella hiukan töykeämmin jos siltä tuntui. Ja hännystelijähän Jake Maxwell vain oli. Ja juuri nyt tuntui sillä että Cherry Hayesillekin voisi vaikka vähän tiuskia.
Tokihan Gisele myös tiedusti Jaken ja M.A:n olevan hyviä kavereita - ystäviä jopa, friends with benefits. Toisaalta aasialaistyttö ei edes ajatellut, että Maxwellin paikalle ilmaantuminen olisi jotenkin liittynyt Mary-Ann McAllisteriin. Siitä huolimatta Elly suhtautui herraan hieman nuivasti. Ehkä - siis vain ehkä - jos tuohon olisi ilmaantunut joku Pogue Griffits tyrkyttämään kahvia, olisi koulun kakkostyttö saattanut ottaa sen vastaan hymyssä suin ja kiittänyt ehkä jopa halauksellakin.

Mutta Jake Maxwelliä ei ikimaailmassa.

"Auts, nyt mua sattu", Jake lausahti muka loukkaantuneena ja hieraisi rintaansa irvistäen. "Tietenkin oikee kahvi, koska näytät just nyt olevan kofeiinin tarpeessa ja... Luuleks sä oikeasti, että olisi jo juonu tästä, kun mulla on oma kahvikuppi toisessa kädessä? Lämmintä vain, teidän ylhäisyytenne."
Kiukkuisen suositun pehmittäminen se vasta työ olisikin, mutta Jake oli jo päässyt näin pitkälle, niin hän ei voinut enää perääntyäkään. Jake oli päättänyt ottaa huolettoman ja hyväntuulisen asenteen, jotta Giselen kiukkuinen olemus alkaisi pikkuhiljaa haihtua. Mary-Ann oli kyllä tehnyt/sanonut jotain hyvin ilkeää, kun oli onnistunut saamaan Gisele Kimin näyttämään tällaiselta.

Jake, joka oli Giselen lähelle saapuessaan ollut hivenen alistuva, nousi nyt täydelliseen ryhtiinsä ja antoi itsestään huokua sen tutun itsevarmuuden. Miksi hän muka ei olisi itsevarma, hänhän oli hyvännäköinen ja nouseva filmitähti, joten saihan sitä olla tyytyväinen itseensä.
"Oon vähän kuullut, että... Mary-Ann aiheuttaa sulle päänvaivaa", mustahiuksinen nuorukainen aloitti hitaasti ja varovaisesti katsoen Giseleä nyt siihen malliin, että toinen tahtoisi varmasti kuunnella, mitä Jake aikoisi seuraavaksi suustansa päästää. "Ihan näin meidän kesken, mä alan saada tarpeekseni sen muijan päähänpistoista. Kun se onnistui usuttamaan sen hullun Morrisin jätkän mun kimppuun, se oli siinä. Se nainen ajattelee vaa omaa napaansa."

Tämä aihe oli varmasti hyvinki mieluinen Giselelle. Tosiasiassa Jake oli yhä hivenen katkera M.A:lle siitä, että tämä oli usuttanut hänet liehittelemään varattua tyttöä (Penelope Ravensia) ja saanut sen johdosta vihaisen Taylor Morrisin kimppuunsa. Se oli kuitenkin jo menneen talven lumia, vaikka tapahtumasta ei ollutkaan kulunut kuin viikko. Eihän Jake nyt voinut Mary-Annelle kääntää selkäänsä, sillä tämä tyttö oli paras tietolähde, jollaista ei Astonissa toista ollut. Ja välillä toisen suunnitelmista hyötyi itse kukin...
"Mennäänkö istumaan? Säästin parhaimman paikan sulle."
Ja hurmaava hymy suotiin Giselelle.

Gisele olisi voinut sanoa että tarkoitus tässä olikin satuttaa, mutta ei sitten viitsinyt vaivautua tuhlaamaan ääntään semmoisiin. Hän nyrpisteli hieman nenäänsä - Jaken sanat menivät melkein toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos - ja nappasi sitten ojennetun kupin kätösiinsä. No, lämmintä se oli (ei kuumaa - Gisele ei pitänyt kuumasta), joten siltä osin Jake puhui totta. Hieman kyllä vielä epäilytti, että josko herra olisikin vahingossa sekoittanut kupit keskenään tai jotain... varovaisesti tyttö uskaltautui maistamaan tummaa juomaa. Samalla siinä vieressä Jaken olemus tuntui muuttuvan sinne leuhkampaan suuntaan. Vai sekoitikko Gisele nyt leuhkan ja itsevarman? Oli miten oli.

Jälleen kerran tämä suosittu sai taistella säilyttääkseen pokerinaamansa, sillä niin vallan kummallisia juttuja Jake suustaan päästeli. Tuo oli muka kuullut jotain Mary-Annen ja Giselen väleistä? Mistä muka? Jollei Jake sitten viitannut siihen ikiaikaiseen juoruun, joka oli lähtenyt liikkeelle Giselen silloin kerran pihalla sanottua suorat sanat McAllisterille... niin sen täytyi olla. Eihän kukaan voinut näistä uudemmista erimielisyyksistä tietää. (Paitsi koko aula joka oli nähnyt Giselen mulkoilevan Mary-Annea pahasti?)
"Etköhän sä saanut Morrisin niskaasi ihan omien tekojesi takia", brunette tyttö heitti Jaken jatkettua sanojaan. Giselestä oli toisaalta erittäin tyydyttävä kuulla, että Jake Maxwell oli kyllästymässä Mary-Anneen, mutta toisaalta se kuitenkin vähän epäilytti. Kaikki Mary-Anneen liittyvä epäilytti. Niin, ja Gisele oli kyllä ihan varma että Taylor Morrisit eivät heitelleet Jake Maxwellejä seinille, elleivät ne Maxwellit lähennelleet Morrisien tyttöystäviä tai pikkusiskoja...

Kahvia siemaistiin hiukan lisää, olokin alkoi hiukan ehkä piristyä. Juttutuokiosta Jaken kanssa voisi oikeastaan tulla ihan kiinnostava, jos siis herra oli ihan tosissaan tuossa, mitä sanoi M.A:sta. Gisele vastasi miehenalun hymyyn omalla hymyllään, jossa oli vähän pistävä sävy, heilauttaen Jakelle sormiaan - se oli käsky, joka käski seuraamaan. Suosittu purjehti sitten sille omalle nojatuolilleen, ristien istuessaan säärensä kuten hienon neidin kuului. Kynnet rummuttivat mukin pintaa Giselen punnitessa tilannetta. Hän kyllä mielellään kuulisi vähän lisää Jakesta ja Mary-Annesta.
Suosittu ihan tajuamattaan nuolaisi hitaasti huuliaan ja sovitti huulilleen hymyn. "Sä varmaan tiedät ettei Mary-Annen kaltaisista kannata puhua paskaa ihan kenen tahansa seurassa", tyttö totesi Jakeen vetoavasti katsoen. "Mutta mä en olekaan ihan kuka tahansa... joten... jatka ihmeessä..."

"No... Asiasta voidaan olla myös eri mieltä", Jake huomautti, kun Gisele selvästi uskoi hänen olleen itse aiheuttanut sen välikohtauksen Taylorin Morrisin kanssa. Olihan Jake tavallaan siihen osallinen, mutta hän oli silloin ollut Mary-Annen johdateltavissa. Niin, eihän Jake nyt olisi Penelopeen vilkaissutkaan ellei M.A olisi punapäästä jotain ääneen Jakelle sanonut. "Mutta sanotaanko vaikka näin, että jos Mary-Annea ei olisi, olisin säästynyt siltä illalta naarmuitta."
Jake seurasi Giseleä kuin hai laivaa ja katsoikin tätä kuin toinen olisi jonkin sortin timantti. Jake piti suosittuja tietyssä arvossa, sillä juuri tämä nelikkö pystyi määrittelemään koulumaailmassa sen, kuka oli in ja kuka oli out. Rikas pentu ei todellakaan tahtonut olla out, vaan hän aikoi tehdä kaikkensa ollakseen in ja pysyäkseen suosittujen sekä muiden suosiossa. Olihan hän tuleva elokuvatähti, jonka nimi ei koskaan jäisi kenenkään unholaan.

Jake istuutui Giselen tuolin vieressä olevalle tuolille, joka ei ollut lainkaan yhtä pehmeä ja mukava, mutta... Kyllä Jake tämän takaiskun kestäisi, saihan hän sentään kunnian pitää seuraa yhdelle suosituista. Kuka tahansa kermalainen ei välttämättä koskaan saisi edes tilaisuutta vaihtaa kuulumisia suosittujen kanssa.
Gisele aloitti sitten keskustelun varoittamalla Jakea Mary-Annesta, mutta koko Giselen puheenvuoron ajan Jake ei osannut muuta kuin vain hymyillä maireasti ja itsetietoisesti.
"Princess, mä tiedän, että voin luottaa suhun. Et sä menis lavertelemaan musta Mary-Annelle. Ethän?" Jake loi merkitsevän katseen Giseleen, mutta virne paljasti sen, että jälkimmäinen oli vain läpällä heitetty perään. "Sitä paitsi... Musta kyllä tuntuu, että mä tuskin olen ainoa, jolla yks jos toinen valittu sana siitä naisesta.."
Jep, myös Jake oli hyvin tietoinen siitä, mitä jotkut ajattelivat Mary-Annesta ja tämän käyttäytymisestä koulussa. Jake ei tosin välittänyt muiden mielipiteistä tippaakaan, sillä Mary-Ann oli aina kohdellut häntä aivan hyvin, eikä Jakella ollut aikomustakaan jättäytyä pois tytön seurasta. Hyötyihän Jakekin siitä jotain; hän sai kuulla uusimmat juorut ensimmäisten joukossa ja Mary-Annelta sai aina selville sen, kenen kanssa ei todellakaan kannattaisi vehtailla.

"Mä oon kuullut..." Jake aloitti ensiksi tavallisella äänellä, mutta nojautui sitten lähemmäs Giseleä viestittääkseen näin, että seuraavien sanojen olisi hyvä jäädä vain heidän kahden väliseksi. "... että Mary-Ann suunnittelee jotain sua vastaan. Yksityiskohdista en tiedä mitään, mutta... Ei se ainakaan kovin hyvältä kuulostanut."
Aivan. Mary-Ann oli käynyt Jaken kanssa 10 minuuttia sitten läpi tarkan toimintasuunnitelman, jota Jaken olisi noudattettava, jos hän tahtoi pitää nahkansa (nahkansa hän kyllä aikoi pitää, kiitos vain). Mary-Ann oli käskenyt Jakea uskottelemaan Giselelle, että tällä olisi jotain Giseleä vastaan, jotta Gisele säikähtäisi toden teolla. M.A oli nimittäin melko varma, että Giselestä tulisi säikähtäneenä entistä huolettomampi ja varomattomampi. Ja silloin jos milloin Giselestä saataisiin ulos vaikka mitä. Tai näin Mary-Ann ainakin toivoi. Tiedä sitten, oliko hän väärässä.

Gisele hymyili melkein yhtä maireasti kuin Jake herran vastatessa. Suosittu joutui (vastahakoisesti) myöntämään että toinen oli harvinaisen oikeassa sanoissaan. Gisele ei yleensäkään ollut lavertelevaista tyyppiä. Mary-Annelle hän ei missään tapauksessa sanoisi niin mitään. Jake puhui muutenkin ihan asiaa; Astonista oli hankala äkkiseltään nimetä yhtään ketään, jolla olisi jotain hyvää sanottavaa M.A:sta. Ehkä joku Lizbeth Rodriguez... mutta Lizbethiin se lista taisikin sitten päättyä.

Neiti Kim lienee siltä osin a girl extraordinaire, sillä hän osasi kuunnella. Hän maistoi kahviaan, nojautui kiinnostuneena Jakea kohden herrankin niin tehdessä, ja kuunteli. Oikein tarkasti vieläpä, hymyn kadotessa, huulien mutristuessa sitä vastoin miettivästi.
"M.A vihaa mua", Gisele sanoi neutraaliin, melkein kylmään sävyyn Maxwellin sanojen päätteeksi. Rehellisesti sanoen tyttö ei pahemmin yllättynyt; Gisele oli jo päätellyt että jotain Mary-Annella mielessä oli. Hän olisi halunnut tarkemmin tietää, mitä. Ja miksi Jake Maxwell kaikista maailman ihmisistä varoitti Giseleä? Tyttö oli edelleen epäluuloinen, mitä Jakeen ja tuon sanojen luotettavuuteen tuli. Varmastikaan jätkä ei tehnyt tätä ihan hyvää hyvyyttään. Joku koira tässä oli haudattuna. Gisele ei vielä jaksanut kuitenkaan vaivata sillä päätään.

"Voisin kertoa Cherielle", suosittu lausahti pohtivasti. Se kuulosti vallan mainiolta. Nyt kun Jakekin oli sitä mieltä, että Mary-Annen touhut menivät yli, voisi Gisele aivan mainiosti vihjaista vähän Cherrylle. Sen kun sanoisi vain M.A:n ajattelevan liikoja itsestään ja uhkailevan Giseleä. Ja sitten Cat potkisi tuon pois huutosakista, ja parhaassa tapauksessa Cher antaisi lähtöpassit koko kermasta.
"Nyt kun säkin kerran alat kyllästymään Mary-Anneen. Voisit toimia - hmm - todistajana sen kieroiluista", Gisele jatkoi ja hymyili vallan voitonriemuisesti. Olipa onnekasta, että se oli itse Jake Maxwell joka oli kuvaan astunut. Varmastikaan Cherie-rakas ei epäilisi näyttelijäpojun - joka tunnettiin myös Mary-Annen ystävänä - sanoja...

"Se on kyllä totta", Jake myönsi, kun Gisele totesi Mary-Annen inhoavan tätä. "Tosin musta tuntuu, että se inhoaa sua vain sen takia, että oot suosituissa." Jälkimmäinen oli harvinaisen totta, eikä Jake ollut enää kovinkaan varma siitä, oliko hänen oikein kertoa tätä juuri Giselelle. Noo, ehkä tästä paljastuksesta ei kuitenkaan mikään suuri olisi kiinni. Toivottavasti ei tai muuten Jake tulisi olemaan melkoista muhennusta.

Kun Gisele mietti, kertoisiko Jaken paljastuksesta Cherielle, soivat jätkän hälytyskellot. Juuri tästä M.A oli varoittanut; Gisele ei saisi mennä puhumaan Cherielle ennen Mary-Annea. Jaken pitäisi pitää huolta siitä, että Giselestä paljastuisi kaikenlaista törkyä ennen kun Gisele ehtii mennä Cherien puheille. Sillä kaikista tärkeintä oli se, että Mary-Ann ehtisi ensimmäiseksi törkyjen kera Cherien luo.
"Saanko antaa yhen pienen vinkin? Siis sun ajatukseks paljastaa Mary-Annen kieroilut Cherielle kuulostaa ihan hyvältä, mutta.." Jake aloitti varovaisesti, sillä ei tahtonut hyppiä Giselen varpaille."Eikö olisi ensiks kannattavampaa odottaa pari päivää - kenties yhden viikon - ennen kuin meet Cherien puheille? Ehtisit siinä ajassa seurailla Mary-Annen touhuja. Sekä varmistua, että se suunnittelee jotain sun pään menoks?"
Jake tunsi itsensä fiksuksi ja filmaattiseksi. Hän oli nimittäin hyvin varma siitä, että hänen puheensa oli kuulostanut uskottavalta, sillä hän alkoi itsekin uskoa omien sanojensa voimaan. Mary-Ann tulisi olemaan Jakesta oikein ylpeä.

"Onkos sulla iltapäivällä mitään menoa? Ajattelin, haluisiks lähtee mun kanssa syömään jonnekin? Voitais puhua lisää Mary-Annen draamakuningattaruudesta?" Eikös treffiehdotus sopinut hyvin tähän hetkeen? Jaken mielestä nyt jos koskaan oli sopiva hetki kysyä Giseleä treffeille. Sitten Gisele ehkä kehaisisi Jakea Cherielle ja Cheriekin kiinnostuisi Jakesta viimeinkin tavallista enemmän. Hehe.

Hmm, jos M.A vihasi Giseleä koska Gisele oli suosituissa, vihasikohan se cheerleader Cherietäkin? Ja Didiä ja Catia? Siinäpä pari vallan mielenkiintoista seikkaa, joihin pitäisi ehkä paneutua. Ehkä Jake pystyisi valottamaan sitäkin puolta - ellei herra sitten vain keksinyt päästään kaikkea. Piti muistaa suhtautua kriittisesti tuon sanoihin. Ei saanut luottaa liiaksi. Monettakohan kertaa Gisele tuota itselleen muistutti?

Jake halusi antaa vinkin. Niinpä tietysti. Vallan typerän vinkin herra heittikin, ja Gisele vain naurahti toisen sanoille. Se oli alentava naurahdus, jolla olisi varmasti murskattu jonkun epävarman olion itsetunto täysin.
"Seurailisin Mary-Annen touhuja?" tyttö toisti ja pudisti päätään huvittuneena. Hän toivoi että Jake vain vitsaili. Gisele kun ei seuraillut. Tosin... Jaken sanoissa oli mukana ripaus totuuttakin. Suosittu kun yhtäkkiä, että hän ei tosiaankaan voisi mennä Cherryn puheille niin pitkään kuin M.A:lla oli se penteleen video. Blondi varmasti pelastaisi nahkansa esittelemällä sitä videopätkää, ja sitten se olisikin Gisele jolle Cher suuttuisi, eikä Mary-Ann. Hemmetti. Vallan odottamaton takaisku. Gisele hörppäsi jälleen kahvistaan (joka oli pikku hiljaa muuttumassa lämpimästä viileneväksi), kiroten tätä ongelmakohtaa. Jake tarjosi kuitenkin ratkaisua.

Giselen huulille levisi huvittunut virne Jaken esitettyä ehdotuksensa. Ja äsken kun tyttö oli pohdiskellut, mitä Jake saattoi tästä kaikesta saada irti. Likka tuijotteli poikaa hetken, ennen kuin vastasi.
"Eihän sun agentillasi ole mitään sitä vastaan?", suosittu hymähti kyynisesti. "Se oli retorinen kysymys, joten älä vastaa", tyttö sanoi nopeasti heti perään. Päivällinen itsensä Jake Maxwellin kanssa oli kieltämättä kiintoisalta kuulostava idea.
"Jake-kulta, sanoisit nyt ihan suoraan", Gisele jatkoi vinon hymyn karatessa huulille. Kahvista otettiin taas hörppäys. "Mitä sä tästä kaikesta saat?" Tai oletat saavasi, tyttö jatkoi mielessään.

Jake vain antoi viattomasti kulmansa kohota, kun Gisele antoi selvästi itsestään sellaisen kuvan, ettei alentuisi seuraamaan Mary-Annen touhuja. Mitään Jake ei sanonut, vaan antoi suositun rauhassa miettiä tätä vaihtoehtoa. Senhän näki Giselen kasvoilta, että tämä selvästikin punnitsi Jaken sanoja. Jake tosin tiesi, että hukkareissuhan se oli Giselelle kuitenkin tulossa. Aivan kuin Mary-Annea muka pystyisi niin vain seurata ja tarkkailla tämän tekemistä. Ja jos kerta Jakekin tästä vielä itse Mary-Annelle kertoisi, niin tämähän osaisi olla entistä varovaisempi siinä, missä liikkui ja kenen seurassa liikkui.
Gisele oli saatava ahdistuneeksi ja epäluuloiseksi, jolloin hänestä tulisi huolimaton. Sellaiset neuvot Mary-Ann oli Jakelle antanut ja Jaken oli tehtävä parhaansa toteuttaakseen Mary-Annen suunnitelman.

Onneksi puheenaihe kuitenkin vaihtoi suuntaansa Jakea miellyttävämpään suuntaan ja nyt hän hymyili poikamaisemmin Giselelle, kun tämä aivan selvästi mietti lähtevänsä Jaken kanssa syömään. Kuka nyt ei sellaista vaihtoehtoa miettisi!
"Ai mitäkö mä saan?" Jake toisti Giselen kysymystä ja hänen katseeseensa syttyi flirttaileva pilke, mikä oli jo sangen ominainen Jakelle. "Kaunis nuori nainen kanssani päivällisellä tai illallisella - oon sen verran joustava, että annan sun päättää ajan - on paljon parempi vaihtoehto kuin istua yksin syömässä. Vai etkö sitten ole samaa mieltä siitä asiasta?"
Ja ilomielinhän Jake tuli nähdyksi suositun seurassa.
"Hei, mä tarjoon. Ei maksa sulle mitään. Ethän sä voi kieltäytyä tällaisesta tarjouksesta. Enhän mä kuitenkaan niin vastenmielinen voi olla", Jake puhui ja huulille kipusi itsevarma ja ylpeä virne. Eikös hyvän itsetunnon omistaminen ollut aivan hyvä asia? Ainakin Jakelle se oli.

Gisele ei ollut varma pitikö Jakea vastenmielisenä vaiko eikö. Tyttö ilmaisi tämän hyvin selvästi vastatessaan toisen sanoihin kylmällä katseella. Jake selvästi luuli itsestään vähän liikoja, mutta samalla tuo tahtoi auttaa Giseleä. Miksi - se oli epäselvää. Tyttö ei uskonut herran sanoihin vähääkään - hän oli vähän kuullut juttuja, ja tiesi kyllä että Maxwell saisi itselleen jostakin helpompaakin päivällisseuraa. Ja ne Jaken puheet Mary-Annesta... että poika oli muka kyllästynyt siihen cheerleaderiin? Varmasti joku muu olisi kätevämpi liittolainen.
Gisele joutui kuitenkin heti perään muistuttamaan itselleen, että muut näkivät hänet ihmeellisenä kaikkivoipana oliona, joka pystyi tuhoamaan ihmiselämiä pikkusormeaan koukistamalla. Hmph. Okei, ehkä hän olikin parhaimmasta päästä, mitä Mary-Annen alasampumiseen tuli.

Giselen synapsit paukkuivat; hän mietti niin kovasti. Hän oli pitkään hiljaa, ja hymykin oli huulilta lipsahtanut. Hän oli varma että Jake valehteli jossakin asiassa, eikä hän luottanut herraan pätkän vertaa, mutta silti... silti hän halusi kuulla mitä sanottavaa toisella oli. Tai sitten häntä vain kiinnosti se päivällinen itsensä Jake Maxwellin kanssa, ja päivällistä seuraava väistämätön torjunta - se olisi varmasti herkullisempaa kuin mikään ateria - kuulla nyt Jaken hurjan itsevarmuuden rapisevan pirstaleiksi Giselen jättäessä iskuyritykset nöyryyttävästi huomiotta... niin, Gisele oli Maxwellin suhteen lähes varma vain yhdestä asiasta: herra halusi saada Giselen sänkyynsä. Ehkä toinen jopa valehteli saaneensa tarpeekseen Mary-Annesta päästäkseen tavoitteeseensa, kuka tietää.

"Jake, sä voisit aivan hyvin jakaa tietosi tässä ja nyt", tyttö ehdotti pitkän hiljaisuutensa jälkeen. "Säästäisimme sun lompakkoasi ja mun aikaani, eikö totta?"
Giseleä kieltämättä halutti suostua toisen kutsuun ihan hirvittävän kovasti, mutta hän samalla pelkäsi, että saattaisi juoda vaikkapa jotain alkomahoolipitoista, ja ruveta sitten käyttäytymään hälyttävän - hmm - halukkaasti, ja semmoinenhan ei tunnetusti koskaan päättynyt hyvin...

// en tiedä onko tavoitteeseensa sana, apuuva

Gisele jakoi kerta toisensa jälkeen kieltäviä vastauksia, eikä Jake voinut olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän alkoi miettiä, oliko hänen ulkonäössään jotain vialla vai haisiko hän muka jotenkin epämiellyttävälle. Jake oli kuitenkin vilkaissut itseään peilistä vasta vähän aikaa sitten ja hän oli näyttänyt hyvältä, niin kuin aina. Hajuvettäkin hän oli suihkauttanut tuoksuakseen hyvältä, joten... Missä ongelma oikein piili? Ei, eihän Jakelle tullut mieleenkään se, että Gisele ei vain halunnut lähteä hänen kanssaan syömään. Kuka hullu muka voisi Jaken tarjouksesta kieltäytyä? Ei kukaan!

"Sä teet mut naurunalaseks", Jake totesi muka harmissaan ja murtisti surullisesti alahuultansa. "Torjut mut kerta toisensa jälkeen, vaikka hyvää hyvyytäni mä olisin halunnut ruokkia sut", nuorukainen selitti ja katsahti ympärilleen. Pari nuorempaa tyttöä käveli heidän ohitseen hitaasti ja heidän katseensa olivat liimautuneina Jakeen ja Giseleen. No, olivathan he kaksi aika näyttävä näky yhdessä, sitä ei voisi kieltääkään. Hmm, ajatella, jos Jake saisi joskus Cherien seuralaisekseen punaiselle matolle... Ah, tuo kuulosti todella hyvältä.
Ai niin, nyt Jakella oli seurassa Gisele. Ehkä Jaken pitäisi nyt vain pysytellä nykyisyydessä, eikä haaveilla jostain muusta.

Jake hipaisi kevyesti Giselen toista kättä kämmenelllään ja siirsi hitaasti katseensa tytön silmiin. Hän katseli nuorta naista tiiviisti silmiin kuin yrittäen hypnotisoida toisen katseellaan.
"Gisele, älä nyt.." hän sanoi hiljaisemmalla, matalammalla äänellä. "Sunkin täytyy syödä. Enkö mä muka kelpaa seuraks ees yhden kerran?"
Mitähän Jake oikein Mary-Annesta Giselelle lurittelisi? Eihän Jake tietenkään voinut paljastaa M.A:n oikeaa suunnitelmaa. Noh, ehkä hän vielä jotain vakuuttavaa keksisi tilaisuuden tullen.

// no niin, kuukauden, parin viive vastauksessa oli, mutta kai meidän (epämääräiset) suunnitelmat on edelleen voimassa?

Gisele pudisti päätään huvittuneena Jaken valittaessa torjumisista. Voi Jakea. Toinen ei tainnut ymmärtää, että Gisele ei suosittuna voinut vain suoraa päätä lähteä ihan kenen tahansa matkaan julkiselle paikalle. Syömässä käyminen oli vähän kuin bileet; vain tiettyjen kermalaisten pippaloihin suosittuihin kuuluvat jaksoivat vaivautua, ja nelikko oli tuskin ikinä täydessä miehityksessä paikalla...
Giselen huvittuneisuus kuoli melkein kuitenkin heti herran todetessa jotain "hyvää hyvyyttään" ruokkimisesta. Tytön silmissä välähti terävä katse. Kuulosti vähän siltä kuin Gisele ei Jaken mielestä osannut itse syödä, tai että tytöllä ei olisi rahaa ostaa ruokaa... likka olisi voinut toivottaa Jaken hemmettiin epäkunnioittavien sanojen vuoksi, mutta tuo sai onnekseen osakseen vain varoittavan vilkaisun. Gisele ei hetken tuumittuaan hennonnut ihan näin pienestä ryhtyä nipottamaan. Hymy palasi sitten hänen huulilleen aivan äkkiarvaamatta.
"Enhän mä voi tuollaisiin pyyntöihin suoraa päätä suostua", tyttö totesi hunajaisesti. "Kai sä ymmärrät, että en saisi syödä itsekseni enää ikinä, jos antaisin jokaisen halukkaan kärrätä mua ulos."
Ja muutenkin, jos Gisele suostuisi Jaken seuraksi, nousisivat herran pisteet koulun naisolioiden silmissä vain entisestään - mutta siinäpä vasta oivallus! Ehkäpä lisäsuosiota toinen tästä itselleen havittelikin..? Toisaalta, Jakea pidettiin suurin piirtein isona megaluokan tähtenä jo valmiiksi. Voisiko tuon asema paljoa nousta?

Mutta, niin... olipa Gisele Maxwellista mitä mieltä tahansa, niin tyttö joutui hiukan nöyrtymään ja myöntymään herran olevan harmillisen suostuttelukykyinen. Tuon hipaistessa ihan pikkuisesti Giselen kättä likka katsoi Jakea ensin todella moittivasti - mutta toruva ilme suli nopeasti pois ja tilalle vaihtui pieni hymy, kun aasialaispiirteinen tyttö kohtasi toisen silmät ja rekisteröi tuon sanat. Niinpä niin. Maxwellin intensiivinen katse yhdistettynä tuohon äänensävyyn ei jättänyt sijaa vastaväitteille - kakkossuosittuhan käytti itsekin samoja kikkoja halutessaan tahtonsa jossakin asiassa välttämättä läpi. Ja sitä paitsi, Gisele oli jo aiemmin ollut kahden vaiheilla, ja Jaken taivuttelukykyisyys iski vain viimeiset naulat tähän arkkuun.

"Jos sä nyt sitten aivan välttämättä vaadit", tyttö vastasikin ja nosti kätensä ilmaan antautumisen merkiksi (mutta myös saadakseen keinon päästä hieman kauemmas seuralaisestaan). "Neljältä... jossain. Et sattuisi tietämään jotain kätevää paikkaa keskustasta? Olet varmaan mun kanssa samaa mieltä - että mitään liian hienoa, koska tämähän on vaan kollegojen päivällistapaaminen..."

Kun vaikutti jo siltä, että Gisele ei tosiaankaan suostuisi Jaken syömisehdotukseen, oli miehenalun todella vaikeaa pitää itsensä kasassa. Yleensä hän ei ollut se, joka joutui maanittelemaan ja rukoilemaan ketään mukaansa, vaan se meni aina päinvastoin! Jos joku tahtoi saada Jaken jonnekin seurakseen, se vaati melkoista suostuttelua ja lupailuja. Niin se oli aina mennyt. Sen ei olisi pitänyt mennä näin, kuten Giselen kanssa oli käynyt.
Tosin sitten Gisele jo ehdotti kellonaikaa ja Jake havahtui turhaantuneista ajatuksistaan. Gisele oli kuin olikin suostunut? Siis, tietenkin toinen oli suostunut! Gisele olisi ollut typerys, jos olisi tämänkaltaisen tilaisuuden lipua sormien ohi!
"Neljältä, milloin vain daamille sopii", Jake lirkutteli todella tyytyväisenä ja nyökkäsi muka ritarillisesti Giselelle antaen toiselle sellaisen kuvan, että Jake suostuisi mihin tahansa. "Mä tiedän just sopivan paikan, mikä sopii meille todella hyvin."
Sitten Jake vinkkasi poikamaisesti silmäänsä ja sipaisi etuhiuksiaan asettaen niitä paremmin.

"Mä tuun hakee sut", Jake ilmoitti sitten ja kohautti vähättelevästi olkiaan. "Mulla on nyt käytettävissä uus auto, joka tarvis koeajelun... Sä näyttäisit todella hyvältä sen kyydissä", miehenalku puheli hurmurityylillään ja hymyili pian oikein leveästi. "Meillä tulee olemaan hyvin mukavaa toistemme seurassa, mä lupaan sen."
Sanojensa jälkeen Jake tarttui hellästi Giselen kädestä kiinni ja antoi toisen kämmenselälle pehmeän suudelman.
"Neljältä siis", Jake varmisteli kuin haluten kuulla, että Gisele olisi aivan varmasti lähtemässä hänen mukaansa.

Mary-Ann tulisi olemaan tästä todella kiitollinen.

//LALALALALALLALALALA

Gisele ei epäillyt hetkeäkään etteikö Jakella joku sopiva paikka tiedossa ollut. Varmasti jätkällä oli jossain takataskussa lista sellaisista paikoista, joihin voisi tyttöjä viedä syömään parin tunnin varoitusajalla. Gisele ei henkilökohtaisesti pitänyt Maxwelliä niin suurena tähtenä kuin tuon olisi voinut joidenkin puheista päätellä olevan, mutta San Diegossa ei varmaan ollut yhtäkään ravintolaa, joka ei olisi kiljunut riemusta jätkän ilmoittaessa tarvitsevansa pöytää. Julkisuutta kun se oli se pienikin julkisuus! Gisele meinasi naurahtaa kyynisesti ääneen, mutta pidätti itseään viime tingassa. Sen sijaan hän yskähti pienesti, ja totta kai mahdollisimman sievästi kuten hänenkaltaisensa kuuluikin.

"Toivottavasti se on nätti ajokki", Gisele sitten totesi melkeinpä ylimielisesti Jaken kehuessa tätä kuuluisaa autoaan. Tyttö meinasi vielä kertoa niistä muutamasta Aston Martinista, jotka kotona autotallissa nököttivät, ja siitä Maseratista joka koulun pihalla neitiä odotti - mutta ei hän ihan viitsinyt. Eikä hän olisi ehtinytkään kun Maxwell otti ja mäjäytti huulensa tyttöparan kämmenselälle. Gisele tuijotti miehenalkua yllättyneenä. Tuo ele sai neidin tuntemaan jokseenkin... imarrelluksi. Omituista. Jos tyttö ei olisi hallinnut itseään, olisi puna ihan varmasti karannut hänen poskilleen. Nytkään itsehillintä ei täysin pelannut, sillä hymy nousi tytön huulille ihan vahingossa.

"Neljältä", Gisele vahvisti nyökäten. Sitten hän muisti kenen kanssa oli tekemisissä, ja hänelle iski hervoton halu pyyhkiä kätensä johonkin - mieluiten desinfioivaan käsipyyhkeeseen. "Kun tää on kerran sovittu... niin voinet jatkaa matkaasi?" neiti ehdotti hymyillen ja veti kätensä takaisin mahdollisimman hienovaraisesti.

//oijoi kattokaa, tää on meikän viesti numero 4000!

Jaken kasvoille kohosi muka pettynyt ilme, kun Gisele vihjasi aikalailla suoraan, että Jaken olisi aika lähteä.
"Mitä mitä, saitko sä muka jo tarpeeks mun komeista kasvoista?" miehenalku kysyi muka loukkaantuneen kuuloisena ja mutristi surullisesti huuliaan. "Voi kuinka ikävää..." hän vielä mutisi, kunnes se tavanomainen, ehkä joitakin ärsyttävä virne taas kohosi hänen kapeille huulilleen. "Tai sitten sä haluat säästellä mun komeiden kasvojen katselua loppuillalle."
Jälkimmäisen lauseen myötä Jake erkani vaivihkaan Giselen lähettyviltä, mutta hän ehti vielä nopeasti sipaista kevyesti suositun sileää poskea sormenpäällään, ennen kuin oli jo Giselen käden ulottumattomissa.

"Älä huoli, se ei oo nätti. Se on kaunis menopeli", hurmuri korjaili Giselen sanoja autostaan ja nyökytteli tyytyväisesti päätään. "Eihän mulle ois kelvannu pelkästään 'nätti' auto. Täytyyhän mun pitää huolta mun imagosta, ei pelkästään ulkonäöllisesti", Jake puheli omahyväisesti ja alkoi ottaa askeleita poispäin Giselestä, vaikka olisi mielellään jäänyt kauniin suositun seuraksi vaikka koko loppupäiväksi (niin, kohottaakseen omaa arvoaan...)
"Mä odotan innolla meidän päivällistuokiota, toivottavasti säkin."

Sen lauseen myötä Jake hymyili Giselelle vielä viimeisen kerran, kunnes käänsi tälle hitaasti selkänsä ja lähti kohti uusia seikkailuja (lue=metsästämään lisää naisia. Tarvitsihan Jake sitten yöllekin seuraa, jos hän ei saisi vikiteltyä Giseleä mukaansa.

//joo, se oli sitten kai tässä XD kiitos pelistä <3