Mr. Outsider

Mustiin, hivenen kuluneisiin farkkuihin ja rentoon turkoosiin t-paitaan sonnustautunut Lucas Romero rullaili hiljalleen Aston High Schoolin pihaan. Poika tutkaili koulua tummanruskeilla silmillään. Isohan se oli, mutta Losissa ollut koulu oli ollut vähintään kaksi kertaa tuon kokoinen. Olkiaan kohauttaen nuorukainen heilautti tummanharmaan reppunsa paremmin roikkumaan toiselle olalleen, oikaisten hieman mustaa, väärin päin päähän laitettua lippistä ja potkaisten lisää vauhtia lautaansa. Hänellä ei ollut mikään kiire, ensimmäisenä päivänä tosin ei ollut hyväksi myöhästellä... No, onneksi pojan piti käydä tänään vain ilmoittautumassa ja tutustumassa hieman kouluun, huomenna alkaisi vasta varsinainen koulupäivä.

Aurinkoinen ilma oli näemmä houkutellut paljon oppilaita ulos, mutta mitäpä sitä sisällä istumaan kun oli niin hyvä ilma... Lucas haki katseellaan vapaan penkin, suunnaten lautansa kera sinne. Kun tuon vapaan istumapaikan luo saavuttiin, jarrutti hän tuon eteen ja istahti penkille niin, että jalat olivat edelleen skeittilaudan päällä. Väistämättä pieni yksinäisyyden tunne iski tuohon kasvojen valahtaessa vakavamielisiksi, hän oli tottunut jos Losin isoon kouluun ja suhteellisen suureen kaveriporukkaan, täältä hän ei tuntenut ketään... Hän oli nyt se outolintu, ulkopuolinen, uusi oppilas. Pirteämpi ilme palasi kuitenkin pika pikaa tuon kasvoille, kyllähän hän saisi kavereita!

Nuorukainen nojaili rennosti penkkiin, jonka maalipinta oli enemmän tai vähemmän rapistunut ja muutenkin tuo oli hieman nuhjuinen, mutta pystyssä pysyi ja sehän oli tärkeintä. Tuon ajatukset harhailivat erinäisissä asioissa, miettien, pitäisikö mennä jo nyt kansliaan... Lopulta Lucas tuli siihen tulokseen, että hän ehtisi istua hetken ja nauttia auringonpaisteesta ennen kuin sukeltaisi tunkkaiseen (vaikka eihän hän voinut tietää, oliko sisällä tunkkaista, mutta näin hän oletti) rakennukseen ja lähtisi kiertelemään pitkin koulua yrittäen painaa jokaisen luokan mieleensä... Lyhyt huokaus karkasi tuon huulilta, ei kuulostanut ollenkaan houkuttelevalta.

// vapaasti mukaan :--)

// Jospa minä syöksyisin paikalle? ^^ Sano toki jos Jackin seura ei kelpaa. //

Mustatukkainen poika, Jack Hallway käveli koulun käytävältä suoraa ulko-ovea kohti. Ilma oli hyvin kirkas, ja nyt Jackilla olisi hyvää aikaa vähän selvittää mieltään. Poika voisi hieman vetää raitista ilmaa keuhkoihinsa, koska ei muuten pystynyt erottaa luokkia toisistaan. Hän oli saanut viimetunnilla jonkinmoisen merkinnän siitä ettei saapunut tunnille oikean aikaan ja sekös poikaa vasta kismittikin. Jack kuitenkin avasi ulko-oven ja astui siitä kautta ulos koko rakennuksesta. Hän seisoi vähän aikaa paikoillaan ja tarkkaili muutamia ihmisiä, jotka kävelivät hänen ohitsen katsoen poikaa takaisin.

Jack käveli penkkien suuntaan ja katsoi kenkiään koko matkan kävellessään. Kuitenkin hän päätti istua penkille, joka oli lähimpänä. Jackin istuttua siihen, hän käänsi katseensa viereensä ja huomasi jonkun pojan istuvat myös penkillä. Hän katsahti toisen jaloissa olevaa skeittilautaa ja vilkaisi sitten toista. Näköjään skeittari tai jotain tuohon suuntaan. Jack käänsi katseensa eteenpäin ja mietti hetken, kunnes avasi suunsa. "Sori, en ees kysyny saiko tähä istua.", hän sanoi tuolle hänen vieressään istuvalle pojalle, ja vilkaisi sitten toista. Eihän noista aina tiennyt minkälaisia nuo oliva luonteeltaan. Noh, katsottiinhan Jackiakin hieman tarkasti, olihan poika aika uusi täällä.

// Anteeksi, tönkköä. -.- //

Lucas tarkasteli pihaa toinen kulma koholla – porukka tuntui tuppautuneen tiiviisti omiin porukoihinsa. Cheerleaderit olivat yhdessä kasassa, ja ilmeisesti nuo kaapinkokoiset lihaskimput kuuluivat koulun urheilijoihin: he tietysti viihdyttivät huutosakkilaisia. Sitten kauempana näytti olevan jonkinmoinen angstikerho, ainakin sen perusteella, että kaikki hemmot olivat kiireestä kantapäähään maalattu mustiksi. Pari eriskummallisen näköistä ihmistä istuskeli puun alla ja söivät... jotain erittäin epämääräisen näköistä. Lucas tuijotti silmät suurina niiden suuntaan, kääntäen sitten katseensa pois. Tervetuloa Aston Highiin, friikkisirkukseen.

Tukkahiuksinen kuuli lähestyvät askeleet ja käänsi katseensa tulijan suuntaan. Joku hiippari taas... Ai niin, ei pidä muodostaa käsitystä ulkonäön perusteella. Lucas virnisti vähintäänkin leveästi, tervehtien nyökkäyksellä. "Joo istu vaan, ei haittaa mitään! Saahan täällä nyt istua missä haluaa", kuittaa pienen kädenheilautuksen kera. Ehkä toinen voisi neuvoa hieman häntä luokkien kanssa tai jotain vastaavaa, jos kerta koulun oppilas oli.

// mitään tönkköä ollut :--)

Jack seisoi tuon penkin vieressä, mutta ei muuten kiinnittänyt toiseen sinänsä mitään huomiota, koska kuuluihan tuo ainakin ulkonäön perusteella samaan ryhmään kuin Jack itsekin. Mutta tosiaan, ei ihmisiä pitäisi perustella ulkonäön takia, mutta Jack kiinnittää melkein heti ensimmäiseksi mielenkiintonsa toisen ulkonäköön. Toinen kuului ilmeisesti skeittareihin, koska jo pelkkä vaatetus kertoi sen. Tokihan myös skeittilauta pojan mukana korosti asiaa entisestään, eikä Jack ollut siitä enää yhtää epävarma.

"Joo istu vaan, ei haittaa mitään! Saahan täällä nyt istua missä haluaa", vastasi poika, ja myös kädenheilautus tuli mukaan. Jack nyökkäsi pienesti ja istui penkille katsoen eteenpäin. "Nii, aina vaa ei tiä et mihi saa istuu ja mihi ei.", hän naurahti ja muisteli sitä tapausta Melissa Corpsin kanssa, jolloin pojan kasvoille syttyi outo ilme, joka ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Jack inhosi hiljaa olemista ja tuon takia hän avasi suunsa. "Ookko ollu tääl kauanki?", hän kysyi katsoen toista sitten pitkään, vaikka tiesi, että tuijotus on aina painostavaa.

//No hyvä. Mulla ku tää teksi ny on mitä on. :'D//

Latinopoika loi kummastuneen silmäyksen vieressä istuvaan jätkään, 'ei aina tiennyt missä saa istua'..? Eikö täällä nyt helkkari soikoon saanut istua missä halusi?! Tervetuloa pahasti rajoittuneeseen Aston Highiin kuomaseni, Lucas ajatteli sarkastisen sävyn kanssa päässään, ennen kuin palautti huomionsa takaisin maanpinnalle.

Siristellen hivenen silmiään auringonpaisteessa poika katsoi hivenen kulma koholla toiseen, kun poika kysyi, oliko hän kauankin ollut täällä. "No totta puhuen tää on mun eka päivä tässä koulussa", vastaa sitten virneen kera. Kaipa tämän sitten pystyi laskemaan ensimmäiseksi koulupäiväksi, vaikkei hän varsinaisesti tänään vielä opiskellutkaan. Siitä puhuen, hänen varmaan pitäisi kohta suunnata kansliaan... Tai kyllä se voisi vielä odottaa.

Lucas korjasi hieman asentoaan penkillä ja jalkojaan skeittilautansa päällä, ennen kuin jatkoi vielä: "Oon mä asunu täällä jo jonkun kuukauden ehkä… Piti vaan saada kotiasiat kuntoon, ennen kun pysty alottaa koulun." Hän taisi puhua vähän liikaa, mutta niin... Tuttavuudet varsinkaan uudessa paikassa eivät olleet pahaksi, ainakaan hänen itsensä mielestä. Sitä paitsi, hän toden totta tarvitsi suunnistusapua ja oletettavasti toinen osaisi sitä antaa. "Ai niin, mä oon Lucas", esittäytyy vielä tuttavallisen virneen edelleen keikkuessa tuon kasvoilla. "Ootko sä kauanki ollu jo täällä? Tai siis tässä koulussa?" Kyllä vain nuori herra Romero, ehkä sinä selität vähän liikaa. Tosin, vastapuoli ei vaikuttanut ihan tuppisuulta (oli se yhden kysymyksen kysynyt!), ja Lucas... No, hän oli puhelias.

//pelaaja hahmoineen poistui listoilta, pelin voi siis katsoa päättyneeksi jollet halua lopetusvuoroa tms. heittää.//

lukkoon vaa, samoten toi it's hardcore, honey.