We are all either fools or undiscovered geniuses

//Vapaa peli. Nalan tämän kertainen vaatetus.//

Nailah Winston olisi voinut kiljaista tajutessaan, että Dusty'sin kahvilan paras pöytä oli vallattu. Hän olisi halunnut vallata paikan, josta näki parhaiten sekä ovelle, että tiskille. Typerää ja niin väärin, että häneltä riistettiin niin julmasti mahdollisuus tarkkailla paikalle mahdollisesti saapuvia urheilijoita juuri siihen tarkoitukseen soveltuvalta paikalta. Ja nyt tuon pöydän ääressä istui joku aivan väärään paikkaan eksynyt pahistyttö, jolle Nala ei uskaltanut mennä aukomaan päätään. Hän ei halunnut ottaa sitä riskiä, että mahdollisesti syntyvän kissatappelun seurauksena hänen uudet rakennekyntensä menisivät piloille. Sormien ja varpaiden kynnet oli molemmat lakattu samalla sävyllä, mitä hänen yllään oleva toppinsakin oli.
Cheerleader onnistui vain vaivoin peittämään ärtymyksensä kahvilan myyjältä hakiessaan itselleen kahvimukillisen. Mitään syötävää hän ei ottanut, vaikka tekikin mieli. Hän ei sallinut itselleen ylimääräistä herkuttelua, ellei sitten sattunut olemaan niin murheen murtamana, ettei voinut enää muuten oloaan parantaa. Silloinkin hän söi vain harvoin pullia ja muita leivonnaisia. Hänelle paras lohtu oli kunnon annos kermaista jäätelöä. Nyt jäätelön ajatteleminen tuntui kamalalta petokselta omaa vartaloaan kohtaan, joten Nala pakotti ajatuksensa muualle.

Huomattuaan sopivan näköisen pöydän, josta ei valitettavasti näkynyt kunnolla ovelle, neiti Winston valtasi sen itselleen. Sitten hän mulkaisi vihaisesti pahistyttöä, joka ei sitä huomannut, katsoihan tuo johonkin aivan muualle.
Nailah huokaisi syvään ja hörppäsi sitten pienen määrän kahvia. Sen jälkeen hän ryhtyi keskittyneesti tuijottamaan kohti ovea toivoen saavansa jotain ihailtavaa näköpiiriinsä. Kahvilassa kyllä oli pari ihan hyvännäköistä herraa, mutta hän tiesi näiden olevan varmasti skeittareita. Kyseisiin tyyppeihin ei siis kahta kertaa tarvinnut vilkaista, ettei vain kukaan huomaisi hänen harrastavan jotain niin väärää.

Kahvilassa oli siihen aikaan melko rauhallista. Suurin osa oppilaista oli jo lipunut takaisin koululle, mutta sitä Nailah ei aikonut tehdä. Hän jätti ihan mielellään tylsän historiantunnin väliin, vaikkei olisikaan pitänyt. Sen jälkeen olisikin sitten tiedossa ilmaisutaitoa, mitä hän ei missään nimessä aikonut jättää väliin. Oli ehkä typerää sillä tavalla skipata yksi tunti kesken päivän, mutta ei Nala sellaisesta pikkuseikasta jaksanut välittää. Parempi kai oli olla kokonaan poissa kuin nukahtaa tunnille? Ainakin se oli vähemmän noloa.
Koska tyttö aikoi viettää kahvilassa kokonaisen tunnin, hän kaivoi laukustaan uusimman Voguen. Hän oli ehtinyt aiemmin vain selailla lehteä sieltä täältä, mutta nyt oli aikaa tutkia sen sisältöä tarkemmin.

// Noh, minäpä tungen ranskalaispoitsuni tänneki x'DD Vaikken nyt tiiä onko se Nailahille mieluista katteltavaa, mutta silti :'DD \\

Agathon Legrand oli myöhässä jo useamman tunnin. Minkäs sille mahtoi!? Herätyskellonsa oli pettänyt hänet jälleen plus hiuksensa olivat muistuttaneet lähinnä hoitamantonta viljapeltoa ja olihan tässä vielä krapulakin!
Hän itse asiassa oli tunnollisesti suuntaamassa kohti koulurakennusta useampia tunteja jatkuneen pommiin nukkumisen jälkeen, mutta kahvilasta kantautuva, huumaava kahvintuoksu sai Thonin perumaan aikeensa. Olihan hän jo sen verran myöhässä, ettei yksi kahvikupillinen pahitteeksi olisi?
Hän ei kaiken kukkuraksi ollut juonut tänä aamuna vielä mitään, saatikka sitten valmistanut itselleen kahvikupillista!

Agathon hypähti kevyesti kahvilan ovea edustan kynnykselle, kiskaisi kepeästi oven auki ja marssi sisälle kahvilaan. Kahvinkeittimistä ja höyryävän kuumista kahvimukeista kantautuva tuoksu sen kun voimistui ja nuorukainen oli pyörtyä onnesta. Tämä hyvä puoli kahviloissa oli. Tuoksu oli kerrassaan...Hmmm...Ihana! Valloittava! Ja kaikkea mahdollista vastaavaa.
Thon siirtyi tiskille ja tilasi itselleen kahvin. Hän vilkaisi nopeasti muffineista ja muista leivonnaisista koostuvaa herkkutarjontaa, mutta tuli siihen tulokseen, ettei ottaisi kahvin lisäksi mitään muuta. Hän ei ollut järin vakuuttunut ranskalaisista rasvapullista. Ranskassa syntyneenä ja pitkään siellä myös eläneenä, hän oli tottunut ranskalaisiin jälkiruokiin ja herkkuihin, jotka tapasivat ainakin näyttää ja tuoksua paremmalta.

Thon maksoi kahvinsa, kaatoi sen mukiin ja etsi katseellaan itselleen istumapaikkaa. Toisaalta muutama pöytä olisi ollut vielä vapaana, tyhjyyttään suorastaan huutaen, mutta hän oli nyt sillä tuulella, että tahtoi ennemmin häiriköidä jotakuta kuin potea krapulaansa yksin.
Paras tapa unohtaa krapula ja surkea olo, oli kehitellä jotain muuta ajanvietettä johon kaikki huomionsa kiinnittää. Tyttöporukoihin ei tohtinut tunkea ja täkäläisiltä skeittareilta hän saisi ainoastaan turpiinsa. Vaaleaverikön katse etsiytyi pöytään, jota valloitti ainoastaan yksi tyttö.
Tyttö, joka toisaalta vaikutti kuuluvan perus 'valtavirtaan', mutta toisaalta...Agathon päätti ottaa riskin, että saisi laukusta päähänsä ja suuntasi rennot askeleensa pöydän ääreen. Poika laski kuppinsa ja pyyhki kättään vaaleiden, suhteellisen löysien farkkujensa reiteen samalla kun hymähti ranskalaisaksentillaan;
"Toivottavasti et tapa minua kun istun tähän."
Toisaalta hän saattaisi hyvinkin kokea ikävän kohtalon ja saada korkokengästä nivusiinsa, mutta sellainen riski miehen tuntui nykypäivänä olevan pakko ottaa. Näinpä Agathon istuutui tyttöä vastapäätä ja kohotti kahvimukin huulilleen.

Nala ei irrottanut katsettaan lehdestä vähään aikaan. Siinä oli, kuten aina sen tapaisissa lehdissä, aivan liian paljon kaikkea häntä kiinnostavaa. Vogue ja muut muotilehdet olivat ainoita kirjaimia sisältäviä julkaisuja, joita hän oikeasti jaksoi lukea huolella. Jos hän olisi suhtautunut samalla tavoin koulunkäyntiin, hän olisi voinut olla yhtä fiksu kuin jotkut nörtit. Hän ei tietenkään halunnut olla noiden luusereiden kaltainen, joten ei hän viitsinyt vaivata päätään liian ahkeralla opiskelulla. Parempi oli olla tyhmä ja avuton cheerleader, kuin fiksu ja kaikentietävä nörtti. Olisi ollut suorastaan kamalaa, jos häntä oltaisiin yhtäkkiä pidetty jonain superinnokkaana opiskelijana. Sellaiseksi tuskin kukaan Astonin oppilas edes osasi häntä kuvitella, kaikkein vähiten luultavasti hän itse.

Lehden sivut kääntyilivät melko hitaaseen tahtiin. Oli hyvin todennäköistä, ettei hän edes tunnin aikana saisi lehteä luettua loppuun. Se tosin ei haittaisi mitään, olihan hänellä koulun jälkeen aikaa.
Tumma cheerleader siemaisi hieman kahvia, eikä huomannut lainkaan, että joku lähestyi hänen pöytäänsä. Hän ei olettanut kenenkään tulevan häiritsemään, kun hänellä näytti olevan tärkeää tekemistä.

Kun hän sitten tajusi, että joku puhui hänelle ja istuutui saman pöydän ääreen, hän kohotti viimein katseensa lehdestä. Kuka ikinä tuo pitkätukka sitten olikin, hän ei varmasti kuulunut niihin urheilijoihin, jotka olisivat saaneet istuutua hänen seuraansa milloin tahansa. Tulija ei tainnut edes kuulua rikkaisiin pentuihin. Se sai Nalan tajuamaan, miten kamalaa olisi, jos koulun juorukerholaiset näkisivät hänet nyt.
"En mä ehkä tapa sua," Nala sanoi melko töykeällä äänellä ja tuijotti nuorta miestä miettien, olisiko sittenkään niin kamalaa istua tämän seurassa. Tuo kun oli kuitenkin ihan siedettävän näköinen. Oikeastaan jopa paremman näköinen kuin jotkut kermaan kuuluvat pitkätukat.
"Kai sä siihen voit jäädä," hän sitten totesi ja käänsi katseensa takaisin lehteen. Sillä sivulla sattui olemaan upeita kenkiä, eikä hän malttanut olla tutkimatta niitä tarkemmin.