Spectacular Failures

// Kaaos tänne hopihopi (;; < 3 //


Koripallo oli niitä harvoja asioita, mihin Domi suhtautui vakavasti. Monen muun asian suhteen poika oli vähän hällä väliä tyyppinen, mutta koripallossa ei koskaan. Ikinä. Varsinkin silloin, kun oli tärkeä matsi tulossa, urheilija treenasi entistäkin kovemmin ja useammin. Poika oli varannut isänsä liikuntahalilta koko iltapäiväksi salin yksityiskäyttöönsä. Hän oli sopinut koulussa Texin kanssa, että he treenaisivat yhdessä koko iltapäivän. Tex oli kuitenkin myöhässä, mistä blondi ei ollut lainkaan yllättynyt, mutta ei se häntä myöskään niin haitannut. Pystyihän hän itsekseenkin lämmitellä ennen toverinsa tuloa mukaan.

Urheilija vaihtoi päällensä mukavampaa, treenaamiseen sopivat vaatteet. Hihaton valkoinen paita, mustat urheilushortsit ja sisäpelikengät. Poika nappasi lemppari koripallonsa kassistaan, täytti vesipullonsa ja vaihtoi pukuhuoneesta salin puolelle. Pieni tyytyväinen hymy käväisi blondin huulilla. Koko sali yksin hänen käytössään. Ei hän kuitenkaan jäänyt ihmettelemään ja ihastelemaan salin tyhjyyttä, vaan alkoi oitis treenata. Domi aloitti pienellä lämmittelyllä, hölkäten ensin pari kertaa salin ympäri ja tehden välillä juoksun väliin pari punnerrusta ja vatsalihasliikettä. Sitten hän kävi hakemassa pallon mukaan harjoitteluun. Domi juoksi ees taas salin päästä päähän, pomputellen samalla palloaan. Hetken aikaa samaa toistettuaan, hän otti aina salin päässä mukaan heiton koriin, jonka jälkeen sama sarja jatkui. Pian hän muutti hieman liikkumistaan ja pomputteli palloa pujotellen samalla kuviteltujen tolppien välistä. Heitot koriin tapahtui aina vähän kauempaa ja lopuksi hän heitti koreja melkein salin toisesta päästä. Domi nopensi askeleitaan ja pomputteli palloa nopeammin, teki suurempia liikkeitä ja korkeampia heittoja. Aina vain vielä vähän tehokkaammin ja paremmin. Kyllä, hän oli ihan oikeasti taitava kyseisessä lajissa, lyhyydestään huolimatta.

Siinä huhkiessaan blondilla alkoi pikkuhiljaa tulla kuuma ja hiki, joten hän päätti pitää taukoa. Vesipullo kouraan ja vaihto salin puolelta takaisin pukuhuoneeseen. Domi suorastaan rojahti penkille, pyyhkäisten samalla hieman hikeä otsaltaan. Hetken hän vain oli ja antoi hengityksensä tasaantua. Mutta pian, vilkaistessaan seinällä vinosti roikkuvaa kelloa, blondin kulmat kurtistuivat. Kello näytti jo vaikka mitä, mutta Texiä vaan ei vieläkään näkynyt eikä kuulunut. Domi huokaisi hieman turhautuneesti, hörppi vettä pullostaan ja valui penkiltä hivenen alaspäin. Ei kai siinä sitten muu auttanut, kun vain odottaa.

Caspian käveli aurinkolasit silmillään reteän näköisen urheilukassi olallaan heiluen kohti urheiluhallia. Hän oli kovaa sen näköinen, että olisi ollut menossa harrastuksensa pariin, mutta oikea idea oli pistäytyä pukuhuoneessa ja korjata talteen kaikenlaista irtaimistoa. Carminen poikaa kun ei pahemmin urheilu kiinnostanut, vaikka hän sitä jonkin verran tietyillä saroilla hallitsikin. Ja no, menihän se sänkypelikin urheilusta.
Pojan pujahtaessa sisään, ei se paska ollutkaan tyhjillään. Ja no, muutenkin näytti tyhjältä. Voi vittu. Tässä pitäisi sitten keksiä joku rooli… Mitähän hän oli tullut tänne harrastamaan… Voi vittu, mitä tällaisissa paikoissa nyt edes normaalisti tehtiin?
“Moi”, Caspian tervehti hymyillen vaaleaa pienikokoista poikaa. Hän istui penkille ja veti nahkasaappaidensa sisäsivulle asetetut vetoketjut auki. Ne olivat pornosaappaat, ne jalassaan hän olisi voinut jopa alistua jollekin herrasmiehelle, koska idea oli kieltämättä aika mukavan seksikäs… No jaa. Saappaat vedettiin jaloista ja asetettiin siististi penkin alle. Pojalla jalassaan kieltämättä varsin tiukat mustat farkut ja ylävartaloa verhosi pitkähkö musta kauluspaitaa, joka oli avoin paljastaen kaistaleen alle sijoitettua verenpunaista T-paitaa. Hiukset olivat harkitusti pörröllä ja tummat silmät peililasien takana olivat mustalla rajatut.

Hetken vaaleaverikköä silmäiltyään hän saattoi sanoa tuon koripalloilijaksi. Tai no joo, ei se tuon ulkomuodosta paljastunut vaan siitä pallosta… Lihakset olivat oikein mukavat… Ehkä se ei sittenkään ollut ihan perseestä, ettei tämä paikka ollutkaan tyhjillään. Silloinhabn koko saatanan reissu olisi ollut ihan turha.
“Veditkö kovatkin treenit?”, Caspian uteli ääntäen italialaisittain ja hieman ranskalaisella nuotilla.

Domin silmäluomet alkoivat tuntua raskaalta ja hiljalleen painuivat kiinni, juuri kun pukuhuoneen ovenkahva kävi. No niin, kappas. Vihdoinkin Tex taisi saapua paikalle. Kukaan muu kun ei ollut tulossa treenaamaan tänään, joten sen täytyi olla Terrence. Vasta silloin, kun häntä tervehtikin joku aivan outo ääni, poju aukaisi silmänsä. Blondi toljotti tulijaa ääneti suu auki ja silmäili tämän päästä varpaisiin. Tummanruskea pitkä tukka, aurinkolasit ja tumma vaatetus. Kerrassaan cool näky urheiljan mielestä. Monen sekunnin viiveellä ja vahdattuaan toista huomattavasti ihan liian pitkään, hän lopulta tajusi vastata tervehdykseen.
"Ai, moikka", hymyiltiin iloisesti, mutta kasvoilta paistoi läpi myös kysyvä katse. Kuka tuo random dude oli? Mitä se täällä teki? Ovessa oli kyllä erittäin isoin ja selkein kirjaimin kirjoitettu teksti, missä luki, että sali oli täksi ajaksi varattu yksityiskäyttöön. Luulisi että tuo nuorukainen olisi huomannut sen. Tätä asiaa Tomi ei kuitenkaan saanut kysäistyä ääneen, sillä hänen huomionsa ja ajatuksensa oli nyt jossain aivan muualla. Hänen katseensa oli vahingossa jumittunut tuohon salaperäiseen tummatukkaan ja tuon varsin seksikkäisiin saappaisiin, mitä se näyttikin juuri kiskovan jaloistaan. Blondi ei tietenkään tajunnut sitä itse, että loi vieraaseen aivan liian pitkiä katseita.. No, oliko sillä nyt niin väliäkään? Kukaan ei ollut kyttäämässä hänen puuhiaan juuri nyt. Oikeasti kun hän ei Aston High Schoolin kirjoittamattomien sääntöjen vuoksi olisi varmaankaan saanut edes puhua tuolle mitään. Blondi tosin vähät välitti moisesta paskasta.

Katse nimettömästä nuorukaisesta irtosi vasta sitten, kun tuo esitti Domille kysymyksen kauniisti ääntäen. Toinen taisi olla ulkomaalainen..?
"Öömn, no jaa. Vähä tos lämmittelin itekseni, kun kerran frendi näyttää olevan myöhässä", vastattiin ja pomputeltiin palloa pari kertaa ja napattiin se sitten takaisin syliin. Koripallo oli kuin aarre Tomislaville.
"Mut.. Kuka sä oot?", pätkä kysäisi siirtäen katseensa taas tummatukkaan. Hän ei edelleenkään uskonut, että toinen olisi tullut tänne treenaamaan. Tai sitten tulikin, mutta ei samaan saliin. Mutta miksi se tuli juuri tähän pukkariin, joka oli tarkoitettu niille, jotka treenasivat juurikin tässä salissa? Blondilla ei todellakaan raksuttanut, eikä hän meinannut keksiä mitään syytä, miksi tuo oli tullut tänne. Kunnes sitten ihan yhtäkkiä hänellä muistui mieleen se, mitä hänen isänsä oli aiemmin tänään sanonut. Tuo oli puhunut jostain putkista ja paikalle saapuvasta putkimiehestä..
"Hei sä oot se putkimies!", blondi pamautti ahaa-ilme kasvoilla loistaen, kuviteltu hehkulamppu syttyen pään päällä.
"Pendro, mun isä ei oo ny paikan päällä, mut se käski sanoo et jos ilmestyt tänää käymää, et toi viimenen suihku ei toimi", urheilja hymyili ja nousi ylös penkiltä.
"Mä voin näyttää".

Toinen jäi tuijottamaan häntä ja tervehtikin viipyillen. Caspianin olo oli hieman epävarma, hän ei oikeasti tiennyt mitä tässäkin tilanteessa olisi sitten tullut tehdä. Keksiä jotain ihan päätöntä ja poistua paikalta sen varjolla? Toisaalta taas tämä poju vaikutti kieltämättä mielenkiintoiselle. Caspian vilkuili tuota varkain joka kerta todetakseen tuon yhä tuijottavan. Pitkätukkaisen huulille kapusi pieni utuisa hymynkare.
Toinen kertoi lämmitellessään ystäväänsä odotellen. Caspian nyökkäsi, mutta katsoi sitten taas toista kiinteästi lasiensa takaa tuon kysyessä hänen henkilöllisyyttään. Mitään ei keritty sanoa, ennenkö toinen veikkasi häntä putkimieheksi. PUTKIMIEHEKSI?! HÄNTÄ?! Kyllähän hän voisi putkia rassata, mutta hieman… no, eri tavoin kuin toinen nyt taisi kuvitella… Kävi ilmi, että toinen taisi olla omistajan poika tai jotakin sellaista ja nyt tuo oli jo johdattamassa Caspiania toimimattoman suihkun luo.
Carmine seurasi vaaleaa poikaa ja häpeilemättä tuijotteli tuon persettä ja lihaksikkaita käsiä. Toinen oli kieltämättä aika moinen saalis… Oliko mitään toivoa? No, hän voisi ihan hyvin kokeilla, toinen ei tuntenut häntä.

Caspian ei edes vaivautunut esittämään sitä, keneksi toinen häntä luuli. Hänellä ei ollut kaivaa laukustaan työkalupakkia. Ei hänelle ollut edes tullut mieleen mikään sellainen peitetarina… Ehkä tämä oli vaan vedettävä ihan kokonaan penkin alle, niin pääsisi karkuun?
He olivat jo päätyneet suihkutiloihin, kun Caspian oli kerännyt tarpeeksi rohkeutta painaakseen toisen varoittamatta vasten seinää.
“Kuule, beibi”, Caspian aloitti nostaen lasinsa otsalleen. Vasta nyt hän käsitti, miten lyhyt toinen oli. Ja hän ei itsekään ollut järin pitkä. “Kyllä mä voin sulle olla putkimieskin, jos sä sitä tahdot…” Poika piti äänensä leikittelevänä ja itsevarmana, vaikka häntä tosiasiassa jopa pelotti. Oli hän ennenkin kiusannut heteroita, muttayleensä tajunnut välttää treenatut sellaiset...

Blondi tapsutteli edeltä suihkutiloihin ja meni aivan huoneen perälle asti. Tällä ei ollut mitään tietoa siitä, että tummatukka hänen takanaan tutkaili häntä sillä silmällä..
"Tää sillee tihkuttaa tota vettä, sillee katkonaisesti. Tiätsä?", pätkä sepusti ihan tosissaan, ollen yhä aivan varma siitä, että toinen oli se putkimies, jonka oli kuulunut tulla korjaamaan yksi suihku. Blondi osotteli suihkun osia ja puhui niiden toiminnasta ja muusta semmoisesta. Tosiasiassa tuo nimetön poika ei tainnut tajuta vittuakaan siitä mitä hän selitti.

Vasta sitten urheilijan pölötys sammui, kun toinen nojasi hänet vasten seinää aivan yllättäen ja nimitti beibeksi. Hä......? Mitä tapahtui?
"Mi-mitä sä teet...?!", pätkä älähti ja kääntyi nyt kasvot toiseen päin, selkä seinää vasten. Kun tuo nosti lasinsa otsalleen, Domillekin paljastui tuon syötävän suloiset suklaasilmät. Oi kyllä, Tomi oli heikkona ruskeasilmäisiin ja ruskeatukkaisiin miehiin..
Vasta nyt urheilija alkoi käsittää, ettei toinen tainut olla täällä suihkujen vuoksi.. Vaan miksi? Tilanne sai vaaleaverikön hämilleen ja toisen sanat vielä enemmän hämilleen. Domi lehahti kauttaaltaan punaiseksi. Ihan tosi, tuo ei voinut olla tosissaan. Kuka tuo muuten edes oli?
"Mitä sä höpötät..?", koripalloilija kysäisi käheällä äänellä melko pieneen ääneen, jääden tuijottamaan toista suoraan tuon sielunpeileihin joksikin aikaan ja aloitti sitten taas höpöttämisen.
"Sori mä.. Mä.. Mä oon iha hetero", lyhyempi heistä mutisi laskien samalla katseensa alas. Juu. Hän oli ehkä paskin valehtelija ikinä. Hän ei edes pystynyt katsomaan toista silmiin. Asiasta teki vieläkin epäuskottavamman se, ettei poju tehnyt elettäkään, että toinen olisi väistänyt ja lopettanut. Mitä siitä pystyi päätellä..?

Ihan tottahan se oli, ettei Caspian mitään tajunnut sen suihkun toiminnasta. Toinenhan selitti sen niin selkeästi, että olisi itsekin voinut korjata sen käden käänteessä… kai. Oli mukava hetkeä myöhemmin vain tuijotella hämillisiin kasvoihin. Se siitä tietopaketista sitten ja hyvä niin. Mitäkö hän teki? No… Caspian improvisoi, mitään parempaa hän ei nyt tekemisilleen keksinyt. Toinen oli tavattovan haluttavan näköinen tuijotellen häntä silmiin. Caspian tunsi vallan toisen pelossa. Hän oli niskanpäällä, mikä oli äärimmäisen harvinaista ja vitun kivaa.
Hetero. Tuo väitti olevansa hetero ja ensimmäisen kerran heidän kohtaamisensa aikana Caspian tosiaan kyseenalaisti sen. Toinen oli varmasti maailman huonoin valehtelija! Aivan kuin se olisi ollut pahoillaan siitä että oli hetero… Ja yksikään hetero ei olisi ollut. Hänet olisi monotettu jo lattiaan.
“Sääli”, Caspian silti tokaisi, vaikkakin sellaisella äänellä, ettei voinut jäädä epäselväksi kuinka paljon hän todellisuudessa toisen väitteeseen uskoi. Hänkään ei liikkunut asetelmasta yhtään mihinkään.
“Aina kaikki hyvännäköiset ja mukavan oliset on”, Caspian puheli tuijotellen sormiaan, joita kuljetti toisen kaulaa ylöspäin leukaperiä pitkin hiuksiin. Tummaverikkö hymähti. Ja katsoi taas tummilla silmillään vaaleaa poikaa.
Caspian oli totta tosiaan niskanpäällä ja hän olisi voinut kiljua riemusta sen tähden. Kuitenkin viileä kuori pidettiin yllä, kuten se aina pidettiin. Ei kai sitä pitäisi kenellekään paljastaa totuutta siitä pelokkaasta ja.. no, siitä tyhmästä ja oikeasta Caspianista.

No voi helvetin helvetti. Urheilija tunsi olonsa äärimmäisen avuttomaksi. Mitä hänen olisi kuulunut tehdä tässä tilanteessa? Mitä heterot olisi tehneet? Lyönneet toista? Apua! Ei hän halunnut lyödä tuota mielettömän hyvännäköistä jätkää.. Mutta jotakin hänen oli tehtävä. Vaikka tuohon asetelmaan olisikin ollut oikein kiva jäädä, se ei vain käynyt päinsä. Ei, ei todellakaan. Hänen täytyi pitää heterokuori yllä. Miksi sen piti olla niin vaikeaa? Miksei hän vaan voinut olla sitä mitä todella oli? Korisjoukkueeseen kuuluminen oli Domille liian tärkeätä, ettei hän voinut riskeerata paikkaansa joukkueessa..

Sääli. Mitä sääli? Miksei toinen voinut vain pitää turpaansa kiinni? Miksei se vain voinut lopettaa ja tehdä tästä vähän helpompaa? Blondin oli vaikea torua toista, sillä oikeasti, sisimmässään hän olisi vain tahtonut heittäytyä halujen ja tunteidensa valtaan. Ihan oikeasti, hänhän oli lisäksi kauheassa puutteessa! Ei siksi, etteikö hän olisi saanut. Melkein kuka vain tyttö tai poika olisi ottanut tämän urheilijan enemmän kuin mielellään petikumppanikseen, mutta ikävä kyllä tytöt eivät Domiin iskenyt. Ja pojat taas olivat ikään kuin kiellettyjä hedelmiä. Miksei järki ja halut voineet kulkea käsi kädessä?!
"Lopeta..", pätkä mutisi lähes kuiskaamalla, kun tummatukan sormet liikkuivat hänen kaulaa pitkin ihan tukkaan saakka. Kylmät väreet kulkivat selkärankaa pitkin. Ei hitto miten hyvältä miehen kosketus hänen ihollaan tuntuikaan. Hän olikin jo melkein ehtinyt unohtaa sen. Siitä huolimatta Domi piti päänsä kovana, eikä näyttänyt toiselle oikeasti pitävän tuon kosketuksesta.
Urheilija nosti päänsä ja heidän kahden katseet kohtasivat. Pitempi poika onnistui taas vangitsemaan lyhyemmän katseen tummilla silmillään. Mitäpä hän heikkouksilleen mahtoi.. Nappisilmät nyt vain olivat niin.. No, saatanan suloiset.

"Mä sanoin lopeta!", urheilja korotti yllättäen ääntään ja tönäisi toisen sivuummalle, päästen sitten pujahtamaan tuon ohi karkuun. Kaikki tapahtui ihan yhtäkkiä. Tomi yllättyi jopa itsekin tempaustaan ja sitä miten sai itsensä yllätten kokoon ja sanomaan tuolle vastaan.
Huultaan purren blondi käänsi jälleen katseensa tummatukkaan. Hänen olisi niin tehnyt mieli selitellä, että miksei se ei käynyt ja miksi hän pisti vastaan, mutta eihän niin voinut tehdä. Ei tietenkään. Ennemminkin piti olla vain.. Tyly.
"Sun ois varmaan parempi lähteä.."

Toinen näytti avuttomalle ja päänsä sisällä poika naureskeli. Että kiusaaminen olikin ihanankivaa! Sitten häntä pyydettiin lopettamaan ja nauru vain jatkui ja vahvistui. Ulospäin ilme oli sitä samaa kuin kokoajan. Toinen käski kuiskaamalla, kuulosti olevansa hädissään ja.. oli söpö. Mikä muka saisi Caspianin lopettamaan? Tuoko? Tuskinpa vaan! Toinen katsoi tummaverikön silmiin ja poika hymyili. Viettelevästi ja hivenen vinosti. Ei järin iloisesti tai mukavasti. Toinen oli oikeasti todella soma, pieni ja vaalea. Nätit silmät ja kivat kasvot.
Sitten se leimahti liekkeihin ja näytti naitavalta. Korotti ääntään nyt huutaen, kuinka Carminen tuli lopettaa. Vaalea tönäisi Caspianin päältään, mutta jollain ilveellä tummaverikkö piti tasapainonsa, vaikka vähällähän se kaatuminen oli. Tummaverikkö katsoi huvittuneesti sivusta kuinka toisen kasvoilla ilmeet vaihtuivat. Pitäisi lähteä? Ai ihanko niin pitäisi tehdä? Caspian naurahti ja nojaili suihkunseinään näyttäen hyvältä, kuten aina. Hän näytti kapinalliselta ja.. no, pirun hyvältä. Hän oli täydellinen! Omasta mielestään… ainakin melkein.

“Ai niinkö ihan oikeasti meinaat?”, poika kysyi käheällä äänellään. Hän irtautui seinästä ja asteli lähemmäs toista katsellen tuota virnuillen tietoisena viehätysvoimastaan. “Ei, en mä ajatellut…” Poika nuolaisi huuliaan, sipaisi toisen poskea ja hymähti.

Tummaverikkö näytti niin ärsyttävän itsevarmalta, hyvältä, kapinallisesta ja.. No, ärsyttävältä siinä hymyillessään hymyään, jota oli vaikea lukea. Domi ei kestänyt sitä, että joku oli hänen niskan päällä. Leikitteli hänen tunteillaan miten itseä huvitti. Blondia ärsytti, ärsytti nyt niin suunnattomasti! Hänen olisi kuulunut olla tässä se osapuoli, joka sanoi mitä tehtiin, mutta ei.
Toinen ei todellakaan näyttänyt siltä, että aikoisi lähteä, niin kuin urheilija oli häntä pyytänyt. Sen sijaan tuo vain asteli uudestaan liian lähelle pätkää ja virnuili. Tomi kurtisti kulmiaan, koittaen katsoa toista murhaavasti. Huonolla menestyksellä tosin. Hän onnistui näyttämään pikemminkin vain säälittävältä ja vihaiselta koiranpennulta..
"..Kuka sä oot? Mitä sä haluut musta?", urheilja kysyi viileällä äänellä, kun toinen jatkoi himottavaa virnuiluaan. Miten se edes uskalsi lähennellä häntä noin? Yleensä kaikki fägärit tajusivat jättää heidät, urheilijat rauhaan..
"Et tuu lähemmäs", poika yritti estää jyrkästi, mutta toisen käsi ehti jo sipaista hänen poskeaan. Hitto. Hän ei kestänyt tätä! Domi nappasi tummatukan käden omaansa, estääkseen tuota tekemästä sillä enää mitään. Tajuamattaan hän kuitenkin myös veti samalla toisen lähemmäs itseään, kun hän nimenomaan yritti estää tuota tulemasta lähemmäs. Hhmn..
Blondi meni sanattomaksi. Hän vain tuijotti toista hämmennyksen ja ärsytyksen sekaisella ilmeellä, kasvojen alkaessa jälleen punertaa.

Toisen katse olisi voinut tappaa, jos moinen olisi edes ollut mahdollista. Caspianin onni siis, ettei ollut. Joskin se olisi ollut murha ja tietänyt toiselle aikamoiset seuraukset… eikä suinkaan virkavallan vaan Carminen suvun toimesta. Tai no, oikeastaan toinen ei edes ollut kovin tappavan näköinen, pikemminkin söpö. Sellainen turn on- äkeä, jos Caspianilta kysyttiin.
Ai kukako hän oli ja mitä halusi? No, hän saattoi olla oikeastaan ihan kuka vain ja haluta vähän kaikenlaista… Eriasia sitten, mitä hän toiselle vastaisi, jos vastaisi yhtään mitään. Ei, ei hän vastannut.
Naurahti kiellolle tulla lähemmäs ja silt kosketti toisen poskea. Leikki tulella näppejään vielä polttamatta. Leikki leikkimistään tanssittaen liekkejä oman päänsä mukaan. Blondi kuitenkin nappasi ranteesta kiinni ja kiskoi hänet itse lähemmäs. Ilmeestä päätellen vahingossa. Nappisilmäinen italiaano virnuili tietävästi.

“Oi, sä olet suloinen”, Caspian naurahti katsellen toisen ärtynyttä hämmennystä. Hän jopa tarkoitti mitä sanoi, vaikka lausuikin sen leikkisästi.
“Miksi sä tuhlaat itseäsi kieltämällä, että kiinnostaa kuitenkin. Siinäpä sulle miettimistä, kultapieni”, tummaverikkö kysyi ja koska hänellä oli yhä toinen kätensä vapaana, hän saattoi nojata sillä seinään painaen toisen jälleen kehollaan sitä vasten.
“Ja jos nyt olisit kilttipoika ja päästäisit irti mun kädestä.”

Domilla todella alkoi jo kiehua. Toinen ei edes vaivautunut vastaamaan hänen kysymykseensä! Kuka tuo oikein luuli olevansa? Mitä se luuli tekevänsä? Urheilijan olisi tehnyt vain mieli motota tuota päähän oikein kunnolla, käskeä pitämään päänsä kiinni ja karata juosten pois paikalta. Mutta sitten taas toisaalta.. Niin. Hän ei ollut väkivaltainen ihminen ja lisäksi, toinen oli kyllä kieltämättä erittäin mielenkiintoinen tyyppi.. Hyvännäköinen.. Salaperäinen.. Mutta hän ei saanut antaa valtaa tuolle ajatukselle. Ei, ei ja ei. Helvetin sekavat halut ja ajatukset!

Urheilija ei vastannut mitään, kun toinen nimitti häntä suloiseksi. Kulmat vain kurtistuivat aavistuksen verran lisää, mutta muuten hän ei reagoinut tuohon mitenkään. Häntä vitutti. Mutta tummatukan seuraavat sanat pistivät Domin todella miettimään asioita. Hänkö tuhlasi itseään kieltämällä, vaikka kiinosti kuitenkin? Miten tuo kehtasi väittää moista! No, oikeassahan tuo oli.. Mutta silti. Kyllähän Domi halusi, halusi niin mielettömästi. Mutta hän ei halunnut sen seurauksia. Halusiko hän lentää ulos joukkueesta? Halusiko hän joutua uusimpien juorujen ja pilkan kohteeksi? Niimpä niin. Asioilla tapasia olla kaksi puolta.
"Sulla ei oo mitään hajua siitä mitä mä haluan", blondi huomautti toiselle silmiään siristellen. Pitempi painoi hänet jälleen aivan seinään kiinni ja tuli itse aivan kiinni häneen, joten tuo ei varmastikkaan voinut olla tuntematta Domin rinnassa huomattavasti liian tiheään sykkiviä sydämenlyöntejä.
Tummaverikkö pyysi häntä päästämään irti kädestään, jolloin Domikaan ei voinut olla naurahtamatta epäuskoisesti. Vai että piti hänen päästää irti? Turha luulo!

Tässä taisikin mennä jonkin aikaa.. Kumpikaan heistä ei ollut valmis luovuttamaan. Hetken urheilija taas tuijotti toista suoraan tuon suklaisiin silmiin, kunnen sitten käänsi katseensa toisaalle syvään huokaisten.
"Siirränkö mä sut siitä vai väistäsikkö ihan ite?", blondi uhoili. Kyllä häneltä habaa löytyi, joten suhteellisen helpostihan hän saisi toisen väistymään tieltään. Mutta jostain syystä hän ei vaan näyttänyt tekevän mitään.

Hänellä ei kuulemma ollut toisen haluamisista mitään tietoa, Caspian hymähti itsekseen. Hän olisi tahtonut jälleen kosketella toisen kasvoja ja tuon pehmeää ihoa. Tuntea sen lämmön sormenpäissään, mutta eihän hän väkisin niinkään viitsinyt tehdä. Paitsi, että oli jo parikertaa tehnyt.
“Ei olekaan, sori”, poika vastasi. Äänestä tai ilmeestä ei ottanut selvää tarkoittiko hän sitä tosissaan vai ei. No, osittain kyllä, mutta kyllä hän oli liian itsevarma. Eihän hän nyt voinut erehtyä… Olihan hän Carmine.
Toisen rintakehä kohoili tiheästi, mikä kyllä sekin kertoi muuta kuin toinen väitti. Caspian vain hymyili pienesti itsekseen. Toinen naurahti, kun Caspian kehotti tuota irrottamaan otteensa hänen kädestään. Ei tehnyt mitään niin tehdäkseen. Perkele.

Toinen tuijotti Caspiania silmiin hetken, käänsi sitten katseensa pois. Siirtyisikö hän itse vai pitäisikö toisen avustaa? Hymähdys, poika liikautti kiusallaankin lantiotaan toista vasten. Olipa todella uskottava vahingoksi…
“Mä en siirry mihinkään, ainakaan ennekö päästät kädestä irti.” Huono diili, tuskin senkään jälkeen. Vaikka voisi hän pian tämän kiusaamisen lopettaa ja ruveta oikeisiin töihin… Ei siis toisen kanssa, vaan… yleisesti. Raha alkoi käydä ärsyttävän vähiin, vaikka sitä näennäisesti olikin saatanan paljon. Pitäisi keksiä jostakin vähintään muutama tonni. Vanhemmilta kuin tippuisi rahaa vasta ensiviikolla. Ja Caspian ei elänyt kovinkaan halpaa elämää…

Blondi koitti lukea toisen kasvoja parhaansa mukaan. Turhaan. Hän ei saanut mitään selkoa niistä. Oliko tuo hymy nyt sarkastinen vai ei. Sanoiko toinen noita asioita tosissaan vai ei. Jaa-a. Turhauttavaa. Miten toinen oli niin itsevarma? Se sai Domin tuntemaan olonsa aina vain toivottomammaksi. Siinä se vain hymyili itsekseen, eikä Domi osannut tulkita tuota hymyä..

Tomi tunsi toisen lantion liikahtavan itseään vasten. Hän tiesi kyllä heti sen ja oli varma siitä, ettei se ollut vahinko. Ja vielä tuo hymähdys kaupan päälle. Urheilija vaan kun ei millään tahtonut myöntää sitä itselleen, saati sitten tuolle tummaverikölle, että tuon vartalo hänen omaansa vasten tuntui hyvältä. Ja sai vain haluamaan tuota lisää..
Toinen ilmoitti, ettei aikonut siirtyä minnekään, ainakaan kun Domi piti hänen ranteestaan kiinni. Domi siristi jälleen silmiään ja mutristi huuliaan mietteliäänä. Pitäisikö päästää irti? Ei. Toinen kuitenkin yrittäisi heti vapauduttuaan otteesta jotain.. Ei sallittua.
"Ootsä sit kunnolla?", blondi kysäisi puoliläpällä virnistäen. Mutta ei hän tietenkään irti päästämistä oikeasti harkinnut. Eihän? Tai ehkä sittenkin. Ei hän voinut tarrata kiinni toisessa koko loppuiltaa. Niin hän tuijotti toista hetken hiljaa, kunnes löysäsi otettaan toisen ranteessa. Blondi lähti valuttamaan kättänsä tuon käsivartta pitkin alas pois. Hitaasti. Mitä hän teki? Jaa, sen kun hän tietäisi edes itse. Kun hän sitten lopulta tajusi koskettavan toista liian läheisesti, hän toi kätensä nopeasti kylkeensä kiinni. Katse kohdistettiin taas suoraan toisen silmiin. Ensin Domin ilme oli kova ja edelleen ärtynyt, mutta pikkuhiljaa ilme pehmeni ja muuttui.. Vaikeaselkoiseksi.
"No Mr X, nyt kun oot vapaa, niin saisinko vihdoinkin tietää kuka oot?", blondi kysyä äänensävyllä, joka oli nyt aivan toisenlainen, kuin mitä se oli hänen aikaisemmin kysyessä tummatukalta samaa asiaa.

Urheilia kelasi päässään heidän kahden kohtaamista uudelleen. Ja nyt hän alkoikin ajatella hiukan toisin. Kun tarkemmin mietti, niin eihän paikan päällä ollut ketään muita, kun vain he kaksi. Ei silminnäkijöitä. Ei kyttääjiä. Joten.. Niin.

Toisen asenne tuntui jotenkin vaihtuneen. Syy oli italiaanolle aivan hukassa, mutta oliko sillä väliä kun niin nyt kuitenkin oli päässyt käymään. Tuo kysyi virnuillen olisiko Caspian kunnolla, mikäli blondi käden päästäisi irti. Olisiko? Ei, koska tuo virne oli aivan helvetinkin sulattava… eikun jäädyttävä, mutta se Caspian oli sulaa kuumana vahana lattialle. Vau, kerta kaikkiaan. Ote ranteen ympärillä löystyi, eikä Caspian tehnyt silti mitään, vaikka olisi voinut helpostikin riuhtaista itsensä irti. Mitä hän siitä olisi hyötynyt, kun toinen oli kerta jo päästämässä hänen ranteestaan. Toisen käsi valui hitaasti kättä pitkin irti. Caspian tunsi kylmät väreet selässään, muttei antanut sen näkyä. Jos hän jotain osasi edes vähän, niin jonkinmoista näyttelijänlahjaa hänellä oli. Sitten se oli ohi, käsi katosi mystisen nopeaa. Sen liikettä seuranneet tummat silmät kohosivat kohtaamaan siniset. Toinen katsoi häntä. Kova ja kylmä katse, joka suli ja… No Caspian taisi toivoa ja kuvitella liian kovaa ja saattoi jopa nähdä siinä pieniä tanssahtelevia liekkejä. Oi voi… Liian hyvä päivä…
“Herra X on aika kiihkeä sinänsä”, Caspian naurahti. Ääni oli aiempaa hieman tummempi ja katse kiinteästi toisessa. Jos tämä aiemmin oli ollut pelkkää leikkiä, hän alkoi ottaa kaikkea jo vähän enemmän tosissaan. “Mut mä olisin odottanut enempi jotakin räjähdysefektiä ja korotettua ääntä, joten Caspian. Täysin palveluksessanne.” Imelää, mutta toisinaan toimi. Caspian itse todennäköisesti olisi vain moiselle yökkinyt. Herkkiä poikia ja teinityttöjä moisilla latteuksilla kyllä sulateltiin melkoisesti. Nyt täytyi vain toivoa, ettei se ollut tämän kundin kanssa ihan hutilyönti. Vaikka vielähän senkin kerkeäisi leikiksi pistää.

“Mutta onko niillä nimillä sitten mitään merkitystä?” Okei, nyt hän alkoi jo innostua. Matala, hiljainen ja tumman kuiskaava ääni. Kasvot hieman lähempänä toisia ja suu vienosti raollaan. Silmät olivat puoliummessa, siristelivät. Nenä kosketti toisen poskea kevyesti. Kenenkään ei tarvitsisi tietää tästä… Senkin hän voisi sanoa toiselle, vaikkei vielä. Hän tarvitsi merkin, ennenkö voisi sanoa mitään sellaista. Moiset lauseet olivat usein kaksiteräisiä miekkoja viettelyvaiheessa. Toiset tulistuivat niistä ja tunnelma kuoli. Toiset taas halusivat kuulla juuri ne sanat. Caspian veikkasi tämän olevan jälkimmäinen, mutta olisi parempi pelata varman päälle. Tätä pottia ei annettaisi noin vain pois.

Tummatukka vastasi blondin katseeseen ja naurahti. Herra X oli kiihkeä? No senhän Domi jo tiesikin, mutta ääneen lausuttuna siitä tuli todella todellista. Blondin rintakehä kohoili taas aavistuksen verran tiheämpään tahtiin, mutta ilmeensä hän koitti silti pitää kokoajan kovana.
Caspian. Tulihan se nimi sieltä. Ja erittäin kivan nimen tuo omistikin, jos se nyt oli sen oikea nimi. Eihän tuosta voinut tietää, jospa se vaikka huijasi.
"Jaa, vai että täysin palveluksessa. Huonostippa näyttää palvelua pelaavan, kun mitään ei tehdä mitä pyydetään", Domi tuhahti katseen pysyessä kokoajan kiinteästi toisen silmissä. Sanoillaanhan hän tarkoitti sitä, kun hän oli käskenyt toisen lopettaa puuhailunsa, mutta tuo ei ollut lopettanut. Ja kun hän oli pyytänyt toista poistumaan, mutta tuo oli yhä edelleen täällä. Jossain alitajunnassaan hän kyllä tiesi, että oikeasti halusin tuon jäävän. Mutta sitten toisaalta taas ei. Voi kyllä. Blondin ajatukset heittivät eipäjoopaa kokoajan. Hän halusi, hän ei halunnut, halusi, ei jne.

Caspianin ääni oli nyt matalampi kuin aikaisemmin, kun tuo puhui jostain nimien merkitsemättömyydestä. Tummaverikkö tuli entistä lähemmäs blondia. Tuon katse ja ääni saivat taas kylmät väreet kulkemaan Domin selkärankaa pitkin, mutta ilmeensä hän yritti jälleen pitää kurissa. Blondilla olisi ollut hyvä tilaisuus tönäistä toinen pois siitä. Tuo oli tunkeutunut hänen yksityisalueelleen, mutta siltikään urheilija ei tehnyt mitään. Ei mitään. Seisoi vain jähmettyneenä paikallaan, tietämättä mitä pitäisi tehdä. Mitä kannattaisi tehdä? Mitä hän halusi tehdä? Caspianin nenä kosketti Tomin poskea kevyesti, jolloin pätkän huulien välistä karkasi raskaampi henkäisy. Hän ei todellakaan pystynyt hillitsemään itseään enää kauaa.
Blondi tarttui taas toisen käsivarsiin, tällä kertaa molempiin ja antoi kämmeniensä valua ylöspäin.
"...", blondin suu raottui siihen malliin, kuin hän aikoisi sanoa jotain, mutta ei. Hän ei saanut ajatuksiaan kokoon, eikä muodostettua järkeviä lauseita sitten millään. Kunnes sitten lopulta, hetken hiljaa oltuaan.
"..Mä.. Mä en jaksais ny tätä.. Pelleilyä..", lyhyempi mutisi hyvin pieneen ääneen, katse jälleen lattiassa. Ei hän pystynyt katsomaan toista tuon niin suloisiin silmiin.

Caspian nautti kieroutuneella mielellään tilanteesta täysin siemauksin. Toinen tuhahti palvelun pelaavan huonosti, kun C tuntui tekevän kaiken juuri päinvastoin, kun toinen pyysi. Pahispoika virnisti pirullisesti hukkaamatta siitä siltikään viettelevää nuottia.
“Palveluahan se on huonokin palvelu”, poika ilmoitti sitten, eikä tehnyt mitään siirtyäkseen paikaltaan pois edes tuuman vertaa.
Toinen vapisi, eikä pahemmin Caspianin silmiin näyttänyt vihaiselta. Enemmänkin… epävarmalta. Hahahhaa, hän oli paras! Nenä kosketti poskea, toinen liikahti niin, että C odotti tuon tönäisevän häntä. Niin ei käynyt, kädet tarrasivat hänen käsiinsä ja liukuivat hitaasti ylöspäin. Caspian hymyili tyytyväisenä. Toinen oli näin lähietäisyydeltä todella kiihkeän näköinen. Suu raottui, näytti suudeltavalta. Eikä toinen edes sanonut mitään. Caspianin nenä siveli toisen poskea ja käsi siirtyi hitaasti tuon lantiolle.
Sitten toinen puhui, ei jaksanut pelleilyä. Caspian kohotti toista kulmaansa. Miksei toinen sitten tehnyt yhtään mitään? Ja mitä se edes tarkoitti pelleilyllä? No, aika ilmiselväähän se oli, mutta aina hän voisi ymmärtää muka väärin.
“No lopeta sitten toi pelleily, äläkä mieti liikaa. Ei täällä ole ketään ja kukaan ei saa tietää mitään”, poika kuiskutti, hänen huulensa olivat lähellä toisen korvaa.

Olisi ollut valhe väittää, etteikö tilanne olisi ollut aika kutkuttava Caspianin näkökannalta. Hän janosi lisää… Hän tykkäsi kiusata, mutta miten palkitsevaa olisikaan, jos toinen nöyrtyisi kohtaloonsa ja antaisi itsensä Caspianille…

Taas tuo pirullisen viettelevä virne. Toinen puhui taas, jotain huonosta palvelusta, mutta Domi ei vastannut enää mitään. Mulkoili vaan taas vaihteeksi toista vihaisen ja ärtyneen näköisenä. Ilme pysyi samana, vaikka toinen tulikin kokoajan vain lähemmäs ja lähemmäs häntä. Caspianin nenä jatkoi hänen poskensa sivelyä ja pian hän tunsi myös tuon käsien siirtyvän lantiolleen. Se kiusasi häntä, oikein tahallaan! Domi ei kuitenkaan vieläkään liikahtanut asetelmasta mihinkään.

Toisen huulet olivat aivan urheilijan korvanjuuressa ja tuo kuiskutti hänelle sametinpehmeällä, hienon aksentin omaavalla äänellä, mikä aiheutti taas uuden kylmien väreiden aallon blondissa. Tuo kehotti Domia lopettamaan pelleilyn. Ketään ei ollut kuulemma näkemässä, eikä tietämässä tästä mitään.
”Mi.. Mitä..?”, blondi änkytti käheällä ja hiljaisella äänellä ja näytti aralta. Helpolta saaliilta. Kieltämättä tarjous kuulosti hyvältä. Jos kukaan ei saisi tietää tästä mitään, niin sittenhän kaikki voittaisivat. Mutta mistä hän voisi tietää, että aikoiko toinen todella pitää turpansa kiinni? Domi ei tuntenut tuota, ei tiennyt tästä muukalaisesta mitään. Liian suuri riski. Ja sitten.. Sitten hän tulistui.
”Mitä vittua sä selität, emmä tota tarkottanu! Sä et tajua helvetti mistää mitää!”, blondi vauhkosi, korotti huomattavasti ääntä. Yllättäen, alle sekunnissa desibelimittari oli noussut nollasta sataan.
"Ihme friikki!", Domi ärisi ja tarttui toisen jätkän rinnuksista kiinni, aikoen tönäistä toisen pois tieltään. Mutta tapahtuikin yllättävä käännös. Pätkä jumittui tuijottamaan toista suoraan tuon syvänruskeisiin silmiin. Kädet siirtyivätkin rinnuksista tuon niskaan ja takaraivoon ja samassa hän veti toisen kasvot omiensa kanssa samalle tasolle ja painoi nopean suudelman vieraan huulille.
Pysähdys. Pää löi tyhjää. Mitä hän juuri teki..? Tuon teon jälkeen tuskin mitkään hetero vakuuttelut menneet enää läpi..

Toinen oli todella arannäköinen mutistessaan kysyvää vastausta. Caspian vain hymyili hymyilemästä päästyäänkin. Se ulkomuoto piti pintansa vain hetken, kunnes tuittupäinen vaaleaverikkö raivostui jälleen. Nyt tuo tarttui kiinni Caspianin paidan etumuksesta ja ristus toiselta myös löytyi voimaa. Eipä sillä, että Caspian olisi liiaksi painanut, häntä nyt sai riuhdottua melkoisen kepoisesti. Se haukkui häntä ja tönäisi poispäin itsestään. Oli jälleen vähällä, ettei tummempi kaksikosta horjahtanut ja vetänyt toista perässään lattialle.
Sitten maailma tuntui pysähtyvän muutamaksi sekunniksi. Vaaleaverikkö katsoi, Caspian katsoi takaisin. Toisen kädet siirtyivät hänen niskaansa ja pidempi sai kumartua ottamaan vastaan kieltämättä aika yllättävän suudelman. Vaikka tokikin se oli ihan mukava käänne…
Se oli nopeasti ohi, Caspian naurahti ja sipaisi toisen poskea. Hän kumartui suutelemaan toisen huulia itse, aivan kuin olisi saanut siihen luvan. Hän kostutti huuliaan kielellään, lipaisi siinä samalla toistakin. Huulet hamusivat kevyesti toista ja kädet vaeltelivat toisen keholla. Toinen asettuneena lantiolle sormien hivellessä kevyesti lantioluuta. Toinen taasen rintakehälle. Caspian vetäytyi kauemmas ja heitti hiuksiaan taakse hymyillen toiselle tyytyväisenä, näyttäen jälleen siltä itsekeskeiseltä kusipäältä. Joka todellisuudessa oli, vaikkei kuitenkaan ollut. Ainakin hän kovaa antoi ymmärtää olevansa.

“Ai en tajua? En menis vannomaan. Ja älä viitsi huutaa niin pirun kovaa, tai kohta täällä on kaikki ihmiset viiden kilometrin säteellä”, Caspian lausui naureskellen korostaen italialaisittain ranskalaisella nuotilla. Se oli jollaintavoin hassun kuuloista, mutta toisaalta siinä oli myös oma viehätyksensä. Ja täydellistä englantia oli paha oppia puhumaan, kun osasi ääntää ärrän vain ranskalaisesti. Muualla sitä sanottiin ärräviaksi, eikä ranskalaiseksi ärräksi.

Suudelman jälkeen Caspian naurahti Domille ja sipais tämän poskea. Domi toljotti äimänä, edelleen sekaisin ja shokissa siitä, mitä juuri oli tehnyt. Nyt vuorostaan tummatukka kumartui ja suuteli blondia. Vähän epäröiden lyhyempi vastasi suudelmaan, pienesti ja hellästi. Mitä sitä enää näyttelemään jotain mitä ei ollut. Hän oli jo paljastunut ja vieläpä itse paljastanut todellisen itsensä toiselle. Seurausten miettiminen juuri nyt oli turhaa. Murehtimisen aika oli sitten joskus, ei nyt.
Vaaleaverikkö tunsi toisen kielen lipaisevan huuliaan, tunsi tuon toisen käden lantiollaan ja toisen taas rintakehällään. Kaikki mitä hän tunsi juuri sillä hetkellä, saivat hänet janoamaan tuota vierasta komistusta lisää. Urheilija vei taas toisen kätensä tuon niskaan ja antoi sormiensa upota tuon tummien hiusten joukkoon. Toinen käsi taas siirtyi kevyesti tuon hartiaseudulle, solisluiden lähettyville.

Ja sitten toinen erkaantui. Pehmeät huulet katosivat hänen omiltaan ja Domi ynähti. Ei hän halunnut vielä lopettaa. Hän halusi lisää. Hän tarvitsi lisää. Tummaverikkö hymyili sitä jo tutuksi tullutta itsevarmaa hymyään. Tuo hymy oli blondin mielestä samaan aikaan ärsyttävä ja himottava. Raivostuttavan vaikea yhdistelmä.
Toinen puhui. Pyysi naurahdellen Domia olemaan hiljempaa.
"Iteppä ärsytit", pätkä tuhahti ja mutristi huuliaan. Mutrusuu vaihtui kuitenkin pian veikeään virneeseen ja hän veti jälleen toisen hitaasti lähemmäs itseään. Hän nousi varpailleen, jotta ylsi mahdollisimman lähelle toisen korvanjuurta.
"Muistat kai vielä, että lupauduit tarjoamaan palveluitas?", urheilija kuiskutti äänellä, josta oli myös kuultavissa erikoinen aksentti. Toki hän puhui ja ymmärsi nykyisin jo täydellisesti englantia, mutta pieni omalaatuinen vivahde oli kuitenkin jäänyt puheeseen. Eikä mikään ihme, hänhän puhui pikkupoikana vielä serbiaa äidinkielekseen. Toki hänen puheensa oli saanut vaikutteita myös vähän vaikka mistä muualtakin. Nuorisoslangia nuorilta ja suvun kesken taas puhuttiin englantia latinokorostuksella. Heidän sukunsa kun oli pitkälti lähtöisin latinalaisesta amerikasta. Tomin perheessä kuitenkin äidinkielenä toimi englanti.

Vaaleaverikkö liikautti kevyesti lantiotaan toista vasten ja katseli tuon kasvoja.
"Ja tästä EI tuu kukaan tietään mitään. Niin kuin lupasit..", blondi suukotti toista kevyesti ja puhui matalalla äänellä, josta oli yhä kuultavissa pientä pelonpoikasta. Kovasti hän kokoajan yritti unohtaa epävarmuuden ja liikojen miettimisen, mutta hän ei voinut sille mitään. Domin oli pakko olla varma siitä, että tästä kohtaamisesta kukaan ei saanut koskaan tietää mitään.

Suudelma, jonka Caspian toiselle antoi sai jopa vastauksen. Oliko yllättävää, että se oli yllättävää? Kieltämättä hitusen. Sitä se kuitenkin oli, mutta aivan kuin Carmine olisi moisen antanut näkyä. Suuteli vain, kun sen makuun oli kerta jo päästy.
Vaaleaverikkö sekoitti kätensä italiaanon tummiin kutseihin ja Caspian antoi toisen todellakin tehdä niin. Toisella kädellään pojista lyhyempi hipelsi Caspianin rintakehää.
Suudelman katketessa Vaaleapoika ynähti, Caspian hymyili tuolle omahyväiseen ja silti jollain tavalla lämpimään tapaansa. än oli kuulemma ihan itse ärsyttänyt, mistä toisen huutaminen sitten johtui. Caspian tiesi sen kyllä sanomattakin, mutta ei voinut silti olla virnistämättä muka niin kovin viattomasti. Toinen myös muistutti tummaverikön lupailleen tuolle palveluitaan… Voi, kuinka hän nyt sen olisikaan unohtanut… Mutta toinen saisi muistuttaa vaikka miljoona kertaa, jos tosiaan kuiski sen tuohon tapaan hänen korvaansa…
“Ai lupailinko?”, ranskalaisitalialainen kysyi vinosti. Toinen saisi sanoa sanasta sanaan mitä tahtoi, hän lypsäisi sen toiselta. Pakottaisi tuon sanomaan kaiken rivosti ja kiihottavasti. Kerjäämään kuin mikäkin narttu.

Toinen puski lantiotaan Caspianiin ja vannotti, ettei kukaan saisi tietää. Tummaverikkö katsoi tuota tummaakin tummemmilla himokkailla silmillään ja hymyili.
“Kukaan ei saa tietää”, hän vastasi kuiskaten. Niin, kukaan ei saisi tietää, mikäli se tieto ei olisi jollekulle tarpeeksi arvokasta… Caspian oli valmis myymään jopa isoäitinsä… Vaikka tokikaan hän ei moista tekisi, sillä hänen isoäitinsä oli sen luokan ämmä, ettei siitä kukaan mitään maksaisi. Ja samaa luokkaa oli pitkälti koko muka niin viehättävä ja hienostunut rikollissuku. Toinen yritti ostaa luottamusta suukoin, joihin Caspian kyllä vastasi. Hän sanoi sanoja, joita ei tarkoittanut, koska saattoi tehdä niin. Hän saattoi saada toisen uskomaan, että hakisi tuolle vaikka kuun taivaalta ja täten antautumaan hänelle… Joten miksi hän olisi jättänyt uskottelematta? Niinpä, ei tasan minkään tähden.
“Millaisia palveluksia tämä toistaiseksi vielä nimetön Herra Xpotenssiinkaksi sitten oikein olisi vailla?”, Caspian kysyi vastausta kerjäävällä äänellä toisen korvanjuuressa. Hän halusi kuulla kaiken, yksityiskohtaista tuhmaa kuvailua ja vähän päälle. Hän halusi seksinsä täydellisessä paketissa ja tämän paketin lahjapaperi oli kyllä verrattoman hyvännäköinen… Millainen olisi itse lahja? Sen toinen saisi näyttää hänelle.

Caspian hymyili ja virnisteli vuoron perään, esitti viatonta, eikä muka muistanut lupailujaan. Kyllä Domi häntä voisi muistuttaa. Ja varmasti muistuttikin niin kauan ja niin monta kertaa, kunnes tuo alkaisi toteuttaa lupailujansa käytännössä.
"Hhmn, niin. Enkä taida tällä kertaa tarkoittaa suihkun korjaamista..", lyhyempi heistä virnuili leveästi, katseli samalla toisen kasvoja malttamattomana ja hymähti sitten. Niin, hän taisi haluta vähän toisenlaista putkien rassaamista..

Toinen hymyili. Lupaili kuiskaten, ettei kukaan tosiaankaan saisi tietää tästä. Noilla silmillä ja tuolla aksentilla urheilija poju oli täysin vakuuttunut, eikä epäillyt enää laisinkaan. Kyllä vain, joskus hän oli aivan liiankin sinisilmäinen idiootti.. Mutta minkäs Domi itselleen voisi? Ja lisäksi tummatukkainen taisi taitaa näyttelemisen oikein hyvin.
"Hienoa", blondi kuiskasi virnistäen ja näykkäsi toisen alahuulta. Katseesta paistoi himo ja halu. Nyt kun hän oli aivan varma siitä, että tämä kohtaaminen jäisi vain hänen ja Caspianin tietoon, heidän pikkusalaisuudekseen, mikään ei enää estänyt häntä pääsemästä kunnolla vauhtiin. Kun Domi jotain teki, niin hän halusi tehdä sen kans kunnolla.
Tummatukka kysyi vaaleaverikön toiveita sekä nimeä tämän korvanjuuressa. Ääni kuulosti Domista varsin seksikkäältä. No, eipä yllätys sinänsä. Sillä hetkellä kaikki tuossa vieraassa tuntui vetävän urheilijaa puoleensa..
"Herra Xpotenssiinkahdella on parikin toivetta", kuiskattiin kehräävällä äänellä liikoja vielä paljastamatta, aina vain entistäkin leveämmin virnistellen. Nimeänsä hän ei sanonut, ainakaan vielä. Aina vain parempi, ettei toinen tiennyt hänestä liikaa. Ja sitä paitsi, eihän niillä nimillä ollut niinkään merkitystä, niin kuin Caspian oli itse sanonut.

Domi painautui vieläkin lähemmäs Caspiania, niin lähelle kun oli vain mahdollista. Huulet painaituivat jälleen pidemmän huulille ja toinen käsi pujahti tuon paidan alle. Sormeenpäät hivelivät toisen ihoa hellästi ja huulet vaihtoivat paikkaa tummatukan huulilta kaulalle. Aluksi vain kevyesti koskettaen, sitten jo rajummin hampain leikkien. Hetken aikaa leikittyään blondi nosti katseensa ja katsoi toista suoraan silmiin. Ja sitten huuliin.
"Mmnn, tuolle suulle mul ois vieläkin parempaa käyttöä tiedos", Domi naurahti hiljaa ja nuolaisi huuliaan. Miten niin hän oli kiimainen? Ja miten niin hän oli kuin täysin eri henkilö, mitä vielä äsken? Vain pari minuuttia sitten hän vielä murisi ja ärisi ja nyt.. No, teki kaikkea muuta.

Ei, suihkun korjaamista… Vaikka eihän moista toiselle oltu taidettu edes luvata… Eipä kai. Ihan sama, mitä sillä koko suihkulla oli väliä yhtään minkään kanssa? Ei niin mitään.
Caspianin kävi melkein sääliksi, mutta vain melkein, kun toinen näytti nielevän hänen sanansa tuosta noin vain. Vaikka oli hän kyllä enemmän itsetyytyväinen, kun osasi valehdella näinkin hyvin… Ihan sama sekin, blondi näykki hänen alahuultaan ja oli jo selkeästi kiimassa. Ei enää yhtään niin räkkynen kuin hetki takaperin.
Caspianin sormet sivelivät kevyesti toisen kylkeä paidan kankaan lävitse. Katse oli suunnattu tuon silmiin, vaikka he olivatkin vielä hieman lähempänä toisiaan kuin kasvotusten.
Toiveita toisella kuulemma olisi parikin kappaletta, mutta nimeä ei vieläkään. Ei sen sinänsä ollut mitään merkitystä… Mutta miten hän voisi markkinoida tietojaan, mikäli ei tiennyt edes jätkän nimeä? Ehkä se olikin kierompi kuin mitä Caspian oli uskonut.

Toinen oli ihan niin liki häntä vasten kuin mahdollista oli. Toinen suuteli häntä, Caspian vastasi. Mitään vastustelua ei osoitettu, kun vaaleanpojan käsi karkasi hänen paitansaalle. Miksi olisikaan? Se koko vaatekappale saisi painua hevonvittuun tässä melko pian, mikäli se hänestä kiinni oli.
Vaaleapoika suuteli hänen kaulaansa, iski siihen varoittamatta hampaansa ja siitä huolimatta, ettei se pahalle tuntunut, Caspianin olisi tehnyt mieli kirota ääneen. Hän ja merkit olivat käsittämättömän huono yhtälö… No, menköön nyt, ihan sama, jos toinen kerta antautuisi hänelle…
Katseet kohtasivat, Caspianin katse seurasi, kuinka toinen nyt katsoikin hänen huuliaan. Ne tuijotetut huulet kaartuivat pieneen virneeseen. Ai olisi hänen suulleen parempaakin käyttöä tiedossa? Niin, voisi olla…
“Niinkö meinaat?”, Caspian kysyi kiusaten, mutta ei häntä tarvinnut kahteen kertaan edes kehottaa. Poika oli hyvin pian polvillaan toisen edessä ja katsoi tiiviisti ylöspäin toisen kasvoihin. Silmät käskivät toista pyytämään suoraan.