All that she wants

//Mary-Annen lookki

“No vittu, kysyisinkö mä tätä sulta, jos ite tietäisin?”
Kahvila oli ollut viihtyisä ja rauhallinen, ennen kuin tämä blondi oli astunut sisään ja ilmaissut ärtymyksensä ehkä liiankin kovaan ääneen. Kahvilassa olevat ihmiset kääntyivät katsomaan kiroillutta vaaleaverikköä hivenen happamasti, mutta ajattelivat tämän kyllä hiljentävän äänenvoimakkuutta. Väärässä he kuitenkin olivat.
“Senkin pahvi, käytä vähän aivojas! Mä haluun tietää, onks niillä kahdella ollut jotain! Ei, mä en tiedä ja siks mä kysynki sulta!”
Jälleen ihmiset kääntyivät näreissään katsomaan kauniiksi laittautunutta nuorta naista. Kahvilan työntekijätkin olivat jo vähällä huomauttaa tytölle, että äänenvoimakkuutta tulisi laskea.
“Joo ihan sama. Jos sä kuulet niistä jotain, nii soita. Moro”, tyttö nurisi hyvästit ja sulki simpukkapuhelimensa läpän. “Ääliö.”

Mary-Ann McAllister istuutui lähimmäiselle vapaan pöydän ääreen ja naputteli rakennekynsillään pöydän pintaan. Hänen katseensa oli tuima ja huuletkin olivat vääntyneet hieman mutrulle. Hän ei voinut olla ajattelematta äskeistä puheluaan; miksi hän omistikaan noin typeriä ystäviä? Ai niin, koska heitä oli helppo käyttää hyväksi.
M.A oli yrittänyt jo liian pitkään tonkia tietoja Giselen ja Brandonin suhteesta, koska ilman tarkkaa tietoa siitä, mitä näiden kahden välillä oli tapahtunut, Mary-Annen ja Gemman suunnitelma ei voisi jatkua. Blondista tuntui turhauttavalta vain istua ja odottaa tuloksia, mutta tällä hetkellä ei muukaan auttanut. Ehkä hänen täytyisi - jälleen kerran - ottaa ohjat vain omiin käsiinsä. Ainakin hän onnistuisi saamaan tuloksia…

Cheerleader tilasi itselleen vihreän teen ja katseli ympärilleen. Dannyn pitäisi pian saapua viihdyttämään tyttöystäväänsä, vaikka M.A kuvittelikin sen olevan tässä olotilassa mahdoton tehtävä. Tyttö riisui yllä olevan takkinsa tuolin selkänojalle ja nojautui kyynärpäillään pöytää vasten.
Tytön pitäisi yhä selvittää, kuka tai ketkä hänet oikein silloin eräs ilta hakkasi. Voi eii, eihän M.A nyt voinut antaa hakkaajiensa liikkua vapaalla jalalla San Diegossa! Sen verran varma tyttö oli, että hänen hakkaajansa olivat samasta koulusta. Blondilla nimittäin oli jonkinlaisia muistikuvia, oikeastaan väläyksiä, siitä illasta. Hänen hakkaajansa olivat Aston Higsta, Mary-Ann tiesi sen.

Ja missä pirussa se Dannykin luurasi...

Tämä päivä ei nyt taas ihan sujunut suunnitelmien mukaan. Kädet loikoilivat jalkojen päällä ja käsiä puristeltiin nyrkkiin. Kyyti oli parhaillaan viemässä Dannyä sovittuun paikkaan ja blondi osasi jo mielessään kuvitella miten M.A reagoisi hänen myöhästymiseensä. Hän oli niin myöhässä.. no ei oikeastaan paljoa, ehkä viisitoista minuuttia, mutta Mary-Annen aikataulussa se tarkoitti lähelle kuutta tuntia. Danny tuhahti ja läsähti selkä kyyryssä ottaen tukea käsistään. Hän ei nyt jaksaisi kuunnella mitään nipottamista.. Danny oli oikeastaan ihan hyvällä tuulella, ei edes ollut aukonut päätään vaikka olikin nähnyt vilaukselta äitinsä kotona. Mutta pahantuulisuus kyllä palaisi, jos M.A alkaisi taas kimittämään.. tyttö oli muutenkin käyttäytynyt viime aikoina vähän hermoja kiristäen, kermaperse oli meinannut muutaman kerran tosissaan suuttua toiselle ja vastustella toisen juttuja, mutta olipa sitten antanut olla ja pitänyt suunsa kiinni. Eipä likan asiat hänelle niinkään kuulunut, eikä Danny mielellään toista suututtaisi, kyllähän M.A hänelle kuitenkin tärkeä tapaus oli. Ja enemmän siedettävämpi ja nopeammin lakanoiden väliin saatavana cheerleader oli tyytyväisenä, eikä vihaisena.
Mutta toisaalta Danny ymmärsi tyttöään, olihan Mary-Ann kuitenkin joutunut kokemaan kovia. Se hakkaamis juttukin ja kaikkea.. asia varmasti vaivasi toista, ihan niin kuin Dannyäkin. Mutta se kaikki suurentunut juonittelu ja jatkuva ärähtely.. tai ainakin Dannystä sellainen oli lisääntynyt..

Syvä huokaisu karkasi huulien välistä kun auto pysähtyi. Danny ei ollut vielä täysin herännyt, hän oli nukkunut pommiin eilisen baari-illan takia ja juossut herättyään suoraan suihkuun, jottei myöhästyisi tapaamiselta. Myöhässä tässä nyt kuitenkin oltiin ja nyt Danny tosissaan toivoi, että M.A oli hyvällä tuulella itsekin. Ainakin tuo voisi olla hiljaa sen aikaa kunnes pojanketale saisi aamukahvinsa..
Kermaperse hyppäsi pois autonkyydistä ja suoristeli luunvalkoista kauluspaitaansa, marssien nopeaa tahtia sisälle. Ovesta astuttuaan katse haki heti ensimmäisenä upeaa kaunotarta, jonka erotti nopeasti joukosta. Danny väänsi hymyn huulilleen, asteli toisen luokse ja kietoi kätensä salamavauhtia Mary-Annen kaulalle. ”Moikka, hani”, poika suukotti toista nopeasti poskelle ja toivoi, ettei saisi läimäytystä poskelleen. Ja koska Danny tiesi, tai oli ainakin todella varma, että kohta alkaisi huuto myöhästymisestä, blondi nosti sormensa toisen huulten lähettyville, katsoi tiiviisti toisen silmiin ja täysin vakavana. ”Mä en ole vielä juonut kahvia”, varoitettiin heti etukäteen – M.A kyllä tiesi kuinka räjähdysvaara Danny oli ilman aamukahviaan. Ehkä tyttö suostuisi mököttämään hetken aikaa ja siirtäisi valituksen parin minuutin päähän. ”Sori, että oon myöhässä. Haluutko – ai sä tilasitkin jo. Venaa hetki”.

Nopeasti Danny oli hävinnyt toisen seurasta tilaamaan ison kahvinsa ja vain hetken päästä oltiin palattu takaisin pöydän äärelle. Blondi istuutui alas ja odottamatta otti heti hörppyä kahvistaan, katse Mary-Annessa ja nyt vasta alettiin tarkemmin tutkimaan toisen kasvoja, jos vaikka mieliala ilmenisi jälleen siitä.

Kuinka Danny kehtasi!
Mary-Ann vilkaisi kelloa kännykästään. Danny oli jo 15 minuuttia myöhässä, eikä tuo miehenkutale voinut edes ilmoittaa siitä tytölle! Kuinka kauan toisella vielä kestäisi saapua paikalle, sen M.A haluaisi tietää. Hän ei sietänyt myöhästelyä, ja Dannyn pitäisi tietää se aivan hyvin. Ei blondilla ollut tuhottomasti aikaa odotella! ... Oikeastaan hänellä ei tänää ollut paljoakaan muuta tekemistä, mutta se ei nyt merkitsisi mitään.

Cheerleader oli ehtinyt ryystää vihreästä teestään jo kolme neljäsosaa, kun hän tunsi käsien kietotuvan ympärilleen. Pian suukko tunnettiin poskella, mutta se ei Dannyn harmiksi piristänyt kiukkuista Mary-Annea mitenkään. Hänen teki niin mieli saarnata poikaystävälleen täsmällisyydestä ja kohteliaisuudesta!
"Danny, mä-" blondi oli jo aloittamassa kiukkunsa purkamista, kunnes Danny varoitti, ettei ollut vielä saanut kahvia. Mary-Ann nipisti huulensa tiukasti yhteen ja hymähti loukkaantuneena, vaikka Danny yrittikin häntä puhutella. Pian poika oli kuitenkin kadonnut tilaamaan itselleen kahvia ja Mary-Ann veti syvään henkeä toistaen rauhoittelumantraa mielessään.

Kun Danny istuutui viimein Mary-Annen seuraan ja hörppäsi nopeasti kahviaan, nosti M.A kiukkuisen katseensa Dannyyn. Huulet olivat menneet suppuun, eivätkä ne kertoneet muuta kuin siitä, että M.A oli kiukkuinen ja närkästynyt.
"Me sovittiin tasan 12", blondin oli pakko huomauttaa, sillä pitäisi Dannyn nyt tuntea pientä syyllisyydenpistoa sydämessään. "Mulla ei oo loputtomasti aikaa odotella sua, ja sä tiedät sen vallan hyvin."
Mary-Ann hörppäsi jälleen teetään ja nyt se näköjään loppuikin. Eikä hän ollut tilaamassa lisää.
"Onks sulle tullu mieleenkään sitä, että mä saattaisin pelätä yksinoloa sen.. Jutun jälkeen?" Mary-Ann huomautti taas, sillä hän tahtoi oikeasti saada Dannyn tuntemaan syyllisyyttä. "Yksin tuntemattomien ihmisten seurassa... Pitää varmaan kohta palkata henkivartija!" M.A tuhahti ja asetti kätensä puuskaan.

Tällainen tyttö oli ollut melkein jokaisena päivänä sen jälkeen, kun hän oli päässyt sairaalasta. Hän oli kiukkuinen, vihainen, turhautunut, katkera... Kuin tyttö tuntisi pelkästään negatiivisia tunteita! Mary-Ann ei tietenkään itse asiaa tiedostanut, vaan hän piti itseään aivan normaalina. Tosin kaikki ympärillä oleva vaikutti vain menevän päin sanonko mitä.

Heti kun Danny oli saanut muutaman hörpyn alas kurkustaan Mary-Ann aloitti nipottamisen. Danny nopeutti tahtiaan kahvin kanssa, katseli kattoon ja joi mahdollisimman nopeasti. Päätä kuitenkin nyökytettiin pienin elein, jotta M.A tietäisi Dannyn kuulleen toisen sanat. No, ainakin kaunotar oli suostunut olla hiljaa sen aikaa, että blondi oli saanut aamukahvinsa, pitihän siitäkin vissiin olla kiitollinen.
Tyhjä kuppi laskettiin pöydälle, kyynärpäät aseteltiin pöydän päälle myös ja kädet ristittiin yhteen, jotta Danny pystyi asettelemaan niiden päälle leukansa. Hän katsoi taukoamatta Mary-Anneen. ”Mä tiedän, että piti nähdä tasalta. Anteeks, en mä tahallani myöhästynyt”. Danny näytti toiselle rauhallista, ystävällistä naamaa. Mieli kyllä teki kiukutella takaisin, mutta nyt ei todellakaan ollut sen aika. ”Kyllä sä tiedät kuinka mä vihaan herätyksiä..”, sanottiin heti perään ja vasta sen jälkeen tajuttiin, ettei olisi välttämättä kannattanut. Mikä puolustus se muka oli kun oli jo kuitenkin päivä? pitkäänhän kermaperse aina nukkui ja herätyksiä vihasi, jonka takia häntä koulussakin harvoin näki, mutta näistä mikään tuskin helpotti Mary-Annen mieltä.

Katse porautui entistä tiukemmin tyttöön, sillä toinen oli alkanut puhumaan pelokkuudesta ja siitä aikaisemmasta tapahtumasta. Danny ei tietenkään tahtonut toisen pelkäävän tai luulevan, että tarvitsisi henkivartijan olan taakse siltä varalta, että kaikki haluaisivat nylkeä tytön hengiltä. Mutta oli kuitenkin vaikea päättää oliko M.A tosissaan vai tahtoiko luonteensa mukaan pistää pojan kärsimään myöhästymisen takia.
”No palkataan sulle henkivartija, jos siltä tuntuu”, Danny tuhahti, kääntäen katseensa tarjoilijaan. Danny nosti kahvikuppiaan, merkiksi työntekijälle että uutta samanlaista oltiin vailla. ”Mä olin viisitoista minuuttia myöhässä. Ja mä pyysin anteeks. Ja mä oon todella pahoillani”. Kädet laskeutuivat pöydän päälle ja Danny kurkottautui vähän, jottai sai napattua Mary-Annen kädet omilleen. ”Hani hei, ei nyt viittis kinastella. Vilauta edes hymyä vähän”, Danny hymyili toiselle sovinnontahtoisena, vaikka tämä ei todellakaan ollut mikään riita. Ainakaan vielä. Dannyn ja Mary-Annen riidat olivat jotain aivan muuta kuin pientä kinastelua.

Saisi M.A purkaa kiukkunsa mielummin sängyssä. Rajut otteet kävivät Dannylle ihan hyvin, tyttö saisi vaikka lätkiä häntä naamaan kunhan olisi kiukuttelematta ja raahaisi alastoman kroppansa Dannyn päälle. No ehkei nyt ollut ihan soveliasta miettiä sellaisia ja jopa Danny tajusi sen… jos nyt keskityttäisiin siihen, että tytöntyllerö tulisi hyvälle tuulelle.
”Mä korvaan sulle kyllä mun myöhästymisen. Mennää vaikka meille tekemää sovintoa”, flirttailevana Danny leperteli toiselle ja kääntämättään katsettaan nappasi paikalle pöllähtäneen tarjoilijan käsistä kahvikupin.

Kuten oli arvattavissa, Danny pyyteli anteeksi ja yritti näyttää viattomalta. Mary-Annen silmissä poika kuitenkin näytti vain syylliseltä ja välinpitämättömältä. Oliko liikaa vaatia saada enemmän huomiota ja ymmärtäväisyyttä? Hei, hänet oli hakattu reilu kuukausi sitten ja viimeiset näkyvät vammat olivat lähteneet vasta viime päivinä pois! M.A ei halunnut muuta kuin seuraa ja sitä tavanomaista huomiota. Piste. Jos Danny ei pystyisi näitä hänelle tuomaan, niin... No. Niin. Hitto vie.

Danny tarttui cheerleaderia käsistä, jolloin tytön oli pakko nostaa katseensa Dannyyn. Ei Mary-Ann tahtonut tietenkään kinastella, mutta siihen oli kuitenkin sen verran tullut aihetta, että sitä oli vaikea välttää.
"Älä anna enää syytä kiukutella", Mary-Ann vastasi näppärästi ja loihti huulilleen jokseenkin teennäisen hymyn. Dannyn ehdottaessa sovinnontekemisestä M.A ei voinut muuta kuin tuhahtaa pöyristyneenä. "Taas sä ajattelet vaa ittees. Tuliko sulle edes mieleen, että mua vois vaikka sattua siinä puuhaillessa? Anna mulle vähän ees aikaa parantua.." tyttö nurisi happamesti, mutta sitten hän tajusi, ettei hän oikeastaan ollut enää niin kiukkuinen kuin äsken.

"Sä saat anteeks", Mary-Ann julisti sitten rauhallisin elkein ja huokaisi raskaasti. "En mäkää jaksa kinastella", blondi totesi väsyneenä ja nojautui kyynärpäillään pöytää vasten tuoden itseään lähemmäs Dannya. Tummansiniset silmät katsoivat tiiviisti miehenalkua silmiin ja huulille kipusi pieni, aito hymy.
"Miten ois yks pusu", se ei ollut kysymys, vaan oikeastaan pyyntö, jonka Dannyn oli pakko toteuttaa.

Danny piti naamansa perusilmeessä, vaikka toisen teennäinen ja vittumainen hymy ärsyttikin suunnattomasti. Niin kuin myös neitokaisen sanatkin. Hitto että osasi olla vaikea nainen.. mutta siitä huolimatta paras sellainen. Ha, totta kai blondi oli ylpeä saalistetustaan, hitto, tuohan oli yksi koulun kuumimmista kimmoista. Mutta ihan tosi.. jotain rajaa tuon kiukuttelun kanssa. Viisitoista vitun minuuttia sinne tänne!
Taas sä ajattelet vaa ittees, blaablaa.. kermaperse oli vihoissaan, häntä ärsytti suunnattomasti, mutta piti sen omana tietonaan. Hän ei ihan tosi jaksaisi tätä nyt, mutta jos hän valittaisi takaisinpäin, tästä tulisi yhtä hyllynmyllyä. Läsnäolijat juoksisivat varmaan karkuun jos näkisivät näiden kahden riidan. Paitsi ne kusipäät, jotka tahtoisivat kuvata ja varmaan kirjatakin ylös jokaisen sanan, jotta pääsisivät levittämään kunnon mehukasta juorua. Sellainen kun sattui täälläpäin vissiin olemaan aika suosittua touhua.. Danny katseli toista edelleen rauhallisena, vaikka mieliala edelleen oli muuta, ja yritti pohtia miten saisi toisen rauhoittumaan.

Mutta ilmeisesti Danny olikin tehnyt asian eteen jo jotain, sillä nyt M.A kertoi jätkän saaneen anteeksi. Olisihan tähän varmaan pitänyt tottua, tytön jatkuviin mielenmuutoksiin nimittäin, mutta kyllä tämä oli kieltämättä aina vähän hämmästyttävää. Ja naurettavaa..
Danny veti hymyn huulilleen kun Mary-Ann kumartui häntä kohti pöydän yli ja pyysi pusua. Ehdottomasti parempi näin. ”Saat ehkä kaksikin”, virnistettiin ja vietiin kasvot toisen omien luokse. Blondi suukotti kaunotartaan muutaman kerran pienesti ja sitten antaen pidempää suudelmaa. Vetäydyttyään kauemmas poika hymyili tyytyväisenä, ottaen sitten muutaman hörpyn uudesta kahvistaan.

”Noh, mitäs prinsessa tahtoo tänään tehdä? onko meillä jo suunnitelmia?”, Danny kysyi, nosti kätensä Mary-Annen poskelle ja sipaisi sitä nopeasti. ”Näytätpä kauniilta. Upealta, niin kuin aina”. Mielistelyä. M.A rakasti kun häntä kehuttiin. Ehkä tässä vaihteessa oli ihan hyvä vähän heitellä jotain kehuja, toinen saattaisi olla jopa kiukuttelematta muutaman minuutin kauemmin.

Mary-Ann hymyili jo paljon leveämmin, kun Danny lupaili jo toista suukkoa. Suudelmat, ne pienetkin, otettiin ilomielin vastaan. Viimeisen suudelman jälkeen M.A olisi tahtonut jatkaa sitä vielä kauemminkin, mutta kyllähän he ehtisivät. Heillähän oli koko päivä aikaa toisilleen, eikö niin?
"Mulla on suunnitelmia, joita sä toteutat mun kanssa", todettiin rauhallisesti tytön vetäytyessä takaisin omalle paikalleen. Hurmaava hymy levisi vaaleanpunaisille huulille, mikä kertoi vain ja ainoastaan siitä, että tyttö piti päivän suunnitelmista. "Mun täytyy käydä ostaa uus puku ens viikonlopun bileisiin ja sä autat mua valitsee sen. Sitten mun täytyy käydä varaa aika mun lempparikampaajalta. Sitten mä vaadin, että käydään ostaa sulle Dolce & Gabbanalta niiden uusimmasta mallistosta vaatteita. Mä tiedän, että sä näyttäisit niissä älyttömän hyvältä ja seksikkäältä.."
Sanojensa jälkeen M.A vinkkasi flirttailevasti silmäänsä ja sipaisi vaaleita hiuksiaan korvansa taakse. Kyllä, tänään olisi ehdottomasti shoppailupäivä feat Danny. Ja kyllä, Dannyn mielipiteillä ei nyt ollut mitään väliä.

Eivätkä Dannyn kehut olleet jääneet taka-alalle. Blondi sädehti jälleen tyytyväisyydestä kuultuaan poikaystävänsä suusta kehuja. Ah, kehut. Ilman niitä elämä tuntuisi merkityksettömältä.
"Milloin mä en näyttäis kauniilta ja upealta?" Mary-Ann heitti kysymyksen takaisin, johon nuorukaisen ei olisi pakko vastata takaisin. M.A kihersi hetken aikaa onnesta, kunnes soi huomionsa jälleen Dannylle. "Ehkä me voidaan sitten myöhemmin mennä sun tai mun luokse..?"
Dannylle ei varmaankaan täytynyt tarkentaa sitä, mitä M.A ajoi takaa.

Hymy Mary-Annen kasvoilla oli paljon lupaavampi kuin aikaisempi murjotus, Dannylläkin oli taas paljon parempi mieli. Parhaansa mukaan hän olisi yrittänyt kestää räjähtämättä toisen kiukuttelua, mutta tämä oli kyllä paljon parempi näin. Ja paljon helpompaa.
Danny nosti kulmiaan kysyvästi kun M.A ilmoitti suunnitelleen heille kahdelle tekemistä. Lupaavaa, kaunottaren tyytyväinen ilme osasi jo hieman pelottaa, mihinköhän Danny taas joutuisi.. vai shoppailua ja kampaajalla käyntiä. Danny kohautti olkiaan ja nosti leukaansa olemattoman vähän ylöspäin. ”Jaa, mikäs siinä. Miten haluat”. Ihmeen paljon blondi antoi tytölleen periksi, jos mietti kermaperseen itsekkyyttä, jatkuvaa jääräpäisyyttä ja muuten vain paskaa luonnetta. Mutta eipä häntä shoppailu oikeastaan haitannut, joten miksei. Ehkä Danny pääsisi kourimaan toista sovituskopissa. Ha, pelkkä ajatuskin sai Dannyn virnistelemään. Jos hän oikeasti alkaisi toista hipelöimään vaatteita sovitellessa niin taatusti tulisi neidiltä lätäriä vastalahjaksi.
Kampaajalla käynti ei niinkään houkutellut. ”Enkö mä voi käydä omilla asioilla sillä aikaa kun sä käyt laitattaa hiukses?”, kysäistiin muina miehinä. Kyllä hän kampaajalle voisi mennä, mutta tylsää se tulisi olemaan.
”Ja mä ostan vaikka sen koko malliston, jos vain tahdot”, Danny naurahti ja hymyili toiselle. Ärsytti tuijotella Mary-Annea kun toinen näytti niin syötävän hyvältä eikä ollut lupaa käydä tässä toiseen käsiksi.

Danny hymyili entistä leveämmin. ”Sellaista päivää tuskin tuleekaan. Sä olet aina upea, hani”, Danny kehui toista vielä hitusen lisää ja vilkuili sen jälkeen vähän ympärilleen. Että jotkut vieläkin jaksoivat tuijotella niin kauhean uteliaina. Ei kai Danny ja M.A nyt niin kiinnostavaa katseltavaa olleet.. Danny pyöräytti välinpitämättömänä silmiään. Mitä he odottivat, jotain muhkeaa juoruako?
Mary-Annen kysymys, ehdotus, mikä lie, sai Dannyn kiinnittämään huomion toiseen uudelleen. Danny hymähti ja sipaisi toisen alahuulta. ”Totta kai. Meille, teille, miten vain. Mennää vaikka meille. Andrew saattaa olla himas, mut se tuskin on meidän tiellä”. No ei tosiaankaan olisi. Andrew varmaan hipsisi hevon kuuseen heti kun huomaisi Mary-Annen tulleen paikalle. Andrew ei vissiin hirveästi välittänyt Dannyn naisesta.. kun ei toinen osannut arvioida tytön ulkomuodon upeuksia, poikien perään kun oli kerta pitänyt ruveta.. Jos toisin olisi, varmasti Andrewkin M.A:n luonteesta huolimatta kuolaisi tätä tauotta.
”Haluatko sä vielä jotain, vai lähetäänkö jo liikkeelle?”. Danny ei jaksaisi odottaa, että päivän suunnitelmat oltaisiin toteutettu ja he pääsisivät kotipuolelle. Poika ei taatusti päästäisi neitoaan petivaatteiden välistä ihan hetkeen. Kyllä Danny oli ansainnut tyydytystä haluilleen, hitto vie. Niin kärsivällinen hän oli ollut.

"Danny muru, sä et taida kuunnella mun lainkaan", M.A totesi harmistuneena ja pyöräytti silmiään. "Mä sanoin meneväni varaamaan ajan kampaajalle, en laitattamaan hiuksiani. Miten nii, näyttääks mun hiukset niin hirveiltä?" cheerleader nosti kätensä hiuksiinsa ja yritti etsiä latvoistaan kaksihaaraisia. Mitään sellaisia ei kuitenkaan löytynyt. Näyttivätköhän hänen hiuksensa sitten muuten huonokuntoisilta?
Tietenkin M.A nautti Dannylta saamista huomioista ja yritti pidätellä tyytyväistä hymyään, jottei se näyttäisi liian tyytyväiseltä. Vaikka miksei Mary-Ann muka saisi näyttää tyytyväisyyttään, hänhän tiesi itsekin olevansa hyvännäköinen nuori nainen. Hänellä oli poikaystävänään Danny, yksi Aston Highn kuumimmista kolleista. Cheerleaderin tosiaankin pitäisi olla tyytyväinen itseensä, eikä hänen pitäisi yrittää pidätellä tunteitaan lainkaan!

Kun Danny ehdotti menemistä hänen luoksensa ja mainitsi Andrewn, M.A koki pienen sävähdyksen, mikä sai hänet värähtämään. Aina, kun Danny mainitsi Andrewn, tuli blondille mieleen ensimmäisenä Andrewn homous. No hei, miettikää nyt! Jos kerran maailmassa oli olemassa hyvännäköisiä naisia ja miehiä, niin tietenkin heidät oli tarkoitettu yhteen! Ei mies voinut olla miehen kanssa eikä nainen naisen kanssa, koska se oli väärin evoluutiota ajatellen! Jos ihmiset eivät enää lisääntyisi, niin mitä siitäkin tapahtuisi!
... Jaa, Mary-Ann näköjään mietti ihmiskunnan tulevaisuutta? Jossain meni jotain vikaan, mutta Mary-Ann ei ajatellut asiaa sen pidemmälle tämän enempää.
M.A ei onneksi ollut Andrewta kovinkaan paljon joutunut näkemään, sillä aina kun he Dannyn kanssa tulivat Wilfredien asuntoon, Andrew teki katoamistempua. Eikä Mary-Annella ollut mitään asiaa vastaan.
"Joo, mennään vaa teille", blondi vastasi ja vilkaisi nopeasti kynttään, kun oli onnistunut raamaisemaan sen pöytää vasten. "Kunhan teillä on vieläkin se täyden palvelun hoitopaketti, niin mä tuun teille vaikka joka kerta", M.A hymyili viekkaasti ja sipaisi hiuksiaansa korvansa taakse näyttääkseen entistä houkuttelevammalta Dannyn silmissä.

"Joo, mun puolesta me voidaan lähtee", cheerleader totesi ja katsoi kännykästään kelloa. "Jos hyvin käy, saadaa nää asiat hoidettua parin tunnin sisään."

Pikku virhe sinne tänne, turha Mary-Annen oli ruveta leikkimään uhria. Dannyä ärsytti toinen harmistunut naama ja silmien pyörittely, mutta kermaperse tyytyi vain puremaan hampaitaan yhteen. Nyt se jo tutki hiuksiaan.. ”Ne näyttää oikein hyvältä. Sori, mun moka. Taidan olla vielä vähän unessa”, blondi naurahti nopeasti, helvetti soikoon, nyt jos koskaan hänen pitäisi näyttämään iloista naamaa.

Vielä enemmän Dannyä suututti toisen ilme kuulleessaan Andrewin nimen. Tai eipä kaunotar mitään hirveästi päällepäin näyttänyt, mutta Danny tiesi tarkalleen mitä toinen ajatteli. Hän tiesi, että M.A ei pitänyt Andrewista. Tai ainakin tyttö näytti aina järkyttyneeltä Dannyn anorektisen kaksoisveljen nähdessään.. eihän Andrew mikään.. noh, samaa luokkaa Dannyn kanssa ollut, mutta kuitenkin tämän veli. Ja toisen homous ja muut typerät jutut, kuten skeittaus, olivat vain kiinni ajasta, kermaperse vielä saisi toisesta normaalin. Andrewilla oli vain jokin typerä kausi menossa… tai ainakin blondi näin uskotteli itselleen, aika samanlainen anorektikko oli ollut jo pienenä..
Huh, Danny vilkaisi ikkunaan, katseli pihalle.. vissiin se sitten veisi ajatukset muualle, rauhoittaisi mieltä. Ja niin se vähän auttoikin, Danny katsoi hymyillen Mary-Annea, joka parhaillaan aukaisi suunsa vastausta antaakseen.
”Hyvä juttu”, sanottiin vielä takaisin. Heille he siis menisivät, ei mitään ongelmaa, M.A ei uskaltaisi mollata Andrewia blondin silmien edessä ja ruipelo muutenkin katoaisi jonnekin sillä hetkellä kun cheerleaderin korot alkavat kapista eteisessä. ”Totta kai on. Hankin sulle vielä vaikka enemmänkin, jos kerta joka päivä rupeet käymään”. Tarkoitushan oli näyttää mahdollisimman rauhalliselta ja normaalilta, mutta himo sen kuin kasvoi Dannyn silmissä. Ja tässä pitäisi ruveta käymään jossain ostoksilla ja kampaajan luona, fuuuck.

”Mahtavaa”, sanottiin jopa hieman kitkerästi. Pari tuntia.. ei jumalauta. Housuissakin tuntui siltä, että jokin teki itsemurhan. Tässä kukaan niin kauaa jaksaisi odottaa.
Danny nousi ylös, asteli tyttönsä vierelle ja ojensi kätensä auttaakseen toisen ylös. ”Nonni, prinsessa. Mennään hankkimaan sulle jokin superseksikäs puku sinne kekkereihin”.