Welcome to revolution roulette

//Tavallisesta kaavasta poiketen Lizin look on tällä kertaa tällainen joka selittyy hieman alempana :-DDDD

.... Okei, mistä sitä edes aloittaisi?
Edesmennyt viikonloppu oli ollut hyvin... tapahtumarikas ja ennen kaikkea täynnä yllätyksiä, joita tuntui satelevan hänen niskaansa aivan pilvin pimein ilman, että hän olisi mitenkään osannut edes jollain tavalla ennakoida niiden tuloa. Perjantaina oli tapahtunut pieni hässäkkä baarissa, jonka seurauksensa hän oli joutunut selliin kahden alkoholia nauttineen idiootin kanssa, joista toinen oli ollut Liam. Toisen nimeä hän ei edes halunnut muistaa. Lauantai oli puolestaan kulunut tuskallisen hitaasti, liiankin rauhallisesti, eikä hän ollut mitään muuta kuin vellonut itsesäälissä ja katumuksessa. Sunnuntai oli hieman parempi päivä. Itseasiassa ihana iltaa kohden. Hän oli joutunut nielemään ylpeytensä nöyristelläkseen Liamin edessä ja anoen anteeksiantoa, jonka oli onneksi saanut. Ja yhtäkkiä sitä oltiikin jääty yöksi oman kullan luokse. Maanantaina hän teki jotain radikaalia ja täysin epänormaalia, hän lintsasi koulusta. Hän ei ollut KOSKAAN jättäytynyt pois tunneilta ilman, että sairasti jotain ylitsepääsemättömän sitkeää flunssaa tai vastaavaa.
Ja nyt hän käveli vessoja kohden, sillä oli laittanut M.A:lle viestiä, että haluaisi tavata välittömästi. Vaikka tunnit olivatkin parasta aikaa käymässä, oli asia kuitenkin niin tärkeä, ettei sen kertomista voisi lykätä yhtään enempää.

Lizbeth avasi tyttöjen vessan oven ja asteli sisään, suoraan peilien eteen, joista hän näki melko neutraalin näköisen naisenalun, mikä oli väärin. Hänen pitäisi näyttää siltä samalta, huolitellulta ja täydelliseltä itseltään, niin kuin aina, mutta ei tänään. Häntä ei suoraan sanottuna jaksanut tällä hetkellä kiinnostaa, miltä hän näytti. Tai no... Ainakaan niin paljoa kuin yleensä.
Tuuheat hiukset avattiin poninhännältä, jonka jälkeen niistä tehtiin nopea, mutta kaunis letti, joka poikkeuksellisesti jätettiin niille sijoilleen eikä siirretty selkää vasten roikkumaan. Onneksi hän oli sentään muistanut ottaa meikit mukaansa Liamille, joten hieman nuhjuisesta vaatetuksesta huolimatta katseenvangitsijana toimivat hänen upeat, kissamaiset silmänsä ja täydelliset huulensa, unohtamatta tietenkään täydellisiä kulmia ja... Niin...

Mutta miksi hänellä ei sitten ollut tavanomaisia, tyylikkäitä vaatteita yllään?
Yksinkertaista. Maanantaina hän vei Liamin puolesta Hyden ulos ja lenkin jälkeen hänen oli määrä kuivata koira, mutta kuinka ollakaan, se ei ollut meinannut pysyä nahoissaan nähdessään pyyhkeen ja pian hän olikin huomannut makaavansa lattialla mutaisten jälkien kaunistaessa vaatteitaan. Ei hän nyt niitä voinut laittaa ylleen! Yh! Onneksi Liamin äidiltä oli jäänyt tämän luokse kauluspaita, joka oli sopinut hänelle melko hyvin ja farkut....
Niiden alkuperää ei edes neiti Rodriguez saanut tietää. Toppi ja kengät olivatkin sitten hänen.

Huulikiilto oli täysin 'vahingossa' päätynyt bruneten mukana vessaan puhelimen kera, joten hän kohensi vielä hieman ulkonäköään parantelemalla jo pienesti huuliltaan kulunutta huulikiiltoa ja jäi odottamaan blondi ystävättärensä saapumista.

"Väistäkää!" kantautui kiukkuinen sihahdus eränä blondin cheerleaderin suusta. Askeleet olivat nopeat ja äänekkäät, kiitos jaloissa olevian korkokenkien. Ihmiset, jotka kävelivät keskellä käytävää, tajusivat väistää sipsuttelevaa cheerleaderia, ennen kuin tämä olisi törmännyt heihin täyttä vauhtia.
Mary-Ann McAllister oli matkalla kohti tyttöjen vessaa, sillä hän oli saanut Liziltä viestin noin... Minuutti sitten. Viestin sisältö oli herättänyt tytössä sen voimakkaan pedon, jota kukaan ei pystyisi vastustamaan. M.A tiesi, että hän saisi pian kuulla jotain sellaista, mitä hän oli jo pitkän aikaa halunnut kuulla. Hänen juonensa Gisele Kimin syrjäyttämisestä suosituista pystyisi taas jatkumaan uuden kiristyksen tavoin. Gisele ei kauaa enää suosituissa pyörisi, siitä blondi oli todella varma.

Mary-Ann oli pukeutunut tavalliseen tapaan - kalliisiin merkkivaatteisiin ja näyttäviin asusteisiin. Hänellä oli yllään valkoiset, jalkoja myötäilevät farkut ja ruskea toppi, jonka etumuksessa oli kuvioitua pitsiä, jossa oli mukana pieniä timantteja. Hiukset olivat auki ja kiharrettu ja ne hulmusivat tytön kipittäessä eteenpäin. Guccin vaaleanruskea laukku heilui kädessä edes takaisin ja osuikin välillä käytävillä oleviin ihmisiin. Tietenkään M.A ei pyytänyt anteeksi, koska tämähän oli täysin muiden syy! Ihmiset olivat hänen tiellänsä, vaikka he olivat kuulleet hänen askeleensa jo kaukaa. Ranteissa kilisivät hänen kultaiset ja hopeat korunsa, jotka olivat arvoltaan monien sadan dollarien arvoisia. Ei tyttö tietenkään halvoissa vetimissä näyttäytynyt.

Siitä oli ehtinyt kulua jo parisen viikkoa, kun Mary-Ann oli näyttänyt Gemmalle kuvaamansa videon Giselestä ja Brandonista. Pariin viikkoon ei ollut tapahtunut mitään edistystä heidän kahden suunnitelmiin, mikä oli saada Mary-Annen hulluksi. Hän oli ollut melkein joka päivä kiukkuinen, turhautunut ja äkäinen. Hyväntuulenpuuskat kestivät yleensä vain pari minuuttia, kun se pahantuulisuus iski jälleen. Okei, syynä oli myös se, ettei M.A ollut vieläkään saanut selville hänen hakkaajiaan. Mutta jos tytöltä kysyttäisi, kumpi oli tärkeämpi - Giselen syrjäyttäminen suosituista vai hakkaajien paljastuminen - häneltä ei vienyt kauaa miettiä vastausta. No daa, ensimmäiseksi mainittu oli tietenkin tärkeämpi! Kun M.A olisi suosittu, kukaan ei enää koskaan uskaltaisi kajota häneen. Hänen valtansa koulussa olisi suurempi kuin koskaan. Hän ei enää olisi se 'säälittävä pyrkyri', vaan hän olisi huipulla Cherien kanssa! Ja kun Cherie lähtisi Astonista, Mary-Ann siirtyisi jatkamaan Cherien jalanjälkiä. Sitten kaikki vasta muuttuisikin, eikä kaikkien mielestä ehkä hyvällä tavalla.

Vessan ovi pamautettiin auki ja katse porautui välittömästi Lizbethiin. Mary-Ann henkäisi äänekkäästi ja rauhottui. Hän kävi ensiksi läpi jokaisen vessan, jottei heitä varmastikaan salakuunneltaisi. Yksi tyttö tuli ulos kopista, mutta M.A ei antanut tytölle edes tilaisuutta pestä käsiään, kun jo hääti tämän ulos vessasta. Vessan ovi suljettiin ja tyttö nojautui selällään sitä vasten estääkseen muiden tyttöjen tulemisen vessaan.
"Liz, onko sulla mulle jotain maukasta kerrottavaa?" blondi avasi sitten suunsa ja antoi ilkikurisen hymyn nousta huulille.

Pari kertaa Lizbeth vielä ehti sipaista kasvojaan ja tarkastella kulmiaan, jotka nyppisi heti kotiin päästyään, ennen kuin Mary-Ann pyyhälsi vessaan. Onneksi meikkikerros kuitenkin peitti pienet, minimaalisen kokoiset karvat, jotka yrittivät olla hyvinkin kapinallisia ja kasvaa siellä, missä halusivat. Ikävä kyllä niin ei tule koskaan käymään, jos se brunetesta olisi kiinni.
Neito siirsi hitaasti katseensa kuvajaisestaan peilistä heijastuvaan ystäväänsä, joka alkoi heti ensimmäisenä käymään läpi vessaa läpi. Ilmeisesti siksi, ettei kukaan vahingossakaan saisi kuulla mitään elämää arvokkaampaa tietoa ja vääriin korviin joutuneena se voisi aiheuttaa kaaoksen.
Ja silloin HÄN olisi pulassa.

Koluttuaan koko vessan läpi, alkoi M.A sitten puhua neiti Rodriguezille, joka käänsi rintamasuuntansa ystävättäreensä pujauttaen samalla huulikiillon takaisin taskuunsa.
"Uskoisin", hän aloitti ja piti pienen tauon, "Ja niin arvokasta, että sen kuuleminen vaatii putkakäynnin."
Niin totta. Hän ei kyllä ikinä antaisi anteeksi Brandon Moorelle moista! Herra pahiksenhan takia hän oli joutunut putkaan. Niin, kaikki oli tuon surkimuksen vika, eikä hänessä ollut vikaa. Tai no okei, kyllä hänessä oli, mutta se oli jo kerran myönnetty, eikä sitä enää tehtäisi toiste.
Lizbeth katseli hetken aikaa maireasti hymyilevää M.A:ta, kuin pitäen tätä pienessä jännityksessä. Se ei kuitenkaan ollut harkittua. Hän ei itseasiassa tiennyt, miten asian esittäisi ja vaihtoehtoja oli kaksi; joko lyhyesti tai pitkästi. Todennäköisesti mehiläiskuningatar ei jaksaisi kuunnella sitä hieman pidempää selitystä, johon sisältyisi mm. se, kuinka hän oli putkaan joutunut jne. Eikä hän itseasiassa halua edes puhua siitä. Tässä asiassa hän ikävä kyllä luotti Mooreen ja Liamiin, ettei asia leviäisi kaikkien uteliaiden korviin. Mutta tuskin kumpikaan puhuisi siitä, eihän putkaan joutuminen ole mikään ylpeilyn aihe.

Brunette rykäisi pienesti.
""Sähän olet melkein yhtä hyvä suutelija kuin ne koulun korkeimmilla korokkeilla keikkuvat prinsessat..."" sanoi neito sanatarkkaan, mitä Brandon Moore oli hänelle sinä iltana sanonut pienen kuhertelun jälkeen. "Ei kyllä ollu kauhean vaikeeta saada Brandon Moorea puhumaan." ja pieni ilkikurinen virne käväisi Lizbethin kasvoilla. Hänen olisi tehnyt mieli vielä lisätä loppuun, etteivät seuraukset kuitenkaan olleet kovinkaan mukavat Liamin kanssa, mutta hän jätti sen sanomatta. Eiköhän putkakäynti jo kerro aivan tarpeeksi blondille, kuinka paljon hän olikaan joutunut kärsimään tuon tiedon saadessaan.
Ja jostain syystä hänellä oli viime aikoina ollut sellainen kutina, että M.A yritti koko ajan, vaivihaa, erottaa hänet ja Liamin. Ikään kuin tämä ei pitäisi hänen rakkaastaan ollenkaan, vaikka eiväthän nämä koskaan olleet toisilleen puhuneetkaan.

Hmmm... Siinä se! Hän pakottaisi Liamin ja Mary-Annen tutustumaan toisiinsa paremmin. Tosin hän jo tiesi, kuinka Liam suhtautuisi asiaan, tämä kun niin rakasti hänen mehiläiskuningatartaan. Mutta ainahan voisi yrittää.
Lizbeth päätti ehdottaa sitä hieman myöhemmin, sillä tällä hetkellä oli yksi tärkeimmistä (ainakin Mary-Annen mielestä) puheenaiheista ikinä meneillään.

Joku idiootti yritti tulla sisälle tyttöjen vessaan, mutta M.A vain tuuppasi oven julmasti kiinni ja kuuli jonkun hymähtävän ihmeissään oven toisella puolella.
"Tää on varattu", M.A totesi kovemmalla äänellä ja nopeasti askeleet jo kuuluivat kaikkoontuvan tyttöjen vessan selustalta. Mutta silloin Liz alkoi puhua ja blondin kiinnostus vessan ulkopuolella olevista ihmisistä herpaantui täysin. Hän toljotti ystävätärtään epäuskoisesti ja lopulta suukin loksahti auki. "Ootko sä ollut putkassa? Oi Liz, mä niin rakastan tota sun vahvaa luonnetta!" cheerleader henkäisi ylpeänä ja asetti kätensä sydämelleen.

Blondi jäi jännittyneenä odottamaan sitä, mitä Lizillä olisi hänelle kerrottavaa. Liz oli saanut jotain selville, jotain Brandonista ja Giselestä. Siitä M.A oli varma, koska ei toinen muuten pitäisi tällä tavalla jännityksessä. Liz nimittäin oli harvinaisen tietoinen Mary-Annen tehtävästä syrjättää Gisele Kim vallastaan, eikä tämä todellakaan ollut leikin asia.
Sitten Lizbeth taas puhui ja Mary-Ann tallensi joka ikisen sanan mieleensä. Kuin nauhoitus olisi alkanut hänen päässään. Hän tuijotti ystäväänsä suoraan silmiin kuin yrittäen silmiensä avulla lukea kaiken myös Lizin silmistä. Mutta se, mitä Mary-Ann oli saanut Lizbethiltä kuulla, oli todella arvokasta. Siis todella arvokasta. Se, mitä hän oli hetki sitten saanut kuulla, vahvisti täydellisesti cheerleaderin epäilykset.

"Ei vittu..." Mary-Ann henkäisi ajatuksissaan ja pikku hiljaa hänen huulilleen alkoi kivuta tyytyväisyydestä kielivä virne. "Se on pannu kaikkia suosittuja!" cheerleader veti nopeasti johtopäätöksensä, eikä häntä oikeastaan edes haitannut, vaikka hän olisi ehkä hieman ollut väärässä. Tässä se oli! Tämän avulla Mary-Ann onnistuisi kiristämään Giseleä entistä paremmin!
"Hetkinen - sä suutelit Moorea? Liz!" tyttö älähti, mutta virnisti sitten leveästi. "Edes mä en ansaitse noin hyvää ystävää", Mary-Ann hylähti ja ryntäsi halaamaan Liziä tiukasti. "Mun suunnitelma pystyy viimeinkin etenemään! Mä löysin- tai siis me löydettiin Giselen heikko kohta! Tää on ihan mahtavaa!" Mary-Ann riemuitsi onnessaan ja hyppi innoissaan Lizin edessä. Silloin sisään astui eräs tavistyttö, johon M.A loi pahan mulkaisun. Ja samassa sekunnissa tyttö olikin jo poissa.

"Miten mä voin korvata tän sulle? Mennääks tänää jonneki juhlii tätä saavutusta? Oih, mä oon ihan ekstaasis just nyt!" blondi ei malttanut pysyä paikoillaan sitten lainkaan. Hänen täytyisi päästä kertomaan tästä heti Gemmalle myös! Gemman pitäisi saada tietää siskonsa likainen salaisuus.

Lizbeth tiesi, että Mary-Ann tulisi ilahtumaan kuulemastaan salaisesta tiedosta, mutta tätä hän ei kyllä osannut odottaa. Taisi olla ensimmäinen kerta hänen elämässään kun hän oli päässyt näkemään M.A:n tuollaisena. Kuin pieni tyttö, joka olisi juuri saanut isältään kalliin, koristeeksi tarkoitetun Barbien (ei hän kyllä ihmettelisi, jos toisella sellainen olisi, olihan hänelläkin) joululahjakseen pitkän kinumisen jälkeen. Bruneten ilmeestä huomasikin, että hän oli aivan pyörällä päästään kun vain katsoi ystävättärensä hyppien innoissaan vessassa.

Iloa kuitenkin pääsi latistamaan pieni muisto suudelmasta, joka oli ollut varmasti yksi hänen elämänsä suurimmista virheistä ikinä, jonka vuoksi hän oli meinannut menettää paljon. Onneksi niin ei kuitenkaan ollut käynyt. Mutta toiste hän ei mitään vastaavaa tekisi. M.A saisi itse hankkia tietonsa, jos likaisia keinoja vaadittiin sen saamiseen. Hänet voisi nyt sulkea kokonaan pois laskuista.
"Niin ja mähän en sitten kertonut tätä sulle", cheerleader sanoi pienenä vinkkinä blondille, sillä ei halunnut saada ketään kimppuunsa, jos nyt kieroa suunnitelmaa hänen ystävänsä edes pääsisi toteuttamaan. Hän vain haluaisi pestä kätensä koko jutusta, vaikka hän pahoin pelkäsi, että se oli jo liian myöhäistä. Hän oli jo aivan liikaa sotkeutunut siihen, mutta aina kannatti yrittää. Ja varmasti Mary-Ann huomasi, ettei hän kovin mielellään tähän suunnitelmaan osallistuisi.

"Ei sun tartte sitä millään tavalla korvata, sitähän varten ystävät on", Liz tyytyi toteamaan pienesti hymyillen cheerleaderille, jonka iloisuus alkoi tarttua häneenkin, vaikka hänhän oli jo ollut onnellinen, mutta ei vain ollut halunnut näyttää sitä. No, nytpähän joutui. "Ja mulla on treenit, en muuten pääse kilpailemaan kovan luokan mimmien kanssa, ellen harjoittele täysillä, y'know." Silmää iskettiin ja pieni virne kohosi huulille, joka kuitenkin katosi melko nopeasti.
Harjoitukset eivät oikeastaan olleet esteenä. Olisihan hän voinut lykätä niitä, mutta jostain syystä hän halusi pysyä mahdollisimman kaukana juhlista. Ja jos juhliin osallistuttaisiin, niin Liamin täytyisi olla mukana.
Ja siitä tulikin mieleen, että hän saisi ottaa itselleen seuralaisen punaiselle matolle. Isä kun oli jälleen päässyt näyttämään kyntensä ja onnistunut siinä loistavasti, ja hän nyt vain sattui olemaan tämän tytär niin... Niin. Olihan hän elokuvan kuvannut, mutta tuotoista ei vielä osata sanoa, kun erikoistehosteiden laitto on vielä kesken.
"Nythän on muuten tulossa yks palkintogaala, vai mitä?" kysyttiin kuin ohimennen.

Mary-Ann oli sen verran innoissaan Lizin kertomasta asiasta, ettei hän oikeastaan pystynyt muuta tällä hetkellä ajattelemaan.
"Joo joo", hän totesi ajattelemattomasti ystävättärelleen, joka vihjasi, ettei ollut tässä Mary-Annen suunnitelmassa sitten lainkaan mukana. Blondin mieli leijui tällä hetkellä korkealla pilvilinnoissa, eikä hänen mieltänsä tuntunut tavoittavan mikään muu kuin ajatus suosituksi nousemisesta. Hänen aivonsa olivat jo alkaneet suunnitella kaikenlaista Lizin kertoman paljastuksen varalle. Jos totta puhutaan, ei M.A olisi ikinä arvannut Lizbethin olevan se, joka saisi hänen katalan suunnitelmansa etenemään. Mary-Ann oli pitänyt Lizbethiä… Well, y’know, sellaisena, joka mielellään pysyy kaukana blondin suunnitelmista. Ei tämä kuitenkaan mikään huono juttu ollut, ei todellakaan! Lizbeth oli todellakin osoittanut lojaalisuutensa ja tästä edespäin Mary-Ann aikoisi todellakin kertoa suunnitelmiaan Lizille. Jospa toinen auttaisi häntä jatkossakin, hihii.

Tytöltä meni täysin ohi se, kun Liz puheli harjoituksista. Mary-Ann oli yhä liian kiinnostunut juonimaan itsekseen. Hän havahtui ajatuksistaan vasta, kun kuuli bruneten vihjailevan jotain palkintogaalasta. Cheerleader siirsi katseensa Lizbethiin ja katseli tätä toinen kulma koholla.
"Kaipa yks sellanen on tulossa.." blondi vastasi ja hymyili jo siihen malliin, että hän tiesi, mitä tuleman piti. Hän ei tosin sanonut sitä ääneen, ainakaan vielä. "Onks sulla mulle jotain muutakin kerrottavaa?" Mary-Ann kysyi sitten viattomasti ja hymyili tavalliseen tapaansa yhtä hurmaavasti.

Käsi oli jo tavoittanut taskussa olevan kännykän, ja sormet jo syyhysivät päästä kirjoittamaan Gemmalle tekstiviestiä siitä, että heidän olisi tavattava välittömästi.

//Pahoittelen kestoa, parannan tapani :-)))) ♥

Niin kuin cheerleader oli osannut olettaa, M.A ei tuntunut enää osaavan keskittyä hänen sanomisiinsa, sillä oli aivan selvästi tällä hetkellä jossain muualla kuin tässä hetkessä. Hänen olisi ehkä pitänyt loukkaantua siitä, kun häntä ei enää kuunneltu, mutta ei hän osannut. Suuttuminen olisi ollut turhaa ja itsepähän hän oli blondille moisen mielentilan aiheuttanut kertomalla pienestä asiasta, jonka oli saanut selville. Joten turhaa syyttää toista, vai mitä?
Lizbeth ei kuitenkaan edelleenkään halunnut olla mukana suunnitelmassa, sen verran hän sitä itsesuojeluvaistoa omisti. Suosittujen härnääminen ja yhden potkiminen ei oikein tuntunut hänen jutultaan. Mieluiten hän pysyi erossa koko asiasta, ties mitä hänen päänsä menokseen keksittäisiin, jos hän olisi mukana suunnitelmassa, joka vaikka jostain syystä ei toimisikaan. Ei sillä, etteikö Lizbeth epäillyt Mary-Annen onnistumista, hänen täytyi vain keksiä itselleen tarpeeksi hyvä tekosyy pysytellä kaukana mehiläiskuningattaren touhuista.

"Oikeastaan on", neito totesi pienen mietintätuokion jälkeen ja hiplasi lettiään hivenen mietteliään näköisenä, ennen kuin jatkoi, "Mä totta kai osallistun siihen palkintogaalaan ja saan ottaa seuralaisen sinne niin että..."
Miten hän nyt tämän voisi muotoilla..? Ei hän nyt voi vain töksäyttää sitä suoraan ystävättärensä naamaan, mutta mitä muita vaihtoehtoja hänellä oli? Ei ainakaan mitään tähän hätään.
".. Että tuutko mun seuralaiseks, jos Liam ei suostu?" lauseen loppu annettiin julki, jonka jälkeen harmaat silmät seurasivat hivenen epäileväisinä blondin reaktiota. Tuskinpa M.A pitäisi siitä, että Liam menisi hänen edelleen, mutta kun... Hän halusi molemmat sinne, ihan oikeasti halusi, mutta se ei ollut mahdollista.

Mary-Annen ajatukset Giselen maineen tuhoamisesta seisahtuivat hetkellisesti, kun hänen ja Lizin puhe oli kääntynyt lähestyvään palkintogaalaan. Blondin silmät sädehtivät yhä toiveikkaasti, kun hän katseli ystäväänsä. Jonka pukeutumiseen Mary-Ann kiinnitti vasta nyt huomionsa.
"Mitä sulle on tapahtunut!" cheerlader henkäisi kauhuissaan ja hänen katseensa kävi Lizin päästä varpaisiin. "Muru, sä näytät aivan alemman kastin väeltä. Jokuhan vois erehtyy luulemaan sua tavikseks!" Mary-Ann jatkoi kauhisteluaan ja tunnusteli ystävänsä paidan hihaa selvittääkseen, mistä paita oli tehty. Halpaa materiaalia Lizin kaltaiselle ihmiselle...

"Anteeks, mitä?" Mary-Ann puuskahti, kun oli antanut Lizbethin puhua loppuun, eikä tyttö ollut uskoa kuulemaansa. "Et kai sä vaan sanonut jotain sen kaltaista, että.. Että jos Liam ei suostu, niin mä oon sen jälkeen sun kutsulistalla?"
Tämä oli ennenkuulumatonta. Loukkaavaa. Halventavaa! Mitä Liz oikein ajatteli? Ei Mary-Ann voinut olla toisena! M.A oli aina ensimmäisenä kutsuvieraslistalla (tähän ei laskettu sitten suosittuja mukaan..), ja jos häntä ei kutsuttu juhliin ensimmäisenä, sai kokea cheerleaderin pitkän kaunan. Lizbeth leikki vaarallisilla vesillä, ja toinen taisi sen jo itsekin tietää.
"Kultsi, se on joko minä-" blondi keskeytti painottaen viimeistä sanaansa ja näytti erittäin loukkaantuneelta. "- tai Liam. Ja jos se on Liam, sä tiedät, mitä sen jälkeen tulee tapahtumaan."
Eli sen jälkeen heidän kahden ystävyyssuhde menisi jäihin. Ei sitä kai voisi sen paremmin ilmaista?
"Miten sä voit edes ajatella jotain tollasta? Eikö me oltukaa niin läheisiä kuin mä luulin? Liz, kuinka sä voit edes ajatella mua toisena vaihtoehtona!" jälkimmäisenä Mary-Ann henkäisi jo hivenen murtuneena ja murtisti hieman huuliaan näyttääkseen selvemmin sen hetkistä mielialaansa ystävälleen.

Lizbeth huomasi yhden raivostuttavan hiussortuvan karanneen muutenkin niin kauniista kampauksestaan, jota tyytyi katsomaan hetken, kunnes puhalsi sitä turhautuneesti. Vaikka eihän se mitään auttanut, yllätys yllätys.
"Ei mitään vakaa, älä sitä murehdi", toista tyynnyteltiin pienesti ja samalla vilkaistiin omaa asukokonaisuutta, joka oli vielä hetki sitten näyttänyt ehkä jopa siedettävältä. Mutta kun M.A oli onnistunut pyyhältämään paikalle kalliissa vaatteissaan, oli hän tullut aivan toisiin aatoksiin. Oi, hän NIIIN kaipasi omia, rakkaita, kalliita vaatteitaan enemmän kuin mitään tällä hetkellä!

Jo tyhmä osasi päätellä blondin terästäytyneestä katseesta, ettei cheerleaderin olisi koskaan, milloinkaan pitänyt ottaa asiaa tällä tavalla esille. Oikeastaan olisi pitänyt jättää koko juttu kertomatta. Tosin Mary-Ann olisi jossain vaiheessa saanut selville, ettei hän ollut lähtenyt tämän kanssa, vaan Liamin. Jos Liam nyt edes olisi lähdössä. Sitä Liz uskalsi epäillä ja vahvasti, Liam ei ollut sen tyyppinen ihminen, joka pitäisi liiallisesta julkisuudesta.
Niin, eikä asiaa helpottanut se, että hän joutui valitsemaan ystävän ja poikaystävän välillä.
"Ei, unohda, todella tyhmästi sanottu", korjasi brunette äkkiä ja hymyili niin lämpimästi kuin vain suinkin pystyi, "Totta kai mä haluan sut mukaan. Tyttöjen kesken on aina kivempaa."
Toivottavasti tämä äkillinen mielenvaihdos ei vaikuttanut oudolta M.A:n mielestä.

//... Noniin... Anteeks kesto ...

Mary-Ann, joka vilkaisi Lizbethin asukokonaisuutta otsa kurtussa, päätyi vain hymähtämään ystävättärensä sanoille. Vai ei mitään vakavaa, oli Lizbeth sanonut. Ei mitään vakavaa, kun brunetella ei ollut yllään niitä tavallisia käyttämiään merkkivaatteita, vaan jotkut rätit, jotka eivät korostaneet toisen vartaloa sitten juuri ollenkaan! Hyi kamala, M.A ei missään nimessä suostuisi pukemaan ylleen jotain tuon tapaista.
"Vai niin.." päätyi tyttö kuitenkin vain toteamaan ja vilkaisi vielä nopeasti Lizbethin asukokonaisuutta. "Kun seuraavan kerran nähdään, niin haluun nähä sut niissä sun tavanomaisissa vaatteissa."

Blondi oli tosiaan ehtinyt jo säikähtää paremman kerran luullessaan, että Liz olisi valinnut Liamin Mary-Annen sijaan, mutta toisen peruessa sanansa M.A rauhoittui. Ainakin hitusen.
"Mä jo säikähdin, että sä oot oikeesti ajatellut ottaa Liamin mukaan. Siis seriously? Liam jonneki gaalaan, hei haloo. Sehän vaa tylsistyis, eikä osais nauttii niistä hienouksista niin kuin me", cheerleader totesi tosissaan ja loi Lizbethiin 'älä enää edes harkitse minun sivuuttamistani tällaisista juhlista' -katseen.
Sitten Mary-Ann jo hymyili niin hurmaavasti kuin osaisi ja pakkomielteisesti suoristi paitansa helmaa suoremmaksi.
"Eli asia on loppuun käsitelty. Mä lähen sun mukaan. Niin koska sä sanoitkaan sen gaalan olevan?

Lizbeth nyökkäsi ehkäpä hivenen alistuneesti ystävättärelleen. Asia tuli varsin hyvin selväksi, ettei hänen kannattaisi näyttäytyä koulussa muissa, kuin niissä tavanomaisissa merkkivaatteissa, vaikka rehellisesti sanottuna ei näissäkään mitään vikaa ollut. Mitä nyt eivät kaikki yllä olevat rääsyt eivät olleet hänen omia vaatteitaan. Siksipä omaa pukeutumista ei sen erityisemmin alettu puolustella. Ja mitä puolustelemista siinä muka edes oli? Mary-Ann oli oikeassa, kamalat vaatteet, mutta loppupeleissä paremmat kuin ei mitään.

Vaivaantunut hymy kohosi bruneten huulille, kun toinen alkoi perustella, kuinka paljon parempaa seuraa olisi gaalassa, kuin Liam. Oli kyllä pakko myöntää, että M.A.:lla oli hyvät perustelut. Ja ei hän missään nimessä haluaisi Liamia kyllästymään jonnekin gaalaan. Ja miksei hän ollut ajatellut hieman aikaisemmin sellaista seikkaa, ettei toiselle ehkä tekisi hyvää minkäänlainen julkisuus. Valokuvaajat aivan varmasti innostuisivat tästä, joten oli enemmän kuin hyvä idea ottaa blondi mukaan, tuo kun osasi kuitenkin hieman paremmin suhtautua salamavaloihin. Niin ja julkisuus oli tälle tuttu asia.
Ainakin sellaisen käsityksen oli Lizbeth saanut.
"En ole ihan varma, milloin se on, mutta tarkistan asian heti kun mahdollista. Ilmoittelen sitten", neitokainen vastasi ja kaivoi puhelimensa, joka näytti sen verran paljon, että tunti olisi pian alkamassa. Sitten ruskeat silmät siirrettiin takaisin blondiin. "Lupaa, ettet kerro mun kertoneen sulle siitä Gisele-jutusta."
Joo, vielä piti tarkistaa asia. Tästä asiasta oli niin viisasta pysyä poissa.
"Mutta, mä riennän nyt tunnille. Soitellaan!" Lizbeth sanoi viimeisimmän lauseensa hunajaisella äänensävyllä, loihti hymyn huulilleen ja lähti vessasta.

//No niin, Liz häippäsee nyt. Kiitos pelistä ja the end~