Kohta alkaa hämärtää ja ahmat ovat nälkäisiä.

// hyppää mukaan :---) ja älä sano otsikosta mitään XD //


Talo oli ääriään myöten täynnä toinen toistaan humalaisempia ihmisiä. Horjutaan, huojutaan, tapellaan, sammutaan, oksennetaan. Lähes huomaamattomasti, kissamaisin askelin, tuon kaiken sekavat väkijoukon keskellä hiipi hahmo, erottuen muusta porukasta. Miksi? Kaikilla muillahan oli aivan erityisen hauskaa, räkäinen naurunremakka kantautui korviin tuontuosta. Jostain syystä tummatukan kasvoilla ei kaikesta huolimatta näkynyt pienintäkään hymynkaretta. Pojan vitutus paistoi kilometrien päähän, ja jokainen itseään yhtään kunnioittava osasi varmasti pysyä tarpeeksi kaukana tuosta äkäpussista. Toisessa kädessään se kantoi lähes tyhjää viinapulloa, jonka oli napannut jonkun tuntemattoman, sammuneen pojan käsistä. Ainahan ilmainen viina kelpasi.
Kasvoillaan hapan ilme, tuo suuntasi askeliaan kohti ulko-ovea. Olisi pakko päästä hetkeksi erilleen tästä hullunmyllystä. Vitutuskynnys oli korkeammalla kuin koskaan aikaisemmin. Se samperin itsekäs taulapää lupasi maksaa takaisin. Ja mitä se teki? Kehtasikin livistää! Varsinkin juuri nyt, kun pääkoppa karjui hallelujaa, vapisutti. Teki niin kovasti mieli jotakin, aivan mitä vaan. Poika oli lähes selvänä, eikä voinut sietää olotilaa. Kaupat kerkesivät sulkeutua ennenkuin tämä oli herännyt päiväuniltaan, eikä poika ollut kovin sosiaalista sorttia kysyäkseen ketään juhlaväestä tarjoamaan muutamaa olutta. Lohtuna oli siis vain lasinen pullo, jonka pohjalla loiskahteli korkeintaan desilitra tuota humalluttavaa nestettä.
Saavutettuaan ulko-oven tuo tarttui kahvaan ja irvisti. Varmaan jokainen talon örveltäjä oli lääppinyt ovenkahvaa viinaisilla, oksennuksesta likaisilla käsillä ja tästä johtuen kahva tuntui tahmealta kättä vasten. Yleensä tuo ei jaksanut välittää tämänkaltaisista hygieeniatekijöistä, mutta tällaisessa olotilassa, näinkin suuressa vitutuksessa, ei se hyvääkään tehnyt. Ovi repäistiin auki, ja paiskattiin perässään kiinni. Tuo pyyhki kätensä valmiiksi pölyisten housujensa lahkeeseen.
Huokaisten poika laskeutui istumaan talon kivisille portaille. Pullo laskettiin jalkojen viereen ja käsi nostettiin haromaan tuon mustia hiuksia. Huolella asetellut hiukset olivat menneet sekaisin jo sillävälin, kun poika oli talsinut tylsänharmaita katuja pitkin talolle, jossa bileet järjestettiin. Ei tuo edes tiennyt, miksi oli vaivautunut saapumaan tänne asti vaikka hyvin tiesikin, ettei hyötyisi siitä itse millään tavalla. Epätoivoisesti parahtaen tummatukka tarttui pulloon, kiersi korkin auki ja antoi poltteleva nesteen virrata kurkusta alas.

// tässähän tämä. ihan tällanen alotusteksti nyt vaan, että kerkeät soluttautumaan joukkoon ;3 //

(( Täältä me saavumme ihastuttamaan/vihastuttamaan poikasi iltaa! >:3 ))

Kotibileet olivat jotain sellaista, mitä Johnny piti. Siellä oli aina tarjolla viinaa, huumeita ja yhden illan seuralaisia. Kaikkea sitä, mistä Johnny piti edes hivenen - ottaen huomioon, että poika ei tunnetusti tykännyt mistään tai kenestäkään. Ei ollut yhtään ihmistä, josta hän piti enemmän kuin viinasta, eikä vastaisesti ollut yhtään viinaa, josta hän pitäisi enemmän kuin huumeista. Eli poika siis oli vittumainenkusipäänarkkarialkoholisti. Juuri sellainen hän oli, eikä tuo edes tuntunut kauhean pahalta. Kaiketi se oli ihan sama, että mitä ihminen teki, kunhan tuo ei aiheuttaisi harmia muille. Johnny tosin aiheutti sitäkin, sillä tälläkin hetkellä hän oli pahasti auki eräälle pojalle, jolta oli saanut joitain mömmöjä tässä jonkin aikaa sitten. Ja takaisinmaksustahan ei oltu puhuttu, joten Johnny päätteli saaneensa moiset kamat ilmaiseksi. No, kaiketi se jätkä oli jostain puhunut ja Johnnykin luvannut jotain sen suuntaista, mutta kuitenkin. Pojalla ei oikein ollut koskaan tapana maksaa takaisin (ellei sitten se toinen osapuoli ollut sellainen liki kaksimetrinen kaappi), eikä hän aikonut nytkään. Helvetin hyvin hän olikin onnistunut kyseistä mustatukkaista poikaa välttelemään, joten poika käveli erittäin luottavaisin mielin kohti bilepaikkaa. Hänellä oli yllään tummanvihreä, loivalla v-kauluksella varustettu t-paita, harmaat pillifarkut ja mustat hajoamispisteessä olevat lenkkarit. Ruskea tukka oli kuosissa kuten aina ja feikkitummanruskeita silmiä reunusti haalea kerros mustaa kajaalia.

Johnny käveli noin kolmen hengen porukassa kohti sitä taloa läheisessä naapurustossa, jossa bileet pidettäisiin. Nopeasti hän kyllä tästäkin porukasta hankkiutuisi eroon kun löytyisi jotain mielenkiintoisempaa seuraa. Ja jos ei, niin Johnny voisi keskittyä vaikkapa pajautteluun talon terassilla tai jotain. Meno oli ihan villiä kun he sinne saapuivat ja pihamaalla jopa oli sammuneena pari ihmistä. Nämä tärskyt olivat siis alkaneet suhteellisen ajoissa tai sitten noilla oli vain tajuttoman huono viinapää. Johnny ja nämä kolme muuta olivat naukkaileet erään hyypiön kotona pienet pohjat, jotta bileasuntoon olisi mukavampi siirtyä tankkaamaan lisää ja pumppaamaan aineita päähänsä.
Johnny asteli kiviset portaat ylös, eikä edes katsellut liiemmin ympärillä olevia ihmisiä, josta johtuen ei nähnyt tätä erästä poikaa, jota hänen oli tarkoitus vältellä viimeisimpään asti. Siitä rokkari kuitenkin käveli rennosti sisälle ja jäi hetkeksi paikalleen katselemaan ympärillä olevia ihmisiä. Kännisiä ihmisiä kännisten ihmisten päälle. Tästä hän piti. Johnny käveli nyt ensalkuun keittiöön, josta hän nyysi yhden Jack Daniels-pullon, sai kestää jonkun humalaisen teinitytön lähentely-yrityksiä, kunnes siirtyi lähemmäs terassia. Siellä ei ehkä ollut niin paljoa ihmisiä kuin olisi voinut kuvitella, sillä olihan ulkona kuitenkin melko lämmin. Tupakalla istui pari kanaa, jotka irvistivät inhoten Johnnyn nähdessään, mutta poika vain virnisteli noille leveästi. Hän käveli erään syrjässä olevan lepotuolin luokse istumaan, asetti pullon viereiselle pienelle pöydälle ja alkoi kääriä jointtia aikaisemmin saadusta pilvestään.

// tästä se sota sitten syntyy >D //


Kiviportailla istuskeleva poika oli entistäkin turhautuneempi. Laisinen pullo pojan käsissä lähes huusi tyhjyyttään. Pullon sisältö oli lähes kokonaan kaadettu kurkusta alas. Vain viimeinen huikka jäljellä Kaikki mahdolliset ajatukset pyörivät tuon mielessä. Kotiinlähtö, lähikaupan ryöstö, sosialisoituminen, itkupotkuraivari. Poika oli täysin hukassa, eikä osannut sanoa juuta eikä jaata yhdellekään ajatukselle päänsä sisällä. Juuri kun tuo nosti pullon huulilleen viimeistä huikkaa varten, täysin odottamatta, aivan puun takaa pojan tarkat silmät havaitsivat tutun oloisen hahmot lähestyvän muutaman henkilön porukan ympäröimänä. Vaikkei Miles mikään maailman terävin kaveri ollutkaan, niin noita piirteitä, noita kasvoja se ei ihan äkkiä unohtaisi. Yllättyneenä, ei, lähes järkyttyneenä poika onnistui lipsauttamaan pullon käsistään niin, että viimeinen säälittävä määrä humaltavaa nestettä valui pojan huiville ja paidalle. Asiaan kuitenkaan ei kiinnitetty sen suurempaa huomiota vaan pullo pudotettiin nurmikolle portaiden viereen, kun poika naulitsi murhaavan katseensa tulokkaaseen. Eikä se kusipää edes huomannut Milesia! Tai sitten se vain esitti ettei huomannut, yrittäen piiloutua ja jälleen kerran paeta paikalta.

"Johnny", poika sihahti hampaidensa lomasta, kun mainittu asteli ovesta sisälle. Ei Miles hetkeen osannut tehdä muuta kuin istua ja tuijottaa sulkeutunutta ulko-ovea. Pääkopassa pauhasi järjetön myrsky. Poika hypähti jalkeille, riuhtaisi oven auki ja antoi katseensa poukkoilla jokaisessa ihmisessä, jokaisessa huoneen nurkassa. Vilaus tutusta hahmosta, tummanvihreästä paidasta ja hiuksista, joista ei voi erehtyä. Johnny oli ennättänyt talon kuistin luo, eikä ilmeisesti ollut karkaamassa mihinkään. Hätäiset askeleet suunnattiin muutamien hyypiöiden ohitse kuistille. Hieman epäröiden poika pysähtyi nähdessään Johnnyn asettuneen lepotuolille. Turpaan Miles ei tahtoisi saada, tai houkutella poliiseja paikalle ylenpalttisella vauhkoamisella. Mutta pakkohan tuon idiootin on maksaa velkansa, itsekäs paska!

Hapan ilme kasvoillaan Miles asteli täysin tyynen oloisena, hitain askelin Johnnyn selän taakse, pysähtyen vain muutamankymmenen senttimetrin päähän. Pojan teki mieli tinttasta samantien, kiertää käsi toisen kaulan ympärille hengitysteitä painaen. Itsehillintä kun ei ole Milesin vahvinta alaa, oli todella lähellä ettei tuo toteuttanut lapsellista suunnitelmaansa. Viime hetkessä se kuitenkin päätti jättää leikit hieman myöhemmälle, uuden idean juolahtaessa päähän. Ilkikurisen virneen levitessä pojan kasvoille, se hipaisi Johnnyn niskaa sormen päällään, istahti tuon viereen lepotuolille.

"Päätit sitten näyttäytyä, pelkuri", Miles naurahti ivallisesti. Poikaa inhotti, teki mieli raivota.

Johnny oli sellainen ihminen, joka todellakin uskoi selviävänsä pinteestä kuin pinteestä ihan tuosta vain. Hän luotti omaan vikkelyyteensä ja hyvään taitoonsa osata vältellä tiettyjä tilanteita ja paikkoja, joissa ne tietyt ihmiset voisivat olla. Tämä poika, Miles, jota Johnny oli tässä muutamien päivien aikana vältellyt erittäin kiitettävästi, oli melko helppo tapaus. Tuo oli tietenkin samassa koulussa kuin hän ja törmäämisen mahdollisuus kasvoi, mutta niin ei ollut onneksi käynyt kertaakaan. Okei, kerran Johnny oli melkein kävellyt tuota vastaan koulun käytävällä, mutta oli onneksi tajunnut homman varsin nopeasti ja pujahtanut toiseen käytävään. Ei hän tiennyt oliko Miles nähnyt hänen kävelevän vastaan, mutta Johnny oli onneksi ehtinyt karkuun. Olihan tällainen piiloleikki vähän lapsellista ja typerää, sillä se antoi Johnnysta sellaisen kuvan, ettei hän kantaisi vastuuta teoistaan tai olisi rehellinen. Ensimmäiseen joo, toiseen ei. Tietyissä asioissa Johnny oli rehellinen, mutta kyllä hän jaksoi kusettaa ihmisiä sen minkä vain pystyi. Joskus sitä pääsi vain helpommalla, jos kusetti, mutta toisinaan taas ei. Nyt poika oli kuitenkin päässyt varsin helpolla, sillä Milesiä oli aivan tajuttoman helppo kusettaa ja nyt vältellä. Ajanmyötä tuo unohtaisi koko homman ja elämä voisi jatkua normaalisti. Tai olihan Johnny käyttäytynyt tähänkin asti normaalisti, mutta joutunut aina pakenemaan paikalta kun tilanne alkoi näyttää siltä.

Johnny vei jointin huulilleen ja puhalteli ihan rauhassa savuja ulos, ollen ihan autuaan tietämätön, että hän oli saanut jonkun ihmisen peräänsä. Poika otti pullosta kulauksen ja henkäisi hivenen. Äkkiä kuitenkin hän havaitsi, että joku sipaisi hänen niskaansa ja sen jälkeen asettui istumaan siihen hänen vierelleen lepotuolille. Ja se, kuka siihen vierelle istui, sai Johnnyn kiroamaan itsensä alimpaan helvettiin ja silmät laajenivat aavistuksen säikähdyksestä, mutta muuten ilme pyrittiin pitämään lähes peruslukemilla. Fuck fuck fuck fuck... Ruskeat silmät tujottivat toista kuin toinen olisi jokin epätodellinen hahmo ja huulta puraistiin hivenen. Olisihan se helvetti soikoon pitänyt arvata... Ai, että kun Johnnyn oli pitänytkin heittäytyä huolimattomaksi ja alkaa istuskella selkä päin terassille vieviä ovia. Olisihan hänen pitänyt tietää, että sieltä voisi astella ulos ihan kuka vain. Kuten esimerkiksi Miles.
Tuo kutsui häntä pelkuriksi ja hän oli muka päättänyt näyttäytyä. Eikä helvetissä ollut päättänyt näyttäytyä, sillä tarkoitushan oli ollut vältellä toista niin pitkälle, kunnes tuo unohtaisi. Toisaalta, jos hän tuota vähänkin tiesi, niin ne mömmöt olivat melko tärkeä osa nuorukaisen elämää eikä velkoja unohdettu ihan heti. Pelkurikaan Johnny ei missään nimessä ollut, vaikka toiselta olikin piilotellut!

"Niinkö meinasit? Sääli tuottaa sulle pettymys, mutta mä en ole piileskellyt yhtään missään, että voisin sanojes mukaan näyttäytyä", Johnny sanoi viileästi ja erittäin neutraali johnnymainen ilme kasvoillaan. Totuus oli kuitenkin toinen, mutta ei Milesin sitä tarvinnut tietää.
"Joten, onko sulla jotai elämää mullistavaa asiaa vai painutko matkoihis siitä? Mulla on jo muuta tekemistä kuin pitää sulle seuraa. Sori, muru. Älä ota henkilökohtaisesti", Johnny totesi laiskasti ja vei jälleen pullon huulilleen. Olisi aika helvetin hienoa, jos toinen painuisi jonnekin muualle nyt. Jota tuskin tulisi koskaan tapahtumaan.

Milesin yllätyshyökkäys ei näyttänyt uhria kovinkaan paljon hätkäyttävän. Miles sai osakseen vain hieman yllättyneen katseen, joka tosin hetkessä vaihtui täysin neutraaliin 'hälläväliä'-katseeseen. Pienoinen kolaus Milesin egolle, tuo kun luuli säikäyttävän uhrinsa pahanpäiväisesti. Tummatukan kasvoilta näkyi selvästi turhautuminen ja ehkä pieni pettymyskin. Ei se ollut uskoa korviaan Johnnyn vakuutellessa, ettei ollut missään piilotellut.
"Se mikään pettymys ole, mä tiedän että sä olet vältellyt mua. Jätkähän juoksee karkuun aina kun näkee mut", Miles mumisi happamasti vitutusprosentin kasvaessa huimaa vauhtia. Johnnyn sanojen mukaan sillä on muuta tekemistä, pyytää piinaajaansa painumaan matkoihinsa. Miles ei voi estää pientä naurahdusta karkaamasta huuliltaan.
"En mä kyllä sun näe mitään tekevän", tummatukka totesi huvittuneena. "Ja mä en ole mikään muru sulle, kultsi".
Sitähän saa mitä tilaa, ainakin, jos se on Milesista kiinni. Tuo lähtisi hyvin mielellään mukaan jonkinlaiseen leikkiin. Leikkiin, jossa punnitaan toistensa hermoja. Kumman psyyke hajoaa ensimmäisenä.
"Mä sanoin sulle, että sähän maksat takaisin. Ja tässä mä olen, joten missä mun maksu viipyy?", tuo uteli uhkaavammalla äänensävyllä. Sekalaisen värisen katse kohotettiin kohtaamaan Johnnyn ruskeat sielunpeilit. Katse oli haastava, intensiivinen. Tummatukka kun ei ole sitä sorttia, kuka kavahtaisi pitkiä katseita, päinvastoin. Tuo tykkäsi haastaa ihmisiä katseellaan, sillä tiesi olevansa ylivoimainen. Vieraat ihmiset ei pidä siitä, kun tuntematon hakee katsekontaktia. Yleensä siis vastapuolen katse painetaan nopeasti maahan, ja Miles voi jälleen kerran jatkaa elämäänsä voittajana.

"Vittu", tummatukka vinkaisi turhautumistaan ja painoi kasvot käsiinsä. Tuo vihasi selväpäisiä päiviä, kun päässä vihloi, vapisutti ja vitutti. Miles vilkaisi käsiensä lomasta syrjäkarein pulloa, jota Johnny piteli käsissään. Eikä aikaakaan, kun tuo nappari pullon Johnnyn kätösistä, virnisti toiselle ilkikurisesti ja vei pullonsuun huulillensa. Poika vähät välitti Johnnyn tuntemuksista. Jos tänään tulisi turpaan, niin sillehän ei voinut mitään. Pää oli saatava tavalla tai toisella sekaisin, siitä Miles oli varma. Pahinta siitä kaikesta selväpäisyydestä oli olla paikassa, jossa vastaantulijat olivat toinen toistaan enemmän sekaisin. Ei poika yleensä kovin altis ollut ympäristön vaikutuksille, muttei kestänyt olla porukat ainut 'absolutisti'.

// siinä oli pieni pullonvarastamishittaus, toivottavasti ei haittaa X--D //

(( Nääh. Ei tollasseet pienet hitit mitään haittaa! :3 Johnnya saa ihan vapaasti hittailla, kunhan ei tappamaan ala. ))

Johnnyn olisi ehkä tehnyt mieli nauraa erittäin räkäisesti, mutta hillitsi itsensä. Oliko tässä tilanteessa edes mitään huvittavaa, sillä hänhän oli jäänyt kiinni? Ei, siinä ei pitäisi olla yhtään mitään huvittavaa. Ikinä Johnnya ei ollut jaksanut huvittaa, jos oli jäänyt kiinni siitä, ettei ollut hoitanut velkojaan ajallaan. Mitähän Johnny oli edes Milesille sanonut silloin? Että maksu tulisi viimeistään kahden päivän päästä, mutta nyt oli kulunut jopa viikko siitäkin lupauksesta. Eli ei ollut ihme, että toinen oli vittuuntunut ja varmaan nyt erittäin voitonriemuinen kun oli onnistunut saamaan Johnnyn kiinni. No, seuraavalla kerralla hän tulisi olemaan paljon varovaisempi.
"Mun ei tarvii juosta karkuun yhtään ketään. Oon vaan melko tavoittelematon persoona, eikä mulla yksinkertaisesti liikene aikaa ihan kaikille. Sen eteen pitää tehdä jotain, mutta sä et oo ilmeisesti tehny mitään", Johnny hymähti ja kohautti olkiaan, vieden jointin jälleen huulilleen. Pitikin sattua juuri tänä iltana, että hän oli onnistunut tulemaan juuri samoihin bileisiin Milesin kanssa. Johnnyn tuurin tuntien näin tietenkin kävi. Eikä sitä nyt muutenkaan pystynyt jotakuta ihmistä välttelemään koko lopun ikäänsä, varsinkaan jos kävi samaa koulua ja liikkui niissä samoissa paikoissa. Piti vain toivoa, että se toinen osapuoli unohtaisi, mutta sitä Miles ei kuitenkaan mennyt tekemään. Ei saatanan saatana.

"Aijaa. No mutta mulla on nyt aivan vitunmoinen kiire kumota tätä pulloa kurkusta alas, että tuleppa kuule joskus toisten uudestaan juttelemaan", Johnny tokaisi ja otti erittäin pitkän kulauksen pullostaan, ikään kuin tehostaakseen sanojaan. "Ja mä todella arvostan sitä, että sä käytät musta tuollaista hellittelynimeä, vaikka hädin tuskin tunnetaan", hän jatkoi virnuillen ja pyöritteli hetken pulloa kädesään. Olipa tässäkin sitten äärimmäisen sitkeä tapaus. Ilmeisesti halusi sitten palavasti velkansa takaisin, joka ei kyllä ollut ihme. Harmi vain, että Johnny ei todellakaan aikonut maksaa takaisin. Typerä poika kun edes jaksoi muistuttaa moisesta...
"Ai sanoit? Mulla taisi mennä silloin kuule ihan ohi", Johnny tokaisi tekopirteästi ja naurahti hivenen siihen päälle. "Paljon me ees sovittiin? Vai käydäänkö me tätä kauppaa ees rahassa? Nimittäin mä todellakin toivon, että sulle voi maksaa muutenkin kuin rahalla, koska mulla on matti kukkarossa." Kyllä. Johnny härnäsi toista ihan silläkin uhalla, että saisi turpaansa. Mutta kuten jo todettu: Johnny ei aikonut maksaa. Piste.
Hetken Johnny ehti myhäillä koko tilannetta, sillä hän uskoi olevansa henkisesti niskanpäällä, kunnes sitten pullo nyysittiin hänen kädestään. Ja nyysijä oli tietenkin Miles, jonka kuitenkin annettiin ottaa huikka pullosta, jonka jälkeen Johnny ojensi vaativasti kätensä sitä kohden.
"Oleppa nyt tajuttoman kiltti ja mukava poika, ja anna se pullo takaisin mulle. Musta tuntuu, että sun olisi parempi tyytyä juomaan sitä siideriä tuolla sisällä, että et joudu mihinkään vastahuuhteluun", Johnny tokaisi ja hänen silmistään kyllä näki, että hän oli tosissaan.

// no hyvä n__n jotkut kun on niin äärettömän tarkkoja D: //


Se kusipää kehtasi vielä virnuilla, vaikka itsehän se tässä kusessa oli! Arvosti kuulema Milesin käyttämää hellittelynimeä, eikä tummatukka osannut tuohon mitään nasevaa vastata, nyrpisteli vain.
"Mä en yhtän ihmettele, että meni ohi. Jätkähän oli ihan kuola poskella, mahtoi olla erittäin hyvä olo seuraavana aamuna", Miles jatkoi vittumaisella linjalla. Tummatukka ei todellakaan ollut sitä sorttia, että kestäisi minkäänlaista hyväksykäyttöä toisilta ihmisiltä, vaikka itse sitä harrastikin. "Eikä me mitään sovittu millä sä maksat, mutta sun olis ihan oman hyvinvointis kannalta erittäin tärkee maksaa". Pojan ääni oli kireä ja ehdoton, mutta jos ollenkaan osasi kuulostella, voi siitä kuulla hienoisen huvittuneisuuden. "Aivan sama miten sä sitten keksitkin maksaa, mutta mä en lähde minnekään ennenkuin mä saan haluamani", tummatukka selvitti ja mutristeli tympääntyneenä. Että tuollainen rokkarinretale osasikin ottaa päähän.

Johnny ei selvästikään pitänyt Milesin äkkinäisestä päähänpistosta rynnätä apajille. Vaativana se ojensi kättään, pyysi pulloa takaisin ja kehotti Milesia pysyttelemään sisätiloissa litkimässä siideriä. Ja syy? Ettei tummatukka joutuisi vatsahuuhteluun. Ja tästäkös Miles huvittuikin.
"Musta on ihanaa että sä huolehdit mun hyvinvoinnista noinkin paljon, mutta kuule, ei huolta, mä en ihan äkkiä ole vatsahuuhteluun joutumassa. Joten jos nyt vain pitäisit käpäläs kurissa, homo", tummatukka naureskeli leveä virne naamallaan. Jos Johnnylla oli oikeus käyttää Milesin mömmöjä maksamatta, olisi Milesilla oikeus Johnnyn juomiin. Niin tuo ajatteli, ja omasta mielestään oli täysin oikeassa. Mutta kuten arvata saattaa, Johnny tästä tuskin ilahtuisi. Mutta paskat Miles välitti, oikeus puhukoon ja kosto on suloinen. Silmä silmästä, sormi sormesta ja korva korvasta. Sitä saa mitä tilaa!
Virnistyksen ja kielen näyttämisen saattelemana tuo nosti pullon uudemman kerran huulilleen, sulki silmät ja kaatoi reilun annoksen nestettä kurkustaan alas. Huikkaa seurasi irvistys, aine oli tarpeeksi vahvaa polttamaan kurkkua ikävästi.
"Vittu Johnny", poika kirosi ärtyneenä.

(( Niinhän ne jotkut on, mutta meitsi ei kilaha ainakaan tuollaisten pikkuhittien takia. Enkä kyllä niiden isompienkaan x3 ))

Johnny oli ollut kuulemma ihan kuola poskella, jonka takia häneltä oli (mukamas) mennyt ohi koko sopimus. Virne pojan kasvoilla oli suhteellisen leveä eikä häntä oikeastaan enää vituttanutkaan, että oli törmännyt toiseen. Hauskaahan tämä vain oli, kun tuo yritti periä velkojaan mahdollisimman nopeasti ja hyvin. Kyllä Johnny tuon äänensävystä vaistosi, että tilanne vitutti, vaikka mukavasti toinen yrittikin peitellä sitä huvittuneisuuden peittoon.
"Totta helvetissä mä olin, sillä olihan kyseessä kuitenkin sen verran hyviä aineita. Ja joo. Aamulla oli mahtava olo. Kiitos siitä kuuluu sulle, kultapieni." Ja taas se tipahti. Johnny itse ei edes tiennyt mikä tässä muiden kutsumista kullaksi tai muruksi oikein viehätti. Ehkäpä hän vain halusi ärsyttää, joka kävi toisinaan ihan toteen. Jotkut vain olivat lähinnä sellaista tyyppiä, jotka eivät hermostuneet sitten mistään. Mikähän olisi Milesin laita? No oli mikä oli, mutta tälle olisi ihan sama, että millä Johnny maksaisi - kunhan vain maksaisi. Tuo ei kuulemma ollut lähdössä yhtään mihinkään ennen kun saisi korvauksen niistä aineista. Johnny nauroi jälleen. Tuon voisi ymmärtää monellakin tapaa, joka vasta saikin pojan virnuilemaan entistä enemmän.
"Aijaa? Haluutko sä sitten munaa?" rokkari kysyi kallistaen aavistuksen päätään ja yritti nähdä Milesistä, että mikä tämä oli miehiään. Ei toiminut, sillä ei tuo miltään neitipojaltakaan näyttänyt, mutta ei myöskään sellaiselta stereotypiseltä heteromieheltäkään. Bi? Mahdollisesti, mutta vaikea noista oli vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä, sillä Mileskin saattoi olla ihan minkälainen vain. No ihan sama se Johnnylle oli, sillä hänellä ei ollut muutenkaan minkäänlaista aikomusta panna toista.

Pikkaisen kyllä pisti vituttamaan kun toinen vain röyhkeästi otti Johnnyn pullon ja joi siitä. Mikäli Johnny olisi ollut yhtään sen inhimillisempi ja hänellä olisi edes jonkinmoinen omatunto, hän olisi vain antanut toisen pitää pullon. Nimittäin hänhän itse oli suunilleen varastanut tummatukalta aineita (no, kusettanut), joten olisiko reilua mikäli Miles ottaisi tuon pullon...? No ei todellakaan ollut, sillä Johnny ei ollut mukavan ihmisen lisäksi kauhean anteliaskaan, joten toisen olisi vain parempi varoa nahkaansa.
"Just se. Ja mä suorastaan rakastan huolehtia tuollaisten söpöjen poikien hyvinvoinnista, ettei ne dokaa itteensä siihen kuntoon, että on oikeasti pakko lähteä sinne vastahuuhteluun", Johnny tokaisi hyytävästi ja piti edelleen kättään vaativasti ojennettuna toista kohden, jotta tämä voisi ystävällisesti palauttaa hänelle pullon.
"Ja nyt musta tuntuu, että se on ihan sun ja sun henkisen hyvinvointisi kannalta parempi, että annat sen pullon nyt takaisin. Ettei mun tarvitse heittäytyä tosi julmaksi ja tulla ottaa sitä sulta itse", Johnny varoitti ja väläytti toiselle sellaisen katseen, joka kieli hänen olevan ihan tosissaan.

// joo mulla vähän sama :--D tuo vaan lisäjännitystä kun on vähäsen myös toisen ohjailtavissa :3 //


Kultapieni iski jälleen tajuntaan. Mikä helvetti tuon Johnnyn ongelma on, mikä helvetin kultapieni? Miles kun on niitä ihmisiä, ketkä ottavat tuollaiset nimitykset pienenä loukkauksena.
"Mä mikään kultapieni ole sulle saatana", poika kivahti silmät viiruna. Eniten nimityksessä risoi se pieni tosiasia, että juuri Johnny sattui sen ääneen sanomaan. Oikeasti Miles on todella neitimäinen, eikä siksi kestä minkäänlaista nimittelyä tai vittuilua. Tuo kuitenkin tiettyjen ihmisten seurassa katsoo parhaaksi yrittää pitää itsensä kasassa. Mitähän joku Johnnynkaltainen kusipää ajattelisi, jos vetäisi jumalattomat pultit tällaisesta? Arvo laskisi vain entisestään toisen silmissä.

Johnny kallisteli päätään ja kysyi tahtoiko Miles munaa. Tämän kuultuaan tummatukka meni aivan hämilleen ja loi murhaavimman katseensa kysyjään.
"M-mitä helvettiä sä selität? Pidä sä vaan ne housut jalassa, hintti", tuo mutisi tuijottaen Johnnya kylmästi. Miten se idiootti edes kehtasi kysyä moista, tuosta hyvästä se ansaitsisi saada kunnolla kuonoon. Syy tummatukan hämmentymiseen piili pojan kokemattomuudessa. Vaikka toisin saattoi olettaa, tuo oli täysin kokematon kaikessa kahden ihmisen välisessä fyysisessä toiminnassa.
Kyllähän Milesilla ehdokkaita riitti, ei homma siitä kiikastanut. Useastikin kaikenmaailman kotibileissä tuo onnistui iskemään jonkun pojun itselleen, ja homma oli okei niin pitkään kun vaatteet pysyivät päällä. Mutta kun toiminta kävi intiimimmäksi, Miles jänisti. Mutta tätähän poika ei ole koskaan kertonut kenellekään, ei se ole edes kunnolla myöntänyt asiaa itselleenkään. Olihan tuo niin vahvaluonteinen pikkupahis, jos joku saisi tietää tästä salaisuudesta, olisi se kova kolaus tuon egolle.

Kertomansa mukaan Johnny 'rakastaa huolehtia söpöjen poikien hyvinvoinnista'. Tummatukka ei voi estää naurahdusta pääsemästä valloileen.
"Sen mä kyllä susta uskonkin", tuo virnuili ja nosti pullon jälleen huulilleen uutta huikkaa varten. Vasten kaikkia itsesuojeluvaiston pieniä huudahduksia Miles nautti tilanteesta. Johnnysta kun näki, ettei se ollut kovin tyytyväinen menetettyään pullon Milesille. Sen Johnny myös antoi kuulua - hyvinvoinnin kannalta olisi kuulema parempi, että Miles antaisi pullon takaisin, ettei Johnnyn tarvitsisi sitä itse ottaa. Johnnyn sanat saivat Milesin nauttimaan asemastaan niskanpäällä entistä enemmän.
"Siis voi eih, mä olen niin peloissani", tummatukka henkäisi ivalliseen sävyyn ja nauroi sanojensa päätteeksi.
"Herra on hyvä ja tulee hakemaan vain, jos uskaltaa", Miles virnisteli noustessaan ylös lepotuolista ja peruuttaessaan muutaman askeleen poispäin.
"Tsehtseh, tuletule vaan", poika naureskeli omahyväisesti.

(( Niinpä! 8DD ))

Ei kuulemma Miles ollut Johnnylle mikään kultapieni, joka sai ruskeatukkaisen virnuilemaan entistä leveämmin. Eli siis Miles oli sellainen, joka otti moisesta nokkiinsa suhteellisen helposti. Erittäin hyödyllinen tieto jatkoa ajatellen, jos hän halusi toisen suuttuvan ihan pahanpäiväisesti. Johnny itse ei oikein jaksanut ymmärtää, että miksi ne ottivat tällaisen muruttelun niin tosissaan. Kun se ei ollut mitään muuta kuin pelkkää huulenheittoa, jonka kyllä Milesinkin pitäisi tietää. Kaiketi tuo oli sitten vain niin ärsyyntynyt, että kilahti puolestakin sanasta, jonka Johnny tuolle sanoi. Joka tietenkin tarkoitti sitä, että mikäli Johnny pysyisi rauhallisena, niin ajanmyötä toinen poika vittuuntuisi niin pahasti, että lähtisi niskojaan nakellen pois.

Sitten sen Johnnyn kysymyksen jälkeen... Toinen muuttui jotenkin erittäin hämmentyneeksi ja jotenkin varautuneeksi. Pelottiko tuota? Oli ilmeisesti ottanut tuon Johnnyn sanoman ihan tosissaan ja sekös sai pojan virnistelemään. Eli nyt hän tiesi senkin, miten toisen sai hämilleen. Ai, että tuntui voitokkaalta, sillä eihän Johnnyn tarvinnut kuin vetää parista oikeasta narusta ja hän oli jo saanut Milesin vaikenemaan. Tai no. Vaikenemaan ja vaikenemaan. Ainakin ärsytettyä, jos ei muuta.
"Oho, kuinka rumaa kieltä sä käytätkään. Mutta jos ei muna kelpaa, nii voitkin sitten ystävällisesti suksia vittuun siitä", Johnny totesi hyytävästi ja vei jointin huulilleen. Tummanruskeat silmät tutkailivat toista ja poika kallisti aavistuksen päätään.
"Mutta ilman sitä Jack Danielsia. Tänne se tai mä tuun ottaa sen sulta väkisin." Joistain asioista Johnny osasi olla hyvinkin tarkka ja kaksi ehdotonta olivat kyllä viina ja huumeet. Tupakat tulivat sitten niiden jälkeen.

Miles kuitenkin päätti nousta ylös lepotuolilta, pullo edelleen kädessään ja käski sitten Johnnya tulemaan ottamaan se pullo tuon kädestä, jos niin mieli teki. Ruskeatukkainen katsoi tuota taukoamatta eikä suupielillä kaareillut sitä tavallista ivallista virnettä. Ärsyttävä tyyppi, kertakaikkiaan. Pitäisi kuulemma tulla hakemaan, jos uskaltaa... Helvetin helvetti.
"Mua ei kuuleen yhtään huvittais alkaa leikkiä sun kanssa, joten ole hyvä ja anna se pullo tänne suosiolla", Johnny sanoi lähes neutraalilla äänellä ja nousi hänkin ylös tuolilta. Ai, että hänen teki niin mieli hyökätä tuon törpön kimppuun ja repiä pää irti. Ehkä Johnny sitten yrittäisi ensin hyvällä.. Nopeasti hän oli kuitenkin liikahtanut toisen eteen ja tarttui sitten tuon huivista kiinni, vetäen kasvot melko lähelle itseään. Jointista imaistiin ja savut puhallettiin vasten Milesin kasvoja.
"Kuule hei, ihan oikeasti. Mikäli sä haluat pitää ton naamas yhtä nättinä, niin suosittelen lämpimästi antamaan sen pullon tänne", Johnny sanoi erittäin matalalla äänellä ja tuhahti. Ärsyttävä tyyppi...

(( Pikkuisen hittailin tuossa! Korjaan jos haittaa! ))

// ei ollenkaan haittaa. mulla sama periaate kun sulla, hittailla saa kunhan ei nyt mitään "sitten se ampui sitä päähän ja se kuoli" XD //

Johnnyn sanojen mukaan Milesin kielenkäyttö oli rumaa, ja tuo voisi painua vittuun ellei muna kelpaa. Se kusipää siis jaksoi yhä puhua irstaita, ja sekös saikin tummatukan hyppimään seinille. Eihän se, raukka, voinut edes ajatella Johnnyn vitsailleen.
"Ei kelpaa!", Miles vinkaisi ja mulkaisi rokkaria pahasti.
"Enkä mä minnekkään suksi kun luntakaan ei ole, en ainakaan ennenkuin sä maksat mulle", tuo jatkoi mutisten. Tummatukka ei ymmärtänyt, miksei tuo kusipää vain voinut luovuttaa ja esimerkiksi hankkia korvaavat mömmöt jostakin. Tai tarjota juomat, ihan mitä vain! Tummatukan mielestä Johnnyn käytös oli äärimmäisen lapsellista. Kyllähän Miles itsekin käyttäytyi lähes aina todella lapsellisesti mutta ei se sitä myöntänyt ainakaan ääneen. Mutta nyt kun kyse ei ollut hänen itsensä tekemisistä, ei sillä edes ollut väliä.

Johnnya ei kuulema yhtään huvittanut lähteä leikkiin mukaan, pulloakin se pyysi suosiolla takaisin. Eihän se Milesin ongelma ollut, jos toinen ei jaksanut. Sehän vain merkitsisi helppoa voittoa tummatukalle.
Helppoa voittoaan jo virnistellen poika nosti pullon jälleen huulilleen. Humaltava neste alkoi jo pikkuhiljaa kutkuttelemaan ympäri pojan vartaloa saaden kädet ja jalat tuntumaan painavilta. Miles ei voinut olla hymyilemättä hyvillä mielin, sulkematta silmiään. Poika rakasti humaltumisen tunnetta.

Pojan huulilta karkasi säikähtänyt vinkaisu, silmät rävähtivät auki. Johnny oli ennättänyt harppaamaan tummatukan luo, tarttumaan tuota huivista. Rokkari kiskoi pojan kasvot lähelle omiaan, puhalteli savuja naamalle saaden toisen henkäisemään yllättyneenä. Vai oli tässä rokkarinretaleessa sittenkin miestä puolustaa omaansa. Johnny antoi selvät ehdot - jos Miles tahtoi pitää naamataulunsa nättinä, olisi pojan parempi luovuttaa pullo takaisin omistajalleen.
"En mä sua pelkää, tyhmä", tummatukka sihahti, tarttui Johnnya huivia puristavan käden ranteesta ja upotti kyntensä tuon ihoon. Poika yritti kiskoa rokkarin otetta irti huivistaan mutta toimitus osoittautui melko hankalaksi yhdellä kädellä. Äkkiä Milesin naamalle levisi ilkikurinen virne. Pulloa pitelevä käsi kohotettiin rokkarin silmien korkeudelle ja pulloa kallistettiin sen verran, että pieni loraus tuota 'kallisarvoista' ainetta valui norona maahan. Tummatukka siirti uhmakkaan katseensa kohtaamaan Johnnyn silmät, pulloa kallistettiin uudemman kerran.
"Päästätkö irti?", Miles tiedusteli hieman huvittuneena. Tämä jos jokin varmasti saisi tuon kusipään aivotoiminnassa tapahtumaan jotakin. Tummatukka hymyili vittumaista, vinoa hymyään ja kohotti toista kulmaansa kysyvästi.

(( Haha! :---DD ))

Johnnya hymyilytti, vaikka ei ollut edes mitään aihetta siihen. Ei kuulemma muna kelvannut ja se sitten antoi pelkästään viitteitä siitä, ettei toinen tykännyt miehistä. Tai sitten vain yritti kieltää sen parhaansa mukaan. Eihän nyt kukaan voinut sanoa Johnnylle ei! Jopa sen ajatteleminen kuulosti melko abstraktilta hommalta, että se sai Johnnyt virnuilemaan yhä enemmän. Ja hänkö muka itserakas? Pyh, paskat oli.
"No voi harmi. Mun olisi nimittäin niin kovasti tehnyt mieli purkaa paineita vähän toisella tavalla", Johnny sanoi muka pettyneesti, mutta senkin mielikuvan tappoi huulten välistä purkautuva räkäinen nauru. Johnny nyt vain oli tällainen, että puhui irstaita, jos joku oli osoittanut hämmentyvänsä tai suuttuvan niistä. Pojalle sellainen ei tuonut minkäänlaisia ongelmia ja sehän oli loppujen lopuksi vain hauskaa. Ainakin niin kauan kun se toinen osapuoli jaksoi ottaa moiseesta nokkiinsa. Miles ilmoitti, että ei suksisi minnekään ennen kuin Johnny maksaisi velkansa.
"No johan mä sulle sanoin. Mulla on matti kukkarossa, etkä sä sitä maksua halua luonnossakaan, joten en voi auttaa. Sun täytyy vain oppia ymmärtämään se tosiasia, ettei elämässä saa kaikkea mitä haluaa ja pettymyksiä sattuu väistämättä", Johnny tokaisi ties vaikka kuinka monetta kertaa.

Mutta nyt häntäkin alkoi vituttaa kun toinen heittäytyi hankalaksi. Ei antanut sitä pulloa takaisin, vaikka se olisi ollut tuolle tässä tilanteessa se paras vaihtoehto.
"Sä et taida ajatella nyt yhtään viisaasti?" Johnny tokaisi sitten hetken päästä ja häneen iski hillitön halu lyödä tuota tärkeilevää paskiaista turpaan. Ihan vain sen takia, että tuo sattui olemaan olemassa. Sitten toinen kuitenkin päätti kallistaa pulloa sen verran, että sitä juomaa valui norona lattialle aivan Johnnyn silmien edessä. Johnny kohotti kulmiaan ja katsoi Milesiä selvästi ärsyyntyneesti.
"Jaa nytkö sä meinaat, että mä muka päästäisin susta irti vaan sen takia, että kaadat sen pullon sisältöä lattialle?" hän kysyi ja punnitsi nyt vaihtoehtoja, mitä hänellä oli oikein jäljellä. Helvetti, että tämä tyyppi otti päähän! Johnny kuitenkin päästi irti ja seisoi vain hetken aikaa siinä paikoillaan. Entäs nyt? Lopulta virne palasi hänen suupielilleen, poika tarttui toisen käteen, jolla tuo piti sitä pulloa ja kallisti sitä jopa niin paljon, että pullon sisältö kaatui ihan viimeisintä tippaa myöten terassin laudoitukselle.
"Sitä saa mitä tilaa", Johnny tokaisi kun pullo oli tyhjä, päästi toisen kädestä irti erittäin tyytyväisenä hymyillen ja käveli takaisin sinne lepotuolille polttelemaan jointtiaan loppuun. No jos ei hän saanut, niin ei tulisi saamaa Mileskään.

// pahimmasta darrasta selvitty joten elämä jatkuu :---D tosin, en takaa tekstin laadusta mitään //


Oli kuulema harmi, kun tummatukka kieltäytyi rokkarin tarjouksesta, tuon kun olisi tehnyt mieli 'purkaa paineita'. Sanoja seurasi räkäinen nauru joka sai Milesin hätkähtämään. Tuon mielestä tilanteessa ei ollut mitään nauramisen arvoista - puolituttu kusipää ehdotteli irstaita eikä maksanut takaisin vaikka niin oli sovittu. Tai ainakin Miles oli niin sopinut oman päänsä sisällä.
Matti kuulema oli valloittanut Johnnyn kukkaron, ja kerta maksu luonnossa ei kelvannut, niin maksua siis oli turha odottaa.
"Potki se vitun Matti pihalle sitten", tummatukka mutisi turhautuneena, lähes kuulumattomalla äänellä. Kuinka kukaan ihminen maan päällä osasi olla niin jääräpäinen? Ei takaisinmaksu voinut olla niin suuri toimitus! Mutta Johnny oli Johnny, ja tuskin ihan hetkessä muuksi muuttuisi. Ja sekös tummatukkaa nakersikin.

Johnny tiedusteli, luuliko Miles tosissaan rokkarin päästävän irti tempauksensa takia. Kysymys sai pojan hieman hämmästymään. Juurihan Johnny oli vakavana vaatinut pulloansa takaisin! Ei tummatukka osannut oikein mitään sanoa vastaan, avasi suunsa vain sulkeakseen sen, kun sanoja ei löytynytkään. Ote kuitenkin irroitettiin, eikä Miles nähnyt syytä olla virnistämättä Johnnylle ilkikurisesti. Hymy kuitenkin hyytyi hyvin äkkiä pojan tuntiessa Johnnyn käden omallaan. Hämmentynyt ilme valloitti tummatukan naamataulun jälleen, kun rokkarin toimesta pullon sisältö kaadettiin kaunistamaan terassin pintaa. Ote irroitettiin rokkarin tokaistessa kuinka 'sitä saa mitä tilaa'. Askeleet suunnattiin takaisin lepotuolille. Hetken aikaa tummatukka ei hölmistyneenä osannut kuin tuijottaa Johnnya. Tällaista poika ei sietänyt, ei sitten ollenkaan. Mutta ei hermojensa menettäminenkään tuntunut kovin varteenotettavalta vaihtoehdolta.

Tummatukka irroitti otteensa antaen pullon iskeytyä lattiaa vasten. Paskat tuo välitti, vaikka se rikki menisi. Eipä ollut pojan ongelma enää. Poika askelsihin Johnnyn perässä lepotuolille asettuen tuon viereen kuin äskeistä ei olisi tapahtunutkaan. Tyynenrauhallisella ja huvittuneella roolilla peitettiin pojan sisällä riehuva sekasorto.
"Sä oot kyllä tyhmin mun koskaan tapaamista ihmisistä", Miles totesi huvittunut hymy kasvoillaan. Ei tuo suostunut, eikä edes tahtonut jättää Johnnya rauhaan. Ei sillä takaisinmaksulla ollut kiire, pojalle vain iski äärimmäinen pakkomielle roikkua rokkarin riesana. Vikkelät sormet nappasivat jointin Johnnyn huulien välistä vieden sen omilleen. Vedettyään pitkät henkoset tummatukka puhalteli savuja toisen kasvoille mietteliään ilmeen kera. Ehkä tuo jopa omalla sairaalla tavallaan nautti vittumaisen rokkarinretaleen seurasta - jos ei muuten niin eipähän ainakaan olisi tylsää.
Miles nosti toisen kätensä sormet sivelemään rokkarin leukaluuta, liu'uttaen peukalonsa tuon alahuulen yli.
"Olisitsä niin kiva että käärisit mulle uuden?", tummatukka kysyi imelän lempeällä äänellä vinkaten jointtia. Tuo kun kohta jo polttelisi näppejä.

(( Nonii. Jatkuu kun oon saanu kaikki kouluhommat ajantasalle! :'D ))

Johnny tunsi erittäin suurta tyydytystä kun oli saanut näpäytettyä tuota pikkupaskiaista ihan kunnolla. Vaikka sitten oli itsekin menettänyt siinä samalla juomansa, mutta mitäpä tuosta. Oli tarpeeksi mieltä tyydyttävää, että Milesin kasvoilla erittäin hämmentyneen sekä yllättyneen ilmeen. Kaiketi sitä uutta juotavaa voisi hankkia jostain jollakin keinolla, mutta kaiketi sen ehtisi myöhemminkin. Nyt ei edes tehnyt mieli alkoholia, sillä olihan Johnnylla pilvensä, joista saisi vielä muutaman jointin. Se riitti toistaiseksi ja eiköhän rokkari ennemmin tai myöhemmin saisi juomista jostain käsiinsä. Vaikkapa sitten varastaisi jonkun säälittävän juopuneen teinitytön pullon, jos ei muu auttaisi.

Tummatukkainen istuskeli ihan rauhassa lepotuolissaan ja poltteli jointtiaan, luullen, että se ärsyttävä mustatukkainen nuorukainen olisi painellut matkoihinsa. Mutta eikai nyt sentään... Se olisikin ollut aivan liian helppoa, jos toinen olisi vain luovuttanut ja kävellyt niskojaan nakellen pois. Sen sijaan tuo oli kävellyt hänen luokseen ja totesi hänen olevan maailman tyhmin ihminen, jonka tuo oli koskaan tavannut. Ruskeatukkainen naurahti sarkastisesti ja vilkaisi Milesiä.
"Ja siinä puhuu itse Einstein", poika sanoi ja menetti sitten jointtinsa Milesille. Saatanan paskiainen... Ilme kuitenkin pyrittiin pitämään mahdollisimman rauhallisena, sillä Johnnylla ei ollut energiaa alkaa riehua. Tai ehkä olikin, mutta ei se auttaisi yhtään mitään. Lähinnä vain pahentaisi asioita ja tietäisi helppoa voittoa Milesille. Johnny ei kuitenkaan aikonut maksaa, sillä hän oli yksinkertaisesti köyhä ja kaiketi se maksaminen kävi jotenkin ylpeyden päälle. Ja kerta poika oli päättänyt, että ei maksais, niin hän ei tasan maksaisi. Eli hän oli erittäin itsepäinen jätkä ja Milesin pitäisi vain oppia elämään sen kanssa.

Sitten Johnny kuitenkin tunsi Milesin sivelevän hänen leukaluutaan ja käväisi se peukalokin koskettamassa hänen alahuultaan. Ruskeat silmät porautuivat oitis Milesiin ja katse oli kaikkea muuta kuin ystävällinen. Kehtasipa tuo sitten pyytää Johnnya käärimään tuolle uuden jointin.
"Mitä sä jätkä siinä oikein hipelöit mua. Mä tiiän olevan tosi kuuma ja kaikkea, mutta lopeta", Johnny tuhahti, läppäisi toisen käden pois kasvoiltaan ja tuhahti. Otti päähän. Johnny huokaisi ja kaivoi pilven taskustaan, käärien uuden jointin. Ja nimenomaan itselleen. Tuo saatanan paskiainen ei saisi häneltä yhtään mitään.
"Voit painua kuule helvettiin siitä. Mulla ei ole mitään annettavaa sulle."

// loistavaa c; //


Milesia nimitettiin itse Einsteiniksi, jolle tummatukka naurahti. Ei sitä nyt ihan joka päivä tullut niinkin viisaaksi kutsuttua, ei tosiaan.
"Ton mä otan kohteliaisuutena", poika naureskeli Johnnylle.
Toisen ilme pidettiin tyynenä jointin haltuunotosta huolimatta, muttei Miles niin tyhmä ollut, ettei tietäisi kuinka paljon tuota vituttikaan. Ei pojan tarvinnut edes kysyä, tuo tiesi jo valmiiksi että Johnny olisi valmis kuristamaan Milesista viimeisenkin henkäyksen pihalle. Tai antamaan sellaisen turpahöykytyksen, ettei poikaa tunnistaisi edes oma äiti. Ajatuksille tuo vain naureskeli itsekseen, pudisteli päätään.
Johnnya oli aivan törkeän hauska ärsyttää. Vaikka turpasauna olisikin ehkä odotettavissa jossain vaiheessa iltaa, ei tuo tummatukkainen lopettanut. Jos Johnny ei olisi valmis maksamaan rahassa, tai kamassa, niin mielihyvässä sitten ainakin. Ja mielihyväähän Miles sai aina, kun pääsi niskanpäälle, saisi toisen suuttumaan - eli toisinsanoen helvetin harvoin. Ei tuo omannut terävää päätä tai terävää kieltä, ei tuo osannut olla yhtä pisteliäs kuin ärsytettävä itse, mutta tiesi olevansa sitäkin rasittavampi.

Sormien koskettaessa leukaa, huultakin, Johnnyn katse nauliintui tummatukkaisen omaan. Katse oli kaukana minkäänlaisesta ystävällisyydestä tai mukavuudesta - pikemminkin Johnny näytti aivan helvetin murhaavalta. Virne tummatukkaisen naamalla leveni entisestään, pointsit kotiin, vai miten se meni.
Johnny kuulema tiesi olevansa kuuma, mutta pyysi lopettamaan. Kysyi myös, mitä toinen siinä hipelöi. Käsi läpsäistiin irti, tuhahdettiin. Uusi naurahdus karkasi Milesin huulilta - juuri sellainen reaktio kun odottaa saattoi. Ja sekös poikaa miellyttikin.
Jointti käärittiin, muttei sitä luovutettu pyytäjälleen. Miles voisi kuulema painua helvettiin, ei olisi mitään annettavaa toiselle.
"No voi raukka, en mä ole mihinkään menossa. Ja katos, jos sä et maksa rahassa, voit maksaa aineissa, selkis?", poika selitti huvittuneena, rauhallisella äänellä.
"Jos sä voit tolla tavalla tehdä mitä lystäät, niin miksen mä voi?", jatkettiin.
Edellinen jointti tumpattiin ihan vain lepotuolin reunalle, nakattiin hiiteen. Näppärät sormet kipaisivat vastakäärityn jointin Johnnyn käsistä. Jointti nostettiin huulille, sytytettiin ja nautittiin. Henkosten jälkeen jointti aseteltiin Johnnyn huulille virnistyksen saattelemana.

Tämä tummatukkainen nuorukainen alkoi hiljalleen ottaa Johnnya päähän. Tai ei alkanut, vaan otti peräti jo. Ai, että hänen olisi tehnyt mieli vääntää tuon niskat nurin tai vaikkapa lyödä tuon nenä pois paikoiltaan. Äkkipikaisena ihmisenä, Johnny varmaankin olisi tuon kurkussa ihan kohta kiinni, mutta hän kuitenkin päätti hillitä itsensä ainakin toistaiseksi - tai ainakin yritti parhaansa. Varsin tyytyväiseltä tuo pikku paskiainen ainakin vaikutti, joka luultavasti johtui siitä, että oli saanut Johnnyn ärsyyntymään. Melko riskialtista hommaa, sillä hänhän oli erityisen arvaamaton ja saattoi oikeasti ihan yhtäkkiä käydä kiinni, ja löydä uhrin päätä seinään. Mitään omantunnontuskia hän ei moisen takia kokenut - varsinkaan, jos se toinen osapuoli oli tällainen mitätön idiootti.

Miles jatkoi, että ei ollut lähdössä yhtään mihinkään ja jos Johnny ei maksanut rahoissa, niin hän pystyisi maksamaan aineissa. Ruskeatukkainen pyöräytti silmiään ja tuhahti. Nyt häntä vitutti kun toinen ei näyttänyt uskovan oikein mitään. Kaikki piti vääntää rautalangasta, mutta sehän Johnnylle sopi hyvin. Oppisihan sitten kerralla, että hän ei ollut mukava ihminen tai järin rehellinenkään. Niinpä Johnny sitten toi kasvonsa vain muutaman millin päähän toisen omista ja katsoi tuota suoraan silmiin.
"Sä se sitten jaksat aukoa päätäs, vaikka se ei ole ees kauhean fiksua. Mulle ei nimittäin tuota minkäänlaista ongelmaa tarttua sua niskahiuksista ja lyödä sun päätä seinään niin kauan, kunnes menetät tajus. Jonka jälkeen sut on helppo heivata ojaan jonkun kiimaisen homon raiskaamaksi. Sepä sitten onkin kiva tunne herätä aamulla kurasta housut kintuissa ja perse sellaisessa kunnossa kuin sinne olisi työnnetty rautatankoa tai jotain." Johnny puhui matalalla äänellä, johon sekoittui aavistuksen ivaa ja miksei pientä tekopirteyttäkin. Tämä yksilö oikeasti taisi hautoa itsemurhaa pääkopassaan kun tuli Johnnylle tällä tavalla aukomaan päätään. Okei, ehkä ihan syystä, sillä hänhän oli kusettanut tuota sen heidän diilinsä suhteen ihan 6 - 0, mutta kuitenkin. Uskoisi nyt, että olisi lähtenyt menemään jo silloin kun Johnny alkoi äänensävyltään ja olemukseltaan käymään uhkaavaksi. Milesillä oli sitten pääkopassaan useampi ruuvi löysällä...

Johnny nauroi erittäin pitkään ja hartaasti kun Miles ihmetteli miksi tuo ei saanut tehdä samalla tavalla mitä lystäsi kuin Johnny teki.
"Tarvitseeko tuollaista ees kysyä ääneen?" rokkari naureksi, joka kyllä tyysäsi melkein heti siihen kun Miles nappasi jointin hänen käsistään, sytytti sen, veti siitä henkoset ja palautti sitten takaisin Johnnylle. Hyvä, että palautti, sillä muutoin Johnny olisi varmana nostanut pystyyn sellaisen elämän, että ei mitään rajaa. Jointista vedettiin nautinnolliset henkoset ja hetken aikaa Johnny vain tuijotteli kauemmas pihalle, jossa kulki lauma kikattavia, paljastavissa kuteissa olevia pikkulikkoja.
"Sanotaanko vaikka näin, että narsistiset kusipäät saavat tehdä aikalailla mitä tykkää. Ja sellainen sä tuskin olet, joten opettelehan kunnoittamaan muita ihmisiä paremmin", Johnny tokaisi hymynkaareen koristaessa suupieltä. Tulipa nyt selväksi sekin, ettei häntä edes hävettänyt myöntää omia vikojaan tai huonoja luonteenpiirteitään muille. Ihan mielellään poika sen teki, sillä ainakin sitten ihmiset oppivat pysymään hänestä kaukana.

Tummatukka kohotti toista kulmaansa hieman hämmentyneenä Johnnyn sanoille ja eleelle. Rokkari toi kasvonsa aivan kiinni pojan omiin ja uhosi vaikka mitä aina hakkaamisesta kiimaisen homon raiskaamaksi joutumiseen asti. Miles ei vain jaksanut ymmärtää, mistä Johnny repi niitä lukuisia juttujaan, joita syötti jokaisessa välissä. Hetki hetkeltä vain enemmän poikaa alkoi hävettämään, kun ei omistanut yhtä terävää kieltä, jotta olisi voinut iskeä takaisin jotain todella nasevaa.
"Siis nyt mua pelottaa ihan kamalasti", tummatukka ulvahti ylidramatisoidusti ja työnsi Johnnyn kauemmas itsestään. Päätään pyöritellen poika hymähti ja mulkaisi rokkaria huvittuneena; oli siinäkin ihme jätkä.

Johnnyn seuraavat sanat ignoorattiin täysin - Miles oli uppoutunut omiin ajatuksiinsa. Mielessä pyöri vähän kaikennäköistä ja kaiken lisäksi vitutuskin alkoi pikkuhiljaa tekemään palailuutaan. Eihän sitä nyt koko iltaa tässä ilman juomia tai kamoja voisi sitkuttaa menemään, järkihän siinä lähtisi ennemmin tai myöhemmin. Siksipä poika palloilikin kahden vaihtoehdon välillä; tuo voisi yrittää kestää ja jatkaa Johnnyn piinaamista, tai paeta paikalta luuserina keräilemään luitaan ja etsimään pimeetä viinaa ja pikkusuolasta. Toisaalta jälkimmäinen vaihtoehto kuulosti aivan helvetin hyvältä, muttei tuo tahtonut ihan idiootiltakaan vaikuttaa. Paeta nyt sillätavalla tilanteesta, aivan kuin oikeasti pelkäisikin jotakin turpasaunan tapaista. Vitutus kumminkin voitti. Niinpä poika nousikin ylös lepotuolilta ja kääntyi kohtaamaan rokkarin katseen. Hetken aikaa tuo vain tuijotti toista, kuin miettien, mitähän sitä sitten seuraavasi. Mitään sanomatta, vain ja ainoastaan hyvähtäen tuo kääntyi ja suuntasi askeleensa sisälle taloon, jossa osa porukasta yhä jatkoi ankaraa biletystä toisen puoliskon vedellessä hirsiä vähän siellä sun täällä. Askeleet piti valita tarkkaan, sillä lattialla oli vaikka mitä epämääräistä; kaatuneita juomia, muuta likaa ja jopa jonkun kengät.
Miles suunnisti heti ensimmäisenä keittiöön lähes sataprosenttisen varmana, että sieltä löytyisi jonkinlainen helpotus vitutukseen ja vapinaan. Ja kun kyseessä on hieman astetta hämärämmät pippalot, niin ei ollut ihmekään, että jo toisesta pojan penkomasta kaapista löytyi avaamaton pullo kirkasta. Huulille levisi tyytyväinen virne, sillä tästä se riemu sitten ratkeaisikin. Tummatukka kaivoi lompakkonsa takataskustaan, avasi sen ja nappasi yhdestä korttitaskusta valkoisen pillerin. Pilleri asetettiin kielelle ja huuhdeltiin alas huikalla polttelevaa nestettä - teki hyvää jo valmiiksi.
Viina huuhtoutui alas kurkusta melko reippaalla kädellä, mutta väliäkös sillä Milesille oli. Päämääränä kuitenkin oli saada kupoli niin sekaisin kuin mahdollista ja elää helvetin loistokasta elämää. Rappiolla on hyvä olla, ei huolet paina ei rasitu polla - niinhän sitä sanotaan. Askeleensa tummatukka suuntasi keittiöstä olohuoneeseen valloittaen sieltä viimeisen tyhjän nojatuolin. Pehmeä tuoli perseen alla tuntui niin taivaallisen hyvältä ja elämä hymyili.

Istuttuaan ja litkittyään pullon täytteitä sisuksiinsa ties kuinka kauan sillä yksinäisellä nojatuolilla huoneen nurkassa poika havahtui jonkun oman elämänsä sankarin mölyämiseen viereisellä sohvalla. Meni hetki tajuta, että kaikki se aggressiivinen älämölö ja jupina oli osoitettu juuri itse Milesille. Kulmiaan kohottaen tummatukka nousi ylös nojatuolilta vain huomatakseen pillerin ja juoman nousseen päähän sen verran pahasti, että tasapaino oli pettää. Saatuaan kroppansa takaisin haltuunsa poika otti muutaman haparoivan askeleen öykkärin luo ja tyrkkäsi tuon alas sohvalta. Saatanaako tuollaiset rumat mitkälie alkoivat Milesin nenille pomppimaan juuri silloin, kun kaikki tuntui hyvältä. Ei tuo tappelemaan jaksanut ruveta, vaan tallusteli laiskasti vessaa kohti. Asetuttuaan peilin eteen ja pöhittyään mustaa pehkoaan muutaman kerran tuo kuitenkin joutui huomaamaan öykkärin hakeneen muutaman kaverinsa apujoukoiksi ja haastavan riitaa. Toisinsanoen tummatukka oli saarrettuna suhteelliseen pieneen kylpyhuoneesen, sillä öykkäri kavereineen tukkivat ulospääsyn. Huudettiin vittua ja ties vaikka mitä muuta. Homokin sieltä sanojen seasta erottui useampaan otteeseen - mitäköhän vittua poika oli mennyt tekemään väärin. Viinapullo laskettiin lavuaarin reunalle turvaan, kun tummatukka päätti ryhtyä vastarintaan. Kovin huonoin tuloksin tosin. Heti ensimmäisenä tuo saikin osuman rintakehään. Ja muutahan ei tarvittukaan tipauttamaan poika perseeleen vessan lattialle keräilemään itseään.

Miles huudahti ylidramaattisesti, että nyt tuota pelotti aivan kauheasti ja tyrkkäsi Johnnyn kauemmas. Ruskeatukkainen tuhahti ärsyyntyneenä ja vei jointin jälleen huulilleen. Painuisipa tummatukkainen vaikkapa helvettiin siitä inisemästä, jos ei mitään järkevää sanomista enää keksinyt. Paikoilleen tuo kuitenkin jäi istumaan, vaikka tuskinpa se olisi toisen terveyden kannalta hyvä ratkaisu. Nimittäin, jos toinen avaisi suunsa vielä kerrankin, niin silloin Johnny kyllä antaisi nyrkkinsä puhua puolestaan. Poika oli harvemmin ensimmäinen, joka löi ja aloitti näin fyysisen tappelun, mutta nyt se saattaisi olla ihan mahdollista.

Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä äkkiä Miles nousi ylös lepotuolilta, katsoi Johnnya hetken aikaa silmiin, kunnes käveli pois hymähtäen. Rokkari jäi vain tuijottamaan hämmentyneenä tuon perään ja hänen aivonsa yrittivät parhaansa mukaan käsitellä tätä yllättävää tilannetta. Tai ainakin nyt sisäistää sen, että se pikku paskiainen oli viimein luovuttanut ja lähtenyt pois. Jotenkin Johnny oli vain kokoajan odottanut, että toinen olisi pysynyt hänen riesanaan koko loppuillan ja ärsyttänyt hänestä paskat ulos. Tyytyväinen virnistys kuitenkin kiiri pojan suupielille ja hetkeksi aikaa hän jäi katselemaan Milesin loittonevan selän perään, kuin varmistaakseen tuon kävelevän ihan oikeasti pois. Kyllä vain. Toinen katosi sisälle ja Johnnyn lähelle laskeutui rauha. Tai no, ainakin jostain inisevästä paskiaisesta päästiin eroon, mutta toki ympärillä käveli enemmän tai vähemmän humalaisia nuoria, jotka juttelivat erittäin kovaan ääneen. Silti tämä oli Johnnylle rauhaa, josta pitäisi osaa nauttia täysin siemauksin. Jointti kulkeutui takaisin huulten väliin ja savuja puhallettiin nautinnollisesti ulos. Alkoihan tämä pajauttelu tosin janottaa, mutta mistäpä juomaa taiot kun Johnny joutui kaatamaan ne aiemmat juomansa terassille. Ihan vain sen Milesin vika, mutta eiköhän Johnny jostain jotain keksisi.

Nopeasti hän näki hivenen kauempana erään puolituttavan, jolle poika oli muistaakseen tarjonnut joskus muutaman sätkän. No, varmaksi ei saattanut asiaa sanoa, mutta sellainen mielikuva pojalla oli, joten hän nousi lepotuolilta ja käveli tuon lähes tuntemattoman ruskeatukkaisen pojan luokse.
"Moi. Vissiin muistatkin mut. Annoin sulle joskus pilveä, etkä ole vieläkään maksanut takaisin", Johnny tokaisi laiskasti tuolle ja katsoi poikaa suoraan silmiin. Tuo näytti jokseenkin yllättyneeltä ja kurtisteli kulmiaan Johnnya katsoessaan. Kaiketi tuollakin oli hämäränpeitossa se mitä silloin sinä iltana oli tapahtunut. Ihan sama, kunhan Johnny vain saisi nyt kostuttaa kurkkuaan jollain.
"Ei mulla ole just nyt rahaa..."
"Enkä mä just nyt rahaa tarvitsekaan. Anna bisses tänne, nii ollaan sujut."
"Ööööh... Ihanko tosissas oot?"
"Mähän olen aina tosissani. Kiitos ja näkemiin." Ja Johnny nappasi pullon tuon käsistä ja suuntasi takaisin istumaan lepotuolilleen seuranaan nyt melkein loppuun poltettu sätkä ja olut. Olivatpa ihmiset sinisilmäistä sakkia toisinaan. Tuokin raukka uskoi, että voisi maksaa sen pilven ainoastaan yhdellä kaljalla, vaikka eihän se tietenkään niin mennyt. Aivan varmasti Johnny kääntyisi toisen puoleen vielä joskus myöhemmin kun tarvitsi otain, se oli ihan varma!

Minuutit kuluivat ja bisse oli tyhentynyt jo kiitettävää vauhtia, jointin ollessa vaihdettuna tupakaksi. Olo oli kieltämättä ihan mukava, mutta pojalla oli tylsää. Ankeat bileet, jos häneltä kysyttäisiin. Ehkä olisi vain parempi lähteä kotiin omille jatkoille ja vaikkapa huostaanottaa yksi pullo kirkasta ukon baarikaapista. Niinpä Johnny sitten joi bissen loppuun, tumppasi tupakan lepotuolin selkänojaan ja lähti liitelemään sisälle. Siellä oli meno ehkä villeimmillään, mutta se nyt ei kiinnostanut. Oikeastaan, Johnny voisi käydä vaikka ennen lähtöään vessassa kusella ja tsekkaamassa kuontalonsa, vaikka ei sillä mitään merkitystä enää ollutkaan.
Johnny kuitenkin huomasi, että pesuhuoneen luona oli tapahtumassa jotain isompaa ja muutama iso jätkä oli tukkinut sen oviaukon lähes kokonaan. Jaaha, tämä se vielä tästä puuttuikin. Johnny pyöräytti silmiään ja käveli sitten kaikesta huolimatta niiden luokse. Olisi hän tietenkin voinut kävellä täältä kotiinsa ja käynyt sitten kusella, mutta ei poika kuitenkaan ihan naapurissa asunut. Perkele, saisi porukka luvan hajaantua edes siksi aikaa, että hän pääsisi käymään kusella!
"Nonii. Painukaahan siitä helvettiin. Ihmisillä on oikeaakin asiaa sinne. Voitte vetää hanskaan yhdessä muuallakin", Johnny tokaisi hyytävästi kun oli päässyt kylppärin oviaukon luokse. Jätkät nostivat katseensa häneen ja Johnny sen sijaan käänsi katseensa lattialla olevaan tummatukkaiseen poikaan, jota parhaillaan joku blondi jätkä kuritti. Tosin sekin keskeytti tekemisensä kun huomasi Johnnyn seisovan oviaukolla ja naurahti pilkallisesti.
"Painu homo kuule ite vittuun siitä. Eiku anteeksi: perseeseen meinasin!" tuo vittuili hänelle, joka sai pojan kohottamaan toista kulmaansa. Nopeasti hän katsahti sitä lattialla olevaa mustatukkaista tyyppiä, josta johtuen hän joutui pyöräyttämään silmiään. Miles, niinpä tietysti...

Sekaisin. Sekaisinsekaisinsekaisin. Sitä tummatukka oli. Aivan niin maan pihalla kun ihminen vaan voi olla. Lattialle tipahtaneena tuntemattomien kaappien ympäröimänä ja hourupäissään. Paniikki oli ehkä lähin sana kuvaamaan pojan olotilaa juuri sillähetkellä. Vitutti ja teki mieli huutaa. Oli paha olo ja sattui, kun korstot olivan käyneet päälle. Teki mieli itkeä ja ventiloida ja painautua pieneen kasaan kylpyhuoneen nurkkaan ja vajota maan alle. Senhän siitä saa, kun alkaa uhittelemaan. Aina tummatukka jäi alakynteen, kun piti ottaa jonkinnäköistä fyysistä matsia. Eikä pienestä ja hintelästä koosta ollut paskan vertaa lohdutusta moiseen. Jälleen kerran oli tullut nöyryytys, lopputuloksena todennäköisesti mukavat mustelmat kyljissä ja rintakehässä.
Eikä Miles osannut tehdä muuta kuin painautua yhä vain pienempään kasaan vieraan talon vieraan kylpyhuoneen vieraalla kaakelilattialla. Tuo odotti uutta iskua, vielä entistäkin kipeämpää. Uusia, pisteliäitä sanoja muistuttamaan siitä, kuinka sairas ihminen oikein oli. Mutta yhtäkkiä olikin melko hiljaista, eikä uutta iskua tullut. Jotain jupinaa ja naureskelua ovelta kuului, tosin, suunnattuna jollekin toiselle tyypille. Pelastava enkeli, vai olisiko sittenkään? Paskat tuo välitti siitä, nyt ajateltiin vain ja ainoastaan itseään.
Miles perääntyi aina kylpyhuoneen peräseisälle asti, asettuen istumaan selkä seinää vasten ja haudaten kasvot käsiinsä. Otti päähän niin perkeleesti, hävettikin. Pakko oli aina kerjätä verta nenästä ja luulla itsestään liikoja. Ja lopputulos on aina sama. Osasihan tuo tapella, silloin kun vastassa oli yksi henkilö. Mutta eihän kukaan voisi pärjätä kokonaiselle laumalle tuonkaltaisia kusipäitä.

Huultaan purren tummatukka kohotti katseensa käsistään ovelle, ja häpeä sen kuin kasvoi.. Johnny. Vitun Johnny, aina väärässä paikassa väärään aikaan. Oliko tuon aivan pakko nähdä tämäkin välikohtaus? Ei helvetti. Poika pystyi sielunsa silmillä näkemään, kuinka valui rokkarin arvoasteikolla vielä entistäkin matalemmalle, aina syvälle maan alle asti.
Ahdisti. Pelottikin ehkä. Omituisia tuntemuksia tummatukkaiselle. Yleensä tuo vain posotti menemään pää kolmantena jalkana typerä virne naamallaan ja elämä oli ihanaa. Nyt oli toisin - aivan päälaellaan. Yksi niistä harvoista hetkistä, kun psyyke alkoi rakoilemaan ja päästämään ulos pojan herkkää puolta. Kun turhautti ja vitutti niin paljon, että teki mieli itkeä ja repiä hiuksia. Tai rynnätä roikkumaan jonkun jalkoihin ja anella armoa.
Kädet täristen Miles kurotti viinapullon lavuaarin reunalta omaksi turvakseen. Pullo nostettiin huulille ja neste valui vuolaana kurkusta alas. Huikkaa seurasi epämääräinen äännähdys, kun pää painettiin polviin. Johnny voisi painua niin kauas kuin ikinä vain jaloistaan pääsisi.

// Nyt jää näin lyhkäseks kun pitää kipitellä nukkumaan. (: //

Johnny tuhahteli ja pyöritteli silmiään tästä tilanteesta johtuen. Helvetti soikoon kun juuri hänelle piti käydä aina näin. Joutua nyt todistamaan, että maailman vittumaisin ihminen sai turpaansa ja tässä sitten pitäisi valita vielä sekin, että mikä oli oikein ja mikä oli väärin. Eettisesti oikein olisi tietenkin käskeä näitä gorilloja painumaan muualle tästä rähinöimästä ja auttaa Miles takaisin tolpilleen, ja väärin olisi vain lähteä kylmänviileästi pois paikalta unohtaen koko paskan siihen. Tässä vain oli pieni mutta; Johnny nimittäin ehkä tiesi mikä olisi oikein, mutta harvemmin hän kuitenkaan toimi sillä tavalla. Se oma napa oli tärkein ja poika teki lähes mitä vain sen eteen, että saisi pelastettua vain oman nahkansa jostain pulasta - eikö kaikki tähdänneet juuri siihen? Ja niin hän luultavasti aikoisi tehdä myös tässä tilanteessa, sillä monta itseään kookkaampaa poikaa kimpussa ei tuntunut kauhean mukavalta ajatukselta. Varsinkaan, jos nuo pojat tekivät mitä vain, että saisivat hänen naamansa muotoiltua uuteen uskoon.

"No on nyt perkele kun pitää koko kylpyhuone vallata siihen, että saisitte hakattua jonkun onnettoman paskaksi. Eiköhän sen nyt voisi muuallakin tehdä", Johnny totesi kyllästyneenä ja äärimmäisen viileällä äänensävyllä, joka ei varmaan kieltämättä ollut ihan se mitä tuo vittuilija oli odottanut. Tuo nimittäin nousi Milesin luota ja käveli seisomaan ihan hänen eteensä. No kiva. Pituutta ja massaa tuolla oli ainakin enemmän kuin Johnnylla, mutta ei sellainen ole ennenkään jaksanut pelottaa.
"Haluaako herra Homo liittyä kenties toisen herra Homon kanssa kylpyhuoneeseen, jotta voidaan piestä teistä kummastakin ilmoja pihalle vuorotellen?" tuo kysyi nyt jo suhteellisen uhkaavasti, mutta ei se edelleenkään saanut Johnnya pelkäämään eikä ilmekään värähtänyt oikein mihinkään suuntaan.
"Ai, että mistä hyvästä mä saan sellaisen kunnian? Ainahan mä olen halunnut joutua muutaman tosi seksikkään miehenkörilään hakkaamaksi!" Ja se lause oli Johnnylta virhe. Nimittäin sitten tuon uhittelijan ilme valahti varsin nopeasti ja tuo kiskoi rokkarin väkivalloin kylpyhuoneen puolelle, kun ne muut paiskasivat oven kiinni. Johnny joutui oitis selkä vasten kaakeliseinää ja tuo järkäle roikkui kiinni rinnuksissa, erittäin salamoiva ilme kasvoillaan.
"Ohhoh. Meinaatko ottaa mut tässä nyt ja heti? Anteeks, mutta mua ei oikein inspailis just nyt kun meillä on vähän yleisöä..." Siitä hyvästä Johnny sai sitten nyrkin iskeytymään kasvoihinsa ja nenän alkaessa vuotaa verta ihan kiitettävästi. Tasapaino kuitenkin pysyi, sillä olihan hän muutenkin ahistettu selkä seinää vasten.
"Tollaiset pitäisi saatana viedä nurkan taakse ja lopettaa!" tuo ärjyi niin, että koko kylpyhuone kaikui, mutta Johnny ei jaksanut edelleenkään pelätä. Vaikka sitten se olisikin ollut fiksua.
"No vie ja lopeta!" ruskeatukkainen huudahti takaisin ja hetken jopa näytti siltä, että tuo poika löisi uudestaan, mutta ei. Tuo virnisti erittäin julmasti, päästi irti Johnnyn rinnuksista, mutta vastaisesti tönäisi hänet toiselle puolelle kylpyhuonetta niin voimakkaasti, että hän kaatui rähmälleen. Pää kolahti kaakelilattiaan, joka sai hänet voihkaisemaan. Helvetin helvetti kun piti aina ottaa turpaansa. Veri valui nenästä vaalealle lattialle, kun poika kuuli askelten kaikkoavan.

"Pitäkääpä hauskaa nyt oikein olantakaa. Naikaa vaikka ympäri kylppäriä kun ei ole muita ihmisiä tiellä!" huudahdus, huoneen ovi avautui, meni samantien kiinni ja kuului erittäin ilkeänkuuloinen kolahdus. Mitä helvettiä? Johnny kohosi lattialta ehkä vähän liiankin nopeasti kun päässä alkoi huipata ja sai todistaa sen kuinka kahva tippui kaakelilattialle. Ei. Ei voinut olla totta... Johnny kiirehti hivenen haparoivin askelin ovelle, yritti sovittaa pudonnutta kahvaa takaisin oveen ja avata sitä. Ei auennut. Johnny työnsi, potki ja muutenkin riuhtoi ovea, mutta ei mitään.
"Vittu mitä te kusipäät oikein hommaatte?" Johnny huusi ja takoi nyrkillään ovea, mutta eipä se silti auennutkaan.
"Hommasin teille vain sitä yksityisyyttä! Hyvää yötä, nukkukaa hyvin!" naureskelua oven takaa ja sitten hiljeni. Tai ei nyt hiljentynyt ihan kokonaan, vaan tietenkin ulkopuolella kuului hauskaa pitävien ihmisten humalaista ölinää.
"Ette... Vitussa... Heitä... Mua... Tänne... Avaatte saatana sen oven nyt!" Johnny älähti ja potki ovea entisestään, mutta ei. Kaiketi ne kusipäät olivat saaneet sen jotenkin lukkoon ulkopuolelta. Riehuminen oli kuitenkin täysin turhaa, sillä ovi ei avautunut. Turhautuneesti murahtaen Johnny valui istumaan lattialle, selkä vasten ovea, antaen katseensa kiertää ympäri kylpyhuonetta ja viimein se pysähtyi Milesiin. Ja nyt hän oli jäänyt jumiin vieläpä tuon kanssa. Ei saatana, ei mennyt hyvin.
"Vittuperkele..." Johnny murahti, nappasi vessapaperin ja otti siitä kunnon paperitupon, jonka painoi vasten vuotavaa nenäänsä. Verta oli ehtinyt jo valumaan paidalle ja ties minne, mutta se nyt oli murheista pienin.

(( Hups. Venähti vähän. ))

Perkeleen öykkärit vaan jatkoivat, vaikka tummatukkainen oli selvästi heikompi osapuoli. Ei nuo välittäneet, vaikka tuo oli jo ensimmäisestä iskusta tipahtanut, vaan selviteltyään tilannetta hetken aikaa Johnnyn kanssa, porukasta irtaantui yksi kuka tuli jakelemaan uusia iskuja toisensa jälkeen. Eniten koetukselle joutuivat kylkiluut ja vatsa; näky seuraavana päivänä ei tulisi olemaan mikään kovinkaan kaunis. Johnnyn kylmänrauhallinen ääni sai kuitenkin räyhääjän jälleen kerran luovuttamaan. Vai että onneton! No, tottahan se oli. Yllätyshyökkäys porukalla oli tehnyt tummatukan täysin puolustuskyvyttömäksi, ja lopputuloksena tuo makasikin sykkyrässä kaakelilattialla vatsaansa pidellen.
Iskuja jaellut kaappi suuntasi askeleensa takaisin oviaukolle, josta rokkari oli vittuilujaan ladellut. Öykkärin suusta tluvi samalla mitalla takaisin; oli herra homoa ja pieksemistä. Ja vaikkei Miles voinut sietää Johnnya edes silmissään, niin silti tuo toivoi, että älypää osaisi edes tällä kertaa pitää päänsä kiinni. Eihän tässä kävisi hyvin, jos tuo jatkaisi. Mutta turha toivo, vittuiluoperaatio sen kuin jatkui lopputuloksenaan Johnny ryntättynä kaakeliseinää vasten ja lopulta Johnny saamassa nenillensä. Edes tuo ei saanut rokkaria pitämään naamaansa kiinni, vaan uusi turpasauna sai alkunsa. Ja mitäpä Johnnykaan kaapille mahtoi, koki aikalailla saman kohtalon kuin Miles itse. Rokkari päätyi halailemaan kaakelilattiaa nenä veressä.

Tummatukan ilme oli varmasti näkemisen arvoinen Johnnyn rysähtäessä pää edellä lattiaan. Särystä huolimatta poika ponkaisi istumaan ja harppasi tuon luokse. Juuri kun tummatukka oli avaamassa suutaan, läjähti ovi kiinni ja salamana rokkari pinkaisi perään. Liuta kirosanoja seurasi tapahtunutta, oli vittua ja oli saatanaa, huutoa ja mekastusta ja oven pahoinpitelyä. Kahvakin osui tummatukan näkökenttään, tosin, lattialta. Poika ei oikein ymmärtänyt, vaan päätään kallistaen jäi tapittamaan juurikin sitä kahvaa. Ja mitähän helvettiä, oli ainut asia, joka tuon mielessä pyöri.
Ajatuksistaan poika havahtui Johnnyn liukuessa istumaan ovea vasten ja tuon naulitessa katseensa tummatukkaan. Poika kohtasi Johnnyn katseen hieman pelokkaana. Vittu se taas lensi ilmoille ja paperituppo rokkarin nenälle.

Vasta nyt koko tilanne alkoi hahmottumaan tummatukkaiselle. Suhteellisen ahdas vessa, ja se saamarin ovenkahva lattialla lojumassa. Johnny ja verta vähän jokapaikassa. Järjetön kipu vatsassa ja kyljissä, kaikenlisäksi ahdisti ja oksettikin. Paniikki sen kuin kasvoi, täälläkö sitä sitten piti loppuelämänsä joutui viettämään?
Poika harppasi rokkarin luo ja asettui istumaan tuon viereen. Kyseinen liikesarjakin oli hieman liikaa, sattui. Tummatukka painautui pieneen kasaan ja nojasi rokkariin. Arka katse käväisi Johnnyn kasvoilla, pahoitellen.
"Mitä vittua Johnny", poika henkäisi. Kaikki tuntui niin helvetin oudolta. Nuppi oli niin maan sekaisin, koko tilanne tuntui aivan käsittämättömältä.
"Mua pelottaa", tummatukka vinkaisi, kiersi kätensä rokkarin ympärille ja painoi otsansa tuon käsivarteen.
Ai miten niin sekava?

Johnny ei tasan voinut uskoa tätä kaikkea todeksi. Siis hän ei jaksanut uskoa, että oli joutunut lukituksi jonnekin hikiseen kylpyhuoneeseen juuri Milesin kanssa. Pojan, jolle Johnny oli edelleenkin velkaa niistä napeista ja olisi sitten tuon tummatukkaisen omat hautajaiset, jos jaksaisi alkaa inistä niistä veloista uudestaan. Rokkarilla oli nyt paljon muutakin ajateltavaa tällähetkellä. Muun muassa se, että miten helvetissä hän aikoisi päästä täältä pois. Ovi kun ei nyt tuntunut hakkaamalla ja vittua hokemalla aukeavan, joten oli parempi keksiä jokin muu suunnitelma. Helvetti kun ei näyttänyt mokomassa kylpyhuoneessa olevan kuin yksi ikkuna, joka sekin oli suhteellisen kapea ja sen saisi auki vain siihen suunnatulla vivulla, jota ei tietenkään näkynyt mailla eikä halmeilla. Siis miksi aina juuri Johnnylle kävi näin? No tietenkin sen takia, koska ei osannut pitää päätään kiinni ja kadota paikalta silloin kun olisi vielä mahdollisuus.

Ruskeatukkainen piti erittäin kyrsiintynyt ilme kasvoillaan paperituppoa vuotavaa nenäänsä vasten ja katseli hetken aikaa taas huonetta, kunnes katse palasi jälleen Milesiin. Tuo näytti kyllä melko hätääntyneeltä tai ahdistuneelta, mutta varmaksi Johnny ei saattanut sanoa yhtään mitään. Hän ei ehkä ollut kauhean pahassa humalassa, mutta pajautellut hän toki oli ja se saattoi vaikuttaa olotilaan hivenen. Nopeasti hän kuitenkin havahtui siihen, että Miles siirtyi kylpyhuoneen toisesta päästä ihan Johnnyn viereen istumaan. Ja mitäs vittua? Ruskeatukkainen katsoi toista hetken aikaa hyvin hämmentynyt ilme kasvoillaan, mutta antoi toistaiseksi olla. Sitten tuo kuitenkin alkoi nojata häneen ja katsoi jokseenkin pahoittelevalla katseella. Mitä vittua Johnny, tuon huulilta pääsi, eikä aikaakaan kun Miles kiersi kädet hänen ympärilleen, painoi otsansa hänen olkaansa vasten ja valitteli pelkäävänsä. Rokkari kurtisti kulmiaan ja ähkäisikin hivenen. Ei siis ollut järin tavallista, että joku alkoi halailla häntä tällä tavalla ja voivotteli pelkäävänsä - siis ei todellakaan! Ja nyt Miles oli tullut tähän erittäin lähelle ja vaikutti olevansa ihan poissa tolaltaan.

"Mitä vittua, Miles? Ootko kipee?" Johnny kysyi hetken päästä, mutta antoi toisen nojailla häneen ihan rauhassa, sillä... No, ei ehkä hämmennykseltään pystynyt edes työntämään tuota pois. Ei ainakaan vielä. Verta nenästä ei tullut juurikaan, mutta tajuttoman kipeä se oli.
"Mikä sua sit pelottaa? En mä sua oo raiskaamassa, tappamassa ja syömässä", Johnny tuhahti eikä hänen äänensävystä saanut selvää oliko hän tosissaan vai laskiko kenties leikkiä. Varmaan heitti huulta...

Ei se Johnnyn ahdisteleminen hirveästi helpottanut tummatukan oloa. Ei, vaikka painutui kuinka iholle. Rokkari kun ei tunnetusti ollut mikään maailman ystävällisin ja avuliain olento. Ei tuo kuitenkaan vaivautunut pakenemaan, lyömään tai oikeastaan edes sanomaan mitään. Ähkäisi vain, aivan kuin olisi vaivaantunut tummatukan yhtäkkisestä tarrautumisesta. Eikä se ihmekään ollut - harva pääsi näkemään Milesia tässä kunnossa.
Normaalisti poika tiesi, missä rajat kulkivat. Tuo tiesi, milloin liika on liikaa ja osasi kyllä pitää huolta itsestään ainepäissäänkin. Mutta tällä kertaa nappi oli aivan vieras, kuten välittäjäkin, mutta halpa hinta sai pojan lankeamaan.

Ja lopputulos? Ei hyvä.
Vapisutti ja tärisytti, sydän hakkasi vähän väliä tuhatta ja sataa, tuntuoaisti ei meinannut pelittää. Päässä pyöri pahemman kerran, ja valkoisin kaakelein muurattu kylpyhuone näytti pojan silmissä punertavalta. Seinät huojuivat, kaartuivat kasaan ja tuintui, kuin lattia olisi aaltoillut.
Kyllähän sen ymmärsi, viinakin oli maistunut tiuhaan tahtiin.
Johnnyn jo tutuksi käynyt ääni kantautui tummatukan korviin vittua sanoen, ja kysyen, oliko toinen kipeä. Seuraavaksi tuo kysäisi, mikä pelotti, jonka perään tuo selitti ettei ollut raiskaamassa ja tappamassa ja syömässä toista. Tummatukka kohotti katseensa rokkarin silmiin pystymättä kuitenkaan erottamaan jokaista piirrettä. Mitä helvettiä, tuon mielessä pyöri.
Poika nosti kädet kasvoilleen ja kohottautui istumaan. Nopeaa liikesarjaa seurasi huimaus ja horjahdus, saaden tuon kehon hätkähtämään.
"Vitttuuu", Miles vinkaisi asettautuen maahan makaamaan, "Tapa mut", tuo vielä mutisi perään. Poika oli viittä vaille valmis vaikka hyppäämään kerrostalon parvekkeelta, kunhan saisi kyseisen olotilan pois. Yleensä tuo ei mistään hinnasta tahtonut olla selvinpäin, ei sitten koskaan. Mutta nyt asiat olivat toisin, Miles uostuisi maksamaan vaikka kuinka suuren summan saadakseen olla selvänä.

Tummatukka äänähti tuskastuneena ja liikahti toisenlaiseen asentoon. Poski ja ohimo oli painettuna lattiaa vasten, viileä kaakeli tuntui hyvältä. Olo oli kuin rantaan ajautuneella valaalla.

(( Diuu. Viimein sain aikaiseksi kirjoittaa tämän vastauksen! :3 ))

Johnny ei ymmärtänyt. Ei siis alkuunkaan yhtään mitään, joka otti päähän. Tai toki hän sen tajusi, että Miles oli aivan vitun seikaisin juuri nyt, mutta siihen se jäikin. Perkele kun kaiken piti mennä niin monimutkaiseksi, että olisi tehnyt mieli vain turhautuneena hakata päätään seinään. Ehkä Johnny ylireagoi, mutta hän ei ollut tottunut siihen, että ihmiset takertuivat kiinni, vaikka olivat kuinka sekaisin. Tai ainakaan kun tiesi varsin hyvin, että Johnny halusi kaikkein mieluiten repiä pää tuolta irti tai varsinkaan kertoisi juuri hänelle pelkäävänsä jotain. Johnny ei nimittäin ollut sellainen ihminen, jolta heruisi minkäänlaista sääliä tai myötätuntoa yhtään kenellekään. Empatiaa hän ei osaa tuntea - ei ainakaan pitäisi. Saattoihan se olla jossain syvällä kovan kuoren alla, mutta ei Johnny edes moista jaksanut miettiä.

Miles vaihtoi asentoa, jolloin tuo hautasi kasvonsa käsiinsä, hoki vittua ja halusi Johnnyn tappavan tuon. Ruskeatukkainen kohotti kulmiaan ja tuhahti.
"Niin mielellään kun mä sen tekisin, niin ei oikein inspaile jäädä istuskelemaan tänne loukkuun verisen ruumiin kanssa, joka kuitenkin alkaisi mätänemään ajanmyötä." Melko karu vastaushan se oli, mutta Johnny nyt puhui ihan totta. Äänikin oli hivenen kireä, sillä totta helvetissä se rassasi jäädä tänne loukkoon istuskelemaan känniääliön kanssa. Varsinkin kun itse oli vielä suhteellisen selvässä kunnossa. Helvetin helvetin helvetti. Johnny katsahti Milestä, joka muutti taas asentoaan ja tälläkertaa mahalleen, ohimon sekä posken koskettaessa kaakelilattiaa. Naurahdus purkautui jälleen huulten välistä kun rokkari tuijotteli hetken aikaa Milesin hiuspehkoa, antoi katseensa valua alemmas ja ihanpa sinne kielletylle alueelle. Virnistys kohosi Johnnyn suupielille ja katse kohosi taas jonnekin kylpyhuoneen toiseen päähän. Siellä näkyi olevan pullo kirkasta, mutta olisikohan liian vaivalloista liikkua sinne asti ja naukata muutama huikka pullosta? Nääh. Mitäpä muuta tekemistä Johnnylla tässä olisi kuin dokata.

"Ootko sä poju hetero?" Johnny kysyi yllättäen, vilkaisi nopeasti Milesin kasvoja, kunnes katsoi pari sekuntia taas tuon persettä. Ihan kivahan se oli - pakko se rokkarinkin oli myöntää. "Meinaan, että jos oot, niin suosittelen lämpimästi uranvaihtoa. Ei ne misut miesten perseillä mitään tee. Kunhan vain tykkää ihastella kauempaa", Johnny hymisi, nousi ja käveli sinne huoneen toiseen päähän nappaamaan sen pullon kouraansa, ottaen siitä huikan irvistyksen johdattelemana. Olipa sitten ollut fiksua aloittaa keskustelu jostain... Jostain... Milesin perseestä! No, Johnny oli sekopää ja hän ei kauheasti tykännyt tästä hiljaisuudesta, joten oli pakko aloittaa jostain. Ehkäpä hän ei vain yksinkertaisesti pystynyt pysymään hiljaa tai jotain. Pullosta otettiin uusi huikka ja sitten Johnny hoksasi ikkunan. Se oli kokoajan ollut erään nurkan takana piilossa, joten hän ei ollut sitä huomannut. Eipä se edes mahdottoman pieneltä näyttänyt, etteikö siitä mahtuisi ulos. Nyt tunnelin päässä alkoikin näkyä jonkinmoista valoa.

Ei kuulema rokkaria inspannut jäädä mätänevän ruumiin kanssa hengailemaan, vaikka se tappaminen olisikin ollut sitten vähän mieluisampi teko. Tuolle kommentille tummatukka tyytyi vain äännähtämään hermostuneena ja tuskastuneena, saatanan Johnnysta ei sitten ollut yhtään mihinkään. Miles ei voinut sekavasta olotilastaan huolimatta olla ajattelematta jotakin järkevääkin. Päässä poukkoili ajatuksia omituisesta napista ja pahasta olosta aina vedenjuontiin asti. Kurkkua kuivasi ja teki niin saatanasti mieli vettä. Vain, ja ainoastaan vettä. Litrakaupalla jääkylmää vettä. Asia kuitenkin jäi sikseen kylmän kaakelilattian rauhoittaessa päänsisällä riehuvaa pyörremyrskyä ja rokkarin naurahduksen särähtäessä korvaan. Mitäköhän nauramista tässäkin asiassa oli, eikö tuo kusipää nähnyt, että tummatukkainen teki jonkinsortin kuolemaa parhaillaan?
Naurahdusta seurasi painostava hiljaisuus; ainoat äänet olivat oven takana pauhaava musiikki ja tummatukan epätasainen hengitys. Ja vaikka ulkopuolisessa maailmassa vallitsikin hiljaisuus, oli tummatukan ajatuksissa käynnissä melkoinen rock-konsertti. Silmänsä sulkien tuo mietiskeli, mitähän rokkari mahtoi ajatella, kun piti kerrankin suuren suunsa kiinni. Mutta kuten saattoi arvatakin, ei sitä hiljaisuutta liiallisuuksiin asti ehtinyt jatkumaan. Johnnyn ääni rikkoi hiljaisuuden ehkä hieman erikoisen kysymyksen kera, tuo uteli, oliko tummatukkainen hetero. Ja mikä vitun poju tuo rokkarille oli! Ennenkuin Miles edes ehti avaamaan suutaan, suositteli Johnny uranvaihtoa perustein, ettei naispuoleiset tehneet perseellä mitään. Jahas, vai sellaisia se rokkari siis ajatteli. Ja takuuvarmasti tälläkin hetkellä tuijotti juuri sitä edellämainittua kohtaa tummatukan kehossa.
Aluksi Miles vain tyytyi naurahtamaan, kun ei oikein osannut sopeutua tilanteeseen. Ei tuo edes sisäistänyt koko kysymystä kunnolla, avasi silmät ja soi rokkarille pienen hymyn. Ehkä hieman pelottava ele kyseiseltä ihmiseltä; yleensä kun puheet ja teot lähentelivät mitään tuon homouteen liittyvää, syttyi sellainen sota ettei tosikaan ollut. Mutta nyt, kiitos tuon tuntemattoman pillerin ja roiman annoksen viinaa, oli asiat aivan päälaellaan.
"Heteroa musta ei saisi tekemälläkään, että käy kiinni vain", poika mutisi ohi suunsa, tajuamatta itsekään mitä tuli sanottua. Silmät olivat jälleen sulkeutuneet, sillä se oranssi sävy kaikessa näkökenttään osuvassa ei tuntunut kivalta. Huone pyöri ja olo oli vähän uninen.

Miles raotti silmiään kuullessaan rokkarin nousevan ylös paikaltaan ja astellessaan hakemaan sen lavuaarin reunalle hylätyn viinapullon. Tummatukka tutkaili Johnnyn hörppimistä, ja irvistyksiä jotka kielivät nesteen polttelevan kurkussa. Eikä tuo raukka voinut estää tirskahdusta karkaamasta huuliltaan, kun juuri ne irvistyksen jäivät mieleen pyörimään.
Rokkarin asteli ympäri huonetta, kunnes ilmeisesti havaitsi jotain positiivista näkökentässään. Tuon muuttunut olemus sai Milesin kiinnostuksen heräämään, joten tuo nousi hyvin hitain ja varovaisin liikkein istumaan selkä seinää vasten. Poika oli varma, ettei jalat ainakaan hetkeen kantaisi, joten oli parempi vähän aikaa vain istuskella ja tuumailla.
"Mitäs sä löysit?", tummatukka kysäisi aivan yllättäen itsekin vähän hämmentyneenä. Kysymystä seurasi hölmistynyt virnistys ja naurahdus.
Mutta perhana, se viinapullo! Virnistäen poika hivuttautui Johnnyn jalkojen juureen istumaan ja nappari pullon tuon kädestä. Ja vaikka vasta hetki sitten tuo oli vannonut itselleen, ettei enää ikinä joisi, nousi pullo huulille ja nyrpistys naamalle.