Butterflies and Hurricanes

Uteliaat ja valppaat silmät tutkivat tuntematonta ympäristöä tarkasti. Tällä alueella brunette ei koskaan aikaisemmin ollut käynyt, joten tietenkin sitä oltiin varuillaan. Yleensä tähän aikaan illasta (kello oli jotain yli kahdeksan illalla), hän oli joko menossa tenniskentälle lyömään palloa tai sitten hän oli jo kotona huoneessaan tekemässä läksyjä. Tai sitten hän oli matkalla töistä kotia.
Mikä hänet sitten oli tänne ajanut, se olikin aivan oma asiansa.

Eileen Von Husslella oli sillä hetkellä mielessään vain yksi asia, eräs ihminen, jota hän ei ollut saanut mielestään kahdeksaan päivään. Äidin vika, niin tyttö mielessään toisteli. Mitäs äiti oli mennyt iskemään silmänsä johonkuhun uuteen mieheen, jolla sitten olikin aivan uskomattoman hyvännäköinen ja cool poika, joka kävi vieläpä samaa koulua kuin Eileen. Tavistyttö oli täysin myyty tälle vielä melko tuntemattomalle miehenalulle, joten tietenkin brunette tahtoi tietää Chasesta vain enemmän ja enemmän!
… Hän oli tonkinut jopa toisen osoitteenkin ylös, mutta oli hukannut paperinpalan (johon oli sen kirjoittanut), eikä hän muistanut enää kuin pelkän katuosoitteen. Eileen oli toivonut, että osoite palaisi itsestään hänen mieleensä.
Niin ei kuitenkaan ollut vieläkään tapahtunut.

“Ääää, hemmetti”, Ellie totesi säälittävästi ja katseli korkeita kerrostaloja avuttomana. “Miks näitä pitää olla tuhansia”, tyttö mutisi itsekseen ja pysähtyi erään kerrostalon kulmalle. Hän haroi pitkiä hiuksiaan miettien, mitä hänen pitäisi nyt tehdä. Tietenkin hän voisi jatkaa etsintöjä, mutta siinä voisi kulua tuntikausia. Eikö tosiaankaan ollut mitään muuta keinoa saada selville jonkun henkilön osoite?
Jep, Eileen oli kokeillut kaikenlaista. Hän oli lähettänyt tekstiviestillä Chasen tiedot (Chasen koko nimen ja asuinpaikan) hakupalveluun, mutta hän ei ollut saanut kuin vastauksen ‘Tietoja ei löydy’. Chase saattoi olla peittänyt tietonsa tai sitten tällä oli jokin tyhmä asetus tai jotain.. Ei Eileen tiennyt näistä tällaisista mitään. Mutta hän oli osoitteen saanut selville sillä tavoin, kun oli mennyt pokkana tunnin jälkeen erään opettajan pöydän luokse opettajan ollessa kahvitauolla ja tyttö yksinkertaisesti etsi Chasen tiedot käsiinsä. Hiukan karmivaa, eikö? Se tosin oli tuottanut tulosta. Hitto vie, kun tyttö oli mennyt sillä tavalla hukkaamaan Chasen osoitteen!

Eileen päätti jatkaa kävelemistä. Hän jaksaisi etsiä Chasen asuntoa vielä puolen tunnin ajan, mutta sen jälkeen hän luovuttaisi ja palaisi kotiin etsimään paperinpalasta. Hän koittaisi löytää Chasen asunnon sitten jokin toinen päivä.
Tavis havahtui epämääräiseen vislaukseen, mutta huomatessaan jonkin epämääräisen porukan erään kerrostalon kulmilla, päätti tyttö olla kuin ei olisi kuullut mitään. Hän ei turhaan sekaantuisi muiden juttuihin, koska hänellä oli muutakin tekemistä.
“Hei, pikkulikka! Mä kutsuin sua!” kuului sitten huuto, jota Eileen ei voinut olla kuulematta. Hän käänsi päätänsä porukan suuntaan huomaten kaikkien olevan miespuolisia. Ja karskeja sellaisia. Osa virnuili typerästi kävellessään lähemmäs tyttöä ja kaikkien katseet olivat kiinnittyneinä Eileeniin. Eileen ei kuitenkaan tajunnut pelätä, vaan hän päätti käyttää tilaisuuden hyödyksi.
“Asutteks te täälläpäin?” Eileen kysyi pokkana ja katseli miesporukkaa pelottomana, kun nämä hiljalleen piirittivät häntä.
“Sä et taida ainakaan asua”, eräs miehistä totesi nauraen ja sai muutkin nauramaan ilkeinä. Eileen nyökkäsi.
“No siinä oot oikeessa”, Eileen totesi ja haki yhden miehen kasvot katseeseensa. “Tunnetteks te Chase Duncania? Sen pitäis asua täälläpäin”, Eileen kysyi ja yritti lukea miesten kasvoja. Osa näytti häkeltyneen Eileenin kysymyksestä, mutta kukaan ei siltikään sanonut mitään. Oliko se muka niin vaikeaa antaa vastaus tytön kysymykseen?
“Lyödäänkö satasesta vetoa”, yksi miehestä aloitti ja hänen toinen suupielensä nyki ylöspäin. “Että Chase ei tunne sua”, tämä lopetti ja loi halveksivan katseen Eileeniin. Tästä Eileen ei pitänyt ollenkaan, vaan hänen kasvonsa muuttuivat koviksi ja katse teräväksi.
“Lyödään vaan, mutta voit antaa sen satasen jo nyt”, brunette totesi ykskantaan ja ojensi kättänsä. “Sä tuut nimittäin häviämään tän vedon. Chase nimittäin tuntee mut."
Miehet alkoivat nauraa räkäisesti ja Eileenin suu alkoi mennä entisestään mutrulle. Hän ei liiemmin välittänyt siitä, että hänelle naurettiin tuohon sävyyn. Yksi miehistä, joka oli Eileenin selän takana, lähestyi tyttöä ja sipaisi tytön ruskeita hiuksia. Eileen sävähti ja käänsi tuiman katseensa hänen hiuksiinsa koskeneen mieheen.
"Ethän sä ole edes sen tyyppiä!" mies totesi huvittuneena. Nyt toinenkin mies hipaisi Eileeniä, tällä kertaa olkapäästä ja nyt tyttö käänsi kiukustuneen katseen toiseen mieheen.
"Ja mikä toi asukin on olevinaan, ei lainkaan seksikäs. Vähemmän vaatetta, enemmän katsetta", kolmas miehistä arvosteli naureskellen ja tarttui Eileenin yllä olevan ruskean hupparin taskuun sitä kiskoen. Eileen kuitenkin pisti vastaan ja onnistui irrottamaan miehen otteen hupparistaan.
"Koskekin muhun vielä, niin mä soitan poliisit", Eileen uhitteli sormi pystyssä, mutta sai jälleen kuulla vain ilkeää naurua.
"Hei, pikkulikka suuttuu kohta. Pitäiskö meidän juosta karkuun, ennen kuin se soittaa kytät?"

//Lolloll tämmösen taideteoksen sain aikaiseksi <3 Areena on sinun~

”Joo kiitti kyydistä”, väsyneenoloinen kaveri rykäisi pujahtaessaan samalla pelkääjänpaikalta ulkoilmaan. Käsi siirtyi pöyhimään entiseltään sekaisin olevia ruskeita hiuksia, toinen käsi hakeutui risanaisten pillifarkkujen taskuun kaivelemaan tupakka-askia. ”Haetsä mut huomenna sit?”, pahis kysäisi seisoskeltuaan muutaman sekunnin ajan auton ja autonoven välissä.
”Joo, soittelet sitte”, kuului vastaus ratin takaa. Chase sytytti tupakan ja otti henkoset tyytyväisenä, vaikka edellisestä oli aikaa vasta jotakin kolmekymmentä minuuttia. ”Oli kyl ruma show.. sillä autolla et taida ajaa enää vähää aikaa”. Räkäinen nauru kuului autosta, pahis tuhahti ja hipaisi otsassaan olevaa pientä avohaavaa. Jep, sellainen kisa tänään. Tuntui se vähän tappiolta tulla tokaksi..
”En taida en, mut ei sillä niin väliä”, Chase tokaisi ja hieman katkerana ajatteli Danea, joka oli pilannut kaiken tunkemalla autonsa kanssa väärään aikaa väärään paikkaa. Sille jätkälle ei olisi kyllä pitänyt edes antaa mitään korttia.. paska kuski ja pilasi kaiken huvin koko kisasta typerillä jutuillaan ja osaamattomuudellaan. Autoa ei ikävä tulisi, Chasella oli niitä useampi kuin vain se yksi. Ainoa harmi oli se, että seuraava auto odotti isän talolla ja kyllä ukonkeppana huomaisi jos Chase sieltä auton hakisi. Sitten tulisi taas sama kysely että mitä edelliselle tapahtui ja ilkeilyä siitä että milloinkohan seuraavaa jo oltaisiin hakemassa. Miten vain.. Chase ne oli maksanut, Chasen nimissä ne oli. Helvetti kyllä hän saisi autoillaan tehdä mitä haluaisi.

”Jep mut näkyillää”, pahis heitti vielä ennen kuin läimäytti auton oven kiinni ja lähti marssimaan katua pitkin. Auto pitäisi hakea nopeasti, toivottavasti jo huomenillalla ettei frendien tarvitsisi kuskata. Ja ei vain niiden takia vaan myös sen takia että Chase vihasi istua autossa jos ei saanut itse olla ratissa kiinni.
Oli yllättävän hämärää, vaikka kello ei ollut juuri mitään. Tai ehkä pahiksen silmät olivat sumussa väsymyksestä, mistä sitä tietäisi. Maailmassa oli puhuvia lintujakin ja kaikkea joten miksei sitten niinkin voisi käydä.

Tuttu hento ääni kuului jostain läheltä, Chase vilkaisi risteyksestä vasemmalle. Pieni, sievä Eileen siellä teki uutta tuttavuutta. Pahis nosti hitusen leukaansa, tumppasi tupakan ja tarkkaili tilannetta. Mitä varten Eileen pyöri täälläpäin? Chase pyöritti silmiään, no sitä ei ollut vaikea arvata. Mutta mitä tyttö teki noiden tyyppien kanssa... ei ehkä kaikkein turvallisinta seuraa. Oliko tyttö ihan idiootti kun ei osannut laskea yksi plus yksi, ei kai se tosissaan aikonut jäädä tuonne rupattelemaan suojaamattomana ja yksin..
Joko Chase jatkaisi eteenpäin ja karkaisi kotiin ennen kuin Eileen huomaisi hänet.. tai sitten ruskeapehko menisi paikalle ja tarkastaisi missä mentiin. Ensimmäinen vaihtoehto johtaisi luultavasti siihen, että tyttö kokisi jotain traumaattista ja isäpappa Duncan syyttäisi heti Chasea. Ihan vain sen takia että tyttö oli ollut tapahtuman aikaan Chasen kämpän lähettyvillä.

Tahtosi tai ei, eihän pahis voisi vain kävellä muina miehinä pois. Eileen saattaisi joutua tosissaan vaaraan, sen verran hyvin Chase tunsi nuo jätkät ettei se kuulostanut yhtään mahdottomalta. He eivät edes olleet ihan ketä tahansa tyyppejä, vaan pojan omia tuttuja.
Chase huokaisi tympääntyneenä astellen nyt toisia kohti. Puhujat olivat jo niin lähellä, että sanatkin kuuli paremmin ja tajusi mitä keskustelua käytiin.
”Jätkät hei, ette kai te tosissanne viatonta tyttöä kiusaa?”, Chase kysäisi kovaäänisesti huvittunut hymy huulilla, vaikka hän olikin kaikkea muuta kuin huvittunut. Katse siirtyi tyttöön ja takaisin jätkiin, jotka vasta älysivät Chasen läsnäolon.
”Chase, jätkä perkele!”, yksi naurahti ja hyökkäsi Chasen kaulaan roikkumaan, mutta irrottautui nopeasti irti. ”Miten kisat meni? eiks teil tänää ollu joku kisa”. Nämä tyypit olivat vanhempia, mutta ei Chase niitä pelännyt. Eikä ollut edes syytä.
”Joo, tulin tokaks. Jaan voitti. Että sinne meni rahat ja auto”, naurahdettiin väkinäisesti ja muut toljottivat hänen hieman verentuhrumaa otsaansa, mutta eivät kyselleet mitään. Se nyt oli ihan normaalia. ”Mutta mikäs tilanne täällä on?”
”Tää tyttö väittää tuntevansa sut. Eihän me nyt sille mitää meinattu.. kyl sä tiiät.. kuhan härnättii, vaikuttaa sen verran älyvapaalt astelijalta”. No parempaa kuvausta itse miehistä ei Chase olisi voinut sanoa.
”Se on mun faijan uuden heilan tytär. Saatte kiusata nyt jotain muuta”. Pahis nappasi Eileeniä käsivarresta asteen verran vihaisena. ”Meiän pitää tästä häippästä, faija tulos hakee likkaa meiltä”, puhe jatkui ja Chase jo asteli kauemmas raahaten tyttöä mukanaan. ”Ens viikol uus kisa, raahatkaa ne perseenne vihdoinki sinne nii näätte mistä siin on kyse”, Chase naurahti silmää vinkaten ja siirtyi kadulta toiselle, sinne minne alun perin oli pitänyt mennä.

Heti ensimmäisenä katse siirtyi Eileeniin kun muita ei enää näkynyt. ”Mikä vittu sua vaivaa?”, kysäistiin hermostuneena, avaimia näpräten. Chase ei edes ymmärtänyt miksi tunsi sellaista suuttumusta joka vähitellen täytti hänen mielensä. "Helvetti.. mitä sä täällä teet? hortoilet tollee yksin. Tollasia viattoman näkösiä uhreja ne pedopapatki tahtoo!", Chase ärähti mulkaisten tyttöön julmasti ja tallusteli taas eteenpäin ja oletti että toinen oli edes sen verran viisas että kävelisi perässä. Pahiksen naapurit täyttyivät huumeveikoista ja turhanpäisistä kovanaamoista, ties mitä muita hulluja täällä voisi tulla vastaan..

Eileenin katse tulistui, kun tuo miesporukka piti häntä aivan pilkkanaan. Eipä noita naurattaisi enää silloin, kun ne poliisit oikeasti pamahtaisivat paikalle. Tyttö uskoi vahvasti virkavallan voimaan ja valtaan, joten turhaan miesporukka hänelle tuolla tavoin nauroi.
Kun tavistyttö oli sanomassa jotain kärkästä takaisin, hän kuuli uuden äänen korviinsa. Tämä uusi ääni oli tuttu, se oli sitä tuttua lumoavaa ääntä, jota tyttö oli silloin eräänä päivänä kuullut. Eileenin katse hakeutui äänen suuntaan ja pian hänen sankarinsa asteli paikalle Eileenin puolelle. Hänen sankarillaan oli jotain punaista otsassa, mikä sai Eileenin inahtamaan hiljaa, mutta hän päätti kuitenkin pitää suunsa kiinni. Tämä nimittäin tuntui sellaiselta hetkeltä, johon hänen huolehaiheensa ei sopinut.

Irlantilaistyttö tarkkaili tilannetta nyt ulkopuolisena. Mikä hemmetin älyvapaa astelija? Eileen mulkaisi niin sanonutta miestä nenänvarttaan pitkin, mutta Chasen seuraavat sanat pehmittivät tyttöä. Saatte kiusata nyt jotain muuta. Oi, Chase tosiaankin välitti Eileenistä! Tyttö tunsi sydämensä lepattavan onnesta, eikä hän uskonut tippaakaan, ettei Chase välittäisi hänestä sillä lailla.
Varsinkaan sitten, kun Chase tarttui häntä käsivarresta kiinni. Tämä oli varmasti rakkaudenosoitus! Joten tyttö ei ymmärtänyt sitä, miksi Chase alkoi pian hänelle raivota.
"Rauhotu vähän..." Ellie mutisi epäluuloisena, mutta katseli Chasea silti ihastuksissaan. "Mä tulin ettii sua, mutta sä löysitkin mut. Näin oli varmasti tarkoitettu", brunette haaveili ääneen ja katseli Chasea unelmoivasti hymyillen. "Enkä mä oo mikää viattoman näkönen, mä kuule osaan antaa könii. Kato ny", Eileen ei ehtinyt edes sanoa sanojaan loppuun, kun hän jo iski tuntuvan iskun Chasen käteen. Tyttö ei itse pitänyt iskuaan lujana, mutta Chase saattaisi olla asiasta hieman eri mieltä.

"Niin.. Missä sä asut?"

Chase katsoi toista uskomattaan korviaan. ”Tulit ettii mua?”, kysyttiin ja huulien välistä karkasi hermostunut mutta huvittunut naurahdus. Ilme pysyi kuitenkin vakavana ja lähellä kävi ettei pahis alkanut mulkoilemaan toista.
Eileen oikein väitti, että osaisi antaa köniin ja löikin pahista käteen. Se ei oikein tuntunut missään ja Chase miettikin, että laskiko toinen leikkiä tai yritti heittää jotain hauskaa keventääkseen tilannetta. Tai sitten toinen oikeasti oli jotenkin häiriintynyt, mitä poika oli viimeksikin kieltämättä miettinyt..

Pahis ei vastannut missä asui kun ei tuntenut sen olevan tarpeellista, kohta hän veisi kuitenkin tytön luokseen. Ei hän Eileeniä yksin kadulle voisi jättää harhailemaan. ”Saat tulla mun kämpille mut me soitetaa kyl mutsis tai mun faija hakee sut”, Chase sanoi päättäväisesti ja marssi jo kohti kerrostaloaan, joka oli ihan kadun varrella.
Uskomatonta. Mistä Eileen oli tänne pamahtanut ja mitä ideaa toisella edes tänne oli tulla. ”Mä en kyllä ihan tajuu sua. Sä taidat olla ihan pimee. . tulla nyt mun luokke vaikka et edes tiedä missä asun tai oonko edes kotona. Oliks sul edes jotain asiaa?”, kysäistiin edelleen hermostuneena, Chase jopa pälyili ympärilleen. Ei sen takia että joku nyt muka oikeasti hyppäisi heidän kurkkunsa kimppuun, ei tämä nyt kuitenkaan mikään niin paha paikka ollut. Mutta jos tuttuja naamoja näkyisi lisää, kyllähän nuo nyt ihmettelisivät kuka hemmetti Eileen olisi. Mitään vanhempien rakkaustarinaa tässä ei jaksattaisi alkaa toisille kertomaan. Eileen ei ollut mitään sellaista joka sopisi heidän piireihin..

"Nii", Eileen nyökytteli rivakasti päätään, kun Chase varmisti kuulleensa oikein tytön etsineen tätä. Miksi Ellie ei muka olisi toista etsinyt? Chasehan oli oikea löytö, eikä tyttö tosiaankaan ajatellut päästää toista karkaamaan käsistään. Toinen oli juuri tarpeeksi mielenkiintoinen ja salaperäinen (sekä komea ja äärettömän cool..), että pitäisi olla aivan hullu, jos antaisi Chasen kaltaisen nuorukaisen lipua läpi sormien. Eihän se nyt niin mahdoton ajatus voinut olla, että Chasekin voisi olla mahdollisesti kiinnostunut Eileenistä.
Eileen parka. Hän oli niin sinisilmäinen ja toiveikas, ettei hän edes osannut ajatella torjutuksi tulemista. Eikä brunette tosiaankaan pitänyt käytöstään tunkeilevana, ei tosiaankaan pitänyt. Ai miten niin tunkeileva, Eileen ei varmastikaan edes tietäisi koko sanaa.

Eileenin huulille syntyi leveä virne ja hän päästikin ilahtuneen kikatuksen huuliensa välistä, kun Chase 'ehdotti' luokseen menemistä. Ellielle tämä oli kuin uusi askel heidän suhteessaan. Vihdoinkin tyttö pääsisi näkemään, miten Chase asuisi. "Joo joo, miten vaa haluut", irlantilaistyttö vastasi hajamielisesti jatkolle siitä, mitä Chase oli sanonut luokseen menemisestä. Tyttö ei ollut edes tiedostanut, että Chase oli sanonut soittavansa heti kämpille päästyään Eileenin äidille tai omalle isälleen. Eileen vain oli niin suunnattoman iloinen siitä, että Chase oli kutsunut hänet luokseen.
Niin, kutsunut ja kutsunut. Kuka se tässä olikaan tuntemattomilla kulmilla viattomana kuljeskellu ja päätynyt isojen miespuolisten silmätikuksi.

"En mä oo pimee", tyttö tiukkasi muka loukkaantuneella äänensävyllä Chaselle ja otti pari nopeaa askelta päästäkseen kävelemään takaperin Chasen eteen kasvot tätä päin. "Mä oon enemmänkin spontaani. Mun teki vaan mieli nähä sut ja.... Tadaa. Tässä mä oon! Mulla oli kyllä sun osote jossain, mut kadotin sen paperipalan.." Ellie selitteli ja kurtisti itselleen kulmiaan. Että hänen pitikin mennä hävittämään se. No jaa, Chase oli kuitenkin löytynyt. Se tässä oli pääpointti ollutkin.

"Mitä kuuluu? Miks sä näytät tolta?" Viimeinkin tyttö tahtoi tietää, miksi Chasen otsalla oli verta ja miksi toinen muutenkin näytti jotenkin niin... Rähjääntyneeltä.

Toisen oudon kikatuksen ja sen jälkeisen hajamielisen vastauksen jälkeen Chase tuijotti toista ilmeettömällä katseella ja mietti kannattikohan toista sittenkään päästää sisälle. Toinen oli niin omituinen, että sitä oli vaikea sulattaa. Tunsihan pahis outoja ja erikoisia tapauksia, mutta tämä neiti tuntui oikeasti olevan ihan vinttipimeä. Niin pimeä, että oli vaikea arvioida oliko se huono vai hyvä juttu.
No jaa, ei Eileen kuitenkaan mikään hullu murhaaja ollut eikä varmaan enempää haittaa jätkälle toisi, joten kerrankos sitä nyt piti toinen oven taakse päästää.. kun eihän tuota voinut kadullekaan tähän aikaa yksin jättää hortoilemaan. Sen oli jo äsken nähnyt.

Chase huokaisi ja kääntyi ympäri, jatkoi matkaansa takaisin rappukäytävän ovea kohti. Avaimet tungettiin oveen ja ovi nykäistiin auki jokseenkin jäykin liikkein. Pahis ei viitsinyt sanoa sanaakaan toisen kertomukseen kadonneesta paperinpalasta jossa Chasen osoite oli ollut tai siihen ettei toinen ollut pimeä vaan enempi spontaani.
Hissiä Chase ei odotellut vaan asteli omin jaloin portaat ylös toiseen kerrokseen, eipä tämä jaksanut hirveästi taakseen vilkuilla missä Eileen meni. Kengät ja takki kiskottiin pois eteisessä, jossa lattia täyttyi aikalailla tulleesta postista.
Eileenin ääni kävi taas takana, Chase vilkaisi eteisen peiliin ja katseli nyt huvittuneena itseään. ”Olin tos vähän kisaas ja tälläst”, pahis vastasi ykskanttisesti ja marssi peremmälle yllättävän siistiin kämppäänsä. Paskaa sieltäkin löytyi totta kai, mutta ihan hyvässä kunnossa se oli mutta näytti suurimmaksi osaksi hyvältä sen takia, että kämppää koristeli kalliit, suuret stereot ja kone systeemit, jättimäinen tv ja muut hienot kalusteet. Se onni oli olla rikkaasta perheestä..
Keittiöön päästyä Chase hoiti kahvin tippumaan, kaiveli nyt kännykkää taskustaan. ”Tiedätkö onks sun mutsil jotain? että soitanko sille vai mun faijalle?”, Chase huuteli keskittyen selailemaan tylsistyneenä numeroitaa.

/anteeks kesto ja jos tekstis on jotain outoa, en meinannu oikeen pystyy keskittyy X]

//Yhyy yhyy anteeksi kesto..... >.<

Eileen pysytteli yhä tiiviisti toisen perässä, sillä pelkäsi hävittävänsä Chasen pelkällä katseen laskemisella. Eihän tuollaista nuorukaista mielellään päästänyt silmistään. Tytön ajatukset palasivat takaisin siihen illallishetkeen, jolloin he kaksi olivat ensimmäisen kerran tavanneet (vaikka Eileenin olisi muka äitinsä mielestä pitänyt kiinnittää enemmän huomiota Bryceniin...), kun Chase oli sanonut olleensa kilpa-ajoissa. Niin, Chasehan oli sanonut harrastavansa katuajoa? Hui, hirmu vaarallinen, mutta kiehtova harrastus!
"Hävisitkö?" bruentte kysyi uteliaana ja tajusi astuneensa sisälle asuntoon, kun hän tunsi kenkiensä alla jotain kummallista (kirjeitä ja muuta postia). Nyt tyttö uskaltautui katsomaan ympärilleen, kun tiesi Chasen olevan saman katon alla. Kämppä näytti juuri siltä kuin Eileen oli olettanut; jätkämäinen, hieman töhryn peitossa, kallista elektroniikkaa sun muuta sellaista, mikä kertoi Chasen olevan kotoisin rikkaasta perheestä.

"Ihan mieletön kämppä", Ellie totesi ajatuksissaan ja tajusi alkaa riisua kenkiään. Hän katseli yhä tarkkaavaisena ympärilleen ja yritti imeä kaiken oleellisen mieleensä. Valokuvia, värejä, syötävää... Hän halusi saada selville sen, mistä Chase piti ja sen sellaista.
"En mä tiiä", tavis vastasi Chasen ensimmäiseen kysymykseen ja istuutui mukavan näköiselle sohvalle rennosti. "Se tais lähtee jonneki sun isäs kanssa. Siis ihan mielettömän iso tv! Onks sulla paljon leffoja? brunette hihkui innostuksesta ja katseli omasta mielestään todella jättimäistä tv:tä seinä luona.

”En, tulin tokaks”, Chase vastasi laiskanoloisena. ”Mutta olisin tietty voittanu ilman yhtä turhaa urpoa.” Se oli totta, Chase osasi asiansa hyvin ja oli ihan lähellä päästä ensimmäiseksi jos takana tuleva Dane ei olisi pilannut kaikkea typeryydellään. Kuka yrittää ohittaa ajamalla toisen auton päältä edelle, ei sellaista tapahtu kuin leffoissa..
Chase katkaisi ajatuksensa Danesta ja kisasta, kääntyi katsomaan tutkivasti Eileeniä. Tyttö oli kiinnostunut kaikesta, se oli outoa. Aina ihan liian kiinnostunut kaikesta ja tuntui olevan koko ajan niin.. innostunut. Ruskeapehko pudisteli päätään, miten vain, sillä oli taas ihan turha alkaa vaivata päätä. Jotkut olivat vain hieman erikoisempia tapauksia, ja se siitä.

Chase oli käynyt keittiössä pistää kahvin ja oli saapunut nyt takaisin samaa huoneeseen isänsä naisystävän tyttären kanssa. Eileen tutki innostuneena pojan kämppää, se olisi voinut olla ahdistavaa mutta Chase ei jaksanut niinkään välittää.
Eileen ei tiennyt äidistään, mutta totesi hetkeä myöhemmin että tämä oli vissiin Chasen isän seurassa. Poika vilkaisi televisiotaan kun Eileen otti sen puheeksi, mutta katse palasi samaten takaisin tyttöön. ”Kai ihan semisti, en mä tiedä… noh, jos mä vaikka pistän faijalle viestii näin aluks sitte”.

Pahis läsähti sohvalle rentoon asentoon ja alkoi näpytellä viestiä isälleen turhia ajattelematta (Eileen ilmesty kämpille, ootko sen mutsin kanssa ja haetteko sen). Saisi luvan vastata nopeasti, Chasella olisi muutakin tekemistä kuin vahtia Eileeniä.

"Aa.." Eileen totesi hitusen harmistuneena, kun Chase oli kertonut tulleensa toiseksi. "Ehkä sit ens kerralla voitat. Saanks tulla kattoo kisoja? Pliiiiiis, mä rakastan hienoja autoja!" Eileen katseli nuorukaista silmät innostuksesta säihkyen. Olisi kyllä aivan mielettömän siistiä nähdä katuajoja plus hurrata jollekin kilpailijalle. Eileen osasi jo kuvitella itsensä muiden ihmisten joukossa, kannustamassa Chasea voittoon. Voi sitä adrenaliinin ja jännityksen määrää...

"Tuskin se vastaa", brunette mutisi sitten poissaolevasti miehenalulle, kun tämä oli sanonut laittavansa viestiä isälleen. Nyt Ellie tutkaili kiinnostuneena näkymää ikkunasta, sillä se kiinnosti tyttöä enemmän kuin puhe hänen äidistään ja tämän nykyisestä miesystävästä, joka nyt sattui olemaan Chasen isä. "Jos yhtään äitiä tunnen, niin se ei anna kenenkään ulkopuolisen häiritä sitä ja sen touhuja. Hyi, toi kuulosti tosi ällöttävältä", nuori neiti totesi itsekseen ja alkoi yökkiä päähän tulleen mielikuvan takia. "Siis kun.. Eihän ne oo enää ees nuoria! Iyyy", tyttöä ällötti ja sen pystyi lukemaan varsin selvästi hänen kasvoiltaan, joka oli vääntynyt suurelle irvistykselle.

Pian tyttö sai sitten muuta ajateltavaa, sillä hän kiinnostui jälleen Chasesta, eikä tämän hienosta ja coolista asunnosta.
"Saanks mä nähä sun tatuoinnit? Ihan sillee kunnolla? Mä niin rakastan tatuointeja, oonko koskaa kertonu?" Ellie räpsytteli vilpittömästi silmiään, ja joku olisi ehkä ajatellut tytön ajattelevan jotain muuta kuin tatuointien näkemistä sillä hetkellä. Mutta tyttö oli oikeasti aivan vilpitön tapaus, hän vain sattui olemaan välillä... Höpsö ja ajattelematon. Välillä - tai siis toisinaan. No okei, tyttö oli höpsä sekä ajattelematon aika usein!