It's 3 a.m. and here I come K15

// no jos vaikka chao ja mila !

Hämyisen underground-klubin DJ pyöritti levyjään, huudatti yleisöä. Oli muutama rap battle ja paljon tanssia. Viina virtasi, sätkät paloivat ja naisia riitti.

Shawn Keyes nojaili baaritiskiin vetäisten viidennen (vai oliko se jo kuudes? Tai seitsemäs?) shotin naamaansa. Hänellä oli menossa juomakisa kaverinsa Easton Dallasin kanssa ja baaritiski heidän edessään täyttyi pikkuhiljaa tyhjennetyistä shottilaseista. Nämä kisat vaativat aina aivan helvetin monta lasia, kumpikaan jätkistä kun ei ollut mikään aloittelija mitä ryyppäämiseen tuli...
Pukeutuminen ei poikennut mitenkään tavanomaisesta: tummanharmaa hihaton, vaaleat farkut, puhki kulutetut skeittikengät, musta cappi. Ja asusteena yleensä myös tupakka roikkumassa toisessa suupielessä ja yhdessä kädessä joku, mikä sisälsi vähänkin alkoholia.

"Ei vittu", Easton yskähti ja pyyhkäisi otsaansa. "Jätkästä on tullu ihan mahdoton vastus."
Shawn tyytyi virnistämään vastaukseksi kipaten ilmeisesti yhdennentoista shottinsa naamaan.
"Ja meinaat vielä tanssia?" Easton jatkoi katsahtaen kaveriinsa toinen kulma koholla.
Shawn nyökkäsi.
"Sä olet sekaisin."
Shawn nyökkäsi uudelleen ja kohautti olkapäitään, kaivaen taskustaan tupakan ja laittaen sen palamaan.
"Sä olet ihan helvetin sekaisin."
"Sama olla", Shawn nauroi, ihmeellisen rennon kuuloisena. Baarimikko latoi lisää jotakin paskaa pöytään ja pari lasia kumottiin hyvälle illalle, seuraava kauniille naisille ja se neljäs ihan vain muodon vuoksi.

"Shawn hillihe, se vitun Garran, vai mikä se nyt olikaa, ei maksa sulle penniäkään tästä keikasta, jos et pidä hommaa hallussa."
Easton tiesi, että hänen oli aivan aiheellistakin varoittaa. Ei olisi ensimmäinen kerta, että Shawn olisi saanut jonkun tanssikeikan ja munannut sen täydellisesti ryyppäämällä itsensä örvelöön ennen sitä.
"Se on Garrett, ja mulla on homma aina hallussa", Shawn murahti ja puhalsi savurenkaita Eastonin naamalle.
"Niin nyt se turpa kiinni ja juhlitaan."

¨Se oli ollut taas vähän siinä ja siinä lähteäkö, mutta tokihan sitä oli tullut korjattua meikit ja vaihdettua vaatteet. Aina sai ottaa rennommin, jos Jamielta kysyttiin. Tyttöporukalla oli hieman vieras käsite tälle naiselle, mutta kai se meni näinkin… Toisinaan sitä sai kyllä tosiaankin hävetä sitä, miten kaikki tuntuivat niin kanoille. Oikeastaan, ei tässä nyt juuri kanoja ollut. Stella, tankotanssia harrastava ja treenattu nainen. Ei tosiaan mikään strippariksi haukuttava, vaikka pirun hyvännäköinen olikin… Jos nyt oikeastaan tykkäsi urheilullisesta tyypistä. Sellainen jalatmaassatyyppi, toisin kuin mustat lyhyet hiukset ja liian paksun meikkikerroksen omaava Amber, jonka vaatetus veti melkein vertoja Milan omalle. Sillä erolla tosin, että Milalla oli mitä peittaa niukasti, toisin kuin rokkarimuijalla.
Keskustella heidän ei tarvinnut, muut olivat hakemassa yöseuraa ja Jamie juomassa muuten vain. Oikeastaan heistä kaikki olivat täällä juodakseen ja jokainen myös tiesi, ettei Mila mihinkään yksin tulisi lähtemään valomerkin jälkeen.

Tytöllä oli vaihteeksi korkeat korot, vaikkei tämä ilmankaan lyhyt ollut. Muut kaksi jäivät reippaasti alemmas, miltei kymmenisen senttiä. Vaikka korot löytyikin jokaiselta. No, totta kai aitoa nahkaa, polveen ja nilkankohdalla soljet, jos palattiin kuvaamaan Jamien kenkiä. Sääri peittyi mustaan nahkaan, reisi ei oikeastaan yhtään mihinkään. Hame oli pituutta juuri ja juuri yli vesirajan, vaaleaa farkkua ja muutama ketju molemmin puolin, ei suinkaan symmetrisesti. Yläosaa verhosi avara musta toppi, joka oli takaa nyöritetty korsettityyliin, mutta siitä puuttui oikeastaan se itse takaosa kokonaan. Paljasta nahkaa sielläkin, etuja tatuoinneille.
Miltei hiljaisuudessa neidit vaelsivat suoraan baaritiskille, miltei siksi, että Amber piti yllä yksinpuhelua, jota kumpikaan pahistytöistä ei todellakaan kuunnellut. Ihan sama, siinähän selosti.
Jamie ei edes kiinnittänyt huomiota muiden tilauksiin, itselleen hän tilasi muutaman paukun ka kolpakon olutta kääntyen sitten baarijakkarallaan jalat ristyttynä nojailemaan kyynärvarsillaan pöytään tutkaillen illan tarjontaa. Hänen onnensa, tai epäonnensa, ettei hän vielä ollut lainkaan kiinnittänyt huomiotaan vanhaan tuttuunsa, jonka sijainti tyttökolmikosta katsottuna ei ollut edes kaukana.

Shawn tumppasi tupakkansa baaritiskin laitaan ja antoi loppuun palaneen natsan tipahtaa tuhkien seuraksi lattialle. Toki muutaman metrin päässä baaritiskillä olisi ollut ihan tuhkakuppikin sitä varten, että tupakat laitettiin sinne, mutta Keyes ei jaksanut kurottautua sinne asti, eikä varsinkaan jaksanut vaivautua avaamaan suutaan sen verran, että olisi pyytänyt jonkun tökkäämään sen hänelle.

Nuori mies oli ehtinyt Eastonin kanssa kumoamaan vielä parit kaljat ja arvostelemaan liudan naisia, ennen kuin Shawnin piti lähteä vetämään tanssikeikkansa. Oikeastaan mieluummin räppäri olisi jäänyt baaritiskin tuntumaan, kitannut lisää viinaa ja ehkä sitten iskenyt naisia, mutta tästä sai sentään rahaa – eikä Garrett ihan pikkusummia maksanutkaan, varsinkaan, jos joku innostui haastamaan Shawnin battleen. Niin kävi melko usein, sillä Keyesin rehvakkuus ja itseluottamus näkyi varmasti kaikelle, eikä ollut epäilystäkään, etteikö jätkä olisi pitänyt itseään koko paikan kuninkaana.

Sillä aikaa, kun Shawn meni tanssimaan, Easton keskittyi haravoimaan paikan naisvalikoimaa silmillään – hän oli nähnyt kaverinsa tanssivan niin lukuisia kertoja, että tuon kiinnostuksen kohteet olivat useimmiten jossakin muualla.
Pian tummaihoisen nuorukaisen silmiin osuikin varsin hyvä kroppainen nainen ja hetkessä tuo oli päättänyt iskeä kyseisen naisen. Eivät tuon seuralaisetkaan, pitkä punapää ja musta lyhyttukkainen tyttö olleet hassumman näköisiä. Easton jopa uskalsi arvelella, että tatuoitu punapää saattaisi olla Shawnin mieleen.

Eastonin bongaillessa naisia oli Shawn ottanut tanssilattian haltuunsa – liikkeet olivat niin itsevarmoja, että nuorukaisen liian suuri ego paistoi varmaan kilometrien päähän. Se sai muutaman yleisössä olevan tyypin pyörittelemään silmiään ja päitään, kateellisia, samoin kuin ne, jotka inhon sekaisen ihaillun vallassa katselivat. Kateellisia kaikkia, ja syytäkin oli, jos Keyesiltä itseltään kysyttiin.

Musiikki peittyi vihellyksien ja taputuksen alle, kun Shawn päätti esityksensä lyhyeen virnistykseen poistuen sitten mahdollisimman nopeasti hakemaan rahansa. Ja kun setelit oli ladottu käteen, oli jätkän ensimmäinen päämäärä baaritiski ja tavoite helvetin kova humala.
"Hei jätkä veti hyvin", Easton totesi, kun Shawn saapui takaisin, jatkaen samaan hengenvetoon: "Mä bongasin meille naiset, ala tulla."
Shawn ei ehtinyt tilata juomiaan, kun hänen liki kaksimetrinen kaverinsa raahasi hänet väkivalloin perässään vähän matkan päässä olevan tyttökolmikon luo. Jätkä ehtikin miettiä ohikiitävän hetken, mitä tuttua siinä tatuoidussa punapäässä oli, ennen kuin tajusi, kuka tuo oli, ja kirosi samalla Eastonin alimpaan helvettiin: kaveri ei olisi voinut huonompaa porukkaa valita.

Siinä missä Dallas tervehti naisia, Shawn katseli jokaista varsin viileästi, osoittaen ainoat sanansa baarimikolle tilatessaan lisää juotavaa. Jos Easton oli päättänyt iskeä jonkun näistä kolmesta, ja hänen pitäisi roikkua samassa seurassa edes minuutti, hänen piti nostaa nesteytystä. Ja huimasti.

Amberin yksinpuhelu oli lakkaamaton voima. Tuo arvosteli miehiä ääneen, saaden Stellan jo miltei tuskastuneen näköiseksi. Mila yritti vain unohtaa koko muijan olemassaolon. Hän ei ollut muistanutkaan, että tuo oli noin ärsyttävä.
Brunettin huulille levisi pieni hymy, kun tuo huomasi kaksi heitä lähestyvää korstoa. Okei, nyt kävi jo aika nopeasti flaksi, ei lainkaan pahannäköisiä.
“Jos sitä sais vaikka ilmaisia juomia”, Stella virnisti pienesti vilkaisten Milaan viitaten sitten päätään miltei heidän kohdalleen sattuneeseen kaksikkoon. Hetken punapää katseli, kunnes kirosi itsekseen mumisten.
Amber tervehti tummaa poikaa saman tien pirteästi, Stella katsoi tuohon hieman liian pitkään ja nyökäytti hieman päätään. Jamie näytti tylystä, eikä katsonut sinne päinkään, missä oli lähellä se perkeleen Keyes.

Jamien teki mieli kuristaa joku, mielellään tämä herra maailman suurin kusipää. Nopeasti huulille kuitenkin kaivettiin tupakka ja stendari löytyi tutusti rintaliiveistä. Liekkiä ja hieman toivoa siitä, että se perkeleen syöpäkääryle helpottaisi hänen vitutustaan edes hieman. Hyvin oli tämä ilta alkanut ja siihen se sitten jäikin.
Häntä ei oikeastaan kiinnostanut lainkaan kuulla yhtäkään latteaa iskurepliikkiä saati sitten näiden muijien lirkuttelua. Vittu. Ja koko mielialanvaihdos oli yhden ainoan paskanaaman vika.
Vihreät kissansilmät loivat lyhyttukkaiseen mieheen tylyn, oikeastaan lähestulkoon murhaavan katseen. Neiti kippasi kaikki shottinsa kurkkuunsa ja keskittyi sitten ryystämään kaljaa vähemmän sivistyneenä naisena. Miksi hänen olisi edes pitänyt sievistellä, kun ainoa syy juoda oli päästä humalaan? Ei tasan miksikään.

Easton näki selvästi, ettei Shawnia se punapää miellyttänyt, kuten hän oli olettanut – totta puhuen, kaksikko katsoi toisiaan niin murhaavasti, että hetken tummaihoinen nuorukainen oletti, että nuo kävisivät toistensa kurkkuihin kiinni. Kaksi muuta naista olivat sen sijaan varsin leppoisan oloisia ja Easton esittäytyikin muutaman sanan vaihdettuaan, luoden sitten uuden silmäyksen Shawniin, joka kiskoi baaritiskille ilmestyneitä kaljatuoppeja tyhjäksi varsin kunnioitettavalla nopeudella.

"Vanhoja tuttuja?" Easton tokaisi matalasti kuljettaen katsettaan, esittäen kysymyksensä suurimmaksi osaksi sille punapäälle – Shawnista ei saisi kuitenkaan vastausta.

Shawn loi pistävän, melkein myrkyllisen silmäyksen Milaan lippansa alta ja toivoi, että tuo pitäisi turpansa kiinni. Heillä molemmilla olisi paljon mukavampaa, jos kumpikaan ei sanoisi yhtään mitään, vaan he molemmat pitäisivät vain turpansa tiukasti tukossa. Se oli niitä ainoita vaihtoehtoja, jolla tästä tilanteesta selvittiin ehjin nahoin – vittuuntuneita molemmat olivat jo valmiiksi. Keyesiä pelkkä Mila Leen naaman näkeminen vitutti niin paljon, ettei tuo jaksanut juoda silmäystäkään niihin kahteen naiseen, jotka tuon kanssa olivat. Molemmat vaikuttivat sen verran helpoilta, ettei noille olisi tarvinnut tarjota kuin muutama juoma, viedä kotiin ja nussia aivot pihalle, mutta jostakin syystä Shawnin halut mihinkään sellaiseen olivat kadonneet siinä silmän räpäyksessä, kun Easton oli raahannut hänet Milan lähettyville.

Niin useasti jo naiseen törmänneenä Shawn tiesi, että nainen oli varmaan vittumaisimpia maan päällä. Eikä mitään varmaan, vaan oli, ja se oli kivenkova fakta.

Jamie ei juuri kiinnittänyt huomiota siihen tummahipiäiseen poikaan, eikä juuri baariseuraansakaan. Hänelle oli nyt ainoastaan se olut ja tupakka, plus se, ettei Shawn Keyesia ollut olemassakaan. Punapää viittasi baarimikolta uuden oluen ja katsahti sitten tummaan poikaan, joka uteli tiesivätkö he toisensa. Punapäinen pahis vain hymähti tylyyn sävyyn ja käänsi katseensa vastakkaiseen seinään. Tupakka paloi ennätysnopeaa vauhtia ja päätyi sitten tumpatuksi pöytään.
Oikeastaan Jamien olisi ehkä tehnyt mieli kadota paikalta, vaikka toisaalta se ei olisi ollut lainkaan hänen tyylistään. Hän ei koskaan kadonnut, vaan sai muut häipymään, jos niin tahtoi. Se taktiikka vain ei ihan toiminut tähän kyseiseen herrasihmiseen.

Vihreät silmät ajautuivat väkisinkin Shawniin, joka mulkoili häntä myrkkyä valuvalla katseellaan. Oikeastaan hänen olisi ehkä tehnyt mieli sanoa tuolle jotain erittäin kaunista ja sulavaa. Kuten vaikka että painu vittuun. Hänen mielikuvituksensa ei ollut nyt ihan terävimmillään. Neiti tarttui uuteen olueensa ja rupesi tuhoamaan sitä hyvää tahtia.

Stella loi hieman oudoksuvan katseen sekä ystävättäreensä, että tähän jätkään. Hän ei edes yrittänyt ymmärtää, sillä koska kyseessä oli Mila, ei mikään ollut niin yksinkertaista.
“No joo, ei siitä tarvitse välittää, se on aina välillä hiukan tuollainen”, tyttö selitteli Jamien käyttäytymistä vilkaisten punapäätä kuitenkin vielä kertaalleen. Jotain henkilökohtaista ehkä sittenkin?

Eastonista näytti lähinnä siltä, että kaksi baaritiskillä toisistaan metrin päässä istuvaa ihmistä harrastivat jotakin sanatonta juomakilpailua: siinä, kun punapää tilasi lisää, tilasi samalla Shawnkin, ja molempien kädet kallistelivat laseja samaan tahtiin. Tupakat suu pielissä, lasi kädessä, ja pian jo tyhjänä pöydällä – ja sama toistui aina uudelleen ja uudelleen, silloinkin, kun tupakka karisi tuhkana pöydälle ja lasi tipahteli palasina lattialle. Shawn ei jaksanut näemmä edes vaivautua vilkaisemaan lasin suuntaan, jonka jätkä oli juuri pyyhkinyt kädellään lattialle. Vahingossa vai tahallaan, sitä Dallas ei osannut sanoa. Keyesin tuntien kyse saattoi olla kummasta tahansa.

Kysymykseensä Easton sai vastaukseksi punatukalta tylyn hymähdyksen, Shawnilta ei edes vilkaisua. Easton tunsi kaverinsa tarpeeksi hyvin tietääkseen, ettei tämä suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kuin hän näki tuon naisen. Missä merkeissä nuo sitten aiemmin olivat olleet tekemisissä, sitä hän ei tiennyt, mutta kehonkielistä ja ilmassa vallitsevasta vitutuksesta päätellen eivät mitenkään erityisen lämpimissä.
Easton kohotti kulmaansa, mutta kääntyi sitten niiden kahden muun naisen puoleen – ei häntä alunperinkään ollut punapää kiinnostanut.
"No jaa, sitä sattuu", jätkä totesi rennosti virnistäen, "toi on ihan samanlainen", jatkettiin ja sitten viitattiin peukalolla Shawnin suuntaan, jonka hartiat jännittyivät selvästi, kun tuo kaikesta huolimatta kuuli sanat.

Ai, hänessä ja Mila Leessäkö jotain samaa? Sen ylitsevuotavan itserakkauden lisäksi tuskin, ainakaan Shawn ei ollut sellaisia rekisteröinyt. Ja jos se hänestä olisi kiinni, ei myöskään rekisteröisi. Ärsyttävä akka, joka ei kaikesta päätellen vain voinut pysyä kaukana hänestä. Jos Keyes uskoisi johonkin ylempään voimaan, hän luultavasti ajattelisi noiden nyt pilailevan hänen kustannuksellaan oikein urakalla. Räppäri ei kuitenkaan uskonut, ja hän oli aivan varma, että kaikki vika vain oli yksinkertaisesti Milassa.

Tämä seura oli kertakaikkisen perseestä ja tuo tummanahkainen tyyppi kehtasi vielä väittää Keyesia samanlaiseksi hänen kanssaan. Just joo, tuskinpa vain. Tuolla kusipäällä oli hänen tasolleen vielä pitkä matka. Jos nyt ruvettiin pinnallisiksi, kuten hyvin usein vihaisina saatettioin ruveta, niin hän ei ainakaan asunut sellaisessa myyränkolossa kuin toinen. Todellakaan, hänellä oli helvetti vie kattohuoneisto. Ja hän oli kaunis, rikas ja ikävä sille päälle sattuessaan. Ja toden totta hän oli, vaikka aivan eritasolla kuin yksikään Astonin kerman kanoista.
Pikkuhiljaa alkoi alkoholi kiipiä päähänkin, vaikka ei nainen tiennyt edes paljon oli lyhyen ajan sisään juonut. Hän ei kuitenkaan ollut kovinkaan isokokoinen ihminen, joten ei siltä viinapäältä liikoja saattanut olettaa. Sitä paitsi tätähän tässä oli kaivattukin, humalaa.
Sen tuntemattoman jätkän ja tyttöjen keskustelu ei yltänyt enää edes punatukkaisen korviin asti. Hän ignoorasi nuo täysin. Katse kävi Shawnissa jota mulkaistiin tylysti. Sormiaan napsauttaen hän tilasi vielä oluen, jonka juominen oli edellisiä rauhallisempaan tahtiin toteutettava toimenpide.

Alkoholin olisi kuulunut rentouttaa häntä, mutta Jamie ei juuri eroa huomannut. Yhtälailla hän oli ärtynyt, lähestulkoon suutuksissaan, kuin
aiemminkin. Tilanne oli ahdistava ja siltäkin osin äärimmäisen ärsyttävä. Minkä vitun tähden hänen piti istua jossakin baarissa ja ärsyyntyä, kun
alun perin ajatus oli ollut pitää hauskaa? Mikä saatanan logiikka… Ehkä tässä sittebn pitäisi pistää pystyyn ihan kunnon avoin sota? Vaikka olihan
se jo nähty, ettei hän fyysisessä tappelussa mahtanut Keyesille yhtään mitään.

Mitä enemmän Shawn joi, sitä ärtyneemmäksi ja vihaisemmaksi hän vain itsensä tunsi, vaikka kaikella olisi pitänyt olla juuri päinvastainen vaikutus. Hän kittasi juomia alas kurkustaan minkä kerkesi, ja ainut asia, mikä olotilassa muuttui, oli se, että päässä alkoi humista lupaavasti. Se siis olisi ollut sitä lupaavaa huminaa, jos se vitun Mila Lee ei olisi taas pilaamassa kaikkea. Shawn keskittyi tuijottamaan niin tiukasti edessään olevaa baaritiskiä ja tyhjiä laseja, yrittäen sulkea Mila Leen ulos maailmastaan – samoin kuin Eastonin ja ärsyttävät jäkättävät akat, joita Easton kaikesta päätellen iski parasta aikaa.

Vaikka Shawn yritti kiinnittää kaiken huomionsa jonnekin muualle kuin Milaan, ei hän silti voinut olla rekisteröimättä toisen mulkaisua, joka sai Keyesin ärtymään (jos vain mahdollista) entistäkin enemmän. Tuskin se enää edes oli mahdollista. Mila Lee sai ajettua jätkän niin raivon partaalle, että tuntui melkein siltä, kuin olisi voinut yksinkertaisesti räjähtää siihen paikkaan.
"Lakkaa mulkkaamasta mua tolleen. Jos ei seura miellytä niin lähe helvettiin", Shawn ärähti matalasti, vaikka tiesi vallan hyvin syyllistyneensä tasan samaan asiaan itsekin.

Farkkujen taskussa oleva kannabissätkä poltteli nyt tulisemmin kuin koskaan – jos viina ei auttanut, niin pilvi ainakin auttaisi. Edes Mila Leen vituttava olemus ei voinut viedä sitä rentouttavaa vaikutusta pois, mutta Shawn ei halunnut poltella keskellä ihmismassaa, oli tämä sitten millainen räkälä tahansa. Keyesillä ei ollut minkään sortin haluja joutua ongelmiin vain sen takia, että hänen oli pakko päästä vetämään jotain rauhoittavaa, kun Mila sai liian voimakkaasti hänen verensä kiehumaan.

Tuoppia tuopin perään kaatui alas kurkusta, useita muitakin juomia, jotka vaan eivät tuntuneet nousevan päähän. Vaikka ne niin varmasti kyllä tekivät, eittämättä. Tämä humala vaan kasvatti hänen aggressiivisuuttaan, vaikka kaikella järjellä sen olisi pitänyt se kadottaa. Tai no vitut, olosuhteet huomioon ottaen, ei olisi pitänyt toivoakaan mitään muuta, sillä kaikki turhaan toivottu oli vain ja ainoastaan ärsyke.
Se yksikin mulkaisu, yksi niistä muutamista lähetetyistä, oli saanut Shawn Keyesin ärähtämään. Jätkää kuulemma häiritsi hänen mulkoilunsa ja aina Mila voisi painua hornaan täältä mikäli seura ei miellyttänyt. Huulilta pääsi kuivakka ja iloton, ärtymystä vahvistava naurahdus. Toinen tiesi ihan hyvin, ettei hän ollut mihinkään menossa. Se oli tuo siilipää, joka heistä lähtisi. Se oli ehdoton varmuus, ainakin punatukkaisen pään sisällä.

Tyhjäksi kulautettu tuoppi iskettiin pöytään, muija nojasi siihen hieman sivuttain kääntäen rintamasuuntaansa vain hitusen enemmän Keyesiin päin. Tai ehkä hieman enemmänkin.
"Sun seuraasi ja adjektiivia miellyttävä on suorastaan mahdotonta tunkeakaan samaan lauseeseen", neiti vastasi sähäkästi. Nyt kun tuo oli turpansa aukaissut, olisi Jamiella kyllä sanomista. Helvetisti liikaakin. "Ja lopeta toi saatanan ininä, se olet aina sinä joka rikot turvaväliä." Se oli aivan totta. Aina se oli Shawn, joka suorastaan tuntui tunkevan liian lähelle. Ja liian lähelle oli yhtäkuin näköpiirin sisäpuolelle. Viimeksi tuo oli vieläpä juljennut tunkea hänen sohvalleen!

Jälleen viitattiin uusi tuoppi baarimikolta, koska ärtymysprosentti oli kovaa vauhtia kohoamaan päin. Oikeasti hänen mielensä teki niin vitusti mieli painua helvettiin tästä paikasta ja kauas Shawnin läsnäolosta. Ylpeys vain tuli tässä tilanteessa vastaan, hän ei yksinkertaisesti kyennyt sitä vastaan rikkomaan. Joten sitä vain istuttiin tässä ja koetettiin pitää itsensä edes jotenkuten kasassa.

Oikeastaan se ei edes varmaan ollut Mila Lee, joka sai Shawnin käymään näin pahasti kierroksilla – kierroksia lisäsi se, että Keyes ei voinut käsittää, miten akka sai ylipäätään minkäänlaista tunnetta hänessä herätettyä (pienen, kevyen ja asiaankuuluvan vitutuksen lisäksi, tietysti). Yleensä Shawnia ei kiinnostanut – vaikka häntä kuinka ärsytti, hän näytti sen hyvin vähäeleisesti, eikä liiemmin jaksanut jauhaa paskaa, vaan antoi joko kylmästi turpaan tai toivotti toisen muuten vain helvettiin. Yleensä ne joko lähtivät, jos eivät lähteneet, sitten ne lähetettiin.

Mutta siinä Mila istui vieläkin, aivan kuin olisi penkkiinsä juurtunut, eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen – toisaalta, oliko Shawn sitä odottanutkaan? Tuskin. Hän tiesi vallan hyvin, että porkkanapää oli liian ylpeä nostaakseen perseensä penkistä ja lähteäkseen muualle, ja aivan sama ongelma oli Keyesilläkin. Näillä näkymin kaksikko siis istuisi vielä kahdenkymmenen vuoden päästäkin samoilla penkeillä, kun eivät yksinkertaisesti vain voineet antaa toiselle periksi. Jotkut sanovat sitä luonteenlujuudeksi, mutta tässä tapauksessa se taisi olla molempien puolelta pelkkää iso egoisuutta ja silkkaa itsepäisyyttä.

"Joo rikon rikon, kerää luus ja siirrä se persees muualle siitä", Shawn ärähti takaisin – nimenomaan ärähti, tavanomaisen murahtelunsa sijaan äänenvoimakkuuttakin oli tullut lisää. Johtuiko se sitten kaikkien niiden lasien tyhjentämisestä (niitä nimittäin oli ihan kelpo määrä kasaantunut jo, vai liekö osa Milankin), vai siitä, että Mila Lee todella onnistui koettelemaan Keyesin kärsivällisyyttä, kaikilla helvetin osa-alueilla.

Kun Mila sai tuoppinsa, tuli seuraava tilaus Keyesiltä – baaritiskillä istuva kaksikko tarvitsi selvästi ikioman tarjoilijan, jotta ehtisi saada kaikki haluamansa tilaukset itselleen asti. Tuoppi hänellekin, johon Shawn keskitti jokaisen ajatuksensa. Ja silti sen vitun Leen ego tunki liian lähelle, niin, ettei Shawn voinut keskittyä itsensä humalluttamisesta, vaan joutui vain, jos se enää edes oli mahdollista, suuremman vitutuksen kouriin.

Paskanmarjat hän mihinkään liikkuisi. Ei todellakaan liikkuisi ja hän oli vieläpä varma että toinenkin sen tiesi. Toisen ärinä oli turhauttavaa. Tyttö olisi voinut sille vain tuhahtaa, mutta hän ei väräyttänyt silmäluomeaankaan. He juoksuttivat tässä baarimikkoa kilpaa ja ainakin tyttö alkoi humalatilaa pikkuhiljaa saavuttaa. Tai nyt se vasta alkoi tuntuakin siltä. Ehkä Keyes ei huomattavasti suuremman kokonsa tähden vielä siinä pisteessä ollut, mutta tällä tahdilla moiseen ei kauaa menisi.
”Laita poika silmät kiinni ja kuvittele, että meen”, neiti ilmoitti tylysti toiseen katsomattakaan ja viittoi jälleen uutta tuuppia itselleen. Eleet alkoivat olla jo hieman liian nopeita ja harkitsemattoman oloisia. Humala alkoi tosiaan tehdä tulojaan. Jo pelkkä tuopin viittominen oli väkivaltaisen oloinen huitaisi. Tämä känniaggressiivisuus ja Shawn Keyes ei tosiaan ollut mikään maailman paras yhteenlasku, kun yhtälöön suhteutettiin vielä Astonin naispaholainen.
Tuoppi toisensa perään huuhtoutui kurkusta ja pikkuhiljaa hän toden totta oli humalassa. Penkillä pysyminenkin alkoi olla huvittavan hankalaa. Horjumisensa huomattuaan neito ei voinut kuin naurahtaa itsekseen ja nojata kyynärvarsillaan tiskiin. Sekin oli kyllä maailman mahtavimmin taktikoitu tukeva asento. Hervottoman tyrkky, korosti hänen vartalonsa muotoja ja keräsi vieläpä nuolevia katseita ohi kävelevistä ja hieman kauemmaksikin sijoittuneista miehistä. Mila laittoi vaihteeksi tupakkaa palamaan kaksikätisen juomisen sijasta. Ehkä sitä olisi ihan suotavaa pitää järki päässä ja hiukan taukoa tuoppien kaadosta. Hän voisi vaikkapa tutkailla tarjontaa, joka ei humaltuneeseenkaan mieleen hirvittävän hyvä tarjontainen ollut. Oikeastaan hän tiedosti, että hänen silmäänsä eniten miellyttävä kundi istui ihan milteipä vieressä, mutta hän tiedosti myös, ettei siihen jätkään koskettu.

Toisaalta, hänhän piti kusipäistä. Mutta silti. Hän ei pitänyt Shawnista, vaikka osasi tuo toisinaan ollakin ihan varteenotettava… Ei, ei ollut. Se oli aivan liian kusipää hänenkin makuunsa. Sen uskotteleminen oli hieman vaikeaa, mutta tehokasta. Hän alitajuntaisesti tiesi, että toisesta voisi pienellä koulimisella saadakin sopivan, mutta hän ei tahtonut myöntää voivansa yrittää sitä.

Shawn sivuutti Milan sanat, vaikka kuulikin ne paremmin kuin hyvin. Räppäri itse asiassa toivoi, että se olisi ollutkin niin yksinkertaista, että olisi vain sulkenut silmänsä, kuvitellut, että porkkanapää olisi painunut vittuun ja sitten, kun olisi avannut silmät, niin todella olisi käynyt. Valitettavasti se ei kuitenkaan käynyt niin: jos Shawn olisi sulkenut silmänsä, Mila ei todellakaan olisi kadonnut sillä aikaa, kun hän taas avaisi ne. Puhumattakaan siitä, että hän pitäisi silmiään kiinni koko ajan – varteenotettava vaihtoehto noin muuten, mutta toisen ego oli jostakin liian syystä liian iso sivuutettavaksi. Yleensä kenenkään läsnäolo ei saanut Keyesiä näin varpailleen, hermostuneeksi tai ärtyneeksi tai vihaiseksi: Shawn oli ihmisten sivuuttamisessa mestariluokkaa. Mila Leetä hän ei voinut siivuttaa.

Kun Mila lakkasi viittoilemasta baarimikolle ja keskittyi sen sijaan tupakkaansa, Shawn vain kiihdytti tahtiaan, kaataen jokaisen eteensä kärrätyn juoman vähintään kolmella huikalla, oli kyse sitten pienestä shotista tai isommasta tuopista. Keyesinkään viinapää ei ollut niin hyvä, ettei tällainen määrä alkaisi jossakin jo tuntua – näkökentän rajat alkoivat hieman hämärtää, käden kohotus oli sitä, että käsi huojui edestakaisin. Pää nuokahti kerran, mutta asento korjattiin hyvin pikaisesti. Se ei välttämättä ollut hyvä liike.

Katse osui tupakkaa edelleen polttelevaan Milaan, jonka asento... No, jonka asento olisi kiinnittänyt kenen tahansa miespuolisen huomion. Jäänsiniset silmät siristyivät, katse piilotettiin päässä olevan capin lipan taakse – hänhän ei Mila Leetä katsellut, eikä varsinkaan ajatellen mitään muuta kuin kurittamista. Silti antoisasti tyrkyllä olevat rinnat vetivät Shawnin huomiota puoleensa ja jätkän teki mieli myöntää, että akka oli vetävän näköinen, mutta ylpeys ei suostunut vieläkään antamaan periksi. Katse nykäistiin väkivalloin irti Milasta ja siirrettiin tuijottelemaan seiniä ja sitten klubin muita ihmisiä yrittäen löytää joukosta jonkun, jonka voisi iskeä ja jonka kanssa voisi siirtyä muualle ja unohtaa Leen kokonaan.

Shawn etsi katseellaan aikansa, kumosi samalla hitaammin tuoppia alas, muttei löytänyt ainuttakaan kelvollista ehdokasta. Keyes tunsi suunnatonta halua vetää itseään turpaan – hänellä oli klubillinen naisia, joista hän saisi varmasti kenet tahansa mukaansa, ja silti ainoa, joka jätkää jaksoi jollakin tasolla kiinnostaa, oli se kirottu porkkanapää. Shawn painoi pään käteensä ja antoi silmiensä sulkeutua. Ajatukset risteilivät yhtenä sekasortona humalaisessa päässä, mutta Keyes tiedosti varsin hyvin, että ne keskittyivät hyvin tiiviisti erääseen naishenkilöön, johon niiden ei todellakaan olisi tarvinnut keskittyä.

Neiti Lee ei enää kauaa jaksaisi kuunnella ystävättäriensä lirkuttelua tummalle pojalle, saati sitten aistia jokaisella humalan turruttamallakin solullaan Shawn Keyesin läsnäoloa. Hän ei enää kauaa jaksaisi istua tässä pirun tuolissa ja jatkaa solujensa turruttamista huurteisella mallasjuomalla. Hän ei enää kauaa jaksaisi alistua ylpeydelleen ja sietää. Ei enää helvetti vie kauaa. Ja silti, hän vain istui jatkaen istumistaan tupakan loppuun ja senkin jälkeen vielä toisen, kolmannen ja neljännenkin tupakan verran. Saattoi ihminen sitten käyttääkin aikaansa vittumaisuuksiin. Vihreät, mustalla rajatut kissansilmät kääntyivät vangitakseen katseensa kohteeksi cappipäisen korston, huulilla kävi sadasosasekunnin ajan viileä hymy, kun katse kääntyi taas pois. Hän oli sen aikana saanut pojan kiinni tuijottamisesta. Ja ei, heidän katseensa eivät olleet kohdanneet, sillä Keyes ei katsonut häntä silmiin. Vittumaisuuttaan Mila kohensi puvustustaan niin, että kaula-aukko venyi vielä muutaman sentin alemmas, joskaan varaa ei hirvittävästi ollut. Turhaa se kai oli, sillä vaaleaverikkö näytti sivusilmällä katsottaen siltä, että aikoi nukahtaa tuohon. Se oli Jamie, joka luovutti ensimmäisenä, mikä oli suorastaan pyhä ihme.

“Me molemmat tiedetään, että jossain vaiheessa me ryöstetään auto ja ajetaan auringonlaskuun, joten ehkä me voidaan tehdä se nyt. Tää paikka kyllästyttää mua”, nainen tokaisi värittömällä äänellä saaden tyttöystävänsä säpsähtämään ja tuijottamaan punapäätä leuat sijoiltaan loksahtaneena. He tajusivat kyllä, että hän puhui jätkälle, jota silmäili pistävästi. Tämän oli pitänyt jäädä siihen yhteen virheyöhön, mutta Jamie antoi itselleen pitkinhampain luvan toiseenkin virheyöhön, tämän kerran. Oli hän elämässään kai tyhmempiäkin asioita tehnyt… Tai sitten ei. Mistä sitäkään tiesi sanoa.

Vielä tyttö ei kuitenkaan tehnyt elettäkään noustakseen, vaan tumppasi tupakkinsa pöydänlaitaan ja viittoi uuden tuopin. Jos vielä tämä ja sitten kauas pois täältä, minne sitä sitten ikinä eksyttäisiinkään. Sen hän tiesi, että Keyesin rotankolosta hän ei tasan aikonut herätä huomenaamuna.

// hiit, jos häirihtee niin muokkaus on keksitty:---D

Shawnia kyllästytti. Hän oli äärimmäisen tylsistynyt, tai sitä jätkä yritti itselleen vakuutella. Suurimman osan hänen aivosoluistaan oli täyttänyt pelkkä puhdas vittuuntuneisuus ja turhautuneisuus, hän ei voinut uskoa, että vaikka klubilla oli naisia joka sormelle asti laskea, oli Mila Lee se, jonka Keyes halusi. Kyllä, tuon punapään räppäri halusi, ja sitä, että hän todella halusi naisen, hän ei taas halunnut myöntää itselleen. Kaikista klubin naisista, kaikista San Diegon naisista, kaikista maailman naisista juuri tuo petollinen. Paholainen naisen asussa. Paljastavassa naisen asussa. Vittu mitkä rinnat...

Keyes todella tunsi suunnatonta halua hirttäytyä kattoparruihin ja kuolla pois.

Koska ainut ihminen, jota Shawn todella rakasti tässä maailmassa, oli hän itse, ei hän halunnut heittäytyä masokistiksi. Hän oli aina ollut enemmänkin sadistisempaa tyyppiä.
Kun Mila koki asiakseen tiedottaa, että jossain vaiheessa iltaa he kuitenkin varastaisivat auton ja ajaisivat auringonlaskuun, että se olisi sama tehdä nyt, Shawn naurahti koleasti ja kohotti loppujen lopuksi päänsä takaisin pystyyn käsiensä välistä. Jäänsiniset silmät hakeutuivat viime kerrasta avartuneeseen kaula-aukkoon kuin tottumuksesta, ennen kuin katsetta kohotettiin sen verran, että räppäri pystyi cappinsa lipan alta luomaan viileän silmäyksen naiseen, joka sanoistaan huolimatta tilasi vain uuden tuopin eteensä. Shawnia ei enää kiinnostanut. Hän voisi vitun hyvin laittaa tämän humalan ja huumeiden piikkiin, ihan minkä tahansa piikkiin, mutta nyt hän vain halusi helvettiin täältä. Ja mielellään ottaa myös Milan mukaan.

Räppäri suoristautui täyteen pituuteensa ja astui Milan jakkaran eteen, katsoen naista alaspäin tavalliseen tapaansa kylmästi, vaikka katseessa nyt välkehtikin jotain muutakin.
"Mitä sä vielä odotat?" jätkä murahti vetäessään naisen sitten pystyyn välittämättä siitä, halusiko Mila mukaan vai ei. Voisi syyttää itseään ja vain itseään siitä, jos nyt Keyesin seura ei kiinnostanutkaan – Shawn kyllä laittaisi sen kiinnostamaan.
Easton loi kummeksuvan katseen kaverinsa perään, joka talutti punapään ulos klubilta jättäen tummaihoisen nuorukaisen kahden naisen kanssa. Dallas kohotti kulmaansa, kohautti sitten olkapäitään ja keskitti täydellisen huomionsa näihin naisiin – vitut Shawnista, sen jätkän vintti oli varmasti täysin pimeä noiden kaikkien annosten jälkeen. Kyllä se osaisi itsensä kotiin hoitaa sitten, kun siltä tuntui. Viimeistään ruoka-aikaan.

Shawn talutti Milan ulos klubilta, takaovesta tarkemmin ottaen, tökki tupakoivat ihmiset edestään ja kääntyi ensimmäiselle pikkukujalle jättäen jumputtavan paikan taakse. Jätkä pyöräytti Milan oman vartalonsa ja korkean talon tiiliseinän väliin, luoden lyhyen, pistävän silmäyksen tuohon, ennen kuin painoi huulensa vaativina naisen huulille.
Hän oli tasan varma, että jos Shawn Keyesillä olisi tapana katua asioita, hän katuisi tätä. Harmi vain, että 'katua' ei kuulunut Shawnin tunneskaalaan.

Tilattua kaljaa siemailtiin aiempia maltillisemmin. Oikeastaan se olikin tilattu vain näön vuoksi, olisi sen kanssa mukavampi odotella reaktiota kuin ilman. Ja nopeasti se tulikin, yhtä viileästi kuin odotettu olikin. Pakkohan jätkän oli kytätä hänen rintamustaan ennen kuin kohotti katseensa kasvoihin. Onni kaikille, että Mila oli enemmän horo kuin feministi.
Kundi nousi, astui hänen eteensä ja katsoi häntä. Kylmiin silmiin vastattiin samalla mitalla takaisin. Niin, mitäpä hän tässä vielä odotti… Päätä kallistettiin hieman ja vino huullle kiivennyt hymy oli viileä kuin napajää. Hän ei ehtinyt mitään tehdäkään, kun hänet jo kiskottiin ylös ja ulos kundin perässä. Vastaan ei pistetty, kun ei pystyttykään, vaan mieluummin neiti omin jaloin ja omin ehdoin olisi tästä suoriutunut.
Mila oli jo seuralaisensa unohtanut, jääköön iltaansa jatkamaan kun hänellä oli miellyttävämpääkin tekemistä. Tai tiedä nyt siitä miellyttävästä, mutta kuitenkin. Matkalla ei mitään puhuttu, eiväthän he nyt sellaista harrastaneetkaan. Pysähtymistä seurasi nopea liike, jonka ansiosta tyttö jäi seinän ja järkälemäisen kokoisen miehen väliin. Valittamista ei tasan ollut, ei vaikka nälkäisillä huulilla hänelle annettiinkin osansa. Jamie vastasi väkivaltaiseen suudelmaan alistumatta tuumaakaan. Neidin kädet kulkivat jätkän selälle ja lantiota irrotettiin seinästä, jotta se voitaisiin painaa kiinni toiseen. Suudelman loputtua useammankin minuutin jälkeen olivat huulet punehtuneet ja lievästi turvoksissa.
”Soitetaan taksi mun luo, mä en tasan eksy sun rotanoloosi enää ikinä”, neiti ilmoitti määrätietoisesti kuitenkaan tekemättä mitään. Ei hänellä ollut mihinkään kiire. Jonkin aikaan seinään sojailtuaan irrotti tyttö kuitenkin kätensä toisesta ja pisti tupakaksi samalla kun kaivoi puhelinta esiin. Taksi napattiin kätevästi pikavalinnosta, jossa sen oli ihan hyvä olla. Ei sitä koskaan voinut tietää missä kunnossa oli ja osaisiko huonommassa jamassa valitakaan sen monimutkaisemmin. Ja taksin tyttö saisi aina, sen verran hyvät tipit hän osasi syytää, että vakiokuski kyllä jättäisi useammankin asiakkaan välistä neiti Leen tähden. Jotain iloa sentään olla perkeleenmoinen porvari.

Kun kuski oli ohjattu tänne, huomio kiinnitettiin jälleen Shawniin, jota saatin tuijotella reilusti ylöspäin. Joskin vain fyysisesti. Henkisessä mielessä toisen olisi parempi olla yrittämättäkään katsella häntä alaspäin nenänsä pitkin. Väittää ei voinut, etteikö Milasta vastusta ollut.
”Perkele”, Jay murahti ja kurottautui uudemman kerran suutelemaan Keyesia. Kädet vietiin miehen niskaan ja himosta tummuneet kissansilmät suljettiin. Kaikkeen hänen sitten pitikin itsensä sotkea… Aivan kuin helpompaa miestä ei muka olisi löytynyt… Vaan ongelmahan nimenomaan ei ollut se, vaan se ettei yhtään helpompi neidolle kelvannut. Naispaholainen kelpuuttaisi vain hankalia sieluja, joille sai pistää vastaan kunnolla. Vaan huomattuhan se jo oli…

Suutelemista ei jatkunut hirvittävän pitkään, kun taksi näytti saapuvan tienvarteen kujan päässä. Irtautumista seurasi katse miehen silmiin, ennen kuin nainen karkasi seinän ja mieskehon välistä kujalle. Punapään olisi tehnyt mieli napsauttaa sormiaan ja kutsua miestä nimeltä, vaan se onnistuttiin välttämään jotenkin. Hän ei kutsunut miestä, vaan oletti Keyesin osaavan seurata aivan itse Hän pärjäisi omillaankin, jos tuo ei tulisi van toki hän halusi. Helvetti vie halusikin, seksiin Shawnin kanssa vaan taisi jäädä koukkuun. Heidän kehonsa sopivat toisiinsa saumattomasti ja se jos mikä addiktoi. Totta kai.
Pahatar avasi oven ja hivuttautui istumaan taksin takapenkille, kuskille ei tarvinut kertoa osoitetta. Nyökätä vain tuon kysyessä tahtoiko neiti Lee kotiinsa.

Shawn kädet harhailivat aikansa ennen kuin asettuivat aloilleen, toinen Milan kasvojen viereen seinää vasten, toinen naisen reidelle. Huulet olivat ahnaat ja viilenevästä illasta huolimatta Keyesin oli kuuma – jätkä ei kyennyt ymmärtämään, mikseivät kaikki naiset suudelleet kuten Mila Lee.

Suudelma venähti pituutta ja loppui lopulta siihen, että Mila ehdotti taksin tilaamista ja naisen luo lähtemistä, räppärin talo oli kuulemma rotankolo johon ei punapää enää jalallaan astuisi. Shawn murahti laskiessaan huulensa punapään kaulalle, käyttäen melko kovakouraisesti hampaitaan ennen kuin kohotti päänsä takaisin pystyyn.
"Mä pidän susta enemmän, kun pidät turpas kiinni", Shawn totesi viileästi, vaikka sanojen takaa saattoi ehkä erottaa pirullisen huvittuneisuuden. Rotankolohan hänen kämppänsä oli, minkäs teki, mutta se oli kuitenkin katto pään päällä – sentään Keyes ei nukkunut puiston penkin päällä (tai alla) sanomalehti peittonaan. Se olisi ollut säälittävää.

Keyes ei tehnyt elettäkään soittaakseen taksia, jos Mila oli sitä ehdottanut, sai tuo myös sen hoitaa. Jätkä ei myöskään väistynyt mihinkään, kun punapää lopulta kaivoi puhelimensa ja samalla pisti tupakankin palamaan. Shawn tuijotti naisen viimeistään äsken punaisiksi muuttuneita huulia, jotka painautuivat tupakkaan, ja yritti kaikin keinoin vastustaa mielihaluaan ottaa Mila tässä ja nyt.
Sentään jätkä sai muuta tekemistä, kun Mila sai taksinsa tilattua ja tupakkansa nakattua jonnekin helvettiin, kun huulet painuivat taas vasten huulia. Shawnin käsi kiertyi reideltä pakaralle. Häilyvä ajatus siitä, että vaikkei kumpikaan olisi halunnut myöntää, he vain vetivät toisiaan puoleensa magneetin tavoin, huvitti Keyesiä. Kaksi varmasti vähintäänkin hankalaa ihmistä ja silti kaikki hankaluudet katosivat kuin sormia napsauttamalla, kunhan he vain ensin pääsivät lakanoiden väliin humalassa. Selvin päin ja päiväsaikaan tavallisella kadulla kaksikko vain oli toistensa kurkussa, mikä oli vähintäänkin yhtä huvittavaa.

Se ilo kesti vähän turhan vähän aikaa, jos Shawnilta kysyttiin, ja niin Mila karkasi käsivarsien alta ja liihotteli korkokenkineen taksia kohti. Keyes loi sivusilmällään katseen klubin avonaiseen takaoveen, sitten Milan perseeseen, kun nainen käveli selkä Shawniin päin taksiin. Näiden kahden vaihtoehdon väliltä jätkä valitsi hetkeäkään epäröimättä sen jälkimmäisen kävellen kuitenkin suhteellisen laiskasti sen lyhyen matkan taksiin, hänhän ei halunnut vaikuttaa liian innokkaalta. Tai sitten se vain oli tapa, Shawn löntysteli eteenpäin eikä osannut kävellä kunnolla kuin vasta siinä vaiheessa, kun kytät tulivat pillit vinkuen autolla perässä.

Nuori mies taitteli itsensä autoon ja tavoitti samoin tein uudestaan Milan huulet, käden pyyhkiessä reittä ja sitten keskivartaloa, eikä Shawn suonut ajatustakaan taksikuskille, joka vilkaisi takapeiliinsä.

Seurasihan se mies häntä taksiin, eikä se punapäätä yllättänyt. Ei hän ollutkaan epäillyt ettei tuo todellisuudessa tulisi mukaan. Alkoihan se jo varmasti selvitä molemmille, että samalla tavoin tämä toimi molemmin puolin. Tai vastaavasti oli toimimatta. Vaan mikä toimi tai ei toiminut? Sitä ei tiedetty, sillä mitäänhän ei todellisuudessa ollutkaan. Ei heidän välillään. Shawn sai itsensä könyttyä autoon ja hyvin pian tuo olikin jo Milan kimpussa. Itsehillintä ei todellakaan ollut illan teema. Jamie söi tuon huulia, näykki kun sai siihen mahdollisuuden ja könysi osin Keyesin syliin turvavöistä paskaakaan piittaamatta. Kädet kulkeutuivat tottuneesti toisen niskan taa ja mielessään nainen kirosi, kun ei saanut kiinni Shawnin lyhyeksi kynityistä hiuksista. Toden totta Milan teki mieli heittää aivot narikkaan ja antaa mennä vaikka sitten tässä, vaikka fiksuinta olisikin odottaa kämppään asti. Vaan minkäs sitä ihminen seksuaalivietilleen saattoi.
Kauaa taksikuski ei matkaa ajanut ja tuskin edes rajoituksien mukaan. Milalla kesti hetki edes käsittää auton pysähtyminen ja kuskikin oli kerinnyt köhiä jo hetken aikaa. Jamie kiepsahti istumaan omilleen irti miehestä ja vaikka hän ei ollut kuullut hintaa kaivoi Jamie miltei kaikki jäljellä olevat setelinsä lompakostaan ja sysäsi kuskille ilmoittaen taas sen tavanomaisen ’pidä loput.’
Neiti astui ulos autosta ja läimäisi oven kiinni astellen sitten kohti ulko-ovia vaivautumatta odottelemaan Keyesia ollenkaan. Siitä nyt ei olisi tullut vittujakaan, hehän olisivat vain jääneet puolimatkaan syömään toisiaan hengiltä.

Ovi avattiin tunnuskoodilla ja sitä pidettiin hetki auki miehelle, vaikka eipä punapää kauaa odotellut. Hän asteli suoraan hissille ja painoi sen tilattavaksi alas. Odottelu oli tuskallisen hidasta, vaikka kauaa tuskin kuluikaan. Katse vain jumitti miestä hänen seurassaan, mutta tuota ei kosketettu. Hissiin tuo kuitenkin kiskottiin perässä ja yritettiin tukehduttaa kielellä samaan aikaan, kun Jamie painoi hissin aivan ylös asti, kattohuoneistoon.
Käsi seikkaili Shawnin paidan alla, kosketteli tuon lihaksia ja kynsiä painettiin ihoon. Helvetti, hissi voisi liukua jo, lujempaa, perkele… Liian kauan se tuntui vievän, pysähdyksen ja ovien avautumisen välilläkin tuntui olevan järkyttävä aikaero. Ovi kuitenkin aukesi, jota seurasi jälleen erkaantuminen. Käytävä oli pienehkö, tähänkin oveen oli koodi, vaikka yhtälailla sen olisi voinut avata avaimellakin. Nyt sitä vaan ei jaksettu kaivaa esiin.
Viimein he olivat sisällä, mutta ei Keyesille annettu mahdollisuutta kämpän tutkimiseen, vaan jätkä kiskottiin määrätietoisesti suoraan koko huushollin läpi makuuhuoneeseen. Sitä seurasi pieni striptease, jonka aikana Mila tosin ei vilkaissutkaan jätkää, mutta sitäkin varmemmin kyllä irtautui mekoskaan ja kengistään. Ja sitten hän olikin taas huulileen, hampaineen ja kynsineen Shaw Keyesin kimpussa.

Shawn vastasi asiaan kuuluvalla himolla Milan suudelmiin, antoi käsiensä häpeilemättömästi kiertää toisen vartalolla välittämättä siitä, että he todella istuivat vielä taksissa. Keyesiä ei kiinnostanut, ainoa asia, joka häntä tänä iltana kiinnosti, oli nainen, joka käytännöllisesti katsoen istui hänen sylissään. Sopi Shawnille paremmin kuin hyvin, eipähän tarvinnut kurotella kovin pitkälle.

Pienoinen muistutus siitä, kuinka erilaisista maailmoista he todella olivat, tuli, kun Mila sysäsi melkoisen nipun seteleitä taksikuskille käskien tuon pitää loput. Shawn ei varsinaisesti rahoissa kylpenyt, kyllä hän tienasi (huumebisneksestä irtosi aina hyvät rahat), mutta asia oli niin, että sitä mukaa, kun räppäri tienasi, hän saman tien tuhlasi. Säästäminen ei sopinut Shawnin elämän tapaan. Kun hän sai setelin nipun kouraansa, hän joko meni ensimmäiseen vastaantulevaan baariin, tai vaihtoehtoisesti soitti kavereilleen ja tilasi melkoisen satsin jotakin huumetta, veti päänsä sekaisin kotonaan tai jossakin muualla, riehui kaupungilla ja päätyi ties minne ja ties kenen kanssa.

Mila poistui autosta, samoin Shawn, paiskaten taksin oven ehkä tarpeettoman kovaa kiinni. Himosta ja humalasta kiiluvat siniset silmät pysyivät tiiviisti Milan perseessä, joka keinui toisten askelten tahdissa. Punapäätä seurattiin ulko-oville ja harpattiin pitkällä askeleella sisään, tuijoteltiin ympärille ja todettiin, ettei tämä kuulunut samaan kortteliin hänen talonsa kanssa. Jos sitä edes taloksi enää tämän jälkeen saattoi sanoa.
Kädet oli työnnetty löysien farkkujen taskujen uumeniin, sillä jos ne eivät olisi siellä... no, ne olisivat liian kiireiset Milan kimpussa, ja ilmeisesti nainen halusi päästä nyt ensiksi asuntoonsa ja käydä vasta sitten asiaan. Shawnin olematon kärsivällisyys oli melkoisella koetuksella, kun silmät tuijottivat katse kovana hissin valoa, joka hitaasti liukui numerosta toiseen ilmoittaen kerroksia.

Onneksi aivan asuntoon saakka jätkän ei tarvinnut olettaa, ja varsin anteliaasti Shawn päätyi vastaamaan Milan kielisuudelmaan, jos sitä sellaiseksi edes pystyi sanomaan. Kädet olivat liian kiireiset naisen vartalon parissa, huulet ja kieli puolestaan suulla. Siinä ei ollut mitään hellää saati romanttista, mutta sellaista se Leen ja Keyesin tapauksessa taisi aina olla – ikään kuin jatkoa iän ikuisille tappeluille, ne vain tapahtuivat hieman lähemmässä fyysisessä kontaktissa kuin turpaan vedossa.

Shawn jaksoi ihmetellä humalaisissa aivoissaan vielä sitä, mikä vittu rikkailla oli, kun joka helvetin oveen oli monta numeroa pitkä koodi, jolla ne saatiin auki. Silloin, kun oli kiire (esimerkiksi nyt), ne olivat varsin epäkäytännöllisiä. Samahan se oli jättää ovet kokonaan auki, ainakin pääsi nopeammin paikasta toiseen.
Räppäri seurasi yllättävän kuuliaisesti Jamieta tuon lukaalin läpi makuuhuoneeseen saakka, paikat hän ehtisi tutkia (ja tyhjentää) myöhemminkin. Silmät seurasivat nälkäisinä vaatteiden alta paljastuvaa vartaloa samaan aikaan, kun nuori mies itse heitti päässään olleen capin nurkkaan ja kiskoi tummanharmaan hihattoman päältään paljastaen lihaksikkaan ylävartalon. Sen enempää vaatetus ei vielä ehtinyt vähentyä, kun Mila oli jo kimpussa – Shawn vastasi ahnaisiin suudelmiin lähes aggressiivisesti, kaatoi naisen alleen ylellisen pehmeälle sängylle, antaen käsiensä samaan aikaan käydä läpi tuon rintavarustusta, kun huulet painuivat alemmas kaulalle ja sitten solisluille.

Melkoinen kääpiökartanon vastikehan Milan kattohuoneisto tosiaan oli. Kaikilla herkuilla, uusimmalla elektroniikalla ja kylpyhuoneesta löytyvällä porealtaalla. Ja kyllä, hänellä tosiaan oli myös kattoterassi, jossa bileiden pitäminen oli miltei unelmaluokkaa. Vaan niihin kutsuttiinkin hyvin harvat ja valitut kasvot, kuokkijat saatettiin hyvällä tuurilla saattaa ulos ovesta, huonolla tuurilla avittaa alas monikerroksisen pilvenpiirtäjän katolta. Valinnan vapaus toki oli, eikä ketään tähän mennessä ollut todella tarvinnut alas heittää.Mistään ikkunasta avautumista näkymistä tai elegantista sisustuksesta ei annettu Shawnin nauttia, kun tuota se olisi saattanut kiinnostaakaan. Tuo raahattiin makuuhuoneeseen, eikä se vastustellut. Jos olisi, Jamie tuskin olisi saanut miestä sinne asti.
Kiimaista ja raakaa oli tämä peli intiimin ihokontaktinkin aikana. Raakaa ja periksi antamatonta sen ulkopuolellakin. Fyysistä ja tyydyttävää, eikä kumpikaan vaatinut tai edes ajatellut siitä mitään sen vakavampaa. Tämänhän oli sitä paitsi pitänyt jo jäädä taakse, ensimmäiseen ja viimeiseen erheeseen. Vaan tässä sitä oltiin ja mentiin taas. Ja Jamie tosiaan antoi sen tapahtua.

He kuoriutuivat vaatteistaan kiireellä, koska ainakaan naispuolista ne eivät olisi saattaneet vähempää kiinnostaa juuri nyt. Saatanan turhat kankaat hänen tiellään. Vaan kauaahan niitä ei tarvinnut yllään tuntea tai toisen päällä nähdä. Hyvin nopeasti oli punatukkaisen vartalo kaadettuna sängylle ja mies tämän päällä. Tuon huulet hamusivat kaulaa ja solisluuta, kädet kourivat luomuksi uskomattoman runsasta rintavarustusta hänen kokoiselleen nuorelle naiselle. Milan maalatut, pitkät pedon kynnet painuivat vasten lihaksikasta selkää ja vetivät sitä pitkin aiheuttaen verestäviä naarmuja. Hengitys oli tiheämpi, runsaasti kiihkeämpi kuin vielä hetkeäkään aiemmin tänä iltana.
Hampaat lukitsivat miehen alun korvanlehden väliinsä ja neito näykki. Kiusasi vain hetken, kunnes antoi kaiken kulkeutua, kuten pitikin. Loppuun saakka.

**~

Aamu valkeni sarastaen, vaikka sen säteistä ei onnistunutkaan kuin muutama kieroilemaan itsensä sisään pimennyskaihtimista. Päivä oli jo puolessa, kun Jamie raotti silmiään huomatakseen, ettei hän oikeastaan edes kärsinyt krapulaa tänään. Loistava juttu, kerrassaan… Vaan moraalinen puoli sattuikin olemaan aivan eri, kun hän kaivautui peiton alta, hieroi eilisen meikin sotkemia silmiään ja sattui vilkaisemaan vierelleen. Miten humalassa hän oli oikein ollutkaan raahatessaan tuon paskan tänne? Ja kuinka helvetin kiimassa ja humalassa nukkuessaan lähestulkoon miehen kainalossa? Tästä tuskin tulisi mitenkään erikoisen hyväpäivä…
Neiti Lee kirosi ääneen, kurkku käheänä ja nousi alastomana vuoteeltaan. Keinuvat askelet kuljettivat tuon vaatekaapille, josta vedettiin päälle yksinkertaisen mustat alusvaatteet, kuin surupuku. Niitä seurasi vain ysinkertainen ja koreilematon skid rown bändipaita. Hän olisi tälä hetkellä mennyt kepeästi keskiluokan alittavasta narkkarirokkarista sekaisine hiuksineen, eilisine sotkuisine meikkeineen ja tympääntyneine palautumistiloineen. Ja paskaakaan häntä ei jaksanut kiinnostaa. Hän ei jaksaisi nyt pestä meikkejä tai mitään. Hän tarvitsi aamutupakan, jumalauta. Ja äärimmäisen vahvaa espressoa. Tuplana tai triplana vähintään. Ongelma se ei ollut, sillä toki hänellä oli keitin siihenkin.
Ärtyneisyyttään nuori nainen käveli sängyn työ ja nappasi terävällä oikealla suoralla lyönnin nukkuvan miehen palleaan.
”Ylös, piru! Ja ulos. Äläkä yritäkään mitään temppuja, täällä on tehokas valvonta ja mulla ei ole mitään ongelmia saada sun suoliasi levitetyksi pitkin San Diegon katuja, mikäli siihen sattuu tulemaan syytä”, muija kähisi aamukarheuttaan ja painui keinuvin, rivakoin askelin keittiöön laittamaan itselleen sitä kahvia. Liesituuletin napattiin päälle ja sen yllä olevasta maustekaapista kaivettiin aski, joka sai uhrata yhden sisältämistään savukkeista Milan huulille.

Isku palleaan oli asia, johon Shawn Keyes ei mielellään halunnut aamulla herätä. Tänä kauniina päivänä hän siihen kuitenkin heräsi, ärähti matalasti ja käänsi kylkeään, siristellen jäänsinisiä silmiään, kun mielikin alkoi pikkuhiljaa heräillä tähän päivään.
”Muru, vähän hellemmin”, Shawn murahti taitellessaan hitaasti kätensä ristiin niskansa taakse. Silmät oli jo saatu auki, eiliset viskipaukut koputtelivat jossakin takaraivon perukoilla, mutta krapula ei edes ollut kovin paha. Oli hän joskus pahemmassakin tunnelissa ollut. Silmät seurasivat Milan keinuvaa takapuolta, kun punapää marssi määrätietoisen oloisesti jonnekin, kaappien paukuttelusta päätellen keittiöön tai vastaavaan.
”Eilen halusit kyllä levitellä jotain vähän muuta!” Shawn huomautti kovalla äänellä, ennen kuin keskittyi tuijottelemaan kattoon. Hänellä ei ollut vielä mikään kiire lähteä täältä pois, ensin jätkä aikoi tyhjentää Milan jääkaapin ja sen jälkeen kääriä muutaman jutun talon irtaimistosta mukaansa. Olohuoneessa oli hämärien muistikuvien mukaan ihan kelvollinen telkkari... Tosin siitä ei aivan varmuutta ollut, kun keskittyminen taisi olla sillä hetkellä jossakin muualla kuin televisiossa.

Hetken sängyn ylellisestä pehmeydestä nautittuaan (kotona oleva koinsyömä kova patja ei vetänyt ihan vertoja tälle) Shawn könysi lopulta pystyyn, sinisten silmien haeskellessa vaatteita. Bokserit löytyivät, ne jätkä veti jalkaan, samoin vaaleat farkut, mutta muiden vaatteiden olemassaolosta ei näkynyt mitään todisteita, eikä Keyes jaksanut alkaa konttailla pitkin lattioita jonkun paidan perässä, kyllä sitä ilmankin pärjäisi.
Shawn käveli laiskasti äänien suuntaan ja päätyi lopulta keittiöön. Nuori mies kävi hetkeksi nojailemaan oven pieleen ja antoi katseensa kiertää Milan kattohuoneistossa – jo nyt oli aikoihin eletty, tämähän oli kuin joku miniatyyrikokoon tiivistetty linna tai jotain.

”No, joko kahvit on keitetty ja pekonit paistettu?” Shawn tiedusteli virnistäen laiskasti toisella suupielellään, ennen kuin käveli sisään kuin talon omistaja konsanaan ja istui alas.
”Vippaatko tupakan? Voit sytyttääkin sen mun puolesta.” Odottavat, siniset silmät olivat suunnattuina Milan takapuoleen, täytyi myöntää, että naisella oli helvetillisen hyvä kroppa. Seuraavaksi räppäri keskittyi katselemaan talon irtaimistoa, hän voisi kellistää Leen vielä kerran ja sitten poistuessaan kahmaista tuosta muutamat irtoesineet taskuunsa ja pistää hyvän kiertämään. Eihän nyt kaikkea arvokasta yhdelle ihmiselle voitu suoda, rikkaiden piti pitää köyhien puolta.

Mila ei ottanut kuuleviin korviinsakaan kommenttia siitä, mitä eilen oli suolien sijasta levitelty. Hän ei tasan kuuntelisi tuota jätkää, ei tasan. Ja jos tuo ei omin avuon osaisi ulos, hän oli kyllä täydessä valmiudessa avustamaan siinä. Murutteluakaan hän ei halunnut kuunnella, eikä olla hellä. Mutta mihinkään toisen kommenteista ei vaivauduttu vastaamaan. Eikä ärtynyt tuhahdus kantanut keittiöstä makuuhuoneeseen saakka.
Kaikeksi epäonneksi Shawn Keyes ilmaantui pian hänen keittiöönsä ja rupesi kyselemään kahvin ja paistetun pekonin perään. Tuolle suotiin kopean ylimielinen katse vihreistä kissansilmistä. Oli se saatana saanut edes jonkin verran vaatetta päälleen. Harmi, jos se olisi ollut alasti niin olisi ollut helpompi leikata keittiöveitsellä vehkeet irti, paistaa ja syöttää sille. Vaikka sitä ei ääneen sanottu, niin sen kaiken kyllä näki ilmeestä.
”Haluatko sä kuulla vitsin siitä, miten kävi sovinistille kun se kohteena oli aivan väärä feministi?”, Mila uteli tappavalla äänensävyllä mulkoillen toista kuin kissapeto ärsyttävästi vinkuvaa rottaa. Heidän eronsa oli Milan arvoasteikolla suhteellisen samassa mittakaavassa.

”Voin mä sääliä nälkiintynyttä katulasta sen verran, että se saa itse paistaa pekoninsa. Mutta mitä pikemmin sä olet ulkona mun asunnostani, sen parempi se on sun fyysisen- ja mun henkisenterveyden kannalta.” Kahvi kaadettiin kuppiin ja siihen kaadettiin kaapista tilkka kermaa. Mieluummin hän olisi sen sellaisenaan juonut, mutta se piti saada kurkusta mielellään heti. Ja hänellä ei todellakaan ollut halua odotella jäähtymistä. Kahvia oli vittumaisesti keitetty vain siihen yhteen kupilliseen. Toisen tupakan vonkaustakaan ei katsottu hyvällä, varsinkaan kuin siihenkin piti lisätä tätä muka niin palvelualtista naisenosaa.
”Pidä nyt turpasi tukossa ja muutu näkymättömäksi, mä en todellakaan aio kuunnella tuota ininää tai katsella sun naamaasi”, hän sähähti. Kaikkein paras vaihtoehto olisi, jos tuo kusipää nyt vain raahaisi tuon kieltämättä mukavan timmin takamuksensa helvettiin täältä.

Milan uhkailut eivät sinä aamuna herättäneet mitään muuta kuin puhdasta huvitusta Shawnissa – jätkä todella nautti siitä, miten sai naisen kiehumaan raivosta. Ainakin siltä Lee juuri samaisella hetkellä näytti: siltä, että oli millä hetkellä hyvänsä valmis karkaamaan Keyesin kimppuun ja kuristamaan tuon hengiltä, repimään ne suoletkin pihalle tarvittaessa ja toimittamaan lukuisia muitakin toimenpiteitä, joista kaikki sisälsivät silmittömän määrän raakaa väkivaltaa.
"Sovinisti-feministi vitsit ovat tunnetusti uskomattoman paskoja, joten uskallan epäillä tämänkin ’vitsin’ hauskuutta", Shawn vastasi viileästi, naurahtaen kolean oloisesti sanojensa perään.

Shawn nojautui paremmin taaksepäin tuolillaan ja alkoi keikkua sen takajaloilla. Hän ei olettanutkaan toisen tekevän mitään, mitä hän oli pyytänyt – kahvia, pekonia, tupakkaa, sen päivän kun näkisi, että Mila Lee niitä hänelle tarjoilisi, hopeatarjottimelta totta kai. Sitä ei tulisi lähiaikoina tapahtumaan, tuskin koskaan. Sen takia Mila olikin jaksanut kiinnostaa Shawnia niinkin kauan (jätkä oli jo päässyt sen myöntämisvaiheen yli, hän uskalsi päänsä sisällä myöntää itselleen, että Mila oli ihan mielenkiintoinen tapaus), koska nainen ei kuita kumarrellut eikä yksinkertaisesti suostunut taipumaan Keyesin tahdon alle. Se pakotti jätkän yrittämään taltuttaa Milan tulenkatkuista luonnetta, ja kyllä Shawn tiesi, ettei Milakaan täysin kylmä ollut, vaikka sellaista kovasti yrittikin esittää.

Pekonit sentään lupasi nälkiintyneelle katulapselle tarjota, kuten punapää asian ilmaisi. Shawn murahti jotain epämääräistä vastaukseksi noustessaan penkiltään, kävellen laiskasti toisen lähelle, lähemmäs, aivan kiinni. Katse laskeutui toisen silmiin ja Shawn nauroi ivallisesti.
"Älä puhu paskaa, sä tykkäät kuitenkin", jätkä sanoi käheällä äänellä ennen kuin astui taaksepäin ja kääntyi varsin häpeilemättömästi jääkaapille. Kotona jääkaapissa ei ollut muuta kuin valo, jos sekään (oli tainnut palaa loppuun viime viikolla, eikä kundi ollut jaksanut sitä vaihtaa), joten vatsan pystyi yhtä hyvin täyttämään Milallakin, ennen kuin lähtisi matkaansa jatkamaan. Kahvipannuun vilkaistiin mutta se oli tyhjä, typerä nainen ei ollut vittumaisuuttaan kahta kuppia keittänyt, eikä Shawn jaksanut alkaa enempää keittämään, hän ei niin kahvin perään ollut. Tasoittava viskipaukku olisi voinut olla paikallaan, mutta sen sijaan räppäri lätki sattumanvaraisesti jotakin ruokaa pöytään ja alkoi nakella muutamaa leipää suuhunsa. Mikään kokki Shawn ei ollut, joten mikään gourmet-ateria se ei ollut, mutta parempi kuin ei mitään, ja tunnetusti Keyes käytti rahansa mieluummin huumeisiin ja viinaan ja sen sellaiseen kuin kunnon ruokaan. Ja jos tuo oli tunnettu juttu, vielä tunnetumpi tosiasia oli, että viinalla, huumeilla ja naisilla pystyi elämään. Muutaman röökin tarvitsisi kyllä johonkin väliin.
"No, aiotko sinä nyt sitä tupakkaa tarjota vai et?"
Shawn saattoi hyvillä mielin pummia Milalta, koska tiesi, että ensinnäkin toinen ärsyyntyisi siitä (tämä oli se tärkeämpi seikka) ja toisekseen, Mila oli niin perkeleen rikas, että tuon persettä ei paljoa kutittaisi, vaikka Keyes yhden telkkarin tuosta olohuoneesta kainaloonsa ottaisi ja kävelisi ovesta pihalle. Neiti soittaisi alakerran ovimiehelle ja käskisi käydä ostamassa uuden tilalle.

Eihän se kusipää häntä todesta osannut ottaa. Ja niin paljon kuin Milan olisikin tehnyt mieli tempaista se lihaveitsi esiin ja ruveta silpomaan, hän päätti kuitenkin pidättäytyä moisesta. Tuo ei ollut pitkän kakun arvoinen, edes lähellä, vaikka kaikessa ihmisperseydessään olisikin ansainnut jotain kuolemaa pahempaa.
Jätkä ilmaisi mielipiteensä kyseisen kategorian vitseistä ja Mila virnisti tuolle vittumaisen viekkaalla sävyllä. Toisen sävy oli jäätä, kolkkoa jäätä.
”Ai, musta tämä on varsin mieltäkutkuttelevan loistava kaikessa hupaisuudessaan”, neiti ilmoitti kehräävän vaarallisella sävyllä kosketellen sanojen painona vihjaavasti telineeseen asetettujen veitsien kahvoja. Silmät paloivat muutaman sekunnin ajan sitä hulluutta, jota naisen mieli oli täynnä juuri nyt.
Tarpeeksi kauan tuota tuolilla keikkumista katseltuaan nainen keskittyi kahviinsa ja tupakan poltteluunsa. Taisi tuolle ruoka kuitenkin kelvata, vaikkei sitä valmiina nenän eteen tuotukaan. Vähän Jamie pelkäsi keittiönsä puolesta. Ei, hän ei tippaakaan luottanut siihen, että toisella olisi minkään sortin lahjoja ruuanlaiton saralla.
Jos kyseessä olisi ollut joku muu nainen kuin Mila Lee, olisi hän voinutkin sävähtää miehen yhtäkkiä tunkiessa naaman eteen ja ilmoittaessa epäilevänsä hänen kuitenkin jollain tasolla pitävän tuon keekoilusta ja kailotuksesta keittiössään. Milan suusta pääsi vain lyhyt ja ytimekäs ’tsk’ ja sekin varsin tylyllä ’älä unta näe’ –nuotilla. Tokihan sanat tavallaan totta olivat, mutta sitä nyt oli turha odottaakaan koskaan myönnettäväksi seikaksi.

Näytti tuolle ruoka maistuvan tosiaan, sen verran se sitä kaappia päätti tyhjentää. Huvittunut vino hymy kävi tytön huulilla touhua sivusta seuratessa. Syököön nyt, saisi aika moninkertaisesti tuon verran syödä jos aikoi tytön konkurssiin saada. Ja sitä ei yhdenkään ihmisen vatsalaukku kyllä repeämättä kestäisi. Shawn pummi tupakkaa jälleen ja Mila nauroi paskaisesti vetäen teatraalisen pitkät ja nautinnolliset savut omastaan, ennen kuin tumppasi sen pöydänkulmaan puolilleen poltettuna. Ihan vain vittuiluna.
”Heitä kuule villi veikkaus”, ämmä ilmoitti ivallisen viileällä äänellä. Kyllä, Shawn Hayesin rääkkääminen oli viimeaikoina noussut yhdeksi hänen lempiharrastuksistaan. Tuota oli kiva ärsyttää siihen pisteeseen asti, kunnes se räjähti. Vaikka kävihän se omankin pinnan päälle huomattavan raakasti. Kiltti hän kuitenkaan ollut silloin kun seuraa oli pakko sietää.

// hithit.

Mila osasi olla varsin huvittava tapaus – sinänsä kyllä myös varsin pelottava, että jos nainen olisi alkanut vielä hieman lähemmin tutkia lihaveitsiensä kokoelmaa, olisi Shawn jo saattanut ottaa jalat alleen. Mutta vain olisi saattanut, koska eihän Keyesin ylpeys antaisi sellaiselle periksi, että hän lähtisi karkuun juoksentelemaan, tuskin. Ei nuori mies ollut pystynyt tekemään niin pienenä poikanakaan – jos riita tuli, ei karkuun voinut lähteä, vaikka se siinä tilanteessa ehkä fiksuinta olisi ollutkin. Joko annettiin turpaan tai otettiin turpaan, niin se oli aina mennyt ja tulisi menemään koko räppärin epäilemättä hyvin lyhyen elämän ajan. Nykypäivinä kuitenkin enemmän annettiin kuin otettiin.

Shawn naurahti viileästi Milan kukkoilulle ja välinpitämättömyydelle. Kuka tahansa muu olisi kerrasta uskonut, että kun ei niin ei, mutta Keyes oli eri maata. Sitä ei ehkä pystynyt Leen naamalta näkemään, mutta Keyes tiesi vallan hyvin, että punapää oli jollakin tasolla kiinnostunut hänestä. Sehän nyt oli ilmiselvää, ei kai tuo olisi muuten kämppäänsä häntä kiskonut...
Jäänsiniset silmät tuijottivat ilmeettöminä, kun Mila tumppasi vain puoliksi poltetun tupakan pöydän kulmaan ja aivan varmasti vain vittuillakseen. Shawn siirsi katseensa tupakasta naisen kasvoihin ja kohotti tuolle kulmaansa nakellen leivän palasia suuhunsa.
"Vitun tuhlaaja", Keyes puuskahti pureskellessaan viimeiset ruoan palaset ja nielaistessaan ne. Käsi kävi raapimassa niskaa, kun jätkä keikautti tuolia taaksepäin tasapainoillen hetken kahden jalan varassa, ennen kuin pudotti penkin takaisin lattialle.

"Joo, kiitti aamiaisesta. Minä tästä taidankin lähteä", jätkä tokaisi sitten rennosti, nousi ylös penkiltään ja lähti kädet tungettuna housun taskuihin ulos keittiöstä, suunnaten kulkunsa makuuhuoneeseen. Ensin piti etsiä paita – vaikka hänellä jumalainen vartalo olikin, halusi Shawn vaatteensa silti mukaansa. Hetken haeskelun jälkeen tummanharmaa hihaton löytyi huoneen nurkasta, minne se kaikessa kiireessä ilmeisesti eilen oli heitetty. Seuraavaksi siniset silmät jäivät haeskelemaan jotakin, mikä näytti vähänkin arvokkaalta – mikä tahansa, mikä näytti kalliilta, kelpaisi. Hän voisi kaupata sen sitten jossakin jollekin räkänokalle ja kääriä sievoiset summat taskuunsa väittämällä jotakin lasihelyjä timanteiksi. Piripäät menivät aina sen kaltaisiin huijauksiin, eivätkä tajunneet tulleensa huijatuksi ennen kuin yrittivät viedä ne jonnekin panttilainaamoon.

Kun makuuhuoneesta ei mitään Milan alusvaatteita parempaa löytynyt, Shawn käveli pois sieltä ja suuntasi eteiseen, mistä nappasi ensimmäiset irtaimistoon kuuluvat tavarat, mitkä nyt käteen sattuivat – joku turha, joskin kalliin näköinen, lamppu ja uuden näköinen kännykkä. Siitä nyt ainakin saisi ihan kivat rahat, kun taisi olla jotain uutta mallia...
"Heippa muru, törmäillään", Shawn hymähti eteisestä kiskoessaan kenkiä jalkaansa aikomuksenaan poistua jonnekin toisaalle. Shawn oli jo jota kuinkin ehtinyt saada kaiken haluamansa (sitä hd-telkkaria lukuunottamatta, mutta sen hän ottaisi sitten ensi kerralla.)