Adair Coburn

Äiti Yvonne Kerry Coburn (36), ammatiltaan asianajaja ja työskentelee parhaan ystävänsä kanssa perustamassaan asianajofirmassa Coburn & Quincy. Hän hoitaa lähinnä perheoikeusjuttuja. Yvonne on urasuuntautunut, kunnianhimoinen ja vaatelias nainen, jolle pieni menestys on hieman noussut päähän. Hän rakastaa yli kaiken Karen Millenin jakkupukuja ja on muutenkin hyvin merkkitietoinen, hän käyttää vain parhaimmaksi kokemiaan laatumerkkejä. Katuu menneisyyttään rankasti, eikä mielellään koskaan puhu siitä. Yvonnella on runsaasti ystäviä, jos hän ei ole töissä, hän on ulkona drinkeillä tyttöjen kanssa. Suhde Ethaniin ei ollut kovinkaan rakkaudentäyteinen, eikä äskettäinen ero ollut yllätys juuri kenellekään Yvonnen tuntevalle ihmiselle.
Pikkusiskopuoli Allyson Kathleen Coburn (10), Yvonnen ja Ethanin ensimmäinen lapsi, hyvin utelias ja puhelias tyttö, joka on myös erittäin älykäs, Allyson tuo koulusta kotiin jatkuvasti parhaimpia arvosanoja. Ally ja hänen veljensä ovat läheisiä, Allyson pitää Adairia esikuvanaan. Allyson on jokseenkin poikatyttö, hän pelaa mielellään jalkapalloa ja käyttääkin mieluummin poikamaisia vaatteita. Pitkät kiharansa Ally olisi halunnut leikata pois, mutta äiti ei ole siihen vielä suostunut.
Pikkusiskopuoli Samantha Evelyn Coburn (6), Yvonnen ja Ethanin nuorempi lapsi, hiljaisempi ja pidättyväisempi kuin isosiskonsa, viihtyy mieluummin yksinään eikä halua leikkimään isompiin lapsiryhmiin. Kovin kiintynyt äitiinsä ja on kärsinyt paljon tämän jatkuvista poissaoloista. Adair tuntee vahvaa suojelunhalua varsinkin Samia kohtaan, sillä tämä on paljon heikonpiluonteisempi, mitä taas vahva ja pärjäävä Allyson. Sam sairastaa diabetestä ja tarvitseekin sen takia jatkuvaa valvontaa.
Entinen isäpuoli Ethan Raymond Coburn (43), ammatiltaan psykologi, keskittynyt lapsiin ja nuoriin. Hänellä on oma yksityinen vastaanottonsa San Diegon keskustassa. Ethan on empaattinen, hiljainen ja mukava mies, joka ei mielellään tee numeroa itsestään. Erittäin hyvä isä, hän viettääkin suurimman osan vapaa-ajastaan lastensa kanssa. Harrastaa purjehtimista Adairin kanssa, pitää muutenkin poikaa kuin omana lapsenaan. Äskettäin Yvonnesta eronneena Ethan ei oikein ole saanut elämästä uudelleen kiinni, vaikkei suhde entiseen vaimoon ollutkaan erityisen hyvä, ero järkytti miestä. Ethan muutti pois perheen kotoa, ainakin väliaikaisesti, mutta mies on päättänyt hakea lasten huoltajuutta itselleen.
Biologinen isä, Mark Reddington (50), skottiliikemies jolla on oma tietokonealan yritys. Mies ei halunnut olla pitkään missään tekemisissä Adairin tai Yvonnen kanssa, mutta otti äskettäin yhteyttä poikaansa yksityisetsivän kautta ja toivoo tapaavansa Adairin. Adair ei ole varma tahtooko tavata isänsä, mutta ei ole vielä kieltäytynytkään tapaamisesta. Mark sai äskettäin kuulla sairastavansa syöpää, mikä herätti miehessä halun tavata ainoa lapsensa. Hän ei halua kuolla ilman minkäänlaista yhteyttä poikaansa. Markilla on aviovaimo, mutta hän ei ole koskaan saanut muita lapsia Adairin lisäksi.

Adair syntyi Skotlannissa, alkukeväisenä päivänä Yvonne Lingtonille ja Yvonnen yritykseensä viikonlopputöihin ottaneelle liikemiehelle, joka ei suostunut olemaan pojan syntymän jälkeen missään tekemisissä Yvonnen eikä Adairin kanssa. Häpeä isättömästä lapsesta alaikäisellä tytöllä oli menestyville Lingtoneille suuri, joten Yvonnen vanhemmat alkoivat kasvattaa poikaa kuin omaansa ja lähettivät tyttärensä Yhdysvaltoihin opiskelemaan itselleen kunnollista ammattia.
Yvonne tapasi Bostonissa asuessaan nuoren brittimiehen, Ethan Coburnin. Mies kiinnostui tuolloin 21 -vuotiaasta lakia opiskelevasta nuoresta naisesta ja heistä tulikin nopeasti pari.
Lopetettuaan opinnot Yvonne päätti haluta myös Adairin pariskunnan onnea täydentämään, tuolloin he olivat jo avioituneet ja odottivat ensimmäistä yhteistä lastaan. Ethan suostui antamaan Adairille oman sukunimensä, että nuorukaisen oikea alkuperä pystyttäisiin salaamaan paremmin.
Pojan välit isäpuoleensa ovat hyvät, äitinsäkin kanssa hän tulee toimeen, mutta erikoisen läheisiä he eivät ole. Ethania Adair pitää oikeana isänään, eikä halua tavata biologista isäänsä, vaan kokee tämän olevan vain säälittävä paskiainen joka ei välittänyt lapsestaan eikä tämän äidistä, miksi siis tavata kyseinen mies?
Adair kasvoi ensimmäiset kahdeksan vuottaan Fort Williamissa, isovanhempiensa Kathryn ja George Lingtonin kasvattamana. Äitinsä pikkusisarukset, Adairia 11 vuotta vanhempi Kyle ja 8 vuotta vanhempi Cody olivat pojalle kuin veljiä. Adair sai kuulla vasta hieman ennen äitinsä luokse lähtöä, ettei oikeasti ollutkaan Kathrynin ja Georgen poika, vaan Yvonnen jota oli tähän asti pitänyt sisarenaan. Alkujärkytyksestä selvittyään Adair sopeutui uuteen perhetilanteeseensa hyvin.
Kahdeksanvuotiaana Adair muutti Fort Williamista San Diegoon, jonne Yvonne oli miehensä kanssa muuttanut vuotta aiemmin. Parin kuukauden kuluttua perhettä täydensi Allyson, neljän vuoden kuluttua Samantha.
Adair oli nuorena hyvinkin sosiaalinen lapsi, hänellä oli paljon ystäviä ja hän aloitti harrastamaan mm. koripalloa ja purjehtimista.
14 -vuotiaana Adair alkoi seurustelemaan ensimmäisen kerran, samanikäisen tytön, Abigail Landonin kanssa, joka oli hieman huonommasta perheestä. Adairin vanhemmat vastustivat seurustelua, mutta poika ei ollut halukas luopumaan tyttöystävästään, josta tuli Adairille erittäin rakas, nuorukainen oli lähes riippuvainen tytöstä.
He seurustelivat lähes kaksi vuotta, kunnes suhde päättyi Abigailin kuolemaan tasan viikkoa ennen kuudettatoista syntymäpäiväänsä. Abigail kuoli putoamalla perheensä kahdeksannessa kerroksessa sijainneen kerrostaloasunnon parvekkeelta. Vieläkään ei ole täysin varmaa miten Abby päätyi alas parvekkeelta, mutta itsemurha on ollut vahvin epäilys. Adair ei haluaisi uskoa että Abby tahallaan tipahti parvekkeelta, sillä tyttö ei ollut vaikuttanut itsetuhoiselta ennen kuolemaansa. Adair kokee, että olisi helpompi hyväksyä tytön kuolema, jos kyseessä olisi ollut onnettomuus. Nuori mies vierailee edelleen silloin tällöin Abigailin haudalla.
Abigail tutustutti Adairin huumeisiin, joiden vaikutuksen alaisena tyttökin oli kuollessaan. Adair käytti useitakin eri huumeita vuosien varrella, kunnes hänen vanhempansa veivät hänet vieroitukseen pian Abbyn kuoleman jälkeen.
Vieroituksessa Adair oli vain vajaa puoli vuotta, hän ”pääsi irti” huumeista hyvinkin nopeasti. Totuus on, ettei Adair oikeasti luopunut vielä tuolloin huumeiden käytöstä. Vasta aivan äskettäin nuorukainen onnistui jättämään huumeet kokonaan, viimeisimpinä vuosina hän oikeastaan käytti vain marihuanaa, mutta sekin on jäänyt nyt pois käytöstä.
Abigailin kuoleman jälkeen Adairin sosiaalisuus alkoi karista ja hänestä tuli sisäänpäinkääntyneempi. Vaikka hän on jo päässyt tyttöystävänsä kuolemasta yli, Abby edelleen vaikuttaa hänen elämäänsä jollakin tasolla, nuorukainen ei halua liiemmin jakaa ajatuksiaan ja tuntojaan muiden kanssa.

Adair on miellyttävä nuori mies, ainakin päälisin puolin. Hän tulee toimeen lähes kaikenlaisten ihmisten kanssa, pystyy keskustelemaan lähes mistä vain uskottavan kuuloisesti.
Joskus hankalasti kulkevan vanhuksen nähdessään hän saattaa auttaa tämän kotiinsa ostoksineen, tai viedä ostoskeskuksessa eksyneen pikkutytön äitinsä luokse. On totta, että Adair pitää ihmisten auttamisesta, mutta lähinnä hän auttaa vain näyttääkseen hyvältä muiden silmissä ja saadakseen hyväksyntää, ei siksi että olisi puhtaasti hyväntahtoinen.
Nuorukainen pitää kuitenkin aidosti eläimistä, hän on jopa haaveillut ammatista eläinteinhoidon parissa. Tällä hetkellä hän kuitenkin tyytyy lähinnä huolehtimaan vain omista lemmikeistään, joskus viikonloppuisin hän vierailee kaupungin eläinten löytökodilla auttamassa pienissä askareissa.
Adair ajattelee hieman liikaa, joskus hän hermostuu itsekin omiin ajatuksiinsa, sillä hänellä on tapana ajatella kaikkea maan ja taivaan väliltä. Hermostuttuaan liikaa Adairilla on tapana juosta ulos, huutaa ja hakata seinää, joskus hän tekee niin jopa julkisesti. Tästä käytöksestä Adair on saanut hieman omituisen ihmisen maineen, mutta nuorukainen ei juurikaan välitä mitä muut hänestä sanovat. Suurimman osan ajasta hän on kuitenkin normaali nuori mies, aivan kuin muutkin ihmiset.
Adairilla ei ole paljoakaan varsinaisia ystäviä, toki hänellä on jotakin kavereita joiden kanssa hän käväisee vaikkapa kaljalla perjantai-iltana, mutta hän ei kerro kenellekään mitään tähdellistä, hän saattaa jaaritella loputtomiin jostakin elokuvasta tai uudesta levystä, mutta henkilökohtaisista asioista kukaan ei kuule Adairin puhuvan. Nuorukaisella on myös ikävä tapa valehdella asioistaan, häntä ei liiemmin kiinnosta edes jääkö hän kiinni valheesta vai ei. Läheisimpiä ystäviään Adair ei kuseta, mutta muilla ei ole niinkään väliä.
Nuori mies on myös hyvin itsepäinen, jos hän on päättänyt jotain, kukaan ei käännä hänen päätään. Eri asia onkin sitten saako hän päätettyä jotain, sillä päätöksenteko ei ole nuoren miehen vahvimpia puolia. Hän saattaa pähkäillä kahden eri asian väliltä tuntikaupalla, ennen kuin pystyy tekemään ratkaisun, jos pystyy.
Adair suuttuu kenellekään muulle kuin itselleen hyvin harvoin, jos niin sattuu käymään, harvemmin kukaan edes huomaa sitä. Useimmiten hänen raivostumisensa näkyy vain siitä, että hän poistuu paikalta ovet paukkuen ja menee hautomaan murheitaan jonnekin. Hän ei ole kovinkaan hyvä puolustamaan itseään sanallisesti, vaikka hän on muuten hyvä puhumaan, hermostuttuaan Adair menee lukkoon ja reagoi ikäviin tilanteisiin helpommin käymällä fyysiseksi.
Nuorukainen viihtyy paljon yksin, hän saattaa majailla huoneessaan pitkiäkin aikoja piirtämässä tai kirjoittamassa runoja. Ainoastaan yksin ollessaan hän kokee olevansa täysin oma itsensä, muiden läsnäollessa mukana on aina jotain muuta, jokin verho tiettyjen asioiden edessä.
Ulkonakin Adair viihtyy, lähinnä purjehtimisen parissa, hän käy kolmisen kertaa viikossa purjehtimassa, joskus isäpuoli Ethankin tulee mukaan. Adairilla on kaksi omaa purjevenettä joista toisella hän kilpailee satunnaisesti, toista käyttää vain harrasteluun. Muuta liikuntaa Adair ei juurikaan harrasta, paitsi lenkkeilyä koiransa kanssa.
Kouluun nuori mies ei erityisemmin keskity, mutta kiitos hyvän muistinsa ja keskivertaisen älykkyytensä, hän onnistuu kokeissa yleensä riittävästi jatkaakseen. Kuvaamataidossa ja äidinkielessä Adair on loistava oppilas, muissa mennään sitten miten sattuu. Kuvaamataidon lisäksi Adair otti valinnaisekseen psykologian pitkän mietinnän jälkeen, sillä hän olisi halunnut opiskella myös filosofiaa, mutta koska hänen oli mahdollista ottaa vain kaksi valinnaista, toinen oli jätettävä pois.
Nuorukainen suhtautuu naisiin vaihtelevasti. Kavereissaan hänellä on muutama naispuolinenkin, mutta romanttisessa mielessä Adairilla ei juuri ole Abigailin jälkeen ollut naisia, vaikka hän muutamaan otteeseen onkin jo miettinyt, että vakituisen tyttöystävän löytäminen olisi hyvä juttu. Muutamia yhden yön juttuja toki, mutta ei sen enempää. Hän ei liiemmin usko, että löytäisi toiveisiinsa sopivan tytön, sillä hän ikävästi vertaa kaikkia nuoria naisia edesmenneeseen tyttöystäväänsä. Kuitenkin Adair tulee toimeen hyvin naisten kanssa ja pohjimmiltaan on hyvinkin romanttinen, mutta suhteen täytyy olla vankalla pohjalla ennen kuin nuorukainen uskaltaa tehdä mitään isompia romanttisia eleitä.
Miesten kanssa Adair ei ole ollut, mutta hän on aina tuntenut pientä mielenkiintoa ottaa selville millaista se olisi.
Vanhempien äskettäinen ero ja biologisen isän yhteydenotto ovat hermostuttaneet Adairia, poika ei tiedä mitä hänen oikein pitäisi tehdä. Isänsä hän haluaisi toisaalta tavata, toisaalta toivottaa hänet hornantuuttiin, koska miestä ei kahdeksaantoista vuoteen kiinnostanut poikansa vointi. Äitinsä ero Ethanista on Adairille ollut melkoisen rankka, poika pitää kovasti isäpuolestaan ja tulee tämän kanssa hyvin toimeen, eikä hän haluaisi miehen muuttavan pysyvästi pois kotoa.

Adair on 180cm pitkä, hoikka ja pieniluinen. Kuntoa häneltä löytyy jonkin verran, mutta lihaksikkaaksi häntä ei voi sanoa. Adairilla on melko siropiirteiset kasvot, mutta vahvahko leuka, sekä jäänsiniset silmät ja vaaleanruskeat hiukset, jotka yleensä näyttävät siltä että ovat kasvaneet hieman ulos mallistaa, eli höröttävät mikä karva mihinkin suuntaan. Harvoin Adair kuulee olevansa mitenkään erikoisen komea, hän on ennemmin hieman persoonallisemman näköinen nuori mies.
Hänellä on nilkkaan tatuoituna goottilaistyyppinen kirjain A, minkä hän otti Abigailin muistoksi, yleensä sukat tai kengät peittävät tatuoinnin harvemmin kukaan muu sitä edes näkee.
Adair pukeutuu yleensä mustiin, tavallisiin farkkuihin ja yksinkertaiseen kauluspaitaan. Hän pitää myös kravateista, joskus sellainen onkin lisänä hänen asussaan. Ulkona ollessaan Adair käyttää aina kun sää sallii, pitkää, mustaa kangastakkiaan. Kenkinä nuorukaisella on useammin nahkaiset maiharityyppiset kengät, joissa ei kuitenkaan ole vartta.
Muuten Adair ei liiemmin kiinnitä ulkonäköönsä huomiota, hänelle riittää että hän on peseytynyt, laittanut deodoranttia sekä partavettä. Minkäänlaisia hiustuotteitakaan Adair ei ole koskaan käyttänyt, hyvä jos hän muistaa huitaista harjalla hiuksiaan aamuisin. Parranajokaan ei liiemmin innosta nuorukaista, useimmiten leukaa koristaa pieni sänki. Kovin pitkäksi Adair ei anna sen kasvaa, sillä parrat ovat hänen mielestään kuusikymppisten juttu.