Adrien Scaife

>> Adrien Paris Lee Scaife
>> Etunimeä käyttävät vain perhe ja läheiset, muut kutsuvat Parisiksi.
>> Poika
>> 27.01. 18-vuotias

>> Avoimesti homo (joskin oikeasti kelpuuttaa kyllä naisetkin)
>> Sinkkuilee

>> Hevarit & rokkarit
>> Aston High, 2 lk
>> Valinnaisaineena musiikki
>> Vaihtoi Astoniin toiselle luokalle välivuoden jälkeen

>> Asuu pikkuveljensä ja vanhempiensa kanssa

-- Kuvissa random

--

Paris on loistava valehtelija ja vakuuttava näyttelijä, joka osaa asettua niin kusipäisen narkkarin kuin syrjityn, viattoman kultapojan asemaan, joka hymy huulillaan manipuloi, pettää ja puukottaa selkään saadakseen mitä haluaa. Ei tunne kohtuutta tai rajoja, seurauksista välittämättä ajautuu ääripäästä ääripäähän ja kiihtyy nollasta sataan yhdessä silmänräpäyksessä. Ei voi korkata yhtä bisseä, vaan juo koko minibaarin tyhjäksi, ei voi polttaa yhtä tupakkaa silloin tällöin, vaan ryhtyy täysiaikaiseksi ketjupolttajaksi, ei voi nauttia päihteitä viihdetarkoituksessa, vaan löytää itsensä totaalisesta koukusta yhä uudelleen ja uudelleen. Ei voi tyytyä siihen, että on jonkun kanssa "ihan hyvää pataa", vaan vaatii joko silmitöntä rakkautta tai vihaa. Oikea ongelmapesäke, jonka tahdissa on vaikea pysyä. Usein ei ymmärrä itseään itsekään ja eksyy esittämiinsä rooleihin niin, ettei enää edes tunnista, mitkä luonteenpiirteet ovat omia ja mitkä tekaistuja.

Tietyistä, valitettavista luonteenpiirteistään huolimatta Paris on usein oikeasti hyvää seuraa. Poika on yleisluonteeltaan menevä, sosiaalinen ja iloinen, nauraa ja puhuu paljon. Hänen seurassaan on vaikea olla surullinen tai tylsistyä, koska keksii aina jotain tekemistä. Poika puhuu sujuvasti niin säästä kuin olemassaolon syvimmästä tarkoituksesta, taitaa niin nuoleskelun ja nöyristelyn kuin uhkailun, muiden saattamisen naurunalaiseksi kuin kiusaamisenkin. Ei turhaan kainostele itsensä nolaamista, tahi jonkun muun häpäisemistä omaksi viihdykkeekseen, juominen ja yleinen sekoilu ovat merkittävä osa viikonloppuja, eikä pane laisinkaan pahakseen tuntemattomien sylissä kiehnäämistä ja (muka) viatonta flirttiäkään. On aina tekemässä jotain, ei malttaisi istua paikallaan tai keskittyä asioihin muutamaa minuuttia kauempaa. Oikea yllytyshullu, hyppää vaikka kerrostalon katolta jos tarpeeksi painostetaan. Etenkin humalassa tai aineissa saattaa tehdä ja puhua täysin idioottimaisia asioita, joita sitten myöhemmin katuu. Omien puheiden sensuuri ei oikein toimi edes selvänä, vaan möläyttelee usein asioita, joiden vuoksi sietäisi saada turpasaunan useammin kun kerran. Äärettömän helppo hyväksikäytettävä heti, kun on juonut vähänkään. Siinä missä selvänä analysoi ihmisiä ja noiden aikeita, luottaa sekaisin ollessa sokeasti ihan kehen tahansa, joka hymyilee nätisti.
Usein herää aamulla jonkun sellaisen vierestä, jota kuvitteli illalla rakastavansa rajattomasti, mutta joka aamulla enemmänkin vain oksettaa. Lesoilee yhden yön valloituksillaan mielellään kovaankin ääneen, vaikka tosiasiassa harrastaa niitä vain imagonsa pönkittämiseksi. Esittää olevansa täysin sinut seksuaalisen suuntautumisensa kanssa, toisinaan oikein kiusaa ihmisiä kiehnäämällä muiden poikien sylissä ja nuoleskelemalla julkisesti. Antaa mielellään itsestään sellaisen kuvan, että ei halua seurustella, toisinaan koittaa vakuutella sitä itselleenkin. Tosiasiassa on seurustellut elämänsä aikana vain kerran, tosin parin vuoden ajan, eikä sen jälkeen ole voinut edes kuvitella vakiintuvansa kenenkän muun kanssa.

Ne, jotka lukee ystävikseen, saavat osakseen hyvää kohtelua ja rinnalleen uskollisen ystävän, jonka voi luottaa tukevan tilanteessa kun tilanteessa, mutta ne, joista ei pidä.. Paris voi olla oikea piikki perseessä. Osaa olla pitkävihainen ja kantaa kaunaa vaikka vuosikausia mitättömistäkin asioista, joita ei välttämättä ollut edes tarkoitettu loukkaukseksi. Lukee ihmisiä usein oma etu mielessään; jos haluaa tapella, voi skitsahtaa jonkun hymystä tai pitkästä katseestakin. Halutessaan osaa olla myös äärettömän kettumainen ja kiivas, käydä niin käsiksi kun haukkua ja mustamaalatakin. Herättää joissain ihmisissä vihantunnetta vain olemassaolollaan, minkä takia ottaa melko useasti turpiinsa. Vaikka antaakin puheillaan kuvan, että hakkaa kenet tahansa, on oikeasti melko surkea tappelija, eikä ison egon vuoksi tajua edes juosta pakoon tarpeeksi usein.
Isoin ongelma ihmissuhteiden kanssa on se, että Paris ei välttämättä luekaan ystävikseen niitä ihmisiä, jotka kuvittelevat päässeensä lähelle, jolloin saattaa vain pettää nuo ja nakata syrjään kahta kertaa miettimättä, jos kokee siitä itse hyötyvänsä. Käyttää ihmisiä muutenkin hyödykseen aina kun siltä tuntuu, eikä oikein ymmärrä rehellisyyden tai takaisinannon periaatteita. Muiden pitää kyllä tehdä palveluksia Parisille, mutta hänen ei tarvitse auttaa ketään, jos ei hän nimenomaa satu haluamaan. Kännikavereita ja niitä, jotka koittavat vain hyötyä pojasta, löytyy kyllä joka sormelle. Niistä ihmisistä, joista oikeasti pitää, eli yhdestä tai kahdesta ystävästään ja pikkuveljestään, pitää sitten oikeasti huolta ja suojelee viimeiseen asti.
Uskoo tosirakkauteen, ihmisten hyvyyteen ja maailmanparantamiseen, vaikka ei mitään myönnäkkään. Esittää mielellään kyynistä paskiaista ja keksii mielummin uusia tunteita kun paljastaa aitoja. Patologinen valehtelija, kertoo aina valheen ennen totuutta, eikä aina muista itsekään, mikä on totta ja mikä ei. Osaa puhua muiden ihmisten lisäksi ympäri ongelmitta myös itsensä.

You can't stop me from falling apart

174 cm, aavistuksen liian vähän painoa, ihastuttavat ruskeat silmät, musta, epäsiisti letti ja vuoden ympäri ruskettuneen oloinen iho, ehkä hiukan naiselliset kasvonpiirteet. Paris on eittämättä ulkonäöltään vähintäänkin vahvaa keskiluokkaa, jos ei satu pitämään yltiömaskuliinisista miehistä, vaikkei sitä itse aina uskokaan. Rakastaa hiuksiaan, mutta inhoaa tummaa ihoaan ja hiukan aasialaistyylisiä silmiään, liian siroa rakennettaan ja silmiäänkin, joita usein kehutaan - luettelee mielellään kaikki vikansa jos joku sattuu kysymään. Kaipailisi myöskin edes vähän lihaksia, mutta koska ei ole valmis tekemään niiden eteen laisinkaan töitä tuskin tulee koskaan saamaan. Luonnonlaiha, pysyy tikkuna syö mitä tahansa.
Vaatekaapista löytyy monet farkut, useimmat skeittarimallisia, laatikollinen flanellipaitoja ja bändipaitoja, kasa yksivärisiä beatereitä ja tylsiä peruspaitoja, muutama huppari, lajitelma käppejä ja tennareita ja miljoona erilaista vyötä. Omistaa korulaatikonkin, vaikka käyttää vain erilaisia värikkäitä narurannekoruja ja venytyskoruja. Rakastaa kirkkaita värejä, vaikka tylsästi yhdistääkin ne aina mustaan, harmaaseen tai valkoiseen. Ei osaa yhdistellä vaatteita, eikä osoita pienintäkään kiinnostusta mistään muodista. Pukeutuisi vaikka roskasäkkiin jos siltä sattuisi tuntumaan.

Tukka on luonnostaan vaaleahko ruskea ja luonnonkihara, mutta Paris on jo monta vuotta värjännyt sitä mustanruskeaksi ja suoristanut orjallisesti päivittäin. Joskus aikoinaan letistä löytyi myös aavistus shokkiväriä, mutta kyllästyi nopeasti ja palasi perusmustaan. Leikkaa tukkansa itse "emokuosiin" ja voi käyttää sen asetteluun tunninkin joka aamu, minkä lisäksi korjailee suortuvia aina peilipinnan eteen eksyessään. Pituutta löytyy takaa niskaan asti ja edestä suunnilleen leukaperille, sivuotsatukka riittäisi peitämään molemmat silmät.
Lävistyksiä löytyy naamasta kaksi, spider bites vasemmalta puolelta alahuulta, sekä reilun kokoiset venytykset molemmista korvista. Haluaisi korun myös kielen alle sekä niskaan, mutta koska vanhemmat eivät suostu maksamaan, lykkää ottamista siihen asti, että saa jostain ylimääräistä rahaa. Kropasta löytyy myös muutamia pieniä tatuointeja; rosvomerkki vasemmasta kädestä (etusormen ja peukalon välissä oleva tähti), "fly high freebird" teksti oikeasta ranteesta ja musta rasti niskasta.

He wanted fame
Even just a little bit of shame
He would sell his soul for it

Paris syntyi kahdeksantoista vuotta sitten Coloradossa, Denverissä, ja päätyi aloittamaan elämänsä naapurustossa, joka oli kuin suoraan amerikkalaisesta draamasarjasta. Täydellinen ympäristö täydelliselle perhe-elämälle; täydelliset kulissit, joissa kasvattaa kaksi poikaa täydellisiksi aikuisiksi ja opastaa nuo elämään amerikkalaista unelmaa. Tai niin Christina ja Adam Scaife kuvittelivat, kun kaavailivat tulevaisuuttaan. Pari oli koko ikänsä unelmoinut yhteisestä arjesta rauhallisella, lapsiperheiden suosimalla alueella ja onnellisesta perheestä, ja tekivätkin kovasti töitä tarjotakseen lapsilleen mahdollisimman hyvän elämän. Lähtökohdat poikien tulevaisuudelle olivatkin hyvät: molemmilla vanhemmilla oli vakituinen työ, rahaa oli tarpeeksi, ruokaa ja huomiota aina saatavilla. Silloin kuin vanhemmat sattumalta olivat molemmat poissa, oli lapsia vahtimassa joku isovanhemmista. Välillä tuntui, että koko suku ja naapurusto oli mukana kasvatusprosessissa. Huomiota tuli joka suunnasta, ja molempia lapsia kuskattiinkin harrastuksesta toiseen jo pikkulapsina, kärrättiin kaverilta kaverille, huvipuistosta huvipuistoon ja minne ikinä he keksivätkään haluta.

Paris oli mitä ihanin lapsi. Viihtyi hyvin yksinään, mutta tuli toimeen myös muiden lapsien kanssa, ei koskaan marissut turhasta, nukkui nätisti yöt läpeensä ja söi mitä vain eteen laitettiin. Päiväkodissa poikaa ylistettiin harvinaisen sosiaalisena ja kuuliaisena, musiikinopettajat kehuivat kuorossa poikkeuksellisen lahjakkaaksi aina siitä asti, kun oppi hakkaamaan ensimmäisiä rumpukomppeja ja rämpyttämään kitarasta sointuja. Mustatukalla oli kaikki edellytykset kehittyä miksi ikinä keksisikään haluta, maailmanvaltiaaksi tai presidentiksi, huippukirurgiksi tai miljoonajuristiksi.. Asiat näyttivätkin kovin valoisilta aina siihen asti, että oppi käyttämään vanhempien myötämielisyyttä hyödykseen. Vanhemmat eivät voineet uskoa kultapojastaan mitään pahaa, joten eivät ottaneet kuuleviin korviinsa huonoa koulumenestystä tai aina vain lisääntyvää häiritsevää käytöstä, eivät heränneet, kun hän lopetti kaikki harrastukset ja alkoi viettää enemmän aikaa kadunkulmissa notkuen kun kotona, skitsahti totaalisesti pienimmistäkin vastoinkäymisistä ja muuttui täysin mahdottomaksi käsiteltäväksi. Vanhemmat myönsivät ongelman vasta, kun lopulta hakivat viisitoistavuotiaan poikansa poliisilaitokselta huumeista sekaisin.

Notkahdus korkeimmista huipuista syvimmälle pohjalle oli hyvin nopea, vei vain vajaan vuoden, ja reaktion käynnistämiseen tarvittiin vain yksi ihminen. Paris ihastui, kuten niin moni muukin teinipoika. Ihastuksen kohde oli kuitenkin samanikäinen poika, joka liikkui aivan eri piireissä, ei mikään kiltti tyttö, jonka olisi voinut ylpeänä esitellä kotona. Tuo soitti bändissä, juhli ja sekoili, ei välittänyt mistään ja oli niin rappiolla, että herkempää hirvitti. Ja se kaikki näytti Parisin silmiin niin hienolta, kadehdittavalta, että hän oli valmis tekemään mitä tahansa saavuttaakseen haluamansa, ja Paris halusi pojan, ja hän halusi tuon elämän. Ja sai molemmat. Poikien suhde kesti kauemmin, kun kukaan oli osannut odottaa, joskin oli oikeastaan vain yhdessä makaamista ja sekoilua, mutta oli tuhoisampi kun kukaan pelkäsi.
Kaikki alkoi tukan mustaksi värjäämisellä ja vaatetyylin muuttumiselle, perässä seurasi huumekokeilujen aloittaminen, viattomasti pillereillä ja reseptilääkkeillä. Nopeasti Paris siirtyi kovempiin aineisiin, alkoi hypellä sängystä sänkyyn, tosin palasi aina poikansa viereen, ja unohti koulunkäynnin kokonaan, vaihtoi ystäväpiiriä ja lopetti kaikki harrastuksensa kertaheitolla. Nopeasti Parisista ja tämän poikaystävästä tuli bileiden vakikaluja, tunnettuja narkkeja ja juoppoja, jotka yhdessä rypivät itsesäälissä ja elelivät omassa itsetuhon pesässään toisiaan säälimättä terrorisoiden.
Kauaa poika ei onneksi ehtinyt aallonpohjalla rypeä, ennen kun päätyi poliisilaitokselle yhden kaverin vedettyä yliannostuksen. Positiivisten huumetestien jälkeen järkyttyneet vanhemmat pakkasivat tavarat, ja muuttivat koko perheen San Diegoon. Kummaltakaan pojalta ei asiasta kyselty ja muuttoa seliteltiin sukulaisille paremmilla koulutusmahdollisuuksilla. Itku, huuto ja uhkailu ei auttanut tippaakaan.

Rokkari vietti kärjistettynä seuraavan vuoden neljän seinän sisällä kotonaan, vanhempien jatkuvana vahdittavana, kaukana niin koulusta kun ihmisistäkin. Vieroitushoitoa ei koettu tarpeelliseksi, vaan vanhemmat kokivat, että kaikki ongelmat ratkeaisivat kun poika pidettäisiin tovi lukkojen takana ja erotettaisiin "huonosta seurasta". Ihastus jäi taakse siinä missä entinen elämäkin, ja vaikka Paris inhosikin uutta kaupunkia ja muuttunutta tilannetta, ainakin hän oli raitis. Tavallaan. Ei pillereiden napsiminen siihen jäänyt, kuten ei myöskään juhliminen, vanhempien pitämästä kovasta kurista huolimatta. Vanhemmat ottivat tosiaan huomattavasti tiukemman linjan; kouluiltoina ei sosialisoitu, kotiin ei tultu humalassa tai edes tupakansavulta haisten, kaikki särkylääkkeistä alkaen pidettiin tiukasti lukkojen takana ja kikki niskurointi kitkettiin pois heti alkuunsa.
Poika klikitettiin uudessa koulussa, Aston High'ssa, rokkareihin, ja hän päätyi vapaavuoden vuoksi vuoden nuorempien mukaan toiselle luokalle, samalle pikkuveljensä kanssa. Löysi nopeasti uuden ystäväpiirin ja eksyi jopa soittamaan rumpuja screamobändiin.