TakeItEasy
Viestien lukumäärä : 243
Join date : 01.03.2011
Ikä : 30
Paikkakunta : Kolmas ulottuvuus
 |  Aihe: Jeremy Kline  20/4/2011, 10:23 | |
| ~ nimeltään Jeremy Jayson Kline
~ yleiseltä kutsumanimeltään Remy, vain harvoille ja valituille Jay
~ 18-vuotias, käy kolmatta luokkaa
~ klikitettynä hevareihin ja rokkareihin puhtaasti vain ja ainoastaan ulkonäkönsä ja välinpitämättömyytensä takia
~ aseksuaali. Omistaa kyllä hienoisia seksuaalisia haluja, joita ei kuitenkaan osaa kohdistaa kehenkään, kärsii myös läheisyydenkaipuusta
~ valinnaisena liikunnan syventävä
Vieraan silmin ja päällisin puolin Remy on kuin kuka tahansa ikäisensä nuorukainen, ehkä hieman etäisempi tosin. Nuokkuu tunneilla, polttaa tupakkaa, hengailee tyhjänpanttina ja vittuilee ärsyttäville ihmisille. Perjantaipullo nousee aina välillä huulille, videopelejäkin kulutetaan tasaisin väliajoin. On tuolla myös muutama etäinen kaveri, ketä moikata koulun käytävällä tai vaikka keskustan ihmisvilinässä. Ainaiset kiireet selitetään erinäisillä harrastuksilla; on ollut kiipeilyä, kitaransoittia ja esimerkiksi skeittausta. Poissaolojen syyksi tokaistaan, että päätä särki tai että tuli nukuttua pommiin. Näin pintaraapaisulta poika siis elää aivan tavallisen 18-vuotiaan elämää.
Mutta mitä löytyy tuon tarkasti varjellun imagon alta?
Todellinen sekasorto.
Autovarkauksia, petoksia, pahoinpitelyjä, ryöstöjä, huumeiden välitystä. Paniikkikohtauksia, pelkotiloja ja jumalan pelkoa. Totuus ei siis olekaan ollenkaan niin puhtoinen, kuin vieraan silmin voisi olettaa. Pinnan alla ne selitetyt urheiluharrastukset vaihtuvat ryöstökeikkoihin ja ne herätyskellon rikkoutumiset järjettömiin pelkotiloihin oman hengen menettämisestä. Tasapainoinen luonne onkin yhtäkkiä maalattu epäluuloisuudella ja aggressiivisuudella. Seläntaputukset ja kuulumisten kyselyt saavat tilalleen nyrkin ja liudan kirosanoja.
Remy on äärimmäisen epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan. Poika pitää jokaista vähintäänkin joko salamurhaajana tai siviilipoliisina. Tuo ei ole kovin kykeneväinen solmimaan terveitä ihmissuhteita, sillä lähes kukaan ei ole onnistunut pääsemään sen kylmän ja piikikkään kuoren alle. Heti, jos joku alkaa olemaan liian läheisissä väleissä, ottaa poika reilusti takapakkia. Tiettyyn pisteeseen asti nuorukainen kyllä käyttäytyy kuin kuka tahansa ikäisensä; koskaan ei ole liikaa kavereita ja uusien tyyppien kanssa on ihan nastaa hengailla. Mutta jos pitäisi alkaa kertomaan jotakin henkilökohtaisia asioita tai viettämään enemmän aikaa toisten seurassa, vetäytyy poika vikkelästi takavasemmalle. Nuorukainen ei tahdo, että kukaan koskaan saa tietää sitä karua totuutta, jota jokaikisenä päivänä piilottelee sisällään. Ja kuin ihmeen kaupalla, niinkin suuri ja raskas asia ei ole vuotanut julki. Ei ainakaan vielä. Miten ihmeessä kukaan muka suhtautuisi, kun saisi tietää pojan olevan henkensä kaupalla pakotettuna toimimaan rikollisliigassa? Jos Remyltä kysyttäisiin, niin tuo jättäisi hommat juuri sillä sadasosalla. Vaan asiatpa ei aina olekaan niin yksinkertaisia. Pojasta on vuosien mittaa kehittynyt niin ammattimainen ja näkymätön rikollinen, että jos tuo edes mainitsee tahtovansa lopettaa, on tuon henki uhattuna. Ja jos ei se oma henki hetkauta, otetaan käyttöön velikullan rappioelämä, joka viimeistään saa mielen muuttumaan.
Kaiken sen sekamelskan pohjalla kuitenkin piilee hyvin kasvatettu, jumalaa pelkäävä, kultainen sydän. Jos jostain syystä pääsee läheisiin väleihin Remyn kanssa, voi olla varma, että poika taistelisi vaikka viimeiseen hengenvetoon tuon puolesta. Poika on valmis panemaan oman henkensä alttiiksi läheistensä puolesta, ja sitä tekeekin joka hetki, kun elää. Rakas velikulta on tärkeintä, mitä pojan elämästä löytyy.
Remyä voisi kuvata jopa äidilliseksi; rikollisuuksistaan huolimatta poika on kynsin ja hampain vastaan huumeidenkäyttöä, eikä se viinanvetäminenkään ole niin kiva juttu, vaikka itsellekin joskus maistuu. Tuo tekee ruokaa, kyselee joka viiden minuutti, onko kaikki hyvin ja paapoo aivan liiallisuuksiin asti. Liian usein nuorukainen on taluttanut sekavan veljensä huoneeseensa, peitellyt sänkyyn ja vahtinut vieressä koko yön. Liian usein tuo on kuskannut kilokaupalla särkylääkettä ja vesilaseja veljelleen ja vastapalkaksi joutunut kuuntelemaan ärhentelyä ja haistattelua.
Elettyään elämänsä uskovaisten vanhempien kasvatuksessa nuorukainen joskus jopa sortuu rukoilemaan luojalta pelastusta, pyytämään anteeksi syntejään ja anomaan armahdusta hulttioveljelleen. Jokaisen ryöstökekan jälkeen omatunnossa käy suurensuuri pistos, kuinka väärin sellainen toiminta onkaan. Paniikkikohtauksetkin saavat usein alkunsa kun poika uskottelee itselleen jumalan rankaisevan tuota joku päivä kaikesta siitä pahasta, mitä on tullut tehtyä.
Tiivistettynä pakettina Remystä löytyy kolme erilaista persoonaa; se aivan tavallinen imago, pesunkestävä rikollinen ja kanaemomainen rakastaja.
Even though you drive me crazy
I'm so crazy
I still care
Remy omaa hyvin tummanruskeat, keskipitkät hiukset. Malliltaan tukka on vain ylikasvanut varjo entisestä, mutta huomattuaan että sellainen look pukee poikaa, ei tuo ole tahtonut muuttaakaan mallia. Hiukset ovat kevyesti laineikkaat, eikä poika kovinkaan usein niitä suorista - mitä suotta turmelemaan rakasta kuontaloaan. Remyn silmät ovat suuret ja kovin koukuttavat. Katse on usein hyvin salaperäinen, mutta jos tarkasti katsoo, voi siinä nähdä surumielisyyttäkin. Pojan silmät ovat muutenkin kovin ilmeikkäät; hymy ja nauru erottuvat niistä selvästi, eikä epävarmuuskaan jää huomaamatta. Silmiä reunustavat tuuheat, tummat ripset, jotka aiheuttavat naisväessä kateellisuutta! Pojalla on aina hitusen ruskettunut, hyväkuntoinen iho, jota tuo hoitaakin lähes pakkomielteisesti rumentumisen pelossa. Nuorukainen myös pyrkii olemaan kolhimatta itseään pahemmin, jonka johdosta tuolla ei ole paljoakaan arpia tai mustelmia ympäri kehoaan.
Pituutta Remyltä löytyy 176cm ja painoa juuri sopivasti. Ei todellakaan yläkanttiin, mutta ei kyllä huomattavasti alakanttiinkaan. Ei tuo mikään järin lihaksikaskaan ole, aerobinen kunto tosin on hyvä johtuen säännöllisistä juoksulenkeistä ja muutenkin terveellisistä elämäntavoista. Nuorukainen yrittää välttää punaista lihaa ja tuotteita, joissa on korkea sokeripitoisuus.
Remy on oikea vaatefriikki, vaikkei sitä ääneen myönnäkään. Poika pyrkii aina pukeutumaan hyvin ja tyylikkääksi, muuten olo ei tunnu kotoisalta. Ja vaikka tuolla ei olekaan rahaa ostaa ihkauusia merkkivaatteita, ovat monet kehuneet tuon tyyliä. Kirpputoreilta kun sattuu välillä löytymään oikeita helmiä, ja oikein yhdistelemällä saadaan luotua kiva asukokonaisuus. Pillifarkkuja ja erilaisia neuleita on vaatekaappi täynnä. T-paidoissa poika suosii yksivärisiä, tummia kappaleita, mutta esimerkiksi hupparissa saakin olla jo enemmän väriä. Pipo löytyy päästä hyvin usein, vaikka lämpötila ei sitä ihan välttämättä vaatisikaan. Se vain on sellainen huonojen hiuspäivien pelastus - eli hyvinkin usean aamun.
Kahdeksantoista vuotta takaperin koitti jälleen juuri riemu eräälle pariskunnalle. Heidän toinen lapsensa syntyi täysin terveenä ja elinvoimaisena piristämään kolmikon elämää. Aivan, kolmikon. Tuolla vastasyntyneellä poikalapsella oli veli jo entuudestaan, kolmea päivää vaille tasan viisi vuotta vanhempi. Nelihenkisen perheen arki oli juuri sitä, mitä voi odottaa. Vaippojen vaihtoa, lasten ruokintaa, kolhujen paikkaamista ja paikkojen remppaamista. Veljeksistä vanhempi oli aina ollut nuorempaansa vilkkaampi, joten vanhemmat saivat huokaista helpotuksesta, kun iän karttuessa Remystä ei paljastunut samanlaista pikku tuholaista kuin veljestään. Ja vaikka veljekset olivat kuin yö ja päivä, piti vanhempi pikkuveljestään hyvää huolta. Otti mukaan leikkeihin ja joskus jopa pääsi äidin mukaan syöttämään nuorempaansa.
Kun ikää tuli lisää, alkoi veljesten erilaisuus todella näkyä. Vanhemman ollessa kouluiässä, alkoi ikuinen uhmaikä ja kapinointi vanhempia vastaan. Välillä vähän kiusattiin koulukavereita ja siinä samassa pientä veljeäkin. Oli kaikenlaista naljailua ja sanaharkkaa, välillä vedettiin toisiaan hiuksista tai vaikka varastettiin tuon lelut. Päivä päivältä isoveli muuttui kokoajan uhmakkaammaksi.
Molempien poikien ollessa kouluiässä, alkoivat ongelman todella kasaantua. Vasta 12-vuotias Remy joutui myöhään iltaisin ja joskus jopa aamuyöstä heräämään isoveljen kolisteluun, kun tuo tuli kotiin umpihumalassa. Poika joutui kerta toisensa jälkeen keksiä öisiin kolinoihin selityksiä, kun vanhemmat ihmettelivät. Liian usein tuo joutui pitämään huolen veljestään ja kuskaamaan tuolle vesilasin toisensa perään. Ja poika pelkäsi. Pelkäsi niin kovasti. Pelkäsi isoveljeään, joka uhkasi vetää turpaan, jos nuorempi avaisi suunsa vanhemmilleen. Pelkäsi vanhempiensa reaktiota, jos jäisi kiinni valheistaan ja salailuistaan. Vanhemmat kun olivat uskovaisia, ja olivat kasvattaneet pojan puhumaan aina totta ja kunnioittamaan vanhempiaan.
Pikkuhiljaa kuvioihin tuli aineet. Veli oli koko ajan vain sekavampi ja dominoivampi, eikä tuo edes aina tullut kotiin asti! Muutaman päivän nuorukainen joutui elämään huolesta sairaana, kun ei tiennyt, oliko veli heittänyt henkensä vai vaan pössyttelemässä kavereidensa kämpillä. Ja tietenkin vanhemmat nielivät haparoidut selitykset siitä, kuinka isoveli vain kyläili tyttöystävänsä luona. Vähitellen se kaikki salailu alkoi rakoilemaan. Isoveljen terveys oli rapistunut; tuo oli laihtunut, eikä ruoka enää maistunut. Koulunkäyntiin ei panostettu niinkuin ennen - hyvä että panostettiin yhtään. Poika vain nukkui sen ajan, kun oli kotonaan. Ja sen ajan, kun oli hereillä, vietti jossakin muualla.
Viimeistään silloin valheet paljastuivat, kun perheen isä päätti ottaa asioista selvää. Oli ihan normaali ilta, samanlainen kuin aina ennenkin. Remy istui valveilla huoneessaa, odottaen, valmiina raahaamaan veljen huoneeseensa ja pitämään huolen, ettei tuo satuttanut itseään tai vaikkapa tukehtunut omaan oksennukseensa. Mutta ennen Remyä, isä ehti alakertaan. Ja voi sitä huudon määrää. Sillä pienellä hetkellä sekä Remy, että isoveljensä haukuttiin maasta taivaisiin, isoveljeä kuritettiin avokämmenellä ja nuorempaa revittiin hiuksista. Aina niin tasapainoiset ja rakastavaiset vanhemmat? Ja nyt, koko naapurusto varmasti kuuli, kuinka Klinen perheessä sodittiin. Vain muutamia viikkoja välikohtauksen jälkeen, saavutettuaan täysi-ikäisyyden, isoveli päätti muuttaa omilleen. Perheen elämä tuntui rauhoittuvan; isoveljeen vanhemmat eivät pitäneet minkäänlaista yhteyttä ja luottamus nuorempaan alkoi pikkuhiljaa palailla monen palaverin jälkeen. Mutta oikeasti se ongelmien aika ei ollut ohi. Eräänä iltana isoveli asteli 15-vuotiasta Remyä vastaan kaupungin yössä, sekaisin kuin seinäkello ja taskut täynnä varastettua tavaraa. Veli selitti olevansa pahoillaan kaikesta, kertoi olevansa kusessa ja aneli apua veljeltään. Ei kaksikko tiennyt, että nurkan takana vaani vaara. Kundi, jolle isoveli oli pahasti velkaa, kuuli ja näki koko tilanteen omin silmin. Ja voi, tästäkös se riemu ratkesikin. Tuo hämyinen mieshenkilö päätti ottaa viattoman nuorukaisen uhrikseen, hiljalleen vetää mukaan pimeään bisnekseen ja käyttää tuota oivana kiristyskeinona vanhemmalle veljekselle. Ja juurikin tätä toimintaa jatkui kuluvien vuosien ajan, eikä vielä nykypäivänäkään ole loppunut. Eikä ole loppuakseen..
I realize I am nothing but a slave
Remind me of my need for You
Remind me of who I am
~ Polttaa ja juo, mutta on ankarasti huumeita vastaan
~ Perhe omistaa kissan
~ Rakastaa Johnny Cashia
~ Loukkaantuu verisesti, jos joku dissaa isoveljeä...
~ ...Sillä välittää veljestään aivan liikaa kaikesta huolimatta
~ Pelkää vahvasti dominoivia ihmisiä
~ Ei voi sietää virvoitusjuomia, tai ylipäätään mitään epäterveellistä roskaa
~ Kammoksuu lihovansa ja rumentuvansa
~ Ei ole vanhempiensa tavoin uskovainen, mutta sortuu välillä jumalanpelkoon ja pyytämään apua taivaan isältä
~ Kuvissa tuntematon | |
|
Pääsivu