Amery Keller

Amery Keller

Amery vaikuttaisi olevan rauhallinen ja hiljainen taivaanrannanmaalari, joka ei kamppaile vastavirtaan vaan riepoutuu täysin virran viemänä välittämättä lainkaan minne se mahtaa hänet kuljettaa. Hän tuntuu reagoivan kaikkeen ympärillä tapahtuvaan varsin hitaanpuoleisesti tai sitten on reagoimatta lainkaan – toisinaan näyttäisi siltä kuin ympärillä olevat ihmiset olisivat hänelle pelkkää ilmaa, arvotonta einestä joihin hän ei edes viitsi kiinnittää huomiota. Amery vaikuttaisi olevan jatkuvasti omissa maailmoissaan tyhjästä katseestaan päätellen, mutta tosiasiassa hän vaikuttaisi vaipuvan pikemminkin jonkinlaiseen horrostilaan kuin omiin ajatuksiinsa. Hän kun ei ole niitä ihmisiä jotka jäävät miettimään maailman suuria mysteereitä, tai rehellisesti sanottuna mitään muutakaan. Amery on luonnostaan itseensä hukkuva ihminen jonka reagointi ei ole sieltä nopeimmasta päästä, ja monesti hän tajuaakin asiat hetken viiveellä – se ei kuitenkaan millään lailla tarkoita että nuori miehenalku olisi typerä, ei todellakaan. Hän vain suhtautuu asioihin aina jokseenkin välinpitämättömästi, ja toisekseen Ameryn keskittymiskykyäkään ei voi erityisen hyväksi kehua. Hän ottaa asiat vastaan ennakkoluuloisena – hän kun ajattelee, tai pitäisi sanoa että hän pikemminkin tietää, ettei asia häntä kuitenkaan kiinnosta - eikä näinollen oikein jaksa innostua mistään. Vaikuttaisi kovasti siltä, että maailmassa on enemmän asioita joista Amery ei pidä tai mihin hän ei edes viitsi paneutua ennakkoluuloista puhumattakaan, kuin niitä joista hän pitäisi tai jotka saisivat hänet innostumaan.

Amery on kovemman luokan narkkari, ja toisinaan tuntuu että hänen päänsä on jatkuvasti sekaisin. Se ei kuitenkaan tunnu olevan kovinkaan kaukana totuudesta sillä kyllä, hän on narkkari henkeen ja vereen eikä muuksi muutu, joten hänet näkee erittäin usein ties minkälaisissa mömmöissä. Katkaisuhoito ei ole käynyt mielessä edes siinä vaiheessa kun rahatilanne näyttää punaista ja vuokrakämpistä on määrätty häätö, ehei, ei Amery niin helposti aineistaan irti päästä. Hän kuvittelee tulevansa onnellisemmaksi jokaisen annoksen myötä, luulee olevansa onnellinen elämäänsä vaikka totuus onkin tosiasiassa paljon karumpi. Amery potee masennusta, on kärsinyt siitä jo kauan eikä hänellä ole käynyt mielessäkään että huumeilla on yksi suuri osasyy hänen jatkuvaan henkiseen pahaan oloonsa.
Mömmöissä Amery on suhteellisen ailahtelevainen tyyppi, eikä hänen ajatustenjuoksustaan tunnu saavan mitään tolkkua. Mitä vahvemmissa aineissaa hän on, sitä vähemmän on estoja ja Amery on selkeästi herkemmässä mielentilassa ollessaan kunnon pöllyissä. Ylireagointi on aineissa selvästi vahvempaa kuin selvinpäin, ja siltä on hankalaa välttyä.
Amerya luulisi helposti henkisesti vankumattomaksi hänen sanavalmiutensa ja holtittomuutensa takia, muttei hän oikesti ole niin vahva kuin antaa ymmärtää. Oikeilla sanoilla hän murtuu suhteellisen helposti, eikä polvilleen tiputtuaan hän ole valmis nousemaan uudelleen pystyyn. Amery on sellaista tyyppiä joka luovuttaa helposti ensimmäisten esteiden ilmaannuttua tielle, jonka jälkeen hän rypee itsesäälissä ja miettii miksi juuri hänen elämänsä on niin paskamaista. Se ei kuitenkaan tarkoita että hän vuotaisi asioitaan tai kyyneleitään jokaisen edessä, ei, sellaista hän suostuu tekemään vain tiettyjen ihmisten seurassa ja silloin vasta hän harkitsee kahdesti onko sittenkään valmis niin tekemään.

Ulkopuolisten silmissä Amery taitaa olla pelkkä kyyninen pilviveikko, mutta totuus on tarua ihmeellisempää. Ystävilleen poika pyrkii olemaan lojaali, mutta kieltämättä hänen sisäinen huolimattomuutensa saa sen pahasti rakoilemaan. Ehkä se onkin yksi syy siihen, miksi hänellä on paljon hyvänpäiväntuttuja, mutta hyvin vähän sellaisia todellisia ystäviä. Kaikkien tuttujensa seurassa Amery kuitenkin pyrkii päästämään sen pirteän puolensa esille, ja tosiasiassa hän onkin varsin hymyileväinen persoona joka mielellään laukoo vitsejä toisensa perään. Vastapainoksi hän on kuitenkin varsin ajattelematon, eikä aina tajua että hänen sanansa saattavat loukata muita – vaikka tosiasiassa hänellä ei sellaista tarkoitusta olisikaan. Amery siis todellakin sanoo ensin ja ajattelee vasta sitten, eikä olisi lainkaan kummallista että hän menisi möläyttelemään tyystin vääriä asioita väärään aikaan ja väärässä paikassa. Hän ei vain yksinkertaisesti tunnu osaavan pitää suutaan kiinni, vaan toistaa möläytyksiään kerran toisensa jälkeen. Amerylla on erittäin paha tapa olla ajattelematta mahdollisia seuraamuksia, ja niiden tullessa eteen ei hän oikein tunnu osaavan ottaa vastuuta teoistaan. Amery on niitä ihmisiä jotka jättävät omat sotkunsa muiden siivottavaksi vaikkei hänen olisikaan tarkoitus niin tehdä, mutta hän vain on niin ajattelematon ja vastuuntunnoton ihminen että harvoin edes ajattelee tekemisiensä tai sanomisiensa tuottavan tarpeetonta hampaidenkiristelyä.
Amery on varsin paha suustaan sille päälle sattuessaan, ja hän onkin kieltämättä sitä helpommin tulistuvaa sorttia. Siinä tilanteessa ärräpäät ja uhkaukset lentävät suusta nopeammin kuin hän ehtii sitä itse edes tajuta, ja uhmakkuutta Amerysta löytyy vaikka muille jakaa. Hän ei tunnu osaavan lopettaa ajoissa vaikka näkisikin, että turpiin olisi tulossa – hän puhuu taatusti suunsa putipuhtaaksi vaikka rekka olisi ajamassa päälle, eikä mikään tunnu häntä vaientavan kun Amery on alkuun päässyt. Tappeluita ja ongelmia hän tuntuu vetävän magneetin lailla puoleensa, eikä se hänen luonteellaan ole ihme eikä mikään. Amery tuntuu olevan jatkuvasti jos jonkinlaisessa kusessa, eikä hän siitä voi syyttää ketään muuta kuin itseään. Kahakoita hänen elämässään riittää vaikka muille jakaa, ja suurin osa niistäkin johtuu joko huumeista tai rahasta, monesti niistä molemmista. Nyrkkisankaruutta ei Amery pelkää eikä hän ole se joka juoksee karkuun, vaikka todennäköisimmin hän on se joka ottaa rajusti turpaansa. Hän kun ei vain osaa oppia virheistään tai ajatella kahdesti ennenkuin sanoo tai toimii joten ei ihmekään, että hänen kehonsa on niin usein mustelmilla ja ruhjottuna

Amery ei ole hyvä pitämään lupauksia, ja sen hän tietää varsin hyvin itsekin. Olivat ne sitten itselleen tehtyjä lupauksia tai jonkun muun kanssa sovittuja, on paljon todennäköisempää että hän lupauksensa rikkoo kuin sen täyttää. Ja siihenkin hän reagoi yltiöpäisen huolimattomasti olkiaan kohauttamalla ja vinolla hymyllä. Amery onkin huolettomampi ihminen kuin hänen tosiasiassa kannattaisi olla; huumeet ovat vieneet hänet monesti hankaliin ja vaarallisiin tilanteisiin, muttei hän ole ottanut niistä opikseen. Amery vähättelee asioita liiaksi, eikä ole varoitteluista millänsäkään – ei ennenkuin aletaan sanoista tekoihin. Useimmiten hän tajuaa olevansa pulassa vasta siinä vaiheessa, kun nyrkit ovat suunnattuna hänen kasvoihinsa. Hän ei siis ole hyvä hoitamaan asioita ajoissa, ja jos sinulla on joku tärkeä tehtävä tekemättä kannattaa miettiä kahdesti kannattaako jättää sitä Ameryn harteille. Hänen tuntuu olevan hankalaa hoitaa omia asioitaan, joten muiden asioiden hoitaminen on sitäkin hankalampaa – hyvä kun poika osaa huolehtia edes omasta itsestään.
Toisinaan Ameryn käytös muuttuu niin holtittomaksi, että jonkun on kiskaistava hänet takaisin maan pinnalle, vaati se sitten kovakouraisiakin otteita. Asiat on sanottava hänelle suoraan ja kaunistelematta jotta ne menevät varmasti perille, eikä satunnainen takaisin maan pinnalle – rituaali ole ollenkaan pahitteeksi. Toisinaan silloin, kun Amery on oikein pahassa mielentilassa on turha odottaa että sanoilla olisi maagisia vaikutuksia, vaan silloin on oikeasti vain tartuttava säälimättömästi poikaa paidankauluksesta ja ravisteltava kovasti, toisinaan tilanne vaatii jopa iskua kasvoihin jotta Ameryn saisi tokenemaan ja ajattelemaan selkeästi.

Liki 180cm pitkästä kropasta ei lihasta löydy liki ollenkaan ja on kuvaavampaa puhua laihasta kuin hoikasta, ja on sanomattakin selvää että paino suhteessa pituuteen on liian alhainen. Lyhyehkö, tumma tukka sojottaa pahoina päivinä jokaiseen ilmansuuntaan, ja parhainakin päivinä hiussuortuvat on hädin tuskin kesytetty. Harmahtavanvihreiden silmien alapuolella olevat tummat, sinipunertavat varjot ovat tulleet jäädäkseen, ja leukaa peittää enemmän kuin usein huoleton sänki. Kasvot ovat kalpeat ja pahimmillaan Amery näyttää kovinkin sairaalta. Kyllä Amerya voisi ihan hyvin kutsua komeaksi, vaikka hän onkin ruumiillisesti hieman riutuneen oloinen.
Pukeutumisessaan ei Amery turhia hienostele, eipä sillä että hänellä olisi merkkivaatteisiin varaakaan. Vaatteensa hän ostaa tai pöllii kirpputoreilta ja vastaavilta, tai pummii hyvänpäiväntuttujensa vanhoja kuteita. Jalasta löytyvät ainokaiset, kantapäistä puhkikuluneet tummat ja risaiset tennarit, ja housuina toimii hyvinkin kireitä tummia farkkuja, joista osa on paremmassa kunnossa kuin toiset. Yhdet tummanharmaat kollarit on varattu pahan päivän varalle. Yläkroppaa peittää usein kokoa-paria liian suuria, yksinkertaisia t-paitoja sekä huppareita, joskus harvemmin saattaa hänen päältään löytyä myös ruutupaitoja jotka ovat arvatenkin lainatavaraa. Käytössä haalistunut, musta suhteellisen tyköistuva huputon kangastakki löytyy usein hänen päältään.

Hädintuskin 20-kesäinen holtiton nainen yhdistettynä yksiin liian rajuisin bileisiin, ripaus päihteitä ja toinen mokoma suojaamatonta seksiä, ja tuloksena kiehuu sekametelisoppa nimeltänsä Amery. Vaikka poika olikin ilmiselvä vahinko ja paha virhearvio, sekä tuore Kelsey-äiti enemmän kuin järkyttynyt, ei hänellä ollut voimia poistaa tuota kasvavaa ihmistä sisältään. Vailla minkäänlaista tietoa lapsensa isästä, ja vanhempiensa hylkäämisestä huolimatta päätti Kelsey kasvattaa lapsen parhaansa mukaan, vaikka hädintuskin kykeni pitämään akvaariokalojaankaan hengissä.
Sitä luultiin että lapset ovat helppoja ja halpoja olentoja, mutta kun totuus iski rajusti päin kasvoja alkoi elämä olla hankalaa, kun lastenkasvatuksen tietomäärä lähenteli nollaa prosenttia. Yrittipä Kelsey tästäkin huolimatta kasvattaa pojastaan parhaansa mukaan kunnon kansalaista, mutteivät hänen heikot hermonsa ja viinanhimonsa paljon tätä tehtävää helpottaneet.

Olihan se sanomattakin selvää että Amerysta koituisi vielä ongelmia, ja kieltämättä Kelsey oli muutamaan otteeseen heivaamassa pentuaan jonkun muun jalkoihin pyöriskelemään. Rahat olivat tiukoilla ja kasvatusmetodit joko liian ankaria tai liian lepsuja, ja täyttäessään kymmenen vuotta oli Amery ensimmäistä kertaa vastaanottokodissa muutaman viikon ajan. Eipä hän vielä siinä vaiheessa tiennyt että vastaanottokodista tulisi hänelle hyvin tuttu paikka.
Yksitoistavuotiaana maistoi Amery ensimmäisen kerran alkoholia, ja siitä hetkestä lähtien pääsi hänen sisäinen holtittomuutensa valloilleen. Asia pysyi Kelseyltä muutaman vuoden tyystin pimennossa, mutta silloin kun Amery talutettiin kotiovelle niin sekavassa tilassa ettei pelkkä alkoholi sitä voinut aiheuttaa, ja jota seurasi sairaalareissu oli pojan tulevaisuus lukkoonlyöty. Seurasi vuosien vastaanottokotirumba, joka ei tosiasiassa rauhoittanut nuorukaista ollenkaan. Huumeet kiinnostivat sitä enemmän mitä voimakkaammin ne häneltä kiellettiin, ja se ei Kelseytä miellyttänyt ollenkaan. Täytettyään viisitoista vuotta, satunnaisesta huumeidenkäytöstä alkoi tulla kuukausittainen rutiini, sitten viikottainen ja pikkuhiljaa oltiin menossa päivittäiseen käyttöön. Ja huumeethan eivät tunnetusti ilmaisia olleet; pöllittyään rahaa äidiltään sai Amery elämänsä kurituksen niin että korvissa soi, ja pitkitettyään huumeidensa maksamista tuli vuorostaan sieltä suunnasta turpaan.
Jostain oli fyrkkaa revittävä, sitä pihisteltiin puolitutuilta ja tuntemattomilta, pummattiin kadulta ja jopa ryöstettiin kioskeilta. Liki kuusitoistavuotiaana Amery sai selkeän määräyksen äidiltään, joka oli tyystin kyllästynyt tenavansa huumesekoiluun, näpistelyyn ja kahakoihin joutumiseen; jos vielä kertaakaan ilmestyisi Amery sekaisin kotiin tai näpistäisi rahaa äidiltään, jos vielä kertaakaan hän narahtaisi kiinni pahanteosta tai toisi ongelmia kotiinsa olisi Ameryn uusi koti katuoja. Noiden sanojen jälkeen eivät äidin ja pojan välit olleet enää entisensä, vaikka ne viileät olivatkin olleet siitä lähtien kun Amery ensimmäisen kerran narahti huumeista.
Kuusitoistakesäisenä muutti Amery omilleen vuokrakämppään ja sai selviytyä omillaan Kelseyn suljettua rahahanat ja katkaistua välit lähestulkoon kokonaan poikki. Hakatuksi joutumiset, kiristelyt ja uhkailut alkoivat olla arkipäivää Ameryn elämässä, mutta aina hän onnistui jotenkin maksamaan velkansa. Kieltämättä hän on joutunut muutamaan kertaan sellaiseenkin tilanteeseen jossa hänen henkensä on tosissaan ollut vaakalaudalla, ja jotkut ovat ottaneet myöhästyneiden huumevelkojen lisäksi verotusta luontomaksuin – toiset jopa pelottavankin aggressiivisesti. Kaikesta huolimatta Amery yrittää selviytyä elämästä päivän kerrallaan, ja ottaa ilon irti kaikesta mistä saa. Hän yrittää olla turhia huolehtimatta, sillä eihän elämästä kukaan muukaan ole hengissä selvinnyt.