I'm feeling all out of my element

Päivä oli valjennut aurinkoisena ja erittäin lämpöisenä. Eräs tietty kiinalaissyntyinen nuori nainen oli herännyt jo puoli seitsemältä ihailemaan kaunista aamua, sekä tietenkin miettinyt heti ensimmäisenä mitä pukisikaan päälleen. Koulussa tulisi aina näyttää edes siedettävän hyvältä, muuten kaverit niittaisivat tummatukkaisen. Hetken aikaa oli harkitty farkkuja, mutta sitten oltiin pidetty omasta tyylistä kiinni.Valkoinen varsin ohut mekko, olisi varmasti hyvä valinta jos päivästä tulisi erikoisen lämmin. Pohdiskelujen jälkeen pitkät hiukset harjattiin ja tietenkin naamallekkin piti tehdä jotain.

Coral maleksi keittiöön, jossa ei näkynyt ketään. Vanhemmat taisivat olla jo töissä ja Rake luultavasti nukkui edelleen. Kelloa vilkaistiin ja huomattiin sen osoittavan puoli kahdeksaa, koulu alkaisi kahdeksalta joten taitaisi tulla kiire. Kitsune irvisti pienesti, nappasi pöydältä mukaansa muutaman hedelmän ja sitten kiirehdittiin jo ovesta ulos. Aasialaissyntyinen oli liian kiltti myöhästyäkseen ja toisekseen tuo pelkäsi kuollakseen opettajien pahaksuvia lausahduksia. Osa oppilaista myöhästyi tahallaan ja koitti selittää myöhästymistään mitä kummallisimmilla asioilla. Kitty ei voinut moista asiaa sietää vaan tyytyi paheksumaan kaikkea myöhästelyihin liittyvää.

Saapuessaan koululle suuntasi neitokainen suorinta tietä musiikin luokkaa kohden. Kuitenkin saapuessaan viimein paikan päälle, aivot rekisteröivät oveen kiinnitetyn lapun välittömästi. ' Tunti peruttu... Voi oravanmarja... Tytön kasvot nyrpistyivät hivenen ja sitten mietittiinkin suunnitelmaa b. Koululla harvoin oli ketään näin aikaisin, tai jos olikin niin kaikki taisivat olla tunneilla. Ei auttaisi muuta kuin odotella aulassa, jos vaikka joku kavereista sattuisi kulkeutumaan aikaisemmin paikalle. Sillä aikaa voisi hyvinkin mutustella niitä hedelmiä, jotka laukkuun oli tungettu paremman aamupalan sijasta. Laukusta voisi hyvällä tuurilla löytyä myös eiliseltä unohtunut vesipullo.

Aulaan saavuttuaan tummatukkainen ilmestyi välittömästi sohvalle ja rupesi kaivelemaan laukkuaan. Tummat hiukset valuivat epämiellyttävällä tavalla silmille, joten ne sipaistiin nopeasti korvan taakse. Läheiselle pöydälle laskettiin vesipullo sekä omena ja banaani.Coral tuijotti hedelmiä hetken ja pohdiskeli kumman hedelmän söisi, vai söisikö mahdollisesti kummatkin. Hitsin pimpulat, tällaisissa tilanteissa kaverit olivat loistavia. Niiltä pystyi aina kysymään kummin kannatti tehdä. Viimein Kits sitten kuitenkin valitsi banaanin ja alkoi tyytyväisenä mutustella sitä. Saatuaan noin puolet banaanista syötyä tuo oli melkein tukehtua hedelmään tajutessaan erään tietyn urheilijapoitsun kävelleen aulaan. Kyllä Kitsune Jaredin tunnisti. Aasialainen oli painanut mieleensä niin toisen ulkonäön, kuin maineenkin. Jared tuntui olevan naistenkaataja ja tämä sai Coralin tyylikkäästi kananlihalle. Tyttö ei tiennyt mitä ajatella moisesta harrastuksesta, joten................. Miksi oi miksi hänen piti olla yksin juuri nyt, no tilanne ratkaistiin varsin nopeasti sillä että. Repusta kaivettiin piirrustuslehtiö sekä lyijykynä ja sitten hautauduttiin lehtiön taakse. Kenties kukaan ei huomaisi häntä tai ainakaan kiinnittäisi häneen mitään huomiota.

[[Anna anteeksi että aloitus kusee, silmät ristissä ja sitä rataa seliseli]

// elämä on :-----D
se toinen tulee vähän myöhemmin mukaan.

Aula, käytävät, koko koulu loisti vielä kahdeksan aikaan tyhjyyttään – kukapa nyt olisi huvikseen halunnut tulla hengailemaan koululle, jos tunti ei alkanut siihen aikaan? Tuskin kukaan.
Siltikin Jared Hawkins käveli tyhjillä käytävillä ja potkiskeli sinne unohdettuja muovipulloja enemmän tai vähemmän äkäisenä. Syy ärtymykseen löytyi varsin nopeasti: koripallojoukkueen aamutreenit olivat peruuntuneet, ja sattuneista syistä kukaan ei ollut ilmoittanut Jaredille yhtään mitään (jätkällä toki oli ollut puhelin kiinni viimeiset kaksi päivää yhden epämiellyttävän muijan takia, mutta silti vika oli kaikissa muissa paitsi hänessä itsessään).

Kalliin urheilumerkkikengän kärki iskeytyi käytävällä lojuvan tölkin kylkeen ja sinkautti sen muutamia metrejä eteenpäin. Tummat, lähes mustat hiukset olivat nukkumisen jäljiltä hieman pörrössä, mutta sinisten silmien katse oli epäilyttävän terävä, kun otti huomioon ajankohdan. Kaikki virkeys johtui luultavasti silti yksinkertaisesti vain siitä hirveästä turhautumisen ja ärtyneisyyden määrästä, jota Jared sillä hetkellä tunsi, ei niinkään siitä, että hän olisi nukkunut mitenkään mainittavan hyvin edellisenä yönä ja herännyt virkeänä aamulla kouluun kunnollisen oppilaan tavoin.

Pitkänhuiskea jätkä raahasi mukanaan mustaa treenikassia ja kaikkia kamojaan ja kirosi typerät pelitoverinsa, Terrence Wolfin ja joukkueen valmentajan alimpaan helvettiin. Yllään jätkällä oli vaaleanharmaat, rennot college-housut, hihaton musta t-paita ja sen päälle heitetty puolihihainen keltainen huppari – kuten sanottu, treenikamppeet. Turhautumisesta kielivä puuskahdus karkasi huulien väliltä, kun Jared kohensi kassin asentoa olallaan ja otti suunnakseen aulan, haaveillen höyryävän kuumasta kupista vahvaa kahvia: sitä hän tuskin kuitenkaan niistä koulunlitkumaateista saisi, vaikka kuinka haluaisi. Aula tuntui silti kaikkein fiksuimmalta vaihtoehdolta, sillä kirjastossa Jared ei juurikaan viihtynyt, eikä käytävillä saati ruokalassa jaksanut pahemmin yksin istuskella, eikä kotiinkaan jaksanut enää lähteä. Tokihan hän olisi voinut lähteä kämpilleen keskustaan tai mennä vaikka treenaamaan yksinään, mutta kaiken ärtymyksensä keskellä moiset vaihtoehdot eivät varsinaisesti edes käyneet Jaredin mielessä.

Jared oli odottanut aulan olevan täysin tyhjä, autioitunut suorastaan, mutta sitä se ei kuitenkaan ollut. Eräällä sohvalla istui tummatukkainen tyttö, jonka Jared hetken tutkiskelun jälkeen tunnisti erääksi huutosakkilaiseksi: Corine, Cornelia tai jotain siihen suuntaan, eipä koripalloilija ollut tuohon koskaan sen suurempaan huomiota kiinnittänyt tai tehnyt lähempää tuttavuutta – nythän siihen olisi oiva tilaisuus, ja paremmin kai se aikakin kuluisi, kuin juttelisi nätin tytön kanssa kuin yksin nyhjätessä, ainakin Jaredin logiikalla.

Hetken mietinnän jälkeen (ja nimenomaan mietinnän, mietinnän siitä, jaksaisiko hän uhrata aikaansa tummatukkaan. Jared Hawkins ei epäröinyt koskaan) urheilija suuntasi kulkunsa sohvan suuntaan, pysähtyen sen eteen ja odottaen, että tyttö nostaisi katseensa. Siniset silmät porautuivat intensiivisesti tyttöön, ja pieni vino hymy keikkui Jaredin huulilla.
"Huomenta", jätkä toivotti luoden vilkaisun toisen lehtiöön, "miks sä istut tähän aikaan aamusta yksin aulassa?"
Mikäs sen parempi keskustelun avaus, kuin kysymys? Jaredilla ei ollut hajuakaan, millainen tämä Corine-Cornelia-mikä-lie oli tyttöjään, mutta eiköhän sekin aivan pian selviäisi.

Olihan Coral ehtinyt vetäistä lehtiöönsä muutaman viivan, ennen kuin joutui kohottautumaan ja kohtaamaan Jaredin silmät. Sisäisesti tyttönen irvisti, mutta ulospäin tuon kasvoille nousi se pikkiriikkinen hymy, joka kertoi siitä ettei tyttönen tiennyt miten suhtautua tilanteeseen. Kuka tahansa Coralin kavereista olisi revennyt tuon hymyn nähdessään, tässä tilanteessa. Tummatukkainen napitti toista silmiin täysin värähtämättä, sillä loppujenlopuksi tämä ei ollut ujo. Jaredin onneksi tai epäonneksi Coral ei myöskään ollut niitä urhelijoiden vuoksi kaikkensa antavia tyttösiä, vaikka kyllähän tämäkin monesti oli urheilukentän laidalla hihittelemässä. Erona oli kuitenkin se, että silloin mukana oli enemmän tai vähemmän kavereita, joiden kanssa Coral siellä aikaansa vietti. Perusluonteeltaan Kitsune oli aivan liian kiltti moiseen toimintaan, eihän se ollut edes kovin kohteliasta hihitellä jollekkulle, joka oli läsnä. Toisekseen, se oli aika turhaa puuhaa, olisi paljon järkevämpiäkin tapoja kuluttaa aikaa....

No viimein katse siirrettiin hetkeksi omiin jalkoihin, koottiin itseä hetki ja kun katse viimein kohosi uudelleen, oli kasvojen koristuksena huomattavasti leveämpi hymy.
"Huomenta" Vastattiin täysin normaalilla äänellä, joka Coralin tapauksessa oli tyttömäinen ja puheessa suhteellisen hento. Musiikinopettaja oli melkein lentänyt takapuolelleen kun oli tajunnut tyttösen omaavan loppupeleissä todella vahvan äänen.
"Mulla olisi ollut musiikkia, mutta se olikin peruttu eikä kukaan ollu mulle kertonu" Coral hymähti olkapäitään kevyesti kohauttaen. Tummat silmät tapittivat edelleen toista ja mietittiin mitäs kaverit sanoisivatkaan tähän tilanteeseen. Aika suuri osa ykkösluokan huutosakkilaisista kuolasi nimenomaan Jaredin perään, vaikka kaikki tunsivat tuon maineen. Toisaalta, Coralista tuntui että tytöt laskivat 'kokemuksen' vain hyväksi puoleksi Jaredissa. Tätä Coral ei viattomana neitokaisena tietenkään ymmärtänyt ja oli aina miettinyt mikä hitto siinä seksissä oikein kiinnosti.. Tummatukka ainakin oli ihan tyytyväinen nykyiseen olotilaansa.

Ykkösluokkalainen sipaisi jälleen pitkät tummat kutrit korvan taakse ja mutristi pienesti suutaan, teki mieli udella Jaredilta kaikenlaista, mutta eihän se olisi ollenkaan kohteliasta. Toisaalta taas olisi epäkohteliasta vain istua tuppisuuna aloillaan. Yrr.
"Miksi sä olet täällä näin aikaisin? Mä luulin että urheilijat tarvitsee mahdollisimman paljon unta ja se on syy siihen miksei niitä näy aamutunneilla" Coral lausahti viimein virnistäen leveästi ja tummiin silmiin kohosi jopa hivenen kiusoitteleva ilme. Sirot jalat ristittiin nopeasti ja jatkettiin sitten Jaredin tapittamista. Kyllähän toinen oli ihan, hyvännäköinen, mutta sitten toisaalta.. Coral määritti mieluummin ihmiset tekojen kuin ulkonäön perusteella.

Äkkiä tytön teki mieli lyödä itseään. Kuinka epäkohtelias olikaan ollut, eihän hän ollut esitellyt itseään kolmosluokkalaiselle. Ihan niinkuin hänen kaltaisensa ykkösluokkalainen voisi kuvitella ihmisten tuntevan hänet..
"Ainiin, olen muuten Coral, mutta Kittyksikin saa sanoa... Ja aikalailla kaikki muunnoksetkin on sallittuja" Nyt hymyiltiin jo niin iloisesti, että hymy ulottui tummiin silmiin saakka.

Ensimmäisenä tytön nostaessa katseensa ylös Jared rekisteröi tuon silmät – tummat, melkein mustat. Seuraava asia oli suloinen hymy, joka sai nuorukaisenkin virneen piirtymään asteen verran syvemmäksi – olisihan se ollut epäkohteliasta näyttää hapanta naamaa, kun toinen hymyili niin iloisesti. Sinisten silmien analysoiva katse naamioitiin kätevästi vain pikaiseksi vilkaisuksi (pitihän hänen tietysti tsekata, millaisen muikkelin kanssa hän oli tekemisissä.) Toinen oli kauhean pieni ja hoikka, mutta samalla tarpeeksi naisellisen näköinen Jaredin makuun – toisaalta, viimeisen sanan saattoi sanoa vasta, kun tyttö seisoisi. Ja olisi alasti.
Mutta lupaavalta vaikutti, vaikkei Jared yleensä ollutkaan suloisten tyttöjen perään – kiltit ja viattomat olivat toisinaan ihan jees, mutta yleensä vain tylsiä. Ja loppujen lopuksi liian helppoja taivutella ties mihin, eiväthän ne vastaan osanneet sanoa. Tämä neitokainen vaikutti juuri sellaiselta.

Pitkä urheilija vaihtoi painoaan jalalta toiselle. Jared katsahti toiseen odottavasti, ja kun hän lopulta sai vastauksen, jätkä hymähti.
"Kohtalontoveri", Jared sanoi vilkaisten ohimennen tummatukan ristittyjä sääriä (vaikka ne eivät edustaneetkaan Jaredin yleistä makua, pitkät, hoikat ja seksikkäät, ne olivat ihan ok), kohauttaen sitten olkapäitään tytön kysymykselle.
"Meillä ois ollu aamutreenit", nuorukainen totesi haroen tummaahiuspehkoaan, ja laittaen samalla mieleen, että toinen tunnisti hänet – ei tuo muuten olisi tiennyt, että hän oli urheilija. Toisaalta, kukapa huutosakissa ei olisi tiennyt urheilijoita, ja ennen kaikkea, kuka koulun tytöistä ei tiennyt Jared Hawkinsia?
"Ne valopäät vaan unohti kertoa mulle, ettei niitä tänään ole." Katkeruus särähti äänessä, mutta katosi yhtä pian kuin oli tullutkin.

Kun toinen esitteli itsensä, Jared hymyili nyökäten hyväksyvästi – olihan hän muistanut, että se nimi oli jotain Corine-Cornelia akselilta.
"Jared", jätkä esitteli itsensä kohteliaisuusetiketin mukaan (oikeasti hän oletti, että tyttö tunsi hänet, ja piti tätä vain pienenä pakollisena muodollisuutena, kuten aina.)
"Haittaako jos liityn seuraan?" Jared kysyi lopulta hymyillen hienoisesti, esitellen niitä kuuluisia herrasmieselkeitään. Kun toinen kerta oli huutosakissa, Coral (vai Kitty) kyllä varmasti tiesi, ettei Jared ollut niin puhdas pulmunen, kuin mitä hän antoi olettaa: mutta Jared oli yleensä niin taitava tällaisissakin tilanteissa, ettei sillä oikeastaan ollut mitään väliä, mitä tyttö aluksi hänestä ajatteli. Muutaman hetken jälkeen tämäkin tapaus varmasti söisi hänen kädestään ja olisi valmis ihan mihin vain.

Coral ei oikein vieläkään tiennyt miten suhtautua Jarediin, sillä no.. Coralli ei yleensäkkään tiennyt miten suhtautua yhtään mihinkään. Niimpä tyttönen teki sen mitä aina teki, hymyili nätisti ja käyttäytyi fiksusti. Aina pitäisi antaa positiivinen kuva itsestään ja piti paheksua sellaisia ihmisiä, jotka käyttäytyivät brutaalisti.. Kuten se kakkosluokkalainen Aya... Ihme muikkeli.... Coral ei edes muistanut milloin olisi ollut vihainen tai itkenyt., tyttönen tyytyi vain hymyilemään aina.

Kun toinen kysyi saisiko liittyä seuraan, Kitty nielaisi kevyesti ja kohautti sitten olkiaan. Kyllähän hän pystyisi olemaan Jaredin seurassa täysin normaali joten mikäs siinä.
"Siitä vaan, jos jaksat katsella mun pärstää" Toinen lausahti nopeasti ja halusi välittömästi nielaista moisen törkeyden takaisin. Se oli kuitenkin jo myöhäistä, joten tyttönen käänsi katseensa pois Jaredista, ihan vain ettei tuon tarvinnut nähdä pojan virnettä enää. Suuta mutristettiin jälleen ja viimein kiinnitettiin huomio piirrustuslehtiöön, joka tungettiin sitten laukkuun. Samalla retkellä laukusta napattiin juomapullo ja hörppäistiin siitä nopeasti. Kurkkua oli kuivannut ikävästi jo hetken, johtui joko banaanista tai Jaredin yllättävästä seurasta.

Jälleen kerran toivottiin, että paikalle pölähtäisi joku ystävistä. Silloin olisi huomattavasti helpompi oppia toimimaan oikealla tavalla, kun voisi peilata jonkun muun tapoja.Coral oli huono toimimaan tämmöisissä tilanteissa, sillä yleensä se meni niin, että hän antoi periksi liian helposti. Paitsi siinä eräässä tietyssä asiassa, Coral oli nimittäin päättänyt pysyä viattomana mahdollisimman pitkään ja senkin tyttö oli päättänyt, ettei se viattomuus menisi päänahkojen keräilijöille.. Ei Ei Ei.
"Koulu on aamuisin kyllä ihan syvältä. Kaikki on jossain ja ei oo mitään tekemistä......." Coral huokaisi yhtäkkiä ja tuijotti eteensä, sillä ei kehdannut koko ajan tapittaa Jaredia. Tämä taas johtui siitä ettei Coral halunnut vaikuttaa fanilta eikä myöskään olla epäkohtelias. Toisaalta jos tilanteeseen olisi tullut joku toinen cheerleader olisi tilanne voinutkin mennä ihan toisin.

Muutama opettaja maleksi kaksikon ohitse ja vilkaisi jopa kulmat hivenen koholla sohvilla olevia. Coral oli opettajien lellikki, se tunnollinen kiltti tyttö, joka teki kaiken mitä pyydettiin.. Jostain syystä Coralilla oli kuva,ettei Jared ollut ihan samanlainen. Viimein ohitse käveli musiikinopettaja joka jämähti niille sijoilleen.
"Coral?" Mies kysyi ja ensimmäistä kertaa hetkeen tummatukkaista vitutti.
"Niin opettaja?"
Herra Willis tuijotti hetken Coralia ja sitten Jaredia. Sitten mies haroi epämääräisesti hiuksiaan ja virnisti leveästi.
"Jos sä haluat pysyä koulun viattomana, kilttinä tyttönä kannattais valita seura paremmin..." opettaja lausahti ja lähti naureskellen kulkemaan opettajanhuonetta kohti, jättäen Kittyn tuijottamaan peräänsä suu auki. Poskille oli noussut kevyt puna, sillä vaikka opettaja epäilemättä oli tarkoittanut tytön luonnetta tuli mieleen väkisinkin jotain ihan muuta.
"Willis on kyllä välillä niiiiiiin idiootti." Murahdettiin ja jatkettiin muka tyynenä seinän tuijotusta. Oravanmarjat soikoon, miten tämä aamu oli näin mennyt. Jos kukaan ei kohta ilmaantuisi paikalle, pitäisi laittaa tekstiviestiä jollekkin Jared-faneista.

Jared hymähti huvittuneeseen sävyyn laskiessaan treenikassinsa maahan, istuen sitten Coralin viereen sohvan toiseen nurkkaan – ei liian lähelle, muttei liian kauaskaan. Ei hän nyt sentään halunnut vaikuttaa miltään päällepäsmäriltä, koska tämä Kitty ei todellakaan olisi ainoa nainen, jonka Hawkins saattoi saada.
"Kyllä sua nyt jaksaa katsoa", koripalloilija heitti hienovaraisesti hymyillen ohimennen. Hänen ärtyneisyytensä oli jostakin kumman syystä kadonnut kuin tuhkatuuleen (tai no, oli sitä vielä vähän jäljellä, mutta sitä ei ulospäin näytetty), mutta kahvinkaipuu sentään oli vielä jäljellä. Pistävän siniset silmät loivat muutaman silmäyksen aulan kahviautomaatteihin, mutta Jared ei tehnyt elettäkään kävelläkseen yhdenkään luokse: oli niin moneen kertaan todettu, että niistä sai pelkkää laimeaa litkua, ettei hän halunnut tuhlata niihin kolikoitaan, vaikka niitä kuinka olisi ollut vaikka muille jakaa.

Nuorukainen ei voinut muuta kuin myötäillä Kittyn sanoja koulusta – kyllä, Jared oli ehdottoman samaa mieltä, koulu oli perseestä. Hän ei muutenkaan ollut mitenkään mainittavan kunnollinen oppilas, vaikka menestyikin koulussa hyvin – ei hän tyhmä ollut, laiska vain toisinaan. Ja elämässä nyt vain oli paljon oleellisempiakin asioita, kuin koulunkäynti.
Koripalloilija ehti nojautua sohvan selkämykseen ja asettautua noin muutenkin hyvään asentoon, kun aulan läpi käveli kaksi opettajaa, joista musiikinopettaja Willis pysähtyi kohdalle puhutellen Coralia. Jared oletti sen olevan jotain siihen peruuntuneeseen tuntiin liittyvää, mutta kun opettaja aukaisi suunsa, ei jätkä voinut estää tyrmistystä leviämästä kasvoilleen. Mitä tuo äijä oli juuri oikein sanonut?! Arvostellut Hawkinsia, ei nyt aivan suoraan, mutta ei kyllä varsinaisesti mitenkään kierrellen. Ja sanat, vaikka tuskin olivat irstaiksi tarkoitetut, kuulostivat kyllä juuri tasan siltä.
"Vittu mikä äijä", Jared sai puuskahdettua yhteen kiristettyjen hampaidensa välistä – tästä tuo Willis ei kyllä selviäisi kuin koiraveräjästä. Opettajat eivät todellakaan arvostelleet häntä noin!

Vilkaisu Kittyyn kertoi tytön tuijottavan jokseenkin itsepintaisesti seinää. Kevyt puna poskilla kertoi, että toinen oli luultavasti ajatellut Willisin sanat juuri samoin kuin Jaredkin, joten se siitä kiltistä ja viattomasta tytöstä sitten.
"Aika törkeää", Jared totesi heittäen myrkyllisen katseen nurkkaan, jonka taakse Willis hetki sitten oli kadonnut.

Samaan aikaan, kun Jared keskittyi miettimään, miten potkisi Willisin opettajakunnasta ulos, aulan ovet aukenivat ja Macy Austin pöllähti sisään kouluun. Korkokengän kopina täytti muuten kovin hiljaisen tilan ja Jaredin katse sinkosi automaattisesti sen suuntaan.

Macy haroi blondeja, suoristettuja hiuksiaan kävellen koroillaan aulan läpi, pysähtyen kuitenkin, kun äkkäsi jonkun kaksikon istumassa sohvalla. Nuden väriseen pitkään toppiin, minifarkkushortseihin, Miu Miun korkokenkiin ja Louis Vuittonin laukkuun sonnustautunut cheerleader järkyttyi näkemästään niin pahasti, että leuka loksahti auki ja taivaansiniset silmät pyöristyivät.

Memphis Austin ehti seistä hetken järkyttyneenä paikallaan, ennen kuin tuo kokosi itsensä ja kasvoille ilmestyi tietäväinen, rasittava hymy, kun naurettavan näköisesti keimaillen vaaleaverikkö lopulta käveli sohvan luokse, jolla Jared Hawkins ja Coral Hale istuivat. Kyllä, Jared, se naistenaurattaja Jared, se himputin komea Jared, ja sitten Coral Hale, juuri se, joka on niin kiltti ja viaton. Tämä tilanne ei näyttänyt Macyn silmissä kovin viattomalta (jos totta puhutaan, tämä oli cheerleaderin pään sisällä yhtä iso asia, kuin hän olisi löytänyt kaksikon vessasta nuolemasta toisiaan.)

"Heippa Kitty!" Macy hihkaisi aurinkoisesti väläyttäen valkean hammasrivistönsä koko maailmalle, antaen katseensa sitten kiertää Jarediin – voi että, toinen oli niiiiiiin komea!
"Ja moi Jared", tyttö lisäsi vielä hihittäen tervehdyksensä perään lyhyesti. Jared kohotti kulmaansa blondille ja olisi halunnut samoin tein hakata päätään seinään tai vähintäänkin paeta paikalta: tuo typerä pikkublondi vaikutti juuri niin vajaalta, että sen ei tarvinnut kuin ilmestyä paikalle, ja Jaredia jo ärsytti. Hänellä ei ollut hajua tämänkään tapauksen nimestä, mutta hän kyllä muisti, että tuolla oli kaksoissisko (joista se toinen oli kyllä se paremman näköinen. Ja muutenkin paljon järkevämmän oloinen, ainakin kuulopuheiden mukaan). Ärsyttävä kikatus sai Hawkinsin pyörittelemään ajatuksissaan silmiään, mutta sen sijaan, että hän olisi näyttänyt sitä ulos päin, komeille kasvoille kohosi vain miellyttävä hymy ja urheilija nyökäytti päätään esittäen tervehdyksen Macylle, joka loisti kuin naantalin aurinko, kun Jared Hawkins puhui hänelle.

"Mitä te oikein teette?" oli harvinaisen typerä kysymys, mutta sävy ja kulman kohotus Coralille kertoi, että siinä oli takana myös jotain muutakin – no hei haloo, kyllä Macy halusi tietää, jos Coral sääti jotain Jared Hawkinsin kanssa! Sitä paitsi, Jaredhan seurusteli Maddisonin kanssa, joten kaiken järjen mukaan Kitty ja Jared ei ollut toimiva yhtälö, mutta miksi ne sitten istuivat kahdestaan aulan sohvalla? Macyn aivot raksuttivat hurjaa vauhtia, mutta blondilla ei käynyt mielessäkään mikään arkipäiväinen selitys, kuten se, että he vain istuivat. Takana oli pakko olla jotain muutakin!

//jaa et vissii maratonia kirjottanu ja sillai :')//

Kitsune ei todellakaan nauttinut tämänhetkisestä tilanteesta. Miten hän olisi voinut nauttia, kun seurassa oleskeli Jared ja ongelma oli edelleenkin täysin sama. Miten suhtautua kyseiseen nuorukaiseen. Samassa Jared oli ruvennut kommentoimaan varsin kärkkäästi musiikinopettajan toimia. Kitty vilkaisi toiseen silmät hivenen suurentuneina. Tummat silmät arvioivat toisen mielentilaa varsin nopein liikkein. Teki mieli kysyä miten toinen nyt noin kovasti oli aiheesta hiiltynyt, olihan Willis kuitenkin vain vitsaillut, vaikka se idiootilta tuntuikin. No, asia päätettiin jättää kysymättä ja sen sijaan purskahdettiin aitoon nauruun. Nyt ei ehditty miettiä miten tilanne ratkaistaisiin hyvien käytöstapojen mukaisesti, vaan naurettiin iloisesti.
"Ole hiljaa Jared, Willis vain vitsaili.. " Tyttö puuskahti sitten ja tuijotti toista virnistellen. Jää oli ehkä jopa onnistunut sulamaan Kittyn ympäriltä, sillä moinen tunnemyrsky herran puolelta oli kertakaikkiaan huvittavaa.

Hetken aikaa Coral malttoi pidätellä nauruaan ja pyyhkäisi silmäkulmaansa johon oli ilmestynyt muutama naurunkyynel. Voivoi.. Tilanne oli kerrassaan erikoinen.
"Mutta mitä ilmeisemmin sinun olisi kannattanut valita seurasi paremmin... Opettajat yleensä tykkää kiusata mua" Coral lausahti sitten ja rupesi uudestaan nauramaan. Itseasiassa nauraminen oli kyseiselle neitokaiselle liiankin ominaista ja sen lopettaminen oli välillä liiankin hankalaa. Joskus Coral toivoi osaavansa olla ihan erilainen. Vakava ja semmoinen jonka ihmiset ottaisivat aina tosissaan.. Yleensä Coral nimittäin ohitettiin hyvinkin tyylikkäästi, sillä tyttönen ei itse osannut/halunnut puolustautua. Eipä sellainen nappisilmän elämää haitannut ja toisaalta. Mieluummin hän pysytteli hyvissä väleissä ihmisten kanssa, kuin tappeli joka asiasta.

Siinäpä sitä sitten hihiteltiin, kunnes aulaan pölähti joku, jonka naamaa Coral ei voinut olla tunnistamatta. Macy...
"Hei Macy" Kitty huudahti helpottuneena ja hymyili toiselle aurinkoisesti. Kerrankin Macy oli ilmestynyt oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja Kitty oli toiselle siitä avoimen kiitollinen. Tämähän helpottaisi ikävää tilannetta varsin mukavasti. Niimpä tummatukkainen nojautui hivenen taaksepäin sohvalla ja napitti toista tummilla silmillään.

Helpottunut olotila vaihtui kuitenkin jälleen salamannopeasti, sillä Kitty ymmärsi varsin nopeasti mitä Macyn ihmettelevä katse tarkoitti. Jälleen kasvoille laskeutui epämääräinen ilme, huulia mutristettiin ja siltikin koitettiin näyttää mahdollisimman iloiselta.. Tilanne oli kuitenkin varsin epämiellyttävä ja vähän hankalakin. Miten hemmetissä hän saisi taottua MACYN, päähän että he vain olivat osuneet samaan paikkaan ja istuneet jutustelemaan. Macyllä oli myös ikävä piirre juorujen levittämiseen, kuten epäilemättä jokaisella huutosakkilaisista.
"Macy me istutaan ja jutellaan. Mun musiikintunti peruttiin ja Jaredin harkat peruttiin, joten satuttiin vain istumaan tähän." Coral sanoin varsin tiukasti ollakseen ehkä huutosakkilaisista se kiltein tyttö, joka antoi yleensä aina kaiken periksi. No, Kitty ei vain halunnut mitään epämääräisiä tarinoita liikkeelle tästä 'tapahtumasta'.
"Liity toki seuraan. Miten sä muuten olet täällä näin aikaisin? Luulin et sulla alkoi vasta myöhemmin koulu" Coral jatkoi, vilkaisi nopeasti Jaredia ja käänsi jälleen aurinkoisen ilmeensä Macyyn. Voi miksi hän ei osannut näyttää tarpeeksi varoittavalta. Olisi ollut kiva osata tukkia Macyn turpa, mutta sellaiseen Kitty oli liian.. Pikkutyttö.

"Ainiin.. Oliko meillä treenit tänään tai jotain? "

// en toki. kahdella hahmolla vaan tulee pakosta pitempää :---D

Kittyn virnuilu ei saanut Jaredia yhtään paremmalle tuulelle – häntä ärsytti suunnattomasti Willisin suhtautuminen häneen, oli se sitten vitsailua tai ei. Ja opettajat eivät muutenkaan puhuneet hänestä noin, eivät edes vitsillä. Sen takia nuorukaisella olikin valtavan suuri mieliteko irvistää Kittylle ja käskeä tuota suksimaan kuuseen, mutta koska Jared ainakin toistaiseksi halusi pitää kiinni herrasmiesmäisyydestään, tyytyi urheilija vain virnistämään iloisemmin tytölle ja kohauttamaan olkiaan (aika hyvä esitys Jaredin omastakin mielestä, ottaen huomioon, että hetkeä aiemmin hän oli ollut valmis repimään Willisiltä pään irti. Ja oli vieläkin, ne tunteet vain oli kätketty piiloon ulkokuoren alle.)

Jared olisi samoin tein halunnut mennä hakkaamaan päätään seinään – Kitty ei sentään vaikuttanut niin vajaalta, millaisen kuvan tämä blondi oli ehtinyt itsestään jo antaa. Täytyi myöntää, ettei Hawkins odottanut saavansa kokea enää mitään vastaavaa koskaan, mitä hän oli kokenut ollessaan Bianca McIntoshin kanssa sokkotreffeillä – voi hyvää päivää, nuorukainen sääli vieläkin itseään siitä tapauksesta. Siltikin Jaredilla oli huono aavistus tästä, varsinkin, kun tämän vaaleaverikön kasvoilta oli luettavissa ilme, joka kertoi, että tuolla pyöri aivan muunlaiset selitykset mielessä, kuin mitä Kitty oli juuri kaverilleen tarjonnut.

Epäileväinen katse viipyi Macyn silmissä, kuten arvata saattoi. Jared tyytyi istumaan vieressä ja nojaamaan kädellä poskeensa, toivoen, että tuo Macyksi nimitetty lähtisi vetämään, että hän pääsisi jatkamaan juttuaan Kittyn kanssa. Se oli jäänyt vähän pahasti kesken, kun se perkeleen Willis oli tullut laukomaan harvinaisen paskoja juttuja.
"Ahaa... Aika hyvä sattuma", Macy tokaisi ovelasti hymyillen, pöyhien blondeja hiuksiaan, luoden vaivihkaisen silmäyksen Jarediin (joka oli kyllä kaikkea muuta kuin vaivihkainen). Katse suuntautui takaisin Kittyyn, ja se kertoi, ettei tämä keskustelu todellakaan jäisi tähän.
Memphiksen ovela hymy vaihtui iloiseen, kun Kitty kyseli hänestä ja hänen menemisistään – totta kai Macy mielellään puhui itsestään. Ja seuraan liittymiskutsukin kai cheerleaderin valoisalle mielelle, siinä missä Jaredia se lähinnä vitutti.
"No kun kävi vähän hassusti, kun siis mulla piti olla matikan kertaustunti, mutta sitten sitä ei ollukkaan, mut olin jo tulossa koululle, niin aattelin sitten, että ihan sama mennä jo. Mietin, et tekisin vaikka sitä hissan projektia eteenpäin, niin ku kirjastossa, mut sitten huomasin teidät ja aattelin tulla vaihtamaan kuulumisia", Macy pajatti yhteen putkeen huulten kääntyessä ylöspäin. Tottahan tuokin oli, mutta itse asiassa Macyllä oli myös ollut aikomus mennä seuraamaan koripalloilijoiden treenien lopetus, harmi vain, että se ohjelmanumero näytti tältä päivältä olevan peruttu.

"Ja joo on meillä treenit, iltapäivällä. Hei haloo Kitty, kyllä tollaset pitäis muistaa", Macy sanoi moittivasti toiselle ja naputteli laukkunsa pintaa sormillaan, vilkaisten Jarediin ja hihittäen lyhyesti.
Jared kuunteli blondin selitystä vierestä tympääntyneenä, joskin peittäen sen pienen hymyn alle. Häneltä ei jäänyt huomaamatta yksikään pitkä katse, jonka Macy häneen loi, ja poika myös vastasi yhteen niistä: nopeasti, ohimennen, heittäen lyhyen hymyn. Ja koripalloilija oli aivan varma, että hän näki tutinaa blondin hoikissa säärissä. Voi miten helppoja tytöt joskus osasivatkaan olla... Pitäisi lisätä tämä cheerleder-Macy helppojen listalle, tosin, tyttö vaikutti Jaredin makuun jopa hieman liiankin helpolta. Haasteelliset olivat yleensä mielenkiintoisempia, kuin tällaiset, jotka olisivat valmiita kapsahtamaan Jaredin kaulaan yhdestä sanasta. Tosin, olihan sekin mukavaa seurata vierestä, kun tytöt yrittivät peitellä ihastustaan hänet nähdessään.

"Mites teidän ohjelma edistyy?" Jared kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen vilkaisten ensin Macyyn ja luoden sen jälkeen pidemmän silmäyksen Kittyyn.
"Kai te tuutte kannustamaan ens peliin?" nuorukainen kysyi hymyillen aavistus flirttiä mukana, tietäen vastauksen jo ennalta, haluten vain kääntää puheenaiheen johonkin muuhun kuin siihen, minkä takia Macy oli tähän aikaan koulussa.

Jaredin kyllästymisestä huolimatta Kitsune oli täysin mukana Macyn jutuissa. Olihan tuo tottakai kokenut kana-juttujen kuuntelija vaikkei itse ehkä ihan samalla äänenpainolla ja asenteella puhunutkaan. Kaikenlisäksi he olivat Macyn kanssa samanikäisiä, joten juttuja tuli vaihdettua useamminkin kuin kerran päivässä. Sitäpaitsi Kittyn mielestä Macy oli todella viihdyttävä ihminen eläväisine juttuineen ja vaaleine kutreineen.
"Aijaa sullois ollu matikan kertausta.. Munkin pitäs varmaan tulla sinne, koska musta tuntuu että matikka laskee kasiin ja en tykkää" Tyttö lausahti ja nyrpisti jälleen huuliaan, joskin hivenen eri tavalla kuin yleensä. Nyt huulet nimittäin rypistetiin kiinni nenään. Sillä kuvattiin lausahdusta, en tykkää..
"Muttako mullon yleensä se musiikki tässä.." Jatkettiin sitten luontevasti ja nyökkäiltiin Macylle iloisesti.

Kit hymyili leveästi Macyn moitteille ja kohautti pienesti olkiaan.
"No muttako en mä muistanu oliko ne tänää vai huomenna.. Anteeks" Toinen sanoi ja loi lähinnä koiranpentumaisen ilmeen kasvoilleen. Samaisella ilmeellä Kits sai vanhemmiltaan ihan kaiken mitä ikinä saattoi haluta, tosin ilme oli harvemmin käytössä.. Koska yleensä Kitts sai aivan tarpeeksi ja liikaakin ilman moisia vippaskonsteja ja toisekseen.. Tyttönen oli liian kiltti anelemaan vanhemmiltaan mitään. Coral vilkaisi sivusilmällä Jaredia, joka näytti vaihtavan Macyn kanssa katseita. Hmmn. Macy olikin kieltämättä upean näköinen ja niin uskomattoman rohkea toimissaan.

Jared kysäisi jotain uudesta ohjelmasta, jolloin Kits käänsi viimein kokonaan tummat silmänsä nuorukaiseen. Toista yritettiin jälleen hivenen tulkita, sillä nyt oli loistava tilaisuus.. Macykin nimittäin tuijotti Jaredia, joskin HIVENEN eri tavalla kuin Kitsune itse. Tyttö vilkaisi nimittäin sivusilmällä Macyyn, joka vaikutti täysin lumoutuneelta. Eikä aasialaissyntyinen voinut ymmärtää syytä siihen. Siis Jared oli hyvännäköinen ja vaikutti ihan mukavaltakin, mutta.. Kitty ei silti himoinnut ketään tuolla tavalla, ei ollut koskaan edes ihastunut kehenkään saatika palvonut jotain niinkuin Macy näytti tekevän.
"Se on hyvällä mallilla ja onneksi kaikki meidän tytöt on tosi lahjakkaita.. Varsinkin kolmoset.. Toivottavasti mäkin olen niin taitava joskus" Joo, oli Kitsunellakin fanityttö-moment, mutta hivenen eri syystä kuin Macylla.

Sitten tummatukkainen sulkikin taas luonnollisena suunsa ja siirtyi taka-alalle tuijottamaan Macyn hyvinhyvinhyvin näkyvää flirttiä. Tämä taas oli Coralin mielestä varsin kummallista, hän oli nimittäin saanut sen kuvan, että vaikka Jared olikin naisten kaataja, tuo seurusteli Maddisonin kanssa.. Kummallista.
"Macy, menettekö te tänään ostarille tyttöjen kanssa? Mun pitäs varmaan saada uus mekko ja mä tarviin jonkun makutuomariksi" Kits sanoi yllättäen moisen ajatuksen muistuneen mieleen. Äitihän oli vielä antanut rahaakin hänelle moista tarkoitusperää varten.
"Ja sitäpaitsi mä luotan teidän makuun.." Hymyiltiin iloisesti vaaleakutriselle, joka näytti nytkin Kittyn mielestä muotilehdestä karanneelta mallilta.

Macy oli harvinaisen aurinkoisella tuulella ottaen huomioon, että matikan kertaus oli peruttu ja häneltä tuhraantui hyvää laittautumisaikaa - mieluummin hän olisi jäänyt meikkaamaan kotiin, kuin tullut tekemään koululle jotain historian esitelmää (joskaan Macylla varsinaisesti ei edes ollut aikomusta tehdä sitä, hän olisi mennyt kirjastoon vain selailemaan muotilehtiä, joita oli historian kirjojen sijaan pakannut laukkuunsa. Hän vain yritti tehdä vaikutusta Jarediin.)
"Joo, kannattaa kyllä tulla jos tuntuu, ettet osaa", blondi selitti pätevällä äänensävyllään, pyöritellen paria hiussuortuvaa sormensa ympärillä, "siellä kyllä ainakin oppii sitten. Mun piti mennä sen takia, kun jäin parilta tunnilta pois, kun olin kipeänä." Sen lisäksi, että hän oli ollut kipeänä, Memphis oli suorastaan surkea matikassa, joten kertaus oli hänelle kyllä enemmänkin kuin tarpeen.

"No, ens kerralla sitten muistat", Macy sanoi hymyillen Kittylle, nyökäyttäen päätään. Oikeasti ei ollut Macyn asia neuvoa Kittyä, ei tietenkään ollut, mutta silti blondilla oli jokin pakonomainen tarve ohjastaa tummatukkaista aasialaista – tiedä häntä sitten miksi (varmaan tehdäkseen vaikutuksen Jarediin.)

Jared seurasi sananvaihtoa vierestä hiljaisena, nauttien sitten saatuaan käännettyä molempien tyttöjen huomion itseensä (Macyn huomiota nyt ei ollut järin vaikea noin muutenkaan saada, mutta Kitty oli viime minuutit tuijottanut vähän turhankin tiiviisti vaaleahiuksista joukkuekaveriaan). Hymy leveni muutaman asteen ja katse käväisi Coralissa – ei liian pitkään, mutta ei mikään lyhyt, ohimenevä vilkaisukaan.
"Joo, kolmoset on tosi hyviä!" Macykin yhtyi ylistyspuheeseen tuijottaen silmät säteillen Jaredia. Tyttö tuli juuri aukaisemassa suunsa kehuakseen ylitsevuotavasti myös kakkosia ja tietenkin ykkösiä, eiväthän hekään huonoja olleet, mutta Jared ehti (nuorukaisen onneksi) keskeyttää blondin.
"Eiköhän teistä tule", Jared sanoi virnistäen lyhyesti, "ellei parempiakin, kun kerta ootte nyt jo noin hyviä."
Tämä oli niitä Jaredin kehun-teitä-koska-yritän-iskeä-teidät –kommentteja (tai no, se ehkä oli enemminkin suunnattu Kittylle, Macy oli jo valmiiksi niin Hawkinsin charmin pauloissa, että tuo ei tarvinnut enää yhtään enempää rohkaisua, tai pian tyttöparka kuvittelisi heidän olevan yhdessä tai jotain. Näitäkin oli nähty vuosien varrella).

Macyn kuolaava tuijotus katkesi, kun Kitty puhui hänelle – blondi kääntyi cheerleader-kaverinsa puoleen ja väläytti sädehtivän hymyn.
"Totta kai me mennään", vaaleaverikkö totesi, kuin se olisi ollut itsestäänselvyys, "tuu säkin, niin me voidaan olla makutuomareina." Macyn silmät tuikkivat innostuksesta, sillä sen lisäksi, että hän sai puhua Jared Hawkinsin kanssa, iltapäivällä olisi tiedossa shoppailua (ja juoruilua!) tyttöjen kanssa ostarilla. Mikäs olikaan sen parempaa elämää! (Kyllä, Macy Austinin maailmankuva on hitusen suppeahko.)
Jared haroi tummia hiuksiaan nojautuen paremmin sohvan selkänojaa vasten: jos hän aikoi pysyä skarppina koko tämän keskustelun ajan, hänen pitäisi todella tsempata, sillä häntä ei liiemmin jaksanut kiinnostaa tyttöjen shoppailureissut. Tosin, olisihan hänkin voinut makutuomariksi lähteä... Jos kyseessä olisi yksi tai korkeintaan kaksi kauppaa niiden parinsadan sijaan.

"No toisista tulee ihan huippuja, mulla näkyy vähän liikaa mun tanssitausta... Rupeen aina liian tanssilliseksi siinä hommassa" Kitty sanoi virnistellen Jaredille. Kyllähän Kitsune tiesi välillä näyttävänsä lähinnä huvittavalta treeneissä, kun kasvoille oli jumittanut dramaattinen ilme ja kroppa sheikkasi liikaa musiikin tahtiin.. No, siihen oli jo oikeastaan tyydytty ja toisaalta.. Pystyikö kilpatanssin harrastaja koskaan lopettamaan tanssimista, ei todellakaan.
"Ja toisilla on niin hyvin muut harrastukset sujut huutosakin juttujen kanssa että niillä on jo siksi etulyöntiasema" Kitty jatkoi analyysiaan, kyllä cheerleading oli Kitsunelle tärkeää ja nämä analyysit siinä sivussa. Koska eihän koskaan voinut kehittyä paremmaksi, jos ei osannut analysoida omia virheitään yms.

Kitty tuijotti Macya ihastuneena ja hymyili edelleen. Ihanaa toiset siis olisivat tulossa shoppailemaan hänen kanssaan. Mikään ei siis voisi mennä mönkään uuden mekon ostossa.. Ihkuttava ilme naamallaan tuo kääntyi hetkeksi katsomaan Jaredia ja samantien ilme katosi. Vaivautuneena tyttö nojautui hivenen syvemmälle istumapaikassaan. Aasialaistyttönen ei edelleenkään tiennyt miten olisi ollut toisen seurassa. Varsinkin kun Macy kuolasi toista niin avoimesti. Olisiko hänenkin kuulunut ihkuttaa Jaredia? Toisaalta, jos kyseessä olisi ollut Jaredin näkeminen jossain toisessa tilanteessa... Silloin hän olisi ollut yksi ihkuttajista.. Varmaankin.. Mutta tuossa, kun toinen istui ihan vieressä.. Tuntui luonnottomalta alkaa kuolaamaan.. Hmmn..

Vähän matkan päästä kuului yllättäen oven sulkeutuminen. Sitten askeleet lähtivät kulkemaan kohti aulaa. Kitsune pinnisti kuuloaan ja käänsi katseensa siihen käytävään, josta luuli askelten tulevan. Viimein näkyville astelikin jälleen yksi cheerleader. Kittyn silmät laajenivat, kasvot punehtuivat ja kasvoille jumitti jälleen mahdollisimman suloinen hymy.
"Huomenta Cielo" tyttö huudahti ja sai pitkänhuiskean punapään kääntämään katseensa kolmikkoon. Cielon kasvoille kohosi hymy ja tuo lähti tassuttelemaan sohvia kohti.
"Huomenta Kitty, Macy.. Ja sä olit vissiinkin Jared?" Cielo vastasi ja katsahti kaikkia vuorotellen. Siinävaiheessa Kitty ei enää tiennyt mitenpäin olisi... Cielohan oli VANHEMPI huutosakkilainen,joka muisti heidän nimensä ja tuli vielä keskustelemaan heidän kanssaan.. IIIIIIIIK

Cielon oli tehnyt lähinnä mieli juosta, kun oli tajuttu blondin tyttösen olevan Macy. Cielo ei voinut sietää kanailua ja ikävä kyllä tuo oli saanut tästä nimenomaisesta huutosakkilaisesta juuri kanamaisen kuvan.. Niimpä Cielo tyytyi tuijottamaan pientä aasialaista,joka näytti varsin pirteältä sekä Jaredia, jonka maine oli kantautunut jopa punapään korviin.. vaikkei tyttö kauaa koulussa ollut vielä ollutkaan..
"Miksi sä olet täällä näin aikaisin?" Kitsune kysyi silmät suurina ja tuijotti tyttöä ihaillen. Cielo oli Kitsunen silmissä täydellinen. Kroppa oli upea, ja vaikka tällä kertaa pitkiä sääriä ei oltukkaan korostettu koroilla... Ne olivat silti edelleen pitkät, sirot ja uuuupeat.. Miksiköhän kaikki vanhemmat cheerut olivat niin mahtavia? Tämä ajatus jumitti hetken aasialaisen päässä.
"Tulin suoraan harkoista, ja ne oli jo puoli seiskan aikaan.. Siksi asukokonaisuuskin voi olla hivenen rennompi kuin yleensä." Cielo sanoi reippaasti hymyillen, eikä vaikuttanut aikaisesta herätyksestä huolimatta yhtään väsyneeltä.

Jared hymähti huvittuneeseen sävyyn Kittyn sanoille tuon tanssitausta – ai, että tyttö harrasti tanssia? No sehän passasi.
"Tuskin", koripalloilija heitti vastaukseksi pienoisen hymyn kera, "ja jos heittäydytkin, niin tuskin se mikään ongelmakaan on. Ei olla koskaan kiinnitetty ainakaan huomiota – huonossa mielessä."
Meillä Jared viittasi itseensä ja joukkuekavereihinsa, kyllähän he olivat ehtineet tuijotella huutosakkilaisia useampienkin treenejen ajan ja sen lisäksi vielä peleissä (ja nimenomaan jalkapallopeleissä, ei koripallo. Kesken oman pelin ei kärsinyt vilkuilla naisten suuntaan, silloin piti keskittyä vain siihen käsillä olevaan tekemiseen tai sai satavarmasti huutia joka ikiseltä. Eikä Jaredilla ollut silloin mitään haluakaan tuijotella naisia, kun oli tärkeä peli käsillä.)
Poikaporukalla oli yleensä kiivas arviointi siitä, kuka oli porukan parhaimman näköinen cheerleader ja arvostelu siitä, kenellä oli parhaat sääret, paras perse tai parhaat tissit oli toisinaan melko rankkaakin, mutta vähintäänkin oikeutettua. Hawkins ei ollut koskaan jaksanut uskoa, että naiset roikkuivat koristreeneissä itse lajin takia, ehei, ne roikkuivat siellä sen takia, että joukkueessa pelasi hänen itsensä kaltaisia jätkiä ja toisinaan ilman paitaa. Yhtälailla naisetkin arvostelivat sitä kenellä oli paras sixpack, joten Jared ei tajunnut, mikä oikeutti naiset sitten kilahtamaan, jos arvosteli niiden tissejä. Sehän oli täsmälleen sama asia.

Askeleiden äänet saivat Jaredin siniset silmät suuntautumaan niiden suuntaan. Myös Macy kääntyi korkokenkiensä päällä nähdäkseen, kuka tulija oli – blondi ei halunnut missata mitään, koska siellä saattoi tulla aivan kuka tahansa (ehkä esimerkiksi joku toinen koripalloilija! Vaikka Dante Ricci... Oli lähellä, ettei Macy alkanut läähättää pelkästä pojan ajattelemisesta.)
Vaaleaverikkö oli ehtinyt maalailla päässään jo ties millaisia kuvia paidattomista urheilijoista, jotka kaikki tulisivat aulaan, sen takia ensimmäinen asia, joka kasvoilla näkyi, oli pettymys, kun sisään kävelikin cheerleader. Ilme kirkastui kuitenkin hyvin pian, sillä vaikkei sieltä tullut paidattomia urheilijoilta, sieltä tuli Cielo! Macy oli aina ihaillut (ja kadehtinut) vanhempi luokkalaisia huutosakkilaisia, koska he olivat niin täydellisiä. Sellainen Memphis itsekin halusi olla.
"Hei Cielo!" Macykin tervehti hymyillen iloisesti paikalla saapuneelle oranssihiuksiselle. Hän halusi pysyä hyvissä väleissä kaikkien cheerleaderien kanssa, sitä Mileykin aina toitotti, että piti pitää suhteet kunnossa ja niin edespäin. Macy yritti kerrankin antaa kaksoissiskolleen aihetta ylpeyteen.

Jared ei ollut näyttänyt tippaakaan pettyneeltä, kun sisään oli kävellyt oranssihiuksinen cheerleader. Hänelle ei näemmä oltukaan tehty tepposia, ja Hawkins ei enää ollut vihainen joukkuekavereilleen siitä, että nuo olivat unohtaneet infota hänelle treenien peruuntumisesta – miksi hän olisi vihainen, kun tämä ajanviettotapa ei ollut lainkaan hassumpi?
Siniset silmät vilkaisivat laskelmoivasti Cieloksi kutsutun tytön päästä varpaisiin kuin ohimennen, kiittäen sitten kiltisti huomionsa tuon kasvoihin, vaikka mieli olisi tehnyt tuijottaa noita jumalaisia sääriä. Jared muisti kehuneensa kilpaa neitokaisen pitkiä sääriä joukkuekaverinsa kanssa, eikä ollutkaan kehunut suotta – ne todella olivat upeat.

Tummahiuksinen nuorukainen kohensi ryhtiään penkillä osoittaakseen jonkinlaisia käytöstapoja, nyökäyttäen päätään myöntävästi Cielon sanoille, tervehtien tuota heti tekonsa perään. Hän ei ollut liiemmin ollut tekemisissä kenenkään kanssa näistä kolmesta – ei Macyn, ei Kittyn eikä Cielonkaan, joten Jared ei laittanut pahakseen tällaista aamupäivänviettoa. Sittenpähän hän pääsisi hieman paremmin jyvälle, millaisia nämä neitokaiset olivat. Silmät hymyilivät veijarimaisesti Jaredin katsellessa Cieloa tuon kertoessa syynsä, miksi oli tullut niin aikaisin – tämä vuoden Kittyä ja Macya vanhempi cheerleader oli kyllä kiinnittänyt Hawkinsin huomion (eikä vain niiden kuuluisien säärien takia.)

Macy näytti yhtä aikaa ihailevalta ja kateelliselta kuunnellessaan ja katsoessaan Cieloa – toinen näytti niin hyvältä, vaikka oli herännyt aikaisin, käynyt treeneissä ja pukeutunut vielä tuolla tavoin... No, ei mitenkään erityisen tarkasti ja huolitellusti, vaan rennosti? Memphis itse ei tuntenut pukeutumisessaan sanaa rento, eikä hän koskaan käyttänyt tuollaisia löysiä raitapaitoja, kuten Cielo.
"Tosi hyvä asu silti", Macy kehaisi aavistus kateutta äänessään, "oot kauheen kaunis." Vaikka kateus pilkistikin äänestä, olivat sanat ja pieni hymy silti vilpittömät.

Sohvalla istuva Jared pyöräytti silmiään salassa muilta erottaessaan kateuden blondin äänestä – hänellä oli sen verran hyvä ihmistuntemus, ettei se tuottanut suurtakaan ongelmaa. Se vain oli huvittavaa, miten cheerleaderit tuppasivat olemaan uskomattoman kateellisia toisilleen, vaikka näyttelivät (tai yrittivät) näytellä jotain aivan muuta.
"Mitkä treenit sulla oli?" Jared heitti rennosti kysymyksen Cielolle, "huutosakkitreenit on kuulemma vasta iltapäivällä."

Kitsune vilkaisi Macya kulmaansa kohottaen. Toinen vaikutti jotenkin.... Kateelliselta, pettyneeltä ja ilahtuneelta... Kaikki näitä vielä yhtäaikaa.. Miten sellainen oli edes mahdollista! Kuinka joku kykeni tuntemaan noin montaa tunnetilaa yhtäaikaa.. Hämmentävää kerrassaan. Aasialaistyttönen siis tuijotti ensin Macya silmät ymmyrkäisinä. Sitten käännettiin katse takaisin Cieloon ja punastuttiin heleästi, kun toisen katse kohdattiin. Hitsi kun tokaluokkalainen oli upea.. Hämmentävän upea.. Ehkä siksi Macykin tilttasi niin pahasti.. Sitten katse hakeutui Jarediin, joka näytti ryhdistäytyneen. Kasvoille levisi virnistys, kun tajuttiin mikäs olikaan syy Jaredin muutokseen. Ei tainnut koira karvoistaan päästä tai jotain sitä rataa..

Cielo tuijotti tyttöjä ja mieli teki edelleen lähteä jatkamaan matkaa. Macy hehkutti hänen räjähtänyttä asukokonaisuuttaan ja Kitty vain punasteli sohvalla. Jared vaikutti ainoalta täsyjärkiseltä koko porukassa, mutta miesparan täysjärkisyyttä vesitti tuon maine.... Ei sillä, että Cieloa olisi kiinnostanut se, vaikka Jared makaisi kaikkien koulun naispuolisten kanssa.. Koska oltiin jo täysin totuttu siihen että tietyt ihmiset (Ciara) hyppivät kukasta kukkaan..Niimpä Jaredia tuijotettiin täysin hyväksyvästi hymyillen ja viimein sitten istahdettiin sohvia vastapäätä olevalle pöydälle. Sitten piti toki ristiä ne kuuluisat pitkät sääret.
"Voimistelutreenithän mulla.. Pari kertaa päivässä pitää käydä treenaamassa. Tai no on toki vapaapäiviä ja rennompaakin välillä.. Mutta tänään menen vielä toisen kerran käymään salilla" Cielo vastasi tyynesti toisen kysymykseen ja kohotti huvittuneena kulmaansa Kittylle, joka oli henkäissyt varsin kuuluvasti.
"Siis sulla on kahdet treenit vielä huutosakin treenien lisäksi. VÄHÄN SÄ OLET REIPAS" Kitty henkäisi ja tuijotti huomattavasti itseään pidempää neitokaista silmät ymmyrkäisinä.
"No ei mulla aina ole, mutta nyt mulla on kisat tulossa joten on vähän pakko.. Varsinkin pallon kanssa meinaa lähtä järki nykyään... Tänäänkin onnistuin heittämään sen liian korkealle ja sitten se mojahti onnistuneesti päähäni" Cielo sanoi virnistellen ja sai Kittyn hihittämään. Sitten porkkanapää kääntyi taas Macyn puoleen.

"Etkö sä olekkin toinen niistä kaksosista?" Cielo kysäisi sitten samalla kun päänsisällään totesi kysymyksen olevan oikeassa.
"Kiitä luojaas että sun kaksonen on normaali.. Samaa ei voi sanoa omastani" Tyttö sanoi virnistäen ja jatkoi jälleen huomionsa jakamista. Cielo ei halunnut jättää ketään ulkopuolelle keskustelusta, joten nyt piti vähän sukkuloida. Kitty näytti olevan onnensa kukkuloilla jostain, joten tyttöä ei ilmeisesti tarvitsisi sen kummemmin huomioida.
"No Jared, eikös nuoret miehet tarvitsekkaan paljon unta, varsinkin jos mä olen oikein päätellyt sä et taida kauheesti harjoittaa sitä nukkumista öisin" Cielo virnuili ja sai tällä kertaa Kittyn hymyn hyytymään. Eihän tuollaisia sopinut laukoa Jaredille.. Toisaalta, Cielo olo niiiiiiiiiin mukava ja niiiiiiin rento ja niin huippu, ihana ja upea.. Joten ehkä se oli sallittua silloin.

Kitsune tuijotti Cieloa, Jaredia, Macya.. Cieloa, Jaredia, Macya ja jälleen kierros alkoi alusta. Cielo taas oli jumittanut tuijottamaan kaukaisuuteen.
"Kukahan tämän päivän reenit vetää" Mutistiin sitten ja vilkaistiin samassa seurueessa istuvia tyttöjä, etenkin Macya.. Blondista sai välittömästi sen kuvan, että tuo tiesi toisten asiat paremmin kuin muut.. Välillä Cielosta tuntui että tietyt ihmiset cheerleader porukoissa tiesivät toisten asiat paremmin kuin omansa.. Mikä oli lähinnä hämmentävää.

Jared kohotti kulmiaan yllättyneenä oranssihiuksisen neitokaisen vastauksesta – täytyisi nostaa hattua, kun Cielo kerta kävi kaikkien voimistelutreeniensä lisäksi huutosakkiharkoissa. Ei sillä, että Hawkins itsekään mikään noviisi olisi ollut urheilun suhteen, sillä jätkä oli toisinaan jopa huvittavan tarkkaavainen treenaamisensa suhteen. Koripallotreenien lisäksi Jared veti salitreenejä (oli helppoa, kun oli oma kuntosali), ui (oli helppoa, kun oli oma uima-allas) ja lenkkeili (oli helppoa lähteä rantapolulle lenkille, kun asui meren vieressä). Tummatukka todella halusi pitää kroppansa kunnossa ja kuntonsa hyvänä, joten hän myös teki töitä sen eteen. Hän ei kuitenkaan ollut niin tarkka tekemisistään ja menemisistään kuin eräät, sillä treenaamiselta jäi aikaa paljolle muullekin, muun muassa perjantai-illan vietoille ja niin edespäin. Jared oli aina pitänyt linjan, jossa urheilu oli tärkeää (erittäin tärkeää), muttei elämän ainoa keskipiste.

Kolmasluokkalainen urheilija naurahti matalasti Kittyn reaktiolle, saaden Macyn samalla läähättämään tarkoituksetta peräänsä. Tytöt, Kitty ja Macy, näyttivät innostuneilta Cielon seurasta, eikä Jared voinut kieltää, etteikö itsekin olisi ollut. Tosin, tummatukkainen Kitty taisi olla näistä kahdesta ykkösestä se innostuneempi, Memphiksellä joukkoon sekoittui myös karvaan oloista kateutta. Se oli yleistä cheerleaderien keskuudessa, sen verran Hawkinskin tajusi, eikä Cielokaan näyttänyt olevan siitä moksiskaan – ja toisaalta, miksi olisi ollut? Naiset tuppasivat olemaan vain onnellisia, kun heitä kadehdittiin.

Macy näytti hieman järkyttyneeltä kuullessaan Cielon treenimäärän. Tyttö laittoi tarkkaan muistiin toisen sanomat harjoitteluajat: hänen olisi pakko kertoa tästä Mileylle! Hänenkin pitäisi alkaa treenata yhtä paljon kuin Cielo, jos hän haluaisi tulla yhtä hyväksi. Ja Memphis Austin halusi tulla parhaaksi.
"Vau", oli ainoa, mitä blondi sai hämmästykseltään henkäistyä. Hän nyökytteli Kittyn sanojen tahdissa ja oli aivan samaa mieltä. Miten toinen jaksoi! Blondi tunsi uuden kateudenpistoksen – Macy itse oli toisinaan jo pelkkien cheerleadertreenien jälkeen niin poikki, ettei hän jaksanut edes ajatellakaan enää lähtevänsä lenkille tai jotain. Miley harrasti sitäkin, Austinien fiksumpi osapuoli oli myös se, joka treenasi enemmän ja otti cheerleadingin vakavammin. Miley halusi olla joku kaunis päivä cheerleaderien kapteeni ja oli valmis tekemään sen eteen töitä. Memphiskin halusi olla joku päivä cheerleaderien kapteeni, mutta tyhmä blondi oletti tittelin tippuvan hänelle taivaasta.

Vaaleaverinen cheerleader nielaisi nopeasti, kun Cielo kääntyi hänen puoleensa. No niin, Macy, ryhdistäydy, tämä on sinun hetkesi! Tee Cieloon vaikutus! Memphis saattoi kuulla sisarensa äänen päänsä sisällä, ja niinpä blondi kohensikin ryhtiään ja hymyili suloisinta hymyään kakkosluokkalaiselle.
"Joo, olen mä", Macy vahvisti nyökäyttäen päätään (vaikka se taisikin olla retorinen kysymys, johon ei tarvinnut vastata), helähtäen nauruun Cielon sanojen jälkeen. Mercedes oli kyllä normaali, mutta Miley itse ei välttämättä olisi sanonut samaa omasta kaksoisiskostaan... Memphiksellä oli tapana olla toisinaan raivostuttavan vajaa ja ylipäätään muutenkin hieman yksinkertainen.

Seuraavat sanat, jotka Cielo suuntasi Jaredille, saivat nuorukaisen kohottamaan kulmaansa. Sivusilmällä hän saattoi nähdä Kittyn hymyn hyytyvän – mutta sen sijaan, että Jared olisi näyttänyt hienoista ärtymystään, pojan virne vain syveni ja koripalloilija kohautti olkapäitään sivuuttaen hänen naisseikkailuihinsa viitanneen kommentin.
"Kyllä mä öisin ihan vaan nukun", nuorukainen oikaisi sitten haroen tummia hiuksiaan toisella kädellään, vastaten sitten siihen varsinaiseen kysymykseen, "aamun koristreenit oli peruttu ja jätkät ei vittuillessaan kertoneet mulle mitään." Oikeastaan Jared ei tiennyt, oliko se kertomatta jättäminen pelkkää vittuilua vai olivatko ne muka oikeasti unohtaneet – tosin, eivät ne voineet unohtaa tähtihyökkääjää, joten oletettavasti kyse oli pelkästä vittuilusta. Ei olisi ensimmäinen eikä kyllä myöskään takuulla viimeinen kerta.
Macy oli hiljentynyt ja seurasi nyt vain silmät ja korvat tarkkana Jaredia, kun Cielo oli mennyt laukomaan tuon yömenoista varsin suorasukkaisesti vihjailua. Tämä oli oikeasti niiin mielenkiintoista! Jared seurusteli Maddisonin kanssa, joten olisi enemmän kuin herkullista tietää, jos nuorukainen vaikka... petti Maddisonia tai jotain. Memphiksen ajatus katkesi hetkeksi sanana pettää-kohdalla – tytöllä ei ollut minkäänlaista käsitystä seurustelusta ja sen alkeista, koska hän ei ollut koskaan seurustellut, mutta sen hän sentään tiesi, ettei pettäminen olisi hyvä juttu. Tummatukkainen urheilija vaikutti kuitenkin puhtaalta pulmuselta ja Memphis saattoi hyvillä mielin keskittyä kuolaamaan tuota (unohtaen taas hetkeksi sen, että Jared tosiaan seurusteli kuuleman mukaaan Maddisonin kanssa).

Kun Cielo mutisi kysymyksen singahtivat Macyn vaaleat silmät Jaredista oranssihiuksiseen.
"En tiiä", Macy vastasi ja oli järkyttynyt itsekin siitä, ettei hän tiennyt. Hän oli Memphis Austin ja hänen piti tietää kaikesta kaikki! Ja hän yleensä tiesikin, mutta nyt hän ei sattunut tietämään, kuka veti tämän päivän treenit. Hyviä arvauksia sen sijaan oli.
"Varmaan Tessa", blondi totesi sitten ja hymyili nopeasti – hän oli aika varma siitä, "tai oikeestaan aika varmasti Tessa."
Tessa oli kolmannella ja Tessa oli upea ja Tessa oli varmasti yksi parhaita cheerleadereita, joten olisi melko varmaa, että treenien vetäjä olisi juuri tuo.
Jared maalaili mielessään kuvia tummahiuksesta Tessa Frayerista, jolla oli helvetin hyvät tissit. Eikä tytössä muutenkaan minkään näköistä vikaa ollut, joten Hawkins laittoi samalla mieleensä, että hänen pitäisi keskustella tytöstä joukkuekavereidensa kanssa.
"Missä Cat on?" Jared kysyi kohottaen kulmaansa. Nyt kun tarkemmin mietti, hän ei ollut nähnyt vaaleahiuksista kapteenia aikoihin.

Cielo vilkaisi Macya ja pyöräytti huomaamatta silmiään, sillä oli huomannut toisen järkyttävän kun ei tiennyt asiaa. Siis ei helvetti. Hetken kuluttua tuli kuitenkin vastaus, johon Cielo tyytyi.
"Tessa on hyvä.. Ja oikeastaan mulle on ihan sama.. Samat kuviot ne kumminkin on.. Ois vaan kiva tietää että missä mennään" joo, olisi todellakin kiva saada tietää mitä huutosakille tapahtui. Toivottavasti vastaus tulisi pian.
"Ja mä en ainakaan tiedä Catistä sen enempää ko sinäkään Jared, joten." Cielo sanoi ja antoi ruskeiden silmiensä jumittaa hetkeksi toisen kasvoissa. Tiedostamattaan tyttönen oli oppinut sisareltaan tiettyjä flirttaamisen alkeita, joita idiootti nyt sitten toteutti täysin tiedostamatta asiaa..
"Mäkään en itseasiassa tiedä muuta kuin että Cat on hävinnynnä.. Mutta hei Macy oi salainen tietokantani alahan laulaa tietojasi..." Kitty sanoi ja tirskahti. Macya tuijotettiin iloisesti hymyillen ja todella viihdyttiin toisen seurassa. (Sen nähdessään Cielon teki mieli yökätä).

Cielo hymyili Jaredille hivenen hämmentyneenä. Miten koripallojoukkue oli viitsinyt dissata Jaredin, joka oli vaikuttanut hyvältä pelaajalta, kun tyttönen viimeksi oli erehtynyt treenejä seuraamaan.
"Aika julmaa niiltä jätkiltä olla kertomatta sulle.. Mä kuulin kun ne eilen puhui, että treenit siirtyi iltapäivälle jonkun jutun takia, jota en nyt muista" Cielo sanoi ja suoristi selkäänsä hivenen parempaan asentoon. Ei olisi hyvää lösöttää liian kauaa yhdessä asennossa, silloin voisi tulla selkä kipeäksi mikä taas vituttaisi rankasti iltapäivän treeneissä. Kitsunen katse oli jumittanut Cielon jalkoihin ja pienet ajatukset olivat jumittaneet siihen kuinka pitkät ne jalat oikeasti olivatkaan. Toisaalta Cielo olikin varreltaan kevyesti yli 170cm ja Kitty taas ei ollut edes 160cm.. Ärsyttävää, todellakin. Viimein katse laskettiin sääristä omiin jalkoihin, jotka eivät todellakaan vastanneet noita edellisiä. Kittyn jalat olivat sirot, hoikat ja ärh niin kiinalaiselle ominaiset. Cielon jalat taas olivat treenatut, hyväkuntoiset ja varmasti koulun poikien mieleen.. Ei sillä, että Kitty poikien takia olisi jalkojaan halunnut vaihtaa, sillä Kitty ei harrastanut poikia, ainakaan vielä... Mutta kun tuollaisille jaloille oli varmasti helppo löytää vaatteita ja olisi ollut kiva tietää että näytti hyvältä.
"Cielo tulipa mieleeni tässä, onko sun sisko yhtä pitkä kuin sinä" Kitty kysyi yllättäen itsensäkkin ja kohotti suuret tummat silmät tuijottamaan Cielon hymyileviä kasvoja.
"Ei, Ciara on jotain 170cm pintaan ja mä olen 177cm, eli onhan meillä ihan mukava pituusero.. Mutta Ciara muistuttaakin enemmän meidän äitiä, kun taas minä olen ihan isän näköinen.." Cielo jutusteli tuttavallisesti ja sai Kittyn hymyilemään.. Miksi toisen piti olla niin mukava?

Viimein Cielo kääntyi katsomaan taas toisia juttukavereitaan ja hymyili koko ajan pehmeästi. Jalat heilautettiin nopeasti toisinpäin ristiin, etteivät ne olisi puutuneet jumittaessaan koko ajan samassa asennossa.
"Yhh.. Asiasta kukkaruukkuun mulla on tänään matematiikan koe" Cielo sanoi irvistäen ja sai Kittyltä pahoittelevan katseen.
"Helppokai se nörteillä ja semmosilla hyvillä opiskelijoilla on, mutta kun toiset joutuu lukeen kamalasti jo sitä kasia varten" Cielo mutisi, joo luettu oli, kaiken treenaamisen lisäksi. Siksi olikin oikeastaan mukava jutella kolmen koululaisen kanssa, kun viime aikoina oltiin juteltu vaan perheelle, matematiikankirjalle sekä valmentajalle. Ja tietenkin huutosakkilaisille aina harjoituksissa.
"No Ciara raahaa mut kuitenkin johonkin baariin viikonloppuna, niin pitää vissiin sitten yrittää rentoutua" jatkettiin murinaa, Cielo ei ollut ikinä yksin harrastanut baareja.. Mutta Ciara ei kysynyt halusiko sisko, toinen vain raahasi kaksosensa mukana.
"Mä en ole ikinä käynyt baarissa" Kitty sanoi ja hihitti. Miten Cielo pääsi baariin? eihän toinen ollut vielä täyttänyt 18-vuotta. Toisaalta oli ehkä parempi ettei asiaa udeltu sen enempää.

Jared palasi takaisin maanpinnalle Tessa-kuvistaan kuullessaan Cielon puhuvan itsestään. Toisen ruskeat silmät jäivät hieman outoon tapaan tuijottamaan urheilijaa, joka sai tuon virnistämään nopeasti koko valkealla hammasrivistöllä, ennen kuin ilme palautui peruslukemille, lukuun ottamatta silmiä, jotka heittelivät varsin flirttailevan oloisia silmäyksiä oranssihiuksisen suuntaan. Se oli sitä Hawkinsin kuuluisaa peliä – silmäyksiä, jotka katseiden vastaanottaja saattoi halutessaan tulkita flirttailuksi, halutessaan pelkiksi neutraaleiksi katseiksi.

Macy puolestaan oli unohtanut Jared Hawkinsin olemassaolon täydellisesti hetkeksi – hänen ajatuksensa olivat suuntautuneet nyt koko päiväisesti Kittyn sanoihin. Tosiaan, cheerleaderkapteeni (vai pitäisiköhän sanoa, että ex-kapteeni) Catherine Williams oli kadonnut kuin tuhkatuuleen, eikä kukaan tuntunut tietävän, minne blondi oli oikein lähtenyt. Ei tiennyt Macy Austinkaan, ja sekös tyttöä kismitti. Vaaleaverikkö oli tukehtua uteliaisuuteensa, eikä tilannetta ainakaan auttanut se, että kellään ei todellakaan ollut mitään varmaa tietoa.
"Onhan tuota juttua liikkunut, että se olis tullu raskaaksi ja lähteny synnyttämään jonnekin Australiaan – ton mä kuulin jostain, mut sen oli alunperin sanonu Gemma, siis Fleming – mutta sitten Gemma olikin sanonu sen olevan jo jossain huumevierotuksessa tai jotain, ja Cat tuntuu olevan muutenkin joka puolella, mut ei kuitenkaan missään. Musta vähän tuntuu, että kukaan ei oikeesti tiiä missä se on", Macy pajatti ja mutristi hienoisesti huulikiiltokuorrutuksen saaneita huuliaan. Memphis olisi toivonut, että hänellä olisi ollut varmaa tietoa todistusaineistojen kera, mutta hänellä ei ollut, eikä tytöllä oikeasti ollut mitään hajuakaan Catin sijainnista.

Käsi kohosi hieraisemaan niskaa, kun tummatukkainen urheilija rypisti ohimennen otsaansa tyytyen sitten vain kohauttamaan olkapäitään. Häntä ei sinällään kiinnostunut, minne Cat oli hävinnyt – häntä kiinnosti vain se, kenestä tulisi uusi kapteeni ja miten tämä vaikuttaisi kerman sisäiseen sosiaaliseen hierarkiaan, ja loppujen lopuksi tämäkään ei liiemmin herättänyt Jaredissa minkäänlaisia tunteita olemattoman pienen mielenkiinnon lisäksi.
"Sellasta se on", Jared vastasi Cielon sanoihin ja naurahti matalasti pudistaen pienesti päätään, "voi helvetti niitä jätkiä. Mä uitan niiden päät vessanpöntössä." Jared todella harkitsi joukkuekavereidensa kuristusta, sillä olisivat nuo kuitenkin voineet ilmoittaa, että treenit oli siirretty iltapäiväksi, eivätkä jättää kertomatta niin, että Hawkins raahasi itsensä aivan turhan takia koululle paria tuntia liian aikaisin.

Macy loi pitkän, kateellisen katseen Cielon jalkoihin ja vilkaisi sitten omia korkokengillä jatkettuja sääriään – ei niissä mitään vikaa ollut, ei ainakaan blondin itsensä mielestä, mutta hän olisi mieluusti ollut yhtä pitkä kuin Cielo. Toinen oli mallin mittainen, kun taas 166 senttinen Macy jäi auttamatta liian lyhyeksi. Se oli turhauttavaa, varsinkaan, kun niillä sadoilla pienenä syödyillä appelsiineilla ei ollut ollut mitään vaikutusta (blondi oli syönyt appelsiineja, koska äiti oli sanonut, että hän tarvitsi vitamiineja kasvaakseen isoksi.)

Jared päästi myötätuntoisen ynähdyksen Cielon matikankoe-ilmoitukselle.
"Tervetuloa kerhoon", Jared murahti, "tosin, mulla se on vasta huomenna." Hawkins, vaikkei mikään tyhmä ollutkaan, joutui kyllä kertaamaan kaavoja kokeisiin. Se oli rasittavaa hommaa ja mieluummin jätkä olisi käyttänyt aikansa jotenkin muuten hyödykseen, kuin istuen matikan kirjan kanssa tunkkaisessa huoneessa (paitsi että uusimman ilmastoinnin takia hänen huoneensa ilma ei koskaan ollut tunkkaista, mutta you got the point.)
Sen sijaan matikan koe menetti hyvin äkkiä Jaredin kiinnostuksen, kun Cielo ilmoitti siskonsa raahaavan hänet viikonloppuna baariin. Jaa? Syvänsinisissä silmissä häivähti kiinnostusta, Jared menisi joka tapauksessa viikonloppuna juhlimaan, joten ehkä hän päätyisi samaan baariin Cielon kanssa ja... No, Jaredilla oli ajatuksissaan jo selvät sävelet sille illalla, ja kun ynnättiin, että suunnitelmiin kuului hän, Cielo, muutama drinkki ja jatkot, ei varmaan kenellekään jäänyt epäselväksi, mikä nuorukaisen päässä oikein liikkui. Sekin, ettei Kitty ollut koskaan käynyt baarissa, oli nyt vähäpätöinen seikka Jaredin mielestä (oikeastaan koripalloilija ei yllättynyt, Kitty vaikuttikin juuri sellaiselta kiltiltä ja puhtoiselta tytöltä, joka meni nukkumaan iltaisin yhdeksältä tai ainakin katsoi kotona vanhempien kanssa elokuvaa, sen sijaan, että rellestäisi kaupungilla. Siihen puhtoisuuteen kyllä voisi tehdä muutoksen...)
"Jaa, ehkä me törmäillään", Jared heitti sitten kuin ohimennen, "aateltiin jätkäporukan kanssa lähteä kattomaan, mikä meno keskustassa on." Lause sisälsi sanattoman kysymyksen siitä, päätyisivätkö he samalle klubille, Hawkinsin puolesta he voisivat vaikka sopia samoin tein tapaavansa jossakin keskustan yökerhossa ja viettää aikaa samassa porukassa.

Macy pyöritteli vaaleita hiuksia sormensa ympärillä ja irvisti itsekseen puheille matikan kokeesta, hän oli huono matikassa. Matematiikka oli aine, joka ei jaksanut kiinnostaa Macya pätkän vertaakaan – toisaalta, mikäpä olisi jaksanut? Macy oli kiinnostuneempi kevään kenkämuodista kuin siitä, miten hän sai laskettua jonkun hiton kolmion pinta-alan.
"Mä oon", Macy ilmoitti sitten hienoista ylpeyttä äänessään, kuin siinä olisi jotakin ihmeellistäkin, että hän oli päässyt käymään yökerhossa. Macyn pienessä maailmassa se oli suuri juttu, hei, hän oli alaikäinen ja hän oli käynyt baarissa! Oikeasti se oli ollut joku yksityistilaisuus, johon Macy ja Miley olivat päätyneet, koska isä oli niin halunnut, ja tarjoilu oli ollut yksinomaan alkoholitonta, mutta sitä Macy ei ollut tiennyt, saati että olisi muistanut.
Jared vilkaisi kyllästyneenä blondiin ja toivoi, että tuo pitäisi turpansa tukossa.

"Joo, jokatapauksessa Cat on poissa pelistä ja piste" Cielo ynnäsi ja katsahti Macya huvittuneena. Toista selkeästi kismitti tiedon puute.. Cieloa taas ei kiinnostanut pätkääkään Gemman levittämien juorujen todenperäisyys. Oranssihiuksiselle oli ihan sama oliko Cat synnyttämässä tai kenties huumevieroituksessa.. Poissa se kuitenkin oli.
"Toivottavasti Tessa vetää reenit, sillä on oikea asenne hommaan" Tyttö jatkoi vielä hetken mietteliäs ilme kasvoillaan. Kitty nyökytteli toisen puheille ja vilkaisi Macyakin hyväksyvästi.
"Sinä kyllä tiedät kaikki juorut mitä on liikkeellä.. " toinen sanoi ihailevalla äänellä, vaikka todellisuudessa paheksui koko juoruilu asiaa. Juoruilu oli väärin, koska silloin leviteltiin toisten ihmisten asioita hemmetti soikoon..

Cielo naurahti Kittyn puheille. Eipä yllättänyt oranssihiuksistakaan tieto siitä, että toinen oli aina ollut kiltti tyttö. Kittyhän suorastaan hehkui kiltin tytön auraa ja oikeastaan se olikin yksi niistä asioista, jotka tekivät toisesta niin mielettömän suloisen. Kitty hymyili Cielolle edelleen palvova ilme kasvoillaan ja saikin tytön liikahtamaan vähän vaivautuneesti. Cielo ei edelleenkään ollut tottunut siihen, että ihmiset tuijottivat häntä. Varsinkaan, jos kyseessä olivat samaan klikkiin kuuluvat VUOTTA nuoremmat tytöt. Eihän vuoden ikäero merkinnyt mitään.. Hämmentävää kerrassaan. Hämmennystä lisäsi se, että huomio käännettiin jälleen Jarediin. Mitähän toisen päässä liikkui. Tai no, aikapitkälti kyettiin aavistamaan toisen ajatuksenjuoksu ja oranssihiuksisen kasvoille levisi jälleen leveä virne. Hitto, eihän Cielo ollut tajunnutkaan olevansa näin kuumaa kamaa.. Kaksi ykkösluokkalaista läähätti vieressä ja kolmosluokkalainenkin tuijotti häntä harvinaisen kiinnostuneena. Asia huvitti, sillä Cielo oli tottunut olemaan se urheiluhullu, jonka kaikki kiersivät mahdollisimman kaukaa.

Kiusatakseen seuralaisiaan nojauduttiin hivenen taemmas ja ristittiin jalat vuorostaan toisinpäin. Sitten kallistettiin päätä, mutristettiin hivenen huulia ja hymyiltiin.
"Kenties me törmäillään... Ciara tunkee kuitenkin ensimmäisten hyvännäköisten ja rikkaiden miesten matkaan niin ehkä mä sitten laahustan sun perässä." Cielo virnisti, vaikka todellisuudessa tilanne ei huvittanut häntä lainkaan. Ciara todellakin suuntaisi ensimmäisten vähän arvokkaampien herrojen, nimenomaan HERROJEN eli siis keski-ikäisten äijien matkaan.. Hyläten sisarensa about puolessa tunnissa. Tämän takia Cielo inhosikin Ciaran kanssa keskustassa heilumista. Yleensä hänen iltansa nimittäin kului siihen, että yritettiin potkia innokkaita äijiä kauemmas ja syöksyttiin taksilla kotiin.. Hohdokasta.

"Sä voit sitten pelastaa mut innokkailta keski-ikäisiltä miekkosilta eikös niin?" Cielo ei todellakaan tajunnut mikä häneen oli mennyt.. Ilmeisesti pää oli hivenen paisunut kahden ykkösluokkalaisen ihkutuksista.. Hmmn.. Toisaalta, kiltistä ja reilusta luonteestaan huolimatta.. Cielo muistutti tietyissä asioissa sisartaan. Sitäpaitsi, Jared oli niin turvallista seuraa, sillä toinen a) seurusteli ja b) ei hakenut mitään vakavaa.. Eli siis ei tarvitsisi huolehtia siitä, että kiusaaminen johtaisi siihen että käveltäisiin koroilla jonkun sydämen päältä.. Nannaa..
"Mua oikeasti oksettaa baareissa se, että hyvä kun ehdit sisälle kävellä niin on joku jo lirkuttelemassa korvaan.. Yäk.. Varsinkin, kun mä ilmeisesti vedän puoleeni kaikkia mahdollisimman oksettavia tyyppejä.. Yhh" Tyttö nyrpisti nenäänsä ja loi kahteen toiseen huutosakkilaiseen katseen, joka viestitti kärsimystä. Sitten katse käännettiin varovaisesti takaisin Jarediin. Urheilijan kasvot olivat jälleen kerran täysin tutkimattomat, niiden ilmeet olisi voinut tulkita niin monella tavalla ja asia häiritsi Cieloa suunnattomasti..

Kitty tuijotti Cieloa hämmentyneenä. Tyttö oli mielettömän itsevarma! Ja eikö toinen tiennyt, että Jared oli varattu.. Toisaalta eihän Cielo ollut muuta kuin sopinut näkevänsä tuon baarissa. Eli todennäköisesti tyttö ei asialla tarkoittanut mitään sen suurempaa.. Cielo oli kuitenkin niin mukava. Kitty jatkoi siis hymyilyään ja katseli välillä Macya.
"Mitä sä meinaat viikonloppuna Macy?" Kitty kysyi kuin ohimennen, tajutessaan Cielon juttelevan sillä hetkellä vain ja ainoastaan Jaredille. Eikä haluttu sinäänsä 'salakuunnella' toisia, joten puhuttiin sitten Macylle. Olihan toinenkin ulkopuolisena tässä keskustelussa!!! Eli, olisi vain kohteliasta puhutella toista...
"Voitaisiin mennä porukalla leffaan tai jotain.. Siinä uudessa pirates elokuvassa on kuulemma menoa ja hyvännäköisiä miehiä.. Tai mies.. Tai jotain.. En mä tiedä muuta ko et tytöt siitä puhui hihitellen" jatkettiin ja tuijotettiin Macya hymyillen iloisesti. Kittyn pienet aivot eivät todellakaan rekisteröineet mitään ylimääräistä. Ainoastaan tätä mukavien ihmisten puhelua.

Macy mutristi ohimennen huuliaan, sillä häntä todella häiritsi se, ettei kukaan tiennyt, minne Cat oli mennyt. Tytön tiedonjanoinen luonne suorastaan paloi halusta saada selville kaikki likaiset yksityiskohdat...
"Joo, Tessa on hyvä", Memphis nyökytteli aavistuksen hajamielisesti, palaten ajatuksistaan tähän maailmaan vasta, kun rekisteröi Kittyn sanat.
"Heh, no, en minä nyt oikeastaan..." Macy sanoi muka välinpitämättömästi, vaikka todellisuudessa mielihyvän puna kohosi jo blondin poskille. Oli hienoa saada arvostusta! Joku ei ehkä olisi pitänyt Kittyn sanoja kohteliaisuutena, mutta sellaisena Macy ne otti, varsinkin, kun erotti Kittyn sanoista ihailevan sävy, joka aikaisemmissa puheissa oli osoitettu vain Cielolle. Jared puhahti ajatuksissaan ja olisi nauranut ääneen, jos olisi vain kehdannut, mutta hänellä oli valitettavasti edelleen imago ylläpidettävänä – ei hän voinut nauraa, niin naurettava kuin Memphis Austin olisikin ollut.

Jaredin mielenkiinto ei kuitenkaan riittänyt sillä hetkellä liiemmin Macylle saati enää Kittyllekkään, hän oli paljon kiinnostuneempi Cielosta. Tosin, hänen piti taas muistaa seurustelevansa... Voi helvetti, hän ei edes ollut nähnyt Maddisonia aikoihin, ja silti hänen pitäisi olla vastaamatta oranssihiuksisen cheerleaderin pieneen flirttiin? Ei varmasti.
Siniset silmät käväisivät toisen säärissä, kun ne vaihtoivat asentoa, mutta hyvin pian aavistuksen tutkiva katse oli toisen kasvoissa. Matala naurahdus karkasi kurkusta, kun Cielo kertoi siskonsa juoksevan iäkkäämpien rikkaiden miesten perässä ja ilmoitti sitten aikovansa laahustaa Jaredin perässä, esittäen vielä kysymyksenkin siitä, pelastaisiko koripalloilija hänet keski-ikäisiltä äijiltä.
"Eiköhän tuo onnistu", ja taas sellainen katse, jonka tulkitsemiseen täytyi tuntea Jared Hawkins paremmin kuin vain hyvin. Siinä saattoi olla flirttiä ja vihjailua, mutta hyvin se saattoi olla vain läpällä heitetty neutraali toteamus – ota siitä nyt sitten selvää, vaikka Hawkinsin taka-ajatuksia ei ollut kovin vaikea arvata, jos oli vähänkään kuunnellut huhuja ja juoruja, mitä Astonissa nuorukaisesta liikkui.

Vaaleaverinen cheerleader loi hieman nyrpeän katseen Jarediin, joka osoitti suurimman osan huomiotaan Cielolle, eikä suonut enää Macyn suuntaan katsettakaan. Eikä Cielokaan saanut myötätuntoista katsetta Macylta, vaikka sellaista selvästi kalasteli tuolla äskeisellä toteamuksellaan, ellei sitten vain halunnut leveillä... Macyn ihailu Cieloa kohtaan oli ehtinyt kahdessa sekunnissa muuttua pelkäksi mustasukkaisuudeksi ja kateudeksi, varsinkaan, kun kukaan ei ollut noteerannut hänen sanojaan mitenkään. Mikä siinä Cielossa muka oli niin ihmeellistä? Katkerat ajatukset kiersivät kehää Macyn päässä, tuon paasatessa päänsä sisällä siitä, ettei Cielo nyt loppujen lopuksi edes ollut niin kaunis, eikä tuo edes ollut nyt niin pitkä, tai ettei tuo ollut erityisen hyvä cheerleader ja niin edelleen – mitä tahansa, kunhan Cielo alkaisi näyttää kaikkien silmissä vähän vähemmän ihastuttavalta.

Jaredin jatkaessa omituista silmäpeliään Cielon kanssa Macy käänsi taivaansinisten silmiensä katseen Kittyyn. Nopea vilkaisu luotiin vielä vanhempiin oppilaisiin, ennen kuin huomio käännettiin hänelle puhuneen Kittyn puoleen kokonaisvaltaisesti.
"Ei meillä kai Mileyn kanssa ollut mitään ihmeempiä suunnitelmia..." Macy tokaisi hieman mietiskellen, olivatko he tosiaan sopineet siskon kanssa mitään menoa. Eivät kai (ja jos olisivatkin, ei Macy sitä olisi kuitenkaan muistanut).
"Leffa kuulostais hyvältä", vaaleaverikkö tokaisi pöyhien hiuksiaan, "siinähän on se... No, emmä muista mikä sen nimi on, mutta se söpö ruskeatukkanen", tyttö selitti ja naurahti hivenen liian kimeästi, että se olisi kuulostanut aidolta.

Jared loi ohimennen nopean vilkaisun vieressä hirnuvaan Macyyn, kunnes käänsi huomionsa takaisin Cieloon, virnistäen tuolle ja pyöräyttäen nopeasti silmiään. Hän oli laittanut merkille ne muutamat huvittuneet katseet, jotka oranssihiuksinen cheerleader oli tuohon blondiin joukkuetoveriinsa luonut, ja sen takia hän uskalsi heittää tämän eleen Cielolle – jos Cielo olisi ollut äärimmäisen hyvää pataa Memphiksen kanssa, olisi Hawkins jättänyt tämän suosiolla välistä. Ja tummatukkaisen koripalloilijan onneksi Macy ei elettä huomannut, muuten blondi olisi saattanut vetäistä ison kasan herneitä pieneen nenäänsä.

Cielo hymyili, neitokaisella oli varsin hauskaa. Pitkästä aikaa oli oikeasti mukava porista koulukavereiden kanssa. Kitty vaikutti rauhalliselta ja mukavalta, Macy oli……. Oma itsensä ja Jared vaikutti myös hyvin mielenkiintoiselta tapaukselta. Takaraivossa jyskytti varoituskyltti Jaredista, mutta se jätettiin nyt oman onnensa nojaan. Eihän pieni leikkimielinen flirtti ollut vaarallista. Sehän vain kertoi toisen tylsyysasteesta eikö niin?Sitäpaitsi eikös tällainen flirttailu ja pelaaminen kuulunut heidän ikäistensä tekemisiin.? Ainakin hän oli näin ymmärtänyt. Tosin Ciara olisi todennäköisesti vähintään hämmentynyt siskonsa toimista. No, se ei nyt ollut ollenkaan Ciaran asia ja sitä rataa. No, kuitenkin oli varsin viihdyttävää keskustella kolmikon kanssa. Yleensä ei keskusteltu muiden kuin perheenjäsenten ja valmentajien kanssa. Joten..

Jared siis lupasi pelastaa hänet keski-ikäisiltä miehiltä. Mahtavaa kerrassaan mahtavaa. Eipähän tarvitsisi kestää siskon ja tuon miesten seuraa. Voisi ihan hyvin paeta Jaredin luokse. Tosin olisiko sekään yhtään järkevää tai hyvä juttu, no… Sitä sopi miettiä. Juorujen perusteella Jaredin seuraan liittyminen ei kieltämättä olisi kauhean järkevää, ellei sitten etsinyt tietynlaista seuraa. Toisaalta voisivathan juorut olla väärässäkin… Tai sitten ne eivät olleet.. ÄH ihan sama. Ainahan voisi tarpeen tullen paeta paikalta.

Kitty seuraili tilannetta täysin äskeisestä flirttailusta ulkona. Tyttönen ei siis todellakaan tunnistanut Cielon ja Jaredin pelaamista, vaan jatkoi vain hymyilemistä. Kuka tahansa olisi voinut nimetä neitokaisen idiootiksi, mutta se nyt vain oli osa Kittyn luonnetta. Katse siirtyi Cielosta Macyyn ja sitten taas takaisin. Macyn ilme sai kuitenkin Kittynkin kohottamaan kulmiaan. Tuo mulkoili Cieloa jotenkin paheksuvasti. Mistäköhän se johtui. Kittyn mielestä Cielo ei ollut tehnyt mitään väärää, tai ainakaan toinen ei ollut huomannut tuon tekevän mitään väärää. No, Macysta ei kaiketi kannattanut välittää. Ehkä hän oli onnistunut tulkitsemaan toisen katseen väärin. Viimein toinen kuitenkin käänsi koko huomionsa takaisin Kittyyn ja totesi ettei heillä ollut suunnitelmia. Mikä oli varsin hyvä juttu. Olisi kiva tehdä jotain kavereiden kanssa.

”Hmm.. Niin se leffa.. Mikäs sen nimi nyt oli. Mutta joo se ruskeatukkainen on.. aika söpö” Kitty sanoi ja hymyili ujosti. Tuntui oudolta, kun toiset eivät ajatelleen muuta kuin poikia. Ei sillä että siinä olisi mitään pahaa ollut, mutta Kitty joka ei ollut koskaan edes ajatellut seurustelua…. Tunsi olonsa välillä vähän ulkopuoliseksi kun muut ihkuttivat poikia. Hän olisi mielellään mennyt katsomaan jonkun Disney elokuvan.
Cielo katsahti nopeasti Kittyyn, joka näytti hivenen vaivautuneelta. Mistä lie sekin johtui, siitä ei jaksettu ottaa selvää, vaan katse käännettiin takaisin Jarediin. Nuorukaisen katseen huomatessaan kasvoille levisi leveä virne. Joo Macy oli välillä…. No Cielon mielestä hyvin perus huutosakkilainen. Eli siis täysin aivoton kana. Kitty sen sijaan vaikutti melkein normaalilta, joskin tuokin ihkutti Macya, joten ei tuollakaan voinut kaikki olla kotona. Jaredia vilkaistiin pitkään ja viestitettiin juurikin samaa, kuin Jared oli äsken viestittänyt hänelle. Macy oli välillä niiiiiiin blondi.

”Mitäköhän mulla oli seuraavaksi.” Cielo lausui yhtäkkiä. Mikähän tunti se olikaan ollut, no sitä ehti miettiä sitten joskus. Päätä kallistettiin hivenen ja luotiin jälleen katsetta Macyyn, joka tuntui suunnittelevan jonkun päivän ohjelmistoa Kittyn kanssa. Voi hyvänen aika. Katse siis siirrettiin takaisin tummatukkaiseen nuorukaiseen. Joka vaikutti koko ajan vain kiinnostavammalta. Mikä taas oli äärimmäisen ärsyttävää. Piti kuitenkin muistaa toisen seurustelevan, joten.. Ja koska Cielo ei halunnut muistuttaa siskoaan, tämä myös yritti takoa kyseisen ajatuksen päähänsä. Pitäisi varmaan kysäistä tilanteesta Jaredilta tai jotain.
” Mitä Maddisonille kuuluu?” Cielo kysyi yllättäen ja käänsi katseensa tiukasti nuorukaiseen. Häntä todella kiinnosti toisen sanomiset.. Mikä taas oli ehkä vähän huono merkki.

Jared pystyi lähestulkoon näkemään ajatukset, jotka pörräsivät Cielon päässä – siltä ainakin tyttö näytti, että ajatteli jotain ja varsin kiivaasti. Ainakin verrattuna Macyyn, jonka katse oli tyhjä ja sitä varmaan toisen aivotkin löivät, jos Hawkinsilta kysyttiin. Hän oli kerran sattunut joutumaan sokkotreffeille yhden typerän cheerleaderin kanssa (Bianca McIntosh, voi luoja, muisto sai Jaredin lähestulkoon itkemään), ja hän kyllä tunnisti sellaiset, kun näki. Siksi hän ei deittaillut Macyn kaltaisten kanssa, hän kaipasi jonkinlaista aivokapasiteettia. Järkevä keskustelu nimittäin tällaisten kanssa oli aivan mahdotonta.
Tosin, jos oli tarpeeksi nätti, vaikka olikin tyhmä kuin saapas, saattoi Jared tuo sänkykaveriksi kelpuuttaa. Mutta vain yhdeksi yöksi.

Macy nyökytteli hyväksyvästi päätään Kittyn myötäilylle siitä, että se näyttelijä oli komea. Unenomainen, haaveileva katse syttyi tytön sinisiin silmiin, kun tuo kuvitteli itsensä kävelemässä punaisella matolla sen komistuksen käsipuolessa. Blondi huokaisi ihastuneena hiljaa ja kääntyi Kittyn puoleen.
"Joo, mennään vaan kattomaan se", vahvistettiin sitten päättäväisesti. Macy vilkaisi nopeasti Cieloon ja katsoi sitten takaisin Kittyyn ja piti huolen siitä, ettei tuota varmasti kutsuttaisi leffailtaan tai shoppailemaan tai mitään muutakaan. Macy eristäisi Cielon porukasta Mileyn kanssa ja toista alettaisiin inhota, eikä Jaredia kiinnostaisi, eikä...

Sillä välin, kun vaaleaverinen huutosakkilainen hautoi ajatuksissaan kostosuunnitelmia Cielon varalle, Jared hautoi aivan muunlaisia suunnitelmia. Kevyt virne käväisi koripalloilijan suupielessä, kun oranssihiuksinen tyttö vastasi hänen eleeseensä hymyllä. He taisivat olla yhteisymmärryksessä sen suhteen, mitä mieltä olivat Macysta. Aivoton kana, jep, sitä Macy Austin todella taisi olla. Kitty nyt ei vaikuttanut aivan yhtä idiootilta tapaukselta, jotain älliä tuon päästä saattoi löytyäkin, mutta näin alkuvaikutelman perusteella oli varsin ujo tapaus ja näin ollen vain sitten kipitti Macyn kaltaisten perässä sinne, minne nuo ikinä menivätkään. Vaikutti juuri niiltä tytöiltä, jotka olivat täysin muiden talutusnuorassa – hyppäisivät siis vaikka sillalta alas, jos joku niistä muka ylempi arvoisista vain käskisi. Jared pyöritteli silmiään tällekin, tosin vain ajatuksissaan – ulospäin nuori mies näytti vain neutraalia pokerinaamaansa. Imago, imago, imago ja niin päin pois, olihan se jo kuultu ja nähty.

Kun Cielo aukaisi suunsa, jälleen, Macy siirsi hitaasti katseensa tuohon. Oliko tuokin nyt aivan tarpeellinen kysymys? Miksi toisen piti jatkuvasti tuoda itseään esille?! (Macy ei todellakaan tajunnut itse tekevänsä jatkuvasti samaa.)
"Jaa-a, paha mennä sanomaan", Jared heitti kohauttaen olkapäitään ja sai osakseen myös ei ihan niin ystävällisen katseen Macylta. Miksi Jaredinkin piti kääntää heti huomionsa tuohon Cieloon, ärr.

Hawkins kyllä huomasi saaneensa Macyn huomion omakseen, ehkei kovinkaan positiivisessa mielessä ajatellen sitä, että hän jakoi lähinnä huomiotaan Cielolle, eikä Macylle. Tyttöparka, saisi opetella tulemaan ajatuksen kanssa toimeen, että hän ei kiinnittänyt tuohon mitään huomiota. Tai no, sen verran, että sai pidettyä sen kohteliaan herrasmiehen kuvansa yllä. Ei yhtään enempää.
Macyn ajatteleminen jäi toissijaiseksi, kun Cielo alkoi tentata häntä Maddisonista. Rehellisyyden nimissä Jared yllättyi kysymyksestä, hän ei ollut uskonut, että koko tyttöä mainittaisiin tässä keskustelussa (ja oli myöskin toivonut sitä), mutta ilmeisesti hän ei voinut välttääkään aihetta.
"Hyväähän sille", jätkä vastasi luoden vaikutelman siitä, ettei hän epäröinyt vastauksiensa suhteen. Ja paskat, hän ei tosiaan ollut nähnyt tätä niin kutsuttua tyttöystäväänsä kuin vilaukselta muutamina päivinä. Sen yksityiskohtaisemmin hänen ei tarvinnut Maddisonia tässä puida, ei varsinkaan, kun Macyn korvat olivat venyneet kilometrin mittaisiksi. Kiinnostus Jaredin ja Cielon keskusteluun oli noussut pilviin, kun oranssihiuksinen oli vetänyt Maddison Morrisin tähän mukaan. Siniset silmät tuijottivat intensiivisinä Cieloa, leikkimielinen, flirtillä höystetty katse ja lyhyt hymy, ennen kuin Jared käänsi katseensa Kittyyn ja sitten Macyyn.