Fields of Hope

//Nova mukkaan~//

Päivä oli valjennut kirkkaana ja kauniina. Tuulen vire oli tarpeeksi hento viilentääkseen ilmaa juuri sopivasti. Koulu oli loppumassa ja oppilaat tunneillaan. Itse asiassa Kovacien nuoremman kaksosenkin olisi pitänyt sillä hetkellä istua tunnilla kuuntelemassa jotain vierailijaa, mutta hän oli skipannut viimeisen tunnin. Syykin sille löytyi kentällä harjoituksiaan lopettelevien urheilijoiden joukosta.

Rannalla tapahtuneesta hentoisen uteliaasta tutustumisenalusta oli ehtinyt kulua jonkin aikaa. Birdie ei ollut voinut unohtaa pientä välikohtausta, joka siellä oli tapahtunut ja kuinka hänet oli sitten pelastanut pulasta tytön ihastus. Lintuneito tiesi tällaisen stalkkaamisen olevan vaarallista, mutta hän oli tahtonut pitää Pogue Griffitsiin tietyn välimatkan, ettei kundi tajuaisi liikaa asioita. Mutta miksi hän sitten vaaransi kaiken piilottelemalla katsomon kupeessa ja seuraamalla urheilijoiden, tai oikeastaan yhden ainoan, harjoituksia? Nuori nainen ei oikeastaan itsekään tiennyt sitä. Kenties hän vain oli tahtonut nähdä kundin edes vilaukselta, mutta oli lumoutunut tuon olemuksesta ja liikkeistä niin, että hän oli jäänyt tuijottamaan kenties liiankin pitkäksi aikaa.

Nuorempi kaksonen oli pukenut päälleen matalavyötäröiset mustat minishortsit, joiden päällä koreili Phinxin vaatekaapista anastettu niittivyö. Yläpuolta peitti armeijanvihreä yksinkertainen t-paita, joka kuitenkin jätti napakorun näkyviin. Pitkät sääret olivat paljaat, tytön kenkinä toimivien vihreiden tennareiden ja neidin muiden tavaroiden lojuessa puolihuolimattomasti hieman kauempana lintuneidistä. Birdie korjasi tummasankaisten silmälasiensa asentoa, purren alahuultaan. Hän vaikutti niin säälittävältä seistessään siinä tuijottamassa ihastustaan, joka tuskin koskaan häntä muuna kuin kaverityttönä näkisi, jos edes sinäkään.

hier we come~♥ anteeksi kesto ja tökkivä alku :: 3

Pogue Griffitsin viimeinen tunti oli kulunut harjoituksia vetäessä. Koutsille oli tullut muuta menoa, joten vastuu harkkojen vetämisestä oli viskattu hänen harteilleen. Mikä ei tietenkään haitannut Pogueta. Vaimea tuuli viilensi hikoilevien urheilijoiden oloa edes hiukan, nämä vireet olivat kuin vesitippoja saharassa. Kun treeniohjelma oli vedetty rutiinilla läpi, he päättivät yhdessä tuumin laittaa pillit pussiin tältä päivältä ja lähteä suihkun kautta kotiin. Paitsi ne, joilla oli vielä tekemistä koululla. Pogue ei kuitenkaan kuulunut heihin, hän pääsisi lähtemään nyt.

Hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, että joku seurasi hänen liikkeitään sivummalta, piilosta. Pogue pelleili kavereidensa kanssa ihan normaalisti ja treenien ohessa piti vähän hauskaakin joukkuetovereiden seurassa. Mikäli Po olisi nähnyt Birdien, hänen mieleensä olisi oitis juolahtanut se muutama viikko sitten tapahtunut yhteentörmäys, jonka seurauksena hän päätyi viettämään aikaa tämän suloisen lintutytön kanssa. Illanvietto oli kuitenkin jäänyt lyhyeksi, eivätkä he olleet ehtineet muuta kuin tutustua hieman. Pogue ei kuitenkaan ole miettinyt neitokaista sen suuremmin sen jälkeen.

Hallelujah, kun kylmä suihku tuntui hyvältä. Pogue huuhtoi hiet kehostaan ja puki puhtaat vaatteet ylleen. Hikiset treenivaatteet päätyivät putkikassiin joka heitettiin olalle. Tukka sai olla villinä ja vapaana, mutta vedettiin kämmenillä taaksepäin, pois kasvoilta. Kuten tavallista, hän oli viimeisten lähtevien joukossa.

Astellessaan ulos pihalle, hän katseli ympärille ja oli huomaavinaan jonkun kyykistelevän katsomon kupeessa, hän ei kuitenkaan ollut varma, oliko nähnyt oikein. Halu tietää nousi pintaan ja Pogue lähtikin kävelemään katsomoa kohden. Kaapin kokoinen urheilija asteli rennosti eteenpäin ja eipä aikaakaan kun hän oli muutaman kymmenen askeleen päässä sitä ja huomasi nähneensä oikein. Joku oli todella piilotellut katsomon kupeessa ja kyseessä oli vielä tuttu henkilö. Pogue katsoi Birdietä ja kysyi kummastelevaan, mutta huvittuneeseen sävyyn, ''Terve, mitäs sä täällä kyykistelet?''

Urheilijoiden harkat loppuivat, mutta Birdie päätti vielä jäädä katsomaan ihastuksensa poistumista. Tyttö keräsi tavaransa luokseen, laittaen tennarinsa jalkoihin kuitenkaan nauhoja vielä sitomatta. Hän piti tarkasti silmällä ovea, josta urheilijoita alkoikin tulla ulos, mutta pettyneenä Birdie sai huomata, ettei Pogueta näkynyt. Ehkä tuolla jossain oli toinen ovi, josta kundi oli livahtanut? Tai sitten hän ei ollut katsonut tarpeeksi tarkasti.
Aavistuksen pettyneenä ja synkkiin aatoksiin keskittyneenä, tyttö syventyi sitomaan kenkiensä nauhoja. Häneltä jäi siis tyystin huomaamatta kyseisen kundin lähestyminen. Vasta kuullessaan tutun äänen luontaan, tyttö hätkähti kuin olisi ollut pahanteossa ja nosti yllättyneen katseensa kundiin. Mistä ihmeestä toinen oli siihen tupsahtanut? Puna hiipi poskille, tytön saamatta hetkeen samaa suustaan.

”Öh…”
Sitten Birdie alkoi miettiä mitä hän sanoisi. Pogue pitäisi häntä säälittävänä luuserina, friikkinä jos tietäisi, että hän oli stalkannut kundia.
”Mä.. skippasin tunnin ja olin matkalla kotiin, mut mun kengän nauhat aukes..”
Huonoin selitys ehkä ikinä, mutta olihan se osittain totta, sillä jos kenkiä katsoi niin toisen kengän nauhat olivat tosiaan auki.

Tytön hätkähtäessä Pogue päästi hiljaisen, naurun tapaisen hymähdyksen huuliensa välitse, samalla hän totesi toisen näyttävän aika suloiselta, muttei kuitenkaan ääneen. ''Öh? Tyhjentävä vastaus.'' sanottiin hyväntuuliseen sävyyn, vai oli toisen kengännauhat auenneet.. laski vihertävänruskeiden silmiensä Birdien kenkien tasolle ja nyökkäsi hyväksyvästi, vaikka jaksoikin hieman kyseenalaistaa tämän väitteen todenmukaisuutta.

Nyt kun tytön kasvot näkyivät paremmin hän ryhtyi miettimään missä oli ennen nähnyt tämän. Neito oli näet hyvin tutun näköinen, pian Pogue kokikin pienemmän luokan ahaa-elämyksen muistaessaan Birdien. ''Hei, etkös sä ollut sillon siellä rantabileissä?'' mutta nimi, nimi.. Pogue napsautteli sormiaan yrittäessään muistaa lintutytön nimeä, se oli joku suloinen ja kuvaavan oloinen. ''Birdie,kö?''

''Jos sä olit lähdössä, ni me voidaan kulkea vaikka samaa matkaa.'' ruskeatukkainen vinkkasi päällään poistumistietä kohden. Hän odotti sen verran, että tyttö sai sidottua kengännauhansa jonka jälkeen treenikassista otettiin parempi ote ja Pogue otti lähtöaskeleet porttia kohden. Nuorukainen oli tyytyväinen saadessaan sievästä neitokaisesta keskustelukumppanin, tosin hän uskoi heidän tiensä eroavan viimeistään parkkipaikalla kun Pogue lähti omia menojaan ja Birdie kotiinsa, bussilla tai sitten omalla autollaan. ''Meillä on peli parin kuukauden kuluttua, haluatko tulla katsomaan?'' kuinkas ollakkaan, hänen puheenaiheeseensa liittyi urheiluun, katse käännettiin Birdien puoleen.