Taivas varjele!

//Hehehe, oli ihan pakko laittaa toi otsikoks, sori :'D Mut joo Jojo tänne möyhentää Mickeytä

Mickeyn tyyli tällä kertaa taasen.

Jälleen kerran sää San Diegossa oli helteinen ja kuuma. Melkeinpä jopa voisi sanoa, että lämpimämpi kuin normaaleina päivinä. Tämän takia nuori herra Barrett oli jättänyt jopa ohuet pitkät farkut pukematta jalkaansa, vaan hän oli vetänyt luonnonvaaleat ohuet rennot shortsin jalkaan. Ohut ihoa myötäilevä (hei, että ne kivat lihakset näkyy!) harmaa t-paita oli vedetty ainakin hetkeksi peittämään ylävartaloa. Tosin jos yhtään sää vielä lämpenisi tästä, niin paita varmasti löytäisi paikkansa muualta kuin päältä. Jalassa oli ruskeat sandaalit (eli poiketen kuvasta). Miehenalulla oli vasemmassa etusormessaan hopeinen sormus, jolla oikeasti ei ollut mitään tarkoitusta. Jostakin syystä se vain oli eksynyt sormeen pojan leikkiessä sillä aiemmin.

Mickey käveli pitkin koulun käytävää siirtyäkseen seuraavalle tunnille. Kyllä kuulitte aivan oikein, Mickey Barrett - herra, jota opiskelu ei voisi vähempää kiinnostaa, oli menossa jopa seuraavalle tunnille edellisen jälkeen. Pitäisi varmaankin pistää rasti seinään ja sitä rataa. Luvassa olisi matematiikkaa, aine ei ollut nuorukaisen lempiaineita, mutta oli se mielenkiintoisempaa kuin osa muista aineista. Eihän siinä tarvinnut kuin numeroita pyöritellä. Tai kuten Mickey teki: tuherrella papereihin piirrustuksia.

Mickey heitti flirttailevia katseita muutamille tytöille ja vinkkasi tietävästi silmää yhdellekin rikkaalle pennulle, jota oli pari päivää sitten pannut. Tämä sai rikkaan pennun punastumaan ja varmaankin vain häpeästä. Sillä eihän kukaan voisi oikeasti olla ylpeä siitä, että oli Mickey Barrettia kuksinut? Kaikkihan miehenalun maineen tiesi naistennaurattajana.

// koska sadistinen jojo.

Oli ehtinyt kulua kolme viikkoa siitä illasta, kun Jojo oli päätynyt viettämään iltaa Miken asunnolle, hieman epätavallisissa merkeissä, jos otti huomioon, että Joan inhosi jätkää – toisaalta, tuota väitettä ei voinut enää perustellusti edes esittää, niin monesti brunette oli löytänyt itsensä puuhaamasta jotain aivan muuta tuon kanssa.
Viimeiset kolme viikkoa olivat menneet mainiosti, jos Jojolta kysyttiin, sillä hän oli – suunnitelmansa mukaan – pysytellyt tiiviisti asunnossaan poistuen vain käymään ruoka- ja viinakaupassa pysyäkseen hengissä ja saadakseen päänsä hieman pahemmin sekaisin, se kun ei valmiiksi jo ollut.

Ensimmäisen viikon hän lähinnä ryyppäsi, mutta sen jälkeen ajatteli. Tai yritti olla ajattelematta, mutta hyvin huonolla tuloksella, joten Joanne joutui taipumaan omille aivoilleen ja käymään koko juttua läpi, tullen hyvin nopeasti siihen tulokseen, että hän oli idiootti ja Mickey Barrett oli vielä suurempi idiootti ja että Jojon elämä helpottuisi huomattavasti, jos hän unohtaisi koko jätkän ja pyyhkisi tuon vain kaikkialta pois. Aivan kuin tuota ei olisi koskaan ollutkaan.

Se oli helpommin sanottu kuin tehty, se selvisi Jojolle, kun hän löysi itsensä nyrkki verillä, menetettyään hermonsa niin pahasti, että oli iskenyt kylpyhuoneen peilin alas.

Lasinsirpaleet lojuivat vieläkin siivoamattomina lattialla, kuin muistuttaen siitä, että tämä ei ollut mitenkään pikkujuttu. Jojo tunsi pahoinvoinnin vellovan vatsassaan kävellessään Aston High Schoolin pihaan, vaikka sitä päällimmäisempi tunne oli puhdas raivo. Kunhan hän löytäisi sen Barrettin retaleen käsiinsä, hän teurastaisi sen, kiduttaisi ja silpoisi niin pieniksi paloiksi, ettei jätkän oma äitikään enää tunnistaisi kultapojuaan.

Jalassa olevat matalat kiilakorot kopsahtelivat asfalttia vasten, kun tyttö käveli pihan poikki. Päällä oli valkoinen, miesten liian iso kauluspaita, joka hukutti nuoren naisen keskikropan muodot, mutta jätti shortsien kanssa yhdistettynä paljaita sääriä sitäkin enemmän ihailtavaksi. Jos Jojo olisi ollut rauhallisempi, hän ei edes olisi kulkenut koulussa näinkään paljastavissa vaatteissa, tukka vain olkapäillä laineillen ja kevyt meikki kasvoillaan, hän olisi vuorautunut varmaan jätesäkkeihin vähintäänkin, mutta tällä hetkellä tummaveriköllä oli jotakin aivan muuta ajateltavaa, kuin ohikulkevien jätkien nuolevat katseet.

Aulan ovet avautuivat, kun pahistyttö käveli sisään tyrkäten melkein jonkun tavisparan kumoon – Jojo ei jäänyt pyytelemään anteeksi, eikä se hänen alleen jäänyt tyttö näyttänyt sellaista odottavankaan.
Nuori nainen oli odottanut joutuvansa etsimään Mickeytä hieman kauemminkin, ja sen takia ohikiitävän hetken ajan hämmennys käveli kasvoilla, kun ensimmäisellä käytävällä hän tunnisti tummahiuksisen nuorukaisen Mikeksi. Sen enempää ei hämmennykselle jäänyt aikaa, kun Jojo käveli (tai pikemminkin harppoi puolijuoksua, kykenemättä hillitsemään itseään) toisen luo. Antamatta hetkeäkään varoitusaikaa Jojo varsin kylmästi latasi oikean koukun suoraan Miken kasvoihin ja toisen iskun heti perään jonnekin keskivartalon tienoille.

"Sä olet niin kuollut", Jojo venytti hunajaisella äänensävyllä, silmät leimuten, hoikkien sormien kiertyessä kaikkea muuta kuin hellävaraiseen melkein-kuristusotteeseen Miken kaulalle. Ääni muuttui loppua kohti vihaiseksi sähinäksi, joka ei jättänyt naisen tunnetilaa arvailujen varaan.
"Ensin hakkaan sut, sitten uitan sut vessanpöntössä, hukutan lopullisesti, vedän hirteen, ammun sut täyteen reikiä, palottelen sut ja syötän jollekin vitun leijonille ja jos jotain jäännöksiä jää niin poltan ne ja ammun jonnekin helvetin kauas. Ja teen kaiken kiduttavan hitaasti ja joka helvetin hetkestä nauttien."

Kauaa ei Mickey ehtinyt olla flirttailemassa käytävällä rauhassa, kun kuuli takaansa melkein juoksevia askeleita. Korkokengän kopsetta. Ensimmäinen ajatus miehenalun päässä oli se, että joku naisista haluaisi tätä herraa niin paljon, että oikein syöksyisi syliin. No se ensimmäinen ajatus oli mahdollisimman kaukana siitä todellisuudesta, mikä Mickeytä kohtasi. Kääntyessään ääntä päin sai hän nimittäin samassa hetkessä tuntea kipua kasvoillaan ja pian myös vatsassaan. Hahmo, joka oli päälle käynyt, ehdittiin todentaa Joanne Pommieriksi. Mickey oli pihalla kuin lumiukko juuri nyt. Eihän tuota naista ollut koulussa näkynyt... hetkinen ... sen viime kerran jälkeen? Okei, nyt alkoi päässä yhdistyä taas asiat uuteen uskoon.

Nuori mies tunsi veren valuvan nenästään, johon isku oli osunut. Mutta vasta pyyhkäistessään kädellä tätä, todettiin se todeksi. Verta oli nyt kädessä ja vähitellen sitä alkoi tippua paidallekin. Onneksi ei sentään tulvana vuotanut. Koko käytävä oli juuri nyt hiljentynyt katsomaan tätä välikohtausta. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut tehdä asialle mitään, olihan kyseessä kaksi koulun pahiksiin klikitetyistä tyypeistä. Ties mitä väliintulijoille tässä tapahtuisi.

Tuntiessaan Jojon hoikat sormet kaulansa ympärillä, tajusi nuorukainen vasta puolustautua. Eihän hän nyt antaisi tuon naisen näin pompotella. Ehei! Mickey Barrettia ei alistettaisi, koskaan. Poika tarttui kiinni tuosta kaulalle kiertyneestä kädestä ja irroitti tytön otteen kaulasta. Rannetta puristettiin Miken nyrkkiin nyt.
"Mitä vittua sä tuut tänne mesoomaan?", Mickeyn suusta pääsi ärähdys ja se johtui lähinnä reaktiosta, joka oli automaattinen aina, kun joku kävi päälle. Oikeasti miehenalku oli nyt vain erittäin pihalla kaikesta. Viimeksihän Jojo oli ollut.. yllättävänkin rauhallinen tilanteeseen nähden?
"Katotaan mitä teet ja miten, mut ensiks saat selittää, et mikä vittu sulla on. Ootko sä aineissa? Mitä paskaa oot vetäny?", Mike kysyi sitten uudestaan ja tarttui nyt automaattisesti toisen toisestakin ranteesta kiinni. Sitten nuorukainen työnsi voimalla Jojon kauemmaksi itsestään ja pyyhkäisi uudestaan verta vuotavaa nenäänsä. Veri kädestä pyyhkäisiin nyt paidan helmaan ja Mickey oli varuillaan, koska Jojo varmaan hyökkäisi kohta uudestaan kimppuun.

"Vai onks tää joku helvetin huono esileikki? Lisääkö viime kertaista kaipaisit, onhan siitä jo kolme viikkoa, kai", Mickey naurahti sarkastisesti ja tiesi, ettei tästä hyvä seuraisi. Mutta minkä pahis luonteelleen mahtoi, piti aina ärsyttää vaikka viimeiseen asti.

Jojo ärähti kiskaisten kättään pois toisen otteesta, joskin epäonnistuen siinä – jätkän ote ranteen ympärillä oli sen verran luja, ettei tyttö toista kättään saanut vapaaksi. Kyllä hän tuon äijän möyhentäisi, vaikka sitten yhdellä kädellä ja silmät kiinni ja päällään seisten, koska tästä tuo ei enää selviäisi hengissä.

Ivallisen huvittunut naurahdus karkasi tummatukan huulien välistä, kun Mickey kysyi oliko hän aineissa, että mitä hän oli vetänyt.
"Kiitos vaan kysymästä, oon harvinaisen selvä", Joanne sähähti joutuen toisen tyrkkäyksen voimasta ottamaan muutaman askeleen taaksepäin, hakien tasapainoa. Mike olisi ehkä saattanut tässä keskellä käytävää selviät vähemmälläkin, mutta sanat, jotka jätkä päästi suustaan, saivat Jojon raivon roihahtamaan lopullisesti ilmiliekkeihin.

Tyttö oli jo kääntämässä selkänsä, pyörähtääkseen vain ympäri. Nyrkki huitaisi jonnekin Miken suuntaan tähtäämättä enää sen kummemmin mihinkään – hänelle oli aivan sama, mihin hän osuisi, kunhan osuisi, ja kunhan Barrettiin sattuisi niin, ettei tuo enää näyttäisi pariin päivään naamaansa yhtään missään.
Merensiniset silmät tuijottivat vihaisesti Mikeä, tappavan myrkyllisen hymyn piirtyessä punaisille huulille – tässä tilanteessa Joannea ei naurattanut, ei pätkän vertaakaan.
"Arvaa kuka pääsee työntelemään niitä lasten rattaita nopeammin kuin arvaakaan?" Tyttö suoristi vielä toistaiseksi sorjan kehonsa yrittäen päättää, pitäisikö hänen enemmin itkeä – vai loppujen lopuksi nauraa? Tämä oli maailman koomisin tilalle. Jos joku oli aiemmin tehnyt pilkkaa hänen kustannuksellaan, mitä helvettiä se tämä sitten oli?
"Mä olen raskaana", Jojo ärähti iskien nyrkkinsä seuraavaksi käytävän seinään Miken sijaan.
"MÄ OLEN PAKSUNA MICKEY VITUN BARRETILLE", Jojo ärisi koko hiljaisuuteen langenneen käytävän kaikuessa. Häntä ei voinut vähempää kiinnostaa, vaikka koko koulu tietäisi – häntä kiinnosti vain se, että tuon helvetin mulkvistin takia hän todella odotti lasta. Kun menkat eivät alkaneet ajallaan ja outo olo velloi koko ajan ympärillä, eikä mikään tasoittanut särkylääkkeiden eikä viskihörpynkään jälkeen, oli Jo käynyt lääkärissä ja saanut käskyn tarkistaa, oliko hän mahdollisesti raskaana. Jo oli siinä vaiheessa nauranut ja pudistellut päätään (miten hitossa hän muka olisi raskaana ja kenelle?), mutta kun testi lopulta oli ollut hänen edessään hehkuen posiitivista tulosta, on kai vaikea olla arvaamatta, mikä oli Jojon suhtautuminen?

Ei ehkä yhtä positiivinen, mitä testin tulos oli ollut. Ei varsinkaan, kun hän oli tajunnut, kenen pentu se olisi.

Joanne yritti riuhtoa itseään irti miehenalun otteesta, muttei Mickey niin helpolla toista päästäisi. Niin eikä olisi sekään selvää, etteikö tämä herra saattaisi jopa naista lyödä. Okei, ehkä se ei ihan ensimmäinen teko olisi, mutta jos Jojo tarpeeksi tätä Mickey Barrettia ärsyttäisi, voisi käydä huonomminkin. Mikeä oli nimittäin loppujen lopuksi helppo provosoida tekoihin.
"Ole hyvä vaan, muttet vaikuta kovin selväjärkiseltä", Mickey jatkoi naurahtaen kylmästi ja yritti pitää päätänsä edes vähän kylmänä. Hän ei haluaisi aiheuttaa mitään suurempaa kohtausta juuri ennen tuntien alkua. Koska siitä ei hyvä seuraisi. Vaikka koskapa tämä miehenalku sellaista miettisi?

Mickey oli jo ehtinyt ajatella, että nyt Jojo lähtisi riehumasta. Kunnes arvaamatta ja varautumatta sai nuorukainen tuntea jo toisen iskun kasvoillaan. Tosin se onneksi osui vain poskeen. Okei se sattui, yllättävän paljon näköjään Joannesta riitti voimaa. Nenästä vielä tiputteli verta, mutta nyt nuoren miehen käsi siiryi poskelle. "VITTU!", pääsi kaikuva ärähdys Mickeyn suusta ja silmissä syttyi jo hetkeksi kunnon viha. Mutta seuraavat tytön sanat saivat tämän jähmettymään paikoilleen. Toivottavasti tuo oli vain vitsi, siis päästä työntelemään rattaita.

"Haha, hyvä vitsi", Mickey ehti juuri todeta toisen sanoille nauraen kylmästi ja täysin unohtaen, että koko käytävä seurasi tätä tilannetta edelleen. Seuraavat Jojon sanat saivat herra Barretin silmät suuriksi ja suun loksahtamaan auki. Ei voinut olla totta. Ei voinut helvetti olla totta. Tuon naisen täytyi pilailla ja vitun huono pila ollakkin. Mutta isku seinään vahvisti sanat tosiksi.
"Et vitussa oo. Sano et tää on ihan helvetin huono vitsi sulta", Mickey totesi hieman järkyttyneenä asiasta katsoen aivan muualle kuin Jojoon nyt. Pahis vain toivoi, että oikeasti kaikki oli pahaa unta ja huonoa läppää. Eihän hän ketään pyöräyttäisi raskaaksi? Eihän sellainen ollut mahdollista? Eikö kaikki naiset syöneet e-pillereitä ja ties mitä ehkäisyjuttuja? Eihän nyt kerrasta ilman kondomia ja muuta ehkäisyä voisi lasta kehittyä? Tai siis. Mitä.

"Mitä vittua tekin siinä mulkkaatte, ettekö oo ennen ihmisiä nähnyt? Saatana!", Mickey ärähti sitten tuijottaville ihmisille. Kunnes opettajan huoneesta näyttikin astelevan väkijoukkoa kohden rouva Hamshire eli tunnetummin Harakka. Eikä hänen ilmeensä ollut kovin suopea juuri nyt..

Jojo sai jotain sairasta tyydytystä Miken vuotavasta nenästä, joka tiputteli tasaiseen tahtiin pisaroita pojan paidan rintamukselle, samalla tavalla, kun hän hymyili varsin sadistiseen sävyyn jätkän kirotessa, kun hänen puolivahinkohuitaisunsa oli löytänyt päämääräkseen posken. Oli vain oikeus ja kohtuus, että toiseen sattui, sillä jätkän vikahan se oli. Pieni ääni Joannen pään sisällä muistutti, että hän oli ollut aivan yhtälailla jutussa mukana, ja ettei hänkään ollut muistanut, että sellaista asiaa kuin kortsuakin kannattaisi käyttää. Se toinen ääni, se ilkeämpi, kylmempi ja nokkavampi tuhahti ja hiljensi sen pienemmän ja kiltimmän – Miken pitäisi kantaa vastuunsa, sillä tuo tässä loppujen lopuksi oli se alkuun paneva voima, ei hän.

Tummaverikkö oli unohtanut seisovansa siinä keskellä Aston High Schoolin käytävää, hän oli unohtanut, että ympärillä oli paljon koulun oppilaita, ja että alle minuutissa koko koulu tietäisi tästä selkkauksesta. Jojo oli ehtinyt unohtaa kaiken muun, paitsi Miken, jonka kasvoilta paistoi avoin järkytys – ja tietysti sen, että hän oli raskaana, hän oli raskaana, hän odotti lasta ja se lapsi olisi Mickey Barrettin. Ei helvetti.
"No vittu näytänkö mä siltä, että mä vitsailen? Näytänkö mä siltä, että mua naurattaa?"
Jojon ääni kasvoi uhkaavasti kohti raivofalsettia – tyttö lähestulkoon tärisi pelkästään raivosta ja suuttumuksesta, mutta jossain syvällä sisimmässään neitokaisen olisi myös tehnyt mieli vain purskahtaa itkuun. Miksi hän? Miksei joku muu, vaikka tuo vieressä hölmönä pällistelevä tyttö? Miksi juuri hän, jolla oli muutenkin jo pelkän oman elämänsä kanssa aivan tarpeeksi tekemistä, ilman, että hän joutuisi samalla selvittämään jotain helvetin lapsisotkua, joka oli syntynyt yhden harkitsemattoman teon takia.

Joanne ei suuttumuksensa keskellä huomannut, että rouva Hamshire oli ehtinyt tulla paikalle, näyttämättä lainkaan iloiselta.
"neiti Pommier ja herra Barrett, jos saan pyytää, rehtorin kansliaan. Nyt."
Vaikka lause sisälsikin sanan pyytää, siinä ei ollut yhtään mitään pyytävää. Se oli pelkkää auktoriteettia ja pelkkää käskyä alusta loppuun. Kuka tahansa muu olisi painunut maanrakoon ja kipittänyt kiltisti opettajan perässä, mutta Jojon teki vain mieli potkaista harmaantunutta naista. Mitä tuokin haahka tiesi mistään? Ei yhtään mitään.

Kaikesta päänsisäisistä vastaväitteistään huolimatta Jojo löysi itsensä hyvin pian istumasta rehtorin kansliasta, vieressään verta vuotava Mike, jolle Hamshire oli tyrkännyt käteen nipun paperia ja käskenyt yrittää tyrehdyttää verenvuodon. Jo loi sivusilmällään ärtyneen silmäyksen jätkän suuntaan – turha tuon olisi yrittää tyrehdyttää sitä, hän löisi sen heti uudelleen auki, kun saisi vain pienenkin mahdollisuuden.

Mickey vakavoitui hetkeksi, kun Joanne ei tosiaankaan näyttänyt vitsailevan asiasta. Tai sitten oikeasti tytöllä oli kunnon pokerinaama ja huono huumorintaju. Nyt pieni kipu poskessa ja verta valuva nenä ei tuntunut missään. Nuorukaisen vatsa tuntui kääntyvän kauhusta ympäri ja kaikki veri karkaavan pois. Miehen alku kalpeni hieman kauhusta ja katsoi Jojoa hetken silmiin. Ei. Ole. Totta. Mickey ei ikinä olisi uskonut joutuvansa samaan tilanteeseen kuin veljensä Milo. Mickey ei kyllä tuntenutkaan panojaan niin hyvin kun Joannen tunsi. Ei hän tiennyt oliko joku joskus pamahtanut paksuksi, ei hänelle kerrottaisi sellaista asiaa. Kukaan ei haluaisi Mickey Barrettia lapsensa isäksi ja varmasti asia oli hoidettu hiljaa ja huomaamattomasti. Miksei Jojokin olisi voinut tehdä niin? Mennä aborttiklinikalle ja hoitaa sen epämääräisen olion pois sisältään? Liikaa kysymyksiä tämän kapinallisen mielessä.

Pian Harakka oli käskenyt parin rehtorin kansliaan ja siellä he nyt istuivat. Vierekkäin. Paperitupot käsissään nuorukainen piteli nenästään ja piti päätään polviensa välissä. Tosin tuntui, että nenä varmaankin oli murtunut, vaikka vähän verenvuoto alkoikin hiipua. Mies tunki molempiin sieraimiinsa tupot ja hengitti nyt hieman äänekkäästikin suun kautta. Rouva Hamshire vaati selitystä äskeiselle ja katsoi ensimmäisena Jojoon, joka oli koko sopan aloittanut. Mickey murahti itsekseen jotakin ja oli edelleen hyvin järkyttynyt saamastaan tiedostaan.

"Varmaan arvaattekin, että väkivaltaisesta käytöksestä seuraa väliaikainen erottaminen koulusta?", Harakka jatkoi ja myhäili tyytyväisenä. Ehkä opettajatar oli vain innoissaan, että pari kapinallista olisi hetken poissa koulun tiloista
"Käytännössä teillä on porttikielto kouluun ja koulun alueelle viikon ajan. Ja jos tämä käytös jatkuu, on luvassa kokonaan koulusta erottaminen. Ja sitähän me emme halua, vai kuinka herra Barrett?", Hamshire jatkoi ja katsoi Mikeä nyt tietäen pojan taustat eri kouluista ja niistä erottamisista.
"Ei tietenkään... harakka", Mickey totesi ja lisäsi nimityksen hiljaa loppuun. Sitten hän katsoi vaivihkaa Jojoa ja mietti mitä tässäkin tulisi tapahtumaan.

//Anteeks taukoilu... nyt oon parantanu tapani ja inspaa!

Joanne ei ollut hulluimmissa unissaankaan ajatellut joutuvansa tällaiseen tilanteeseen. Hän tiesi, että oli ollut typerää vehdata Miken kanssa. Hän oli ollut aivan varma, ettei siitä koituisi kerrassaan mitään hyvää. Miksei hän ollut voinut uskoa itseään? Tässä se taas nähtiin, mihin tällainen johti. Hän istui rehtorin kansliassa se kusipää vierellään, tuijotti harmaantuvaa harakkaa, joka saisi Jojon puolesta tipahtaa orreltaan mahdollisimman nopeasti, ja sai kuulla joutuvansa väliaikaiseksi erotetuksi koulusta. Ja hän kun vain oli halunnut hoitaa high schoolin alta pois, laittaa elämänsä järjestykseen ja tehdä jotain, mikä häntä oikeasti kiinnostaa. Tällä hetkellä Jojoa ei kuitenkaan voinut kiinnostaa paskan vertaakaan high schoolin käynti, puhumattakaan mistään töistä tai opiskelusta tai ylipäätään yhtään mitään. Hän odotti helvetti lasta!

Puoliksi ranskalaisen neitokaisen r-kirjain alkoi puheessa sorista siihen malliin, että saattoi hyvin tulkita Joannen olevan räjähdyspisteen partaalla. Opettajan pöydän takana istuva kääkkä myhäili tavalla, joka sai veren kiehumaan entistä kovempaa suonissa, eikä rauhoittumisesta ollut tietoakaan – siitäkään huolimatta, että Jojo oikeasti yritti rauhoittua.
"Tiiätkö mitä, Hamshire? Ihan rehellisesti sanottuna mua ei tällä hetkellä vois kiinnostaa paskan vertaakaan joku koulusta erottaminen. Mulla on melko paljon isompiakin ongelmia ratkottavana", Jojo vastasi jäätävällä äänensävyllä.
"Joten jos sulla ei oo mitään muuta sanottavaa, kun se, että mut on erotettu viikoksi koulusta ja että tästä mun kielenkäytöstä tulee jälki-istuntoa, oletan, että voin painua helvettiin tästä paskapaikasta?"
Jojo tiesi, että hän olisi takuu varmasti jatkossa ongelmissa Hamshiren kanssa, vaikka hän parhaansa oli yrittänytkin pysytellä ihan hiljaa luokkien takarivissä ja olla aiheuttamatta hankaluuksia. Mutta nyt hänellä oli muutakin ajateltavaa.

"Erotuksesta kertovat paperit tulevat postissa", Hamshire sanoi auktoriteettia uhkuvalla äänellä samaan aikaan, kun puna nousi opettajan kaulaa pitkin ylöspäin. Naisen hermoromahdus ei tainnut olla yhtään sen kauempaan kuin Jojonkaan. Hän oli harvinaisen kiitollinen, että saisi nämä kaksi nuorisorakkaria ulos koulusta edes hetkeksi.
"Ja neiti Pommier suorittaa viikon jälki-istuntoa, kun palaa opinahjoon", Hamshire lisäsi siirtäen haukankatseensa tyttöön, joka tuijotteli kattoa olematta lainkaan kiinnostunut siitä, että joutuisi istumaan viikon ajan koulun jälkeen vielä tunnin Astonissa.
"Ja nyt, poistukaa silmistäni", Hamshire sanoi ja viittoili kädellään ovelle. Jojo olisi voinut vannoa, että Hamshiren hiukset harmaantuivat yhden asteen lisää tämän tapauksen johdosta.

Tyttö työnsi tuolinsa taaksepäin, hymähti tympääntyneesti ja katsoi Mikeen.
"Sinä tulet mukaan", Jojo ilmoitti jätkälle lähtiessään kävelemään ulos kansliasta. Käytävät sentään olivat tyhjentyneet, kun suurin osa oppilaista oli mennyt tunneilleen. Jojo ei kaivannut mitään juorulehmien kerhoa pyörimään jalkoihinsa. Ja hänellä oli edelleen selvittämätön asia Barrettin pojan kanssa.

Barretin pojan nenäverenvuoto oli ainakin väliaikaisesti tyrehtynyt ja nuorukainen myhäili mielessään Harakan jutuille ja Jojon kommenteille. Vaikka Mickey ei sitä myöntänytkään ääneen, oli Jojossa kyllä asennetta Mickeyn mieleen. Tosin onneksi kaikki naiset ei ollut ihan noin pippurisia, muuten elämä olisi hankalampaa. Mutta sopivaa lisämaustetta Jojon kaltaiset tytöt toivat elämään.
"Heippa vaan ja adios amigos", Mickey tokaisi Hamshirelle ja nousi Joannen perässä tuolilta. Nuorukainen suoristi paitaansa ja katsoi tyttöä kysyvästi. Ehkä nyt olisi parempi vain lähteä oikeasti tuon perään, sillä muuten ei hyvä heruisi. Ja vaikka Mickey olikin idiootti, tajusi hän sentään että lapsi oli aika vakava asia. Joten se pitäisi hoitaa ensimmäisen pois alta. Niin, Miken mielestä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin abortti.

Päästyään ulos asti koulurakennuksesta pisti Mickey tupakan ensimmäisenä palamaan ja käveli pois koulun alueelta moottoripyöräänsä kohden. Miehenalku vilkaisi Joannen takapuolta ja oli juuri viheltamässä, mutta kerrankin ajatus kulki ennen tekoa ja mies pysyi hiljaa.
"Mihis mennään, suoraan klinikalle vai ottamaan muutamat loiventavat?", Mickey sanoi kuitenkin ja oletti kokoajan, että Jojo olisi varmasti samaa mieltä mitä sen möykyn kanssa tuon tytön mahassa tehtäisiin.
"Mut panoon tarvitaan aina kaks, et et voi syyttää yksistään mua", Mike totesi kylmästi sitten ja katsoi Jojoon nyt tiukasti. Hänhän ei ottaisi syitä täysin niskoilleen! Oli molempien moka olla käyttämättä ehkäisyä. Miehenalku poltti tupakkansa loppuun ja jäi nojailemaan moottoripyöräänsä vasten.

Jojo käveli määrätietoisin askelin suoraan pihalle, hän todella kaipasi raikasta ilmaa, jotta hänen ajatuksensa sekä tuulettuisivat että toivottavasti siinä sivussa myös viilentyisivät. Tämä ei ollut missään vaiheessa kuulunut hänen suunnitelmiinsa, eikä tulisi varmaan tulevaisuudessakaan kuulumaan. Jos ihan rehellisiä oltiin, tämä oli pahin painajainen, minkä Joanne koskaan oli nähnyt, sillä erotuksella, että tämä oli niin totta, kuin vain pystyi olemaan. Tummaverikkö oli aikansa yrittänyt herättää itseään, ennen kuin oli joutunut myöntymään siihen, että totta tämä oli ja nöyrtymään siihen, että hän todella oli ollut niin typerä, että oli hankkiutunut paksuksi. Kaikkea sitä elämässä joutuikin kokemaan.

Mike jatkoi matkaansa parkkipaikan suuntaan ja pahistyttö seurasi perässä jaksamatta edes sanoa mitään. Hän oli väsynyt, niin väsynyt, ettei jaksanut edes raivota Barretille, ja se jos mikä oli jo jotain – yleensä jätkälle raivoaminen ei tuottanut Jojolle minkäänlaista tuskaa, nyt hän ei jaksanut. Silti Miken sanat saivat kiukun kiehahtamaan suuremmalle liekille uudestaan. Joannella ei ollut minkään sortin halua pitää penikkaa, hän ei ollut valmis äidiksi, ei todellakaan valmis kasvattamaan jotakin lasta, mutta tapa, jolla toinen asiasta puhui oli saada Jojon vetämään tuota uudestaan turpaan.
"Sä kuulostat ihan siltä, kun puhuisit kuolleesta kastemadosta", tummatukka sihahti vihaisesti suunnaten sinisten silmien katseensa kylmästi Mikeen.
"Tajuatko sä edes, miten vakavaa tämä on?" tyttö tivasi. Helppohan se jätkän oli sanoa, kun ei tarvinnut muuta kuin käydä vähän panemassa jotain likkaa ja sen jälkeen saattaa klinikalle jos sinnekään ja odottaa, että nainen hoitaisi kaiken muun. Sen lisäksi, että se ei luultavasti olisi mitenkään mukavaa noin fyysisesti, Jojo uskalsi odottaa siitä myös psyykkisesti jonkinmoista koettelemusta, aivan kuin hänen henkinen tasapainonsa ei olisi jo ehtinyt järkkyä kylliksi. Hän ei halunnut lasta, mutta silti, se oli helvetti elävä olento ja hän tappaisi sen. Olento kyllä, ei Jo sitä ihmiseksi osannut mieltää, mutta siitä tulisi ihminen jonkun ajan päästä. Paitsi jos hän tappaisi sen.
Mitä enemmän Jojo asiaa mielessään pyöritti, sitä enemmän häntä alkoi oksettaa. Pian tyttö olikin polvillaan parkkipaikan reunalla, tyhjentämässä vatsalaukkunsa olematonta sisältöä nurmikolle.

"Voi nyt saatana", tyttö ärähti yökkiessään vielä hetken, ennen kuin jalat saatiin takaisin toimimaan ja hän pääsi kompuroimaan takaisin pystyyn.
Jojo ehti hetken seistä hiljaa, sylkäisten vain pari kertaa pientareelle, yrittäen karkottaa pahan maun suustaan.
"Mä en syytä yksin sua", brunette lopulta totesi saatuaan koottua itsensä jotenkuten äskeisen jälkeen.
"Sulla oli silti aika iso rooli tässä", Jo lisäsi luoden pistävän silmäyksen tupakkaa polttavaan Mikeen.
"Ja mitä tähän tulee, älä huoli, mä en edelleenkään halua työntelemään niitä lastenrattaita, vaikka sä haluaisitkin. Saat hommata jonkun muun muijan itselles kodinhengettäreksi."
Miken mainitsemat parit loiventavat alkoivat kuulostaa harvinaisen hyviltä.
"Helvetin perkele", Jo kirosi potkien pikkukiviä edessään yrittäen purkaa turhautumistaan niihin Miken sijaan. Hän halusi vain palata jonkun aikaa ajassa taaksepäin, unohtaa tämän koko tapauksen ja elää elämänsä niin, ettei tätä koskaan kävisikään. Vittu.
"Mä kyllä tarttisin todella ne pari loiventavaa... Tai ehkä ennemmin parikymmentä."