I didn't know how much I needed u.. All I know - I'm still learning

A

Lauantaipäivä, täysin normaali sellainen. Aamu oli nimittäin alkanut eräiden aasialaissyntyisten talossa järkyttävällä metelillä. Kieran oli unohtanut viikonlopun ja laittanut heräsytkellonsa herättämään seitsemältä. Tämä tietenkin oli aiheuttanut koko talon heräämisen, sillä Kieranin herätyskello tunnetusti rämisi kuin palosireeni. Niimpä talon pieni sisupussikin oli herännyt väsyneenä uuteen aamuun, kilahtanut moisesta herätyksestä, marssinut japanilaissyntyisen pojanklopin huoneeseen ja heittänyt herätyskellon sienään. Osat olivat lennelleet osa oikealle, osa vasemmalle ja Kieran taas oli syöksynyt sänkynsä alle piiloon Ayan raivokohtausta. Tässä vaiheessa huoneeseen oli kuitenkin syöksynyt myös Lina, joka oli pelastanut tilanteen kertomalla Ayalle jääkaapissa odottavasta hedelmäsalaatista. Lina oli ilmeisesti aavistellut jotain suurta draamaa tällekkin aamulle, joten oli päätetty tehdä siilin lempi herkkua, se pelastaisi useita henkiä sinä päivänä toivottavasti. Päivälle oli nimittäin luvassa yllätys jos toinenkin..

Iltapäivän lähestyessä Ayan huono tuuli oli kadonnut,sillä tuo oli menossa poikaystävänsä kanssa kauppaan. Tosin poikaystävää ei oltu infottu aiheesta vielä. Tilanteeseen valmistauduttiin pukeutumalla kireisiin farkkukapreihin, mustaan paitaan, kasaan asusteita sekä tietenkin jalkaan piti saada mahdollisemman korkeaa kenkää. Meikkiä laitettiin jälleen kerran hyvin vähän, hiuksille tehtiin nopea kiharrus. Ei enempää ei vähempää ja tähän toimitukseen ei mennyt kuin tunnin verran aikaa.. Siinä missä Kieranilla meni reenivaatteiden pukemiseen, kaksi tuntia.

Viimein ovikello soi, tyttönen nappasi kauppalapun ja kipaisi ovelle.
"Hei hani, käännyppäs kannoillasi, me lähdetään kauppaan" Hymyiltiin leveästi ja käveltiin mahdollisimman reippaasti Danielin ohitse.
"Miten sun päivä on menny? Nukuit vissiin puoleen päivään ja käytit lopun ajan moottorien käynnistämiseen?" Virnistettiin ja asteltiin hitaasti eteenpäin, katse Danieliin jumittuneena. Kymmenen sentin koroissa oli etunsa, silloin ei näyttänyt ihan niin kääpiältä ja ylsi tutkailemaan poikaystävän olemustakin hivenen korkeammista ulottuvuuksista. Ikävä puoli taas oli se, että jouduttiin kuuntelemaan epämiellyttäviä huuteluita ohiajavista autoista. Toisaalta Aya oli tottunut vittuiluun joka suunnalta. Milloin hän oli söpö, milloin nätti ja milloin taas tuon sääret olivat kuolattavat. Ilmeisesti mustat nilkkurit aiheuttivat tuota jälkimmäistä, sillä vaikka seurassa kulkikin Daniel. Ayan ilme alkoi kuitenkin valahtaa, tuon tajutessa kaljamahaisen kioskimyyjän tuijottavan itseään.
"Okei, mä lupaan että pukeudun seuraavalla kerralla säkkiin." Muristiin Danielille ja jatkaettiin matkaa korot kopisten. Hemmetti miehet oli kuvottavia, varsinkin kun samaisesta paskasta ei päästy eroon edes ruokakaupassa. Toisaalta, Aya huomasi ettei ollut ainoa jota tuijotettiin. Daniel sai varmasti osansa kuolaavista katseista, sillä tähän aikaan kaupassa maleksi enemmän ja vähemmän kotiäitejä ynnämuita.. Ajatukselle virnistettiin ja pudisteltiin päätä. Kotirouvat eivät ihan tienneet ketä kuolasivat ja kenen omaa kuolasivat. Hih.

Kaupassa napattiin luontevasti kärry ja katsahdettiin Linan kauppalistaa. Sitten alettiinkin kulkea pitkin tuttuja käytäviä ja lappaa tavaraa kärryihin. Ilmeisesti Daniel ei näyttänyt kuuluvan Ayan seuraan, koska miekkonen yleensä pelotti mahdolliset perverssit tiehensä. Nyt niitä kuitenkin oli jälleen läähättämässä. Kerrankin ne kuitenkin pystyttiin jättämään omaan arvoonsa, sillä Aya oli päättänyt saada ostokset nopeasti toimitettua. Sitten päästiin nimittäin nauttimaan jälleen kerran Danielin seurasta.
"Sori kun mä raahasin sut tänne, muttako piti saada ostokset tehtyä ja... Mä en olis kyenny kantaan näitä ostoksia.. Saati sitten Kieran." Okei nyt piti jo vähän pyydellä anteeksi toiselta.

//Asukokonaisuus tällä kertaa~

Lauantaiaamu, kello 7.01

Jostain kaukaisuudesta kuului huutoa, joka voimistui voimistumistaan, vaikka Daniel hautautui täydellisesti peiton ja tyynyjen alle. Se oli jatkuvaa, eikä kukaan tuntunut tekevän mitään saadakseen huutajan hiljenemään. Se ihana huuto ajoi miehenalun unisuutta pois tuoden tilalle virkeyttä ja sen mukana tulivat kaikenlaiset havainnot ympäristöstä, jossa maattiin. Vieressä kehräsi jokin, mutta se loppui lyhyeen; nimittäin jokin pehmeä puski häntä kasvoihin. Ja kehräys alkoi uudestaan, kun käsi ojennettiin automaattisesti silittelemään kehrääjää, joka asettui jälleen makoilemaan hänen viereensä. Huuto kuitenkin jatkui.
”Voi vittu…” mumistiin väsyneesti ja vastentahtoisesti raotettiin silmiä, vaikkei pilkkopimeässä huoneessa paljoa nähty. Hetken siinä huutoa kuunneltuaan ja kissaa siliteltyään Dan muisti puhelimensa olemassaolon, jota oli alkanut pitää yöpöydällään. Sen kello näytti vähän yli seitsemää aamulla… ANTEEKSI MITÄ?!
”Hiljentäkää se kakara tai mä tulen kuristamaan sen!” hän karjui potkien samalla seinää suorastaan rukoillen mielessään, että joku hiljentäisi sen kamalan penskan, jota hän vihasi enemmän kuin mitään. Okei, hän vihasi vielä enemmän sen penskan synnyttänyttä ämmää, joka ei ilmeisesti osannut huolehtia ihrapallostaan, kun antoi sen huutaa naapurien iloksi.
Pian kakara hiljeni ja Danielkin pystyi lopettamaan seinän potkimisen – hyvä ettei jalka mennyt siitä läpi, paritalossa kun tuntui olevan niin helvetin ohuet seinät. Mutta se ikävä todellisuus iski sillä hetkellä, kun hän oli saanut paremman asennon sängyllään. Nimittäin se, ettei hän pystynyt enää uudestaan nukahtamaan saatuaan niin epämukavan herätyksen.
Voi helvetin helvetti…

Eli herra Mathewsin päivä oli alkanut todella lupaavasti. Suihkut sun muut hoidettiin mahdollisimman hitaasti, ettei tajuttaisi katsoa kelloa ja kauhistua, kuinka vähän se oikeasti olikaan. Kummitätikin pääsi pariin otteeseen korjailemaan silmälaseja nenänvarrellaan uskoakseen, että esikoinen toden totta oli hereillä. Tosin niin kuin kaikki siinä taloudessa asuvat osasivat olettaa, Daniel oli kaikkea muuta kuin hyvällä päällä. Hyvä, etteivät koirat ja kissat lennelleet ulos, kun menetettiin hermot pesukoneeseen, joka ei vain tehnyt juuri niin kuin hän oli halunnut.
Lupaava päivä siis. Tummatukka oli jo pariin otteeseen meinannut soittaa Ayalle ja ilmoittaa, ettei pääsisi tulemaan käymään, ihan turvallisuussyistä, muttei kuitenkaan tehnyt sitä. Liekö syynä sitten se, että puhelin oli niin raivostuttava kapine vai se, että hän ei halunnut olla töykeä sydänkäpyselleen. Tiedä häntä!

Koko kävelymatka kirottii kaikki mahdolliset asiat helvettiin, aina auringosta pikkulapsiin, kunnes päästiin tyttöystävän ovelle ja vedettiin syvää henkeä. Ja ennen kuin hän ehti sanoa kuuma peruna, tulikin Aya ovesta ulos ilmoittaen, että he lähtisivät kauppaan. Se tieto sai miehenalun ilmeen happanemaan ennestään, mutta ei auttanut muu kuin lähteä punapään mukaan.
”En, vaan heräsin naapurin kakaran huutoon seitsemältä ja oon siitä lähtien ollut ylhäällä.” Ja se aihe jäi siihen. Vasta nyt, kun jotkut miehet alkoivat vihellellä heidän peräänsä, tajusi Daniel kiinnittää huomiota tyttöystävänsä pukeutumiseen, eikä tietenkään voinut pitää suutaan kiinni. ”Turhaan käytät korkokenkiä, kun et tule olemaan yhtään sen pidempi.”
Aivan, Aya ei pitänyt tämän pituuteen vetoamisesta…
”Sä olet ihan hyvän pitunen ilman korkokenkiä.” Joo, pientä pehmittelyä.

Kaupassa viheltely sentään rauhoittui, mutta punapään perään kuolaaminen ei, mikä ärsytti vain entistä räjähdysalttiimpaa Dania. Sen lisäksi, että oli joutunut lähtemään kauppaan ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Mieltään osoittaakseen herra kulkikin hieman kauempana Ayasta, siinä samalla nappasi korvaukseksi pari kananuudelipakettia, jotka pussipiru saisi hänelle ostaa.
Kun sitten kaikki ostokset oli ilmeisesti kipattu kärryihin, mentiin jonottamaan kassalle pääsyä, jonka jono ei ollut mikään lyhykäinen. Mutta oli se sentään lyhyempi kuin muissa kassoissa.
”Jään henkiin, kunhan maksat mun nuudelit.” todettiin ehkä jopa tylyn kuuloisesti, joka tosin hyvitettiin ottamalla toista kädestä kiinni.

Daniel kehtasi aukoa turpaansa Ayan kengistä. Tyttö kuittasi asian paheksuvalla mulkaisulla ja piti kerrankin suunsa. Itsehän oli raahannut väsyneen Danielin kauppaan, pakkohan toisen oli jotenkin saada turpaansa aukoa. Niimpä asiaan ei kiinnitetty sen suurempia huomiota, mutta pojankoltiaisen mainitessa sopivasta pituudesta tytön kasvoille kohosi pienoinen hymy.
"Nojoo, mut tiiäkkö välillä on kiva kattoa asioita eri perspektiivistä" lausahdettiin ja jatkettiin marssimista. Tosiaankin oli mukava välillä tihrata ihmisiä hivenen ylemmältä tasolta. Vaikka koroista huolimatta yleensä saatiin tuijottaa ihmisiä ylöspäin.. Danielia varsinkin.. Toinen oli nimittäin kasvattanut itselleen pitkät jalat ja selän.. Ärsyttävää.. Miksei porkkanapää omistanut pitkiä jalkoja, vaan nysät.. Toisaalta, ihan hyvät jalat ne olivat..

Viimein oltiin tosiaan eksytty kassajonoon. Ayaa ketutti, sillä jono ei todellakaan ollut lyhyimmästä päästä. Hemmetin osaamattomat kauppatädit pitivät asiakkaitaan selkeästi tahallaan vankeina kaupassa.. Muutenhan joku olisi jo rientänyt avaamaan lisää kassoja.Hemmetin ärsyttävää.. Sitten Daniel vielä totesi haluavansa nuudeleita ja ei keretty huomauttamaan inhottavasta äänensävystä, sillä toinen tarttui neidon käteen. Ele sai Ayan sulamaan ja pieni hymynpoikanen hiipi kasvoille.
"Joo joo.. Maksan mä sun nuudelit.. " Mutistiin sitten ja puristettiin kevyesti toisen kättä. Tälläinen julkinen hellyys oli harvinaista, ja tälläiset eleet tekivätkin Ayan polvista makaronia. Hemmetti, että toinen osasi olla niin ihana.. Toisaalta taas ärsytti pehmentyä aina toisen eleiden takia.. Ehkä se vain kuului tähän nyt.
"Siis ei helvetti, tää jono ei liiku yhtään" Muristiin hampaiden välistä ja edessä mummeli mulkaisi taakseen. Ayan teki mieli näyttää moiselle kurpalle kieltään, mutta sitä ei suinkaan tehty. Pikemminkin meinattin purra oma kieli poikki, sillä tunnettiin jonkun kosketus. Takapuolella.

Porkkanapää vilkaisi Danielia kulmaansa kohottaen. Jopas toinen oli alkanut... Erikoisesti käyttäytyä. Mitä hittoa toinen oikein hommasi? Yleensä kumpikin pariskunnasta vältteli yleisilläpaikoilla kiehnäämistä (tai ylipäätänsäkkin kiehnäämistä), joten tämä käytös hämmensi siiliä pahasti. Ei kuitenkaan huomautettu toiselle asiasta,sillä toinenhan olisi voinut loukkaantua asiasta. Niimpä annettiin aiheen olla, mutristettiin suuta vain hivenen. Kummallista käytöstä Danielilta. Ei osattu asiaan oikein suhtautua..

Käsi ei kuitenkaan suostunut pysymään paikallaan vaan alkoi liikuskella hyvin epämiellyttävällä tavalla Ayan housujen poinnalla. Siili liikahti levottomasti ja vilkaisi Danielia.
"Däni......." Aya oli juuri kääntymässä huomauttamaan asiasta miekkoselle, kun tajusi ettei käsi voinut kuulua Dänille. Toinen käsi nimittäin roikkui rennosti kyljen vierellä ja toinen oli hänen omassaan. Salamannopeasti ote Danielin kädestä irrotettiin, käännähdettiin ympäri ja kohdattiin erittäin likaisen näköisen papparaisen hymyilevät kasvot. Siinä vaiheessa Aya oli täysin valmis sekä yökkäämään että pyörtymään kauhusta.
"MITÄ VITTUA.. Näyttääkö mun perse siltä, että sulla on oikeus hiplata sitä" Siili huudahti tulistuneena miehelle, joka muuttui tulipunaiseksi kasvoiltaan. Jonossa olevat asiakkaat tuijottivat ja Aya tärisi.. Vihasta, kuvotuksesta ja kaikesta muustakin. Normaalissa tilanteessa Ayan nyrkki olisi heilahtanut.. Nyt toinen oli vain lukittautunut paikoilleen...

Aya ei naputtanut Danille tämän sanomisista, joten herra tulkkasi sen niin, ettei ollut onnistunut loukkaamaan tätä verisesti. Muminat menivätkin vähän ohi korvien, hän jo tiesi, että toinen suostuisi maksamaan naurettavan halvat nuudelit. Ei se edes ollut paljoa vaadittu. Purkaakin olisi voinut vielä viskaista ostosten sekaan, mutta nuudelit olivat parempia. Sitä paitsi, kotona oli purkkaa aivan tarpeeksi. Hän voisikin mennä vaivihkaa syöttämään pihalla nukkuvalle naapurin kakaralle niitä niin, että tämä tukehtuisi, eikä enää koskaan häiritsisi hänen yöuniaan.
Oiva suunnitelma, joka tuntui ajatuksena loistavalta, mutta hänellä ei ollut intressiä päästä istumaan elinkautista.

Daniel siirsi katseensa punapäähän tämän sanottua hänen nimensä ja siinä samalla näkökenttään osuikin sitten ylimääräinen käsi tytön takapuolella. Siinä vaiheessa alettiin kirjaimellisesti nähdä punaista. Hampaat painettiin raivokkaasti yhteen, katseesta paistoi selvä raivo. Kuka helvetti uskalsi lääppiä hänen tyttöystäväänsä? Hänen naistaan jumalauta!
Sinä samaisena hetkenä, kun pussipiru käännähti, tarrasi pahis lääppijän eteen ojennettuun käteen ja puristi sitä otteessaan. Teki mieli murtaa tämän käsi, ei, rikkoa sen joka ainoa luu ja repiä irti, jottei tämä enää koskaan pääsisi toistamaan äskeistä tekoaan.
”Oletko sä noin tarpeessa kun täytyy toisten tyttöystäviä alkaa kähmimään? Häh?” ärjyi miehenalku tuskissaan vääntelehtivälle surkimukselle, joka aneli häntä päästämään irti kädestään. Se kuitenkin sai hänet vain terästämään otettaan tuon laihanoloisesta kädestä. Siinä samalla astuttiin Ayan eteen, limanuljaskahan ei tähän enää uudestaan koskisi, ei jos se hänestä oli kiinni!
Jonossa olijat alkoivat kuiskia keskenään sen verran hiljaa, etteivät puheet kantautuneet Danielin korviin asti. Sen sijaan kuultiin vain pientä sihinää. Vielä hetki ja päästettiin irti miehen kädestä, tosin vain heilautettiin se tämän kasvoja päin, sen osumatta kuitenkaan niihin. Silloin tippui myös tämän takin sisältä lehti, jonka tummatukka ehti poimia ennen tätä ja avasi sen yhden aukeaman.
”Hyi helvetti!” DanDan melkein karjaisi nähdessään kuvat ja tarkisti heti ensimmäisenä lehden nimen.

Näky oli nimittäin järkyttänyt hänen mielenterveyttään; kuvissa oli naisia, jotka eivät olleet sheivanneet jalkojaan, eivät sitten mitään. Ynnnghhhh…
”Voin kertoa, ettei mun nainen omista tällaisia sääriä, joten säästyt turhalta etsinnältä… Miten joku edes voi lukea tällaista paskaa ja saada kiksejä siitä?” lehti käärittiin, sillä läimäytettiin pappaa päähän, mikä sai naiset tirskahtamaan ja lopuksi lehti revittiin nätisti kahtia. ”Hankkiudu hoitoon.” Ja tummatukka viskaisi lehden palaset miestä päin, kääntyen sitten kassatädin puoleen, joka katsoi tapahtumaa jäätyneenä niille sijoilleen.
”Ja jatka sinä töitäs tai valitan pomolle, ettei palvelu pelaa.” uhkailtiin vielä kassatädille, tai no nuori nainenhan tämä oli, mutta kassalla istuvat naiset olivat kassatätejä. Tämä alkoikin heti tehdä työtä käskettyä ja jono alkoi liikkua hieman nopeammin kuin vähän aikaa sitten. Jäätävä mulkaisu suotiin vielä lehtensä perään nyyhkivälle papalle ja työnnettiin sitten Ayaa takapuolesta kehotuksena liikkua eteenpäin.
Vittu mitä pellejä taas liikenteessä..

Olipahan ihmisillä nyt yhteinen puheenaihe, josta jaksettiin jauhaa oikein juurta jaksaen. Pervopapan takana jonottaneet naiset olivat ottaneet pari askelta taaksepäin välttääkseen saman kohtalon, jollaisen pussipiru joutui kokemaan. Sääliviä katseita, kuiskuttelua, sitä oli kauppa täynnä tällä hetkellä. Niin ja tietysti niskojen naksauttelua, jota Daniel teki paraikaa raivostunut ilme kasvoillaan. Se oli selvä viesti; häntä vituttii ja raskaasti. Oli taas niin lähellä, ettei sitä menty pahoinpitelemään surkimusta.

Aya tuijotti perverssiä ukkelia hetken sellaisen raivon vallassa, että olisi voinut kirjaimellisesti tappaa miehen siihen paikkaan. No, siinä vaiheessa sitten Daniel olikin jo rutistanut miekkosen käden melkein murusiksi, joten vihainen ilme muuttui. Silmät aukenivat lautasiksi, kulma kohosi ja hämmennys levisi tyttösen kasvoille. Mitä hittoa se Daniel noin pahasti alkoi riehua. No, ihan seksikästä sinäänsä, mutta... He olivat kuitenkin kaupassa ja Danielin huudon korkeusaste lähenteli sellaisia ulottuvuuksia, että kadullakulkevat ihmiset kuulivat varmasti myös kaiken. Hetken aikaa Aya suunnitteli pakenevansa tilanteesta, sitten suunniteltiin Danielin huutamisiin yhtymistä. Hemmetti soikoon, perverssi oli kuitenkin takertunut HÄNEN ahteriinsa... Ei sellainen ollut suotavaa tässä seurassa.. No, ilmeisesti Daniel kuitenkin aikoi hoidella miekkosen Ayan puolesta, sillä tuolle huudettiin tällä hetkellä todella makeita asioita. Aya hykerteli mielissään ja vastaanotti muutaman naikkosen hämmentyneen katseen. Niistä ei kuitenkaan välitetty.

Kun lehti putosi lattialle Ayan silmät laajenivat entisestään. Hyi helvetti, miksi tuollaisia oksettavia asioita edes päästettiin julkaistaviksi. Siis hemmetti soikoon. Seuraava asia joka mieheen luikahti oli se, että miksi hitossa tuollaisen fetissin omaava ihminen oli takertunut juuri hänen takalistoonsa. Tähän ajatukseen jumitettiin ja vilkaistiin vaivihkaa omia sääriä. Ei, sileät olivat. Samassa Daniel sitten päättikin julistaa koko maailmalle, etteivät Ayan jalat vastanneet miehen fetissiä. Jonon naiset hihittivät ja suurin osa tuijotti nuorta miestä ihailevasti. Tosin yksi nainen tuijotti Danielia paheksuvasti, kun mies kutsui Ayaa naisekseen. Porkkanapään kasvot sen sijaan olivat lehahtaneet tulipunaisiksi toisen puheiden takia, joten paheksuvaa katsetta ei joudettu ihmettelemään. Käsi nostettiin kasvoille ja ilme oli jotain häpeän sekä mielihyvän epämääräistä välimuotoa.
"Dan ole hiljaa" Aya mutisi huuliensa välistä.

Seuraavan purkauksen pääsi todistamaan kassaneiti. Aya oli toki mielissään, kun neitokainen rupesi edistämään ja jono alkoi jälleen liikkua. Aya tuijotti edelleen hämmentyneenä tilannetta, mutta rääväsuinen nuorimies pukkasi tuota takapuolesta eteenpäin.
"Ompas mun ahteri suosittu tänään" Muristiin ja ruvettiin lykkimään tavaroita pois kärryistä. Papparainen luikki tässä vaiheessa parivaljakon ohi ja sai Ayan automaattisesti nojautumaan hivenen kauemmas. Hemmetti mitä henkisiä traumoja tästäkin kauppareissusta tulisi. Mokomat perverssit hyökkivät päälle heti kun silmä vältti. Onneksi Daniel oli raahattu mukaan, toinen oli ollut sen verran vakuuttava, että papparainen kiertäisi varmasti siilin kaukaa tästä lähtien.. Mikä taas oli hyvä. Danielia vilkaistiin nopeasti silmäkulmasta ja suu mutristui pieneen epämääräiseen hymyyn. Olipas ollut hämmentävää, kun joku toinen olikin puolustanut siiliä, eikä siili itse ollut joutunut hakkaamaan ketään tantereeseen. Oikeastaan.. Tähän voisi todellakin tottua.

Viimein Aya maksoi ostokset ja tuijotti kassaneitiä hivenen pahoittelevasti. Neiti hymyili takaisin ja tuijotti lähinnä fanaattinen ilme kasvoillaan Danielia.
"Vähän mä olen kateellinen sulle.. " Kassaneiti sihahti Ayalle ja sai tytön pudistelemaan päätään. Joo, tiedettiin, että Daniel sattui olemaan kuumaa kamaa.. Ei tarvittu muistutteluja siitä. Siili marssikin tämän jälkeen pakkaamaan ostoksia laukkuihin. Sitten tökättiin Danielia käsivarteen ja napattiin itse se kevyin kassi käteen. Daniel saisi esittää ritaria vielä vähän aikaa.

Daniel vahti koko jonossa seisomisen ajan tyttöystävänsä takapuolta ja kun heidän takanaan seissyt luuseri sitten lähti heitä ohittamaan, oli hän jo valmiina antamaan turpaan tälle. Miehelle oli kuitenkin ilmeisesti mennyt perille, ettei hänen naiseensa kosketa, koska tämä tyytyi vain kävelemään heidän ohitseen yrittämättä yhtikäs mitään. Vasta tämän mentyä turvallisen välimatkan päähän, alkoi Dan myös lapata ostoskärryjen sisältöä liukuhihnalle, jonka jälkeen mietti kahdesti, ennen kuin vei ostoskärryt takaisin sinne, mistä ne oli otettu.
Sen pienen kävelymatkan aikana tummatukka onnistui saamaan niin erilaisia katseita – tosin suurin osa niistä oli ihailevia, että hänen sappinsa alkoi pikkuhiljaa keittää – jälleen kerran, yli. Huomiota tässä viimeiseksi kaivattiin, varsinkin naisten, jotka vain tuijottivat. Ai että hän vihasi toisten tuijottamista.

Kassalla oli kaikki aivan kuten puoli minuuttia sitten eli Ayan yksikseen jättäminen ei ollut kääntynyt kohtalokkaaksi virheeksi. Ärtyneisyys alkoi pikkuhiljaa laskea, vaikka tiedettiin, ettei siitä päästäisi enää eroon tämän päivän aikana.
Mitään sanomatta miehenalku alkoi pakata ostoksia kasseihin ja antoi sitten punapään viimeistellä pakkaamisen. Luonnollisestikin Dan otti muut kassit kannettavakseen, joita Aya ei ottanut ja lähti sitten tämän kanssa ulos kaupasta. Tosin siinä vaiheessa kun hän oli saanut ostoskassit käsiinsä, oli tuijotus tuntunut vain kasvavan entisestään…

Alkumatka oli hiljainen. Ainakin miehenalun osalta. Hän ei puhunut, sillä mielessä pyörivät kaikki raivostuttavat asiat, jotka vain sillä hetkellä onnistuivat pompahtamaan mieleen. Yritä sitten siinä samalla rauhoittua. Positiivisten asioiden ajattelu ei ottanut onnistuakseen, mikä tuntui hyvin turhauttavalta. Sitten mielen porukoilla tajuttiin, että voitaisiin ehkä kysyä, onko Aya kunnossa. Tai siis, totta kai tämä kunnossa oli, mutta… Niin.. ’Kunnossa’. Kuka tahansa traumatisoituisi enemmän tai vähemmän vieraiden ihmisten kourimisesta.
”Tota”, hän lopulta sai aloitettua ja siirsi katseensa pussipiruun, ”Oletko sä okei? Tai siis…” Silmiä pyöräytettiin, jonka jälkeen katse kiinnittyi jälleen suoraan eteen.
Totta kai hän oli huolissaan, miksei olisi? Aya lukeutui tällä hetkellä tärkeimpiin ihmisiin, mitä hänellä ikinä on ollut, joten oli aivan luonnollista olla edes jollakin asteella huolestunut.
”Jos siellä ei olis ollu niin paljon ihmisiä, olisin kyllä tallonut sen äijän maanrakoon.”
Jep, siitä voi kuka tahansa olla varma!

Loppumatka kuluikin sitten hieman nopeammin ja pian näköpiiriin ilmestyikin tuttu talo, joka oli näiden parin kuukauden aikana tullut entistä tutummaksi. Ja varsinkin sen asukit. Niin, tämä koskee myös luuseri Kierania, jota hän ei enää millään tasolla osaa ottaa vakavasti.
Ostoskassien paino alkoi tuntua enemmän jo väsyneissä käsivarsissa, muttei niiden kantaminen tuottanut sen suurempia ongelmia. Onneksi. Kuistilta sisään eteiseen ja siinä se oli. Kantourakka oli ohitse, ainakin melkein. Nyt kyllä maistuisi ruoka, ei kuitenkaan kananuudelit, ne hän veisi kotiin ja piilottaisi laatikostonsa perukoille, ettei Sarah onnistuisi saamaan häntä kiinni epäterveellisten ruokien hallussapidosta.

Aya nappasi itselleen jääneestä ostoskassista kaksin käsin kiinni ja lähti hämmentynyt ilme kasvoillaan maleksimaan Danielin kanssa ulos kaupasta. Olipas reissu ollut erikoinen, eikä ainoastaan hyvällä tavalla. Onneksi tälläisiä kauppareissuja sattui harvoin, jos koskaan. Ajatukset olivat jumiutuneet aiheeseen, joten myös siili oli hiljainen kävellessään Danielin vierellä kotia kohti. Viimein miekkonen kuitenkin rikkoi hiljaisuuden ja sai porkkanapään vilkaisemaan itseään. Kysymys sai Ayan kasvojen ilmeen kirkastumaan hitusen. Silmät tuikkivat iloisina ja suupielet kohosivat taivasta kohti.
"Mä olen ihan okei.. " Lausahdettiin pienesti ja olisi tehnyt mieli halata toista, sitä ei kuitenkaan ostoskassien vuoksi kannattaisi tehdä. Ehkä sitten, kun oli päästy kotiin saakka.
"Ja joo.. Kyllä mä tiedän, että sä olisit lytänny sen papparaisen.. Olit sä sen verran vakuuttava tuolla." Hymyiltiin pehmeästi, eikä jaksettu välittää enää minkäänsuuntaisista katseista. Ihan sama tuijottaisivatko ihmiset Ayaa itseään, vai tuon tummatukkaista rinssiä.

Kotiovi avattiin ja astuttiin eteiseen, jossa ei huomattu mitään epätavallista. Tai ehkä se oli hivenen siistimpi kuin yleensä. Kieranin takit roikkuivat fiksusti naulassa, kengät oli järjestetty ja kaikki oli paikoillaan. Linalla taisi siis olla siivousurakka käynnissä. Asiaan ei kiinnitetty sen enempää huomiota vaan käveltiin tyynesti keittiöön ja laskettiin oma ostoskassi lattialle.
"LINAAA.. Me käytiin kaupassa sä purat kamat ja teet muonaa" Aya huudahti, tökkäsi Danielia käsivarteen ja maleksi takaisin eteiseen riisumaan kenkänsä. Sitten oltiinkin taas ne sopivat 148 ja PUOLI senttiä. Hmmn..

Juuri, kun tyttönen oli suuntaamassa yläkertaa kohti kuului Lina huhuilevan tuota olohuoneeseen. Aya pyöräytti silmiään ja mumisi jotain epämääräistä. Todennäköisesti jokin neitokaisen tavaroista oli Linan siivoamisurakan tiellä. Tai sitten Tico roikkui imurinsuulakkeessa.. Sekin oli varsin mahdollista. Niimpä maleksittiin olohuoneen ovelle, eikä huomattu mitään erikoisempaa. Lina istui vaikeanoloisena sohvalla ja tuijotti vuoroin nojatuolia, jonka selkä oli oviaukon suuntaan ja vuoroin Ayaa. Porkkanapää kohotti kulmaansa ja astui askeleen eteenpäin. Hajuveden tuoksu levisi nenään saaden aikaan sen, että Aya pysähtyi kuin seinään. Ilme valahti, kasvot vaihtoivat väriä valkoiseen ja silmät tuijottivat nojatuolia, jolta viimein kohottautui tuttu ihminen seisomaan.
"Hei Aya. Tulin ohimennen pistäytymään.. Tosin kohta on riennettävä takaisin hotellille.. Victor sanoi että lennämme vielä tänään New Yorkiin" Keiko sanoi hiljakseen ja katsahti tytärtään päästä varpaisiin, ilmeisesti asukokonaisuudesta ei pidetty, koska nainen nyrpisti paheksuvasti nenäänsä.
"Ä-ä-äiti" Aya änkytti ja tuijotti hyvin fiinisti laittautunutta naista. Keho oli jännittynyt, kuin valmistautuen pakenemaan. Äiti oli juuri paljastanut saastankin oleilevan kyseisessä kaupungissa. Paniikki sai sydämen takomaan ja kylmän hien ilmestymään iholle.
"Älä änkytä Aya, se on niin rahvaanomaista." Keiko kivahti ja tuijotti tytärtään nenänvartta pitkin.
"Et vieläkään osaa pukeutua.. Ja olet edelleen yhtä muodoton.. Sääli." Ayan hartiat romahtivat asteen alemmas ja odotettiin seuraavaa iskua vasten kasvoja. Linaan luotiin varoittava katse, jonka nainen kuittasi syöksymällä Ayan ohitse keittiöön.

Ilmapiiri oli jäätävä. Aya tuijotti Keikoa ja tuo tuijotti takaisin.
"Aya kukas tuo.... "Lause jätettiin kesken, mutta ilme kertoi kaiken tarvittavan. Ilmeisesti naikkonen oli kiinnittänyt katseensa Danieliin.

Ayaa seurattiin keittiöön ostoskassien kanssa, jotka Daniel - vasten tyttöystävänsä esimerkkiä, nosti pöydälle. Näin niiden purkaminen oli huomattavasti helpompaa, eikä Linan tarvitsisi selkäänsä rasittaa, vaikkei kyseessä ollutkaan viimeisiä hengenvetoja elävä vanhus.
Ja ei, hänen huono tuulensa ei vaikuttanut yleensä muiden ihmisten ajatteluun. Punapään tökkäisy käteen huomattiin, mutta tällä kertaa miehenalku ei lähtenyt seuraamaan tätä, vaan nosti lattialle laitetun ostoskassin muiden seuraksi pöydälle.
Siinä vaiheessa hän jo ehti todeta velvollisuutensa päättyneen, kunnes muisti nuudelipakettinsa, jotka piilottelivat jossain kassin perukoilla. Ja tiesi varsin hyvin, että jos ne nyt jättäisi ottamatta, jäisivät ne myös tänne ja hän saisi tyytyä olemaan nuudelitta jonkin aikaa.

Onneksi Lina kutsui tytön olohuoneeseen, ennen kuin tämä oli ehtinyt sen enempää suunnistaa yläkertaa kohden, joten pahis alkoi automaattisesti tyhjentää kauppakasseja, tavoitteena vain nuudelien löytäminen. Kengät olisi ehkä järkevää ottaa ensin pois, mutta… Sen ehtisi myöhemmin. Nyt oli nuudelit löydettävänä.
Ensimmäinen kassi tyhjeni, siellä ne eivät ainakaan olleet. Seuraavan ostoskassin kimppuun. Vaikka tummatukka oli suunnannut huomionsa ostoskassien tyhjentämiseen, oli ainakin toinen hänen korvistaan jumittunut kuulustelemaan olohuoneen tapahtumia. Ja rehellisesti sanottuna mielenkiinto nousi heti pintaan, kun täysin vieras naisen ääni puhui. Tämä selvästikin tunsi Ayan, kun kutsui tätä nimeltä. Muita päätelmiä oli ehkä vähän vaikea tässä vaiheessa vielä tehdä.
Kun pääkoppa sitten rekisteröi punapään änkytyksen, sai se jo jonkinlaiset hälytyskellot soimaan Danielin päässä. Aya ei koskaan änkyttänyt. Eikä sana, jonka tämä oli onnistunut änkyttämään, saanut kelloja hiljenemään. Neito ei ollut koskaan puhunut äidistään mitään hyvää ja puheiden perusteella tällä ei ollut mitään intressiä edes tavata tätä, aivan kuten Danilla itselläkään ei ollut mitään syytä tavata äitään, joka tosin todennäköisesti makasi jo katuojassa kuolleena. Ja sen lisäksi tapaaminen ei ollut tainnut kuulua Ayan päivän suunnitelmiin, eikä sen liioin hänenkään.

Sillä hetkellä paketit osuivat käteen ja miehenalku harppoi eteiseen viskaisemaan kenkänsä jotenkuten kenkärivistöön, jonka jälkeen suuntasi olohuoneeseen, missä Aya seisoi paikoilleen jähmettyneenä. Varovaisesti Daniel asteli toisen viereen ja laittoi kätensä tämän lanteille, suunnaten vasta nyt huomionsa lyhyeen naiseen, jonka jokainen pystyi jo pienen vilkaisun sanomaan, että tuo ja Aya olivat äiti ja tytär. Naisen hajuvesi oli kuitenkin hyvin vahvan tuoksuinen, joka kävi ikävästi häiritsemään nenää. Aivastuskin meinasi pariin otteeseen puuskahtaa ilmoille, mutta se onnistuttiin aina viimetipassa käännyttämään takaisin.
Jep, DanDanin nenä ei sietänyt vähänkään vahvan tuoksuisia parfyymeitä.
Ayan äidin huomio ja pieni kysymyksen alku sai tummatukan esittelemään itsensä nimeltä, ettei hän vaikuttaisi aivan tuppisuulta. Poikaystäväosuus jätettiin kuitenkin kokonaan mainitsematta, sillä Dan uskoi naisella olevan sen verran älliä, että osasi jo päätellä koko asian. Tai sitten Aya voisi valaista asiaa.

Vasta nyt Daniel tajusi vilkaista vieressään patsastelevaa punapäätä, joka näytti yhtäkkiä kalpeammalta, kuin pari minuuttia sitten. Kulmat kohosivat aivan minimaalisesti, kun silmien annettiin tarkastella Ayan kasvoja hivenen tarkemmin.
Hän ei tajunnut, oliko tuolla huono olo tai jotain, vai mistä oikein oli kysymys?

Porkkanapää oli jähmettynyt, aivot oli ripustettu nätisti naulakkoon ja unohdettu sinne. Tämän reaktion tyttösessä aiheutti ainoastaan Keiko.. Kukaan muu ei onnistunut saamaan Ayaa jumittamaan yhtä pahasti. No, nyt saatiin kuitenkin nauttia tästä jumittavasta olotilasta. Danielin käsi lanteilla sentään hivenen rauhoitti tyttöstä, eli siis esti tuota pakenemasta huoneesta. Mikäli toinen ei olisi vierellä, olisi siili jo kaukana.
Keiko mittaili Danielia tutkivasti ja loihti kasvoilleen mairean hymyn. Hymy sai Ayan vavahtamaan, sillä kasvot eivät todellakaan luvanneet hyvää. Viimeksi, kun Aya oli nähnyt Keikon kasvoilla samaisen hymyn, oli Tico tuhonnut Keikon kalliit kengät. Äiti oli vannonut tekevänsä koirasta turkiksen, jos se tekisi koskaan mitään vastaavaa..

"Jaahas.. Et sitten vieläkään osaa pitää näppejäsi erossa miehistä... Olisit tosin voinut valita hivenen laadukkaampaa seuraa." Keiko paukautti ja viimein porkkanpää havahtui koomastaan. Hampaat pureutuivat yhteen ja teki niin mieli sanoa takaisin. Jokin kuitenkin edelleen pidätteli tyttöstä, joten tuo tyytyi vain hymähtämään paheksuvasti.
"Ekaksi Daniel on miljoonakertaa laadukkaampi ko sun Victoris ja toiseksi sulla ei ole oikeutta arvostella MUA" Aya sihahti ja sai äitinsä terästäytymään. Kaksi japanilaista tuijotti toisiaan kuin taisteluun valmistautuvat leijonat. Kumpikin odotti seuraavaa iskua ja oli valmistaunut vastaanottamaan sen.
"Mitä sinä tuolla vihjaat Aya?" Keiko sähähti ja Ayan kasvoille nousi ivallinen hymy.
"Sitä vaan että sulla ei todellakaan ole oikeutta arvostella, kun yksiavioisuus ei ole sun vahvimpia puolias" Okei, nyt oltiin sotajalalla. Keikon kasvot kiristyivät ja tuo olisi varmasti lyönyt, ellei... Daniel olisi seisonut rakkaan tyttären tukena. Sen verran Keikokin osasi tilannetta lukea, ettei välttämättä kannattanut käydä tyttöseen juuri nyt käsiksi, ensin pitäisi huolehtia roska ulos.
"Danielhan sä olit.. Voisitko poistua, että voin jutella tyttäreni kanssa kahden?" Keiko sanoi ja hymyili maireasti. Aya painautui vähän lähemmäs Danielia.
"Dan ei lähe minnekkään se on KUTSUTTU vieras.. Sä sen sijaan voit painua helvettiin" Porkkanapää tuijotti toista silmät salamoiden, mutta keho tuntui olevan aivan turta. Olisi tehnyt mieli paeta, juosta läpi pihan ja jonnekkin piiloon.. Niinkuin tuo oli tehnyt lapsena. Lähimetsä oli ollut hyvin tuttu piilopaikka, koska aina kun oli mahdollista oli paettu... Varsinkin, jos riitoihin oli sekoitettu Victor.

Keskustelu jatkui yhtä jäätävänä hetken aikaa. Ayan keho oli jännittynyt kuin jousi ja Keiko sen sijaan näytti täysin valmiilta murhaamaan oman lapsensa. Lina kolisteli astioita keittiössä.
"Ompas sinusta tullut uppiniskainen Aya.. Olisi ilmeisesti pitänyt ottaa Victor mukaan, häntä sentään osaat kunnioittaa" Keiko sanoi ja valmistautui nauttimaan lauseensa tuloksista.... Ja kuten arvata saattaa tyttären keho valahti jälleen kalpeammaksi, tuon kasvot kiristyivät ja pelko hiipi tuon uhmakkuuden taakse. Aya oli siis täysin valmis romahtamaan, mutta siihen ei vielä kyetty.
"Haista" Lausahdus oli varsin hiljainen, eloton ja täysin tehoton.. Ei todellakaan Ayamainen. Yleensä sähikäisessä oli paljonkin puhtia, niin ei kuitenkaan ollut tänään. Keiko tuijotti tytärtään hetken arvioivasti ja katse välähti vaarallisesti- Keiko EI pitänyt Danielista, eikä tyttärensä tämänhetkisestä asenteesta.. Ja koska Keiko ei niistä pitänyt, piti asia tehdä Ayallekkin selväksi.
"LINA.. Otatko Danielin hetkeksi kanssasi keittiöön" Keiko huudahti ja Lina ryntäsi olohuoneeseen. Naisen kasvoilla oli kärsivä ilme, mutta viimein tuo nyökäytti päätään Danille. Aya nyökkäsi myös, sillä tajusi että Linan oli toimittava Keikon sääntöjen mukaan.. Kyllä Aya pärjäisi.. Daniel menisi kuitenkin VAIN viereiseen huoneeseen..

"Mee vaan. Tuo lähtee ihan kohta" Aya mutisi ja tiesi, että todennäköisesti saisi kuulla kunniansa toisen poistuttua... Silti toinen haluttiin pois huoneesta, ettei Danielin tarvitsisi todistaa selkäsaunaa. Porkkanapää häpesi perhetaustojaan niin paljon, että toivoi Danielin poistuvan koko rakennuksesta, tietäen kuitenkin ettei Lina antaisi toisen lähteä.

Voi helvetti, mikä ämmä! Laadukkaampaa seuraa! Mamma voi ihan itse mennä nuoleskelemaan jonnekin muualle niitä rahassa uivia paskoja, jotka luulevat, että rahalla saa kaikkea. Tänne ei tultu kuuntelemaan kanan paskanjauhamista, vaan tapaamaan Ayaa, joten oletettavasti hänellä ei ole minkäänlaista kiinnostusta kuunnella surkimusten arvostelua. Puheista päätellen akka ei itse edes tienannut, vaan pikemminkin eli hurmaavan miehensä varoilla, eikä näin ollen ole koskaan kuullutkaan siitä, että olisi hyvä oppia tienaamaan itse omat rahansa työllä.
Danielin olisi niin tehnyt mieli sanoa kaikki tällä hetkellä pyörivät ajatukset viimeisen päälle tälläytyneelle naiselle, mutta onnistui jollain ihmeen konstilla pitämään turpansa ummessa. Omasta mielestään hän oli täysin oikeutettu sanomaan jotain takaisin, puolustaakseen itseään, sekä Ayaa, mutta tämä ei kuitenkaan ollut hänen ja Ayan äidin välinen sanaharkka, vaan hänet oli taktisesti vedetty mukaan äidin ja tyttären väliseen kinaan. Joka kärjistyi hetki hetkeltä vain enemmän.
Oletetusti punapää puolusti niin itseään, kuin Dania, eikä se näyttänyt miellyttävän äitiä sitten yhtään. Sen huomasi jo kieroutuneesta hymystä, jonka jälkeen tuo yritti saada häntä poistumaan paikalta. Ties mitä silloin tapahtuisi, jos hän niin tekisi. Häntä ei innostanut lähteä yhtään minnekään ja Ayan painautuminen lähemmäs oli selvä merkki, ettei hänen kannattaisi lähteä. Oikeastaan se oli pikemminkin komento, ettei hän saisi lähteä, vaikka mielipide lähtemiseen ilmoitettiin myös hieman kauempana kököttävälle japanilaiselle naiselle.

Se oli ihan oikeasti ahdistava tilanne. Ikinä ei ole helppoa olla kahden ihmisen välissä hillitsemässä mahdollista nyrkkitappelua ja se tuli taas todistettua. Ihmisillä oli outoja mieltymyksiä, samoin myös Danielilla, mutta sanallisen tappelun keskellä oleminen oli vielä pahempaa kuin itse verilöylyn, siinä sentään oli sallittavaa liittyä mukaan. Tässä tapauksessa hänen täytyi pysytellä vaiti. Ja se oli aivan helvetin vaikeaa!
Sanallinen sota alkoi ilmiselvästi verottaa Ayan voimia, tämä ei nimittäin tuntunut olevan läheskään niin ponnekas antamaan takaisin, kuin heidän riidoissaan, joita oli lyhyessä ajassa ehtinyt kerääntyä ties kuinka monta.
Japanilainen nainen osoitti oman kykenemättömyytensä erottaa kaksikko toisistaan, joten pelkurina kutsui Linan paikalle, joka oletetusti totteli palkanmaksajaansa. Linan katse sai Danielin leukapielet kiristymään, tilanne ei näyttänyt hänen silmissään hyvältä, eikä kodinhoitajan saapuminen paikalle saanut häntä liikauttamaan sormeaankaan keittiöön päin.

Tyttöystävän kehotus sai pahiksen naksauttamaan niskansa, tietynlainen tapa osoittaa, ettei koko ideasta pidetty, mutta mitkä vaihtoehdot hän oli saanut? Ei minkäänlaiset. Hänellä ei kuitenkaan ollut oikeutta puuttua perheenjäsenten välisiin asioihin.
”Lupaan nostaa ton noita-akan roikkumaan lipputankoon heti, kun haluat”, sanottiin tahallaan sen verran kovaan ääneen, että varmasti haisunäätä myös kuulisi sen. Vielä lisämausteeksi pippurikeittoon painettiin suudelma Ayan päälaelle, jonka jälkeen käsi irrottautui vastahakoisesti toisen lantiolta ja kylmän rauhallisesti poistuttiin keittiön puolelle, luoden vielä nopea vilkaisu olohuoneeseen.
Keittiössä ei oletetustikaan voitu istua, saati sitten rentoutua, joten tyydyttiin nojaamaan seinään ja keskityttiin kuuntelemaan olohuoneessa olevan kahden naisen riitatilannetta.

Aya tuijotti äitiään vihaisena. Danielin lausahdus sai leveän virneen nousemaan naisen kasvoille ja hetkellisesti tuon mieli koheni jälleen. Tajunnassa hakkasi jälleen ajatus, että eihän tyttösen tarvinnutkaan pelätä mitään.. Daniel varmasti toteuttaisi lausahduksensa, mikäli Keiko alkaisi hyppiä vielä enemmän silmille. Ayan mieliala koheni jo siitä, kun katse eksyi Keikon kasvoihin. Ne olivat täysin jähmettyneet.
"Jaahas.. Vai TUOLLAISEN nuoren miehen kanssa seurustelet?. Luulin kasvattaneeni sinut etsimään parempaa" Keiko lausahti välittömästi Danielin poistuttua. Aya tuhahti ja muutti hivenen asentoaan. Kädet nostettiin puuskaan ja nojattiin läheiseen seinään.
"Niin no, kyllähän sä mut kasvatit etsimään TURVAA.. Ja tiiätkö et niin kauan ko Daniel on täällä, mua ei yhtään pelota sun läsnäolos..Eli siis olen onnistunut täydellisesti" Kasvot pysyivät täysin ilmeettöminä, mutta silmiin oli syttynyt jälleen itsepäinen pilke. Keikon kasvot sen sijaan olivat muuttuneet kirkuvan punaisiksi.
"Sitäpaitsi sä et kyllä kauheasti voi mua kehua kasvattanees, koska LINA mut on kasvattanu" Aya ärähti vielä ja kuuli taloudenhoitajan pudottavan posliiniastian keittiössä. Ilmeisesti Linaa oikeasti pelotti, mikä olisi ollut varsin huvittavaa, jos tilanne olisi ollut toinen.

Kaksi naista jatkoi tuijotuskilpailuaan hetken aikaa täysin vaiti. Sitten Keiko liikahti lähemmäs tytärtään silmät salamoiden.
"Kuules nyt nuori neiti, minulle ET puhu noin.. Jos sinä et kykene täällä käyttäytymään niinkuin sinun pitäisi, täytyy soittaa Victorille ja hakea sinut takaisin KOTIIN"
"Mä olen kotona ja ette te mua siellä taaskaan kauaa pitäis joten mitä turhia" Aya vastasi nopeasti ja ääni värähti pienesti. Hän ei todellakaan halunnut takaisin Englantiin, takaisin samaan taloon sen hirviön kanssa.
"TÄLLÄ KERTAA.. Mä pidän huolen siitä et sun käytösongelmasi korjataan kokonaan pois" Keiko huusi ja hikikarpalo valahti pitkin naisen kasvoja. Aya sensijaa nojasi vähän tukevammin seinään ja valmistautui pakenemaan äitinsä kynsistä.
"Jos sä kuvittelet,että mä palaan takaisin Victorin luo ilman taistelua, erehdyt kuule muija ja pahasti. Sen kun soitat Victorin hakemaan mut, mutta takaan et sen jälkeen mä soitan ISÄLLE.. Ja tällä kertaa sä et mua hiljennä" Aya raivosi, kyynel vierähti poskelle ilman, että asiasta tajuttiin mitään... Tosin eipä näyttänyt Keikokaan asiaan reagoivan. Tuon kasvot olivat muuttuneet vaaleiksi, kasvot ilmeettömiksi ja viimein tuo liikahti kauemmas tytöstä.

Lina tajusi vasta nyt pudottaneensa teekupin. Niimpä sitä ruvettiin kädet täristen siivoamaan ja vilkaistiin Danielia varovaisesti. Samassa Keiko ilmestyikin äänettömänä keittiöön.
"Lina, laitan sitten taas normaalisti rahaa tilillesi." Äänensävy oli tunnistamaton ja samassa japanilaisnainen olikin poistunut ulko-ovesta. Lina tuijotti ja huokaisi viimein helpotuksesta. Tilanne oli ohi.

Olohuoneessa seisova Aya tärisi, aivot tilttasivat ja viimein se äskeinen ajatus pakenemisesta saavutti ne. Niimpä tyttö pyrähti nopeasti portaisiin ja syöksyi omaan huoneeseensa.

Jo heti alkuvaiheilla Dan onnistui putoamaan totaalisesti kärryiltä keskustelussa. Hän oli herpaantunut vain pieneksi hetkeksi ajattelemaan uuden korvalävistyksen ottamista ja pohdiskellut parin sekunnin ajan hintaa, kun jo keskustelu oli edennyt sen verran, ettei hän enää yksinkertaisesti päässyt mukaan.
Mukavaa. Hienoa. Mahtavaa. Loistavaa. Juuri näin, Daniel, juuri näin.
Ja nyt hän oli vielä enemmän pihalla, kun vaivautui edes ajattelemaan itsensä sättimistä. Joskus kuunteleminen ja ajattelu eivät sopineet yhteen. Okei, tuskin koskaan sopivat, elleivät ne koskeneet samaa aihetta, mutta olohuoneessa käytävä keskustelu ja lävistys eivät liittyneet mitenkään toisiinsa. Tai no, ehkä hyvin etäisesti.
Takaraivo painettiin seinää vasten ja kädet laitettiin löyhään puuskaan. Turhaan hän enää yritti pysyä mukana. Niinpä tummat silmät siirtyivät katosta seuraamaan Linan tekemisiä, joiden katseleminen herätti heti tutun ajatuksen; toisten ihmisten tuijottaminen oli raivostuttavaa, joten hänen jos kenen ei kannattaisi alentua sille tasolle. Jos kerta muut eivät häntä saaneet tuijottaa, ei hänkään saanut tehdä niin. Mutta eivätkös katselu ja tuijottaminen ole kaksi eri asiaa? Ovat. Hän katselee, ei tuijota.

Herran onneksi Linan selkää ei tarvinnut kovinkaan kauaa katsella, kun olohuoneessa paperisota oli muuttunut oikeaksi sodaksi ja sitä kautta rauhallinen oleskeluhuone oli saanut uuden tehtävän toimia sotatantereena. Siinä vaiheessa kodinhoitaja pudotti teekupin lattialle, muttei saanut aikaiseksi aloittaa sirpaleiden siivoamista, mikä sai DanDanin kummastelemaan tämän outoa käytöstä.
Vanhempi nainen väitti Ayalla olevan käytösongelmia, joka sai Danielin tuhahtamaan itsekseen. Hyvä se nuoria on syyttää, vaikka todellisuudessa se oli kypsempi osapuoli, joka ei osannut käyttäytyä. Aya saattoi olla temperamenttinen, muttei kuitenkaan yhtä pinnallinen kuin äitinsä, joka jopa puhui sillä raivostuttavalla rikkaiden lissukoiden tavalla. Noita-akalla jos kenellä oli käyttäytymisongelmia.
Victor-nimi oli hyvin ratkaiseva osa keskustelua, mikä pisti miehenalun kallistamaan mietteissään päätään. Eikös Victor ollut se Ayan niin palvoma ja ah, rakastama isäpuoli, joka oli kohdellut tätä kaltoin? Ilmeisesti. Ainakin nimi kuulosti sen verran tutulta ja siinä oli negatiivinen vaikutus Danielin mielenliikkeisiin, joten kai se sitten oli se.

Kun kodinhoitaja siirtyi siivoamaan, vihdoin ja viimein särkynyttä teekuppia, oli tummatukka mennä apuun, mutta keittiöön ilmestyi parfyymiämmä, mikä sai Danielin aivastamaan pariin otteeseen. Hän jo ehti hetken luulla, että toinen oli tullut haastamaan riitaa hänen kanssaan, mutta vastoin odotuksia nainen lähti vähin äänin pois talosta. Ja toivottavasti myös osaisi pysytellä oven toisella puolella. Danista olisi nimittäin liiankin mukavaa hinata tämä lipputankoon rankkasateen ajaksi ja katsella, kuinka kaunis lippu hänellä olikaan.
Aya oli kuitenkin ihmeen hiljaa olohuoneessa, joten suunnattiin sitä kohden, tosin sillä hetkellä tyttö ryntäsikin portaat ylös ja sieltä omaan huoneeseensa, joka sai miehenalun jäätymään paikoilleen. Ainakin hetkeksi. Ajatuksetkin löivät junturaan ja vähitellen ne alkoivat jälleen rullata, minkä vuoksi tajuttiin seurata punapäätä yläkertaan.
Ovella Daniel mietti ainakin kymmenesti, koputtaisiko vaiko ei, mutta päätyi lopulta vain törkeästi astumaan sisään ja sulki oven perässään. Jopa hänen järkensä osasi sanoa, ettei kaikki ollut hyvin. Ei todellakaan.

Ayan huoneen ovi räsähti kiinni ja porkkanapäinen heittäytyi sängylleen makaamaan. Kyyneleet valuivat jo pitkin kasvoja ja ne peitettiin painamalla kasvot tyynyä vasten. Seuraavaa asiaa oli kuitenkin vaikeampi peitellä, nimittäin sitä järjetöntä itkukohtausta joka seurasi. Olkapäät tärisivät ja nyyhkytys kuului epäilemättä alakertaan saakka.. Ainakin Ayan omasta mielestä. Hetken aikaa yritettiin kasata omia tunteita, rauhoittua ja hengitellä. Tässä epäonnistuttiin surkeasti.. Aya kohottautui viimein istumaan ja nojasi seinää vasten pitäen tyynyn sylissään.. Kyyneleet valuivat pitkin nenänvartta, leukaan ja siitä tyynylle. Siili niiskautti ja kuullessaan oven avautuvan tuo vavahti kevyesti. Pää pidettiin edelleen alhaalla, hiusten annettiin peittää kasvot kokonaan.
"Sä et oikeasti halua nähdä mua just nyt Daniel..." Aya niiskaisi ja jälleen uusi tunneryöppy aiheutti olkapäiden vavahtelut. Käsi pyyhkäisi silmiä, jotka kuitenkin vuosivat kuin seulat. Itkemistä kovaan ääneen koitettiin välttää, joten itkeminen muistutti lähinnä tuhinaa.. Niiskutusta, tuhinaa ja olkapäiden vavahtelua. Sellaista mahdollisimman kontrolloitua tunteidenkäsittelyä. Vaikka silmät vuosivatkin kontrolloimattomana ja olo oli huonompi kuin maan matosen, voisi kai sentään yrittää hivenen pitää itseään kasassa.

Jälleen kerran Aya tunsi vastustamatonta halua paeta tilannetta. Ei hän halunnut itkeä vollottaa Danielin edessä, mutta ei tuo halunnut nuorukaista poiskaan käskeä. Olisko helpointa hypätä itse ikkunasta?
"Oikeesti ...." Lausetta ei kyetty jatkamaan, sillä itkukohtaus teki taas tuloaan. Hitto, miksi oi miksi hänen piti esitellä tyttömäisyytensä juuri nyt.. Jotenkin olo ei ollut hirveän hyvä. Pelotti, että toinen joko a) muuttaisi käsitystään Ayasta ei hyvään suuntaan tai b) toimisi kuten Kieran, yrittäisi lohduttaa erittäin tönkösti.... Kieran ei ollut hyvä siinäkään asiassa.

Sydän takoi rinnassa ja äidin sanat kaikuivat takaraivossa. Mitä jos äiti oikeasti soittaisi Victorin hakemaan hänet? Tuskin soittaisi, ei hän ottaisi riskiä, että Aya ilmoittaisi isälleen.. Toisekseen äiti oli poistunut häviäjän elkein talosta.. Sehän oli hyvä juttu... Siltikin sydän hakkasi rinnassa kuin pikajuoksun jäljiltä. Ehkä Daniel ei huomaisi muuta kuin, että Ayaa itketti. Asian voisi ehkä selittää tunnekuohahduksella.. Riidan jälkeen tunteet olivat pinnassa ja sitärataa..

Tyttönen painautui tiiviimmin viileää seinää vasten. Mahdollisimman pieneksi, huomaamattomaksi olennoksi.. Viimeisenä silauksena Aya kietoi vaistonvaraisesti omat kädet ympärilleen, vaikka todellisuudessa teki mieli kietoa Danielin kädet ympäri. Siihen ei kuitenkaan kyetty eikä sellaista olisi koskaan kehdattu tehdä... Ei... Ei ja Ei. Aya yritti jälleen sanoa jotain.. Järkevää ja vakuuttavaa.. Siihen ei kuitenkaan enää kyetty vaan itkeminen jatkui edelleen. Tyyny oli jo aivan kosteana kyynelistä.
"Anteeksi..Jos olisin tienny et äiti on täällä..."Nyyhkäistiin jälleen vähän rajummin, polvet vedettiin syliin, jotta estettäisiin koko kehoa tärisemästä.
"Anteeksi et sä jouduit kestään sitä.. Ja kuuleen sen riidan" Sanat olivat hiljaisia, ponnettomia ja hyvin ei-Ayamaisia. Olo oli auki revitty, väsynyt ja luovuttanut. Aya ei jaksanut esittää kovaa tällä hetkellä. Jos Daniel häipyisi hänen herkistelyjensä vuoksi... No... Olisi ainakin toinen itkun aihe kuin äiti.

Aivan kuten se pienen pieni ääni pään sisällä – pitäisikö jo huolestua, että hän kuuli ääniä päänsä sisällä?, oli sanonut, punapää itki. Tässä tilanteessa Danielin oli erityisen vaikeaa asettaa itseään Ayan asemaan, hän kun ei koskaan ottanut sen suuremmin kummitätinsä kanssa yhteen ja sattuneista syistä äidin, saati sitten isän kanssa yhteenotot olivat pyöreät nolla pinnaa.
Oli oikeastaan jokseenkin… huojentavaa..? nähdä Aya itkemässä muun kuin paniikkikohtauksen takia. Joskus pahis nimittäin oli jo uskaltanut ajatella, ettei tämä oikeasti osannut itkeä mielipahan takia, vaan teki niin kuin miehet eli mökötti. Niin ja fyysisenä ihmisenä punapää totta kai läpsi muita, no okei, löi. Naisten piti itkeä niin kuin naisten kuului. Piste. Ei poikkeuksia, vaikkeivät ne huonoja olleet.
Mutta pieni huojennuksen tunne katosi nopeasti ja tilalle pukkasi alakuloisuus. Helvetin myötätunto ja niin edelleen.

Dan tuhahti tytön kommentille epäuskoisesti samalla, kun käveli sängyn luokse ja istahti tämän viereen. Turhaan Aya yritti pidätellä itkuaan, parempi vain, että itkisi kunnolla, niin paha olo katoaisi nopeammin. Tuollainen vastaan pyristely ei edesauttanut asiaa sitten yhtään. Joo, kyllä hän tiesi tämän itkukäytännön, jota oltiin päästy näkemään niin Noellen, kuin myös Sarahin kohdalla.
Punapäätä kuunneltiin hiljaa, kuitenkin koko ajan katsoen tätä. Toista ei raaskittu keskeyttää, vaikka se kävi monesti mielessä. Oikeastaan hän vain odotti, koska tyttö päästäisi tunteet valloilleen.
”Seli seli”, otettiin parempi asento sängyllä ja ensimmäiseksi irrotettiin tyttöystävän ote omista jaloistaan, ”Et sä sitä voinut tietää, että se parfyymiämmä oli täällä. Et sä mikään selvännäkijä ole sentään.”
Jep. Mistä Aya muka voisi tietää äitinsä ilmestyneen sillä aikaa paikalle, kun he järjestivät kohtauksen kaupassa. Tai no okei, HÄN järjesti.
Ei mitenkään.
Tummatukka kietoi kätensä punapään ympärille siirtyen niin lähelle kuin vain suinkin pystyi tätä ja painoi hellästi tämän päätä rintakehäänsä vasten.
”Nyt unohdat turhat selittelyt ja autat itteäs itkemällä kunnolla.” samalla siliteltiin toisen hiuksia, joita vaivihkaa siirrettiin pois kasvojen edestä korvan taa. ”Mä olen nyt täällä sua varten.”
Huh… Mistäs tuo tuli?

Aya mutristi huuliaan ja toivoi paskan olotilan häipyvän mahdollisimman pian jonnekkin.. Samassa tajuttiin,että Daniel oli istahtanut sängylle.. Niimpä toista vilkaistiin varovasti hiusten alta. Sitten niiskaistiin taas. Hemmetin naishormoonit, tunnekuohut ja sensemmoiset. Olisi paljon helpompaa olla mies, miehet kun eivät itkeneet.. Ainakaan toisten nähden.. Sitten meinattiin sanoa jotain, mutta asia jäi täysin sanomatta, kun Daniel vetäisi toisen syleilyynsä. Hetken aikaa koko keho oli jännittynyt ja sydän taas tuntui pysähtyneen. Danielin puhetta kuunneltiin tarkasti ja hengitettiin mahdollisimman vähän, jotta ei olisi häiritty kuuloaistimusta ollenkaan. Miten hyvältä toisen sanat kuullostivat? Tosin.. Ne viimeinen lausahdus ja pään painaminen rintakehää vasten tekivät totaalisesti tepposet.

Hetken aikaa Aya hengitti vain Danielin tuoksua. Toisen sanat olivat saaneet kehon vellomaan jossain epätodellisen hyvässä olotilassa. Sitten viimein kyyneleet alkoivat jälleen valua vuolaana virtana pitkin kasvoja. Danielin sanojen jälkeinen epätodellinen olo jatkui edelleen, mutta samalla se aiheutti yhä suuremman itkureaktion. Nyt itkettiin myös sitä, kuinka ihana toinen osasikaan olla. Joskin tätä ei kyetty sanomaan asianomaiselle. Annettiin kyyneleiden vain valua pitkin kasvoja, Danielin paitaan. Sitten hetken kuluttua koko ulkokuori ratkesti kahtia ja Ayan koko keho painautui Danielia vasten. Itku ravisteli koko pientä tyttöstä ja tuo tarrasi käsillään Danielin kaulasta.Itkeminen aiheutti järkyttävää tuskaa, joka taas itketti vain lisää. Tuntui kuin koko elämän itkut pitäisi itkeä tässä ja nyt heti pois.. Danielin paitaan.

Ayan omasta mielestä, itkeminen kesti ainakin pitkän ikuisuuden. Rauhoittumaan ei kyetty ja toisaalta sitä ei edes haluttu koettaa.. Itkeminen tuntui sillä hetkellä varsin hyvältä, hämmentävää kyllä. Viimein tyttö kuitenkin niiskaisi ja vetäytyi hivenen kauemmas toisesta. Silmät kosteina katsottiin toista ja näytettiin lähinnä peuralta. Käsi pyyhkäisi jälleen kosteita silmiä ja sitten kasvoille kohosi pienen pieni hymynpoikanen. Kyyneleet jatkoivat pyyhkäisyistä huolimatta poskien kostuttamista. Siltikin, silmiin oli palannut sitä samaa elämäniloa kuin joskus aiemminkin. Sitten vedettiin syvään henkeä.
"Kiitos.. " Pieni sana, jonka sanominen tuntui jotenkin hyvin tärkeältä tällä hetkellä. Sillä ennenkaikkea Aya tunsi olevansa kiitollinen Dänille.

Hetken aikaa hengiteltiin ja toivottiin että pahin purkautuminen oli saatu ohitettua. Ihan sama vaikka silmät vuotaisivat yli, kunhan kyettäisiin taas hiljalleen kasaamaan itseä. Itkeminen oli hämmentävää puuhaa.. Aya ei edes muistanut milloin oli viimeksi itkenyt näin paljon.. Ei varmaan koskaan ilman paniikkikohtausta. Katse kohotettiin jälleen Danieliin ja hymyiltiin jo hivenen leveämmin, joskin edelleen katkonaisesti.
"Mä sotkin sun paidan.." Tyttö sanoi hiljakseen ja tuijotti Danielin paidassa olevaa märkää kohtaa, johon tottakai oli levinnyt myös mustaa meikkiä. Jostain kumman syystä asia huvitti Ayaa...

Vihdoin ja viimein Aya alkoi itkeä kunnolla. Mitä nopeammin tyttö aloitti itkunsa, sitä nopeammin Danielin kannalta vaivaannuttava, jokseenkin omalla tavallaan surullinen tilanne menisi ohitse.
Mutta voi elämä, kun toinen jaksoi itkeä. Tuntui hetki hetkeltä vain enemmän siltä, että kohta punapää pyörtyisi nestehukan takia. Hän ei ollut koskaan viettänyt näin pitkää aikaa paikoillaan lohduttamassa tyttöä. Noellekin lopetti itkunsa paljon aikaisemmin, kuin Aya. Tosin eipä tässä ollut valittamista, miehenalulla olisi ollut huono omatunto, jos ei olisi ollut paikalla todistamassa toisen purkautumista. Olisihan se ihan eri juttu kuunnella esimerkiksi vaikka puhelimessa – joka muuten pitäisi ladata, kun tyttöystävä itkee ja siinä yrittää lohdutella, kuin että olla paikan päällä.
Daniel kietoi kätensä lopulta punapään ympärille, kun tämä siirtyi häneen kiinni. Siinä ohella hierottiin toisella kädellä tytön selkää.

Lopulta, pitkältä tuntuvan hetken jälkeen, pussipiru irrottautui tummatukasta, joka teki samoin. Katse kohdistettiin tytön kasvoihin, jotka olivat… kärsineen näköiset. Ja ehkäpä väsyneetkin. Silmät olivat kuitenkin hellyyttävät, mutta samalla jollain tasolla pelottavat. Pelottavat siksi, koska Aya ei näyttänyt itseltään ja hellyyttävät siksi, koska edes Daniel ei pystynyt vastustamaan moisia nappisilmiä.
Mielessä käväisi myös sellainen asia, että toisen kasvoilta voisi tietysti pyyhkäistä vähän reippaammin kyyneliä, mutta se hylättiin heti. Hän ei haluaisi ottaa vastuuta toisen meikkien pilaamisesta, vaikkakin ne olivat jo aika lahjakkaasti levinneet.
Tsh, hän ei edes halunnut kuvitella, miltä aamulla niskaan vedetty putipuhdas paita oikein näytti. Punapään kiitokselle ei oikein osattu reagoida, joten tyydyttiin pakottamaan pieni, väkinäinen hymy huulille, jonka annettiin nopeasti haihtua.

”En edes kauheasti pitäny siitä”, Ayalle todettiin. Olisihan sitä voinut sanoa paremmin, ettei asia häntä haitannut, mutta niin.. Se oli Daniel. ”Ja voinhan aina ottaa sen pois.”
Punapäästä vetäydyttiin vielä vähän kauemmas, Dan kun ei halunnut ottaa riskiä, että löisi Ayaa jollain ihmeen konstilla naamaan ja se tuskin yhtään kohensi tämän jo melko huonolla tolalla olevaa mielialaa. Paita lähti kätevästi pois ja vasta nyt sitä raaskittiin tarkastella; mustaa väriä oli selvästikin tullut ripsiväristä ja toinen mähnä oli selvästikin puuteria.
Mutta pääasia oli, että Ayalla oli parempi olo. Tai ainakin DanDan uskoi niin, tyttö kun oli jaksanut hymyillä.

Aya tuijotti Danielia varovaisesti eikä oikein tiennyt miten tälläisessa tilanteessa olisi pitänyt toimia... Ei hän koskaan ennen ollut itkenyt kenenkään sylissä, yleensä itkut hoidettiin omassa yksityisyydessä, sitten kasattiin palaset ja tultiin taas omana itsenä ulos. Nyt kuitenkin joku oli oikeasti lohduttanut, pysynyt vierellä koko ajan.. Se oli hämmentävää ja samalla.. äärimmäisen ihanaa.. Olisi kauheasti tehnyt mieli kiittää Danielia enemmänkin, mutta... Tuntui idiootilta lausua kiitoksia toisensa perään.. Sitäpaitsi.. Todennäköisesti Daniel olisi asiasta yhtä innostunut kuin Aya.

Tyttösen ajatukset jumittivat, kun nuorukainen otti paitansa pois. Silmät lopettivat vuotamisen kuin seinään ja ilme muuttui yllätetyksi.
"Dan... " Ainoa sana, sitten jumitettiin taas. Automaattisesti noustiin sängyltä ja marssittiin koomassa kylpyhuoneeseen. Naama pitäisi pestä jääkylmällä vedellä, ehkä aivotkin alkaisivat toimia jälleen. Niimpä kumarruttiin pesualtaalle ja aletiin hinkata naamaa puhtaaksi. Kumma kyllä ajatukset rupesivat rullaamaan vähän liiankin nopealla temmolla tämän jälkeen. Mietittiin mitä kummaa pitäisi tehdä... Mitä Kieran tekisi... Ei mitään järkevää todennäköisesti.. Entäpä Lina.... Tämän jälkeen ajatus jumitti Ayan päähän ja kohottaessaan katseensa peiliin, tuon kasvoille levisi hämmentynyt hymy.

Viimein tyttö marssi takaisin Danielin luokse. Katse käväisi pojan käsivarsissa, niskassa, selässä ja tietenkin vatsalihaksissa. Suuta kuivasi ja kädet tärisivät, kun toinen istui takaisin sängylle. Däniä katsottiin silmät hivenen siristyneinä ja pohdittiin hetki sitten päähän ilmestynyttä ajatusta varsin tiiviisti. Sitten kroppa alkoi toimiakin jo ilman aivoja. Aya kosketti varovasti Danin rannetta ja tuijotti syvälle ruskeisiin silmiin. Tiedostikohan Daniel itse kuinka hyvännäköinen oli? Tekiköhän toinen moisen riisumistempauksen tahallaan ja koitti aiheuttaa Ayalle aivohalvauksen? No, ihan sama.

Käsi pyyhkäisi poskea ja sitten hivuttauduttiin lähemmäs. Oikea käsi kohosi nuorukaisen poskelle, pieni vaitonainen hymy kohosi Ayan kasvoille ja sitten painettiin pehmeä suudelma toisen huulille. Sydän takoi rinnassa ja aivot leipoivat täysin kiinni. Toimittiin vain niinkuin "piti".Kiivettiin viimein kokonaan miekkosen syliin, kädet valuivat niskaan ja keho painautui vasten toista. Voi luoja, jos Aya olisi toiminut täysin sillä tavalla kuin olisi halunnut, olisivat tuon vaatteet lentäneet välittömästi jonnekkin nurkkaan.. Toisaalta saatiin sentään sen verran pidettyä aivoja mukana, ettei ruvettu vielä riisuutumaan, sen sijaan Ayan omat tarkoitusperät tulivat varmasti hyvin selkeästi ilmaistua toiselle.

Paitaan tarttunutta likaa koitettiin rapsuttaa pois, mutta niin kuin oletettu, eihän se mihinkään lähtenyt, pikemminkin vain levisi enemmän alkuperäisestä.
Ayalle vain hymistiin, kun oma nimi kuultiin lausuttavan, mutta huomio pysytteli paidassa, josta oli yhtäkkiä tullut niin kiinnostava, vaikka hetki sitten Danielia ei voinut vähempää kiinnostaa paidan likaantuminen. Ehkei se häntä niinkään haitannut, mutta entäs sitten kummitäti, joka oli ostanut sen hänelle jostain ulkomailta tuliaiseksi. Ainut paita, jota hän suostui pitämään muiden Sarahin ostamien paitojen seasta. No, pesussa liat läht- Voi-…..! Hänen piti ostaa pesuainetta! Helvetti, mitä tämä oikein oli? Oliko nuoruusiän dementia jo iskemässä? Ilmeisesti.

Ai niin, Ayalla oli varmaan jotain asiaa. Tummanruskeat silmät siirtyivät katsomaan paikkaa, jossa Aya oli vielä hetki sitten ollut, mutta eipä ollut enää. Suuta mutristettiin pienesti ja katse siirrettiin vessan oveen, jonka takaa kuului veden lorinaa. Ahaa, punapää oli livistänyt sinne.
Eikä pahis edes ehtinyt kauaa asiaa miettiä, kun toinen tulikin jo takaisin. Ja toi mukanaan aivan toisenlaisen tunnelman, mikä sai Danielin kurtistamaan kulmiaan. Vielä sen lisäksi punapää tuijotti häntä suoraan silmiin ja kosketti rannetta.
Okei, Aya taisi olla kipeä.
Tuijotus alkoi luonnollisestikin häiritä DanDania, muttei siitä vaivauduttu huomauttamaan, Aya kun käyttäytyi muutenkin niin oudosti ja kukapa tietäisi, vaikka toinen saattaisi aivan yhtäkkiä kilahtaa hänelle. Niinpä tyydyttiin vain katsomaan takaisin.

Moinen läheisyyspuuska sai tummatukan vain jäätymään paikoilleen, pussipirun kanssa kun ei ollut totuttu tällaiseen. Eli toisin sanoen Aya ei koskaan ollut tehnyt näin, eivätkä tämän aikeet jääneet yhtään epäselviksi Danille, joka paini sillä hetkellä sisäisten ristiriitojensa kanssa. Jos hän nyt työntäisi punapään pois, suuttuisi tämä hänelle ja samalla loukkaantuisi – ja Ayan tuntien verisesti. Mutta sitten piti ajatella myös omalta kannalta asiaa. Hän ei halunnut saada hyväksikäyttäjän leimaa otsaansa, tilanne kun ainakin hänen silmissään näyttäisi siltä ja kaiken lisäksi häntä ei vain kiinnostanut tällä hetkellä. Varmasti yksi merkittävimmistä päivistä ikinä, kun hän ei innostunut seksistä.
Myönnetään nyt vielä se, että Daniel oli hämmennyksissään Ayan äkillisestä mielenvaihdoksesta. Ja sen vuoksi hän vain kökötti hiljaa paikoillaan.

Sydän takoi edelleen rinnassa sellaisella temmolla, että olisi voinut kuvitella Ayan juosseen kilometrejä niin lujaa kuin pikkuruisista jaloistaan pääsi. Tilanne oli kuitenkin täysin eri ja Aya ei tiennyt johtuiko sydämen takominen tilanteesta itsestään, vaiko vain paniikista. Jotenkin teki osittain mieli vetäytyä ja toisaalta taas ei. Hemmetti elämä oli mutkikasta välillä. Takaraivossa jyskytti ajatus edellisestä parisuhteesta, sen päättymisestä ja kaikesta muusta ikävästä. Teki taas mieli perääntyä, mutta sitten otettiin itseä vähän reippaammin niskasta kiinni. Ajatukset pakotettiin takaisin Danieliin, tuon huulien pehmeyteen, ihon lämpöön ja kaikkeen tähän muuhun. Se oli DANIEL, tuttu ja turvallinen Dan, johon oltiin opittu luottamaan jo aikas sokeasti.

Toinen ei antanut juuri ollenkaan vastakaikua.. Aya kurtisti varovasti kulmiaan, muttei kuitenkaan vielä irrottautunut Danielista. Hetken kuluttua jääpuikkoilu alkoi kuitenkin vituttaa siinä määrin, että oli pakko irrottautua toisesta. Ajatukset juoksivat jo sellaisella temmolla ettei mitään rajaa. Miksi toinen ei vastannut? Oliko toinen yllättynyt? Vai oliko syy mahdollisesti jokin epämieluisampi. Kulmat kurtussa toinen tuijotti Danielia, kuitenkin vain muutaman senttimetrin etäisyydeltä. Tilanne vaivasi Ayaa, muttei tuo oikeastaan halunnut antaa itsensä takertua niihin ikäviin ajatuksiin. Ehkäpä Daniel tosiaan oli vain yllättynyt siilin äkillisestä mielialanmuutoksesta. Joo Niinhän sen täytyi olla. Koska mielestään Aya ei ollut mikään epämiellyttävä vaihtoehto sänkypuuhiin. Kroppaa rääkättiin säännöllisesti jopa liikaakin, ja siitäkin huolimatta muotojakin löytyi. Joo, eikait se voinut hänestä johtua.

Aya vetäytyi hivenen kauemmas, hymyili ja pohdiskeli seuraavaa liikettään. Ehkä toinen ei ollut tajunnut hänen vinkkiään ja ihmetteli tosiaan sitä ylättävää läheisyyden kaipuuta. Niimpä sitä liutettiin varovasti kädet pois Danielin niskan takaa. Vasen käsi kulki pitkin kaulaa ja kosketti samalla etusormella poskea.

Viimein kädet olivat jälleen omalla puolella. Niimpä annettiin ikävien ajatusten kadota ja tartuttiin omaan paitaan. Hopeinen koristevyö aukaistiin ja laskettiin varovaisesti pöydälle. Samalla jätettiin pöydälle myös nahkaiset hanskat. Sitten tartuttiin omaan paidanhelmaan, hymyiltiin vielä pienesti ja ruvettiin varovasti vetämään paitaa päältä.

Suorastaan helpotuksen aiheuttama huokaus meinasi päästä ulos suusta, kun toinen irrottautui jo päätöksensä tehneestä Danielista. Herra oli päätynyt siihen, että ottaisi loukkaantumisriskin, sillä tällä nopealla päätöksenteon hetkellä asia kuulosti parhaimmalta. Niin ja enää ei ollut kyse vain Ayasta, vaan myös hänestä, joten paskamaisena ihmisenä Dan oli laittanut itsensä punapään edelle. Okei, ei nyt sentään. Melkein laittoi. Aya ei todennäköisesti oikein itsekään ollut täysin mukana, naiset kun olivat kokemuksen mukaan hyvin taipuvaisia seuraamaan tuntemuksiaan, eivätkä sitä järjen ääntä. Ja todennäköisesti Aya myös teki näin. Olihan toinen ollut aikamoinen sekasotku heti itkemisen jälkeen, joten ei siis ihme, ettei ajatus ollut pysynyt mukana tällä kertaa.
Ja sitten siihen myös hyvin oleelliseen asiaan, nimittäin halujen katoamiseen sillä palavalla sekunnilla, kun tyttö oli alkanut vuodattaa niitä suolaisia kyyneleitään hänen paidalleen. Hän ei ollut niin sairas, että ajatteli tilannetta vain hyväksi omalta osaltaan.
Nyt pitäisi varmaan kirota sitä sympatian tunnetta jälleen kerran.

Jo hetken ajan tummatukka ehti luulla tilanteen olleen vain jonkinlaista teatteria tai pientä härnäämistä, kuinka vain, mutta kosketukset veivät nekin pienet luulot mennessään. Ja totta puhuen siinä vaiheessa hänen päätöksensä alkoi horjua, vartalo kun halusi lisää kosketuksen tunnetta osakseen. Tämän johdosta Daniel sai liikautettua itseään, pakotettua vartalonsa hallintaansa. Myönnetään, hän oli valehdellut itselleen halujen katoamisesta, kyllä ne olivat tallella ja havaittavissa nyt selvemmin kuin hetki sitten.

Danin silmät laajenivat hitusen verran niiden huomatessa tyttöystävän aloittavan riisuutumisen. Toinen aivopuolisko käski pysytellä paikoillaan ja toinen käski puuttua asiaan. Ja sillä hetkellä Ayan paidan helmaan tartuttiin ja paitaa vedettiin paremmin tämän ylle.
”Älä riisuudu”, sanoi Daniel ja katsoi tyttöä suoraan silmiin. Tilanne aiheutti kahdenlaisia tunteita; helpotusta, mutta myös harmistuneisuutta. Siinä vaiheessa hän nopeasti vakuutteli itselleen, ettei maailma tähän kaatunut.
Tosin Ayan maailma taisi kokea aikamoisen kolauksen. No, se riski oli suostuttu ottamaan.

Danielin tarttuessa Ayan paidan helmaan ja lausahtaessa nuo kaksi sanaa, oli Ayan vuoro jäätyä. Tyttö tuijotti toista jähmettyneenä, jopa sydän oli lopettanut sen järkyttävän takomisen. Ajatukset jumittivat hetkeen ja kaikki tunnetilat vierailivat vuoroin Ayan kasvoilla. Hämmennys, huvittuneisuus, viha, raivo, suru ja niin edelleen. Viimein toimittiin tavalla, joka oli liiankin tuttu puolustautumiskeino. Siili nosti piikit jälleen pystyyn, nousi sängyltä ja vilkaisi jäätävällä ilmeellä Danielia. Ajatukset eivät juosseet niin lujaa, että olisi kyetty sanomaan jotain.. Sen sijaan tyydyttiin tuijottamaan toista silmät raivoa ja halveksuntaa täynnä. Jaahas, vai ei hän kelvannutkaan toiselle. Selvä homma. Koska eihän nyt voinut olla kyse mistään muusta, Daniel ei halunnut nähdä häntä ilman vaatteita.... Selkis...

Hetken aikaa oltiin täysin mykkiä, kädet oli vedetty puuskaan ja ilme kertoi oikeastaan kaiken. Siili oli vihainen. Tosin vihan tunnetta vesitti pienesti se, että kyynelkanavat halusivat jälleen vuotaa yli.
"Aha... Jos mä en kelpaa sulle. Tosson ovi voit painua helvettiin täältä" Aya sanoi jäätävästi ja tunsi palan kurkussaan. Tässäkö tämä nyt sitten oli... Oliko Daniel ollut hänen kanssaan koko ajan vain paremman puutteessa tai jotain... Aya ei halunnut oikeastaan edes tietää.
" Mä en todellakaan tarvi tätä... Mun kannattaa kaiketi kääntyä ens kerralla naisten puoleen, koska kaikki miehet joita mä tunnen on vaan onnistunu loukkaan mua" Aya puhui ihmeellisen rauhallisesti. Tyttönen nimittäin tiesi, että jos huutaisi toiselle.... Kyyneleet puskisivat välittömästi läpi. Siili ei halunnut enää itkeä toisen nähden.. Ei..

Hetken aikaa tyydyttiin taas töllistelemään toista vihaisena. Sitten päästä viimein kuului naks.
"VITTU EIKÖ MEE JAKELUUN. PAINU HELVETTIIN" Okei nyt korotettiin ääntä ja aika reilusti. Poskille nousi punaiset läiskät, jotka ilmestyivät aina kun tyttönen koki olonsa loukatuksi. Kai sekin oli jokin epämääräinen kehon puollustautumiskeino tai jotain. No, kuten oltiin jo aikaisemmin arvattukin huudon jälkeen kyyneleet palasivat hukuttamaan silmiä. Sitten ne valuivatkin poskille. Porkkanapää kääntyi kannoillaan ja marssi takaisin kylpyhuoneeseen. Ovi läsähti kiinni sellaisella voimalla, että ikkunat helisivät. Lukkoa käännettiin ja viimein annettiin jälleen tunteiden puskea läpi. Keho nojasi oveen ja valui lopulta sitä pitkin lattialle. Polvet vedettiin syliin ja alettiin jälleen itkeä. Nyyhkytystä pyrittiin pitämään kurissa, mutta itkun äänet olivat silti varsin selkeitä. Hemmetin hormoonit jotka aiheuttivat aina mielipahasta itkun...

Aya loukkaantui, aivan kuten oletettiinkin. Pahinta oli kuitenkin se, että ensin oltiin vakuuteltu itselle sitä, että kyllä tämän raivopuuskaan ja terävään kieleen oli varauduttu, mutta vasta nyt huomattiin olleen täysin väärässä. Hän oli ollut paljon enemmän kuin täysin väärässä. Tuli niin helvetin mahtava tunne, kun se tajuttiin, joo, todella hyvä.
Punapään kommentit olivat suorastaan pöyristyttäviä, joka vain sai Danielin avaamaan entistä enemmän silmiään hämmästyksestä. Oikeasti, mitä helvettiä? Missä vaiheessa hän oli muka sanonut, ettei toinen kelvannut hänelle? Kaiken logiikan mukaan jos Aya ei todellakaan olisi hänelle kelvannut, ei hän olisi edes vaivautunut ystävystymään tämän kanssa. Joten mistä helvetistä tuo nainen noita päättömyyksiä oikein keksi?
Loukkaantuminen paistoi selvänä tytön silmistä, samoin ne muut hurmaavat tunteet, jotka Daniel kovin mielellään haluaisi olla näkemättä. Lasittuneet silmät kuitenkin saivat vihan sun muut näyttämään ei niin vakuuttavilta, mutta silloinkos tuntui inhottavalta. Nyt hän oli saanut Ayan itkemään. Ja se jos mikä oli Danin mielestä yksi pahimmista asioista ikinä, mitä vain voi toivoa.

Daniel mutristi suutaan, kun tyttö alkoi vihdoinkin huutaa hänelle.
”Mistä sä nyt tollasta oot saanut päähäs?” ärähdettiin tälle, mutta enempää ei saatu kakaistua suusta ulos, kun toinen jo vuodatti niitä kirottuja kyyneleitä. Siinä vaiheessa sanat tarrautuivat kiinni kurkun seinämiin. Ja seuraavassa hetkessä Aya suuntasikin vessaan. Ikävä kyllä Daniel ehti juuri ponkaista ylös ja ottaa pari askelta, kun ovi paiskaistiin perässä kiinni.
”Aya, ei tässä nyt ole kyse mistään sellaisesta, mitä luulet!” turhaa vakuuttelua, kyllä se tiedettiin, mutta aina oli hyvä koittaa. Ja enää hän ei edes halunnut yrittää sitä. Jos Aya oikeasti oli niin typerä kana, ettei osannut ajatella tilannetta hänen kannaltaan, kannattaisi oikeasti alkaa pohtia, oliko tunnevammaisuus kehkeytynyt vakavammaksi ongelmaksi.

Hetken aikaa kuunneltiin vain toisen itkua otsa painettuna ovea vasten. Siinä vaiheessa olisi tehnyt mieli lyödä pää sen läpi. Mielummin hän olisi ottanut Ayalta ties kuinka monta lyöntiä, kuin että joutunut kuuntelemaan tämän itkua, se nimittäin tuntui pahemmalta rangaistukselta, kuin ensimmäinen vaihtoehto.
”No okei, mä menen”, lopulta Daniel sanoi ja otti askeleita poispäin ovelta. Mutta lähtemisen sijaan puki paidan ylleen ja siirtyi nojailemaan viereistä seinää vasten. Mikäs siinä, eipä hänellä ollut parempaakaan tekemistä suunniteltuna tälle päivälle.
Ja sen ajatuksen saattelemana siirryttiin manaamaan itseä maanrakoon.

Poskia kuumotti, silmät olivat punaiset ja turvoksissa. Siltikään kyyneleet eivät ottaneet loppuakseen, vaan kastelivat polvia yhtä nopealla temmolla kuin aiemminkin. Voi luoja että teki pahaa.. Miksi hitossa hän oli alkanut Danielia lähentelemään.. Olisi pitänyt arvata, että nenille tulee ja kovaa.. Nyt harmitti ja kovasti. Tuntui uskomattoman typerältä koko asia..... Samalla taas teki mieli hypätä ikkunasta. Harmiksi vessassa ei vain ollut kuin niin pieni ikkuna, ettei Ayakaan olisi siitä mahtunut. Lantio olisi viimeistään jumittanut siihen varsin ikävästi. Danielin sanoja ei oltu kuunneltu ollenkaan. Juuri nyt ei haluttu kuulla niitä turhia sanoja, olotila oli paska muutenkin.

Viimein Daniel sanoi lähtevänsä. Teki mieli juosta perään, kampittaa toinen portaisiin ja pakottaa jäämään. Samalla kuitenkin tuntui helpottavalta kuulla toisen olevan lähdössä. Ehkäpä tälle päivälle oltiin saatu jo tarpeeksi tunnekuohuja. Ja toisaalta olotila oli niin paha, että toisen poislähtö olisi varmasti hyvä ratkaisu. Tällä hetkellä ei nimittäin kyetty peilaamaan tilannetta toisen näkökulmaan. Oma olotila olisi vaatinut liian paljon korjaamista, eikä liimaa ja teippiä ollut tarpeeksi.
"Moi." Sanottiin kuitenkin hiljaa pesuhuoneessa..

Viimein noin puoli tuntia sen jälkeen, kun Daniel oli sanonut poistuvansa, Aya nousi lattialta. Olo oli täysin tyhjä, väsynyt ja turta. Teki mieli ryömiä sänkyyn, vetää peitto korviin ja nukkua ainakin seuraava viikko. Hitaasti askeleet johdattivat läheiselle laatikostolle ja ylimmästä laatikosta kaivettiin pompula.. Hiukset sitaistiin nopealle nutturalle, kasvot kuivattiin pyyhkeeseen. Sitten ruvettiin tuijottamaan itseä peilistä, ensin edestä ja sitten sivulta. Olikohan kropassa jotain vikaa.. Liian lauta tai jotain... Epämiellyttävää. No, hän ei kuitenkaan omalle pikkuruiselle keholleen mahtanut mitään.... Oli ihan sama vaikka olisi kuinka kauan tuijottanut peiliin. Niimpä käännyttiin, käännettiin lukkoa ja astuttiin ulos pesuhuoneesta.

Kukaan ei varmaan kaipaisi häntä, jos sukellettaisiin nukkumaan... Olisi kenties ihan hyväkin idea tähän väliin. Niimpä käännyttiin vähän, että oltaisiin päästy vaatekomerolle hakemaan jotain kevyempää päälle. Samassa katse kuitenkin jumitti Danieliin. Keho jäätyi täysin. Ei kyetty liikkumaan,ei puhumaan, ei kyetty edes ajattelemaan. Niimpä tuijotettiin toista silmät punaisina ja jumitettiin.

Daniel ei ottanut aikaa, kauanko oikein tuli seinää vasten nojailtua. Jonkin aikaa ainakin, jalat kun alkoivat puutua yhdessä ja samassa asennossa seisomisen takia. Ajankulkuun ei kuitenkaan kiinnitetty sen suurempaa huomiota. Aivan sama, vaikka Aya päättäisi olla koko loppupäivän lukittautuneena. Vaikka Dan olikin vihainen Ayalle tämän päättömien päätelmien takia, ei hän kuitenkaan voinut jättää tätä yksikseen. Nimittäin sitä haluttiin varmistaa, että toinen tulisi vessasta hengissä ulos. Ties mitä se nainen saattaisi paraikaa mielessään hautoa. Tuskin nyt sentään mitään todella vakavaa, mutta hyvä hänen on sanoa, kun ei osaa lukea toisten ihmisten ajatuksia. Toisia on helppo lukea, mutta ajatustenluku vaatii jo yliluonnollisia voimia, joita hänellä ei ole.

Selvästikään punapää ei ollut osannut odottaa sitä, että hän oli vain yksinkertaisesti huijannut tätä sanomalla lähtevänsä pois ja se kyllä näkyi tämän ilmeestä. Siinä vaiheessa Danin teki mieli alkaa räyhätä tälle, haukkua ja kaikkea muuta yhtä kypsää, mutta nyt oma raivo viestittiin puolestaan silmillä. Nimittäin tiedettiin, jos Aya alkaisi uudestaan itkemään, ei hän pystyisi pitämään raivoa yllä, ei sitten millään. Ja silloin hänen asiansa ei mennyt perille.
”Halusin vaan tarkistaa, että oot vielä hengissä”, vastattiin kysymättömään kysymykseen ja katsottiin toista vielä hetken aikaa, kunnes ryhtiä suoristettiin ja lähdettiin suuntaamaan ulos huoneesta.
Nyt hänenkin osaltaan alkoivat draamailut riittää. Ja tässä olikin tullut draamailtua sitten koko vitun vuoden edestä. Helvetti, Ayan kanssa sai draamailla aivan liikaa, miksi toisen piti aina olla niin vaikea?
Naiset olivat niin vaikeita olentoja. Aiheuttivat vain miehille päänsärkyä, eivät mitään muuta.

”Moikka”, ja huoneesta häivyttiin sen enempää sanomatta. Tällä kertaa ovi säästyi tahalliselta paiskautumiselta.

// The end