Antisocial networking

((Nova + Erica. Luvassa hieman hittiä, joka on laadultaan ihan shittiä. Kerro jos hittailu (tai vaikka se laatu) häirihtee, niin muokkailen n.n))


Bussiin nousi pari hihittelevää teiniä, parkkeeraten itsensä bussin etuosaan. Matkaa ei ollut kuin muutaman pysäkin verran jäljellä, mutta silti Dean oli tyytyväinen ettei hänen tarvinnut kuunnella teinien kotkotuksia aivan vierestä. Juuri tämän takia hän inhosi julkisilla liikkumista: siellä joutui kuuntelemaan muiden joutavia juttuja, eikä paskana päivänä päässyt edes istumaan. Hänen julkisilla matkustaminen rajoittui tosin vain niihin iltoihin, kun kukaan ei lähtenyt kuskiksi tai hän itse ei huolinut ketään matkaansa.

Pysäkin lähestyessä Dean painoi stoppia, könyten jaloilleen. Alla oli vasta muutama kalja, joten ne eivät erityisemmin tuntuneet missään, mitä nyt olo oli ehkä aavistuksen rennompi kuin normaalisti. Ovien avautuessa nuorukainen loikkasi kadulle ja lähti suunnistamaan kohti pientä rockbaaria, jonne tiesi pääsevänsä ilman väärennettyjä henkkareitakin. Toisinaan oli hyödyllistä pyöriä lievästi epämääräisissä piireissä, sitä kautta kun saattoi solmia hyödyllisiä suhteita. Niin hyvää pataa hän ei sentään ollut portsarin kanssa, että olisi voinut kävellä ovelle kiemurtelevan jonon ohitse.

Jonon etupäästä kuului räsähdys, kun joku heitti ilmeisesti matkaevääksi otetun pullon maahan ennen sisälle siirtymistä. Deanin eväät rajoittuivat taskussa olevaan tupakka-askiin. Kädet farkkujen taskuihin sullottuina hän käänsi selkänsä jalkakäytävään päin silmäilläkseen vieressä olevaa näyteikkunaa. Mitään mielenkiintoista katseltavaa se ei tarjonnut, mutta nuorukainen ei edes ehtinyt harmitella sen kummemmin asiaa tuntiessaan tönäisyn olkapäässään. Synkeä ilme kasvoillaan hän kääntyi katsomaan tönijää, joka oli ehdottomasti virhe. Seuraava isku tuli nimittäin kasvoihin.

”Mitä vittua?” Dean ärähti horjahtaessaan sivulle. Isku oli osunut suoraan nenään ja pyyhkäistessään sitä kämmenselkään jäi sievä verivana. Vaistomaisesti hän puristi kätensä nyrkkiin, muttei lyönyt päällekarkaajaa. Sen sijaan hän nosti kädet kasvojensa suojaksi, yrittäen väistää kolmatta iskua. Jo oli helvetti, kun tuntemattomat muijat kävivät päälle! ”Lopeta saatana.” Hänen itsetuntoaan söisi roimasti, jos hän nyt joutuisi juoksemaan karkuun naista.

Täältä me tullaan♥ heti ensialkuun, sori tää jumalaton kesto : < ja laatu 10 + toivottavasti ei oo liian sekava =D
asukononaisuus~ housut + toppi


Varmat askeleet kaikuivat vaimeasti tyhjällä kujalla. Erica Haughton oli lähtenyt pienimuotoiselle kävelylle kauppaa kohti ja päättänyt oikaista hämärän pikkukadun kautta, sillä se reitti säästi mukavasti viisi minuuttia. Hän ei kuitenkaan tiennyt, ettei ollut ainoa siellä. Pari päivää sitten Erica oli antanut lähtöpassit korvatillikan kera eräälle jätkälle, jonka kanssa oli deittaillut kaksi viikkoa, nyt tämä kaksilahkeinen oli päättänyt kostaa häiriköimällä neiti pahista. Oliko se sitten sattuman kauppaa, vai oliko tämä stalkannut neiti pahista, kuinka vain. He olivat nyt samalla kujalla. Russell niminen poika piilotteli ison roskiksen takana ja odotti että tämä tulisi kohdalle. Erica oli niin omissa ajtuksissaan ettei huomannut saaneensa seuraa, ennen kuin tämä tuli ja nappasi Erin laukun mukanaan. Tajuttuaan, mitä juuri tapahtui, Erica pinkaisi Russelin perään. Hän oli tunnistanut pojan samalla kun tämä oli kiitänyt hänen ohitseen. Ei siellä laukussa mitään ollut, hän oli ottanut sen mukaan jotta olisi saanut laittaa ostoksensa sinne, mutta kyse oli periaatteesta. Häneltä ei varastettaisi mitään.
Plus se laukku oli Firetrapin, eli se oli ollut aika kallis ostos. (ainakin hänen mittapuullaan)

Päästyään kujalta pois, Russell pääsi juoksemaan karkuun ihmismassan joukkoon. Erica seisoi nyt kadulla ja manasi tämän kadottamista. Sitten hän tuli vilkaisseeksi tien toiselle puolelle ja oli tunnistavinaan Russin jonosta, ''Jo on jätkällä pokkaa, luuli vissiin eksyttäneensä minut'' Erica ajatteli ja ylitti nopeasti kadun. Päästyään kyseisen jätkän kohdalle, Erica antoi ensimakua töytäisemällä tätä olkapäähän ja kun poika kääntyi, alkoi nyrkki heilua.

Vasta kun poika huusi kirosanan säästämänä tätä lopettamaan, Erica kiinnitti huomiota ääneen ja ennen kaikkea kasvoihin ja pysähtyi kuin seinään. Ruskeat silmät tapittivat nyt Deania ymmyrkäisinä ja tajuttuaan lyöneensä aivan väärää puuta, hän nolostui ihan silminnähden. Voi vitunvitunvittu, hän manasi puolimiten ääneen ja kasvot vääntyivät pahoittelevaan ilmeeseen. Loistavaa, kerrassaan loistavaa. Tätä oli hyvä lähteä selittämään. Kuinka hän olikaan ollut niin sokea, ettei tajunnut katsoa ensinnäkin pojan vaatetusta joka oli aivan eri mitä sillä laukun nyysineellä oli. ''Uh, tota. Sori, mä luulin sua yhdeks toiseks, sä näytit takaapäin ihan yhdeltä kusipäältä joka nyysi mun laukun.'' Erica sanoi ja palautti personal spacen ottamalla askeleen taaksepäin.

Noh, tuskin hän enää sitä Russelin paskiaista kiinni saisi. Onneksi Erica tiesi missä tämä asui, joten hän voisi käydä pienellä karhuamiskäynnillä, pesäpallomailan kera, vaikka heti huomispäivänä.

Onnekseen Deanin ei tarvinnut lähteä pakoon vaan sanat tuntuivat tepsivän raivottareen. Tieto tästä ei kuitenkaan vähentänyt jomotusta nenässä saatika siitä tihkuvaa verta. Ja jos mahdollista, jomotus tuntui leviävän aivoihin asti, kun otti huomioon kuka häntä oli lyönyt. Joku muija, ja vieläpä ilman mitään järkevää syytä. Sitä ei käynyt tosin kieltäminen, etteikö toisella olisi ollut tarkka ja napakka koukku.

”Näätkö sä mulla laukkua?” Dean ärähti vastaukseksi. Ovella seisova portsari tähyili heidän suuntaansa ja punoi merkitsevästi päätään. Naama veressä ei sisäänpääsystä kannattanut haaveilla, ei vaikka olisi ollut hyvissä väleissä sisäänheittäjän kanssa. Paskat. Jomotus vain paheni.

”Onko sulla paperia?” Arvatenkaan ei ollut, jos toinen oli kerran laukkunsa menettänyt juuri äsken. Kämmenselkä alkoi näyttää vähitellen melko irvokkaalta nuorukaisen pyyhittyä siihen nenästä valunutta verta. Rautainen maku levisi suuhun saakka ja sen enempiä hienostelematta Dean sylkäisi verisen klimpin maahan. ”Sä varmaan maksat mun lekurin, jos tää on murtunut,” nuorukainen totesi, tunnustellen kevyesti nenänvarttaan. Se ei ainakaan tuntunut murtuneelta, vaikka kipeä olikin. Lääkäriin hän ei todellakana ollut menossa näin pienen ruhjeen takia, mutta jos tyttö oli innokas latomaan hänelle muutaman setelin kouraan vahingonkorvaukseksi, ei Deanilla ollut asian suhteen mitään valittamista.

Joku muu oli ilmeisesti löytänyt aihetta valitukseen oletetusta tappelusta, sillä kadun päässä näkyi poliisiauto, joka lipui hitaasti heitä kohti. Deanilla ei ollut kiinnostusta jäädä selvittelemään asiaa jeppersonien kanssa, joten hän kääntyi kannoillaan ja lähti marssimaan kohti samaista kujaa, josta tyttö oli hetkeä aiemmin ilmestynyt paikalle.

Ruskeiden silmien katse kohdistui verivanaan joka valui hiljalleen kuivuvana norona alas, pitkin Deanin leukaa. Voi vittujen kevät, mikäli kyseessä olisi joku hyvin vittumainen ihminen, tämä voisi hyvinkin nostaa päällekarkaus syytteen ja silloin pikku pahis olisi pulassa. Hän irvisti ajatukselle, mutta ei aikonut ryhtyä anelemaan anteeksi. Se oli puhdas väärinkäsitys ja hän kyllä korvaisi asian jotenkin, mikäli saisi tilaisuuden ehdottaa sitä.

No voi helvetin kuustoista, ei hän ollut huomannut sitä, ei tarvitse alkaa tiuskimaan! Erica murahti kiukkuisesti ja vei kätensä puuskaan. Ruskatukkaa alkoi vituttamaan hetki hetkeltä enemmän kun oli lähtenyt tänään ulos. Olisi sittenkin pitänyt pysyä visusti sisällä. ''No en näe, mut en huomannu vilkasta.'' tyttö sähisi kuin vettä niskaansa saanut kissa.
Erica kohautti kulmaansa ja kokeili nyrpeästi taskujaan. Ei mitään. Kuinka ollakkaan. ''Ei ole.'' tämä vastasi. Että kuinka? Hän ei todellakaan maksaisi yhtään mitään laskua! Hyvä kun oli muutenkaan varaa ruokaan, vuokraan ja koulutarvikkeisiin! Ärh.. ''Juu, totta kai.'' Erica mutisi vastahakoisesti, vaikkei todellakaan aikonut maksaa yhtikäs mitään.

Erica vilkaisi taakanaan olevaan jonoon, ihmiset supisivat keskenään ja joku huutelikin syytä sille miksi jono ei liikkunut mihinkään, portsarikin loi heihin kyllästyneen katseen.

Dean lähti kävelemään suosiolla pois, eikä Ericakaan tuntenut halua jäädä siihen missä nyt oli. Mutta voi etelän kukka, totta kai Dean oli kulkemassa samaan suuntaan kuin hän. Nyt näyttäisi siltä, kuin hän seuraisi tuota, vaikkei se ollutkaan niin. ''Mä olisin kyllä voinu tarjota juomat korvaukseksi.'' tämä mutisi, kuuli nuorukainen sitä tai ei. Hän kulki pari askelta Deania jäljessä.

Korvauksia oli siis turha jäädä odottelemaan. Rehellisyyden nimissä oli myönnettävä, ettei Dean ollut niitä edes tosissaan odottanut. Aina kuitenkin kannatti kokeilla onneaan; toiset olivat niin tarkkoja imagostaan, että joku hölmö olisi saattanut vaikka latoakin muutaman setelin kouraan. Sellaiset onnenpotkut eivät kuitenkaan kuuluneet tämän nuorukaisen arkeen.

Erican sanat tavoittivat nuorukaisen, saaden tämän terästäytymään hetkeksi. Mikäli toiselta ei heruisi kylmää käteistä, kelpaisi ilmainen juominenkin. Ellei kyseessä ollut sitten lähimmältä kioskilta ostettu limppari. ”On niitä baareja muuallakin,” Dean vastasi. Mihinkään baariin ei kuitenkaan mahtaisi olla asiaa verisellä naamalla. Pikaruokalaa, jonka vessassa olisi voinut käydä kasvonsa huuhtelemassa, ei siihen hätään ollut, mutta kadun päässä häämötti pikkuruinen marketti.

”Millä sä ajattelit maksaa, jos sun laukku kerran nyysittiin?” Dean vilkaisi tyttöä siihen malliin kuin tämä olisi valehdellut laukkunsa kohtalosta ja hakannut huvikseen viattomia ihmisiä. Laukkua ei toiselle ollut siunaantunut mistään, eikä sen enempää nyrkkirautaa tai muuta välinettä, jolla tämä olisi voinut jatkaa hänen mätkimistä kujan suojissa.

Nenästä ei onneksi enää valunut verta. Dean ei halunnut edes arvailla, miltä hän mahtoi sillä hetkellä näyttää. Todennäköisesti lähinnä vampyyrilta, jolta ei löytynyt minkäänlaisia ruokatapoja.

Pitiköhän tuo poika häntä ihan helposti höynäytettävänä? -Toisaalta hänen äskeisen esityksensä puolesta häntä voitaisi pitää kyllä vähän hitaana, mutta kuitenkin. Sai olla erittäin hyvät perustelut, ennen kuin Er maksaisi yhtikäs mitään.
Tyttö hymähti itsekseen, niinpä niin. Olihan niitä baareja muitakin, ja ehkä olikin parempi ettei kumpikaan heistä mennyt sinne yöklubiin minkä edestä olivat lähteneet. Järjestyksenvalvojat olisivat saattaneet katsoa paheksuvasti.

Erica hymähti Deanin kysymykselle, ''Kuka väitti, että siellä laukussa oli mitään? En minä ainakaan.'' kuului napakka vastaus ja taputettiin farkkujen vasemmanpuoleista taskua merkiksi, että kukkaro oli siellä. ''Olin menossa kauppaan ja otin laukun mukaan vain ostoksien kantamista varten.'' Erica jatkoi tylsistyneen kuuloisena, lauseen loputtua hän kohautti kulmiaan. ''Tiiän kuitenkin syyllisen, joten voin yhtä hyvin käydä rusikoimassa sen tyypin huomennakin.''
Kasvavia hiuksia sipaistiin kaksin käsin pois kasvoilta, sillä ne olivat tiellä ja häiritsivät neitokaisen keskittymistä. Ruskeaverikkö väänteli hetken huuliaan, ennen kuin avasi jälleen suunsa, ''Joten, tarjoanko sinulle sen ryypyn?'' Erica oli vähällä jatkaa, 'vai eikö ego anna periksi, kun sait turpaasi tytöltä?'- mutta päätti olla härnäämättä. Jos Dean kieltäytyisi ja lähtisi menojaan, se ei olisi mitenkään pahikselta pois. Ainakin hän oli kysynyt.

Erica rapsutti muutaman kerran kutiavaa takaraivoaan ja nosti taas katseensa Deanin suuntaan. Hänellä ei ollut tarvetta kipittää toisen perässä kuin koiranpentu, tyttö käveli ihan omaa, suhteellisen rauhallista tahtiaan.

Dean hidasti hieman askeliaan voidakseen luoda kysyvän katseen tyttöön. ”Sä vedit mua turpaan... Tyhjän laukun takia?” nuorukainen kysyi siihen sävyyn kuin toinen olisi ollut vähä-älyinen. Eipä sillä etteikö hän olisi itse todennäköisesti reagoinut aivan samalla tavalla, jos joku olisi vienyt hänen omaisuuttaan. Tässä kohtaa se tuntui vain naurettavalta, kun hän itse oli se, joka oli saanut pataansa. ”Kannattaa varmaan katsoa, että sillä kertaa sattuu oikea tyyppi kohteeksi,” Dean jupisi puoliääneen.

Kuja päättyi ja he tupsahtivat sen hämärästä huomattavasti paremmin valaistulle tielle. Kai sen varrelta jokin baari löytyisi, jonne he pääsisivät sisään. Dean nimittäin oli muistavinaan nähneensä tytön joskus koululla. Ellei tämä siis ollut opettaja (jota nuorukainen uskalsi epäillä) tai joku hullu hiippari (erittäin todennäköistä), oli tämä aivan yhtä alaikäinen kuin hän.

Tytön kysymyksen myötä Dean seisahtui ja vilkaisi tätä arvioiden päästä varpaisiin. Aivan kuin hän olisi todellisuudessa välittänyt siitä, kenen kanssa hän liikkui julkisesti – ja mikäli hän todella olisi osoittanut jonkinlaista kiinnostusta asiaa kohtaan, ei hän olisi torjunut toista seurastaan ulkonäkökriteerien perusteella. Siinä tapauksessa, jos tämä alkaisi riehua, hän katoaisi. Dean nyökkäsi lyhyesti. Alkoholia hän tarvitsi nyt todella. Markettikin saisi jäädä välistä, kyllä hän voisi huuhdella kasvonsa baarin vessassakin.

Anteeks tää hävytön kesto, hävettää ;__;

Erica rykäisi hieman ja väänteli suutaan nyrpeän näköisenä. ''Krmh.. Paljon mahdollista.'' Häntä ei miellyttänyt Deanin äänenpaino, ei sitten pätkääkään. Aivan samantekevää, vaikka laukku olikin ollut tyhjä, häneltä oli varastettu jotain ja Erica oli sen luontoinen ihminen, joka ei antanut moisen olla. ''Sori nyt vaan.'' tummatukka hymähti sen verran hiljaa että oli hyvä saavutus, mikäli poika sen sattui kuulemaan. Ei ehkä maailman parhain anteeksipyyntö, tällä hetkellä ei kuitenkaan parempaakaan tullut ulos. Dean taisi sanoa jotain, hän ei vain kuullut mitä mutta osasi jotenkin arvata ettei se mitään hyvääkään ollut.


Tänään taisivat ostokset jäädä tekemättä, sillä hänellä ei ollut enää mielenkiintoa lähteä ravaamaan kauppaan. Kai siellä kämpällä jotain purtavaa oli. Ainakin sen verran, että hengissä pysyttäisiin seuraavaan päivään saakka. Ah, kunnolla valaistu katu. nyt sentään näki kunnolla. Er tekikin paremman katsauksen Deaniin, joka oli epämääräisesti tutun näköinen. Yleensä nämä 'epämääräisesti tutut' olivat astonlaisia, siellä suurin osa San Diegon teineistä opiskeli.

''Selvä sitten.'' neitokainen vastasi lyhyesti ja tuli Deanin kohdalle muutamalla askeleella. Hän tiesi yhden baarin, jossa portsarit eivät koskaan tarkistaneet papereita. Riitti, kun käveli itsevarmasti sisälle. Sen kummempia neuvomatta pahis otti rintamasuunnan kyseistä paikkaa kohden ja lähti kävelemään katua pisin. Eiköhän Deankin tajuaisi lähteä seuraamaan. Varmuuden vuoksi Erica kuitenkin vilkaisi taakseen, luoden merkitsevän katseen tätä kohden. Juomien tarjoaminen jäisi tosin yhteen ja ainoaan paukkuun, enempää Er ei aikonut maksaa.

Anteeksipyyntö meni tosiaan Deanin korvien ohitse, eikä ihmekään. Häntä sapetti sen verran verinen naamansa ja se, että ilta oli kääntynyt aivan toisenlaiselle tolalle kuin hän oli suunnitellut. Tässä kohtaa nuorukaisen olisi kuulunut istua jo baarissa imemässä lisää kaljaa kitusiinsa ja tiirailemassa naisia. Sen sijaan hän kuitenkin tallusteli pitkin katuja – nainen toki seurassaan, mutta se ei tässä tapauksessa hirveästi lohduttanut.

Kuuliaisesti nuorukainen lähti seuraamaan Ericaa, kun tämä niin määrätietoisesti lähti marssimaan ilmeisesti jonkin hyvän baarin suuntaan. Hyvä tarkoitti siis sellaista, johon he molemmat pääsisivät sisälle. Ja ei kai sillä niin väliä ollut, missä hän humaltuisi, samalta kalja maistui kaikkialla. Kotiin lähteminen ei käynyt jääräpäisen nuorukaisen mielessäkään. Jos hän oli päättänyt olla kännissä, niin hänhän olisi kännissä.

”Toivottavasti siellä on vähän rauhallisempaa porukkaa kuin sä,” Dean tokaisi, vilkaisten merkitsevästi tyttöön. Vittuileva sävy oli häipynyt, jäljellä oli vain enää nuorukaiselle tyypillinen yrmeys. ”Mä en halua osallistua tänään mihinkään baaritappeluun.”

Heidän päästessään baarin ovelle, portsari vilkaisi heitä molempia tutkivasti, muttei reagoinut kulmien kohotusta enempää ja antoi heidän marssia sisälle. ”Mä käyn vessassa ja tuun sitten tonne,” hän sanoi nyökäten kohti baaritiskiä. Silmättyään kerran ympäristönsä hän paikallisti miesten vessan ja marssi sinne. Vilkaisu peiliin todisti naaman olevan juuri niin irvokkaan näköinen kuin nuorukainen oli ajatellut. Päätään punoen Dean pisuaarille ja asiansa hoidettuaan takaisin lavuaarille käsiään ja naamaansa pesemään.

Palattuaan baarin puolelle Dean suuntasi tiskille, hakien tyttöä katseellaan. Hetken hän ehti jo ajatella tämän lähteneen livohkaan, mutta paikallisti tämän sitten vähän matkan päästä. ”Kalja,” Dean ilmoitti istuessaan tytön viereiselle baarijakkaralle.

Päätä keikutettiin hitaasti puolelta toiselle, ''No jaa, mä oon aikalailla rauhallisimmasta päästä. Oon kuullu huhua, että paikan vakikasvot syö iniseviä nössyköitä illallisiksi.'' tyttö virnisti Deanille ilkikurisesti ja hieraisi särkeviä rystysiään. Ilta ei ollut mennyt ihan hänenkään suunnitelmien mukaan, Erica oli ajatellut viettää rauhallista koti-iltaa hyvän ruuan ja lukemisen parissa, mutta paskan marjat. Myöhemmin sitten, ei Haughton aikonut jäädä koko loppuillaksi baariin, varsinkaan kun hän ei juonut alkoholia.

Pahistytön ohjastuksella molemmat sujahtivat hieman epämääräisen oloiseen yökerhoon, jonka ovensuulla ei tosiaan papereita vaadittu. Tarkastavia ja ehkä inan varoittaviakin silmäyksiä jaettiin, varsinkin verinaamaisen Deanin suuntaan, ei kuitenkaan sen enempää. Sisällä soiva musiikki oli enemmän rokahtavaa, kuin massajumputusta mikä miellytti tummatukkaa.

Dean ilmoitti käyvänsä ensin vessassa ja tulevansa sen jälkeen baaritiskille, joten sinne neitokainen suuntasi. Hän istahti puhtaimman näköiselle tuolille ja ryhtyi katselemaan ihmisten tanssimista. Hän huomasi kiinnittäneensä vieruspöydässä istuvan miehen huomion, mutta ignorasi tämän kokonaan. Toivottavasti jäpikkä älyäisi olla tulematta juttusille, sillä tällä hetkellä Ericaa ei voisi vähempää kiinnostaa.
Naamansa siistinyt miehenalku istahti vierelle ja tilasi itselleen oluen. Baarimikko ojensi tuopin Deanille ja ilmoittaessaan tuopin summan, Erica sanoi maksavansa tämän erän ja kaivoi kukkarostaan vaaditun summan rahaa. Kas niin, velka oli maksettu. Nyt hän voisi olla hyvin mielin.

''Onko nyt yhtään parempi fiilis?'' suklasilmä kysäisi kääntäen rintamasuuntansa Deania kohti. Samalla hän katsahti aiheuttamiaan vahinkoja, todeten itsekseen toisen selviävän parilla naarmulla ja mustalla silmäkulmalla.

Baarin suhteen Deanilla ei sentään ollut mitään valittamista, ei ainakaan näin nopeasti arvioituna. Paikka ei vaikuttanut siltä, että sen keittiön kokkauksia olisi kannattanut lähteä maistelemaan, ellei sitten kaivannut ruokamyrkytystä, mutta ei tässä pubiruokia oltu tultu maistelemaan. Jotkut asiakkaista kieltämättä näyttivät vastaavan melko hyvin Erican kuvausta vakiporukasta ja he kaksi taisivat edustaa paikan nuorimpia asiakkaita.

Saatuan tuopin eteensä nuorukainen joi siitä kunnon kulauksen. Ilmainen kalja oli tullut sillä kertaa melkoisella hinnalla. ”Huomattavasti,” Dean totesi ja käänsi katseensa tyttöön, tai oikeastaan ensin tämän edessä tyhjänä ammottavaan tiskiin ja sen jälkeen vasta toiseen. ”Etkö sä ite juo mitään?” Jos tyttö odotti hänen tarjoavan tälle jotain, niin odotus saattaisi käydä pitkäksi. Silloinhan hänen olisi jo ollut sama maksaa itse kaljansa, jos tässä piti muka ruveta jotain ritaria leikkimään.

Deanin katse tavoitti läheisessä pöydässä istuvan tyypin, joka vilkuili tiiviisti Erican suuntaan. ”Joku sun tuttusi?” Nuorukainen nyökäytti päätään tyypin suuntaan, käyttäen sen jälkeen tuoppia uudestaan huulillaan. Mustasukkaisuusdraama tästä kai enää puuttuisikin. Aiempaa muistellen Dean ei tosin hetkeäkään epäillyt etteikö toinen olisi täysin kykenevä pitämään itsekin puoliaan, mikäli tyyppi tosiaan oli tämän tuttu. Harmi vain kun hän itse olisi todennäköisempi kohde mustasukkaisuuden riivaaman Romeon suuttumukselle ja nyrkeille.