I didn't do anything bad...

"Aion kysyä kloonaamisesta kokeessa, joten lukekaa se kappale kunnolla. Jos olette kirjoittaneet kaikki antamani muistiinpanot ylös, ne antavat hyvän rungon lukemiselle", biologian opettaja, vanhempi naisihminen, sanoi kuuluvalla äänellään ja kopsautti taulukepillään kovaäänisesti tauluun, joka herätti pari nukkuvaa opiskelijaa luokassa.
Trinity Hudson oli kirjoittanut jokaikisen taululle kirjoitetun/heijastustetun tekstin omaan sinikantiseen vihkoonsa ja tapitti nyt suklaasilmillään naisopettajaan, joka mulkoili vihaisesti äsken nukkuneita oppilaita. Rin istui aivan luokan perällä, ikkunan viereisellä pulpetilla. Hän taputteli kynällään vaimeasti pöydän reunaan ja hänen katseensa eksyi hetkeksi aikaa kelloon. Kello lähestyi yhtä, joten tunti päättyisi parin minuutin päästä.

Sitten Rinin huulille kohosi ihastunut hymy ja hänen katseensa siirtyi tuijottamaan lumoutuneena ikkunasta ulos. Ajatukset olivat jälleen eksyneet Eric Dupontiin, jälleen kerran. Hento puna kohosi pikkuneidin poskille ja tyttö nojautui nojaamaan käteensä.
Rin kuvitteli mielessään tilanteen, jossa opettaja oli käskenyt tunnin loputtua Rinin putsaamaan taulun ja siistimään pöytänsä (syytä hän ei jaksanut keksiä) ja sitten luokkaan astuisi Eric Dupont, jumalallisen komeana, tukka hieman pörrössä ja pojan silmät kohtaisivat hämmentyneen Rinin, joka oli syystä tai toisesta riisunut hetki sitten lasinsa silmiltään. Heidän katseensa kohtaisivat ja silloin Eric tajuaisi olevan ihastunut Riniin ja sitten Eric veisi tytön syömään ja sieltä sitten matka jatkuisi koh-
"Sinä! Sinä... Ruskeapaitainen tyttö siellä nurkassa!" kuului kovaääninen, ärsyyntynyt huuto luokan toisesta päästä. Rin hätkähti hereille ajatuksistaan ja hänen pullonpohjalasinsa kääntyivät nopeasti naisopettajaan, joka mulkoili Riniä äkämystyneenä. Rin lehahti välittömästi punaiseksi tuntiessaan kaikkien katseet itsessään ja hänen ryhtinsä huononi.
Hienoa, edes opettaja ei muistanut tytön nimeä. Kuka nyt näkymätöntä tyttöä muistaisi...
"Minun tunneilla ei haaveilla keistään urheilijapojuista!" opettaja huusi ja Rinin sydän alkoi hakata vimmatusti rinnassa. Kuinka oikeeseen opettaja olikaan osunut.

PIRR

Kellon soidessa oppilaat pakkasivat ripeästi tavaroitaan laukkuihinsa ja jotkut nopeat olivat jo ehtineet jalkeilleen. Silloin opettajan hermot pettivät.
"JOKA IKINEN, TAKAPUOLI TAKAISIN PENKILLE!" opettaja kiljui täyttä kurkkua, hiljentäen oppilaiden kuiskailut. Nousseet oppilaat istahtivat hämmentyneinä paikoilleen ja jokainen tuijotti opettajaa silmät suurina, myös Rin, joka oli edelleen punainen.
"Minun tunneilla te käyttäydytte hyvin! En välitä siitä, miten käyttäydytte jonkun toisen tunneilla, mutta minun tunneilla te käyttäydytte niin kuin minä haluan!" naisopettaja huusi edelleen kovaäänisesti ja aivan edessä istuvat oppilaat joutuivat peittämään korvansa. Syyttävä sormi kohosi ja osoitti nurkassa istuvaan tyttöön. Rinin suklaasilmät suurenivat ja hän jähmettyi paikoilleen.
"Sinä! Pyyhi taulu ja siivoa muiden oppilaiden jäljet!" käskettiin jyrkästi ja Rin punastui entisestään, vajoten alemmas penkiltään.
"Muut, poistukaa!" opettaja kivahti ja nopeasti oppilaat lähtivätkin. Rin jäi yksin istumaan pulpettinsa äärelle ja nousi täristen ylös, kun opettaja oli vilkaissut häneen. Tyttö kiiruhti taululle ja otti taulusienen käsiinsä.
"Mikä on nimesi?" nainen kysyi ärtyneenä, kun pakkaili laukkuaan. Rin kääntyi täristen opettajan suuntaan ja hänen huulensa väpättivät vimmatusti.
"T-T-Trinity H-Hudson", Rin änkytti hyvin sekavasti ja nielaisi. Opettaja mulkaisi tyttöä silmälasiensa takaa ja mutristi huuliaan.
"Katsokin, Trinity, että jatkossa et haaveile tunneillani. Lähden käymään opettajien huoneessa, saat sillä aikaa siivota luokan. Jos jotkut kolmasluokkalaiset tulevat luokkaan esseidensä kanssa, sano heille, että jättävät ne pöydälle", opettaja puhui ja Rinin pää nyökytteli raivoisasti.
"K-k-kyllä", Rin änkytti kuuliaisesti. Opettaja otti laukkunsa ja suuntasi kohti ovea.
"Että ne kolmasluokkalaiset osaavatkin... Aina esseet myöhässä.. Täytyy sanoa heille suorat sanat..." opettajan mutina kaikkosi luokasta ja pikkuneiti jäi yksin luokkaan.

Rin niiskautti kerran ja pyyhkäisi kämmenellään nenäänsä. Hän otti pullonpohjalasinsa pois silmiensä edestä ja pyyhki sormellaan kostuneita silmiään.
Olo tuntui hyvin hämmentyneeltä ja kauhealta. Ketkään, paitsi hänen vanhempansa, eivät olleet ikinä toruneet Riniä tai antanut hänelle tällaisia hommia. Tyttö tunsi itsensä hyvin ahdistuneeksi ja alistetuksi. Juuri se saikin tytön silmät kostumaan.
Rin laski pullonpohjalasinsa opettajan pöydälle ja kävi kostuttamassa taulusienen. Edelleen silmät kostuivat ja Rin joutui pyyhkäisemään vettä pois silmistään. Hänen epäonnekseen, tytön tärisevät kädet pudottivat märän taulusienen ja se kimposi opettajan pöydän alle. Rin kyykistyi hakemaan sitä ja katosi pöydän alle, kun tyttö oli niin pieni.

Luokan ovi oli auki sinne haluaville ihmisille.

//Haha, mukaan saa tulla :,DD

+ hohoo on pakko laittaa Mimi tänne :'''DD +

Mimosa juoksi shakkiruudullisissa korkokengissään pitkin käytävää, nauraen hullun lailla. Hän oli juuri ärsyttänyt erään cheerleaderin niin että oli saanut bitchslapin naamalleen, mutta hän itse oli vetänyt jätkämäisesti sitä muijaa päin naamaa. Nyrkillä. Huutosakkilaiset olivat siitä hermostuneet, ja lähteneet jahtaamaan Mimosaa pitkin koulua, mutta hän oli sen verran hyvässä kunnossa ja tottunut juoksemaan karkuun jopa korkokengillä, että hän oli karistanut cheerleadereiden pikku armeijan taakseen. Rastapää nauroi, ja huomasi avonaisen luokanoven, rynnistäen korkkarit kopisten sisään ja lukiten oven perässään. Hah, eivätpä tulisi tänne ainakaan!

Kapinallinen nauraa käkätti ja heitti nahkalaukkunsa pulpetille, kaivaen tupakka-askin mustien pillifarkkujensa taskusta. Hänellä oli yllään olkaimeton, maastonvihreä toppi ja kaulassaan mustavihreäraidallinen kravatti. Pääosin vaaleat rastat oli laitettu kuriin huivilla ja nauhalla, tosin silti ne heiluivat vapaina sinne sun tänne mutta eivät ainakaan koko aikaa roikkuneet kasvoilla.
Yhtäkkiä Mimi huomasi ettei ollutkaan yksin, ja pysähtyi paikoilleen kesken tupakan sytyttämisen. Hän otti savukkeen huuliltaan, siristäen eriparisia silmiään.
"Kuka sä oot?" rokkari kysyi napakalla äänellä, sytyttäen sitten sen tupakkansa ja puhalsi savut keuhkoistaan.

+ yhyy lyhyt :'< +

// ... SUN VASTAUKSESI OLI HYVÄ, EIKÄ LYHYYDELLÄ MUN KANSSA ROPETTAESSA OLE MITÄÄN VÄLIÄ ! <3 ei saa ressaa >:

Rin oli juuri saanut pöydän alle tipahtaneen taulusienen käsiinsä, kun kuuli kovaäänisen paiskautumisäänen. Pikkuneiti säikähti moisesta niinkin paljon, että unohti olevansa pöydän alla. Rin oli nousemassa nopeasti ylös, mutta silloin hänen päänsä kolahti pöytään ja tyttö haukkoi henkeään, nostaen kätensä päähänsä. Ai että se sattui!
Sitten, joku puhui. Rin jähmettyi paikoilleen ja päässä oleva kipu sykki ikävästi, kuin jokin olisi halunnut ulos päästä. Rin tuli varovaisesti pois pöydän alta ja hänen suklaasilmänsä kohtasivat sitten tytön, joka näytti hyvin pelottavalta (Rinin mielestä). Kapinalliselta.

Tyttö valahti kalpeaksi ja mietti hätäisenä, miksi hän veti noita pelottavan näköisiä ihmisiä puoleensa. Oliko Rinissä jokin magneetti, joka veti puoleensa juuri noita kapinallisia, jotka voisivat satuttaa pikkuneitiä?
"O-o-olen R-R-Rin..." Rin änkytti ja hänen hengityksensä oli kiihtynyt. Pikkuneiti puristi taulusientä käsissään, josta tippui vettä hänen paidalleen sekä housuilleen. Tyttö ei uskaltanut liikkua ollenkaan, sillä oli aivan paniikissa.
Ja toinen vielä tupakoikin! Apua, jos Rin haisisi tupakalle astuessaan kotiinsa! Hänen vanhempansa eivät tykkäisi, eivät tykkäisi ollenkaan. Mutta Rin ei uskaltanut sanoa mitään toisen tupakointia vastaan.

+ hui ;o XD noku siun alotusviesti oli niin pitkä ja sit mie vastaan tommosen minin :'''DD +

Sininen ja ruskea silmä kohtasivat ruskeat, ja kieltämättä tyttö näytti kauhistuneelta. Toinen meni valkoiseksi kuin lakana ja näytti hätääntyneeltä. Mimosa rypisti otsaansa, nörttityttö siis, mutta ei kai hän noin pelottava ollut, mietti rokkarityttö. Todellisuudessa, alimman kastin ja ehkä ylempienkin mielestä Mimi saattoi näyttää hyvinkin pelottavalta; eripariset silmät jotka on kehystetty voimakkaalla, tummalla meikillä, tatuointeja, lävistyksiä, erikoinen pukeutuminen. Ja tietenkin hänen käyttäytymisensä; hän ei pelännyt käyttää nyrkkejään ja kovaa ääntään, ja tässä koulussa oli nähty monta kertaa kuinka hän raivostui joko opettajalle tai oppilaalle ja silloin oli hengenlähtö lähellä. Tällä hetkellä hän tosin oli hyvinkin rauhallinen, ja oikeastaan huvittunut tytön käyttäytymisestä.

"Mimosa. Tiesitsä et sulla kastuu kohta vaatteet", Mimi sanoi rauhallisesti, hypähtäen pulpetille istumaan ja nosti savukkeen taas huulilleen. Tuohan oli niin kauhuissaan, että hän ei ihmettelisi jos Riniksi esittäytynyt tyttö pyörtyisi kohta. Ikäänkuin Mimosa olisi joku murhaaja, tai että hän hyökkäisi kohta raivotautisen elukan lailla Rinin kimppuun.
Mimi ei kuitenkaan ollut niin ystävällinen että olisi hymyillyt tuolle, ainakaan vielä. Ei hänellä ollut mitään syytä tuhlata hymyjään, niinpä hän vain katsoi ykkösluokkalaista viileästi.
"Mitä sä täällä vielä teet, eiks tunnit loppunu jo?" rokkari kysyi, ikäänkuin hän tietäisi milloin tunnit loppuvat ja milloin eivät; tänäänkin hän oli ollut yhdellä tunnilla ja silloinkin opettaja oli heittänyt hänet pihalle ensimmäisen viidentoista minuutin jälkeen. Minkäs Mimi sille voi että oli mahdoton tapaus.

// Aloitusviestit on aina mun kohdalla vähän... Öh, pitemmän puoleisia XD

Rin ei aluksi tajunnut mitään, mitä toinen hänelle seuraavaksi puhui. Tajutessaan hetken kuluttua, että tyttö oli esittäytynyt ja sanonut, että Rinin vaatteet kastuisivat, tytön suklaasilmät laskettiin ripeästi katsomaan paitaansa. Taulusieni siirrettiin välittämästi kauemmas vaatteista ja tytön kasvot vääntyivät murheellisiksi. Paita oli alareunasta ihan märkä ja vettä oli tippunut vielä hänen housuillekin. Hienoa, todella hienoa...

Kun Mimosaksi esittäytynyt tyttö jälleen avasi suunsa, hätkähti Rin hieman ja nosti suklaasilmänsä katsomaan rokkarityttöä. Silloin tyttö tajusi, että häneltä puuttui jotain. Jokin hänen turvallisuutensa takaja ei ollut hänen päällään.
Rinin katse laskeutui opettajan pöydälle, jossa hänen pullonpohjalasinsa lepäsivät. Pikkuneiti oikeasti syöksyi lasiensa luo ja asetti ne silmilleen, tai asetti ne silmilleen niin hyvin kuin tärisevillä käsillä onnistui. Olo parani hitusen, mutta ei sen verran, että seuraavia sanoja olisi saanut ulos ilman suurta änkytystä.
"O-o-opettaja raivostui k-koko luokalle ja... J-ja käski minut p-p-pyyhkimään taulun ja si-siivoamaan luokan", Rin vastasi kuuliaisesti ja nielaisi. Ja Rin nielaisi vielä toisenkin kerran, kun kurkussa tuntui olevan pala estämässä hengittämistä.

Sitten pikku Rin muisti tehtävänsä ja alkoi pyyhkiä taululta pois muistiinpanoja. Tyttö oli valitettavasti niin lyhyt, että ei ylettynyt pyyhkimään taulua aivan ylhäältä. Rin hypähti pari kertaa, yrittäen näin saada taulua pyyhityksi korkealta, mutta se ei onnistunut järin hyvin. Tyttö huokaisi pettyneenä ja riisui kenkänsä. Hän otti opettajan pöydän viereltä tuolin ja astui sen päälle, saaden näin korkeutta lisää.
Rin tunsi olonsa hyvin ahdistuneeksi. Kapinallinen oli hänen kanssaan samassa luokassa ja voisi minä hetkenä tahansa tehdä jotain, mistä Rin ei pitäisi ja ja ja...
Neiti pudisti hivenen päätään ja keskittyi pyyhkimään taulua. Hänen olisi tehnyt mieli kysyä, miksi toinen oli tullut luokkaan. Toinen ei luultavasti ollut kolmasluokkalainen, sillä olisi muuten tullut palauttamaan esseensä biologian opettajalle. Mutta Rin ei uskaltanut sanoa sanaakaan, kaikki hänen sanansa jäivät kurkkuun kiinni.

Kun Rin tajusi että kasteli vaatteitaan, Mimosa nauroi huvittuneena, ehkä hieman vahingoniloisenakin. Hänelle oli tyypillistä olla julman suorasanainen ja puhua muiden tunteita säästelemättä, ja jos hän oli vahingoniloinen niin miksi kätkeä sitä? Aina sanottiin että pitää puhua suoraan, ja Mimi oli tainnut ottaa sen hieman liiankin kirjaimellisesti nimittäin hän laukoi opettajista lähtienkin päin naamaa kommentteja jotka olisi parempi pitää omana tietonaan.
Kun nörttityttö hyökkäsi silmälasiensa luo, Mimosa naurahti jälleen, toinen tärisi ja vapisi ja änkytti ja oli todella huvittava. Ja jokseenkin säälittävä. Rokkari ei tajunnut miksi tuo oli niin peloissaan, mutta ehkä se pelkäsi että hän hakkaisi toisen. No, ei olisi ihmekään tämän neidin kohdalla.

"Miks vitussa sä sitä oikein tottelet? Ei opettajilla oo helvettiäkään sananvaltaa muiden ihmisten tekemisiin, ei ne voi käskeä ketään tekee yhtään mitään jos ei itte haluu", Mimosa puuskahti, tuhahti ja varisti tupakkansa tuhkat lattialle. Koulun, perheen ja jopa helvetin valtion säännöt oli tehty rikottaviksi, ne olivat vain suuntaviivoja. Ne kertoivat sen kuinka pitäisi käyttäytyä, ei sitä miten todellisuudessa käyttäydyttiin.
"Vai haluatko sä todella pyyhkiä jotai helvetin taulua jonku kurppasen vanhan muumion käskystä?" Mimi kysyi toinen kulma koholla, imaisten tupakastaan viimeiset savut ja tumppasi sen lopulta seinään, näpäyttäen opettajanpöydälle.

Mimosa hypähti pois pulpetilta jossa istui, ja meni Rinin luo napaten taulusienen tuon käsistä. Rokkari käveli sitten rastat heilahdellen ikkunalle ja avasi sen, viskaten litimärällä taulusienellä jotakin urheilijapoikaa päähän.
"Hei! Mitä sä oikein teet!" kuului huudahdus koulun pihalta.
"Heitän sua taulusienellä, muru" Mimi huusi takaisin, lähetti lentosuukon pojalle ja sulki ikkunan naurahtaen.
"Kato miten helppoa, ja sit vaan häivyt luokasta. Sanot et joku kolmosluokkalainen futari vei taulusienen jos et muuta keksi", rastapää sanoi virnuillen, mennen sitten opettajan pöydän luo, alkaen kaivella laatikoita. Hän varasteli tavaraa, ja tokihan hänen piti ottaa selvää olisiko opettajalla mitään ryövättävää.

Pikkuneiti jähmettyi paikoilleen, kun Mimosaksi esittäytynyt tyttö alkoi puhua. Ja puhuikin vielä sellaisella tavalla, mikä sai Rinin tuntemaan olonsa hyvin vaivautuneeksi ja ahdistuneeksi.
Rin laskeutui tuolilta ja kääntyi varovaisesti katsomaan Mimosaa.
"... E-en halua.." tyttö vastasi 'Vai haluatko sä todella pyyhkiä jotai helvetin taulua jonku kurppasen vanhan muumion käskystä?' -kysymykseen ja naksutteli hampaitaan hermostuneena.
Ei, Rin ei todellakaan halunnut joutua komentelun alaiseksi. Häntä inhotti muiden määräileminen ja käskyttäminen, kuin Rin olisi oikeasti jokin orja, jonka tunteilla ei ollut mitään merkitystä.

Rin katseli toisen tupakanjämiä naama tuskaisessa virneessä. Lisää sotkua. Neiti joutuisi siivoamaan nekin ennen opettajan tuloa.
Mutta sitten kapinallinen oli ilmestynyt hänen eteensä ja nappasi taulusienen pikkuneidiltä. Tytön silmät suurenivat ja Rin katsoi kauhuissaan, kun Mimosa avasi ikkunan ja heitti taulusienen (luultavasti jonkun päälle, koska ikkunan toiselta puolelta kuului närkästynyt huuto, johon kapinallinen vastasi).
Tyttö tuijotti Mimosaa suu auki ja hänen lasinsa valahtivat alemmas silmien edestä.
"... Vau... Tuo oli niin siistiä.." Rin totesi ajattelematta. Sitten tyttö jähmettyi taas ja muuttui punaiseksi. Hampaiden naksuttelu jatkui ja sormia ristittiin yhteen. Hienoa Rin, teet itsestäsi yhä typerämmän.

Mutta Rin kauhistui entistä enemmän, kun Mimosa alkoi kaivella opettajan laatikoita. Pikkuneiti vingahti tuskissaan.
"O-o-opettaja ei varmana p-pidä siitä, että hänen... E-että hänen t-tavaroitaan tongitaan", Rin sanoi niin hiljaa toivoen, että toinen ei niitä kuulisi. Ainakin Rin oli sanonut sen, joten häntä ei voisi syyttää siitä, että ei yrittänyt estää. Enempää Rin ei uskaltanut puuttua toisen tekemisiin, pikkuneidille saattaisi käydä vielä köpelösti. Nyt, ainakin tähän asti, tytöllä oli ollut onnea pelissä, ettei hänelle oltu tehty mitään ilkeää.
"M-mitä jos opettaja tulee k-kohta? P-pitäisikö meidän... Lähteä?" brunette kysäisi ja veti huulensa yhdeksi tiukaksi viivaksi. Häntä jännitti liikaa, mitä jos he jäisivät kiinni? Ja tytön perhe kuulisi tästä?
... Voi ei...

"No minkä takia sä sitten tottelet niitä?" Mimosa kysyi terävästi, ei ilkeästi mutta tavanomaisella napakalla äänellään. Hän ei ymmärtänyt tuollaisia ihmisiä jotka tekivät kaiken tasan tarkkaan niin kuin sanottiin, vaikka eivät olisi pitäneet siitä.
"Ei sun tartte tehdä mitään jos sä et haluu, ketään ei voi pakottaa", tyttö tokaisi, se oli ollut hänelle selvää jo monta vuotta. Hän ei todellakaan aikoisi totella yhtään ketään jos ei siltä tuntuisi.
Mimistä oli itseasiassa aika hämmästyttävää että tuo pikku nörtti vastasi hänelle noinkin kapinallisesti, yleensä ne vain inisivät että tottakai halusivat auttaa opettajia tai sitten kävivät itkemään ahdistuksesta.

"Se on anarkiaa, muru", Mimosa sanoi Rinin "... Vau... Tuo oli niin siistiä.."-kommentin jälkeen, suoden tuolle virnistyksen niin että smiley paljastui. Rinistä tosin huomasi että hän pelästyi omia sanojaan, sillä tuo naksutteli hampaitaan ja liikutteli käsiään hermostuneena.
"Sä et vissiin oo hirveesti rikkonu sääntöjä koskaan", tyttö totesi, kaivellen opettajan laatikoita yhä, hymyillen pienesti kun toinen kuulosti kauhistuneelta ja änkytti jotain siitä että opettaja ei pitäisi tästä.
"Ei tietenkään pidä, mutta mistä se ei tiedä, ei voi satuttaa sitä", rastapää sanoi, ja löysi tupakka-askin laatikosta. Virnistys levisi rokkarin kasvoille ja hän tunki askin taskuunsa.
"Ja tuonkin se oli varmaan vaan takavarikoinu joltain oppilaalta", Mimi sanoi kohauttaen olkiaan, käyden tunkemassa askin laukkunsa pohjalle.

"Tästä mihinkään tartte lähteä, ei se maikka tuu kuitenkaan takas ennen tuntien alkamista jos silloinkaan", Mimosa hymähti ja tutki Riniä katseellaan. Toinen antoi itsestään aran ja pelokkaan nörttitytön kuvan, mutta sisimmässään tuolla taisi olla hieman kapinallista luonnetta. Ainakin tytön vastauksista päätellen, toinen vain taisi pelätä häntä niin paljon että käyttäytyi hermostuneesti.
"Miks sä oikein pelkäät mua noin paljon?" rastapää kysyi ja pyöritteli yhtä vaaleaa rastaa sormensa ympärille.

Rin vaivaantui toisen kysymyksistä, miksi tyttö totteli muita. Hänet oli vain opetettu siihen ja tyttö oli oppinut, että vanhempia ihmisiä tuli aina arvostaa ja kunnioittaa, ei saanut esittää vastaväitteitä tai huutaa ilkeyksiä.
"E-en voi itselleni m-mitään... M-minut on vain k-asvatettu niin... Kunnioittamaan vanhempia i-ihmisiä.." Rin vastasi värisevällä äänellä ja veti paitansa hihoja kunnolla kämmeniensä päälle.
Pikkuneiti naurahti hiljaa surullisesti, kun Mimosa oli sanonut, että ketään ei voi pakottaa tekemään mitään, jos ei halunnut.
"Kunpa se olisikin niin yksinkertaista..." brunette mutisi ja hänelle tuli heti mieleen tiukat vanhempansa, jotka joka päivä teetättivät tytöllä paljon kotitöitä, eikä tytöllä ollut omaa rauhaa kuin loppuilta.

Rin pudisti päätään, kun Mimosa totesi, että Rin ei ollut koskaan rikkonut sääntöjä.
"E-en..." tyttö jätti kertomatta, että hänen vanhempansa vihastuisivat ja teetättäisivät ylimääräisiä töitä, joiden jälkeen Rin tuskin jaksaisi panostaa enää kouluun, jolloin koulumenestys heikkenisi ja siitä seuraisi uusi jakso, jota tyttö ei kestänyt enää ajatella.
Brunette katsoi avuttomana vierestä, kun tuo vaalea rastapää jatkoi laatikkojen kaivamista ja pisti löytämänsä tupakka-askin taskuunsa. Niin, olihan se totta, että opettaja ei tehnyt mitään tupakka-askeilla, jotka oli takavarikoinut häirikköoppilailta. Yleensä tupakka-askit päätyivät opettajanhuoneeseen opettajien jaettavaksi, Rin oli kerran nähnyt, kun oli kävellyt opettajanhuoneen ohi, kun se oli ollut auki.

Suklaasilmät sävähti, kun Mimosa kysyi, miksi hän pelkäsi toista niin paljon. Rin pudisti päätään rivakasti.
"E-en m-minä p-pelkää!" tyttö älähti, mutta siitä tajusi, että Rin tosiaan pelkäsi. Tyttö muuttui välittömästi punaiseksi ja antoi katseens harhailla lattialla.
"Tai siis... V-vanhempani ovat sanoneet m-minulle, että minun p-pitäisi vältellä s-sinunlaisia ihmisiä..." Rin kertoi sitten totuuden, mutta haukkoi sitten henkeään ja nosti rohkeasti katseensa maasta Mimosaan.
"Mutta minusta sinä et ole niin p-pelottava kuin v-vanhempani antavat ymmärtää sinunlaisista ihmisistä", tyttö jatkoi sitten, piti katseensa hetken aikaa vahvana toisessa, mutta laski sen sitten takaisin lattialle.

"Haluaisin olla kuten sinä, vapaa ja peloton... Mutta..." tyttö puhui vaimealla äänellä ilman änkytystä. Tätä hän ei ollut kenellekään kertonut. Rin nosti surullisesti hymyilevät kasvonsa Mimosaan.
"E-en vain uskalla vastustaa heitä.." Rin sanoi pahoittelevasti. Heillä tyttö tietenkin tarkoitti uskovaisia vanhempiaan.

Mimosa virnisti Rinille huvittuneena kun toinen kertoi että hänet oli vain kasvatettu toimimaan niin.
"No eikö kaikki lapset opeteta siihen? Mun adoptioperhe yrittää vääntää mustakin kilttiä ja kohteliasta ja tavallista, mut ei ne tuu siinä koskaan onnistumaan", tyttö sanoi pyyhkäisten rastojaan pois kasvoilta.
"Sun pitää vaan sanoa ettet sä suostu tekemään mitään mitä sä et halua, ja jos sua rangaistaan vaikka kotitöillä, jätät ne tekemättä. Niin yksinkertasta se on. Jos ne huutaa sulle, suljet korvas ja mieles jos susta ei oo huutamaan takas", Mimi sanoi kohauttaen olkiaan. Rin vaikutti ihan mukavalta tytöltä, vaikka toinen olikin ujo ja pelokas nörttityttö, mutta ei klikeillä niin väliä ollutkaan. Rinistä saisi ehkä koulutettua hiukan rohkeamman ja reippaamman oikeanlaisella seuralla ja ohjeilla.
"Jos ne satuttaa sua fyysisesti, sä voit vaikka haastaa ne oikeuteen. Tai kyl sun kaltainen fiksu tyttö varmaan tietää kaikki lait ja sellaset", pörröpää sanoi kallistaen päätään.

Mimosa kohotti epäillen kulmaansa kun tyttö älähti ettei pelännyt. Kai tuokin oli keino suojautua, mutta oli jokseenkin tyhmää väittää ettei pelännyt vaikka sen näki kauas.
"Mitä sä tarkotat munkaltasilla ihmisillä? Ja ei sun tartte pelätä, sä saat ihan suoraan sanoa mikä mussa on niin pelottavaa", rokkari naurahti, hymyillen sitten aidon lämpimästi ensimmäistä kertaa Rinille kun tuo sanoi ettei hän vaikuttanutkaan loppujen lopuksi niin pelottavalta kuin antoi olettaa.
"Musta on aika hassua et kukaan pelkäis mua ulkonäön perusteella, kun mä oon tällänen sintti", Mimosa sanoi nauraen kovaa, pitäen katseensa tiiviisti bruneten silmissä hypähtäen opettajanpöydälle istumaan.

"Vapaa mä ehkä olen, mutta en mä peloton oo, en todellakaan. Jokainen pelkää jotakin", hän sanoi hymyillen, asettaen jalkansa ristiin, tutkaillen Riniä nyt tarkemmin katseellaan.
"Puhutko sä nyt sun vanhemmista? Vai opettajista? En mä tarkota että sun pitäs ryhtyä samanlaiseks kun mä, enkä oikeestaan suosittelekaan, vaan olisit ihan normaali nuori. Mut ei kukaan saa kahlita sua sääntöihin, sun pitäs olla ja sä ootkin yhtä vapaa kuin kaikki muutkin mut sä et vaan näe sitä vielä", tyttö totesi, hänellä oli aina ollut hyvin vahvat mielipiteet lähes jokaisesta asiasta, eikä hänen tarvinnut kauaakaan miettiä mitä sanoa. Rin oikeastaan säälitti häntä, tiedä minkälaisessa vankilassa tuokin oli kasvanut ja yhä eli, toisen puheista päätellen.

Rin hymyili hivenen nolona, kun Mimosa sanoi vanhempien opettavan lapsistaan hyväkäytöksisiä.
"N-niinhän se taitaa olla", tyttö mutisi ja jäi kuuntelemaan tarkasti rastapään seuraavia sanomisia. Se kuulosti niin yksinkertaiselta ja helpolta, mutta oli huomattavasti vaikea toteuttaa oikean tilanteen hetkellä. Rin oli oikeasti miettinyt tuollaisia vaihtoehtoja itsekin, mutta... Niitä ei vain koskaan tullut toteutettua sen pelossa, että vanhemmat heittäisivät tytön jonnekin sosiaaliviranomaisten turvaan. Sitä ajatusta tämä pikkuneiti ei voinut edes sietää ja koko sen ajatteleminenkin sai kylmät väreet kohoamaan selkärangassa.
"Eivät he minua lyö", Rin puhui nopeasti toisen perään ja laski katseensa hivenen murheellisena lattialle. Ja sen aiheen tyttö jätti nyt sikseen.

Tai, jätti sikseen ja sikseen. Mimosa palasi taas tietämättään puhumaan tytön vanhemmista.
"N-no... K-kun..." Rin aloitti vaikeroiden ja risti sormiaan.
"Sinulla on t-tuollaiset hiukset ja... Vahva meikki ja.. Lävistyksiä.." brunette kertoi ja valahti vuorostaan kalpeaksi. Hän muisti taannoin kohtaamisen toisen tämänlaisen henkilön kanssa, joka oli miespuolinen. Ei Rin pelännyt tällaisia henkilöitä enää niin paljon kuin aluksi, mutta oli myönnettävä, että kyllä ne vähän vielä pelotti.
"En ole vain... Koskaan ollut t-tekemisissä sinunlaisten henkilöiden k-kanssa..." Rin sopersi ja puri huultaan. Tyttö naurahti hieman toisen kommentille lyhyydestään, mutta naurahdus oli kuulostanut hivenen tunkkaiselta.
"Pieni mutta pippurinen", Rin sanoi selkeästi, mutta hätkähti omia sanojaan tukiten suunsa nopeasti kädellään.
"E-en siis t-tarkoittanut mitenkään p-pahalla!" tyttö parkaisi häpeissään ja laski katseensa maahan.

Brunette nyökkäsi epämääräisesti, kun Mimosa oli kysynyt, keistä tyttö oli puhunut.
"Vanhempani eivät anna minun edes viettää vapaa-aikaani ystävieni kanssa... Ja joudun menemään kotiin ennen viittä, jotta ehdin tekemään kotityöt loppuun..." Rin puhui ilman änkytystä ja huokaisi masetuneena.
"En siis tarkoita, että haluaisin olla kapinallinen. Hieman vain... Enemmän vapaa..." Rin supisi ja nosti katseensa lattiasta Mimosaan. Pieni surullinen hymy oli tytön huulilla.
"Toivottavasti ymmärsit, mitä tarkotiin", nörttityttö toivoi ja sipaisi hiuksensa korvan taakse.

Tyttö eksyi vahingossa vilkaisemaan kelloon, joka oli luokan seinällä. Ja juuri niihin samoihin aikoihin koulun kello soi välitunnin päättymisen merkiksi.
"T-täytyy mennä seuravalla t-tunnille", Rin sanoi sitten Mimosalle ja antoi silmiensä nopeasti katsahtaa koko luokka.
"Onkohan se tarpeeksi k-kapinallista jättää luokka t-tällaiseen kuntoon?" brunette kysyi hivenen huvittuneesti ja hymyili Mimosalle paljon rohkeammin kuin aikaisemmin.

Mimosan ei hämmästynyt lainkaan kun kuuli Rinin syyn miksi tuo pelkäsi häntä; toinen oli opetettu vieroksumaan vahvaa meikkiä, lävistyksiä ja varmaan muitakin erikoisuuksia. Ei se ollut lainkaan uutta tytölle joka sai kokea tuntemattomien katseet joka päivä, mutta hän vain nautti niistä.
"Mut mä oon ihan tavallisen näkönen ilman mun koruja ja jos mulla olis tavallinen tukka", pörröpää sanoi kulma koholla, nauraen sitten kun toinen sanoi häntä pieneksi ja pippuriseksi, mutta näytti sitten kauhistuvan omaa rohkeuttaan.
"Mä otan ton kohteliaisuutena, kiitos", rokkari sanoi hymyillen.

Mimi kuunteli silmät suurina kun nörttityttö kertoi hänelle että joutui menemään viideksi kotiin että saisi kotityöt hoidettua, ja ettei tuo saanut olla vapaa-ajalla ystäviensä kanssa. Suu oli ällistyksestä hivenen raollaan, eikä rastapää osannut käsittää sitä minkälainen Rinin elämä mahtoikaan olla. Varmasti aivan kamalaa, tai ainakin Mimosan kaltaiselle luonteelle se olisi ollut kidutusta, kuolemaakin pahempaa.
"Joo, mä ymmärrän. Sun pitää tehdä asialle jotain, otat itteäs niskasta kiinni, keräät rohkeutes ja sanot vanhemmilles suoraan että sun on saatava enemmän omaa, vapaata aikaa", tyttö totesi nyökäten.

Samassa kello pirisikin tuntien alkamisen merkiksi, ja sai Mimosan katseen nousemaan kelloon. Tosiaan, tämä välitunti olikin mennyt mielenkiintoisissa merkeissä.
"Mäkin voisin kävästä tunnilla, tai sit mä meen kahville Dusty'siin", rokkari sanoi ja hymyili ystävällisesti Rinille. Toinen oli hyvin mukavan oloinen tyttö ujoudestaan huolimatta, ja tuon kanssa voisi jutella toisenkin kerran.
"Musta se on itseasiassa erittäin kapinallista sulta, kannatan", Mimi sanoi virnistäen, mennen sitten ottamaan laukkunsa ja tarkasti sen sisällön ettei vain olisi tiputellut tavaroitaan minnekään.
"Oli mukava jutella, otetaan uusiks joskus. Jatka samaan malliin, mä meen nyt", rokkari sanoi ja heilautti kättään Rinille ja lähti luokasta, mietiskellen että voisi tosiaan käydä siellä Dusty'sissa kahvilla.

+ Kiitos pelistä, oli mukavaa n_n ♥ +

// Kiitos sulle <3

Rin tunsi itsensä otetuksi, kun Mimosa mainitsi, että heidän olisi juteltava uusiksi. Nörttityttö nyökkäsi ujosti hymyillen katsoen toista.
"Se olisi mukavaa", brunette sai vastatuksi ja heilautti kättään lähtevälle tytölle. Sitten tuo 'pelottava' tyttö olikin jo kadonnut luokasta ja Rin jäi hetkeksi aikaa paikoilleen ja antoi silmiensä kiertää taas luokan ympäri. Sitten tyttö nappasi laukkunsa olalleen, puristi sen olkaa ja alkoi hymyillä tyytyväisesti.
Pikkuneiti askelsi ovelle ja sulki sen perässään. Luokkaan jäi melkoinen sotku ja opettaja varmasti pimahtaisi sen nähdessään, mutta Rin oli melko varma siitä, että opettaja ei enää muistanut hänen nimeään. Oli Rin sentään edelleen näkymätön tyttö ja vaivoin opettaja oli neidin nimen muistanut (oli jopa luntannut sen papereistaan...)

Nörttityttö oli todellakin tyytyväinen itseensä. Tämä oli ensimmäinen kapinallinen teko tältä neidiltä ja Rin oli nyt niin luottavaisella tuulella, että aikoisi kapinoida vastaan vielä tulevaisuudessa. Hän oli saamassa vapautensa, keinolla millä hyvänsä. Tytön piti vain uskoa itseensä ja olla rohkea.

//The end !