The Beginning of a Beautiful Bromance

//noniin ja nyt imperfektissä perrhana xD

Oli perus koulupäivä. Kello oli neljän paikkeilla ja Mike Carney istui koulun kirjaston penkillä kuulokkeet korvillaan rämpyttäen taas jotain "arcade"- tyyppistä peliä psp-pelikonsolillaan. Päällään hänellä oli huomaamaton tummanharmaa huppari, farkut ja päässään löysä, musta pipo sekä mustareunaiset "hipster"- lasit. Häntä ei tuntunut kiinnostavan, mitä kello oli tai mitä ympärillä ylipäätänsä tapahtui. Hänellä oli melkein hyppysissään uusi ennätys, eikä tätä hetkeä voinut keskeyttää mikään. Nörtti puri terävillä vampyyrinhampaillaan alahuultaan ja tuijotti armottomana pientä psp:n ruutua. Pelin äänet kaikuivat hänen korvissaan, eikä hän näyttänyt tajuavan eräiden neljän urheilijapojan saapuneen paikalle.

Vihdoin nörtti sai kokea onnistumisen riemun. Hän tallensi pelin hymyillen itsekseen. Seuraavalla kerralla täytyisikin varmaan kuvata video, jotta kaikki Youtube- kaveritkin näkisivät, kuinka hyvin poika omistelee tässä pelissä. Psp-konsoli sammutettiin ja kuulokkeet otettiin pois korvilta. Poika palasi takaisin todellisuuteen huomatakseen taas, kuinka perseestä se oli.

"Mitä helvettiä jäbä!?" huudahti yksi urheilijapojista katsoen huvittuneena Mikeen, "Tyyppi on iha pilvessä tai jotain!"
Nörtti tuijotti ilmeettömänä juuri puhuneeseen kundiin miettien mitä he häneltä tällä kertaa halusivat.
"Me huudeltiin suo jo varmaan pari minaa, eikä jäbä huomaa mitää!" jatkoi toinen pojista ja naurahti huvittuneena.
Muut pojat jatkoivat räkätystä.
"Mitä te haluutte?" kysyi nörtti rauhallisena.
"No kiva ku kysyit!" vastasi yksi pojista, "Matikan läksyt. Meiän kaikkien neljän."
Mike tuijotti urheilijoita vuorotellen miettiessään, ettei todellakaan jaksaisi tehdä niin paljon matikan läksyjä.
"Se on ne läksyt, tai sit sä meet uimaan", sanoi pisin kundeista hymyillen ivallisesti.
Miken ilme ei värähtänytkään, vaikka oikeasti poika mietti kuumeisesti kumman valitsisi. Toisaalta kukaan ei tuntenut häntä erityisesti, joten pieni nöyryytys ei haittaisi, ja kaikki oli kuitenkin jo menetetty. Miksi tehdä jotain tylsiä matikan läksyjä? Sitä paitsi hän oli kokenut vessanpöntössä uittamisen ennekin.
"Noh?? Mites on?" kysyi sama kundi uudestaan kumartuen lähemmäs nörttiä, joka sai tämän siristämään hieman silmiään.
"Haluut mennä uimaan vai!?" tiuskaisi poika ja puristi Mikea olkapäästä.

Tilanne alkoi jo menemään hieman Miken mukavuusalueen ulkopuolelle. Poika vilkaisi ympärilleen huomatakseen vain jonkun toisen pelokkaan nörtin pakkaavan laukkunsa ja hipsivän pois. Hän siirsi katseensa takaisin urheilijakundiin, joka yhä edelleen puristi tätä olkapäästä. Samassa kundi hymyili ja nappasi Miken hipsterilasit itselleen.
"Rillit ei saa kastua eksnii?" sanoi poika ivallisesti tunkien lasit löysien verkkarihousujensa sivutaskuun.
"Nonii eiku menoks!" tyyppi huudahti, nappasi nörtin koululaukun mukaansa, ja kaksi muuta kaverusta tarrasivat kiinni Miken käsivarsista, ennen kuin poika ehti sanoa mitään.

Ei kestänyt kauaakaan, kun kiusaajat olivat saaneet raahatuksi nörtin poikien vessaan. Mitä jos hän sittenkin olisi tehnyt ne matikan läksyt? Ei, ei jaksanut. Mitä tahansa tapahtuisikin, poika ei aikoisi alistua pelokkaan nörtin tasolle. Tilanne otettaisiin siis aivan tyynesti vastaan. Pisin pojista avasi yhden vessan ovista, kun kaksi edelleen raahasivat Mikea käsivarsista.
"Ota sen jaloista kiinni", sanoi ovea pitelevä poika neljänelle tyypille joka vastasi käskyyn mukisematta.

//Nörtti ja minä olemme täällä~

Huh. Taas yksi kamala koulupäivä oli juuri loppunut. Täytyi nostaa hattua; Kevin ei ollut vielä kertaakaan tänään törmännyt rikkaisiin laiskimuksiin, jotka aina halusivat tyrkyttää kotitehtäviään hänelle. Jopa pieni toivon hippunen kiusaamisen loppumisesta oli taas nostamassa päätään. Olisi ihanaa kuulua taviksiin. Silloin kukaan ei edes viitsisi kiusata häntä, koska hän oli niin ’tavallinen’, ettei hänelle turpiin antaminen olisi yhtä mukavaa, kuin nörtille.
Mutta ei, toiveajattelua, Kevin hyvä.
Nörtti huokaisi syvään. Kuinka moneen kertaan sitä oltiin jo haluttu lähteä takaisin Etelä-Koreaan? Tai sitten vaihtaa koulua? Monta kertaa. Mutta äiti ei antanut, kuulemma kiusaaminen loppuisi ajallaan. Tällä hetkellä kuitenkin tuntui, että kaikki pompottivat häntä – tai ainakin yrittivät, paitsi ei kermaan kuuluvat.

”Hei! Nörtti!” huudahti joku pojan Kevinin takaa, joka meinasi jo jähmettyä paikoilleen, mutta pakotti jalkansa liikkumaan konemaisesti eteenpäin. Ehkä huutaja ei ollut tarkoittanut häntä, vaan jotakuta toista. Ainakin niin nörtti toivoi.
”Etkö sä kuullut, kun sua huudettiin?” sama ääni ärähti, nyt hieman lähempää ja pian tavoitti hänet. Joku nappasi kiinni pojan repusta ja repäisi sen pois hänen selästään niin, että käsivarsi ilmoitti tapahtumasta aloittamalla särkemisen.
”He-hei..! Anna laukkuni takaisin!” Kevin tajusi lopulta sanoa ja koitti ottaa laukun pois isokokoiselta oppilaalta, joka ilmiselvästi kuului urheilijoiden kastiin. Ikävä kyllä urheilija ei kuitenkaan tehnyt, niin kuin hän oli pyytänyt. Tai no, käskenyt, muttei se varmastikaan ollut kovin vakuuttavan kuuloista äänen piipittäessä.
”Saat sen heti, kun teet meidän esseet”, urheilija lateli heti ehtojaan tämän parin kaverin ilmestyessä kuin tyhjästä paikalle. Nörtti kuitenkin pudisti vimmatusti päätään ja kieltäytyi. Hänen periaatteensa, se oli muistettava, oli tilanne mikä tahansa.

Urheilijat eivät kauaa jaksaneet käskeä ja uhkailla jatkuvasti kieltäytyvää nörttiä, joten raahasivat tämän yhteistuumin poikien vessaan ja siellä yhden pöntön luokse. Voi kyllä, Kevin tiesi varsin hyvin, mitä tuleman piti ja sitä myös valaistiin vielä kerran hänelle: ”Tää on viimeinen mahdollisuus. Joko teet meidän esseet tai pääset tutustumaan lähemmin herra vessanpönttöön.”
”Tehkää itse läksynne”, mumistiin hiljaa vastaukseksi ja ennen kuin ehdittiin sen enempää tajuta, oli jo pää pimeässä, vetisessä pöntössä. Brunette yritti rimpuilla itseään irti, mutta urheilijan ote oli aivan liian teräksinen. Siinä samalla hörpittiin vahingossa pahan makuista vettä, johon meinattiin tukehtua. Pää oli kuitenkin taas nopeasti pois pöntöstä ja jotain urheilijat uhkailivat, mutta Kevin ei sitä kuullut; hän keskittyi yskimiseen ja hengittämiseen.

Musta pipo kiskaistiin pois nörtin päästä. Kaikki vastustelu oli tässä vaiheessa jo ihan turhaa, joten Mike päätti ottaa rennosti. Hän veti niin paljon happea keuhkoihinsa kuin pystyi, ja pian hänen päänsä olikin jo uppeluksissa kylmässä, kohisevassa vessanpönttövedessä. "Nojoo meneehän tämä hiustenpesusta...", ajatteli nörtti samalla kun tämä kiskaistiin ylös.

"No!? Haluutko lisää vai haluutko sittenki tehä ne läksyt?" kysyi yksi kiusaajista virne naamallaan.
Mike katsoi taas ilmeettömänä poikaan ja pudisti päätään kevyesti.
"Jumalauta mikä kovis!" naurahti urheilija ja tönäisi Mikeä olkapäästä sen verran lujaa, että nörtti kaatui pehvalleen vessanpöntön ja seinän väliin. Pojan pää taisi samalla kolahtaa vessapaperitelineeseen, sillä tämän takaraivoa alkoi jomottamaan ikävästi. Rillit ja pipo heitettiin vessanpönttöön ja nörtin koululaukku tiputettiin maahan.
"Mennään ettii joku toinen", sanoi yksi kiusaajista laiskasti ja käveli pois vessasta muut kolme perässään.

Mike nousi hitaasti ylös kokeillen niskassaan olevaa jomottavaa kohtaa. Siihen oli noussut jo pieni patti, mutta se ei tuntunut haittaavan, sillä pojalla oli omituisen voitonriemuinen olo. Märkä pipo ja lasit ongittiin vaitonaisena vessanpöntöstä ylös. Nörtti kuivasi lasinsa hupparin helmaan ja pisti ne tällä kertaa reppunsa sivutaskuun. Hän nosti repun olalleen ja käveli lavuaareille puristamaan pipoaan kuivaksi.

Jonkin aikaa päätä uitettiin pöntössä, kunnes urheilijat ilmeisesti kyllästyivät ja päästivät irti henkeään haukkovasta Kevinistä, joka hapuili epätoivoisesti vessapaperia, jolla kuivata naamataulua. Reppu viskaistiin vielä nörtin päälle, ennen kuin niin suuren näköiset mieshahmot lähtivät lätkimään, kukin naureskellen ja kärttyillen toisilleen.
”Ei taas…” Kevin mumisi itsekseen ja nousi vaivalloisesti ylös lattialta, ottaen tukea vessanpöntöstä, jonka olemassa oloa kiitettiin tällä hetkellä, vaikka sitä olisi ehkä pitänyt kirota. Olo ei ollut mikään paras mahdollinen, hän oli tainnut hörppiä vahingossa vettä ja vetänyt pariin kertaan keuhkoihin.

Reppu nostettiin lattialta ja käveltiin lavuaarien luokse, mutta pieneksi ihmetykseksi tummatukka ei ollutkaan ainut, joka oli saanut löylytyksen testosteronipakkauksilta. Toinen aasialaissyntyinen poika oli myös märkä ja puristeli pipoaan, ilmeisesti halusi saada sen kuivaksi.
”Saitko sinäkin tehdä lähempää tuttavuutta vessanpöntön kanssa?” kysyttiin ruskeiden silmien katsoessa toista vinosilmää. Katse käännettiin kuitenkin nopeasti takaisin eteen, oli epäkohteliasta tuijottaa ja hän ei edes ollut saanut tervehdittyä toista oikealla tavalla. Nörtti siirteli märkiä hiuksiaan pois kasvoiltaan ja avasi hanan, josta kahmaisi vettä käsiinsä ja pesi kasvonsa. Sillä ei enää ollut mitään väliä, kastuiko hän vain enemmän, sitä oltiin jo tarpeeksi märkiä, ettei pieni lisäkastuminen voisi enää asiaa pahentaa.

Puristellessaan pipoansa kuivaksi, kuuli Mike jonkun toisen henkilön astelevan lavuaarille. Poika katsoi tulijaa peilin kautta ja hämmästyksekseen näkikin uitettua karhunpentua muistuttavan aasialaissyntyisen pojan. Mike ei saanut sanotuksi mitään, mutta pian toinen nörtti avasikin jo suunsa kysyen vessanpönttöuitosta. Mike siirsi katseensa poikaan, joka kuitenkin käänsi katseensa nopeasti poispäin Mikesta. Tapa jolla toinen oli kysymyksensä tehnyt, kuulosti jotenkin hassulta. Mike siirsi myös katseensa takaisin lavuaariin päin.

"Joo",vastasi hän sitten hetken kuluttua toiselle ja ravisteli vielä pipoaan siloittaakseen sen. Sitten hän avasi reppunsa ja sulloi piponsa sinne. Tilanne tuntui jännältä, sillä Mike ei ollut ennen nähnyt tätä henkilöä, vaikka eihän nörtti kauheasti ympärillensä ole vilkuillut. Oli kuitenkin melko huvittavaa, että he tapasivat juuri tällä tavalla.
"Mitä ne halus? Matikkaa? Bilsaa?" kysyi poika sitten toiselta arkiseen sävyyn, avasi hanan ja huuhteli myös nopeasti kasvonsa.

Hetken ajan Kevin jo ehti luulla, ettei toinen halunnut jutella hänen kanssaan, mutta onneksi vielä toistaiseksi tuntematon nörtti vastasi hänelle. Puheesta päätellen toinen taisi olla ihan syntyjään amerikkalainen, ainakaan brunette ei tunnistanut samanlaisuutta käytöksen puitteissa tämän kanssa.
Märät kasvot pyyhittiin kosteaan paitaan, johon jäi hieno tumma läntti. No, onneksi ei sentään sokerista oltu tehty, muuten olisi ollut vähän huonompi juttu.
"Äidinkieltä", vinosilmä vastasi ja katseli itseään peilistä. Uitettu koira, se hän totisesti oli. Hiuksia yritettiin siirtää pois kasvoilta, mutta ne aina onnistuivat valahtamaan takaisin häiriköimään silmiä. Hienoa...
"En kyllä tajua, miksi he vaativat minua kirjoittamaan äidinkielen esseet. Luulisi, ettei oman äidinkielen kirjoittaminen nyt niin vaikeaa ole." todettiin kuin ohi mennen ja vilkaistiin vieressä seisovaa poikaa.

Nyt nörtti kehtasi katsoa toista hieman pidemmän aikaa ja laittoi merkille erilaisia asioita. Esimerkiksi vaikka sen, että he olivat saman pituisia, molemmilla oli tummat hiukset, kuten aasialaisilla yleensäkin jne. Toinen kuitenkin vaikutti siistiltä tyypiltä. Ei siis kirjaimellisesti siistiltä vaan sellaiselta... Koleelta...? Onpa tyhmän kuuloinen sana..

"Äidinkieltä", kuului toisen vastaus.
Mike kuivasi kasvojaan hupparinsa hihaan. Hän vilkaisi itseään vielä kerran peilistä, vaikka toisaalta häntä ei kiinnostanut pätkääkään miltä hän tällä hetkellä näytti. Sen sijaan hän päätti siirtää katseensa toiseen uitettuun nörttiin, joka yritti siirtää vaivalloisia otsahiuksiaan pois silmiltään. Äidinkieltä.. Poika ei vaikuttanut kauheasti sellaiselta tyypiltä, jolta kysyttäisiin äidinkielen läksyjä, vaikka nörttimäisyyden merkkejä hänen olemuksessaan saattoi kyllä huomata.

Samassa toinen poika jatkoikin puhumista ja ilmaisi myös ihmetyksensä äidinkielen esseistä. Mike ei ollut ihan varma mikä tilanteessa oli niin huvittavaa. Se, että kiusaajat halusivat aasialaissyntyisen pojan tehdä oman äidinkielensä läksyt, vaiko se kirjakielinen ja kohtelias tapa, jolla nörtti tämänkin asian oli ilmaissut. Miken kasvoille kirposi kireä hymy, sellainen joka syntyy juuri ennen nauruun repeämistä. Toisaalta nörtti ei ollut mitään nauravaa tyyppiä, joten tämäkin jäi vain pelkäksi hymyksi. Huomatessaan toisen siirtäneen katseensa takaisin tähän, siirrettiin oma katse taas lavuaariin päin ja yskäistiin hieman vaivautuneesti. Toisen aasialaispojan kohteliaisuus tuntui jotenkin tarttuvalta.

"Tosiaan", päätti poika sitten vastata toiselle, "outoa..."
Nörtin pää oli mennyt tyhjäksi, eikä tämä keksinyt mitään sanottavaa. Sitten hän tajusi, etteivät he olleet edes esittäytyneet toisilleen. Hän kääntyi hitaasti toisen pojan puoleen.
"Mä... Olen Mike", sanottiin vähän epävarmasti, "Mike Carney." Oikea käsi ojennettiin varovaisesti kättelyä varten ja katse siirrettiin toisen silmiin pieni hymynpilke huulipielissä. Hyvin menee Mike...

Vielä toistaiseksi tuntematon poika siirsi katseensa sitten takaisin lavuaariin ja Kevin teki samoin. Omaa paitaa hiplattiin, vaikkei se edesauttanut yhtään kuivumista. Mitä hän sanoisi äidille? Että hän oli kaatunut jokeen? Tai joku mummo oli kaatanut ikkunasta likavettään ja ne olivat päätyneet hänen päälleen? Ei oikeastaan ollut edes mitään pointtia yrittää valehdella, kun joku siskoista kuitenkin avasi suunsa ja möläytti, että hänet oli taas kerran uitettu vessanpöntössä. Sitten isä kutsuttaisiin paikalle ja taas kaikki halusivat soittaa kouluun, muttei se mitään hyödyttäisi. Hän halusi olla mahdollisimman näkymätön, eikä hän sitä ikävä kyllä olisi, jos oppilaiden tietoon tulisi se, kun hänen vanhempansa olivat soittaneet kiusaamisesta rehtorille. Aiai…

Toinen aasialainen poika esittäytyi Mikeksi ja ojensi kättään, mutta tapojensa mukaisesti nappisilmä teki 90 asteen kumarruksen.
”Olen Kev- Au..” ehti nörtti sanoa, ennen kuin kolautettiin pää lavuaariin. Olisi ehkä ollut syytä katsoa ensin, kuinka täydellinen kumarrus kannatti tehdä ja ennen kaikkea turvallinen suunta.
Kevin hieroi oikeaa puolta otsastaan ja irvisti pienesti. Toinen silmä pysytteli kiinni, kun taas toinen katsoi lattiaa. ”Siis… Olen Kevin Jeong. Oikea nimeni on Kang-Dae, mutta näin amerikkalaisittain Kevin.”
Pitäisi muistaa kotona laittaa jääpussi otsaan. Mustelma siihen joka tapauksessa tulisi. Ja särkylääke voisi myös olla mukava kaveri.
”Millä luokalla olet?” ja otsaa hinkattiin.

Kättelyn sijaan toinen kolauttikin päänsä lavuaariin. Tämä kyllä huvitti Mikea, mutta ei saanut häntä kuitenkaan nauramaan ääneen. Vielä huvittavampaa oli se, ettei poika vastannut kättelyyn vaan vanhoihin tapoihin tottuneena kumarsi tervehdykseksi. Mike vetäisi kätensä takaisin ja kurtisti kulmiaan miettiessään, kuinka paljon toisen otsaan tällä hetkella sattui. Pojan nimi yritettiin painaa mieleen. Mikellakin oli oikeastaan olemassa korealainen nimi, muttei hän millään muistanut sitä kokonaan. Sitä kun ei oltu ikinä käytetty (äiti oli sen maininnut joskus pojan lapsuudessa.) Hän oli toisaalta tyytyväinen pelkkään "Mikeen", sillä oli varma että omituinen nimi toisi vain lisää harmia.

"...eensimmäisellä", vastasi nörtti toisen kysymykseen, "entäs te?" Toisen kasvojen lapsekkuus vihjaili kyllä siitä, että tämäkin olisi vasta ensimmäistä vuottaan koulussa. Mike tunsi olonsa hieman vaivautuneeksi, sillä ei ollut varma pitäisikö hänenkin puhua kirjakielellä tai edes katsoa toista silmiin puhuessaan. Hän alkoi hypistelemään hupparinsa helmaa, joka oli melko epätavallista käytöstä tältä. Vaikka toisaalta koko tilanne oli hyvin epätavallinen Mikelle.
.
Samassa kuului ovenkahvan naksahdus ja sisään asteli kaksi poikaa, jotka molemmat Mike tunnisti äskeisiksi kiusaajiksi. He raahasivat tällä kertaa mukanaan jotain toista nyhveröä, jota Mike ei kylläkään tunnistanut. Vaivautuneisuus katosi sen sileän tien ja muuttui turhautuneisuudeksi.
"Ai sori me ei tiedetty et mammanpoikien kokous pidetään täällä", tokaisi toinen pojista omahyväisellä äänellä toinen samalla hyrähtäen hienolle vitsille. Samalla nörtti, jota pojat pitelivät, sai riuhtaistua itsensä irti ja luikahti pakoon oven välistä.
"HEI!" huusi äsken äänessä ollut urheilijapoika kaverilleen, "MITÄ sä teet!?"
"Sori sori sori..." toinen tyynnytteli nolostuneena.

Mike tuijjotti kylmänrauhallisesti lavuaariin toivoen, että urheilijat jättäisivät hänet ja Kevinin rauhaan tämän tapahtuman myötä. Näin ei kuitenkaan tainnut olla asian laita, sillä molemmat kiusaajista jäivät tuijjottamaan nörttejä pelottavan vakava ilme kasvoillaan. Mike mietti mitä hänen pitäisi nyt tehdä. Jokin hänen käytöksessään ilmeisesti ärsytti urheilijapoikia. Se saattoi olla se, ettei hän koskaan reagoinut mihinkään erityisesti.
"Niin ne matikan läksyt, ja toi sun poikakaveris saa tehä äikän tehtävät siinä samalla sit", ilmoitti toinen urheilijoista ja laittoi kätensä puuskaan.

Toinen oli siis myös ensimmäisellä, aivan kuten hänkin. Hienoa. Ehkäpä hänen ei enää tarvitsisi kärsiä yksin näistä kamalista nöyryytyksistä, joita kermalaiset oikein mielellään aiheuttivat hänelle jatkuvasti. Tai siis... Nyt hän ainakin tiesi, ettei ollut yksin tässä tilanteessa. Se tuntui jollain tapaa huojentavalta. Vaikkei hän tietystikään toivonut kenellekään samanlaista kohtaloa.
Niin ja varmasti yksi syy myös hänen kiusaamiseensa oli se, ettei hän osannut käyttäytyä, kuten amerikkalaiset. No, ei hän kyllä sellaiselta edes näyttänyt, ei sitten yhtään ja aksentistakin kuuli, ettei englanti ollut hänen äidinkielensä.
Kevin huomasi Miken ilmeestä, että jopa tämä piti hänen käytöstään enemmän tai vähän oudoksuttavana. Ei ollut oikeastaan mikään yllätyskään..

"Minäkin olen ensimmäisellä", nörtti vastasi luoden pienen hymyn huulilleen, toisen käden ollessa kuitenkin edelleen lyömiskohdan päällä. "Ja ei sinun tarvitse puhua kirjakieltä minulle. Minä vain.... Hmmh... En ole oppinut puhumaan englantia muulla tavalla."
Monet jostain syystä alkoivat vastavuoroisesti puhua hänelle kirjakieltä, vaikkei se ollut tarpeen. Olihan se toki kohteliasta ja kunnioitettavaa, mutta ei hän voinut vaatia muita puhumaan samoin itsensä kanssa. Jokainen puhui niin kuin itse parhaaksi näki, sehän tässä se pääasia oli.
Juttutuokion pääsi kuitenkin keskeyttämään ne kaksi samaista kiusaajaurheilijaa, joiden pelkkä näkeminen sai Kevinin vinojen silmien rävähtävän parisen astetta enemmän auki ja jalkojen ottamaan pari askelta takaviistoon. Ja nuo vielä raahasivat kolmatta nörttiä vessaan. Kauhistus! Eikö jo kahden nörtin nöyryyttäminen riittänyt?
"Mammanpoikien?" lausui Kevin melkeinpä äänettömästi. Mikäs se sellainen oli? Äänensävystä ja tilanteesta päätellen se taisi tarkoittaa häntä ja Mikea, ja taisipa vielä olla jonkinlainen haukkumanimitys. Muuta hän ei osannut sanoa.
Jaa, että hänen täytyisi tehdä tuon patalaiskan urheilijan äidinkielen läksyt? Mikä oikeasti teki hänestä yhtään sen paremman kuin tuostakaan? Hänen äidinkielensä ei edes ollut englanti.

Kevin empi hyvän tovin, ennen kuin uskalsi avata suunsa: "Te voitte tehdä aivan itse läksynne. On se kumma, kun isot miehet eivät edes sen vertaa aivoja omista, etteivät osaa tehdä annettuja tehtäviä." Ja heti kuitenkin sulki suunsa puristaen huulet tiukasti yhteen. Hermostunut nielaisu kuului yllättävän kovana hiljaiseksi muuttuneessa vessassa. Oi voi... Miten hän oli onnistunut vain pahentamaan tilannetta entisestään?

Kevin avasi suunsa ja sanoi täsmälleen sen mitä Mike oli ajatellut. Mike meinasi jo laittaa kätensä pojan suun eteen, ettei hän ärsyttäisi kiusaajia enempää, mutta toinen lopettikin jo lauseensa. Kiusaajat hörähtivät hieman Kevinin nörttimäiselle saarnaukselle. Mike pystyi kuulemaan pojan hermostuneen nielaisun. Tilanteelle oli tehtävä äkkiä jotakin.

Mike katsoi edessään seisoviin kahteen urheilijapoikaan, jotka äkkiä alkoivat muistuttaa erään rpg:n vihreäihoisia örkkivihollisia. Nörttiin verrattuna heillä oli kaksinkertaiset hp:t, mutta Mikestä tuntui että hän voisi silti voittaa. Tarvitsi vain käyttää oikeaa taktiikkaa. Örkit alkoivat ottaa hitaita askelia kohti nörttipoikia. Mike kaivoi laukustaan piponsa ja heitti sen kuin ninjatähden kohti toisen örkin naamataulua. Samassa hän syöksyi pää edellä kohti toisen örkin vatsaa pukatakseen tältä ilmat pihalle. Hän kuvitteli juontajan huutavan "K.O!" samalla kun hän juoksi Kevinin kanssa voitonriemuisena pois vessoista.

Mutta niin ei asian laita kuitenkaan ollut. Mike huomasi tuijottavansa toisen kiusaajan ylösalaisin olevia jalkoja. Tai siis Mike oli ylösalaisin. Kaksi urheilijapoikaa roikottivat häntä nilkoista. Huppari valahti pojan silmille.
"Hitto", tuhahti hän hiljaa epäonnistumiselleen.
"Juokse Kevin", mumisi hän hupparinsa alta "Nyt sul on tilaisuus!" Vaikka hän ei ollut ihan varma missä Kevin tällä hetkellä oli, kun hän ei nähnyt mitään.
Miken silmälasit valuivat tämän päästä ja kolahtivat vessan laattalattiaa vasten.
”Oikeesti tää alkaa käydä jo tylsäks”, kuului taas nörtin mutina hupparin alta.
Sitten hän huomasi maan allansa alkavan liikkumaan. Vessojen laattalattia muuttui käytävän lattiaksi. Hetken kuluttua toinen kiusaajista tarttui Mikea käsivarsista. Nörtti laskettiin maahan ja nostettiin taas oikeinpäin kainaloista. Sitten hänet sullottiin jalat edellä sekajäteroskikseen, joka oli onneksi vähän aikaa sitten tyhjennetty, eikä sisältänyt paljoa roskia.

Mike katseli kahta sumuisen näköistä urheilijapojan hahmoa edessään kyyristellessään roskalaatikossa. Hän oli jo aikoja sitten luovuttanut ja päätti vain olla hiljaa.
”Ei teiän oikeesti tartte tehä mitään läksyjä”, selitti toinen urheilijoista, ”Me vaan tykätään teistä niin paljon.”
”Sä oot muuten just sopivan kokonen siihen roskikseen”, jatkoi sama poika toisen hihittäessä hänen vieressään, ”Mut hei nähään huomenna.” Roskakorin kansi pamautettiin kiinni ja Mike jäi pimentoon muutaman pahvitölkin ja talouspaperimöykyn sekaan.

Voi ei voiei... Miksi hän oli mennyt avaamaan suuren suunsa? Nyt urheilijat varmasti jatkaisivat heidän nöyryyttämistään, vielä isommilla panoksilla, kuin äsken.
Nörtti jäätyi niille sijoilleen, silmät kauhusta leviten, kun urheilijat vain naureskelivat kuivasti hänen pienelle, surkealle uhittelulleen. Aivot tilttasivat täysin. Juuri silloin, kun niiden ei olisi pitänyt tehdä niin. Kevin vilkaisi edempänä seisovaa, Mikea, joka näytti jostain syystä oleva aivan muualla, kuin tässä hetkessä. Kadehdittavaa kyllä, mutta olikohan nyt vähän väärä aika alkaa noin käyttäytyä?
Urheilijat astelivat koko ajan lähemmäs. Onneksi nörttipoika sai vartalonsa hallintaan ja tökki pariin otteeseen Mikea käsivarteen - tuloksetta.
"Hei, Mike... Nyt pitää oikeasti lähteä karkuun!" hän ähkäisi hätääntyneesti paikoilleen jäätyneeseen nörttiin. Joka ei reagoinut millään tavalla. Ja sillä hetkellä toinen urheilijoista nappasi tummatukan vahvaan otteeseensa, joka sai Kevinin inahtamaan kauhuissaan. Ennen kuin toinen urheilija ehti korealaispiirteiseen herraan koskea, oli tämä jo juossut yhteen vessakopeista, lukinnut oven ja noussut istumaan jalat rintakehää vasten vessanpöntölle.

Kuului pieni kolahdus ääni, jonka Kevin järkevänä poikana tunnisti silmälasien tippumisääneksi. Se oli hänelle turhankin tuttu, omistihan hänkin silmälasit. Sitten kahdet raskaat askeleet siirtyivät poikien vessan ulkopuolelle. Nörtti nielaisi hermostuneesti, nieli pelkonsa ja tiputtautui vapiseville jaloilleen. Hän kurkisti varovaisesti kopista ulos vain todetakseen, että Mike ja urheilijat olivat kadonneet.
Voi ei.. Mitä ne oikein olivat tehneet Mikelle?
Kevin otti hitaita askelia kohti vessan ovea, huomaten sitten, että tutun näköiset lasit lojuivat lattialla. Hän vilkaisi hermostuneesti ympärilleen, ikään kuin peläten jonkun hyppäävän hänen kimppuunsa kuin väijyvä leijona saaliiseensa. Kun sitä vihdoin onnistuttiin vakuuttamaan aivoille, ettei kukaan ollut aikeissa tehdä niin, kipitti hän vessakoppiin, noukki Miken lasit lattialta ja suuntasi ovelle. Senkin takaa kurkistettiin epävarmasti, mutta vaaraa ei ollut. Urheilijat olivat siirtyneet hieman tuonnemmaksi käytävällä, joten Kevin uskalsi varsin hyvin astua pois vessan oven takaa. Hän kuitenkin toitotti koko ajan itselleen, että olisi viisasta olla koko ajan valmiustilassa eli toisin sanoen valmis juoksemaan takaisin vessaan turvaan. Kyllä hänellä nyt sen verran vikkelät jalat oli, etteivät urheilijat häntä kiinni saisi tältä etäisyydeltä.
Ilkimykset olivat kuitenkin sen verran keskittyneitä Mikeen, etteivät olleet huomanneet Kevinin ilmestymistä. Ja sitten nämä tyrkkäsivät Miken roskalaatikkoon! Karhunpentu katsoi järkyttyneenä tapahtumaa, muttei uskaltanut tehdä mitään sitä estääkseen. Urheilijoilla sen sijaan näytti olevan oikein rattoisaa. Nämä vielä paiskasivat laatikon kannen kiinni ja lähtivät naureskellen matkoihinsa.
Nörttiä kadutti. Häntä kadutti se, ettei ollut uskaltanut tehdä mitään ja se, ettei hän ollut kykenevä Mikea pelastamaan. Hän oli oikea arkajalka, joka uskalsi sanoa urheilijoille vastaan kerättyään kaiken rohkeutensa.. Niin se oli..

"Mike?" kysyttiin varovasti samalla, kun avattiin roskalaatikon kansi. Toinen nörtti näytti niin... hävinneeltä ja nöyryytetyltä. Kevin koki suurta sympatiaa toista kohtaan, mutta oliko se ihme? Hän oli itsekin joutunut roskalaatikkoon, eikä häntä ollut kukaan ystävä auttanut pois. Mireya, rakas sisko, oli onneksi osannut silloin toimia pelastavana enkelinä. Nörtti ojensi toiselle tämän lasit ja sitten kätensä.
"No niin. Vedän sinut pois sieltä."