Another tricky day

/vapaa peli

Robin istahti pääportaille purkkaa poksautellen, häntä ei huvittanut kävellä tenniskentälle asti opettajan hypytettäväksi. Liikuntatunnit yleensä kuuluivat vielä niihin siedettäviin tunteihin, varsinkin jos lajina oli jotain mielenkiintoista, kuten tennis mikä tänään olisi vuorossa. Mutta tänä nimenomaisena päivänä ei sekään kiinnostanut, päivä oli liian kaunis tuhlattavaksi liikuntatunnilla hikoiluun.
Robinilla oli tänään yllään hieman liian iso tummanpunainen tunika, mustat leggingsit ja eräät hänen ehdottomista lempikengistään, pitkävartiset bootsit jotka kävellessä pitivät melko äänekästä kilinää. Hiukset olivat huolimattomalla ponnarilla, kampausta koristi tunikan kanssa sävy sävyyn oleva silkkihuivi. Kaulassa roikkui kookas musta risti ja korviinsa hän oli laittanut vain tavalliset, isot hopearenkaat. Enempää koruja hän ei ollut tänään laittanut liikuntatuntia silmälläpitäen, mutta eipä siitäkään olisi tarvinnut huolehtia.

Robin oli jokseenkin tylsistynyt ja ärtynyt, mutta ei hänellä ollut muutakaan tekemistä kuin lorvia reilun tunnin ajan jossain, ellei hän sitten haluaisi lähteä kotiin ja skipata myös kahta muuta tuntia jotka vielä odottivat häntä. Ajatus kotiinlähdöstä oli enemmän kuin houkutteleva, mutta se ei kuitenkaan tullut kysymykseen. Poissaoloja meinaan oli jo nyt ihan kiitettävästi eikä Robinilla ollut varaa kerätä paljoakaan enempää poissaolotunteja ellei halunnut potkuja koulusta. Kerran hän oli jo ollut keskustelemassa rehtorin kanssa siitä, että halusiko ylipäätään jatkaa opintojaan. Sen verran tytöllä oli ymmärrystä asiasta, että hän ymmärsi ettei lorvailu ollut potkujen arvoista, ellei hän halunnut tehdä siivoojantöitä loppuelämäänsä. Ehei, hänellä oli suunnitelmia joihin ei kuulunut kenenkään lattian hinkkausta. Silti mikään ei estänyt häntä pitämästä muutamia vapaatunteja, kunhan hän vain pitäisi määrän jotenkin kurissa.

Neiti katseli ympärilleen löytääkseen juttuseuraa, tai mikä parempaa, jonkun jonka kanssa voisi polttaa tupakat ja juoruilla. Olisi mukavaa myös saada suunnitelmia viikonlopulle, kerrankin Robinin viikonloppu näytti ankealta, bileitä ei ollut tiedossa ja sehän oli suuri väärys. Ehkä hän livahtaisi jollekin klubille jos kiinnostaviin bileisiin ei tulisi kutsua. Eipä sillä että hän olisi kutsun tarvinnut, pelkkä osoite riittäisi niin hän ilmeistyisi paikalle.

// Mii tuun, mii tuun. Anteeksi tämä kauhia kökköys. Alotus takkusi jotenkin kamalasti Oletin vähän että ne tuntis entuudestaan jo, mikäli sua ei asia haittaa Nikkin asu on se ensimmäinen noista ^^

Korkkarit – check. Shortsit – check. Mahdollisimman avonainen paita – check. Liikuntavaatteet ja koulukirjat kotona – check. Jo tästä kaikesta päätellen Nikki ei ollut kovinkaan opiskelutuulella – pakollisille kursseille oli kuitenkin mentävä tai ne feilattiin kokonaan. Niinpä bruneten oli ollut pakko raahautua sinä aamuna kouluun kuuntelemaan tylsääkin tylsempiä tunteja – kirjat hän oli jättänyt suosiosta kotiin, sillä hän ei niitä kuitenkaan lukisi ja ainahan sitä saattoi vääntää vitsin kuinka koira oli syönyt läksyt – tosin no, Tess oli sellainen kuolapesä ja ahmatti, että kyllähän ne koulupaperitkin olisivat muonasta kelvanneet. Liikuntatunnille Nikkillä ei ollut aikomustakaan osallistua sinä päivänä – jos sitä edes oli. Nikki ei nimittäin ollut täysin varma lukujärjestyksestään, mutta eipä hän vaivautunut sitä sen kummemmin miettimään. Hän tiesi missä pakollisilla tunneilla hänen piti olla ja se siitä.

Kun fysiikan tunti oli vihdosta viimein päättynyt, ei Nikki tiennyt oikeastaan mitä tehdä – hänen olisi tehnyt mieli lähteä kotiin, mutta parin tunnin päästä olisi kuitenkin yksi pakollisista tunneista, jolle hänen pitäisi ilmaantua. Toisaalta hän olisi voinut hyvinkin lähteä kotiin, mutta hän tiesi ettei varmasti jaksaisi lähteä takaisin koululle. Toisaalta sitä voisi mennä kaupungille, mutta sama juttu – hän jäisi kiertelemään kauppoja ja näyteikkunoita. Koulun alueella puolestaan ei ollut oikeastaan mitään tekemistä – olla vain, istua ja miettiä jotakin todella tähdellistä. Luojan kiitos illalla olisi vaihteeksi vuorossa pientä biletystä – tai no, pienestä ei ehkä voinut puhua, kun kyseessä oli kuitenkin bileet, joiden sana kiersi ihmiseltä toiselle. Tosin varmasti nekin oli aiottu pitää pieninä, mutta Astonissa juorut kulkivat nopeasti. Nikkikin oli kuullut näistä bileistä joltakulta muulta – osoite oli tiedossa ja bileisiin aiottiin kyllä ilmaantua, vaikka Nikki ei edes tuntenut kyseistä tyyppiä. Niin se vain meni – ei tarvinnut tuntea ilmaantuakseen bileisiin.

Nikki kaivoi takkinsa taskusta tupakka-askin ja otti sormiensa väliin yhden savukkeen. Toisesta taskusta hän puolestaan kaivoi sytkärin. Lopulta ne päätyivät kuitenkin samaan taskuun kun tyttö oli saanut sytytettyä tupakkansa. Hän käveli kohti urheilukenttiä – jos jossain oli seurattavaa niin eniten ehkäpä siellä. Ei sillä, että Nikkiä olisi kiinnostanut katsella jos cheerleaderit pomppivat hameet heiluen tai heiluttelivat pompomejaan. Miehistä sai kyllä silmänruokaa, mutta sitä ei suinkaan voitu taata – tytöllä ei ollut minkäänlaista hajua siitä, mitä urheilukentällä oli meneillään. Suunnatessaan kohti portteja, Nikki kuitenkin huomasi tutun hahmon jääden seisomaan hieman tämän selän taakse.

”49 East Lane yhdeltätoista”, Nikki totesi. ”Tuutko illalla mukaan?"

Robin hätkähti kuultuaan äänen selkänsä takaa, hän ei ollut kuullut kenenkään lähestyvän.
"Uu, just mietin ettei mulla oo mitään tekemistä tänään. Tottakai mä tuun mukaan", tyttö virnisti, nyt ei olisi luvassa tylsää iltaa. Ehkä hän voisi jopa luoda uusia tuttavuuksia bileissä, ken tietää keitä sinne oli tulossa.
"Kenen bileet ne on?" Robin tiedusteli viitaten Nikkiä istumaan viereensä portaille. Eihän tämä välttämättä edes tiennyt kuka bileet järjesti, yleensä porukka vaan valui jonkun raasun kämpälle, kun tieto bileistä oli levinnyt. Viime viikollakin Robin oli vieraillut erään kakkosluokkalaisen skeittarin bileissä, poikaparan synttärikemut olivat kääntyneet hieman villeimmiksi kuokkijoiden takia.

"Oliko sullakin joku kuollettavan tylsä tunti jolle et halunnu mennä?" blondi tiedusteli kaivaen tunikansa isosta taskusta tupakka-askia. Sormet tavoittivat punaisen marlboroaskin ja tupakka sytytettiin nopeasti kantaklubin sytyttimellä.
"Mä en milläään jaksanu lähteä hypytettäväks tonne, en mä oo mikään urheilullinen, en jaksa ees kävellä viittä kilsaa koulusta kotiin", Robin marisi vetäisten pitkät henkoset tupakastaan. Tupakkaakin pitäisi taas ostaa lisää, ei hänellä enää ollut kuin kolme askissaan, eivät ne edes riittäisi täksi illaksi. Juuri äskettäin hän oli käyttänyt kaikki rahansa uusiin kenkiin, kukkarossa taisi olla enää ehkäpä viisi dollaria, jos sitäkään. Isä tuskin olisi innokas antamaan hänelle rahaa, Ei todellakaan ollut herkkua pärjätä pienillä varoilla, kun kuitenkin halusi näyttää siltä, ettei ollut köyhä.

"Houkuttais lähtee kotiin tai vaikka vaan kahville, mutta eii, kun pitää kohta taas istua tunnilla", tyttö jatkoi marmattamistaan. Tänään ei ollut sattunut kovinkaan hyvää päivää, ei koulun eikä yleisen mielialankan suhteen. Ehkä illalla asiat muuttuisivat.
"Oisko sulla mitään mielenkiintosia juttuja jaettavaks?" Robinin ilme muuttui, hän oli aina valmis kuulemaan mehukkaita juoruja, kunhan vain hänen omat asiansa eivät päätyisi julkiseen tietoon. Tytöllä oli enemmän kuin tarpeeksi asioita joiden paljastuminen laittaisi hänet erittäin ikävään valoon, siksi tietyistä jutuista ei kerrottu edes lähimmille ystäville.