I need a friend.

//Joo kuka tahansa Kimin seuraksi & ja neitokainen vaaleilla hiuksilla kiitoosss//

Päivä oli varmasti rikkomassa uutta helle-ennätystä ja jotenkin kummasti osa oppilaista oli siitäkin huolimatta jaksanut laahautua koululle asti. Suurin osa oppilaista oli todennäköisesti jollain verukkeella suunnannut rannalle, sillä koulun käytävät olivat olleet hiljaisia koko päivän. Tai sitten oppilaat vain pysyttelivät pihamaalla aikaansa viettämässä. Yksi koululle saapuneista opiskelijoista oli suunnannut hyppytuntinsa ajaksi urheilukentän laidalle. Katsomosta olisi varmasti hyvä ottaa aurinkoa ja toisekseen, koulunpihan nurmikentät olivat täynnä huutosakkilaisia ja muuta kansaa. Urheilukentällä tuskin olisi ketään tähän aikaan päivästä, joten rauha olisi enemmän kuin taattua. Toisaalta olisi ollut mukava vahtaa muutama sana, jonkun opiskelijakaverin kanssa. Tämä blondi aasialainen oli kuitenkin uusi koulussa, joten näitä opiskelijakavereita ei juurikaan ollut. Ellei tyttönen halunnut viettää aikaansa isoveljensä kanssa, tai sitten äkkipikaisen Ayan. Ei.. Se ei kuullostanut hyvältä suunnitelmalta. Kim oli kokenut sosiaalisesta luonteestaan huolimatta uuteen kouluun sopeutumisen vaikeaksi. Koulu oli niin pahasti klikittynyt, että kavereiden saaminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin Lontoossa. Tai ainakin siltä se tuntui. Kermalaiset eivät vilkaisseetkaan ns. alempaan kastiin ja omat klikkiläiset taas tuntuivat edelleen etäisiltä. Hämmentävää.

Viimein tyttönen saapui urheilukentälle ja kiipesi katsomoon. Sinne istahdettuaan vaaleat hiukset sitaistiin nopeasti ponnarille ja ruvettiin tutkiskelemaan laukun sisältöä. Laukusta löydettiin vesipullo, joka avattiin nopeasti ja siitä hörpättiin reilusti vettä. Hemmetti, että osasikin olla kuuma. Tälläisina päivinä toivottiin hartaasti, että ei tarvitsisi eksyä töihin eläintarhalle ja että ponikin olisi ollut jonkun muun vastuulla. Mutta ei poni oli liikutettava ja töhin oli mentävä. Vaikkakin työ oli varsin mukavaa ja leppoista, niin tälläiset ilmat olisi ollut mukava viettää uimassa. Mutta ei, töihin olisi mentävä ja onneksi siellä odottaisikin varsin mukavaa tekemistä. Ensiksikin eläinten ruokkiminenhan oli vain parasta ikinä. Toisekseen hän saisi käydä vetämässä yhden opastetun kierroksen toisen oppaan mukana. Koulupäiväkin olisi tänään lyhyt, joten..... Voisiko elämä olla parempaa..?

Siinä istuskellessaan Kim alkoi jälleen kerran miettiä koulua. Kuinka innoissaan hän olikaan ollut muutosta, mutta kuinka vaikea asia siitä sitten olikaan tullut. Hemmetti soikoon kuinka hitossa hän tänne sopeutuisi. Vanhassa koulussa sentään oli ollut jonkinverran kavereita ja muuta. Täällä ei ollut kuin edellä mainittu isoveli ja Aya. Aya oli ok, mutta tuntui viettävän suuren osan ajastaan poikaystävänsä kanssa. Isoveli taas.. No vaahtosi joka asiasta ja tunki ison nenänsä sinnekkin minne ei pitänyt. Oli koko ajan siis tiellä. Ensimmäinen riita oli kehitetty Kimin työpaikasta, sillä Kieran ei jaksanut ymmärtää miksi sisko halusi tehdä töitä, kun ei ollut pakko. No, Kieran oli tunnetusti itse laiska paska, joka ei välittänyt muusta kuin kavereistaan ja tenniksestä.

Toinen riita oli saatu aikaiseksi Kimin omista eläimistä, joita oli Kieranin mielestä liikaa. Varsinkin herra mato alias Scott, oli aiheuttanut mukavan hysterian talossa.. Tylsää. Miksei kukaan ymmärtänyt? no, eipä Kim jaksanut Kieranin mutinoista välittää, koska tiesi että vanhemmat olivat asiassa hänen puolellaan. Kieran oli vain ylihuolehtivaa tyyppiä, kuten Aya oli asian ilmaissut. Tyttö oli myös vaikuttanut helpottuneelta, kun Kieran olikin keskittänyt ylihuolehtivan kanaemo-asenteensa Kimiin.
"TYLSÄÄ.. Jotain kivaa vois kyl tapahtua.. Ehkä mä pyörin alas portaita." Mutistiin itsekseen ja katseltiin ruohikkoa.

//Tupsahdan paikalle Matsurin kanssa, jos vain sopii//

Ilma olisi saanut olla rutkasti viileämpää, jotta sitä olisi voinut kutsua miellyttäväksi. Sillä hetkellä se ei ollut lähimaillakaan siedettävää ja samaa kuumuutta oli jatkunut jo aamusta asti. Matsuri Yamagata oli raahautunut kouluun, hän ei ollut mitään muuta edes harkinnut. Ei hän aina ollut niin tunnollinen, hän nimittäin piti silloin tällöin hiukan omaakin lomaa koulusta, jotta saattoi keskittyä täysillä jonkin mielenkiintoisen pelin läpäisemiseen. Ei sitä kovin useasti tapahtunut, mutta joskus kuitenkin. Nyt, kun päivä kuitenkin oli hyvin kaunis, olisi tuntunut hölmöltä jäädä sisälle pelaamaan, vaikka siellä olikin viileämpää. Uimaan oli ehdottomasti mentävä, mutta vasta sitten kun olisi selvitty kunnialla koulupäivästä. Kovin montaa tuntia ei enää ollut jäljellä, onneksi. Matsurin teki jo mieli hypätä pinkkiin kuplavolkkariinsa ja huristella rannalle. Siellä kyllä olisi iltapäivällä ihan liikaa ihmisiä, mutta eiköhän sinne aina yksi pieni tyttö sekaan mahtuisi? Tai voisihan hän etsiä jonkin suojaisan poukaman jostain hieman kauempaa ja vallata sen omaan käyttöönsä. Siellä voisi ehkä jopa ryhtyä hurjaksi ja kokeilla pitkästä aikaa, millaista oli uida ilman mitään vaatekappaletta. Silloin, kun hän oli viimeksi harrastanut sellaista, hän oli asunut vielä Japanissa.

Nyt Matsuri oli päättänyt hetkeksi paeta muitten oppilaittenseuraa. Hän suuntasin kulkunsa kohti urheilukenttää, jossa ei uskonut sillä hetkellä olevan ketään. Tuskin siellä oli mitään liikuntatuntiakaan menossa niin kuumalla säällä. Toisaalta Matsuria ei olisi tippaakaan haitannut, jos kentällä olisi ollut juoksemassa paidattomia urheilijoita. Se olisi kuitenkin häirinnyt suunnattomasti hänen aikomustaan, läksyjen tekoa. Nyt hänellä oli sopiva rako tehdä äidinkielen tehtävät, jotka piti palauttaa viimeisellä tunnilla. Illalla hän ei ollut mitenkään malttanut tehdä niitä, sillä oli käyttänyt kaiken aikansa bloginsa päivittämiseen. Sinne oli päätynyt liuta uusia kuvia hänen viikonlopustaan maaseudulla. He olivat käyneet kylässä Barryn sukulaisilla ja Matsurin oli ollut pakko lähteä mukaan. Jos mies ei olisi ollut mukana, hän olisi nauttinut matkasta suuresti enemmän. Nyt hänen ainut ilonsa oli ollut kauniiden maisemien kuvaaminen.

Nörttityttö oli jo kaivanut kirjansa ja vihkonsa esiin, sillä ensin hän oli kokeillut läksyjen tekoa erään pöydän ääressä. Sieltä joukko kermalaisia oli sitten onnistunut häätämään hänet muualle ja nyt hän toivoi päässeensä siitä porukasta eroon. Urheilukentän katsomo oli kuitenkin sen verran iso, että siellä varmasti oli hänelle tilaa. Matsuri huomasi, ettei ollutkaan paikalla yksin. Urheilijoita ei kuitenkaan näkynyt, vaan joku tyttö, jota hän ei tuntenut. Ehkä tämä oli joku uusi oppilas? No, kuka ikinä tyttö olikin, Matsuri päätti ohittaa tämän ja mennä johonkin hiukan kauemmas. Toinen ehkä halusi olla rauhassa.
Matsuri joutui kiertämään melko läheltä tyttöä ja tottakai juuri sillä hetkellä hän astui vahingossa jonkun onnettoman muovipurkin päälle, joka piti rikkoutuessaan mukavan kovan räsähdyksen. Hiukan nolona Matsuri vilkaisi toista tyttöä.
"Anteeks kun mä täällä mekastan tällä tavalla," Matsuri pahoitteli toivoen, ettei ollut saanut toista säikähtämään. "Toivottavasti en säikäyttänyt tai mitään."

//paskaa mut koita kestää//

Kim tuijotti edelleen nurmikkoa, kunnes havaitsi jonkun kävelevän lähistöllä. Katse kohosi hetkeksi tummatukkaiseen aasialaiseen, mutta samantien se laskettiin takaisin nurmeen. Tuijottaminen ei nimittäin ollut edes Kimin asteikolla kivaa saatika kohteliasta. Jos toinen olisi aasialaiseen tyyliin kasvatettu, pitäisi tuo vaaleahiuksista vähintään töykeänä. Niimpä koitettiin muka käyttäytyä, vaikka yleensä se oli lähes mahdotonta. Kimillä oli tapana toimia kuin pojanveijari. Eli siis rymytä pitkin puskia, laukoa idiootteja asioita julki ja sitärataa. No,välillä kannatti koittaa käyttäytyä.

Tämä hyvä käytös kuitenkin loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanut, toinen nimittäin astui tölkin päälle. Tölkki rusahti komeasti kasaan ja ääni oikein kaikui tyhjässä katsomossa. Kim ei voinut olla repeämättä. Niimpä neitokainen rupesi kikattamaan oikein kunnolla ja hyvä kun ei pudonnut penkiltä. Toinen vielä pahoittelikin.. Miksiköhän, eihän tuo ollut blondia häirinnyt lainkaan.

"Eipä siinä mitään.. " Toinen lausahti nopeasti ja hymyili.
"En minä mitään erityistä tehnyt, joten en todellakaan häiriintynyt äskeisestä. Oletko menossa tekemään läksyjä tai jotain? Vai haluatko liittyä seuraan?" Kim jutusteli ja taputti sitten penkkiä vieressään. Kyllähän toinen voisi hänen puolestaan seuraan liittyä. Olisipahan jotain tekemistä, eikä tarvinnut ruveta pyörimään alas portaita ja sitärataa. Kim olisikin kyseisen aktiviteetin toteuttanut seuraavaksi. Sehän voisi jopa olla hauskaa, pyöriä ylhäältä alas asti.. Hmmn..

"Olen muuten Kim. Tai no Hailey, mutta kyseistä nimeä ei käytä kuin veljeni.. Vanhempanikin kutsuvat Kimiksi..” Tyttö jutusteli ja vilkaisi toista päätään kallistaen. Pitkät vaaleat hiukset valuivat olkapäille ja siitä selkään. Ne olivat oikeastaan ainut kunnolla tyttömäinen piirre neitokaisessa. Pitkistä hiuksista jaksettiin pitää huolta, vaikka muuten uitiin kuraojissa päivittäin. Toista vilkuiltiin ja koitettiin painaa kasvoja mieleen. Ei oltu nähty kyseistä neitokaista vielä aikaisemmin.. Tai ainakaan ei muistettu kyseistä asiaa. Toisaalta hänhän oli uusi koulussa, joten ei ollut yhtään ihmeellistä ettei toista oltu tavattu aiemmin. Niimpä olisi hyvä oppia saman tien toisen kasvot ja niin edelleen. Koulupäivä oli muutenkin ollut mielenkiintoinen, sillä blondi ei tuntenut vielä oikeastaan ketään.. Koulurakennuskin vaikutti vain isolta labyrintiltä, vaikka Kim oli varma että loppujenlopuksi se olisi säälittävän yksinkertainen..

Matsurin suureksi iloksi tyttö ei ollut pelästynyt, eikä myöskään häiriintynyt hänen metelöinnistään. Niin tuo ainakin sanoi, eikä nörttitytöllä ollut mitään syytä epäillä tämän sanoja. Toisen kikatus ei sitten tuntunutkaan hyvältä. Se sai Matsurin häpeämään varomatonta kävelyään entisestään. Hän ei pitänyt siitä, jos joutui naurunalaiseksi. Hyvin lyhyessä hetkessä kävi kuitenkin selväksi, ettei toinen tarkoittanut naurullaan mitään pahaa. Ei tuo ilkkunut, eikä katsonut häntä kuin jotain typerää hanhea. Niinpä japanilaisneito onnistui palauttamaan tavanomaisen pirteytensä ja uskalsi hänkin jo hymyillä pienelle mokalleen. Eihän hän ollut kuin rusauttanut jonkun vaivaisen limsatölkin! Kun tarkemmin mietti, niin olisi ollut vain outoa, jos tyttö olisi siitä häiriintynyt tai menettänyt hermonsa.

"Läksyjä ajattelin kyllä tehdä," Matsuri sanoi seisten edelleen paikallaan. "Mutta nyt kun kerran kysyit, niin voin ihan hyvin liittyä seuraan."
Tummatukka lähti kävelemään kohti tyttöä säilyttäen hymyn kasvoillaan. Hänen mielestään oli aina hauskaa tavata uusia ihmisiä ja kyseinen tyttö tosiaan kuului ennen tapaamattomien porukkaan. Jo se seikka, että tyttö oli selkeästi aasialaista alkuperää kuten hänkin, sai hänet uteliaaksi. Oli aina jännittävää päästä tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka olivat kotoisin samalta suunnalta kuin hän itsekin. Heidän seurassaan hän ei ainakaan tuntenut olevansa mitenkään erikoinen.

"Hauska tutustua Kim," nörtti tervehti istuutuen sitten toisen viereen. "Mä olen Matsuri. Oletko sä kenties uusi täällä, kun en muistaakseni ole nähnyt sua ennen. Tai sitten oon ollut vaan sokea. Sitäkin nimittäin tapahtuu tosi useasti."
Niinhän se oli. Aston oli suuri koulu ja siellä saattoi helposti olla huomaamatta joitain ihmisiä, vaikka olikin ollut jo pidempään samassa koulussa. Esimerkiksi kolmannen luokan alussa Matsuri oli tutustunut erääseen tyttöön, joka oli kuulemma aloittanut Astonissa samaan aikaan kuin hän. Silti Matsuri ei ollut kyseistä tyttöä muistanut nähneensä, eikä ilmeisesti ollut tuokaan tyttö häntä.

"Oletko sä asunut Amerikassa pitkään? Ja oletko kenties Koreasta vai mistä lähtöisin? Mä olen itse Japanista," Matsuri jutteli omaan pirtsakkaan tyyliinsä tajuamatta laisinkaan, että saattoi vaikuttaa turhankin innostuneelta tutustumaan toiseen. Hän ei kuitenkaan voinut sille mitään, että oli kiinnostunut ihmisistä ja näiden asioista. Hän halusi olla kaikkien kaveri ja silloin piti tutustua kunnolla ja mahdollisimman nopeasti.

Vai oli toinen tullut tekemään läksyjä urheilukentälle. No kieltämättä täällä olisi ainakin tilaa ja omaa rauhaa.. Koska kaikki muut näyttivät heiluvan jossain muualla. Onneksi toinen kuitenkin päätti liittyä hänen seuraansa. Niimpä Kim siirtyi hivenen sivuttain, jotta voisi katsella toista mahdollisimman suoraan. Toinen vaikutti mukavalta, joten seura todellakin kelpaisi.
"Hyvä juttu, kaipasinkin seuraa" Mutistiin vielä ääneen ennen kuin katse käännettiin urheilukentän ruohoon.

Äkkiä toinen esitteli myös itsensä. Vai oli toinen Matsuri. Selvä homma, tuon nimen hän painaisi kyllä jonnekkin muistin perukoille.
"ITseasiassa et ole ollut sokjea sillä olen uusi. Tai no, mun isoveli on asunut täällä jo jonkin aikaa, mutta mä muutin vasta nyt... "Kim rupatteli rauhallisesti ja hymyili samalla kuin aurinko.
"Kieran O'Malley, saatat jopa tietää sen idiootin? Se on urheilija... Ja erittäin rasittava sellainen jos minulta kysytään" Blondi hymyili. Kieran oli todellakin oikea maanvaiva, aina liehittelemässä tyttöjä tai sitten muuten vain ärsyttämässä Kimiä. Eihän toinen osannut mitään muuta kuin ärsyttää. Se oli harvinainen taito, ainakin Kimin mielestä, mutta Kieran osasi sen ärsyttävän hyvin.

"En ole asunut Amerikassa kuin muutaman viikon.. Asuin aiemmin Lontoossa... Mutta olen Koreasta adoptoitu" Tyttö jatkoi rupattelua, eikä tuota ollenkaan häirinnyt toisen kyselyt. Kim kun kertoili mielellään kaikenmaailman asiat muille. Varsinkin tuollaisille mukaville niinkuin Matsuri.
"Vai olet sinä japanista. Kierankin on japanista ja Aya on kanssa. Me asutaan tällä hetkellä Ayan luona." Tyttö jatkoi hymyillen iloisesti. Ja olisi varmasti jatkanut juttua kummin kaimoista jos ei heti olisi tajunnut sulkea turpaansa.
"'Onko sulla sisaruksia? Me ollaan Kieranin kanssa kummatkin adoptoituja.. Vaikka eipä sillä ole minun mielestä merkitystä. Kumminkin meidän vanhemmat on meidän vanhempia ja piste" Hymyiltiin.

"Vähän muuten hassua, että täällä on niin paljon aasialaisia. Tosin minusta se on varsin mukavaa.. On jotenkin.. Kotoisa olo"

"No kiva kuulla, että näkö vielä toimii," Matsuri vastasi hymyillen aurinkoisesti. Oli todella hauskaa tavata joku, jolle Aston oli vielä suht tuntematon paikka. Hän saisi tilaisuuden selittää ja kertoa asioista, jos vain toinen innostuisi kyselemään. Sitten tyttö kertoikin jo omaavansa isoveljen, joka kävi samaa koulua. Herra Kieran O'Malley varmasti olikin jo ehtinyt kertoa kaiken mahdollisen, mitä sisko vain tahtoi tietää. Niin Matsuri ainakin oletti. Hänellä ei kyllä ollut sen kummempaa käsitystä Kieranista, sillä ei hän ollut koskaan ollut tämän kanssa missään tekemisissä.
"Kyllä nimi ainakin on tuttu, mutta en tunne," Matsuri kertoi. Urheilijoiden nimet olivat kyllä tiedossa, ainakin suurimmaksi osaksi. Käytävillä törmäsi tämän tästä tyttöihin, lähinnä ylityperiin cheerleadereihin, jotka ylistivät milloin ketäkin urheilijaa. Siltä kikattelukerholta ei voinut välttyä, vaikka se olikin aivan liian lapsellista Matsurin mielestä. Ilmeisesti kaikki eivät olleet tajunneet sitä, että voisivat alkaa kasvaa aikuisiksi.

Matsuri kuunteli toisen rupattelua. Tuntui hassulta, että Kim oli asunut Amerikassa vasta niin vähän aikaa. Varmasti kaikki tuntui vielä oudolta ja ehkä pelottavaltakin. Hänestä ainakin oli ollut todella jännittävää kohdata ihan uusi maa. Nyt hän oli ainakin melkein tottunut elämään San Diegossa ja siinä ystävät olivat auttaneet enemmän kuin mikään muu. Hän sai totisesti kiittää onneaan siitä, että osasi jutella kenen tahansa vastaantulijan kanssa ja siten hankkia uusia tuttuja.
"Mä oon asunut täällä pari vuotta, eli oon ehtinyt jo tutustua paikkaan. Mutta en voi kieltää ettenkö ikävöisi joskus takaisin Japaniin. Siellä kuitenkin oon asunut suurimman osan elämästäni," tyttö kertoi.

"Ei mulla ole sisaruksia. Mun perheeseen kuuluu äiti ja isäpuoli jota en oikein voi sietää," Matsuri sanoi. "Barryn takia me Japanista lähdettiin ja sitä voin siis syyttää siitä että jouduin jättämään kaikki kaverit sinne. Mutta joo, ehkei nyt puhuta mun isäpuolesta. Se on kamala, se siitä. Sen takia muutin pois kotoa ja asun ihan yksin. Voisi kyllä olla ihan kiva asua jonkun kanssa."
Matsuri ei ollut koskaan pitänyt Barrysta, eikä se asia varmasti muuttuisi. Jos äiti sattuisi saamaan vielä lapsen, mitä Matsuri ei toivonut, sekään tuskin muuttaisi asioita miksikään.
"On se kieltämättä hassua," Matsuri vastasi kun toinen otti puheeksi koulua käyvien aasialaisten määrän. "Mutta pakko myöntää, etten pahemmin oo siihen asiaan kiinnittänyt huomiota. Onhan se varmaan ihan kiva, kun ei tarvitse tuntea itseään niin erilaiseksi. Mutta siis, kun kerran oot uusi täällä, niin jos sulla on jotain mitä haluat tietää, niin vastaan ihan mielelläni."

//Anteeksi jumitus//

Kim kuunteli toisen puhetta hymyillen. Pitkät vaaleat hiukset valuivat olkapäätä pitkin ja pienoinen tuuli oli innostunut niitä heiluttelemaan. Kimkäänsi pikaisesti katseensa takaisin eteen ja köhäisi.
"Kyllä mullakin on joskus ikävä vanhaa koulua.. Tosin varmasti se tulee unohtumaan pian. Mulla ei ollu kauheasti kavereita siellä, joten olen päättänyt tehdä muutoksen asiaan, nyt kun sain uuden tilaisuuden" Joo, toivoa sopi. Kim oli sen verran outo lintu, että ainakaan kikattavista cheeruista ei kannattanut ystävää odottaa.. Vaikka Kieran olisi varmastikkin ollut kyseisestä ystävyydestä varsin mielissään. Kim irvisti itsekseen ajatellessaan itsensä aivottomien kanojen sekaan kikattamaan.. se ei voisi toimia.. Ei nyt eikä koskaan.

"Kieltämättä mäkin toivon välillä, että mun urpo veli asuis jossain hornassa. " Kim naurahti. Joo, Kieranista oli lähinnä vaivaa. Se urpoili, komenteli ja koitti lirkutella Ayalle... Mikä oli naurettavaa, varsinkin koska toinen seurusteli Danielin kanssa. Kukaan ei vaihtaisi Danielia Kieraniin.. Kieran oli.. Urpo.. Sen ymmärsi jopa Kim, joka ei koskaan ollut seurustellut saatika ajatellut poikia mitenkään tarkemmin.
"Mutta on siinä puolensa että samassa kämpässä asuu muita. Tarvittaessa on juttuseuraa ja muutenkin. " Lausuttiin puolihuolimattomasti ja käännyttiin katsomaan toista. Joo, ei Kim olisi ollut vielä valmis asumaan yksin. Vaikka tietenkin tuolla olisi ollut yksi ja toinenkin elukka samaisessa asunnossa, mutta.. Ei se ollut sama.

Toinen oli varsin ystävällisen oloinen, kun sanoi vastaavansa Kimin mahdollisiin kysymyksiin. Vaaleahiuksinen hymyili hetken ja koitti miettiä oliko mikään vaivannut päätä sen suuremmin.
"Onko klikkijärjestelmä kovinkin tarkka? Tai siis jotenkin sain sen kuvan että tietyt ihmiset ei saa puhua tietyille ja niin edelleen. Kieran sai raivarin kun mut klikitettiin taviksiin.." Naurahdettiin. Kimille oli ihan sama mihin klikkiin kukakin kuului, tosin huutosakkilaisia pyrittiin välttelemään mahdollisimman pitkälti. Koska niistä oltiin saatu lievästi huono kuva.
"Ja totaa... Onko joku opettaja jonka tunteja kannattaa välttää? Tai ainakin pyrkiä käyttäytymään kunnolla niissä?.. " Jatkettiin mahdollisia kyselyitä. Olikohan mitään muuta.. Oikeastaan Aya oli infonnut jo jonkin verran koulun käytännöistä, mutta Ayalta oli turha mennä utelemaan klikeistä. Sitä ei kiinnostanut. Todennäköisesti ellei tytön vanhemmilla olisi ollut niin paljon rahaa.. Tuo olisikin asenteensa puolesta ollut pahiksissa, kuten poikaystäväkin. Tämäkin asia ärsytti isoveljeä suuresti.
"Ainiin ja onko outoa että kermalainen seurustelee esim. pahiksen kanssa. Kieranin mielestä se on elämää suurempi asia.. Ayasta täysin normaalia, joten en oikein tiedä" Naurettiin. Kuinka typerältä tuntuikaan kysellä moisia asioita. Mutta koska klikkijärjestelmä oli ilmeisen pyhä astonin tapaisessa koulussa, olisi parempi olla perillä oikeista asioista.

"No, etköhän sä täältä löydä kavereita," japanilaistyttö sanoi ja hymyili iloisesti. Hän ainakin oli valmis ystävystymään Kimin kanssa. Se ei ollut tietenkään mikään yllätys, sillä hänen mielestään ystäviä ei koskaan voinut olla liikaa. Jostakin syystä hän piti uusiin ihmisiin tutustumisesta paljon. Hänellä olikin tuttuja lähes joka maanosassa. Tai no, oikeastaan olikin, Afrikasta hän tosin tunsi vain pari poikaa, jotka olivat kerran olleet hänen kanssaan samassa hotellissa eräällä lomamatkalla. Pojat olivatkin sitten olleet sen matkan paras juttu, sillä mukana oli ollut Barry, jonka läsnäolo pilasi aina kaiken. Hän ei ollut voinut nauttia matkasta ollenkaan, kun mies oli jatkuvasti ominut äidin täysin itselleen ja hän oli joutunut etsimään muuta seuraa. Ainakin hänellä oli ollut hauskaa poikien seurassa, kun he olivat yhdessä pelanneet lentopalloa.

"Joo, toi juttuseuran puute on kyllä aika ikävää," Matsuri totesi. "Mä juttelen mun kissoille, mutta eihän ne tietenkään osaa vastata muuta kuin naukumalla. Vois kyllä olla tosi kivaa muuttaa vaikka joidenkin kavereiden kanssa samaan asuntoon."
Se olisi oikeastaan enemmän kuin kivaa. Ehkä sitten, jos hän joskus löytäisi kunnon herrasmiehen itselleen, hän muuttaisi asumaan tämän kanssa isompaan asuntoon. Se olisi todella hienoa. Harmi vain, ettei sopivaa miestä ollut vielä tullut vastaan. Oli yksin asumisessa tietysti hyvätkin puolensa, kuten se, että sai mennä ja tulla ihan milloin halusi, eikä kukaan valittanut sotkusta tai metelöinyt silloin kun hän olisi halunnut olla rauhassa.

"Klikkijärjestelmäkö?" Matsuri lausahti. "Joillekin se tuntuu olevan maailman tärkein asia, mutta sitten taas toiset ei välitä siitä pätkääkään. Ainakin cheerleaderit on hirmu tarkkoja siitä kenen kanssa saa puhua ja kenen ei. Mun mielestä koko klikkisysteemi on ihan typerä, joten en ehkä ole kaikkein paras ihminen kertomaan siitä tarkemmin."
Kimillä ilmeisesti riitti kysymyksiä. Se ei haitannut tummatukkaa ollenkaan, päinvastoin. Oli vain mukavaa, kun sai kertoa toiselle koulusta. Kaiketi tuon veli olisi voinut tehdä saman, mutta ilmeisesti tuolla oli jotain parempaa tekemistä kuin pitää huolta siskostaan.
"Hamshiren tunneilla kannattaa ainakin käyttäytyä kunnolla, se on hirvee tiukkis. Ja Cartney on kanssa ihan kamala. Ne on siis matikan ja äidinkielen opettajat, eli et varmasti säästy niiden tunneilta," hän kertoi ja jätti luettelematta mieleisensä opettajat. Hänen oma suosikkinsa oli ilman muuta Kirby, joka opetti tietotekniikkaa.
"On se aika outoa, kermalaisten mielestä ainakin. Mun mielestä sellainen on ihan sekopäistä. Mutta no, se on kuitenkin fakta että joidenkin mielestä meitä nörttejä ja taviksia ei pitäisi edes huomata. Niin, mun käsittääkseni muuten jotkut on vajonneet ihan klikkijärjestelmän pohjalle, koska on sattunut rakastumaan johonkin luuseriin. Mutta no, huomaat kyllä varmaan tosi äkkiä millainen meininki täällä on. Ja varoitan, ettei kannata iskeä urheilijoita, ellet halua vihaisia cheerleadereita kimppuusi. Mutta kerrohan, ootko jo iskenyt silmäsi johonkin kerman poikaan, kun tollasia utelet?"
Matsuri virnisti iloisesti. Tottakai häntä kiinnosti aina kuulla kaikki pienetkin ihastumisjutut. Oli hauskaa seurata sivusta, mitä tapahtuisi, vai tapahtuisiko mitään.