Don't sit down 'cause I've moved your chair

// vapaa peli. Seuraa arvostaisin kovasti (:
kuva paikasta ja asusta

Elijah Thorn löysäsi kravattiaan ja avasi muutaman napin valkoisen paitansa kauluksesta. Enää ei tarvinnut näyttää niin viralliselta, kun ei oltu enää kirkossa. Kyllä hän muuten tykkäsi pukeutua hienosti, ei puvut niin kamalia olleet. Tapahtumat eivät kuitenkaan olleet vaaleahiuksisen mieleen, jossa niitä piti käyttää. Ja nyt, pitkästä aikaa, poika löysi itsensä häistä. Sellaisia ei ollut järjestetty tai hän oli pystynyt skippaamaan ne. Mutta nyt kutsu oli käynyt koko perheelle ja tässä sitä oltiin. Tosin ennen tätä, oli ollut se tavallinen seremonia kirkossa. Siellä oli ollut puolet vähemmän ihmisiä, mikä oli helposti huomattavissa. Kirkossa ei huomio ollut kiinnittynyt sen vieraisiin, vaan oli hän niitä juttujakin kuunnellut, mutta arvostiko hän avioliittoa? Halusiko hän itse joskus sellaisen? Ehkä, mutta siihen ei vaikuttanut vanhempiensa pitkään kestänyt liitto. Poika vilkaisi heihin. He istuivat samassa pöydässä ja seurustelivat kaksoisolentojensa kanssa. Samaan ikään ehtineitä pareja löysi jokaisella vilkaisulla lisää. Ja näyttivät niin onnellisilta. Rikas pentu lopetti pääruuan syömisen ja hörppäsi lasistaan vedet ja toisesta loput tervetulomaljasta.

Hän vilkaisi toiselle puolelle puutarhaa kohti pöytiä, jossa istui isoveljet vaimot mukanaan, kenellä sellainen oli. Näyttivät juuttuneen tai syventyneen keskusteluun hekin. Eipä hän heitä seuraksi välttämättä tarvitsisi, vaikka olisikin ollut mukava vaihtaa enempikin sana heidän kanssa. Elijah päätti jättää ruokailupaikkansa hetkeksi ennen seuraavaa ruokalajia ja suunnata jonnekin muualle. Ennen sitä lasi pitäisi täyttää. Pöytien keskellä liikkuvalle tarjoilijalle huikattiin, ja tämä kaatoi juurikin sitä oikeaa. Ei palvelusväki uskaltanut ikää kysyä ja hyvä vain. Puhutteli sitä paitsi herraksikin.

Puutarhan nähtiin jatkuvan kauemmas takapihalle, mikä tuntui oivalta paikalta paeta ihmismassaa. Elijah käveli syvemmälle, katsoen matkan varrella tuntemattomia kukka- ja pensaslajikkeita. Hän huomasi valkoisen patsaan, jonka luokse käveltiin ja jäätiin tutkailemaan sitä lasi toisessa kädessä. Ei hän osannut sanoa oliko se erikoinen, heillä kun ei harrastettu patsaita. Eikä heillä ollut näin isoa pihaa tai puutarhaa, mihin sellaisen olisi voinut sijoittaa. Mutta tämä kartano olikin maalla, missä tilanne oli toinen.

//Minä tungen Katien kanssa asu ja kengät

Tuttava pariskunnan häät, pakkohan niihin oli tulla ja Katie rakasti pukeutua aina joskus oikein hienosti. Tänäänkin aamu oli alkanut kampaajalla, joka oli loihtinut tytölle kauniin nutturan ja värjännyt sitä ennen latvat vaaleammiksi. Sitten uusi punainen mekko päälle ja kirkkoon. Tilaisuus oli ollut Katiesta kaunis ja hän oli kesken seremonian suunnitellut jo omia häitään, vaikka sulhasta hän ei liittänyt haaveisiin. Kirkon jälkeen oli sitten saavuttu siihen vanhaan ja upeaan kartanoon, jossa oli valtava puutarha ja hyvä juhlapiha. Nyt väkeä kuhisi ympärillä ja tunnelma oli iloinen. Tästä Katie piti.

”Voi, kultaseni, sinä näytät uskomattomalta.” Katien äiti, Christine suukotti morsianta, joka oli tullut tervehtimään heitäkin hieman paremmin. Morsian, nimeltänsä Anna, oli hyvin kaunis tummat hiukset niskassa nutturalla, josta lähti huntu ulottuen maahan asti ja hameen laahukseen.
”Kiitos.” Anna hymyili ja käänsi sitten katseensa Katieen ”No, Katy, mitä pidät?”
”Tämä on aivan täydellinen.” Tyttö sanoi suoraan ja halasi hellästi morsianta varoen sekä hänen että omaa pukuaan ”Sinulla on täydelliset häät ja täydellinen päivä.”
”Voi, tuo oli ihana kuulla.” Anna suukotti vielä molempia naisia ja lähti jatkamaan matkaansa seuraavan keskusteluryhmään, tuoreen aviomiehen liittyessä vaimonsa seuraan. Christine lähti hakemaan lisää juotavaa ja Katie lähti täyttämään lasinsa.

Kymmenisen minuutin kuluttua Katie oli jo täyttänyt lasinsa kaksi kertaa ja shampanja nousi nopeasti päähän. Ei hän humalassa ollut tai mitään, mutta fiilis oli heti erilainen. Pian alkaisi tanssi, tai puolen tunnin kuluttua ja sitten pitäisi mennä pyörimään parin tutun kanssa. Ehkä sulhanenkin tanssittaisi hetkisen. Katie tirskahti ajatukselle ja katsahti syvemmälle puutarhaan. Sinne voisi suunnata tappamaan hetkeksi aikaa, koksa tyttö ei halunnut kuulla äitinsä valituslaulua sille että oli ottanut aivan liikaa fiksuihin häihin. No, se ei tyttöä haitannut. Voisi vaikka oksentaa jonkun kengille myöhemmällä ajalla, jos sille tuulelle sattui.

Puutarha oli tytöstä kaunis. Iso ja aika pramea, kaikkine patsaineen. Tai ei niitä patsaitakaan kovin montaa ollut, mutta ne ainoatkin olivat hyvin kruusailtuja. Katie kierteli puutarhassa, haisteli kukkivia kukkia ja siemaili samalla juomaansa. Saapuessaan suihkulähteelle Katie näki valkoisen patsaan edessä seisovan pojan. Pojassa oli jotain hyvin tuttua, mutta tunnistaa tyttö ei niin kaukaa voinut. Niinpä hän lähti astelemaan patsasta kohti ja saapuessaan pojan taakse hän tunnisti tämän.
”Elijah? Elijah Thorn? Oletko se sinä?” Katie asteli pojan viereen ja väläytti hymyn pojalle. Jotain melkein tuttujakin täällä näköjään näki. ”Onko ollut kivat häät?” Hän jatkoi samaan hengenvetoon. ”Minusta on. Aivan täydelliset. Rakastan häitä ja nämä ovat ihanat. Annalla on ollut hieno päivä.” Tyttö joi lasistaan ison kulauksen. ”Samoin kuin tuoreella aviomiehelläkin, varmaan.” Katie lisäsi hetken kuluttua. Olihan hääparissa aina sulhanen ja morsian. Ei vain sitä morsianta…

// Moooi! :----)

Elijah ei ajatellut että lähistöllä saattaisi muitakin liikkua, joten tytön ilmestyminen tyhjästä oli yllättävää. "Ai moi! Kyllä se minä taidan olla", sanottiin ystävällisesti vaaleahiuksiselle tervehtijälle. Poika nyökkäsi olevansa samaa mieltä. Varmasti oli hieno päivä, etenkin kun kaikki oli järjestetty huolella. Rahaa tuhlaamatta ja pitkällä aikavälillä. Hän oli kuullut toisella korvalla vieraiden puhuvan kyseisestä asiasta. "Kaikki varmaan näki alussa kuinka jännittynyt James oli", poika muisteli sulhasen olemusta alttarilla. Hän muisti sen hyvin, koska oli miettinyt onko se todella noin hermoja raastavaa ja olisiko itse samanlainen. "Mutta äsken se näytti paljon helpottuneemmalta, ja pystyy varmaan jopa nauttimaan tästä. Ihan hyvä varmaan kun kyseessä on omat juhlat." Varmasti auttoi se, että sai hieman kuplivaa. Tai mistä sitä tiesi millaiset rohkaisuryypyt oli ennen toimitusta nautittu.

Oliko yllättävää nainen sanoi pitävän häistä? Ei ollenkaan. Eikö se ollut juhla, jota alettiin jo varhaisessa vaiheessa suunnitella, jopa ennen tietoa sulhasesta. "No, mä en voi sanoa rakastavani häitä, mut kai täällä on ihan mukavaa ollut. Ruokaa, juomaa ja sellaista", Elijah listasi mieleen tulleita asioita ja näpärteli kravattiaan samalla. Vielä siihen ei ollut ilmestynyt minkäänlaista tahraa. "Tosin kunnollista seuraa ei ole ollut", kerrottiin ja vilkaistiin ympärille, "mut sit löysin tän patsaan. Mut ei siitä taida olla mulle juttuseuraa." Vaaleahiuksinen katsoi taas hetken paikoillaan olevaa patsasta, kuin vielä varmistaakseen, ettei siinä henki pihissyt. Poika kääntyi takaisin tyttöön päin. "Joten sä tupsahdit siihen aika sopivasti. Eikö sun pitäis olla tuolla muiden joukossa, kun kerta on niin ihanat juhlat?" udeltiin naurahtaen.

Elijah käveli patsasta ympäri, ottaen hitaasti lyhyitä askelia. Hetkeksi aikaa tyttö peittyi patsaan taakse, mutta siirtymällä eteenpäin vaaleahiuksinen tuli uudestaan esiin toiselta puolelta. Punaisessa mekossa erottauduttiin hyvin vihreästä taustasta. Melkein varastettiin huomiota morsiameltalta. "Ja näytät muuten niin hienolta etten melkein tunnistanut." Näky oli tietenkin erilainen mihin oltiin totuttu. mikä oli vaikeuttanut tytön nimen muistamista. Mutta nyt se tuli mieleen. Katie Studledger. Isä oli iso pomo musiikkialalla, jos oikein muistettiin. "Tunnetko muuten Jamesin ja Annan hyvin?" kysyttiin ennen lasista hörppäämistä. "Voitko muuten pitää tätä hetken?" Elijah käveli Katien viereen ja ojensi lasiaan. Toisella kädellä kaivettiin jo tupakoita taskusta.

Katie kuunteli toisen juttua kiinnostuneena ja nyökkäili aina väliajoin. Häntä nauratti muistaessaan miten James oli suorastaan tärissyt marssin alkaessa ja Annan ilmestyessä isänsä kanssa käytävän toiseen päähän. ”Musta se vaikutti hieman humalaiselta. No, jokainen mies kai hääpäivänään. Miehethän joutuu naimisiin, naiset pääsee.” Katie naurahti ”Odotapas vaan, Anna nylkee sen häävuoteelle, koska James on niin humalassa.” Tyttö tirskahti taas pelkälle ajatuksellekin ja päätti olla lisäämättä että James oli niin hyvän näköinen että Anna jättäisi tappamisen aamuun. Olihan ensimmäinen yö pariskuntana aina tai ainakin melkein aina ihana.

Seuraava asia tuli yllätyksenä tytöllä. ”Miksi olen aina ajatellut että pojat rakastaa häitä vai esittääkö ne vaan?” Katie kysyi muistellessaan edellisissä häissä ollutta seuralaistaan, joka oli sanonut rakastavansa häitä ”Tai semmoinen käsitys on ainakin ollut. ” Katie kohautti olkiaan hieman pettyneen huvittunut ilme kasvoillaan ja siemaisi lasistaan taas. Tyttö oli tainnut käsittää sanat hieman väärin. ”Mutta ainahan näitä yllätyksiä tulee ja poikia on kai erilaisia. Mutta et sä sanonut näitä vihaavasikaan.” Katie hymyili lasilleen ja punastui vienosti toisen melkein kiittäessä seurasta. ”Mä en tahdo aiheuttaa riitoja.” Katie vastasi kysymykseen ”Äiti ei halua että esiinnyn hieman päissäni yleisillä paikoilla, ainakaan en saa avata suutani ja se vasta hankalaa onkin.” Tyttö tirskahti ”Varsinkin tanssin aikana. Olisit nähnyt äidin ilmeen… Mutta se siitä. Viihdytkö sinä yksinäsi sitten kun tulit puhumaan patsaalle vai haaveiletko häistä tämän patsaan kanssa?”

”Ollaan tunnettu siitä asti kun olin penska.” Katie sanoi samalla kun otti vastaan pojan lasin. ”James on kai ollut jossakin juhlissa ja hänen vanhempansa tutustuivat meidän vanhempiinne. Siitä se kai lähti, en kylläkään ole varma. He kai tiesivät toisensa jostain jo enempäänkin…” Katie selosti kun seurasi samalla silmä kovana kun toinen kaivoi tupakkeja taskustaan. Katie raksutti hieman päässään. Hän ei tupakoinut usein, joskus vain, nyt voisi jos toinen viitsisi antaa yhden. Ensin pitäisi kyllä tarjota, mutta Katie ei viitsinyt vaivautua vihjailemaan. ”Liikenisikö yksi?” Tyttö kysyi kallistaen hieman päätään ja yrittäen katsoa vetoavasti toiseen, vaikka se taisi epäonnistua aika pahasti. No, pyyntö ainakin tuli esitettyä.

”Onko sun muu perhe täällä?” Katie kysyi juodessaan lasin tällä kertaa tyhjäksi – taas ”Mun puolesta voisin olla ainoa meidän perheestä. Äiti jaksaa aina jankata miltä minä näytän, missä seurassa täällä liikun, mitä juon yms. Isä taas hyökkäilee kimppuun mistä tahansa. Isosisko taas vie parhaat partnerit, pikkuveli häpäisee koko perheen AirSoft luennoillaan… Pearl taas on ihan okei.” Katie tiesi selostuksen kuulostavan naurettavalta, mutta häntä se vain ärsytti.

Ajatus Jamesin nylkemisestä Annan toimesta huvitti myös Elijahia. "Eihän se voi, eikö ne luvanneet myötä- ja vastoinkäymisissä?" virnistettiin. "Vähän kyllä ihmettelen miten kukaan pystyy lupaamaan tollasta tai että olis yhdessä ikuisesti", mietittiin ääneen, nurmikkoa tutkaillen. Katien mielikuva oli täysinpäinvastainen Elijahin käsitykseen tai tietoon verrattuna. Jonkun homppelipoikienko kanssa tyttö oli asiasta keskustellut. "Ei, en mä ainakaan rakasta", Elijah pudisti päätänsä. Vähän liian romanttista haitattelua hänen makuunsa.

"Katie Studledger, oletko sinä päissäsi?" rikas pentu sanoi nuhtelevalla äänellä, mutta täysin leikillään, koska naurahti pian. Hän kyllä ymmärsi hyvin miksi tyttö oli karannut syrjemmäs. Vanhemmat olivat aina selän takana tällaisissa tilaisuuksissa. Poika jäi miettimään mitäköhän tanssin aikana oli tapahtunut ja miksi hän oli missannut hauskuuden. Jälkimmäinen asia oli vielä korjattavissa. Ehkä juhlista tulisi enemmänkin kuin ihan kivat.
"Pojat ei tykkää häistä välttämättä, mutta ne ei todellakaan haaveile häistä", poika korjasi. "Sitä paitsi olen tuntenut tämän patsaan vasta muutaman minuutin, en mä niin nopea ole toimissani tai hinkumassa naimisiin." Elijah kulautti kurkustaan kostuketta. "Oikeesti tulin kattoo näitä paikkoja kun ei jaksanu kuunnella juttuja tuolla ja halusin jalotella ennen seuraavaa ruokalajia. Toivottavasti tarjoilu ei ole vielä alkanut, en halua missata sitä."

Elijah nyökkäili kun tyttö kertoi mitä kautta oli juhliin saanut kutsun. "Okei, mun äiti on taas sukua Jamesin puolen sukulaisille."Poika jatkoi taskujen penkomista, koska luuli sytkärinsä jo tippuneen johonkin. Mutta löytyihän se takin taskusta. "Toki", Elijah vastasi tytön pyyntöön ja ojentaen toista Katielle, ottaen oman lasinsa takaisin. Hänen kysyessä muusta perheestä, poika nyökkäsi ja tarjosi sytyttämisapua. Juttua perheestä kuunteltiin, jonka aikana asia tuli melko selväksi. "Mullakin vähän sama juttu", poika mietti, "tosin mä oon se ainut jonka tekemisiä seurataan pahinta peläten. Tosi mahtavaa olla kuopus." Katien perhe kuulosti sitä paitsi hauskalta. Hänen perheenjäsenet oli niin puusta veistettyjä ja tylsiä. Ja koska samanlaiseksi ei haluttu tulla, oli pakko käyttäytyä erilailla. Ja se oli kuulemma sopimatonta. Mutta olikohan hän kuullut jonkun puhuvan Airsoftista aikaisemmin? Ehkä se oli ollut juurikin Katien veli. "Sulla ei siis ole seuralaista jonka oisit voinut ottaa tänne, poikaystävää tai jotain?" kyseltiin ja puhallettiin savut tupakasta.

"Toivottavasti sun äiti tai isä ei hyökkää tänne nyt", Elijah tokaisi, tulosuuntaansa katseensa kohdistaen. "Kun en tiiä millasta seuraa mä oon sulle niitten mielestä oon, hyvää vai huonoa." Eihän poika halunnut joutua vaikeuksiin tahallaan.