Aden Vaughan

Aden Nathaniel Vaughan
Poika
16v, 1.lk
Rikkaat pennut
Valinnaisena liikunnan syventävä

he started winking
and oh it got me thinking
about all that dirty shit i did last weekend

Äiti; Caitlin Vaughan, 41, omistaa keskikokoisen, menestyksekkään kilpatallin, jossa kasvattaa pääsääntöisesti laukkaratsuja. Sivubisneksenä toimii leipuri-kondiittorina ja tarjoilijana suurissa juhlissa. Käy myös välillä keimailemassa aviomiehensä yrityksen esittelytilaisuuksissa.
Isä; Toby Vaughan, 45, johtaa menestynyttä autoliikeketjua, käy työnsä puolesta usein ulkomailla. Sivubisneksenä työskentelee Caitlinin omistamalla kilpatallilla ja auttaa laukkaratsujen valmentamisessa.
Isoveli; 19v. On vanhempien ollessa paljon poissa kotoa ottanut veljensä vastuulleen. Vaikkei välit mitkään äärettömän lämpimät olekaan, on isoveli todella tarkka pikkuveljensä tekemisistä ja jaksaa kyllä seurata tuota vaikka maailman ääriin. Perinteinen ylisuojelevainen isoveli, joka omaa ne huonotkin puolensa.



Aden on varsin pienikokoinen nuorukainen; pituutta löytyy vaivaiset 168 senttimetriä ja painoa juuri sopivasti, eli 50kg hujakoilla. Poika on kovin siroluinen ja muutenkin hentoinen, sellainen, jonka ottaa helposti syliin. Lihaksistossa ei ole kovinkaan paljoa kehuttavaa, oikeastaan päinvastoin; joku muu kyllä saa kantaa ne kauppakassit ja matkalaukut, sillä Aden ei vain yksinkertaisesti jaksa. Kestävyyskunto nuorukaisella tosin on kohtalainen, eikä vikkelyydessäkään ole valittamisen varaa. Tästä kiitos todennäköisimmin kuuluu jalkapallon perässä juosten vietetyille vuosille. Kyseinen harrastushan ei itsessään kasvata lihaksia, mutta nopeutta ja sitkeyttä senkin edestä.
Hiukset ovat jo pitkän aikaa olleet Adenille se pakkomielle numero yksi. Pojalla oli syntyessään vahva punapigmentti, mutta iän myötä hiukset kuitenkin vaalenivat paljonkin. Luonnollinen väri on siis hyvin kirkas blondi. Jo hyvin varhaisesta iästä asti nuorukainen on värjännyt hiuksiaan. Aluksi oli ruskean eri sävyjä, raitoja, ja jossain vaiheessa punertavaa. Pikkuhiljaa alettiin kehitellä jotakin vähän erikoisempaa; vaalean seassa shokkiraitoja tai esimerkiksi niin, että tukka oli alta vaalea ja päältä tumma. Viidentoista ikävuoden koittaessa värjättiin hiukset ensimmäistä kertaa kokonaan shokkivärillä, vihreällä. Ensimmäisen kerran jälkeen paluuta ei ole ollut, vaan shokkivärit on ja pysyy. Vuoden aikana on keretty nähdä monenlaista eri variaatiota aina yksivärisestä turkoosista sateenkaarenvärisiin asti. On välissä ollut myös muutaman kerran aivan tavallisia värejä, kuten ruskean ja blondin sekoitus. Tätä nykyä pehko on kaksivärinen; päältä punainen ja alta turkoosi. Hiusmalli on Adenilla pysynyt samana jo pidemmän aikaa, sillä poika on päättänyt että juuri se tyli sopii hänelle. Toisinsanoen oikea peikkotukka; pörröinen ja sekava, niskasta aavistuksen pidempi kuin edestä. On paljon kerrosta ja rikottua osiota.
Adenilla on vaaleahko iho, mutta siitä huolimatta poika saa väriä melko herkästi. Punapigmenttinsä takia poskipäitä ja nenänvartta koristaa haaleat pisamat aina, kun aurinko jaksaa näyttäytyä hetkenkin pidempään. Lisäksi poika omaa suuret ja ilmeikkäät, vihreät silmät, jotka toimivat takuuvarmana katseenvangitsijana. Koiranpentuilme hoituu kädenkäänteessä ja silmät ovat pojalla yleensä se, johon ihmiset kiinnittävät huomiota heti hiusten ja lävistyksien jälkeen.
Lävistyksiä pojalta löytyykin kymmenen kappaletta. Huulissa snakebites, pystysuora labret ja medusa, nenässä septum, oikeassa korvassa lobe ja industrial, vasemmassa korvassa lobe, lantiolla surface oikealla puolella ja kaikenlisäksi kielikin on rei'itetty. Tosin, kokoonpano vaihtelee paljon päivän mukaan; joskus kuljetaan täydessä varustuksessa, joskus puolestaan pidetään korua vain muutamassa reiässä. Kieli, industrial ja lantio ovat ainoat, jossa koru kulkee mukana ihan aina.

Adenin vaatetus vaihtelee myös paljon. Usein pojan mieliala on luettavissa siitä, mitä tuolla on päällään. Huonoina päivinä nuorukainen suosii tummia sävyjä ja huppuja, joiden taakse piiloutua. Hyvinä päivinä poika voi ihan hyvin vetäistä päällensä vaikkapa kirkkaankeltaisen tai kirkkaanvihreän t-paidan ja punaiset pillifarkut. Lisäksi Adenin yltä löytyy paljon asusteita; vöitä, koruja, huiveja ja aurinkolaseja. Unohtamatta tietenkään tennareita, joita poika omistaakin aivan liian monta paria. Aden on todellinen kenkä-, tarkemmin tennarifriikki, ja häneltä löytyy moisia varmastikin kaikissa mahdollisissa väreissä.
Silmät rajataan tummalla suurinpiirtein aina, kun poistutaan ovesta.



Aden on hyvinkin värikäs tapaus. Jos käskettäisiin kuvailla poikaa kolmella sanalla, olisi se melkein mahdoton tehtävä. Tai, periaatteessa ei, jos valitsisi sanat ärsyttävä, suloinen ja säälittävä. Mutta niiden kolmen sanan välillä vallitsee niin suuri ristiriita, että kuvaus tuntuu täysin aivottomalta. Mutta muutakaan ei voi sanoa, kun kyseessä on Aden.
Poika osaa olla todella raivostuttava ja lapsellinen, perinteinen hemmoteltu kakara, joka on tottunut saamaan ihan kaiken mitä on ikinä halunnut. On täysin varmaa, ettei nuorukainen jää huomaamatta niiltä, kenen huomiota tuo ikinä yrittääkään kalastella, sillä mielikuvitusta pojalta ei puutu. Aden siis kyllä keksii keinot, jos tarve niin vaatii.
Yleisesti ottaen poika tunnetaan lutkana, huomiohuorana, jakorasiana... Säälittävänä pentuna, joka on joko kaikkien omaisuutta tai ei sitten kenenkään. Poika juokseekin jatkuvasti itseään muutamia vuosia vanhempien jätkien perässä kuin hyvinkoulutettu seurakoira; aina valmiina hyppäämään syliin rapsutettavaksi. Hihnaakaan ei tarvita, sillä se on varma, että missä on ihmisiä, siellä on myös Aden. Yleisimmiten tuon löytääkin bileistä tai randomeista puistoista äijälaumojen seasta hakemassa huomiota ja kiehnäämässä milloin kenenkin kainalossa. Aden yksinkertaisesti rakastaa sitä tunnetta, kun saa huomiota 'isoilta pojilta', jotka usein mielletään vittumaisiksi riitapukareiksi ja narkkareiksi. Pojan toimintamalli useimmiten onkin valita joku tietty uhri väenpaljoudesta ja kietoa tuo pikkurillinsä ympärille, joka tosin useimmiten tarkoittaa sitä, että Aden itse on se uhri jota loppupeleissä käytetään hyväkseen aivan 6-0. Harmillisen usein nimittäin se 'isojen poikien' huomio tarkoittaa jotakin todella fyysistä. Mutta minkäs sille voi, sillä nuorukaisen käytöksestä helposti saa sellaisen kuvan että tuo on vain yksi säälittävä, nälkäinen pikkulutka.
Joskus pojan käytös on oikeasti todella yliampuvaa, sillä ei ole mikään ihme vaikka tuo vikittelisi varattuja jätkiä heidän kumppaniensa istuessa vieressä. Ei Aden jaksa sääliä niitä, päinvastoin, tuo nimenomaan saa suuria egobuusteja jos joku varattu lankeaa hänen ansaansa. Moisesta seuraa yleensä turpakeikan vaara, josta poika liiankin usein pääsee livistämään esittämällä viatonta ja tirauttamalla muutaman kyyneleen. Nuorukainen pistääkin pystyyn melkoisen show'n, jos joku kajoaa häneen väkivaltaisesti. Tuo itkee, huutaa kuin palosireeni ja lupaa tehdä ihan mitä vain kunhan toinen ei satuttaisi häntä. Raukka joutuu aivan avopaniikkiin, jos joku hänelle joskus suuttuu.

Vaikka Aden vaikuttaakin täydeltä kusipäältä kaikkine temppuiluineen, on poika todellisuudessa vain täysin säälittävä keskenkasvuinen kakara, joka tuntee olonsa ulkopuoliseksi kaikesta, ja nimenomaan sitä tunnetta tuo täydentääkin tyrkyttämällä itseään jokaiselle. Huomiosta on kehkeytynyt paha pakkomielle, pakokeino ja lohdutus. Siihenpä maailma kaatuukin, jos vaikkapa jää huomiotta, vaikka kuinka yrittää. Itsetunto on heti nollassa, alkaa nälkälakkoilu ja itsesäälissä rypeminen. Lukkiudutaan huoneeseen viikoksi, kiukutellaan ja uhkaillaan olemaan syömättä enää ikinä. Joskus jopa itketään, että tahdotaan kuolla koska kukaan ei välitä eikä elämällä ole mitään merkitystä. Uhkaillaan, että juodaan viinaa niin paljon, että henki menee. Se ei olisikaan mikään vaikea saavutus, sillä poika ei kestä tippaakaan alkoholia, vahvempia päihteitä tuo ei ole koskaan edes kokeillut. Tupakkaakin tuo polttaa vain muodon vuoksi silloin, kun paikalla on muita.



Adenin tarina sai alkunsa, kun kahden rikkaan perheen nuoret sattuivat samoihin opiskelijabileisiin. Juhlahumussa kaksikko tutustui ja huomasi, että kemiat kolahtivat aikalailla yksiin; Caitlin ja Toby tulivat heti alusta asti hyvin toimeen keskenään. Tiedä sitten, oliko taustalla molempien kiinnostus kilpahevosia kohtaan, vai mikä. Yhteydenpitoa jatkui muutaman viikon juhlien jälkeen, mutta jossain vaiheessa innostus vain lopahti, sillä kaksikko asui melko kaukana toisistaan. Kului muutama vuosi, jonka aikana molemmat opiskelivat ja kokeilivat siipiään elämän vuoristoradassa; oli ylä- ja alamäkiä.
Jollain kummalla tavalla, vuosien päästä juhlista, Caitlinin työskennellessä laukkaratsuja kasvattavalla suurella maatilalla Toby sattui paikalle. Kaksikko tunnisti toisensa oitis, ja yheispeli sujui yhä mallikkaasti. Tällä kertaa yhteydenpito ei katkennut, ja tapaileminenkin oli helpompaa, sillä nuo kaksi asuivat nyt lähempänä toisiaan. Tapailua seurasi ihastuminen, ihastumista rakastuminen ja monien, hyvien kokemusten saattelemana kaksikko muutti yhteen Caitlinin ollessa 21-vuotias, Tobyn 25-vuotias. Vuosi yhteisen asunnon saamisen jälkeen pariskunnalle syntyi ensimmäinen lapsi, Adenin isoveli. Muutaman vuoden päästä syntyi itse Aden. Pikkuperheen ensimmäiset vuodet sujuivat kuten minkä tahansa tuoreen perheen; onnellisesti ja rakastavaisesti. Lapsien saadessa lisää ikää alkoivat nuoret vanhemmat menestyä elämässään. Toby sai paikan menestyksekkäästä autoliikkeestä Caitlinin upotessa yhä syvemmälle kilparatsujen maailmaan. Vanhempien elämä alkoi aikalailla pyöriä töiden ympärillä, niinpä veljekset olivat paljon erossa vanhemmistaan. Pariskunta palkkasi lastenhoitajan, joka piti veljeksistä huolta jopa enemmän, kuin vanhemmat itse. Oikeastaan, ainut asia missä vanhemmat olivat lapsiensa kanssa tekemisissä oli kaksikon hemmottelu. Pariskunta ajatteli, että veljekset antaisivat heille anteeksi sen kaiken, jos vanhemmat olisivat avokätisiä ja lahjoisivat poikansa hiljaisiksi.
Muutaman vuoden tätä jatkuttua Toby peri isänsä suuren autoliikeketjun, ja perheellä oli vihdoin varaa muuttaa unelmiensa asuntoon; suureen ja pröystäilevään omakotitaloon. Ratkaisu ei ollut mikään paras mahdollinen, sillä vanhempien työmatkat pitenivät entisestään ja yhteinen aika lasten kanssa oli aivan kortilla. Kaikenlisäksi Caitlin päätti perustaa oman kilpatallin, joka söi aikaa enemmän kuin oli edes sallittua. Usein nainen joutuikin yöpymään rakennuksen seuratiloissa, jos päivä venyi myöhään.
Perheen arki siis oli perinteistä rikkaan perheen arkea; vanhemmat kiireisiä ja lapset vain lusmusivat kotona lastenhoitajan valvonnan alla saaden kaiken mitä halusivat paitsi vanhempiensa huomion. Iän karttuessa pojat kuitenkin laitettiin kouluun, sillä vanhempien mielestä oli hyvä, että pojat oppivat sosiaalisia taitoja tulevaisuuden varalle. Ensimmäisenä koulunpenkille lähti Adenin isoveli, hänen itsensä seuratessa perässä muutaman vuoden päästä. Ensimmäiset vuodet koulussa olivat kuin kenellä tahansa. Olihan Aden tosin aina ollut kovin hiljainen, mutta ensimmäisinä vuosina se ei tuntunut haittaavan. Mutta pojan täytettyä 10, tuli tuosta muiden lasten pilkankohde juurikin hiljaisuutensa takia. Kiusaamisen jatkuessa poika sulkeutui yhä enemmän ja enemmän, kunnes ei enää suostunut aamulla lähtemään kouluun. Joka aamu syttyi hirveä sota pukeutumisen ja aamupalan kanssa, kunnes lastenhoitaja otti yhteyttä poikien vanhempiin kertoen tilanteesta. Näin vanhemmillekin selvisi, kuinka Adenia kohdeltiin koulussa. 12-vuotiaana poika vaihtoi koulua ja aloitti pelaamaan jalkapalloa uusien kavereiden toivossa. Kavereita ei kuitenkaan koskaan tullut Adenin pysyessä yhä sulkeutuneena ja arkana, mutta jalkapallo sen sijaan sujui paremmin kuin hyvin. Poikaa kadehdittiin ja tästä johtuen alettiin uudessakin koulussa kiusaamaan. Tällä kertaa poika päätti pysyä asiasta aivan hiljaa ja sulkea korvat kaikelta, eristäytyä.
Vuosien kuluessa poika alkoi kiinnostua kaikesta epätavallisesta; meikkaamisesta, hiuksista, shoppailusta sun muista 'tyttöjen jutuista'. Ensimmäisen kerran poika värjäsi hiuksensa vasta 13-vuotiaana saaden kummaksuvia katseita koulunsa muilta pojilta. Siinä vaiheessa muutama tyttö lyöttääntyi Adenin seuraan saaden pojan tuntemaan itsensä kerrankin halutuksi ja suosituksi. Poika huomasikin viihtyvänsä paljon paremmin tyttöjen kuin poikien seurassa. Ei sekään porukka mikään tiivis ollut, eikä niitä tyttöjä voinut ystäviksi kutsua.
Adenin ollessa 14-vuotias päätti pojan isoveli pitää juhlat kotonaan. Tuo oli juuri saavuttamassa täysi-ikäisyyden, ja oltuaan vanhempien mielestä aina vastuuntuntoinen nuori, päättivät he, että isoveli sai yksin huolehtia Adenista. Niinpä lastenhoitaja ei ollut esteenä juhlien järjestämiselle. Aden oli kauhuissaan, kun kotiin alkoi lappamaan tuntematonta väkeä, mutta sai pian rentoutua huomatessaan, ettei kukaan ollut ilkeä. Päinvastoin, kaikki tuntuivat olevan hauskoja, rentoja ja mukavia. Ne tuntuivat olevan kiinnostuneita Adenista, pyysivät tuon mukaansa kaikkiin seurapeleihin sun muihin. Sinä päivänä nuorukaisen nykyinen käytös sai alkunsa. Ne juhlat eivät jääneet ainoaksi, vaan isoveli piti lähes joka perjantai jonkinlaiset pippalot. Tästäkös Aden olikin tyytyväinen, sillä pikkuhiljaa tuo alkoi rohkaistua saadessaan koko ajan yhä enemmän ja enemmän huomiota. Kaikki kehuivat pojan hiuksia ja vaatteita, opettivat polttamaan tupakkaa (tietenkin salaa isoveljeltä) ja vetivät mukanaan ties minkälaisiin juttuihin.
Pojan täyttäessä 15-vuotta, tarjoutui yksi isoveljen kavereista tekemään tuolle ensimmäisen lävistyksensä, medusan. Tästä innostuneena Aden alkoi haalimaan lävistyksiä ympäri kehoaan siltä samaiselta tyypiltä, ja rohkaistumaan hetki hetkeltä enemmän. Isoveljen pitäessä seuraa muulle juhlaväelle, piti Aden aina salaa seuraa sille lävistäjähemmolle saaden kuulla omistavansa kauniit silmät ja hienot lävistykset. Kai siinä pääsi kusi kihahtamaan päähän, ja pakkaus oli valmis.
16-vuotis syntymäpäivänsä Aden vietti perinteiseen tapaan, isoveljen järjestäessä juhlat. Tuolloin poika kokeili ensimmäisen kerran alkoholiakin, huonoin seurauksin. Sinä iltana poika päätyi sen lävistyksiä hänelle tehneen tyypin, isoveljensä kaverin kanssa, samaan sänkyyn. Olihan Aden humalassa, pahassa sellaisessa ja kaikenlisäksi ihastunut mutta lopullisesti siihen tilanteeseen päädyttiin, kun hyypiö alkoi ehdottelemaan, että tuo tahtoi tehdä nuorukaiselle vielä yhden lävistyksen. Se lävistys kuulema sattui, ja kannatti tehdä jossakin muualla. Humalassa ja jännittyneenä Aden tietenkin totteli kiltisti, kun vanhempi poika käski tuon mukanaan yläkertaan. Totteli tuo enempiä kyselemättä silloinkin, kun hyypiö käski ottamaan paidan pois ja laskemaan housuja. Lävistys tehtiin siis lantioon, josta kiitollisena tyhmä, humalainen poika innostui halailemaan lävistäjätyyppiä, ja no, tietenkin yksi asia johti toiseen. Seuraavana aamuna oltiinkin sitten avopaniikissa eikä isoveljelle tietenkään kerrottu mitään, edes sitä lävistystä ei koskaan näytetty, sillä pelättiin tuon alkavan epäilemään jotakin. Tapahtuman myötä Aden otti etäisyyttä veljeensä tuon tietenkin ihmetellessä, mitä nuorikkoaan vaivasi. Tuo ei enää osallistunutkaan hänen järjestämiin juhliin, vaan luurasi yömyöhään ulkona kertoen olevansa joukkuetovereiden kanssa treenaamassa. Todellisuudessa Aden kuitenkin ramppasi bileistä toisiin hakien sitä rakastamaansa huomiota ja ongelmia ihan muualta..

Love me, please, just a little bit longer

~ Perhe omistaa kolme kissaa joita Aden rakastaa ylitse kaiken
~ Pojan pää ei kestä alkoholia yhtään, huumeita tuo ei uskalla edes kokeilla
~ On hyvin hajamielinen, saattaa esimerkiksi unohtaa kahvinkeittimen tai uunin päälle
~ Ei ole koskaan seurustellut, mutta ihastunut sitäkin useammin...
~ ...Vaikkakin ainoa pitkäaikainen ihastus oli isoveljen lävistäjäkaveri
~ Pelaa jalkapalloa (EI amerikkalaista) keskushyökkääjän paikalla
~ Äärettömän nirso ja huono syömään, saattaa oll syömättä aina pyörtymiseen asti
~ Salailee paljon asioita isoveljeltään, sillä tietää, että tuo suuttuisi
~ Pelkää kuollakseen toisten ihmisten satuttavan itseään fyysisesti

~ Kuvissa TUNTEMATON

Pelaaja; TakeItEasy