Seemed a harmless little fun

- wrai& dancingQueeen~ Venlaviimaviivin vaatetus -

Meininki ei ollut ollenkaan kummoinen, mutta kumoamalla lisää juomia kurkustaan saattoi Vivian River aivan hyvin uskotella itselleen sen täyttävän tarpeet. Vaan valheellistahan se oli, hänen aiempi seuralaisensa makasi jo pöydän alla ja muita kiinnostavia ihmisiä ei sitten ollutkaan tarjolla. Kokonainen kolmen hengen istuttava sohva oli yksin pitkätukan käytössä, joka tosin istui suhteellisen sievästi sen nurkasse vetäen viskiä suoraan pullon suusta. Eihän se pullo oma ollut, vaan lainattu isännöitsijän vanhempien baarikaapista, mutta mitäpä siitä. Ei hän kuitenkaan ketään tuntenut, kuokkavieraitahan hän ja Peter olivat olleet. Ja nyt punapää tosiaan oli jo sammunut. Musiikissa ei ollut valittamista, mitä nyt se, ettei ihan ensimmäisenä olisi tullut mieleen soittaa sitä bileissä. Vaan mikäpä sitä kuunnellessa rauhallista naisääntä, ei ainakaan kiukuttanut. Enemmänkin mieli alkoi tehdä pitää seuraa Mary Janelle. Vaan mahdollisuutta ei tarjottu.

Poika oikoi maastokuvioisten camojen peittämiä jalkojaan ja päätyi sitten nostamaan maiharit sohvalle, kun se kerran oli kokonaan hänen käytössään. Tummat silmät tuijottelivat kattoa, pitkäsormisista käsistä toinen kohotti pulloa huulille ja toinen sipaisi ponnarille vedettyä tukkaa. Silmissä ei tällä kertaa ollut kajalia, se oli viimeaikoina jäänyt pois entistä useammin. Ei vaan jotenkin enää jaksanut, eikä se tuntunut hänelle oikeastaan sopivankaan.
Seura oli jotain, jota poika nyt tarvitsi. Kukaan ei viihdyttänyt, vaikka osa tyypeistä pystyssä olikin. Kaikilla tuntui olevan muuta, panoa tai tupakalla ravaamista ynnä muuta sellaista…

Ashleyn loooook ;D

Ashley ei todellakaan ollut niitä tyttöjä jotka viettivät viikonloppunsa dokaamassa missä tahansa bileissä. Ei todellakaan. Hän oli se, joka korkeintaan vietti illan popkorneja syöden kämppistensä kanssa ja jotain imelää elokuvaa katsellen. Niinpä oli todellakin ihme nähdä tummahiuksinen tyttö ehkä hivenen laimeiksi muuttuneissa bileissä, jonkun hänelle tuntemattoman ihmisen kotona. Ash oli lupautunut lähtemään seuraksi eräälle koulukaverilleen. Kai tuo oli tarvinnut hänestä rohkaisua, kun kaverin ihastus oli kuulemma paikalla. No, Ashley oli suostunut ja vain yhden syyn takia. Nilkka oli kipeä viime harjoitusten seurauksena ja sen hän tiesi, ettei sitä silloin pitänyt rasittaa. Niinpä hän oli antanut itselleen vapaaillan. Hän oli jopa juonut! Se oli toinen ihme nuoren neidin elämässä. Kyllä hän silloin tällöin saattoi porukassa siiderin kaksi nauttia, muttei yleensä sen enempää. Nyt kaveri oli sitten kotonaan sotkenut heille jotkin pullot. Kuulemma siinä oli vähän kaikkea tuon isosiskon kaapista. Se maistui epämääräisesti mansikan, appelsiinin ja viinan sekoitukselle. Hyvin hämmentävää. Kyllä siinä kuitenkin potkua oli! Ashleystä oli tuntunut jo parin hörpyn jälkeen, että juoma oli noussut päähän. Tosin, eipä sitä oltu edes puoleen väliin asti juotu. Ehkä hän oli hiprakassa.

Pullon korkki oli pienen hetken jo pysynyt kiinni. Ashley oli tutustunut jo pariin tyyppiin, mutta jotenkin kaikki olivat kadonneet jonnekin. Jopa alkuperäinen seuralainen. Tuo oli kai miitannut nyt sen ihastuksensa. Tanssijaneiti asteli hieman ympäri asuntoa, kunnes päätyi lopulta nojailemaan sohvan selkänojaa vasten. Joku siinä sohvalla istui, joten pehmustetulle paikalle ei kehdattu tunkea istumaan. Niinpä nojailu sai kelvata. Mekon helmoja suoristeltiin hieman. Ja sinisiä pidennyksiä räpellettiin hyvin kevyesti. Ei hän vieläkään kyllä aivan ymmärtänyt tätä biletysideaa. Ehkä pitäisi vain lähteä kotiin. Jos vaikka Kumpijompi pojista vaikka sattuisi olemaan vielä paikalla. Turha kai olisi toivoa. Kello oli kuitenkin sen verran, että baariin nuo molemmat olivat varmasti jo sännänneet.

Vivian havahtui siihen, kun joku nojaili sohvan selkänojaan hänen takanaan. Nappisilmä kohotti katseensa oikein sievään tyttöön ja virnisti tuolle osoittaen kädellään, että sai tähän istuakin. Jalatkin laskettiin lattiatasolle.
”Kuivakka meno”, pitkätukka tokaisi keskustelun aloittaakseen. Katse sivusi tyttöä, joka tosiaan oli älyttömän sievä. Ja sininen väri hiuksissa vain teki kokonaisuudesta vielä nätimmän. Ehkä tämä ei sitten ollutkaan aivan niin turha ilta kuin oli luultu… Viskiä kulautettiin kurkkuun, eikä katsetta siltikään irroitettu.

”Yksinkö olet liikenteessä, vai sammuiko seura jo? Mulla nimittäin kävi niin… Ja ei täältä juuri ketään tunne niin…” Virke päätettiin olan kohautuksiin ja uuteen ryyppyyn pullonsuusta. ”Nimi on Vivian, btw. Ja jos millään viitsit, niin neidin seura olisi oikein mukava tunnelman kohottaja.”

Ash kuuli puhetta takaansa ja irtautui selkänojasta. Joku pitkätukkainen poika sanoi hä vai kenen mekkoaan kuivakaksi. Mitä se tarkoitti? Kuivaa`? Oliko se haukkunut sitä kehunut? Omat katse luotiin mekon helmoihin hivenen ihmeissään ja sitten takaisin poikaan. Tuskin tuo oli pahaa tarkoittanut. Ei kai tuo nyt kyselisi seurasta ja taputtelisi sohvaa. Tyttön olisi tehnyt mieli yksinkertaisesti loikata sohvankaiteen yli, mutta se tuskin olisi luontevaa mekko päällä. Niinpä kiltisti hän kiersi ympäri ja istui toiselle reunimmaiselle paikalle sohvalla.

"Itse asiassa vastaus on ei kumpaankin kysymykseen. En ole yksin ja ei, seurani ei ole sammunut. Kaverini lähti juttelemaan ihastukselleen. Ilmeisesti pihalle." Ashley hymyili toiselle ja räpelsi sormillaan pullon kaulaa. Ei hän ollut hermostunut, mutta toinen olemus oli jotenkin hassu. Toisen silmät ja katsekin oli jotenkin... Tyttö sai kylmiäväreitä. Tuo esittäytyikin Vivianiksi ja käytännössä pyysi häntä jäämään seuraksi. Ulko-ovea vilkaistiin hieman toisen ohi.
"Olin kyllä juuri lähdössä..." Ashley huomautti ja siirsi katseensa takaisin Vivianiin.
"Mutta kai minä voin toista hädässä hetken auttaa. Täällä on tosiaan aika laimea meno jo, vaikka en olekaan juuri tällaisissa kemuissa ennen edes käynyt." Scenetyttö naurahti ja laski pullon kädestään sohvapöydälle.
"Minä olen aina luullut että Vivian on tytön nimi."

Tyttö istui kyllä sohvalle, kun ensin kiersi sen. Itsehän pitkätukka olisi loikannut yli, mutta eipä hän tullut ajatelleeksi sen olevan hankalaa mekkojen ja hameiden kanssa. Tai ellei hankalaa niin epäsopivaa tai jotain. Vaan hän nyt ajatteli muutoinkin hieman eritavoin. Itse hän olisi tullut oikeaoppisesti lyhyeen kilttiinkin pukeutuneena sohvan sarjasta yli. Vilkkuisi tai ei.
Tytön seura oli karannut jonkun miehen matkaan ja tämä itse oli ajatellut karata. Vaan sitä friikki tuolle tuskin tulisi suomaan. Tuo lupasi kyllä seuraa pitää tässä laimeudessa. Kokemuksen puutteeseen tällaisten bileiden kohdalla kohotettiin kulmia. Hassua, vaan kai tuohon joku syykin oli… Vivian ei voinut kuin arvailla, hän kun oli kaikkiruokainen, ainakin lähestulkoon, viihteensä suhteen.
”Ei se ole tytönnimi”, poika naurahti puheeksi tullessa hänen feminiiniseksi mielletty nimensä. ”Se on unisex, vaan ei sen puoleen. Tiedä mitä ne ihmiset ovat ajatelleet mulle nimeä päättäessään. En tiedä, en välitä. Suuremaakin riesaa niistä on ollut kuin vain feminiininen nimi… Vaan miksikä neitoa sopii kutsua, kai hänelläkin nimi on?”, Vivian puheli levittäen kasvoilleen sudenvirneensä. Saalistajavietti toden totta taisi kytkeytyä päälle.

”Minkä ikäinen sä muuten olet, ulkonäöstä on aika hankala arvata?” Niin, piti saada varmistus siihen, ettei hän yrittäisikään sekaantua sakkolihaan. Hänen rikosrekisterinsä ei kaivannut minkään sorttista täytettä, eikä hän sen puoleen ongelmia.

Tuo Vivian vakuutti, ettei tuon nimi ollut tytön nimi vaan unisex. Ash nyökkäsi hymyillen. Se oli täysin totta. Maailma oli itseasiassa täynnä unisex nimiä. Eikä hän edes tajunnut miksi asiasta oli huomauttanut. Joka tapauksessa poika kysyi nyt hänen nimeään ja ikäänsä. Hymy kareili kokoajan tanssijan huulilla.
"No, nimi on Ashley ja sehän on myös unisex nimi ja olen 17-vuotta. Maailman ärsyttävin ikä aika monelle maailmassa, mutta minä kyllä tykkään olla 17." Tyttö selitti ja vaihtoi hieman jalkojensa asentoa paremmaksi. Tuo hämmentävän näköinen poika vaikutti mukavalta ja Vivian oli mukava nimikin.
"Oletko sinä täällä sitten jonkun kanssa?" Ash heitti vastineeksi uuden kysymyksen ilmoille. Kyllä, hän oli edelleen lähdössä, mutta ainahan hän voisi hetken jutella uuden tuttavuuden kanssa.

Ashley pyöritti pullonsa korkin auki ja hörppäsi siitä hyvin vähän. Hän ei tahtonut humalaan. Sitä tunnetta eioltu koettu niin kamalasti, ettei se tuntuisi pelottavan hallitsemattomalta. Tuntui kuitenkin typerältä olla bileissä juomatta mitään alkoholia. Ashleyn ruumiinrakenne oli kuitenkin hentoluinen ja pieni, eli alkoholia ei tarvittu paljoa että se vaikuttaisi häneen.

Ashley oli nimi ja ikää oli saman verran kuin jätkällä itselläänkin. Vivian soi sinimustahiuksiselle tytölle hymyn. Oli 17 oikeastaan ihan jees ikä, vaikka tosiaan hyvin moni olikin siitä aivan erimieltä. Tuo neitopuoleinen seuralainen uteli oliko hän täällä jonkun seurassa ja pitkätukka kohautti olkiaan. Ja kun se nyt olisi mikään vastaus ollut.
”Olin, mutta se kaveri sammui. Nyt olen sinun seurassasi, jos niin sopii sanoa. Etkä taida olla edes humalassa… Ota viskiä, pistetään nämä bileet paremmiksi vaikka sitten kahden”, poika puheli ja ojensi pulloaan tyttöä kohti. Ei hän tiennyt ottaisiko tuo tarjottaessa, mutta kai hän kuitenkin saattoi tarjota. Ja mukavan oloinen tämä nuori neito oli, ei sitä saatettu kiistää. Tuon seurassa friikkipoikakin saattaisi viihtyä näissä kemuissa vielä hetken.

”Eikä 17 okeastaan ole niin ärsyttävä ikä… Mulla ainakin on ollut hauskaa”, jätkä naureskeli. ”Vaan mähän olenkin hirveä ongelmanuori, ei sen puoleen”, hän jatkoi vitsaillen.

Vivian kertoi ystävänsä sammuneen, mikä oli kai yleinen vaiva täällä. Aika monet nuoret tuntuivat juovan yli omien suunnitelmiensa. Tai mistäs sen tiesi, jos joidenkin suunnitelma oli sammua? Kamala suunnitelma. Vivian tarjosi perään viskiä, koska huomasi ettei Ash ollut juurikaan humalassa. Katse siirtyi pulloon jota toinen tarjosi ja se otettiin käteen, muttei huulille. Etikettejä katsottiin tutkivaisena ja alkoholimäärä huomattiin.
"Minä en ole ikinä juonut viskiä." Tyttö huomautti ja haistoi pienesti juomaa. Hän irvisti, mutta asetti sitten pullon huulilleen rohkeana ja hörppäsi hieman.

Samantien kun juoma nielaistiin kurkusta alas, irvistys palasi kasvoille ja yskiminen alkoi. Yskien edelleen tyttö ojensi pullon takaisin pojalle. Järkyttävän makuista! Aivan kamalaa! Ei tuosta voinut kukaan nauttia! Ashley kokosi hieman itseään, kunnes pystyi jälleen puhumaan.
"Niin…Millainen ongelmanuori sitten olet? Minä olen kaukana siitä, koska en ole juurikaan elämässäni ongelmiin joutunut."

Toinen huomautti, ettei koskaan ollut juonut viskiä, mikä sai Vivianin tummansuklaiset silmät levähtämään ammolleen ja tuijottamaan Ashleyta hämmentyneenä. Ei hän voinut uskoa, sillä hän itse luotti viskipulloon kuin parhaaseen ystävään. Ellei sitten onnistunut viemään ottoisänsä baarikaapista jotain konjakin tynkää tai rommia. Turha kai mainitakaan, että hänen makunystyröitään hivelivät vahvat aromit.
Todisti tuo tyttönen kyllä nopeasti väitteensä aidoksi, kun jätkä sai parhaansa mukaan purra kaksihaaraista kieltään poikki tuon irvistellessä ja yökkiessä. Eikä sekään auttanut kitkemään kasvoilta huvittunutta ilmettä.
”Ei herraisä… Sä taidat todellakin olla joku siiderinlipittäjä tai jotain sen suuntaista?”, pitkätukka nauroi. Sävy oli huvittuneisuudestaan huolimatta hyväntahtoinen, ei pistävä tai vahingoniloinen.

Vivian korjasi asentoaan lootusasennon tapaiseksi risti-istunnaksi ja tuijotteli kasvoilleen lankeavien ruskeiden husten takaa nappisilmillään tyttöä. Tuo uteli millainen ongelmanuori hän sitten oli. Hainhampainen käärmekieli virnisti jälleen pedonomaisesti.
”Sellainen, joka istuu jonkun tuntemattoman sohvalla kittaamassa viskiä ja ahdistelee keijukaisia”, friikkipoika naurahti virnuillen ja joi pitkä kulauksen tytön hennoista sormista anastetusta pullostaan.