Dominique Ariel "Nikita" Martel

[Nikitalla ei ole kuvassa näkyvää lävistystä.)

Nimi:
Dominique Ariel Martel
Kutsumanimi:
Nikita, Ariel, Jätti, Nick, Nalle (jälkimmäinen on lähinnä isoveljen ”hellittely”nimi)
Sukupuoli:
poika
Ikä:
17 ( 14.8.)
Pituus/paino:
181cm/67kg
Luokka:
2. luokka
Klikki:
rikkaat pennut
Seksuaalinen suuntautuminen:
bi-seksuaali, liian ujo tehdäkseen aloitteita
Kansalaisuus:
ranskalainen

Harrastukset:
viulunsoitto, lukeminen, leipominen, valokuvaaminen
Perhe:
vanhemmat, 10-vuotias pikkusisko ja 19-vuotias isoveli

Valinnaisaineet:
filosofia, psykologia, ranska

Luonne:
Nikitan ulkonäöstä voi päätellä jo jonkin verran siitä, millainen hän on. Poika on äärimmäisen ujo, hiljainen ja omassa rauhassaan viihtyvä nuorukainen, mutta yhtä lailla hän tulee myös toimeen melkeinpä kaikkien kanssa, vaikka tunteekin olonsa ahdistuneeksi suuressa ja vieraassa joukossa. Nikita inhoaa kaikenlaista väkivaltaa ja kiusantekoa ja hän haluaisi aina puolustaa kiusattuja tai muuten heikompia, joita kohtaan kaikki eivät osaa käyttäytyä kohteliaasti. Nikita on kuitenkin niin ujo, ettei hän aina uskalla mennä väliin ja tästä syystä hän poteekin usein huonoa omatuntoa ja kokee olevansa huono ihminen, kun ei uskalla tehdä mitään. Kokonsa puolesta Nikitaa vieroksutaan jonkin verran ja jotkut kiusaajat ovatkin kaikonneet paikalta heti kun ovat nähneet Nikitan lähestyvän. Totuus on kuitenkin se, ettei nuorukainen voisi ikinä satuttaa ketään ja hän luottaakin enemmän sanoihin kuin nyrkkeihin. Poika ei välitä, mikäli häntä satutetaan, mutta muiden ahdingon seuraaminen saa aina hänetkin tuntemaan olonsa huonoksi ja hän toivoisi voivansa tehdä enemmän. Nikitan yksi vahvimmista unelmista on se, että kaikki maailman ihmiset voisivat tulla toimeen keskenään ilman sotia tai väkivaltaisuuksia ja ettei kenenkään tarvitsisi olla yksin.

Nikita on ujoutensa lisäksi myös herkkä ja tunteellinen ja hän rakastaa kaikenlaisia romanttisia tarinoita ja elokuvia. Poika ei itke mielellään julkisesti, mutta hän liikuttuu helposti kauniista sanoista, onnellisista lopuista elokuvissa ja tuntee aitoa iloa siitä, jos hänen ystävillään ja läheisillään menee hyvin. Nikita kokee jonkin verran ulkonäköpaineita erityisesti pituutensa suhteen ja hän toivoisi olevansa joitakin senttejä lyhyempi. Pojan ollessa nuorempi häntä kiusattiin välillä, joka on osaltaan vaikuttanut Nikitan nykyiseen luonteeseen. Hän luottaa kyllä ihmisiin, mutta ei vain aina uskalla tehdä aloitteita sen suhteen, että ystävystyisi näiden kanssa. Mikäli Nikitan onnistuu kuitenkin saamaan ystäväkseen, voi olla varma, ettei poika tule pettämään tai aiheuttamaan ongelmia. Nikita on todella luotettava ja hän on aina valmiina kuuntelemaan ystäviensä murheita, vaikkei aina välttämättä löydäkään sopivia sanoja lohduttaakseen muita. Sen sijaan omista murheistaan poika ei mielellään puhu ääneen ja surullisena Nikitalla onkin tapana vetäytyä omiin oloihinsa ja pysytellä kaukana muista, sillä hän ei halua surullisen mielialansa vaikuttavan muihin.

Nikita on tietyllä tavalla miellyttämisenhaluinen ja hän kokee erityisesti vanhempiensa toiveet tärkeinä ja yrittää parhaansa mukaan tehdä päätöksensä näiden mielipiteiden mukaan. Nikita on myös melko helppo puhua ympäri, mutta mihinkään rikollisiin puuhiin hän ei missään tapauksessa suostu. Pojan varakkailla vanhemmilla on suuret odotukset lastensa tulevaisuudesta ja Nikita haluaisikin suoriutua koulustaan parhain mahdollisin arvosanoin, mutta pelkää päätyvänsä muiden silmätikuksi, mikäli tekisi niin. Lisäksi poikaa on aina silloin tällöin härnätty hänen varakkaiden vanhempiensa vuoksi, jotka ovat tuoneet hänet kouluun kalliilla autolla. Nikita itse ei koe minkäänlaista tarvetta mainostaa vanhempiensa varakkuutta ja hän ehkä hiukan häpeääkin sitä, että hänen perheensä on niin varakas.

Nikita ei ole kertaakaan elämänsä aikana seurustellut ja hän on edelleen vähän epävarma omista mieltymyksistään. Poika on sen verran ujo, ettei hän ole vielä uskaltanut tehdä aloitetta kenenkään kanssa, mutta on saattanut joitakin kertoja huomata ajattelevansa joistakin ihmisistä muutakin kuin vain ystävyyttä.

Pitää:
- Rauhallisesta musiikista
- Aurinkoisesta säästä
- Eläimistä, erityisesti kissoista
- Perheestään ja ystävistään
- Kirjoittamisesta
- Kaakaosta

Ei pidä:
- Väkivallasta
- Tappelemisesta
- Kylmyydestä
- Suurista ihmisjoukoista

Allergiat:
tuore omena (anafylaktisen shokin vaara), tomaatti, kiivi, kala, vilja (keliakia)

Ulkonäkö:
Nikitan ulkonäöstä puhuttaessa huomio kiinnittyy ensimmäisenä hänen pituuteensa. Poika on noin 180 senttinen ja painoa on pituuteen nähden sopiva määrä (67kg) vaikka joidenkin mielestä Nikkillä saisi olla enemmänkin lihaa luidensa ympärillä. Näkyviä lihaksia pojalla ei ole lainkaan, eikä hän oikeastaan ole missään vaiheessa halunnutkaan niitä, koska kokee moiset lähinnä turhaksi elvistelyksi. Lääkäreiden mukaan on myös mahdollista, että Nikita tulee kasvamaan edelleen.

Nikitan kasvonpiirteet ovat androgyynisen kauniit, eivätkä kaikki aina ensinäkemällä osaa sanoa, kumpaa sukupuolta hän edustaa. Vaikutelmaa korostaa entisestään nuorukaisen hyvin vaalea ja täysin virheetön iho sekä äidiltä perityt paksut ja tuuheat silmäripset. Varsinkin kesäaikaan pojan poskipäille muodostuu jonkin verran pisamia, jotka eivät kuitenkaan vaaleutensa vuoksi erotu kovin selvästi. Pojalla on suuret ja lempeännäköiset siniset silmät, joiden katseesta huokuu aina tietynlainen rauhallisuus. Silmiä kehystävät ripset korostavat silmien kokoa entisestään ja kaunistavat Nikitan piirteitä entisestään. Pojan hiukset ovat luonnostaan hyvin vaaleanruskeat, mutta hän on muutamia kertoja värjäillyt niitä ja pitäytynyt nyt toistaiseksi kirkkaanpunaisessa värissä ja olkapäillä yltävässä mallissa. Nikita ei kovin paljon tee hiuksiinsa minkäänlaisia kampauksia, mutta kuumimpina hellepäivinä hän saattaa nostaa hiuksensa korkeaksi poninhännäksi päälaelle tai laittaa vain osan hiuksista kiinni. Nikita ei meikkaa eikä käytä koruja, ellei satunnaisia kaulakoruja oteta lukuun. Pojan oikean käden keskisormessa on kuitenkin aina välillä ala-asteen aikana hankittu luokkasormus.

Nikita palelee ja vilustuu todella herkästi, joten varsinkin talviaikaan hänen täytyy turvautua useampiin vaatekerroksiin pysyäkseen lämpimänä. Pojan lempivärejä ovat valkoinen ja erilaiset pastellinsävyt, tärkeintä on kuitenkin se, etteivät vaatteet ole liian huomiota herättävät. Hupparit, pitkähihaiset t-paidat ja kauluspaidat yhdistettyinä farkkuihin, suoriin housuihin tai resorilahkeisiin housuihin ovat tyypillisimpiä vaatekappaleita, mutta shortseja Nikita inhoaa sydämensä pohjasta ja liikuntatunneilla poika käyttääkin vain ja ainoastaan kevyitä urheiluhousuja tai verkkareita. Nikita pyrkii pukeutumaan hillitysti niin, ettei hän sekoittele useita eri värejä keskenään, mutta silloin tällöin hän saattaa poiketa tavoistaan ja yhdistellä esimerkiksi valkoista ja vaaleanvihreää. Aurinkoisina päivinä Nikita käyttää mielellään joko lippistä tai huivia ja talviaikaan paksut pipot ovat ehdottomia, sillä muuten pojalta paleltuvat niin pää kuin korvatkin. Virallisissa tilaisuuksissa Nikita pukeutuu aina suoriin housuihin, liiveihin ja kauluspaitoihin ja tällöin normaalisti vaaleiden sävyjen rinnalla näkyy myös mustaa, tummansinistä ja harmaata. Kenkien puolelta Nikita käyttää eniten lenkkareita ja kevyitä kävelykenkiä.

Menneisyys:
Nikitan elämä on ollut hyvin tavanomaista. Hänen vanhemmillaan oli jo hänen syntyessään yksi lapsi, kaksivuotias poika, joka suhtautui uuteen veljeensä aluksi varauksella, mutta oppi hyvin nopeasti hyväksymään tämän perheen uudeksi jäseneksi. Varakkaat vanhemmat halusivat lasten opettelevan tiettyjä taitoja jo hyvin nuorena, minkä johdosta Nikitakin aloitti viulunsoiton ollessaan vasta viiden vuoden ikäinen. Hänen vanhempi veljensä puolestaan kävi laulutunneilla ja nuoremman siskon synnyttyä ja kasvettua sopivaan ikään tämä aloitti balettikoulun. Nikita oli jo lapsena ujo ja hiljainen ja hän suhtautui epävarmasti niin ikätovereihinsa kuin nuorempiin ja vanhempiinkin lapsiin. Sisarustensa kanssa hän tosin tuli aina hyvin toimeen, vaikka luonnollisesti sisarustenkin välillä syntyi aina välillä pieniä kiistoja, jotka kuitenkin sovittiin hyvin nopeasti. Isoveljensä opastuksella Nikita aloitti myös valokuvaharrastuksen ollessaan kolmentoista ja sen jälkeen hän on osallistunut joihinkin satunnaisiin valokuvauskilpailuihin ja sijoittunutkin pari kertaa.

Koulunsa Nikita aloitti seitsemänvuotiaana, joutuen jo heti ensimmäisen viikon aikana muiden lasten pilkan kohteeksi kun nämä huomasivat pojan tulevan kouluun hienolla autolla, hienoissa vaatteissa ja myös pojan jo tuohon aikaan normaalia suurempi pituus hämmensi hänen luokkatovereitaan. Koska Nikita oli jo tuolloin hyvin ujo, hän ei uskaltanut kummemmin tehdä aloitteita ja hakeutua muiden lasten seuraan, minkä vuoksi hän viettikin suurimman osan ala-asteajastaan omissa oloissaan, seuraten aina välillä muiden lasten ilonpitoa. Nikitaa kohtaan osoitettu kiusaaminen oli lähinnä henkistä, eikä häntä missään vaiheessa tönitty tai satutettu, mikä osaltaan saattoi johtua pojan pituudesta ja vahvanoloisesti ulkomuodosta.

Nikitan aloitellessa yläastetta, perhe muutti vanhempien työn perässä Ranskasta Amerikkaan, San Diegoon. Muuton piti aluksi olla vain väliaikainen, mutta kävikin niin, että vanhempien työpaikka muuttui vakituiseksi ja perhe päätti jäädä pysyvästi Amerikkaan. Uuden kielen ja kulttuurin oppiminen aiheutti paljon ongelmia nuorelle Nikitalle, eikä muiden lasten epäluuloisuus häntä kohtaan ainakaan auttanut asiaa. Uudessa koulussa Nikita unohdettiin kuitenkin melko nopeasti ja kun alkuinnostus oli mennyt ohi, poika jätettiin rauhaan, joskin joitakin lapsia tuntui erityisesti kiinnostavan, mistä poika tuli, mitä tämän vanhemmat tekivät työkseen ja minkälaisessa talossa hän asui. Yläaste sujui jossain määrin ala-astetta paremmin ja Nikitan onnistui saada muutama ystäväkin, joiden kanssa hän pitää yhteyttä vielä nykyäänkin, vaikka osa onkin jo muuttanut muualle.

Ensimmäisen lukukauden alussa Nikita tuli kiinnittäneeksi huomiota poikaan, jota hän oli seuraillut jo yläasteen aikana. Kyseinen poika tuntui olevan kiusaajien unelmakohde ja Nikita seurasi monta kertaa neuvottomana, miten poika ilmaantui tunneille pelokkaana ja ikään kuin piileskellen. Pari kertaa Nikita myös näki kiusaajat pojan kimpussa pilkkalauluineen, mutta kertaakaan hän ei uskaltanut mennä väliin, vaikka vähintään yhtä monta kertaa asiaa harkitsikin. Nikita seurasi tilannetta yläasteen loppuun asti, uskaltaen ehkä vain muutaman kerran vaihtaa jokusen sanan pojan kanssa.

Kun yläaste sitten päättyi, Nikitalle oli jo valmiiksi selvää mihin hän jatkaisi, sillä hänen vanhempansa olivat jo ennalta kehottaneet häntä valitsemaan lukion. Nikita teki niin kuin hänen vanhempansa halusivat. Ensimmäisellä kouluviikolla Nikitasta tuntui, ettei lukion raskas arki sopisi hänelle, mutta hän ei halunnut tuottaa vanhemmilleen pettymystä ja patisti itsensä vain jaksamaan. Ensimmäinen lukuvuosi sujui kutakuinkin hyvin, mutta muutosta pojan luonteeseen se ei erityisemmin tuonut. Nikita oli edelleen ujo ja varautunut. Nikita joutui vaihtamaan koulua ensimmäisen lukiovuotensa jälkeen silloisessa koulussaan todettujen sisäilmaongelmien vuoksi ja hänen vanhempansa katsoivat seuraavaksi parhaaksi vaihtoehdoksi Astoh High –nimisen koulun.

Satunnaisia faktoja:

Makuuhuone (toisin kuin kuvassa, kaikkien huonekalujen mustat/harmaat osat ovat valkoiset)

:: Nikitan ollessa hermostunut, pojan kädet alkavat vapista ja puhe muuttuu normaalia hiljaisemmaksi.
:: Nikita leipoo mielellään pienempiä leivonnaisia kuten keksejä, pullia ja piiraita, mutta hän on taitava myös täytekakkujen tekemisessä.

Kuvissa:
Charlie Einzigartig (VampireFreaks)