Miksi tytöille on niin vaikeaa ostaa syntymäpäivälahjaa?

Pojan vaatteet

Dominique "Nikita" Ariel Martel

Nikitan oli aina ollut hyvin vaikea käsittää sitä, miten hankalaa lahjojen, varsinkin syntymäpäivälahjojen, ostaminen tytölle saattoi olla. Toisaalta oli ehkä vähän helpompaa etsiä lahjaa 10-vuotiaalle pikkusiskolle kuin tyttöystävälle, vaikka perheenjäsen saattoikin paljon helpommin sanoa vastaan mikäli lahja ei ollutkaan mieluisa. Pikkusiskot olivat myös siinä mielessä hankalia, että nämä alkoivat jo monta viikkoa ennen varsinaista juhlapäivää puhua lahjatoiveistaan, joihin ei yksi pieni lista olisikaan riittänyt. Myös Nikitan sisko kuului tähän joukkoon ja tyttö olikin aloittanut jo lähes kuukautta ennen koota listaa lahjoista, jotka hänen oli ihan ehdottomasti saatava. Vanhemmat tietenkin kustantaisivat osan mutta Nikita halusi ihan jo isoveljen periaatteesta hoitaa itse oman osansa, siltikin, että tiesi sen varmasti olevan vaikeaa ja aikaa vievää.

Nikita huokaisi ja pöyhi hiuksiaan astuessaan ulos ties kuinka monennesta liikkeestä. Sen lisäksi että hän oli väsynyt ja nälkäinen, hän tunsi olonsa typeräksi vaeltaessaan lukuisia ja taas lukuisia lasten leluhyllyjä, löytämättä mitään sellaista, jota olisi voinut pikkusiskolleen hankkia. Ehkä hänen pitäisi vain luovuttaa ja kestää se saarna, jonka sisko tulisi varmasti pitämään kun ei saisikaan häneltä mitään. Punapää huokaisi uudestaan ja istuutui ensimmäiselle vastaantulevalle penkille. Monen tunnin kiertely alkoi jo hiljalleen vaatia veronsa ja poika ei olisi sillä hetkellä halunnut mitään niin paljon kuin vain unohtaa koko jutun ja lähteä kotiin. Mielensä perukoilla Nikita kuitenkin tiesi ettei voisi tehdä sitä, ei hän saattanut tuottaa siskolleen pettymystä.

Kirkkaansiniseltä taivaalta porottava aurinko häikäisi ja Nikita siristeli silmiään nähdäkseen mihin päin oli kävelemässä. Vastaan tuli ihmisiä painavien ostoskassien kanssa, jossain haukkui koira. Nikita tunsi päänsäryn tekevän tuloaan ja poika varjosti silmiään auringolta. Punapää oli niin ajatuksiinsa vajonnut, ettei hän tajunnut katsoa mihin oikein käveli. Lähestyvän auton äänekäs tööttäys kuitenkin palautti pojan hyvin nopeasti takaisin maanpinnalle ja hän perääntyi nolostuneena taaksepäin, tajuten epäonnekseen tönäisevänsä jotakuta niin tehdessään.