Ask For Answers

Radicalia ja Parisia ootellaan ;D

Hentoluinen nörttipoika pipo syvällä päässään asteli koulun ulko-ovista pihalle. Hän oli ikäväkseen sattunut samaan aikaan vessoihin Mirischin kanssa ja ja turpaanhan siinä oli tullut. Ei toinen ollut onneksi kerjennyt kuin pari lyöntiä iskeä. Ensimmäinen oli kohdistunut vatsaan ja toinen ikäväkseen poskeen. Ja tietenkin juuri sinä päivänä kun peiteväri ja puuteri oli jäänyt kotiin! Tietenkin siitä jäisi mustelma. Kipeä se ainakin oli ja varmasti jo turpoamassakin. Cody ei mustansilmän kanssa ollut aikonut enää tunneille lähteä, vaikka niitä oli vielä kolme jäljellä. Siinä pitäisi selittää mustelman syy ja se tarkoitti puhumista ja juoruamista. Sitä leimaa hän ei kaivannut enää itselleen. Ei kaiken muun paskan lisäksi. Nyt kun isoveli oli kaikenlisäksi ilmestynyt samaan kouluun, piti olla extravarovainen kaiken suhteen. Tuo ei saisi tietää mitään kiusaamisesta. Hän ei tahtonut huolestuttaa tuota tai vielä suuremmalla syyllä vanhempiaan. Noilla oli aina ollut kova työ valvoa veljeä. Nuo eivät tarvitsisi toista seurattavaa.

Poika oli laittanut isoveljelleen ovelana tekstiviestin. Hänellä oli muka päänsärkyä ja siksi hän lähtisi kesken päivän kotiin, eikä jäisi odottelemaan toista koulun jälkeen. Näin vältyttäisiin tuon näkemiseltä ja vanhemmat olisivat vielä monta tuntia töissä. Kaikki kerettäisiin hoitaa rauhassa kuntoon. Jäljet peittää ja vaikka toisille tehdä ruoka valmiiksi. Ruuan laitto oli niin kamalan kivaa, vaikka itse siihen ei saanutkaan koskea.

Cody oli ollut tavallisen väärässä, jos oli hetkeäkään kuvitellut pääsevänsä Parisista eroon laittamalla viestiä, että lähtisi kesken päivää kotiin päänsäryn takia.Oikeastaan se oli varma tapa saada isoveli kintereille. Vaikka poika oli viimeaikoina kovasti koittanut hillitä tarvettaan suojella nuorempaansa kaikelta mahdolliselta, oltiin kummasti häivytty tunnilta sinä punaisena sekuntina kun viesti oli saapunut. Englanninopettaja oli tuijottanut pitkään perään ja nyreää naamaa näyttäen kirjoittanut jotain nahkakantiseen vihkoonsa. Varmaanse määräsi kuukauden joka illaksi jälki-istuntoa. Tai yhdyskuntapalvelua.. Ehkä Paris joutuisi pyyhkimään taulun koko ensivuoden? Ja pesemään taulusienet? Ajatus ei ollut mukava, mutta sitä ehdittiinkin miettiä vasta siinä vaiheessa, kun jo viiletettiin pitkin käytäviä. Juokseminen oli suhteellisen vaikeaa, kun päällä oli farkut, jotka estivät lähes täysin verenkierron jaloissa, mutta roikkuivat perseestä pysyen ylhäällä vain niittivyön voimin, ja tennarit, joiden sateen vuoksi märät pohjat tuntuivat luisuvan koulun käytävillä joka suuntaan. Kerran meinattiin vetää lipat, mutta pelastauduttiin kapsahtamalla jonkun tuntemattoman tyttösen vahvoille käsivarsille. Se nauroi, eikä ihmekään. Paris näytti äärettömän typerältä luistellessaan ympäri käytäviä. Toisella kädellä pidettiin kiinni tummia hiuksia koristavasta piposta, ettei se vain unohtuisi matkalle, kuten koulureppu, joka makasi edelleen englanninluokan lattialla.

Matkalla kiskottiin korvanapit korvista ja jätettiin ne roikkumaan sähkönsinisen t-paidan kauluksesta. Juuri ennen ulko-ovea poika pysähtyi hetkeksi hengittämään ja katsoi oven ikkunan lävitse, kuinka pikkuveli laahusti pois koulun pihasta. Mustatukka ei halunnut näyttää siltä, että oli juossut koko koulun lävitse, joten koitti kovasti palauttaa hengityksensä normaaliin rytmiin. Tupakointi oli heikentänyt muutenkin heikkoa yleiskuntoa tuntuvasti, joten hetken aikaa köhittiin ja läähätettiin kuin joku vanha pappa, joka oli kävellyt portaat ylös. Käsikin nostettiin rintakehälle, jotta kaikki ohikulkijat olisivat katsoneet vielä vähän säälivämmin. Hengitystä ei ihan saatu tasaantumaan, ennen kun Parisin oli pakko kiirehtiä ulos saadakseen toisen kiinni ennen kotiovea.
"Cody! Cody hei venaa! Cody!" poika huuteli ja otti edelleen raskaasti puuskuttaen pari juoksuaskelta lisää. Hänen pitäisi tosiaan lopettaa tupakointi ja aloittaa kuntoilu.

COdy oli oikeasti luullut veljensä vain jäävän tunnille. Mutta nyt kun toisen ääni kuului perässä, oli kai loogista oikeastaan, ettei tuo ollut jäänyt. Tuo oli kouluun ilmestyttyään ollut jotenkin huolehtivampi... Mutta ei hän ollut uskonut tuon lähtevän kesken tunnilta! COdy kiristi askeliaan. Mitä hän nyt tekisi?! Ei hän tahtonut nyt näyttäytyä veljelleen! Ei todellakaan. Askelia kirittiin edelleen. Napit työnnettiin varovasti syvälle korviin. Hän voisi väittää kuunnelleen musiikkia ja eläytyen siihen nopeentamalla tahtia? Pipoa vedettiin syvemmälle päähän. Miten hän nyt selittäisi turvotuksen naamassa ja tummuvan kulvan? Kävelikö hän seinään? Kenties. Päähän oli voinut koskea niin kovaa, että näköä oli haitannut? Voi luoja...

Codyä hermostutti kamalasti ja päässä raksutti asiat. Käsiä tungettiin entistä syvemmälle taskuihin. Hän esittäisi ettei ollut kuullut eikä huomannut veljeään. Hänhän oli muutenkin aina silloin tällöin omissa maailmoissaan. Onneksi oli perjantai. Pärstä saisi rauhassa parantua, vaikka käyttihän Cody yleensäkin hieman peiteväriä naamassaan, vaikkakin juuri tänä päivänä sekin oli unohtunut. Poika kun oli jumittunut tietokoneelle chattaamaan ja meinannut myöhästyä.