Nouvelle Expérience

Otsikko ei varsinaisesti liity tähän mitenkään, mutta anygys c:


Kaleigh seisoi huoneensa kokovartalopeilin edessä ja laittoi yksinkertaiset nappikorvikset korviensa reikiin, vilkaisten sen jälkeen rentoa, mutta nättiä asukokonaisuuttaan. Kyllä näissä vaatteissa kehtasi mennä ystävän luokse vierailulle. Mietittyään hiuksiensa laittoa, hän päätti antaa pitkien kihariensa liehua vapaana. Ei hänen nyt tarvinnut miltään kauhean fiiniltä näyttää, joten neiti Sterling nappasi sängyn päädyssä lojuneen käsilaukkunsa mukaan ja lähti kävelemään rappusia alas, eteiseen. Hän sujautti ruskeat mokkaballeriinat jalkoihinsa. Molemmat vanhemmat olivat vielä töissä, mutta äiti oli tulossa muutaman tunnin sisällä kotiin joten hän jätti lapun keittiöön, jossa ilmoitti missä oli. Jottei äiti ihmettelisi minne hän oli mennyt. Jätettyään lapun hän lähti, lukiten oven perässään.

Tyttö hyppäsi pyöränsä satulaan ja lähti polkemaan hyvää tahtia keskustaa kohti, Kaleighin olisi tehnyt mieli lähteä matkaan rullaluistimien kanssa, mutta ei kuitenkaan viitsinyt. Hän ei voinut viipyä kovinkaan kauaa sillä Silverillä ei ollut kuulemma kuin muutama tunti aikaa, joten matkan taittamiseen ei kannattanut tuhlata turhaa tovea. Kaleigh olisi muuten ajanut autolla, mutta vanhemmilla oli perheen molemmat autot käytössään näinollen piti tyytyä pyörään. Mikä ei kyllä haitannut Kaylaa ollenkaan.

Maisemat vaihtuivat nopeasti kun polki reipasta tahtia, ja hyvän tovin kuluttua oli juuri oikean rakennuksen edessä.

Jätettyään pyöränsä jonnekin parkkiin, Kaleigh asteli kauniin kerrostalon aulaan ja painoi itselleen hissin. Ja siinä tuntuikin kestävän, tomera tyttö meinasi jo lähteä kävelemään rappusia pisin kun hissi viimeinkin vapautui. Hän astui sisälle ja painoi oikean kerroksen nappia. Ylös päästyään Kaleigh rupesi katsomaan huoneiden numeroja, mikäs noista se nyt taas olikaan. Kaleigh ei ollut varma muistiko Silverin asunnon numeroa oikein. Voi että, mikä hölmöläinen hän olikaan. Kaleighin takaraivossa koputteli tietyt numerot, mutta hän ei ollut kuitenkaan varma. Noh, kokeilen kerran ja jos se on väärä ovi, laitan viestiä Silverille. tyttö ajatteli ja sipsutti käytävää pisin.

No niin, tässä se oli, syteen tai saveen. Kaleigh pöyhi hieman hiuksiaan ja ojensi kättään summeria kohden, painaen sitä etusormellaan. Toivottavasti tämä oli nyt oikea asunto, ettei hän häiritsisi ketään ventovierasta. Odottaessaan avautuvaa ovea Kaleigh siirsi painonsa oikealta jalalta vasemmalle ja katseli vasta nyt rakennuksen sisustusta. ''Hmm... Kivan ja siistin näköinen paikka..'' tyttö puheli hiljaa itsekseen, vaikka eihän käytävällä paljon mitään katseltavaa edes ollut. Millainenkohan asunto Silverillä oli? Kaleigh oli nimittäin ensimmäistä kertaa tämän luona kylässä, eikä oikein tiennyt mitä odottaa.

//Ei mittee~ :-)))

”Jaksaa jaksaa! Vielä kymmenisen minuuttia, niin olemme perillä!” kannusti lenkkeilyasuun sonnustautunut jykevärakenteinen ja komea mieshenkilö vieressään hölkkäävälle platinablondille, joka luuli jo kuolevansa.
Jalat olivat aivan tunnottomat, tuntui kuin sitä hölkättäisiin ilman jalkoja ja jonkun vetäessä naruista. Hiki vain valui pitkin kasvoja ja jos hän olisi koira, roikkuisi kieli aivan varmasti täydessä pituudessa suun ulkopuolella ja kuolaa erittyisi aivan valtava määrä. Nyt se kuitenkin jouduttiin vain kiltisti nielemään kurkusta alas ja kiroamaan mielessä personal traineria. Miestä, joka ei näyttänyt olevan moksiskaan tästä ikuisuuksia kestäneestä lenkistä. Tuo oli aivan varmasti ollut Teräsmies edellisessä elämässään.
”Näetkö, talo häämöttää jo. Portaikko on vielä edessä, ennen kuin pääset piristävään suihkuun”, jaksoi mies toitottaa ja Silverin teki jo mieli pariin otteeseen pysähtyä paikoilleen vetämään henkeään, sekä valittamaan toisen olevan aivan hullu.
Hän ei nimittäin portaista tulisi selviytymään! Miten niihin uskaltaisi edes astua, kun jalat olivat jo valmiita amputointiin?
Poninhännälle nostetut etuhiukset hypähtelivät askeleiden tahtiin.

Sillä välin punapäinen nainen katseli levottomana rannekelloaan ja sen jälkeen vielä puhelimensa kelloa, unohtamatta kuitenkaan seinäkelloa. Jokainen kello näytti kuitenkin samaa. Häntä huolestutti. Tänään aikataulu oli päässyt vähän venymään, eikä Janet tulisi siitä pitämään, kunhan kuulisi. Varsinkaan, kun se oli hänen, ei Silverin vika. Mutta silti suojatun myöhässä oleminen oli hyvin stressaavaa.
Sitten ovisummeri ilmoitti jonkun saapuneen ja nainen ponnahti salamana ylös sohvalta. Hän avasi oven, mutta sen takaa ei ilmestynytkään viittä vaille nestehukkaan nääntyvä Silver, vaan joku ruskeahiuksinen tyttö. Aivan, Silver käyttäisi omia avaimiaan. Nainen tuijotti tuntematonta tyttöä hetken, kunnes muisti, että suojatti oli jotain maininnut naispuolisesta vierailijasta.
”Aa, olet varmaankin tullut tapaamaan Silveriä?” hän varmisti toiselta vielä varmuuden vuoksi. Eihän ketä tahansa päästettäisi sisään.

…. Kuolema 100 000 kerran. Artisti katsoi kauhulla portaita, joihin personal trainer jo kiirehti intoa puhkuen. Jos hän kaatuisi pärställeen, ei tuo olisi ottamassa häntä vastaan. Ei lähelläkään auttamassa. Aiai.. Tähänkö sitä nyt ollaan päädytty? Jos nivelsiteet menevät vielä kerran jalasta niin hän hirttäytyy pesuhuoneen suihkuverhoon.
Laiskoin askelin lähdettiin kapuamaan loputtoman näköistä portaikkoa. Jotain edellä hyppivä mies huuteli, mutta sitä ei mukamas kuultu. Sillä hetkellä haluttiin keskittyä vain ja ainoastaan siihen, että edes tunnettiin pieni kosketus jalkapohjassa, kun otettiin uusi askel korkeammalle portaalle. Miehenalku suunnitteli jo sitä, kuinka pääsisi pumppaamaan itsensä täyteen kylmää vettä ja sen jälkeen pesemään itsensä viileässä suihkussa. Kaleigh oli nimittäin tulossa ja toivottavasti oli enemmän kuin vähän myöhässä, koska olisi erittäin… Öö.. No, ehkä vähän nolon puoleista ilmestyä paikalle tämän näköisenä. Tytön näköisenä, kiitos pompulan, koska pinnejä ei ollut suostuttu laittamaan. Niiden kanssa hän olisi vielä enemmän näyttänyt tytöltä. Miksei saman tien vielä meikkiä naamaan ja työnnettäisi vessapaperia Kellyltä pöllittyihin rintaliiveihin?

Kuului avautuvan oven ääni, jolloin Kaleigh käänsi rintamasuuntansa suoraan eteenpäin, kunpa sieltä paljastuisi Silverin kasvot, voi kunpa sieltä paljastuisi Silverin kasvot eikä kenenkään vieraan. Vaan ei, ovensuussa seisoikin punatukkainen, suurinpiirtein keski-ikäinen nainen. Voi eeeiiiiiihhh.... Tässä kävi juuri niin kuin hän oli pelännytkin, hän oli muistanut väärin ja seisoi nyt väärän asunnon edessä. Kaleigh tunsi miten hänen poskiaan alkoi kuumottaa sillä häntä nolotti. ''Oi, päivää ja anteeksi häiriö. Taisin erehtyä asunnosta.'' kiharatukkainen sanoi pahoittelevasti ja loihti pienen hymyn huulilleen.

Juuri kun neitokainen oli kipittämässä karkuun, tuo aasialaispiirteinen nainen aukaisi sainaisen arkkunsa kysyen oliko hän tullut tapaamaan Silveriä. Eh? Eikö hän ollutkaan erehtynyt asunnosta? Luojan kiitos, nyt hän voisi huokaista helpotuksesta. ''Joo, tulin minä. Eikö hän ole vielä kotona?'' kysyttiin uteliaasti. Olikohan tuo Silverin äiti, täti tai vastaava?

Kellyksi esittäytynyt naishenkilö siirtyi sivummalle päästäen hänet sisälle. Eteiseen päästyään Kaleigh nosti olkalaukkunsa naulakon koukkuun roikkumaan ja riisui balleriinat jalastaan. Asteltuaan peremmälle asuntoon hän ryhtyi katselemaan paikkoja, ja voi että kun se oli hienon näköinen. Tyylikkäästi, mutta samalla kodikkaasti sisustettu. ''Jep, vuokra ei varmasti ole halvimmasta päästä..'' Leigh pohdiskeli ja vei kätensä selkänsä taakse, hän katseli rauhassa asuntoa kierrellen siellä hiljaksiin.
Liikaa tyttö ei kuitenkaan viitsinyt nuuskia, vaan päätti istuutua olohuoneeseen odottamaan. ''Oletko sinä Silverille jotain sukua?'' Kaleigh kysyi Kellyltä, sillä edes pieni small talk olisi mukavaa. Brunette nautti ihmisten valokuvien katselemisesta ja etsikin katseellaan valokuvia, mutta ei ainakaan huomannut yhtään. Miten harmi.

Hmm... Kylläpä sillä pahuksella kesti, tai sitten kellon viisarit vain matelivat. Hän oli kyllä tullut Silverin ilmoittamaan aikaan, mutta silti tätä ei näkynyt. Kaleigh katsoi kännykkänsä näyttöä tarkistaakseen kellon sillä häntä pakkasi ujostuttamaan vieraillessaan ystävien luona ensimmäistä kertaa, varsinkin jos kyseisen ystävän perhe oli kotona. Viimeinkin kuului lukossa kääntyvän avaimen ääni, jolloin Kaleigh nousi seisomaan ja sipsutti nopeasti eteistä kohden iloinen hymy huulillaan, mutta mikä näky häntä odottikaan. Läkähtymäisillään oleva Silver. Tytön silmät laajenivat asteen verran ja huulet menivät hämmästyksestä suppuun, ''Am, Silver, haluatko että tulen kuitenkin joskus paremmalla ajalla?'' Kayla kysyi pää kenossa.

Kun Kelly oli varmistunut siitä, ettei toinen ollut vaarallinen millään tavalla ja tosiaankin se tyttö, jonka oli määrä saapua heidän matalaan majaansa, esittäydyttiin ystävällisesti, ennen kuin toinen päästettiin sisään asuntoon. Tämän kysymys kuitenkin ohitettiin kokonaan. Eiköhän tyttö itsekin osannut päätellä vastauksen piakoin. Punapää sulki oven tytön perästä ja asteli sitten olohuoneeseen, istahtaen sohvalle.
Jälleen kerran vilkaistiin kelloa. Joka näytti taas pari lisäminuuttia menneen. Silverin onneksi tänään tällä ei ollut muuta ohjelmaa, joten tuon oli parasta hoitaa lenkki kunnialla. Ainakin personal trainer vaikutti mukavalta ja sen verran vankkaotteiselta mieheltä, ettei tämä antaisi suojatin laiskotella, niin kuin edellinen tuppasi tekemään. Ja se mies saikin kenkää hyvin nopeasti. Ei siis ollut ihmekään, miksi Silver oli pitänyt toisesta.
”Hm?” hymisi Kelly kysyvästi herättyään ajatuksistaan tytön esittäessä kysymyksen. ”En, mutta olen niin sanotusti hänen toinen perheensä.” vastaus tuli sujuvalla englannilla. Sellaisella, jollaista Silver ei yksinkertaisesti osannut. Ja sen vuoksi tämä olikin lähetetty Amerikkaan oppimaan sitä. Toivottavasti jääräpää kuitenkin oppisi jotain, eikä tämä reissu olisi ollut aivan turha.
Ja ilmeisesti tuo tyttö ei ollut tietoinen Silverin urasta. Eli jälleen kerran poikaparka sai selitellä.

Loputtomalta tuntuneen ikuisuuden jälkeen portaat oli vihdoinkin noustu ylös. Silloin vasta personal trainer –jonka nimeä hän ei ollut vaivautunut opettelemaan, hidasti vauhtinsa kävelyksi ja venytteli tyytyväisenä. Siinä missä Silver pakotti itsensä avaamaan kotioven avaimellaan ja työntymään siitä sisään eteiseen, johon rojahdettiinkin istumaan.
”Aaa… Mun jalat…” valitettiin hiljaa mandariinikiinaksi. Se kuitenkin loppui kuin seinään, kun huomattiin tutun neidon saapuneen paikalle. Silmät laajenivat pienoisesti ja suu puristettiin suppuun.
”Ei ei. Odota hetki, niin olen taas…” ja jälleen piti miettiä hetken sanaa englanniksi. Kirottu kieli. ”… voima… Voi helvetti..”
”Silver”, narisi Kelly olohuoneesta ja lopulta päätti liittyä nuorten seuraan eteiseen. Tosin sitten naisen huomio kiinnittyikin personal traineriin ja Silverin yli puikkelehdittiin aloittamaan pieni small talk tuon komean miehen kanssa. Lähinnä tiedusteltiin, kuinka suojatti oli käyttäytynyt ja kuinka toivottomassa kunnossa toinen oli.

Sitten kuuluikin pientä vinguntaa ja pian eteiseen juoksi pieni westienpentu, joka tosin ei osannut jarruttaa ajoissa ja törmäsi suoraan blondin herran jalkaan. Ruskeat silmät siirrettiin pentuun, jonka häntä vispasi ja tämä yritti koko ajan kavuta syliin.
”No hei sinullekin Daphne”, tervehdittiin lempeästi pentua, joka nostettiin syliin. Pentu jäikin siihen tyytyväisenä loikoilemaan rapsutusten alle, kunhan oli ensin muiskauttanut pari märkää suudelmaa ’emonsa’ poskeen.
”Aivan, sinähän et olekaan nähnyt Daphnea.” Silver sanoi brunetelle tytölle ja hymyili tälle ystävällisesti. Valkoinen karvapallo sylissä noustiin lopulta ylös lattialta ja vilkaistiin väliaikaismanageria, jolla näytti olevan parempaa tekemistä, kuin suojattinsa nestevajauksesta huolehtiminen. ”On siinä minulla manageri.” vielä tuhahdettiin mukamas paheksuvasti, kunnes katse siirrettiin tyttöön, jonka asukokonaisuutta tarkasteltiin. Ja nopeasti päästiin siihen lopputulokseen, että se miellytti silmää. Hänen mielialansa oli muutenkin kohentunut huimasti heti, kun Kaleigh oli osunut näköpiiriin.
”Käyn suihkussa, joten voit odottaa minun huoneessa sen aikaa”, tytölle viitottiin ja lähdettiin suuntaamaan omaa huonetta kohden. Kun sen luokse päästiin, ovi avattiin ja huoneeseen astuttiin sisään. Vaatekaapin luona pentu laskettiin sylistä ja kaapista kaivettiin puhtaat vaatteet. Daphne ei kuitenkaan näyttänyt pitävän lattialla olemisesta, joten tyttö hyppi artistin jalkaa vasten vaatien takaisin syliin. Silver kuitenkin ignoorasi pennun ja lähti sitten huoneesta, tosin Daphne juoksi hänen peräänsä.

Edes suihkussa ei saanut olla rauhassa, sillä pentu halusi ängetä sinnekin, joten siinä samalla pestiin tuokin. Pikasuihkun jälkeen kuivattiin itse nopeasti ja sitten keskityttiin kuivaamaan Daphnea, joka alkoi heti leikkiä pyyhkeellä. Totta kai siitä sitten tuli leikki-kuivaus-operaatio.
”Lopetahan jo hölmö”, pennulle naurahdettiin ja sitten Silver nappasi hiustenkuivaajan kaapista, jolla alkoi kuivalla pentua, joka yritti ottaa kiinni siitä tulevaa ilmavirtaa suullaan.

Toisesta perheestä? Kaleigh räpäytteli ymmärtämättömänä ripsiään, mutta nyökytteli päätään hyväksyvästi. Oliko kyse kenties sijaisperheen äidistä? Varmaan jotain sen tyylistä, mitä muutakaan se voisi tarkoittaa. Tyttö pohti ja päätti kysyä sitä sitten Silveriltä itseltään, kunhan tämä vain joskus pääsisi tulemaan. Kellyä hän ei viitsinyt häiritä enempää.

Kaleigh puolittain hypähteli toisen valitusta kohden. Silverin puhuma kieli kuullosti hauskalta, vaikka hän ei ymmärtänytkään siitä yhtään mitään. Äänensävystä päätellen toinen taisi valitella jotain, tai oli tyytymätön johonkin.
Mitä kummaa pojalle oli oikein tehty kun tuo aivan raatona? Voi toista. Kay ei kuitenkaan voinut olla naurahtamatta Silverin töksähtelevälle englannille, se vain oli jotenkin lutusta. ''Voimissasi?'' Tyttö kysyi täydentävästi ja loihti aurinkoisen hymyn huulilleen. ''Hyvä on.'' Päätä nyökäytettiin.

Vihertävänruskeat silmät havaitsivat nyt lumenvalkean koiranpennun, joka oli niiin suloinen näky että voi eih. Sydänhän tässä suli! Kaleighin huulet vääntyivät väkisinkin ylös, vaikka hän yrittikin hillitä intoiluaan jolloin lopputulos oli yhteen vääntyneet huulet joiden pielet olivat kaartuneet ylöspäin. Mitenköhän tyhmältä hän mahtoi juuri nyt näyttää? ''En olekaan, mutta ompa se suloinen'' Kaleigh kujersi. ''Tiedän, että se on kliseisesti sanottu.'' Daphne oli juuri sellainen jonka kanssa voisi leikkiä vaikka koko päivän, Kaleighin teki niin mieli silittää pentua mutta hän kuitenkin hillitsi itsensä.

Kaleigh seurasi perässä ja Silverin mentyä suihkuun, utelias tyttönen ryhtyi käymään läpi nuorukaisen huonetta. Hmm, joko saman kokoinen tai sitten hieman isompi kuin hänen oma huoneensa. Kaleigh oikoi hieman paitaansa ja istahti sitten istumaan lootusasentoon Silverin sängyn päälle. Aikansa kuluksi tämä ryhtyi letittämään hiuksiaan kahdelle palmikolle, eivät ne kuitenkaan kauaa pysyisi kun hänellä ei kerran ollut pampuloita mukana. Saatuaan ne valmiiksi brunette ryhtyi katselemaan jalkojaan, olikohan hän hieman tökerö kun tallusteli toisen kodissa paljain jaloin? Toivottavasti se ei kuitenkaan häirinnyt Kellyä tai Silveriä.

Hmm, Silverillä oli kyllä hieno näköala. Täältähän näki ihan merelle saakka.

Lopulta, kun pentu oli saatu kuivattua hiustenkuivaajan voimin, päätyi Silver itsekin kuivaamaan hiuksensa sille. Tämän jälkeen pestiin naama kaikenmaailman puhdistusaineilla sun muilla. Kelly oli nimittäin jaksanut monesti toitottaa, että artistin imagoon kuului hyvä iho, eikä kukaan haluaisi katsella huonoihoista laulajaa. Mutta nainen oli tainnut unohtaa, että nykyään kaikki voitiin peittää meikillä ja muokata pois tietokoneella. No, mikä Silver oli väliaikaista manageriaan vastaan kapinoimaan tässä asiassa?
Vielä lopuksi herra puki ylleen ja asetti sekä omansa, että Daphnen pyyhkeet kuivumaan ja odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Sitten jo syliin kerjäävä pentu nostettiin lattialta syliin, poistuttiin pesuhuoneesta ja laahustettiin omaan huoneeseen.
”Olen pahoillani. Huoneeni on vähän sotkuinen”, herra pahoitteli huomattuaan kirjakasan levinneen lattialla. Ja samassa olivat myös sudokukirjat ja ristikkolehdet. Silver ei silti niitä vaivautunut pinoamaan siistiksi pinoksi vaan marssi kirjoituspöytänsä luo ja käynnisti koneensa. Hänellä oli pahana tapana käydä Twitterissä, joka kolmas minuutti.

Kaleighin viereen istahdettiin sängyllä ja Daphnen annettiin hipsiä sylistä pehmeälle sängylle haistelemaan uutta tuttavuutta. Silver tiesi enemmän kuin hyvin, ettei koiraa saanut opettaa olemaan sängyssä, mutta antaa mennä tämän kerran. Haisteluiden päätyttyä Daphne asettui istumaan kahden nuoren väliin, katsellen ympärilleen ja väännellen korviaan kuulostellessaan huonetta.
”Daphne”, artisti sanoi siirappisella äänellä koiralleen, joka käänsi katseensa kutsujaansa ja alkoi heiluttaa häntäänsä, sekä laski korvansa, kun Silver aloitti pienen lässyttämisen ja hymyilemisen. Joka houkutti niin paljon pentua, että tämä kapusi miehenalun syliin ja tavoitteli kasvoja antaakseen pari suudelmaa.
”Haluatko pitää Daphnea?” pari suukkoa koiralta saanut Silver kysäisi neidolta ja ojensi häntäänsä heiluttavaa pentua Kaleighia kohden.

”Älä muuten välitä Kellysta. Hän on niin omistautunut managerin työlleen, ettei kauheasti pidä, kun kutsun tuttuja täällä käymään. Jos hänellä olisi valtuudet, hän suorittaisi kaikkien taustatutkimukset, ennen kuin päästäisi sisään ovesta.” Silver kertoi huvittuneena. Niinpä niin. Kelly nyt oli sellainen ylihuolehtiva kanaemo.

Kaleigh oli kyllä kiinnittänyt huomionsa levanneeseen kirjapinoon, muttei ollut mieltänyt sitä varsinaisesti sotkuksi. ''Mitäpäs tuosta.'' tyttö vastasi pirteällä äänensävyllä ja otti hieman naisellisemman asennon sängyllä, siirtämällä sirot jalkansa vinottain kroppansa viereen. Samalla rypistynyttä paitaa suoristettiin liu'uttamalla kämmeniään sitä vasten. Hän katsoi kun Silver asteli suoraan konelle ja käynnisti sen, eikä voinut olla mutristamatta huuliaan. 'Ei kai hän nyt aio ruveta dataamaan?' Kaleigh ajatteli, mutta onneksi ei sentään. Nuorukainen tuli heti sen jälkeen istumaan hänen vierelleen, ja sai osakseen hymyn. Voih, kun Daphne oli niin suloinen! Tytön mielessä kävi houkutteleva ajatus pennun hukuttamisesta suukkoihin ja rapsutuksiin, mutta ehkäpä hänen kannattaisi suosiolla hillitä itsensä.

Hih. Silver oli jotenkin söötti lässyttäessään koiranpennulleen, eikä kiharatukkainen voinut olla hymyilemättä. Hänkin haluaisi koiran, mutta tulisi sellaisen saamaan korkeintaan silloin kun tulisi aika muuttaa omaan asuntoon. Mikä ei ollut edessä ihan lähiaikoina.
Kaleigh laitti ihastuksissaan sormenpäänsä yhdeen ja ojensi kätensä sitten Daphnea kohti, ''Mielelläni.'' tyttö sanoi kujertaen. Hän laski koiranpennun syliinsä ja rapsutteli hymyssäsuin sen pehmeää vatsaa. Kaleigh ei voinut olla kikattamatta Daphnen jalkojen villille vipatukselle, niin kertakaikkisen suloista.

''Managerin?'' Sen sanan kuultuaan tyttö nosti kysyvän katseensa koiranpennusta aasialaissyntyiseen poikaan, ja räpäytti muutaman kerran tummia ripsiään. Kaleigh rupesi hämmentyneenä pohtimaan, oliko Silver kertonut joskus olevansa julkisuuden henkilö. Se oli todennäköisin syy, sillä kuka tavallinen pulliainen nyt manageria tarvitsisi? Hän oli kuitenkin sataprosenttisen varma tämän olevan ensimmäinen kerta kun kuuli Silverin puhuvan managerista. ''Jos sinulla on kerran manageri, niin mitä oikein teet?'' Tyttö kysyi, jatkaen hajamielisesti Daphen rapsuttelemista, huomio oli kuitenki tämän omistajassa. Nyt hänen pohjaton uteliaisuutensa oli herännyt, ja tiedonhalu vaivaisi niin kauan kunnes vaaleatukkainen poika olisi kertonut koko jutun.
Tuskin se mikään salaisuus oli, sillä jos olisi, niin Silver ei olisi maininnut halaistua sanaakaan mistään managerista. Kaleighin arvaus pyöri näyttelijän ja laulajan välillä, lähinnä siksi ettei hänelle tullut muita vaihtoehtoja mieleen.