...kun bussin viimeisen vuoksi mä juossut en

Gillian Banks oli hetki sitten astellut sisään ostoskeskukseen, ja päätyi istumaan aulan keskellä sijaitsevan suihkulähteen tapaisen reunukselle odottelemaan ystäväänsä Madeline Colemania. Tiedossa shoppailua hyvän ystävän kanssa, viimeinkin - ah, ihanaa! Olikin kulunut jo tarpeeksi aikaa siitä, kun Gillian oli päässyt yhtään kenenkään kanssa shoppailemaan, tai notkumaan ostarille muutenkaan. Läksyt ja vuosittaiset lääkärikäynnit olivat vieneet Gillianin mielestä liikaakin hänen vapaa-aikaansa, vaikka tokihan ne olivat vain hänen parhaakseen. Silti ne muutamat iltapäivät kavereiden ulottumattomissa turhauttivat nuorta naista, joka olisi tahtonut viettää kaiken mahdollisen läksyiltä jäävän aikansa kavereiden parissa. Ehkä nyt oireet pitäytyisivät kuitenkin jonkin aikaa poissa, ja sehän oli tietenkin hyvä, varsinkin nyt Maddien kanssa. Toiset säikkyivät oireita enemmän, toiset vähemmän, mutta Gillian ei antanut sen vaikuttaa ystävyyssuhteisiinsa. Jos hän kerran oli jo saanut useita ystäviä tourettesta huolimatta, niin ei hän heitä alkaisi karsia pienten asioiden takia.

Gillian istuskeli rennosti ja katseli ympärilleen, ja vilkaisi seinällä olevaa kelloa. Maddien pitäisi olla kohta täällä, mutta olihan hän itsekin ehkä hiukan ajoissa. Kellosta brunette siirsi katseensa alas, ja vilkuili ohitse kulkevia ihmisiä. Oli joitakin tuttuja naamoja koulusta, totta kai - missäs muualla teinit viettäisivät aikaansa koulupäivien jälkeen, kuin ostarilla? No, olihan se yksi monista paikoista.
Gillian jäi seuraamaan katseellaan paria ilmiselvästi urheilijapoikaa, sen verran hyväkroppaisia nuo olivat - noista olisi kyllä voinut mainita Maddielle, jos tyttö vain olisi ollut sillä hetkellä paikalla. Mutta ehtisipähän noita bongailla myöhemminkin päivän aikana, ja kenties samat tyypit voisivat tulla vielä vastaankin.

Tyttönen siirsi katseensa pois nuorukaisista ja katseli jälleen ihmisvilinää. Erilaisia ihmisiä virtasi kauppoihin ja pois, ja silloin tällöin hän nyökkäsi tervehdykseksi jollekin tutulle. Pari tuntematonta nuorta poikaa katseli häntä vähän pidempään, hän huomasi. Näyttiköhän hän jotenkin hassulta - ei hän tosiaan ollut panostanut päivän pukeutumiseen normaalia enempää. Hiuksensa olivat normaalisti, siististi auki, ja päällään hänellä oli valkoinen toppi ja tavalliset siniset farkut. Hänen laukkunsa päällä lepäsi musta kangastakki. Nopeasti Gillian vilkaisi alas - kyllä, hänellä oli rintaliivitkin päällä, eli siitä nyt ei voinut olla kysymys. Hän nosti katseensa takaisin poikiin, ja huomasi toisen loihtivan kasvoilleen hymyn, ja iskevän silmää. Gillian häkeltyi, mutta hymyili takaisin. Samassa pojat lähtivät kävelemään poispäin, ja Gillian sai tilaisuuden vilkaista, oliko se juuri hän, kelle poika oli hymyillyt. Ainakaan lähettyvillä ei ollut ketään sellaista, jolle poika olisi saattanut vinkata, joten ehkä se olikin hän. Heh, mukavaa saada huomiota vaihteeksi.
Gillian vilkaisi jälleen kelloaan, ja odotteli vielä hetken hymy huulillaan.

Madeline riensi kohti ostaria hieman hermostuneena, hän oli aavistuksen myöhässä tapaamisestaan Gillianin kanssa. Nörttityttö harvoin oli myöhässä mistään, mutta tällä kertaa hän oli joutunut lähtemään matkaan skootterinsa sijasta bussilla joka oli sitten juuttunut ruuhkaan. Bussit ahdistivat Maddieta, mutta hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin valita kyseinen matkustustapa, sillä hänen skootterinsa ei ollut lähtenyt käyntiin aamulla.

Tyttö oli pukeutunut täysin tavallisiin vaaleansinisiin farkkuihin, valkoiseen toppiin ja kevyeeseen, beigenväriseen puuvillajakkuun. Kenkinä hänellä oli converset ja hiukset oli sitaistu nopealle nutturalle. Mukana hänellä oli äidiltä lainattu aito Guccin kermanvärinen nahkakäsilaukku. Merkkituotteita tytöllä itsellään ei ollut yhtään kappaletta omassa kaapissaan, sillä Maddie ei koskaan pukeutunut huomiotaherättävästi tai erikoisen naisellisesti, hän piti hyvin tavallisista vaatteista, jotka useimmin olivat menneet jo muodista pari vuotta sitten. Äidiltään hän saattoi kuitenkin lainailla laadukkaita laukkuja tai satunnaisia vaatekappaleita sille päälle sattuessaan.

Madeline kipitti kohti suihkulähdettä jonka reunalla näki jo ystävänsä istuvan. Tyttö tunsi itsensä onnekkaaksi ajatellessaan ystäväänsä, hän oli pitkään ollut yksinäinen parhaan ystävänsä muutettua pois kaupungista ja oli jo ajatellut ettei enää löytäisi uutta hyvää ystävää. Hän oli kuitenkin tavannut Gillianin pari kuukautta sitten ja ystävystynyt tämän kanssa aika nopeasti. Aluksi Maddie oli hieman säikkynyt ystävänsä tourettea, mutta nyt hän oli jo tottunut siihen, ainakin suurimmilta osin.
"Moi!" tyttö huudahti tullessaan kohti suihkulähdettä. Madeline istahti ystävänsä viereen ja hengähti syvään. Hän oli kiitänyt bussipysäkiltä ostarille aikamoista vauhtia, pieni hengähdystauko kelpasi mainiosti.
"Mitä sä aattelit että me tehtäisiin tänään?" vaaleaverikkö kysyi ystävältään hymyillen. Hän itse oli suunnitellut ostavansa alusvaatteita ja ehkäpä uuden paidan, mutta sen isompia suunnitelmia hänellä ei ollut.
"Mulla ei ainakaan oo mitään tarkkaa kohdetta mikä pitäis saada ostettua", Maddie lisäsi, tonki laukustaan minttupastillirasian ja sujautti yhden suuhunsa.
"Haluutko?" hän ojensi rasiaa kohti Gilliania. Madeline löysi usein pieniä herkkuja joista innostui kovasti, tämän viikon alussa hän oli bongannut alennuksessa olevia pastilleja, ostanut pari rasiaa ja ihastunut mintunmakuun.

Pian Gillian huomasi ystävänsä saapuvan ja heilautti tälle kättään jo kauempaa, ja tokaisi vielä "Moi", kun tyttö istahti hänen vierelleen. "Kiva laukku", hän lisäsi vielä ja puuskahti tavan vuoksi, kuin olisi itsekin juuri kipittänyt kovaa vauhtia pitkin käytäviä.
"Ei mulla mitään erityistä ole tällä kertaa, mutta sain vähän ylimääräistä viikkorahaa tänään, ihan shoppailua varten", Gillian selitti iloisesti - pitkästä aikaa hänellä oli todellakin jotakin ylimääräistä käytettävänään. Kyllähän vanhemmat kouluun liittyvät kulut maksoivat, mutta ilman työtä tytöllä ei juuri omaa rahaa käytettävinään ollut viikkorahan lisäksi, ja sitä hän vaivoin osasi säästää. Oli hänellä nytkin parikymppiä säästössä, mutta niillä ei juuri mitään shoppailtu.
"Kiitti", tyttö sanoi napatessaan ystävältään pastillin suuhunsa. Hän imeskeli sitä mietteliäänä hetkisen, ja pohti vaihtoehtoja ostarilla.

"Jos ihan vain kierrellään ekaksi kaupoissa?" Gillian ehdotti sitten, ja antoi katseensa kiertää ympäri ostaria. "Varmaan jotain kivaa voisi löytyä ihan katselemallakin. Ikkunaostoksia tietenkin voi tehdä", hän mietiskeli ja hymähti sitten hymyillen, kun bongasi aiemmat poitsut rappusista norkoilemasta, "ja silmänruokaakin vaikuttaisi riittävän, katohan tonne", hän lisäsi sitten ja nyökkäsi poikiin päin.
Gillian ei voinut olla huomaamatta, että myös pojat vilkuilivat heihin päin, ja nyt useampikin heistä oli kiinnittänyt huomionsa tyttökaksikkoon. Gillian oli iloinen siitä, että selvästi myös Madeline oli kiinnittänyt jonkun pojan huomion.
Gillian katsahti poikiin vielä huolettomasti, hymyili ja heilautti hiuksiaan näyttävästi kääntäessään katseensa jälleen Madelineen.
"Ruuasta puheenollen, onko sulla muuten nälkä, koska oot viimeksi syönyt?"

"Kiitti", Maddie hymyili Gillianin kehuttua hänen laukkuaan. "Oikeastaan sen on kyllä äidin, mutta..." tyttö virnisti, Fran tuskin huomaisi, vaikkei Madeline palauttaisi laukkua koskaan, niin monta merkkilaukkua naisen kaapista löytyi.
"Okei, joo... Mulla oli hiukan suunnitelmissa että voisin ostaa alusvaatteita ja ehkä paidankin, mutta ei mitään pakollista ostamista oo, joten kierrellään vaan ja katotaan jos jostain löytyis jotain ostamisen arvoista", Maddie vilkuili ympärilleen miettien mihin kauppaan sitä suunnistaisi ensimmäiseksi. Hän ei ollut mikään himoshoppaaja, oikeastaan tyttö ei edes liiemmin välittänyt koko touhusta, hän kävi ostoksilla lähinnä vain siksi, että uusia vaatteita ja tarvikkeita oli aina välillä pakko hankkia. Shoppailu ei ollut hänelle ollenkaan sellainen intohimo mitä se oli monille hänen ikäisilleen tytöille.

"Mulla on onneksi rahaa ihan tarpeeksi hiukan isompiinkin ostoksiin, löysin eilen vanhan hupparini taskusta 50 dollaria, mikä oli todellinen yllätys, en ollenkaan muista mistä oon sen saanut. Lisäks mulla oli mun viikkorahoista tallella lähes kuuskymppiä", tyttö höpisi ystävälleen iloisesti. Eivät Colemanit olleet mitenkään rikasta väkeä, mutta he tulivat ihan hyvin toimeen ja rahaa jäi joskus hieman yli tavallisten tarpeiden. Madeline oli myös hyvinkin säästäväinen, häneltä harvemmin lipsahti rahaa johonkin enemmän kuin oli tarkoitus. Toki Maddiekin joskus piti siitä, että sai ostaa jotain kallista vaikka olikin tarkka varoistaan.

Maddie vilkaisi Gillianin osoittamaan suuntaan, portailla norkoili useampia heidän ikäisiään poikia, yhden pojista Madeline tunnisti koulutoverikseen, muutkin saattoivat toki olla samasta koulusta, mutta tyttö ei heitä äkkiseltään tunnistanut.
"Tunnetko sä nuo tyypit?" Maddie kysyi hiljaa kaveriltaan. Hän ei ollut sitä tyyppiä joka oli jatkuvasti tuijottelemassa poikien perään, tyttö oli siihen liian ujo. Madelinea hävetti vietävästi, jos joku hyvännäköinen poika huomasi hänen katseensa. Ei kukaan häneen yleensä kiinnittänyt huomiota, ellei sitten halunnut jotain.
"Ruokaa? No mikä ettei... Söin kotona lähtiessäni yhden kanaleivän, mutta kyllä ainakin jotain pientä mahtuisi..." Maddie piti ruoasta, hän söi joskus silloinkin kun hänellä ei ollut nälkä, usein tytöllä oli myös mielihaluja tiettyihin ruokiin ja sitten piti välttämättä kyseistä ruokaa saada. Nörttityttö oli lähiaikoina hieman pelännyt lihoavansa, mutta onneksi kiloja ei ollut karttunut ainakaan näkyvästi.

"Wow", Gillian tuhahti ihmeissään kun Maddie kertoi taskustaan löytyneestä viisikymppisestä - kylläpä hänellekin kelpaisivat tuollaiset yllätykset! Pari kertaa hänkin oli toki löytänyt kadulta tai koulun lattialta dollarin tai pari, mutta harvoin sitä nyt vitosta isompia summia sai kuin ihmeen kaupalla käsiinsä.
"En mä niitä tunne", tyttö vastasi hetken päästä toisen kysymykseen, "mut ne on vilkuilleet jotain sen aikaa kun täällä oon ollut. Ja täytyy myöntää, että saatoin itsekin jo vähän vilkuilla niitä..." Gillian punastui ja vilkaisi taas poikien suuntaan hymyillen. Hän epäröi, tarkoittiko poikien katseet jotain, vai oliko ne vaan tavallisia tyttöjen vilkuilikatseita, mutta eipä hän voinut olla ajattelematta, kuinka mukavaa olisi seurustella oikeasti jonkun kanssa. Olihan hänellä joitakin säätöjä ollut, mutta ei niitä juuri seurusteluksi voinut sanoa. Gillian arveli, että Maddiekin tarvitsisi kunnon sysäyksen poikien maailmaan, ja ehkäpä tässä olisi tilaisuus?
Pojat lähtivät kulkemaan taas toiseen suuntaan, ja Gilliankin käänsi katseensa takaisin Maddieen.

"Ookei, vois jossain kohtaa sit vaikka haukatakin jotain, mut eka vois ihan kierrellä ympäriinsä, eikö niin?"
Gillian mietti, mikä tänään maistuisi - patonki, toast tai muu sellainen kenties? Tänään hän ei ollut lainkaan pizza-tuulella, eikä nyt ollut minkään muunkaan raskaan ja rasvaisen perään. Eiköhän sitä pärjäisi kotipäivälliseen asti pienemmälläkin aterialla.
"Noh, eiköhän sitten mennä etsimään jotain kivaa?" hän lausahti iloisesti ja nousi seisomaan. "Pitäiskö alottaa ihan järkässä ja mennä vaikka tohon tossa ekana?" hän kysäisi sitten ja nyökkäsi aivan vieressa olevaa vaatekauppaa kohti. Tuosta kaupasta hän oli ennenkin ostanut vaatteita, eikä siellä nyt liian kallistakaan ollut. Varmasti sieltä voisi mahdollisesti tälläkin kertaa löytää jotain mukavaa, varsinkin jos löytäisi jotain alennuksesta.

Madeline ihmetteli hieman miten Gillian uskalsi avoimesti katsella poikia, vaikkei edes tuntenut heitä. Maddie itse oli aivan liian epäluuloinen voidakseen edes yrittää flirttailla tai vilkuilla tuntemattomia poikia. Kyllähän hänkin katseli mukavannäköisiä nuoria miehiä, mutta yleensä käänsi katseensa visusti pois, jos tuli huomatuksi.
"Joo, katellaan vaan ensin kauppoja", tyttö totesi ja mietiskeli, että kyllähän hän voisi ihan mielellään jättää ruoan välistäkin, ei hänen ollut pakko syödä... Mutta tietysti ostoskierroksella joku herkullinen ruokapaikka löytyisi, eikä hän voisi vastustaa kiusausta, varsinkaan jos Gilliankin halusi syödä.
Gillianin noustua seisoman, Maddie seurasi esimerkkiä ja vilkuili lähimpänä olevaa putiikkia. Se vaikutti ihan mielenkiintoiselta, mikseivät he voisi siitä aloittaa.
"Mennään vaan tonne, se vaikuttaa ihan hyvältä paikalta", Madeline lähti jo suunnistamaan kohti kauppaa, hän ei ollut ennen tainnut sieltä mitään ostaa, mutta ihan kiva paikkaan olisi tutustua.

"Mä oon niin huono löytämään vaatteita jotka sopivat päälle ja joista vielä tykkäisin..." Maddie oli jämähtänyt alevaatteita tarjoavan vaaterekin luo ja nosteli sieltä satunnaisia puseroita.
"Tämäkin on ihan kaamee..." tyttö mutisi vilkuillen puolipitkät hihat omaavaa rypytettyä paitaa. Hänelle tuntuivat sopivan juuri ne vaatteet, jotka eivät miellyttäneet hänen värimakuaan tai eivät olleet hänen mielestään mukavia yllä.
"Onneks ainakin alusvaatteista löytää sopivia", Maddie tokaisi purjehtiessaan kohti alusvaateosastoa. Hän piti alusvaatteiden shoppailusta ja joskus hän oli ostanut jopa melko seksikkäitä alusasuja. Hieman nörttityttöä hävetti viedä kassalle pitsialkkareita, mutta niihin pukeutuminen toi hänelle aina välillä miellyttävämmän ja kauniimman olon, vaikkei niitä kukaan muu nähnytkään.

Siinä hypistellessään erilaisia alusvaatteita, Maddie alkoi kerätä käsivarrelleen muutamia vaihtoehtoja. Hetken tyttö mietti olisi outoa kysyä kaverilta mielipidettä pöksyistä, mutta hän kuitenkin päätti nostaa alkkarit Gillianin näkyville. Naisiahan tässä kummatkin oltiin ja samantyyppisiä housuja käytettiin.
"Miltä nää näyttää?" Madeline kohotti punaisia, valkoisin palloin kuvioituja hipsterpöksyjä kohti ystäväänsä.

Gillian alkoi tutkia farkkuja pöydällä, kun Maddie jäi viereisen alerekin luo. Hän vilkuili samalla Maddieta ja sitä, millaisia vaatteita hän katseli. Hän naurahti tytön esimerkille kaameasta paidasta, tosiaan, ei hän kyllä itsekään tuota päälleen vetäisi. Ei käynyt ihan hänen makuunsa, sen sijaan hän oli tainnut nähdä juuri tuollaisen paidan jonkun tytön päällä koulussa.
Brunette jätti farkut sikseen ja asteli Maddien luo tutkimaan alevaatteita, kyllä niistäkin sentään jotain saattoi löytää, varsinkin kun ei ollut paljon rahaa käytettävissä. Silloin hieman oudommatkin vaatteet tuntuivat sopivan hänelle, kunhan ne sopivat hänen budjettiinsa. Ja saattoihan vaatteita itse tuunaillakin - oli hän joitakin kertoja saksinut mauttomia pitsikoristuksia paidoista, ja ommennut vaikkapa kangasrusetin muuten niin tylsään toppiin antamaan pientä säväytystä. Siihen hänen kädentaitonsa jäivätkin, mutta eipä hän ollut sen enempää tähän mennessä kaivannut.

Gillian kaiveli alerekkiä hetkisen, ja löysikin lopulta omaa kokoaan olevan petrolinsinisen printtipaidan - ihan tyylikäshän se oli. Ja vain viisi dollaria! Tyytyväisenä tyttö asetti paidan käsivarrelleen - ei hän siltä malttanut sovittaa, se oli kuitenkin hänen kokoaan, joten se sopisi varmasti. Hän huomasi sitten Maddien suuntaavan kaupassa toisaalle, ja lähti tämän perään. Häntä hymyilytti, kuinka Maddie meni heistä ensimmäisenä alusvaateosastolle, vaikka joskus tyttöä saattoi joutua raahaamaan väkisin hieman rohkeampiin juttuihin - alusvaateosasto se vasta jännä olikin, yeah right. Hän alkoi selailla alusvaatteita, ja mietiskeli, mahtoiko häneltä puuttua jonkinlaiset alkkarit esimerkiksi.
"Voi, noihan on ihan mielettömän suloset!" Gillian hihkaisi ja katseli pää kallellaan hymyillen Maddien esille nostamia alkkareita. Ei ehkä hänen itsensä tyylisiä, mutta Maddien nyt osasi kuvitella käyttävän juuri tuollaisia alusvaatteita.
"Noilla vielä isket jonkun", Gillian sanoi hiljaa ja iski silmää ystävälleen. "Tai eiks nää ois ihan supermakeet", Gillian naurahti ja nosti esille suurikokoiset beiget mummopöksyt. "Tai ehkä nää onkin enemmän mun tyyliä, joo!" hän jatkoi ja kikatti, mutta työnsi kyseiset pöksyt takaisin hyllyyn, ja huomasi saaneensa paheksuvia katseita lähistöllä seisoskelevilta nasilta.

Gillian jatkoi alusvaatteiden selailua, ja ottikin esille nätit perhoskuvioidut rintaliivit ja niihin sopivat stringit. Perhoset olivat nättejä, ehkä hän voisi ostaa nämä? Olihan siitä kuitenkin aikaa, kun hän oli viimeksi uusia alusvaatteita ostanut... Häntä värisyttikin ajatus, että joutuisi käyttämään luvattoman pitkiä aikoja jo kulahtaneita, vanhoja alushousuja. Kyllä hän voisi tällä kertaa nämä ostaa, hän myöntyi, ja asetti setin käsivarrelleen. Kohta täytyisi tosin käydä sovittamassa rintaliivejä varmuuden vuoksi.
"Onko sulla jotain sovitettavaa jo? Mä voisin mennä koittamaan näitä", brunette kysäisi ystävältään ja astui jo pari askelta sovituskoppeja päin.

Maddie ilahtui Gillianin kehuttua alkkareita suloisiksi. Pieni puna nousi tytön kasvoille toisen ilmoitettua että noilla vielä iskettäisiin joku. Eihän Madeline sellaista ollut suunnitellut... paitsi ehkä hurjemmissa mielikuvissaan, mutta niiden toteuttaminenhan nyt ei ollut mahdollista.
Gillianin nostaessa esille jättimäiset mummopöksyt, Madelinelta pääsi hallitsematon kikatus. Eihän kukaan tuollaisia käyttänyt! Ei hän ollut kotona pyykissä nähnyt ainoitakaan mummohousuja, mutta eihän hänen äitinsä ollutkaan sitä sorttia joka mieluummin valitsi mukavuuden kuin seksikkyyden. Maddieta joskus jopa kauhistutti nähdä äitinsä kokoa edustavia stringejä likapyykin joukossa, itse hän ei sellaisia kehdannut käyttää. Eiväthän ne olleet edes mukavia yllä, toiseksi, ei kukaan nähnyt hänen yllään olevia alushousujaan koskaan, ei hänen tarvinnut hurmata niillä ketään. Joskus hän tosiaan osti hieman viehättävämpiä alusvaatteita, mutta tähän mennessä kaikissa hänen housuissaan oli ollut kangasta peittämään takamus.
Madeline katsahti lähellä seisovaa, kolmen noin viisikymppisen naisen laumaa jotka vilkaisivat häntä ja hänen ystäväänsä myrkyllisesti. Ehkäpä nuo raasut joutuivat käyttämään mummohousuja... Maddie tirskahti uudelleen ja yritti katsahtaa naisia pahoittelevasti, mutta epäonnistui virneen komeillessa edelleen hänen kasvoillaan.

Madeline vilkaisi ystäväänsä joka aikoi lähteä sovittamaan. Tällä oli mukanaan yksi paita ja melko seksikkäät, perhoskuvioidut alusvaatteet. Maddie katsoi alusvaatteita hieman kateellisena, ei hän edes kehtaisi ostaa stringejä. Mitähän myyjäkin ajattelisi jos hän laittaisi kassalle stringit... Hänestähän näki jo kauas, ettei hänellä ollut koskaan minkäänlaista kontaktia vastakkaisen sukupuolen kanssa.
"Mene vaan, kyllä mä löydän jotain sovitettavaa kohta", Madeline hymyili Gillianille ja päätti samassa ostaa söpöt palloalkkarit. Niitähän hän ei luonnollisestikaan sovittaisi, joten jotain muutakin pitäisi löytyä. Tyttö suuntasi alusvaateosaston viereen katselemaan mekkoja ja näki yllätyksekseen aivan ihanan, vaaleansinisen mekon. Mekko ei oikeastaan ollut millään tavalla hänen tyyppisensä, kaikenlisäksi se oli melkoisen juhlava, eikä hänellä olisi sille varmastikaan mitään käyttöä, kouluun tuollaisen kanssa ei tultu. Maddie etsi mekkojen joukosta kokoaan ja löysikin sen nopeasti. Tyttö mietti hetken laittaisiko tämän upean vaatekappaleen vain takaisin, mutta päätti, että ainakin hänen olisi kokeiltava mekkoa! Olisi ihan hienoa nähdä miltä vaate näyttäisi hänen päällään. Hihattomat mekot eivät yleensä kyllä sopineet hänelle, mutta... voisihan hän koettaa.

Maddie luikahti yhteen sovituskopeista, riisui itsensä alusvaatteisilleen ja pukeutui sitten siniseen mekkoon. Pukukopissa oli hänen onnekseen pari korkokenkiä, ne olivat kokoa liian isot, mutta eipä se tässä tilanteessa haitannut.
Nörttityttö oli hieman yllättynyt luodessaan katseensa peiliin. Mekko ei näyttänyt niin karsealta kun se olisi voinut näyttää, mutta ei se täydellisestikään kyllä sopinut. Vaate oli todennäköisesti tarkoitettu hoikemmille naisille, hän pyöreämpänä näytti hieman tuhdilta mekossa. Joustava kangas kuitenkin mukaili hänen vartaloaan kauniisti, eikä hänelle tullut ollenkaan epämukava olo, kuten yleensä mekkoihin pukeutuessaan. Maddie tuikkasi päänsä ulos sovituskopista ja kuikuili josko näkisi ystäväänsä jossakin, ehkä Gillian voisi kertoa oman arvionsa...
"Gillian... Joko sä oot valmis? Voisiks tulla kattomaan?" Madeline huhuili, hän oletti että hänen ystävänsä olisi ehtinyt jo sovittamaan omia vaatteitaan, niin kauan tytön sovituskopille menosta oli jo aikaa.