meeting the parents, or something like that

// vlip andreas-pojunsa kanssa. (: ja didi tänään //

Didi Chapple nojasi hermostuneena kotiinsa nousevan hissin seinään. Vieressään hänellä oli suuri kontrabassokotelonsa, joka hänen oli tarkoitus jättää huoneistoonsa ennen menemistä alakertaan. Mutta syy siihen, miksi hän oli hermostunut ja vatsanpohjassa liiteli perhosia, ei liittynyt Marien ja Jamesin luo menemiseen. Itse asiassa se liittyi siihen, kuka heille oli tulossa. Hänen poikaystävänsä. Ja ensimmäinen tapaaminen vanhempien isovanhempien kanssa, kuten he Andreakselle uskottelisivat. Didi voi pahoin jo pelkästä ajatuksesta, että hän oikeasti joutuisi valehtelemaan tuolle. Tai oikeastaan se ei ollut valhe, se oli tieto, jonka he olivat pimittäneet kaikilta, mukaanlukien hänen "serkuiltaan", jotka oikeasti luulivat hänen olevan heidän kuolleen Brittany-tätinsä ainoaksi jäänyt tytär. Didi huokasi ja nojasi päänsä kontabassoon. Hissi pysähtyi pilvenpiirtäjän ylimpään kerrokseen; hän oli ilmoittanut Marielle tulevansa alas hyvissä ajoin ennen Andreaksen tuloa. Hissin ovet avautuivat kilahtaen, ja tyttö kaivoi avaimen laukustaan koettaen samalla raahata soittimensa ulos hissistä. Miten ihmeessä hän olikaan tullut valinneeksi niin suuren ja painavan soittimen, jonka raahaamiseen tarvittiin ainakin kehonrakentaja! Ongelmasta kuitenkin selvittiin, kun Didi sai työnnettyä kontrabassonsa eteisen nurkaan (josta hän Jamesin kanssa sen siirtäisi jonnekin muualle - sitten joskus).

Ripein askelin tyttö käveli huoneistonsa poikki omaan huoneeseensa, ja suoraan vaatehuoneeseen. Hän oli onneksi, tiukan aikataulun tiedostaessaan, valinnut asunsa jo eilen, joten kiirettä ei tulisi. Didi vilkaisi kuitenkin kelloa hieman huolestuneena; se oli jo viisi. Andreas tulisi kuuden aikoihin. Tai niin hän ainakin oli poikaystävälleen sanonut. Että parasta olisi tulla! Brunette nappasi mekkonsa ja korkokengät käsiinsä ja kiidätti ne huoneeseensa. Hänellä olisi aikaa käydä suihkussa, joten tyttö suuntasi kylpyhuoneeseensa. Hiukset ylös, ja nopea suihku, jonka jälkeen Didi oli valmis asunvaihtoon. Mekko valahti päälle sujuvasti eivätkä kengätkään hiertäneet. Didi käveli pöytänsä luokse ja harjasi hiuksensa jakaukselle. Hieman puuteria ja ripsiväriä, sekä vaaleanpunaista huulipunaa, ja tyttö oli valmis. Ainakin melkein. Didi pirskotti hajuvettä kaulalleen, sekä korvan taakse, ja sitten hän oli valmis. Eteisestä napattin mukaan käsilaukku, jossa oli kaikki tärkeimmät; avaimet, kännykkä ja pieni meikkipussi. Ei Didi oikeasti olisi tarvinnut kuin kännykän, jotta voisi vastata Andreakselle, jos toinen ei jostain syystä löytäisikään heille. Tyttö sammutti asuntonsa valot, sulki oven ja astui hissiin. Matka kerrosta alemmas ei ollut pitkä, ja sen olisi helposti mennyt portaita, jos sellaiset olisivat olleet lähettyvillä. Mutta paloportaat oli huonosti sijoitetut, joten Didi suosi hissiä.

"Marie!" tyttö huikkasi ovelta: "Mä tulin!" Marie kurkkasi keittiön ovelta aprikoosin värinen mekko päällään. "Hienoa, kaikki alkaa olemaan valmista", Marie sanoi sitten hymyillen. "Niin, enää me tarvitsemme ainoastaan sen sinun Andreaksesi", James huikkasi vaimonsa olkapään yli. Didi nauroi, onneksi hän pystyi esittelemään Andreaksen tälläisille "vanhemmille", jotka eivät olleet turhan konservatiisisia tai tiukkiksia. Herran jestas, Jameskin oli vain pukeutunut puvun paitaan ja puuvillahousuihin! Didi vain toivoi, ettei Andreas olisi ylipukeutunut. Hän oli kuitenkin painottanut päivällisen olevan rento, ja lähinnä tutustumisillallinen, jonne ei tarvinnut tulla puku päällä.
"Saiko Tallulah cupcakesit kuorrutettua?" tyttö älysi sitten kysyä kävellessään Marien syliin. "Tietysti, mitä Tallulah ei saisi aikaan?" vanhempi rouva kysyi hymyillen. "Ja sinä tyttöseni otat rauhassa, me ei aleta pitämään mitään kolmannen asteen ristikuulusteluja", tuo sanoi vielä. Didi nyökytteli sitten, ja siirtyi vanhemman väen mukana keittiöön. Perhoset lepattelivat entistä kovemmin vatsanpohjassa, sillä kello lähestyi kuutta. Keittiössä kaikki näytti onneksi olevan valmista, ja ruokapöytäkin oli katettu (he eivät juurikaan käyttäneet ruokasalia, vain huipputärkeissä ja virallisissa illallisissa). Didi istuutui pöydän ääreen ja kaatoi itselleen vesilasin, hänen oli rauhoituttava. Se oli vain päivällinen, ehkä hieman aikainen joidenkin mielestä, mutta Chappleille juuri sopiva. Marie ja James vaihtoivat vaivihkaa hyvinkin tietävän katseen; kyllä he tiesivät, että poika oli heidän kullalleen tärkeä, muuten Didi ei ikimaailmassa olisi Andreasta näytille tuonut, mutta toki Didi heidät tunsi. Ei ollut mitään hätäiltävää.