Toivo on vain ensimmäinen askel tiellä pettymysten

(( Vapaa peli! Joku vain tänne Johnnyn iltaa piristämään! :> Paikkana on jonku random räkälän lähellä oleva random sivukuja!
paita(ilman tuota kaulakorua), housut+kengät, huppari ))

Viikonloput ja yleensäkin vapaapäivät tarkoittivat ihmisille yleensä sitä, että mentiin illalla myöhään nukkumaan, noustiin sängystä vasta kun tuntui siltä ja muutenkin otettiin rennosti koko päivä. Eivät tietenkään kaikki, sillä joillakin oli pakottava tarve huidella jatkuvasti ympäriinsä ja tehdä koko ajan jotain. Vaikka olisikin lupa laiskotella, niin ei sitten. Useimmat opiskelijat ainakin olivat erittäin kiitollisia, että sentään viikonloput oli keksitty. Muutoin moni palaisi loppuun hyvin nopeasti, koska päivä alkoi yleensä aikaisin ja loppui myöhään. Ja senkin jälkeen piti tehdä koulujuttuja, joten muulle toiminnalle ei vapaa-aikana jäänyt tilaa. Näin siis ainakin niillä tunnollisilla ja ahkerilla koululaisilla, mutta siitä toisesta ääripäästä oli vähän vaikea sanoa yhtään mitään.
Ja Johnny luultavasti kuului tähän "huonompaan" ääripäähän, koska opiskeleminen oli hänelle melko se ja sama juttu. Astonissakin hän nykyään roikkui, koska Sindy ja Jack eivät todellakaan suostuisi katsomaan vierestä kun rokkari lusmuili ympäri kaupunkia. Lisäksi siinä perheessä arvostettiin hyvää koulutusta, jonka avulla voisi turvata tulevaisuutensa, saada kunnon työpaikan ja sitä kautta hyvää palkkaa. Sharon ja ehkäpä Dannykin hoitivat tätä puolta ihan hyvin, koska noiden koulu tuntui sujuvan ihan mallikkaasti - Sharonilla se taisi jopa sujua paremmin kuin mallikkaasti. Johnnyn koulumenestys suoraan sanottuna kusi, koska hän ei käynyt tunneilla, ei aina päässyt kokeista läpi ja kursseja on jäänyt rästiin. Olisi ihme, jos hän saisi suoritettua lukion läpi edes hyväksytyin arvosanoin. Jotenkin hän itse jaksoi kuitenkin moista epäillä.

Nyt kuitenkin oli viikonloppu eikä Johnny ollut ehtinyt laiskotella sitten yhtään. Oikeasti. Johnny oli nimittäin viime viikonloppuna päättänyt pitää ihan pienet illanistujaiset muutaman kaverinsa kanssa, koska porukat eivät olleet kotona silloin. Heidän oli ollut tarkoituksena juoda ihan rauhallisesti kaljaa ja jauhaa paskaa, mutta sitten loppujen lopuksi se meni siihen, että kämppä oli täynnä kaikkea ihan tuntematonta porukkaa. Siis toki tuttuja heidän koulustaan, mutta myös muitakin. Ja kuten arvata saattaa, niin ison porukan ryyppybileiden jäljiltä paikka oli aika huonossa kunnossa, josta tietenkin Johnny joutui vastuuseen. Yritäpä siinä sitten keksiä selityksiä kun makaat sammuneena vessan lattialla, paikat hajalla ja porukat seisovat kauhistuneena olohuoneessa, jossa myöskin on sammuneita ihmisiä. Ja ensimmäistä kertaa varmaan Johnnyn eläessä hän joutui kunnolla vastuuseen teoistaan. Bileissä oli näet mennyt rikki muutama arvokas maljakko, tuoli ja sohvallekin joku oli päättänyt kuseksia, joten hänen olisi korvattava vahingot omasta pussistaan. Mitähän tämä sitten tarkoitti? Johnny oli köyhä, joten hänen oli pakko hankkia töitä. Ja mistähän niitä töitä alaikäiselle sai helpoiten? Tietenkin Jackin työpaikalta, joka sijaitsi eräässä varastohallissa ihan meren lähettyvillä. Siellä hän oli aluksi saanut ajella trukkia ja kuskailla kaikkia laatikoita paikasta A paikkaan B, mutta sitten hän meinasi ajaa yhden työntekijän päälle, niin hänet siirrettiin sisätiloihin. Potkuja ei tullut, koska Jack sai puhuttua esimiehensä ympäri. Töitä Johnnylla oli joka torstai, perjantai ja lauantai, joten hän oli nyt ihan rätti. Töissä hän oli vieläpä ensimmäistä viikkoa eikä hänellä ollut hajuakaan kuinka helvetin kauan hänen täytyisi siellä homehtua ja hukkua paperivuoriin.

Ruskeatukkainen rokkari huokaisi turhautuneena ja vei tupakan huulilleen samalla kun paranteli asentoaan erään ison roskalaatikon päällä. Hän oli päättänyt lähteä muutaman hivenen epämääräisen tuttavansa kanssa kaupungille tappamaan aikaa kun ei muutamaan tekemistä keksinyt. He olivat käyneet ostamassa muutaman oluen kaupasta ja kuljeksineet ympäri kaupunkia. Sitten ne kaksi taukkia olivat hoksanneet jonkun tajuttoman kalliin tummansinisen auton, joka luultavasti kuului jollekin noiden yhteiselle tuttavalle. Ilmeisesti oli kyseessä niin mukava tuttavuus, että oli pakko alkaa terrorisoida lukitsematonta menopeliä. Ensin maaleilla, joilla muun muassa luotiin hävyttömiä kuvia auton tuulilasiin, mutta sitten eräs päätti varastaa monen sadan dollarin stereot. Ja tässä sitä sitten oltiin. Katsomassa kun kaksi muuta jätkää säätivät maalien kanssa ja yksi yritti irrottaa stereoita autosta. Ja Johnny oli nakitettu pitämään vahtia, jota hän ei kieltämättä tehnyt. Kunhan vain istuskeli, joi kaljaansa ja poltteli tupakkaansa. Paikka ei sinänsä ollut mikään syrjäinen, sillä tuossa vieressä sijaitsi eräs räkälä, jossa ainakin Astonin koululaiset vierailivat varsin usein. Eipä kukaan heihin kuitenkaan kiinnittänyt huomiota, sillä auto oli sivukujalla.