Victor Greaves

Väritön, mauton, hajuton. Victorin ulkomuodosta voi halutessaan yrittää etsiä jotain särmää, mutta kannattaa varautua pettymykseen. Lyhyet hiukset jäävät samaan asentoon kuin ne olivat aamulla sängystä noustessa ja päälleen hän vetää mitä tahansa niin kauan, kun se ei karkota kaikkea elollista pois hajullaan. Kaksista miltei identtisistä pyöreänmallisista silmälaseista hän valitsee toiset nenälleen umpimähkään, eikä sänkeäkään muisteta aina ajaa. Tämä tyyli osoittautuu välillä hänen edukseen, sillä kameleontin lailla seiniin hukkuvaa, hintelää nörttipoikaa ei paraskaan nimitaituri tunnu koskaan muistavan.

Victor on geeniensä ansiosta alipainoinen, ja vaikka söisi kuinka, ei liho ollenkaan. Lihasmassaa ei ole nimeksikään, sillä ainoa vähänkään hikoiluttava aktiviteetti mitä hän harrastaa, on larppaus. Victor haaveili nuorempana kasvavansa kaksimetriseksi koripalloilijaksi, mutta jämähdettyään 173 senttiin, haave karisi nopeasti pois.

Älä anna kuitenkaan ulkomuodon hämätä: Victorilla on oma tyyli-intohimonsa. Hän on hamstrannut vaatekaappinsa ja -komeronsa täyteen erinäisten sarjakuvasankarien pukuja, ja on suunnitellut omin käsin muutaman omankin. Näitä hän hyödyntää larppauksessa ja satunnaisissa sarjakuvatapahtumissa, muuten ne pysyvät tiukasti pukupusseissaan. Siitäkin huolimatta hän on niistä erittäin ylpeä, mutta vain todellinen sarjakuvanörtti kykenee ymmärtämään hänen omistamiensa pukujen hienouden.


Jos Victorin koululaisilta käytäisiin kysymässä miten he pojan luonnetta kuvaisivat, heistä kaikista ehkä yksi osaisi kuvata hänen aitoa persoonaansa. Loput valitsisivat adjektiivin seuraavanlaisesta ryppäästä: tylsä, hiljainen, nörtti, ujo, huomaamaton… Sellaisen kuvan hänestä saa helposti, sillä sellaiseksi vastoinkäymiset ovat hänet kouluttaneet, ja ylipäänsä koulunkäyntiin hän suhtautuu ainaisella suorittamisentunteella. Hän menee kouluun, on siellä ja tulee kotiin. Victorille koulu ei ole paikka tavata kavereita tai pitää hauskaa.

Mikäli Victoriin vaivautuu tutustumaan, tulee ilmi paljon uudenlaisia piirteitä, joita ei ehkä olisi osannut odottaa. Hän on hauska, jopa puhelias. Victor suhtautuu elämään positiivisella asenteella, eikä nyrjäytä nilkkaansa kompastuessaan ensimmäiseen kiveen. Vaikka hänen kaverinsa ovat laskettavissa yhden käden sormin, on niistä tullut hänelle kultaakin kalliimpia. Raikkaat viikonlopun tuulahdukset hyvien ystävien seurassa muistuttavat pojalle aina uudestaan, miksi hän pitää elämästään. Siksi moni ylempiklikkiläinen saattaa hämmästyä huomatessaan, että Victor tekee täysin mukisematta kaikki vaatimukset, ja ennen kaikkea virheettömästi. Hän on oppinut elämään koulun pelisäännöillä - ja pelaa niiden mukaan äärimmäisen taitavasti.

Victorin elämässä on kuitenkin yksi tabu, josta poika ei puhu kenellekään. Seksuaalinen suuntautuminen. Hän ei yksinkertaisesti kerro mieltymyksistään yhtään mitään. Hän tiedostaa olevansa bi ja tietää myös sen, minkälaiset ihmiset häneen eniten kolahtavat. Naisissa hänen sydämensä valloittavat luonnolliset, meikittömät tytöt, joiden hymy valaisee koko huoneen, ja miehissä hän pitää raamikkaista, isokokoisista urheilijoista. Jälkimmäistä kiinnostustaan Victor ei osoita millään, vaan pitää vaietut unelmansa pääkoppansa sisällä. Naisten suhteen hän on kuitenkin vähän avoimempi: joskus Victor saattaa tarjota mielitietylleen ujohkon hymyn, jota tosin on miltei mahdoton tulkita puhtaaksi ihastukseksi.

Victor ei klikistään huolimatta ole mikään tietokonenörtti. Hän rakastaa käsikonsoleita, etenkin niitä kaikkein vanhimpia, kuten GameBoy Coloria. Käsikonsolien lisäksi hän pitää sarjakuvista ja kirjoista. Sarjakuvafanaattisuus näkyy niin hänen t-paidoissaan kuin julistein vuoratussa huoneessaan, tai sitten viimeistään valtavassa sarjakuvakokoelmassaan. Kokoelmaansa hän kartuttaa työskentelemällä keskustan sarjakuvakaupassa joka toinen iltapäivä, joka mahdollistaa palkan (joskin niukan sellaisen) ja mukavan henkilökunta-alennuksen.

ONCE UPON A TIME

Victor syntyi huonovaraiseen perheeseen toisena lapsena. Niihin aikoihin hänen vanhempansa olivat kotona aika lailla, etenkin äiti, joka tuntui jatkuvasti odottavan uutta ipanaa. Heitä tuli lopulta perheeseen neljä, ja koska varaa ei ollut muuttaa isompaan taloon, joutuivat he kaikki asumaan yhdessä makuuhuoneessa. Silloin Victor tajusi ensimmäisen kerran, miten ahtaalla hänen perheensä oli.

Nuorempana Victor tuli hyvin toimeen miltei kaikkien samanikäisten lasten kanssa. Jaottelu huonompiin ja parempiin alkoi ensimmäisen kerran vasta ala-asteen myöhemmillä luokilla, jolloin jako meni niin pärstäkertoimen kuin lelumääränkin mukaan. Victorilla ei ollut kumpaakaan valttikorttia. Hän vakiinnutti paikkansa muiden sylkykuppina, mutta tasapainoinen perhe-elämä ja sitäkin rakastavammat sisarukset pitivät hänet tyytyväisenä.

Erityisen lämpimät välit Victorilla on 18-vuotiaaseen isosiskoonsa Feliciaan. Kaksikko on pitänyt aina yhtä, eikä kumpikaan anna toisen ajautua väärälle polulle. Felicia on perheen ainoa, joka ei vieroksu Victorin harrastuksia tai mieltymyksiä, vaan kannustaa poikaa olemaan oma itsensä. Vanhemmistaan poika on sen sijaan etääntynyt, sillä he viettävät kaiken aikansa pätkätöitä tehden, jotta saisivat tarpeeksi rahaa perheensä elatukseen. He onnistuvat silti aina tulemaan paikalle tärkeisiin tapahtumiin ja viettävät kaikki juhlapyhät kotona.


• ei opiskele valinnaisaineita
• ei juo, ei polta, ei käytä kofeiinituotteita
• maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin töissä sarjakuvakaupassa
• neitsyt, ei tyttöystäviä tai ensisuudelmaa
• sairastaa rasitusastmaa
• ei syö punaista lihaa eikä voi sietää tomaattia
• kuvissa Christopher Mintz-Plasse

• Bad Day - mayra & Mariela Setoguchi - kesken
• What Am I to Say? - lya & Pearl Lloyd - kesken