Jyrsijöiden päivälenkki

Päivä on pilvinen, ei kuuma muttei kylmäkään, eli täydellinen päivä viedä gerbiilit ulos.
Jason makaa vatsallaan kuivalla nurmikolla katsellen pienehkössä häkissä vipeltäviä kolmea pienjyrsijäänsä. Häkistä on otettu pohja pois, ja seinien alareunassa olevat piikit upotettu tiukkaan syvälle maahan ettei kukaan voisi potkaista häkkiä nurin.
Hintelä poika katsoo kiinnostuneena pieniä lemmikkejään, joista kaksi mutustaa innoissaan nurmikkoa. Hänellä itsellään on löysä, harmaa huppari huppu päähän vedettynä. Nuorukaisen kummassakin silmäkulmassa pilkottaa mustia, ohuita ja hieman koukeroisia viivoja. Hänen laukkunsa lepää maassa suurehkon piirustuslehtiön alla, vaikkakaan juuri nyt ei Jason jaksa kummemmin piirtämisestäkään innostua, pelkkä katselu riittää.

Jason tietää kyllä vallan mainiosti, ettei koulun piha ole paras mahdollinen paikka gerbiilien ulkoilutukseen, mutta missään muualla (lähellä) ei ole tarpeeksi tervettä nurmikkoa etteivät nuo pienet vipeltäjät sairastuisi. Näinpä he päätyivät tänne.
"Nizzy hei.. Älä viitti syödä sitä häkkiä", poika juttelee yhdelle gerbiileistään työntäen hellästi sormellaan tuon pienen nenän häkin ristikon sisäpuolelle,
"sua sattuu enemmän kun sitä".
Lopulta Jason kääntyy selälleen katselemaan taivasta. Luonnollisesti tästä konkkaronkasta saisi vielä kuulla koulun käytävillä, mutta ihan tosi, tämä hiljainen, ujon oloinen poika ei vain välitä, ei ole ennenkään välittänyt, eikä välittäisi nytkään.

Nuorukaisen tekisi miei sulkea silmät, muttei uskalla lemmikkiensä turvallisuuden takia. Pihalla kuljeksii kylläkin vain pari joitain tuntemattomia tyyppejä, aikalailla vaarattoman näköisiä, mutta eihän sitä voi koskaan tietää.. Sen sijaan hän nousee istumaan ja vetää piirustuslehtiön syliinsä. Kyniä ei tarvita, sillä nyt Jason tahtoo vain selailla aikaansaannoksiaan, joita löytyykin paljon, kohta pitäisi taas ottaa uusi lehtiö käyttöön. Lopulta kynät kuitenkin ilmestyvät laukonpohjalta, kun poika tahtoo viimeistellä yhden kuvansa varjostuksia, kuva on muutenkin kovin huolimattomasti tehty – siis Jasonin tekemäksi – sillä se on tehty noin kymmenessä minuutissa unesta, jonka hän oli jonain yönä nähnyt. Kuvassa esiintyy sumuinen kallionkieleke alhaaltapäin katsottuna. Kieli poskella Jason keskittyy tekemäänsä.