Everybody wants something

[ aimee hurmurinsa kanssa! ]

Mariela pyöri makuuhuoneessaan olevan ison peilin edessä - päällä olevaa mekkoa katsottiin jokaisesta mahdollisesta kulmasta. Suoristettua tukkaa pöyhittiin hieman ennen uutta pyörähdystä peilin edessä. Omaa peilikuvaa jäätiin tuijottamaan pääkallellaan, katse käväisi lattialla makaavissa korkkareissa.
"Declan", tyttö sanoi saadakseen puhelimeensa keskittyneen kaverinsa takaisin nykyhetkeen. Tytön sängyllä makaava mustatukka vain murahti jotain epäselvää ilmaistakseen kuuntelevansa, vaikka katse ei noussutkaan puhelimesta. Mariela tuhahti - makutuomariksi poika oli tänään osoittautunut aivan avuttomaksi. Declan ei edes meinannut ymmärtää ongelmaa - jonka takia he olivat jo puoli tuntia myöhässä. Ja kerrankin se ei ollut miespuolinen mustatukka, jota sai odottaa. Kerrankin se oli Mariela, joka poti vaatekriisiä. Tyttö oli ehtinyt viimeisen puolen tunnin kuluttua vaihtaa vaatteitaan neljään kertaan. Neljään.

Parivaljakon kaverit, jotka olivat jo suunnanneet suoraan baariin olivat onneksi jo tottuneet siihen että niitä kahta sai odottaa. Eivät ne koskaan saapuneet sovittuun aikaan yhtään mihinkään. Niin kävi tänäkin perjantaina. Vaikka baariin lähteminen oli sovittu jo toissapäivänä - laittautuminen iltaa varten ei ollut tullut yllätyksenä kummallekaan rokkarille ja silti tässä kävi näin. Aina tässä kävi näin. Vaikka kumpikin omisti hyvin massiivisen valikoiman vaatteita (kummankaan tapauksessa ei voinut mitenkään puhua vaatekaapista, tai edes komerosta - kyllä se kokonsa puolesta oli jo vaatehuone), silti niitä oli aina vain liian vähän.
Kohta baariin päässeet kaverit soittaisit varmaan jo perään - puoli tuntia oli heiltä kuitenkin jo paljon. Illan idea kun oli olla kerrankin yhdessä - kun kumpikin rokkareista seurusteli, niitä ei kuulemma nähnyt enää ikinä missään. Poikaystävät piti jättää kotiin ja olla kavereiden kanssa - ja nyt kumpikin loisti poissaolollaan. Tosin näin kävi niin usein, että koko kaveriporukka taisi tietää mistä oli kyse.

"Ei sillä ole mitään väliä mitä sulla on päällä, ei kukaan kuitenkaan huomaa muuta kuin noi sääret", Declan lopulta sanoi kohottamatta katsettaan puhelimestaan. Olisi kannattanut, silloin poika ei olisi saanut tyynystä päähänsä.
"Kai sä tajusit että se oli kohteliaisuus?" Declan kysyi takaisin vaatehuoneeseen suunnanneelta kaveriltaan. Vastaukseksi poika sai vain kansainvälisen käsimerkin.

Taksi pysähtyi suositun yökerhon eteen niiksi muutamiksi sekunneiksi, jotka kaksikolta meni hypätä ulos autosta. Mariela oli ratkaissut vaatekriisinsä ja vaatteiden värin kanssa tapeltuaan päätynyt vain mustaan. Lyhyys tosin taisi kiskoa huomion juuri niihin täydellisiin sääriin. Tosin siihen mennessä kun mekko oli päätetty, kengätkin olivat jo menneet vaihtoon - vartta oli tullut lisää ja korkoa oli kymmenen senttiä.
Metsästettyään kaverinsa yökerhon uumenista, rokkarit saivat kovaäänisen vastaanoton - ja osakseen paljon vittuilua. Hehän olivat vain neljäkymmentäviisi minuuttia myöhässä. Se ei tosin menoa haitannut kummallakaan osapuolella. Tosin Marielalle ja Declanille tulisi kiire, jos he haluaisivat ottaa muun kaveriporukkansa kiinni alkoholin määrässä. Declan ilmoitti haluavansa suoraan tanssilattialle ja sinne se katosi napattuaan osan kaveriporukasta mukaansa. Mariela taas seuloi tiensä ihmismassan läpi baaritiskille. Kaikkien baarimikkojen ollessa varattuja latino jäi nojaamaan tiskiin toinen käsi lanteilla ja toinen tiskin päällä. Baarijakkaralle istuminen oli tarpeetonta - tytöllä ei ollut aikomustakaan jäädä tiskille kunhan saisi drinkkinsä.

// outfit, pahoittelut kestosta!

Neljä 18-vuotiasta poikaa istuskeli pilvenpiirtäjän kattohuoneistossa kiskomassa kaljaa ja shotteja naamaansa illan tehdessä tuloaan. Jared oli kerrankin lähdössä ulos poikakaveriensa kanssa – eikä yksin tai jonkun naisen seurassa – ja porukka oli päätynyt aloittelemaan Hawkinsin asuntoon iltaa. Kaikki heistä olivat rikkaita pentuja, kultalusikka suussa syntyneitä pikku prinssejä, mutta Jared oli silti porukasta se, joka oli pisin, kun mentiin lompakoiden päälle seisomaan – näin ollen Hawkinsin kattohuoneisto kaikkine hienouksineen oli päätynyt illan aloituspaikaksi.
Kalliit stereot soittivat joidenkin listahittien lisäksi poikien suosikeita ja minuutti minuutilta olohuoneen lasipöytä oli entistä täydempänä tyhjiä tölkkejä, pulloja ja shottilaseja, joita täydennettiin tasaisin väliajoin.

Jared makoili tummalla nahkasohvalla rennosti ja joi hitaasti juuri avattua huurteista oluttaan samalla, kun katseli kulmat kurtussa kaveriaan, joka pyöri keittiön baaritiskin edessä olevalla baarijakkaralla ja hekotti humalaisesti.
"Joo, Joelle ei sitten enää mitään", Jared sanoi viitaten vaaleahiuksiseen kaveriinsa päin, "jätkä ehtii sammua ennen kun ees päästään baariin."
Jaredin vieressä istuva mustahiuksinen nuorukainen katsoi Joeen päin, pyöräytti silmiään ja nyökäytti päätään kaverinsa sanoille.
"Joo, mä en ainakaan sitä raahaa sitten taksiin ja lähetä äiskän luo kotiin."
"No pojaaat, kai mulla nyt saa olla hauskaa?" Joe heitti aavistuksen sammaltaen samalla, kun pyörähti vielä 180 astetta ja melkein tipahti penkiltä.
"Joo hauskaa saa olla, mut me ei sit huolehdita sua kotiin", Greg, se mustahiuksinen, sanoi aavistuksen vittuuntuneesti ja kumosi kolme shottia siististä rivistä kurkkuunsa.

Parikymmentä minuuttia myöhemmin Jared vilkaisi ranteessaan olevaa kallista kelloa ja tökkäsi Gregiä kylkeen.
"Tästä vois varmaan ruveta lähtemään, eikö?"
Greg katsahti kelloa ja nyökäytti sitten päätään, lyöden sitten kätensä yhteen veitikkamaisesti hymyillen.
"No niin jätkät, eiköhän lähdetä vallottamaan yöelämä!"

Muutama minuutti myöhemmin tilattu taksi oli pilvenpiirtäjän edessä katutasolla ja neljä poikaa ahtautuneena sisään. Greg käskytti taksikuskia ajamaan heidät eräälle suositulle yökerholle ja hetken päästä he olivatkin perillä – Jaredin asunto kun sijaitsi lähestulkoon ydinkeskustassa, aika lähellä sitä klubia minne he menivät, mutta pojat olivat turhan laiskoja kävelemään. Miksi vaivautua, kun rahalla sai ja taksilla pääsi?
"Tänään biletetään ja kovaa", Greg julisti kovaan ääneen lampsiessaan suoraan jonon ohi Jared vierellään, nyökäten lyhyesti portsarille ja jatkaen sitten matkaansa. Porukka oli sen verran tuttu näky, ettei heidän enää tarvinnut jäädä jonottelemaan oville. Muutama kirosana kuului heidän takaansa, kun jonotteluun tympääntyneet ilmaisivat vittuuntuneisuutensa, mutta Jared vain nauroi muiden mukana. Hän oli niin tottunut luksusta täynnä olevaan elämäänsä, ettei enää edes muistanut, miltä tuntui seisoskella jonossa.

"Eiköhän se ole drinkin paikka?" Jared tokaisi ja suuntasi ensimmäiseksi baaritiskille Greg ja Thomas kannoillaan. Joe oli jo unohtunut matkan varrella juttelemaan jollekin tytölle.
Hawkins raivasi tiensä baaritiskille, napsauttaen sormiaan lähimmälle baarimikolle, joka näytti olevan melko kiireinen.
"Kolme gin tonicia jäillä ja limellä", nuorukainen tilasi nojaten toisella kädellään baaritiskiin, "voit pistää piikkiin."
Baarimikko unohti sillä hetkellä teon alla olleen juoman niille sijoilleen ja otti Jaredin tilauksen vastaan. Jätkä hymyili omahyväisesti itsekseen pistäessään merkille, että oli käytännöllisesti katsoen etuillut jonossa aika reippaasti, mutta se ei Hawkinsia haitannut. Hän koki olevansa täysin oikeutettu siihen.

Odotellessaan juomia Jared käänsi katseensa klubiin päin ja tutkaili sisällä olevaa ihmisten massaa arvioivin silmin. Ketään tuttuja tai muuten vain kiinnostavia henkilöitä ei sattunut sillä hetkellä näkymään, joten Jared käänsi selkänsä tanssilattialle. Samassa silmät osuivat tummatukkaiseen, mustaan pukeutuneeseen neitokaiseen, joka oli muutaman metrin päässä Jaredista. Eikä ollut muuten yhtään hassumman näköinen.
"Jätkät hei, tsekaatka toi", Jared sanoi ja nyökäytti päätään tummaverikön kohtaan. Gregin ja Thomaksen silmät hakivat kohdetta hetken, ennen kuin molempien katse pysähtyi ja kasvoille levisi ymmärtävä virnistys. Thomas vihelsi hiljaa.
"Joo, aika kuuma."
Jared nyökkäsi naurahtaen. Kun gin tonicit oli pöydässä, nuorukainen otti omansa ja luovi tiensä muutaman metrin eteenpäin. Samalla joku hieman kovemmassa humalassa oleva yritti päästä baaritiskille, tyrkkäsi mennessään Jaredia selkään, joka ensiksi melkein törmäsi siihen brunetteen ja sen jälkeen läikytti yksi neljäsosan juomastaan yökerhon lattialle.
"Ei helvetti", Jared manasi suoden melko viileän vilkaisun toheloijan suuntaan, kääntyen sitten sen katselemansa neitokaisen puoleen.
"Sori, ei kai se läikkynyt sun päälle?"

Jep, mekko selvästi paljasti ihan liikaa. Sen huomasi erittäin hyvin viereen pyrähtäneen miehen katseesta. Katse nimittäin valui yhtenään - vaikka mekko ei ollutkaan mainittavan avoin eikä syvään uurrettu, se vain lyhyydessään jätti ne sääret esille. Hyvin tyköistuvasta mekosta huomasi kyllä, että kroppa oli hyvässä kunnossa - mutta senkin huomasi, ettei kovin uhkeaa povea löytynyt, jota olisi sillä syvällä kaula-aukolla voinut esitellä. Vartalossa ei silti ollut mitään valittamista. Kehonmuokkausta muutamalla ratkaisevalla implantilla oli kyllä ehdotettu - tosin saatuaan piikkikoron voimalla jalkapöytäänsä, se kyseinen herrasmies ei ollut sanonut enää yhtään mitään. Se oli silloin kadonnut paikalta aika liukkaasti. Marielalla ei ollut sitten pienintäkään aikomusta ottaa yhtään implanttia mihinkään.
Tämän kertainen herrasmies ei millään tajunnut jättää häntä rauhaan. Hemmetti, pitäisikö sitäkin polkea vähän koroilla että se häipyisi? Mariela osasi ostaa itsekin drinkkinsä eikä hän halunnut tanssia eikä mies millään tajunnut ettei häntä kiinnostanut. Ollenkaan, eikä tyttöä olisi kiinnostanutkaan vaikka hän ei olisikaan varattu. Mikään alkoholimääräkään ei saisi häntä kiinnostumaan. Mikään kyseisessä miehessä ei vetänyt häntä puoleensa - vaikka se kuinka yritti. Sinnikkyydestä olisi melkein voinut nostaa hattua, ellei se olisi alkanut jo ottaa päähän.

"Sori, mä seurustelen", Mariela yritti vielä kerran välttääkseen ilkeäksi heittäytymisen. Hän ei ollut tapellut vaatteiden kanssa aloittaakseen baari-iltansa näin. Tosin sitten hänen olisi varmaan pitänyt pukeutua muodottomaan perunasäkkiin, ettei olisi tullut isketyksi baaritiskillä. Silloin mies olisi varmaan jättänyt hänet rauhaan - ulkomuotohan siihen vain vetosi. Ihan kuin se mitään muuta yrittäisi. Silloin katsekaan ei olisi valunut jatkuvasti. Ja silloin se olisi esitellyt itsensä ja kysynyt tytön nimeä - tosin siitä ei ollut mitään varmuutta, että Mariela olisi antanut sille oikean nimensä. Puhelinnumerosta nyt puhumattakaan.
"Mut eihän sun miehesi ole täällä, eikö?" mies kysyi, kumartuen vielä hieman lähemmäksi. Mariela sai vaivoin hillittyä halunsa lähteä karkuun. Hän halusi drinkkinsä, eikä baarimikko ollut edes enää kaukana. Vaikka nyt hän olikin sitä mieltä, että olisi pitänyt mennä tanssimaan Declanin kanssa. Koko kaveriporukka tiesi hänen lempidrinkkinsä - ne olisivat voineet hakea sen valmiiksi pöytään kun hän tulisi takaisin tanssilattialta. Tosin tanssilattialla miehet saattoivat tulla vielä lähemmäs ja käydä vielä käsiksi tanssin ohella. Käsien asettaminen nuoren naisen lanteillehan oli ihan okei, kunhan oltiin tanssilattialla. Vaikka nuori nainen olisikin muuten tuntematon. Sitä oli sattunut muutamaan kertaan, ja Marielasta se ei ollut mitenkään okei.
Tai sitten hänen olisi vain pitänyt ottaa Declan mukaan. Nyt tyttöä ei haittaisi yhtään vaikka heitä luultaisiinkin pariksi. Niin kävi häiritsevän usein - vaikka mustatukka ei ollut mainittu poikaystävä. Eikä tulisi koskaan olemaankaan. Koko ajattelutapa oli jotenkin sairasta. Vaikka eihän se mustatukka hänen isoveljensä oikeasti ollut.
"Se on kyllä mun naiseni", Mariela sanoi herttaisen hymyn kanssa. Se ei kyllä ollut totta. Kyllä se olisi voinut olla nainenkin, ja oli se muutamaan kertaan aikaisemmin ollutkin. Nyt kyseinen kumppani oli ihan kaksilahkeinen - mutta tuo heitto saattaisi lopultakin katkaista iskuyritykseltä siivet lopullisesti ja mies jättäisi hänet rauhaan. Sekun saattoi olla melkoinen turn-off, kun kohde pelasikin toisessa tiimissä. Tai sitten ei - jos mies nyt päästäisi sanan "kimppakiva" suustaan, Mariela löisi sitä jo oikeasti.
Niin ei kuitenkaan käynyt - mies rykäisi ja katosi saman tien. Helpottunut huokaisu latinolta oli aavistuksen liioiteltu. Samassa baarimikkokin oli vapaa kuin tilauksesta.

Punainen Cape Cod -cocktail oli lopulta saatu vasempaan käteen - Mariela ei kuitenkaan vieläkään ehtinyt liikkumaan baaritiskiltä mihinkään, kun vieressä tapahtui. Tyttö ei hetkeen ollut mukana mitä tapahtui, roiskunut drinkkikin huomattiin vain koska se oli hänen päällään.
Aksentti oli tuttuakin tutumpi, mutta ääni ei ollut - Mariela ei jaksanut vaivata päätään asialla, vaikka kyseinen nuorukainen näyttikin hieman tutulta. Mitä väliä sillä oli, oliko se tuttu vai ei. Tosin hänen polviaan se ei saisi veteläksi pelkästään tuolla aksentilla - toki brittiaksentissa oli sitä jotain, mutta Mariela oli kuunnellut sitä sössötystä riittävästi. Vaikka kyseisen nuorukaisen ääni olikin seksikkäämpi kuin BFF'n. Ja se oli pidempikin, ja selvästi lihaksikkaampi. Ei sillä, että Mariela niitä vertaisi keskenään siinä mielessä. Tai missään muussakaan, hän oli varattu nainen! (Muistakin se.)
Oma drinkki oli laskettu tiskille turvaan hetkeksi, kun ulkoasu käytiin läpi katseella. Mekossa oli tahra, mutta se oli pieni ja harmiton. Ja mekkokin oli musta, joten mihin se edes näkyisi. Tyttö sai ohitettua asian yhdellä olankohautuksella.
"Mitä pienistä, ei se mitään haittaa. Noita sattuu", Mariela sanoi kevyen naurahduksen kera, hieman juhlavammin mustalla rajatut silmät nostettiin nuorukaiseen - hymy ylsi silmiin asti. Kai tuostakin olisi saanut numeron aikaiseksi, mutta ihan turhaa sellainen olisi. Se oli vahinko, eikä oikeastaan mitään tosiaan edes ollut käynyt. Ja baarissa tuollaisia sattui.

Jaredin silmät laskeutuivat alas, sillä vaikkei edessä oleva tummaverikkö mitenkään kääpiö ollut, keikkui koripalloilijan pää korkeammalla. 188 senttisen varren ansiosta Hawkins oli lähes poikkeuksetta pidempi ketä tahansa naista, oli noilla sitten korkokengät jalassa tai ei.
Poika laski oman tyhjentyneen lasinsa baaritiskille neitokaisen drinkin viereen ja tsekkasi ohimennen bruneten ulkonäön. Läheltä katseltuna toinen näytti vielä paremmalta kuin kaukaa, joten ei välttämättä mikään huono juttu, että hän oli törmännyt toiseen. Vaikka toisaalta varjopuolikin oli, mitä jos tyttö olisi niitä, jotka kiihtyvät nollasta sataan kolmessa sekunnissa ja kohta Jared saisi otsaansa kuvan jostakin – oli se sitten nyrkki, avokämmen tai käsilaukku. Toisaalta omakohtaista kokemusta jätkällä ei näistä tilanteista ollut, hän ei ollut koskaan ottanut naiselta turpaan – johtuiko se sitten siitä, ettei Hawkins koskaan toheloinut hameväen kanssa kuten osa kavereistaan, vai siitä, että charmikkaana nuorena miehenä hän oli varsin hyvä puhumaan itsensä ulos tilanteesta kuin tilanteesta, tiedä häntä. Hyvään ensivaikutelmaan ei useimmiten kuulunut se, että nakattiin ensitöikseen drinkit toisen syliin, mutta se olisi kyllä korjattavissa.

Silti oli ihan helpottavaa, ettei tummaverikkö vaikuttanut mitenkään vihaiselta. Sen sijaan, että Jared olisi saanut kuulla kiivasta kiljuntaa siitä, että hän oli pilannut tuon mekon, tyttö vain kohautti olkiaan ja totesi, ettei se haitannut. Tiedä sitten haittasiko oikeasti, mutta ainakaan sitä ei tummista silmistä pystynyt lukemaan, ja Jared oli aika etevä tulkitsemaan ihmisiä.
"Mä oon tosi pahoillani", nuorukainen tokaisi vielä anteeksipyytelevä ilme syvänsinisissä silmissään, "voinko mä korvata ton jotenkin? Drinkki kenties?"
No, mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsi. Tyttö oli nätti, ja Jared viettäisi enemmän kuin mielellään aikaansa tuon kanssa. Ja herrasmiehenä nuori mies totta kai halusi osoittaa, ettei ollut hänen tapaistaan tahria toisten vaatteita heti tavattaessa, ja että hän olisi kyllä valmis korvaamaan sen jotenkin.

Ja vaikkei nainen itselleen juomaa haluaisikaan, Jared tarvitsisi uuden. Suurin osa siitä äskeisestä gin tonicista oli yökerhon lattialla ja loput sitten tytön mustalla mekolla, joten uudelle juomalle oli tarvetta. Jared nojautui baaritiskin yli ja vinkkasi äskeiselle baarimikolle uudestaan.
"Samanlainen", nuorukainen esitti tilauksensa lyhyesti ja ytimekkäästi, kääntyen sitten aavistuksen omaisesti hymyillen takaisin tummaverikön puoleen.
"Otatko sä jotain? Voin tilata samalla."