Is this food, really? #Merriii!

# Sori kamalasti kesto, mutta kun oli vaatekriisi. Tiffanyn suhteen, kyllä. Olen aivan onneton, kun aina pitää panostaa neitien asuihin ja sitte menee hermo ja pelin aloitus kestää. Mutta tässä on, Percy kavereineen paikalle siis, kiitooos! #

Tiffany suuntasi ystävänsä kera ulos äidinkielenluokasta. Neitokaiset askelsivat kohti kaappejaan, sillä ruokalaan ei olisi mitään syytä viedä jättimäisiä laukkuja, ne vain olivat tiellä ja kaikkea. Niinpä Tiffanykin hylkäsi Louis Vuittonin laukkunsa ja sieppasi pienen sievän nudenvärisen Chanelin laukun mukaansa. Sinne mahtuivat helposti lompakko, kännykkä sun muu elintärkeä. Eikä nudelinja tietenkään laukkuun loppunut, sillä tytöllä oli myös nudenväriset korkokengät ja epätavallisen lyhyet kynnet oli lakattu nudella kynsilakalla. Nude oli ilmiselvästi sinä päivänä päivän väri. Lisäksi Tiffanylla oli pitsishortsit ja valkea toppi. Vilkaistuaan vielä nopeasti poskipunansa peilistä kasvojensa kunnon tuo kääntyi ja työnsi kaapin oven kiinni.

”Mennäänkö?” tytön ystävä Amy kysäisi eikä tummatukkaisella ollut muuta vaihtoehtoa kuin nyökätä hymyillen.
”Toivottavasti siellä olisi edes jotain syötävää”, hän vastasi kulmiaan kurtistaen.
”Luottamuksesi vaikuttaa olevan suorastaan huipussaan!” Amy naureskeli ja Tiffany hymähti.
”Ties mitä epämääräistä siellä tänäänkin taas on”, Tiffany pudisteli päätään.

Loppujen lopuksi hän ei kuitenkaan voinut muuta kuin tyytyä siihen tietoon, ettei kykenisi koskemaan muuhun kuin salaattiin ja leipään. Harmillista. No, ehkä Tiffany ehtisi käydä Dusty’sissa pyörähtämässä vielä ennen ruokatunnin loppua.
”Miten he voivat kuvitella, että ihmiset todella syövät tuollaista?” vaaleakutrinen tyttö puuskahti istahtaessaan Tiffanyn viereen hetken kuluttua Tiffanyn ja Amyn istuuduttua paikoilleen.
”Ilmeisesti jotkut syövät”, Tiffany huomautti osoittaen muuta ruokalaa tuhahtaen.
Ilmeisen nyrpeänä tuo seivästi salaatinpalan haarukkaansa ja pyöritteli haarukkaa hetken aikaa kädessään ennen kuin vei sen suuhunsa. Miksei koulussa voisi kerrankin olla jotain hyvää ruokaa? Eikä tuollaista ällöttävää, varmasti aivan liian rasvaista ruokaa… Huh, Tiffanylle tuli huono olo pelkästä asian ajattelemisestakin.

- täältä tullaan! :> percyn vaatteet -

Kolme nuortamiestä seisoi koulun käytävällä, kädet työnnettyinä housujen taskuihin.
“Siel on tänään jotain vitun siikaa ruokana, oisko Dusty’s mitään?” Puhuja oli Elvis, pahiksiin klikitetty vaaleanruskeahiuksinen päivänpilaaja, jonka Percy oli tuntenut ala-asteelta lähtien.
“Ootsä tosissas? Siika on just jees!” oranssihiuksinen Kieron huudahti.
“Ei teillä irkuilla varmaan sillä köyhällä pikku saarella muuta syötävää olekaan.”
“Haluutsä sanoa ton uudestaan? Hä?”

Sillä aikaa kun Kieron ja Elvis uhoilivat toisilleen, antoi Percy katseensa kiertää käytävällä kyllästyneesti. Normaalisti hän olisi kolmantena osapuolena ollut heristämässä nyrkkiään saadakseen tappelun aikaiseksi, mutta nyt hän kaipasi aivan toisenlaista virikettä. Siitä tuntui olevan pieni ikuisuus, kun jotain aidosti kiinnostavaa oli viimeksi Astonissa tapahtunut. Hän tahtoi kapinoida. Hän tahtoi järkyttää. Ja nähdessään, kuinka kaksi kerman tyttöä astelivat käytävän läpi ruokalaan, keksi hän kuinka sen tekisi. Hänen huulilleen vääntyi ovela hymy.

“Jumalauta sä otat noi sanat takas! Ota ne takas!” Kieron piti Elvistä paidan rinnuksista kiinni ja painoi tätä kaappiriviä vasten. Hänen toinen nyrkkinsä oli puristuneena pahiksen kasvojen edessä. Tämä aiheutti Elviksessä vain ilmeistä huvittuneisuutta; hän virnuili koko hammasrivistöllään, melkein kuin olisi nauttinut tilanteesta.
Percy tönäisi Kieronia hartiaan. “Lopettakaa jo, mulla on meille hommia.”
Kumpikin poika katsoi rokkaria uteliaana. Percy kertoi heillekin loistavan suunnitelmansa, joka sai kaksikon hymyilemään toisilleen siihen malliin kuin eivät olisi ikinä riidelleetkään.

*

Percy johti kolmikkoa ruoanjakelupisteeltä pois. Hän etsi katseellaan aiemmin näkemiään tyttöjä, ja sai ilokseen huomata heidän seuraansa liittyneen vielä yhden tytön. Mitä enemmän, sen parempi. Olisivathan he voineet suoraan tungetella suosittujen pöytään, mutta se oli jo täyttynyt raamikkailla urheilijoilla, jotka eivät varmasti epäröisi kahdesti vetää heitä kaikkia kuonoon.
Niinpä Percy asteli kylmänviileästi tyttöjen pöydän luo ja asetti tarjottimensa aasialaissyntyisen neidon viereen. Elvis vuorostaan istahti häntä vastapäätä ja Kieron Elviksen toiselle puolelle.
“Mitä tytöt?” Percy avasi keskustelun leveästi hymyillen. Hän tiesi tasan tarkkaan, että koulun klikkisääntöjen mukaan hänen ei ollut sallittua istahtaa ylempiarvoisten kanssa samaan pöytään ilman heidän myöntymystään, mutta vähät mitkään säännöt rokkaria kiinnostivat. “Onko tullut kiloja lisää, vai miksi te ette syö?”
“Ehkä niiden viiden kalorin päiväraja on ylittynyt?” Kieron lohkaisi. “Ota hei luuranko multa vähän siikaa, en jaksa tätä kaikkea kuitenkaan.” Vastausta odottamatta punapää mättäsi haarukalleen ison kimpaleen kalaa ja pudotti sen tylysti vaaleatukkaisen tytön salaatin päälle. “Hups.”

Tiffany nojaili rennosti käteensä samalla, kun Brittany, kyseinen blondi siis, marmatti yhä kalasta huulet niin mutrussa, että se näytti jo melkein pelottavalta. Neitokainen koki velvollisuudekseen nyökkäillä myöntelevästi, samaa mieltähän tuo loppujen lopuksi kumminkin oli, mutta silti hän kaipasi jo jotain muuta puhuttavaa. Ei nyt ruuasta valittaminen kovin mielenkiintoinen puheenaihe lopulta ollut. Tummaverikkö ei kuitenkaan vielä sanonut mitään, liikahteli vain tuolillaan ja tyrkki haarukallaan salaattia itsekseen. Tiffanyn olisi paras antaa noiden kahden valittaa vielä hetken aikaa, oli vain hyväksi välillä päästellä höyryjä, jotta saattoi taas keskittyä paljon mukavampiinkin asioihin.

Viimein neitokainen huokaisi ja laski haarukkansa lautasen reunalle.
”Hei, mitä jos puhuttaisiin jostain muusta?” Tiffany ehdotti hymyillen leppoisasti.
”Toki!” Amy hihkaisi innokkaasti ja sipaisi keskiruskeita hiuksiaan korvansa taakse niin, että keskisormessa oleva hopeasormus välkähti aavistuksen valossa.
”Kuten esimerkiksi siitä, mitä ihmettä aiot tehdä kynsillesi?” Brittany ehdotti luoden jäätävän katseen aasialaissyntyisen kynsiin.
”Mikä näissä on vikana?” Tiffany ihmetteli vilkaisten kynsiään.
”No, on sulla parempiakin nähty”, Brittany hymähti.

Hetken aikaa oli hiljaista, mutta sitten tummahiuksinen hätkähti huomatessaan tarjottimen laskeutuvan vieressään olevalle paikalle pöydälle. Tiffany käänsi katseensa kulmiensa kurtistuessa. Poikien ilmestyminen ei voinut olla ainakaan hyvä enne, jopa hän osasi arvata sen, vaikka kuinka toivoikin, ettei siitä tulisi mitään sen kummempaa katastrofia. Mutta toisten pöytään tuppautuminen tuskin aiheutui silkasta viattomasta tutustumisenhalusta.
Tyttö ehti juuri tuhahtaa Percyn kysäisylle ärtyneenä ja oli avaamassa jo suutaan puolustuksekseen, kun sitten punapää onnistuikin tuuppaamaan Brittanyn salaatin päälle kalaa, oikein kiitettävän määrän jopa.
”Yök!” blondi ei voinut huudahtamatta inhoavasti ja työnsi oitis tarjotinta kauemmaksi.

Tiffanyn huulilta pääsi turhautunut huokaisu ja hän kohdisti katseen vierustoveriinsa.
”Ja mitähän te mahdatte oikein haluta?” hän tivasi äänensävynsä särähtäessä ärtyneesti.
Tyttö seurasi, kuinka Brittany keplotteli vesilasin sormiinsa ja otti siitä siemauksen varovasti vilkuillen kutakin kolmea nuorukaista varautuneena.
”Ettekö todella osaa muuta kuin saada muiden päivät kulkemaan entistä jyrkempään alamäkeen?” Amy ihmetteli.

Kaikki kolme poikaa nauroivat kuorossa Kieronin tempaukselle, ja naurunremakka vain yltyi heidän kuullessaan blondin tytön reaktion. Tämä lähti työntämään äkisti vastenmieliseksi muuttunutta tarjotintaan kauemmas itsestään, johon Elvis vastasi työntämällä sitä takaisin. Hurmaava nuorimies katsoi neitoa syvälle silmiin. “Noh, noh. Afrikassa lapset näkee nälkää.” Hän naksutti kieltään toruvasti, silmät kuin surullisella koiranpennulla, mutta ei täysin kyennyt hillitsemään pahansuopaa virnettään.

Percy huomasi sivusilmällään vieressään istuvan aasialaissyntyisen kermaperseen katsovan häneen päin. Leveästi hymyillen rokkari vastasi katseeseen. Hän vilkuili vieruskaveriaan päästä varpaisiin, yrittäen samalla miettiä, minkälaisen kepposen sille keksisi. Tyttö oli nimittäin toistaiseksi aivan liian rauhallinen hänen makuunsa.
“Ai mitäkö me halutaan? No, en panis pahakseni jos saisin taluttaa tommosen sulosäären seurakseni miesten vessaan”, Percy vastasi iskien silmää. Kysymättä lupaa hän kietoi toisen käsivartensa neidon vyötärölle. Sen jos minkä pitäisi saada tuonkin viilipytyn raivon partaalle - ei sen siveellisyys voinut moista läheisyyttä kestää. Ja tämä oli vasta alkusoittoa.
“Joo, ja mä voisin ottaa noi loput kaks. Mussa on miestä molemmille”, Kieron innostui ja nojautui lähemmäs tyttöjä. Elvis joutui tällä tavoin ahtaalle oman vierustoverinsa kanssa, joten täysin varoituksetta tönäisi liian lähelle tullutta punapäätä kauemmas. Tämä sai miehen älähtämään vihaisesti.
“Miks sä noin teit?”
“Koska oot mulkku, siks.”

Kun aasialaissyntyisen kaveri päätti avata leukaluunsa, käänsivät Percy kavereineen katseensa vuorostaan tähän. “Mutta meillähän on hauskaa, vai mitä pojat?” Percy sanoi. Hänen kaverinsa myötäilivät häntä yhteen ääneen. “Näetkö? En sanois tätä alamäeks, kun se tuottaa näin monelle näin paljon iloa.”
“Me vain haluttiin viattomasti hieroa tuttavuutta uusiin ihmisiin, ei se väärin oo”, Elvis jatkoi ovelasti hymyillen. “Ja, jos te pelaatte nappulanne hyvin, me saatetaan hävitä tästä ennen aikojamme…” Pahis käänsi kasvonsa kohti Kieronia ja kaksikko kohotti toisille kulmiaan kuin salaliittolaiset, mitä he luultavasti olivatkin.
Kieron loihti kasvoilleen viattoman ilmeen. “Mut jos te päätätte kieltäytyä kauniista tarjouksestamme, me saatetaan ehkä vahingossa tupsahtaa teidän pöytään useamminkin.” Sitä ei voinut enää sanoa selkeämmin. Kolmikko yritti kiristää nuoria kermalaisia, eivätkä tehneet sitä kovin huomaavaisesti. Mutta sitä heidän porukkansa aina teki. Lietsoi paniikkia, aiheutti hämminkiä ja kiristi. Kiristi niin kauan, kunnes sai tahtonsa tavalla tai toisella läpi. Hyvässä tai pahassa.
Kieron käänsi katseensa vuorostaan Percyyn, joka nautti tilanteesta suunnattomasti. Juuri tällaiset hetket maistuivat hänelle parhaiten; tällaiset, joissa sai pitkittää toisten piinaa. “Joten, miten on? Kuunteletteko meidän vaatimattoman pyyntömme?”

Brittanyn reaktio sai Tiffanyn huulet mutristumaan tuskin huomattavasti. Blondi katsahti poikaan, joka naksautti kieltään toruvasti ja katseli häntä surullisella ilmeellä, joka melkein sai yhtä pahan oksennusreaktion aikaan kuin se, miten tuo oli työntänyt tarjottimen takaisin. Tiffany saattoi melkein lukea toisen ajatukset tuon ilmeestä, kun vaaleaverikkö avasi aavistuksen epäilevästi suunsa.
”Ikävä kyllä, se ei vaikuta mitään, vaikken söisikään tuota epämääräistä… jotain”, Brittany päätyi huomauttamaan mahdollisimman tyynesti ja hymyili teennäisesti ennen kuin liikahti aavistuksen kauemmaksi niin hienotunteisesti kuin kykeni.

Tiffany katseli hieman pää kallellaan vaaleatukkaisen jätkän leveää hymyä, eikä katseesta varmaankaan voinut olla huomaamatta, että neitokainen oli aika epäilevä toista kohtaan. Mutta tuo piilotti sen taitavasti tyynen katseen alle.
”Äh-” tyttö aikoi jo tuhahtaa, mutta kiljahti sitten varsin korkealla äänellä, kun toinen kietoi käsivartensa hänen ympärilleen. Kiljahduksesta kuulsi se, miten ensinnäkin yllättynyt, saati sitten järkyttynyt hän olikaan.
”Irti musta, idiootti”, Tiffany sanahti aavistuksen liian kimakasti ja päätyi koettamaan työntää toista kauemmaksi itsestään aavistuksen värähtäen, mutta ei suinkaan kylmästä, vaan aivan jostakin muusta.
Hän kiersi kätensä ympärilleen aavistuksen kulmaansa kurtistaen. Vai että tällaista peliä… ällöttävää suoraan sanottuna. Aivan kuin Tiffany mukamas tuollaiseen lähtisi mukaan. Näyttikö hän niin helpolta? No okei, rikkaiden pentujen klikissä oli niitä aivottomiakin persoonia. Eikä tummatukka voinut olla hieman loukkaantumatta siitä, että jätkät kaiketi luulivat heidän olevan aivan samanlaisia. Hyi. Ajatus ei liiemmin innostanut. Itse asiassa ruokalaan eksyminen alkoi tuntua Tiffanysta aika huonolta idealta, ainakin sinä päivänä.

Amy avasi suunsa ja sai Tiffanynkin katsahtamaan itseensä ennen kuin värähti jätkien sanat kuullessaan. Yksi alkoi puhua jostain nappuloiden pelaamisesta. Mitä hemmettiä… Tiffany olisi ehkä kalvennut aavistuksen kasvoiltaan, mutta se ei kuulunut hänen tapoihinsa. Hän ei ollut kovin hyvä missään pikkupeleissä, etenkään kun vastustajina vaikuttivat olevan suorastaan ammattilaiset, tai jotain sinne päin.
”Yritättekö tosissanne kiristää jollain idioottimaisella keinollanne meitä?” Amy kysäisi kärkkäästi hymähtäen, huomattavasti tyynemmin ja hillitymmin, mitä Tiffany olisi pystynyt puhumaan. Mutta pakko kai sitä olisi jotain sanoa…
”Älkää luulko, että tuollainen menee lävitse. Taisitte unohtaa erään pikkujutun. Olemme kermasta. Ja usko pois, vaikka emme olekaan mitään tyhjäpäisiä cheerleadereita, meilläkin on varsin käyttökelpoisia suhteita. Jotkut typerät kapinalliset eivät kuulkaa paljoa hätkäytä”, Brittany naurahti ja Tiffany tuijotti tuota hämmentyneenä toisen sanoista, mutta hymyili sitten hieman epäröiden.
”Joten sori, tästä taisi tulla pikkaisen köyhä reissu teille”, Amy lisäsi vielä ja ihme ja kumma aasialaisneitokainen päätti olla ihan hiljaa, jottei vahingossakaan ärsyttäisi jätkiä itse. He liikkuivat loppujen lopuksi aika epävarmoilla silloilla sillä hetkellä, vaikak tytöt koettivatkin vakuuttaa jotain muuta.

# Sori kun kesti. Ei oo hetkee onnistunu kunnolla pitempi kirjoittelu, mutta nyt taas alkaa helpottaa. ^^ #